Kiertääkö Venäjä FRA:n?

Nelonen kertoo, että

"Useat suomalaiset asiantuntijat uskovat, että venäläis-saksalaisen Nord Stream -maakaasuputken yhteyteen lasketaan venäläinen telekommunikaatiokaapeli."

Nord Stream ei suoralta kädeltä myönnä hanketta, mutta pitää sitä mahdollisena.

Yksi syy Suomen ja Ruotsin ohittavan telekaapelin vetämiselle voi hyvinkin olla ruotsalaisen FRA:n harjoittama laillinen vakoilu, jonka keskeiseksi kohteeksi on arvioitu nimenomaan venäläistä tietoliikennettä. Jos Venäjältä vedetään suora yhteys Keski-Eurooppaan, menettävät suomalaiset ja ruotsalaiset operaattorit rutkasti tuloja.

Myös Suomessa on eräissä piireissä vaadittu Ruotsin ohittavan tietoliikenneyhteyden rakentamista Suomesta Keski-Eurooppaan. Julkinen valta Suomessa on asian suhteen ollut pääasiassa pelkästään hiljaa.

Miksi tätä vaihtoehtoista yhteyttä Suomi ei voisi tehdä yhdessä Venäjän kanssa? Etu ja hyöty olisi yhteinen. Suomen talouvesisalueen kauttahan Nord Stream vedetään.

(via Piraattiliitto)

Muut FRA-aiheiset postaukset tässä blogissa.

Viestintä FRA:sta ollut riittävää?

Ruotsin armeijan radiotiedustelulla on ollut oikeusvakoilla maan rajat ylittävää tietoliikennettä viime joulukuun alusta. Suomessa viestintävirasto patisteli marraskuun lopulla teleyrityksiä tiedottamaan asiakkailleen ulkomailla toteutettaviin, suomalaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kohdistuvista tietoturvauhkista.

Taloussanomat kertoi tuossa vuoden vaihteen tienoilla, että

"Viestintäviraston verkot ja turvallisuus -tulosalueen johtajan Timo Lehtimäen mukaan tiedottaminen ruotsalaisten harjoittamasta tietoliikenteen kuuntelusta on ollut riittävää."

Uutisen mukaan tavoitteena on ollut "maltillinen tiedotuksen lisääminen". Viestintävirastosta kerrotaan, että sen muistutuksen tarkoituksena ei ollut saada teleyrityksiä "meuhkaamaan" ruotsalaisten harjoittamasta tiedustelusta, vaan pikemminkin parantaa yleistä tietoisuutta siitä, miten tieto kulkee netissä.

Asiasta on Taloussanomien jutun mukaan ollut asiakaslehdissä, laskujen yhteydessä olevissa tiedotteissa ja verkkosivuilla. Eri teleyrityksillä on ollut erilaiset keinot käytössä.

Mielenkiintoista. Laskut ainakin tähän talouteen tulevat verkkopankin kautta ja niissä ei ole mitään tiedotteita. Tai jos on pienellä präntätty, niin sellaisia tuskin paljoa lueskellaan, mikäli laskun tiedot muuten ovat oikein (minkä kiinteähintaisessa laajakaistalaskussa näkee suoraan summasta).

Kuka muuten odottaa, että kuluttajat vierailevat teleoperaattoreiden verkkosivuilla lueskelemassa viikottain tiedotteita?

Haeskelemalla löytyy esimerkiksi Elisan sivuilta tiedote: "Tietoa Ruotsin signaalitiedustelua koskevan lain voimaantulosta Elisan asiakkaille", joka on päivätty 30.11. Tiedotteessa kerrotaan asiasta ja todetaan, että "Sähköisen viestinnän tietosuojalain mukaisesti asiakkaan tulee huolehtia riittävistä toimista liikesalaisuuksien osalta, kun niitä välitetään sähköisillä välineillä". Lisäksi viitataan ohjeiden osalta viestintäviraston vaatimattomiin ohjeisiin asiassa.

Soneralta löytyy päiväämätön tiedote asiakastuen puolelta, joka toteaa itse asian ja Elisan kaltaisten ohjeiden lisäksi, että "Lakimuutoksen merkittävin sisältö on suomalaisten asiakkaiden kannalta se, että Suomesta Ruotsiin ja Ruotsin kautta välitettävä, ulkomaille lähtevä tietoliikenne voi joutua jatkossa tiedustelutoiminnan piiriin".

Tätäkö viestintävirasto kutsuu riittäväksi? Näiden tiedotteiden sisältöjen perusteella hyvin harva (jos kukaan) tietää, mitä olisi mahdollista tehdä, jotta tuo Sonerankin mainitsema vakoilu olisi mahdollista kiertää. Viestintävirastoa ja siten myös operaattoreita paremmat ohjeet tarjoaa esimerkiksi hukkajukka.

Tiedotteet jossain verkkosivuilla on tietysti hyvä asia, mutta miten operaattori ajattelee sellaisen tavoittavan? Paperilaskun saajat ovat varmaan saaneet tiedotteensa, mutta luetaanko niitä sen enempää kuin asiakaslehtiäkään?

Samaan aikaan toisaalla. Operaattori X on lähettänyt marras-joulukuun aikana Vaiheisen sähköpostilaatikkoon parikin tiedotetta, joista toisessa kerrottiin muuttuneista palveluista ja toinen oli tyylipuhdas mainos (mainokset tulevat ihan pyytämättä ja tilaamatta). Olisikohan ollut liikaa pyydetty, jos samalla olisi pistetty tuosta FRA:sta tiedotetta mukaan?

Ongelma on tietysti siinä, että tästä asiasta tiedotusvastuun vierittäminen pelkästään operaattoreille ei ole kovinkaan suoraselkäistä. Kysehän on lopultakin siitä, että suomalaisten viestinnän luottamuksellisuus on uhattuna, eikä se ole pelkästään operaattoreiden asiakastiedotteiden asia, vaan viranomaisten olisi kannettava asiassa vastuunsa muutenkin kuin kertoilemalla yleisesti ja lähestulkoon filosofisella tasolla verkossa tapahtuvan viestinnän luottamuksellisuuden pulmista.

Taloussanomien jutussa kerrotaan vielä, että "Viranomaisten ja operaattoreiden mukaan kansalaisten kiinnostus asiaa kohtaan on ollut vaimeaa".

Varmasti on ollut, kun viestintä itse asiasta ja sen merkityksestä on ollut vähintäänkin vähäistä tai välinpitämätöntä.

Tilanne on sama kun kysyisi ministeriöiden virkamiehiltä, millaista kansalaisten kiinnostus tulevaa hallistusohjelmaa kohtaan on ollut? Vastaus varmaankin on se, että "vähäistä", "vaimeaa" tai "anteeksi, mitä kohtaan?".

Eipä reilut vuoden päästä edessä olevista hallitusneuvotteluista kukaan vielä ole kiinnostunut, vaikka hiljalleen puolueet ja muut toimijat keräilevät aineistojaan niitä varten sekä hiovat suunnitelmiaan siitä miten maa makaa vaalien jälkeiset 4 vuotta.

Kun ei viesti ja tiedota, niin eipä asioista kukaan voikaan olla kiinnostunut. Varmaan tällainen tilanne sopii Suomessa joillekin.

Tässä blogissa aiemmin tästä aiheesta kirjoitetut stoorit löytyvät FRA-tunnisteen alta.

FRA ja urkinta

Palataanpa hetkeksi tähän FRA-kysymykseen, josta on kirjoitettu aikaisemminkin. Kysehän on siis siitä, että Ruotsin radiovalvontatiedustelu FRA saa vakoilla kaikkea maan rajojen yli menevää tietoliikennettä.

Kuten hukkajukka tuossa aiemman postauksen kommenteissa ja omassa postauksessaan kirjoittaa, on olemassa merkkejä siitä, että Suomi saa tietoja FRA:lta koskien Suomen tapahtumia. Poliisi kertoo FRA:n avustaneen heitä, kun taas poliitikot kiistävät sen mahdollisuuden nojaten lakiinsa.

Samaan aikaan Suomi on virallisesti ollut varsin hiljaa koko FRA:sta, vaikka sen toiminta selvästi loukkaa yksityisyyden suojaa Suomessa.

Yksi spekulaatio (kts. aikaisempi postaus) on se, että tosiasiassa Suomella ei ole erityistä intressiä estää tai kiertää FRA:n mahdollisuuksia saada Suomesta tietoja eikä ohjetasolla edes kertoa teknisistä mahdollisuuksista kansalaisille. Ihan vaan siksi, että että niitä tietoja suomalaisten viestiliikenteestä saadaan.

Jos näin tapahtuu, kysymys on poliittisesti kaiketikin varsin arka. Teknisesti kysymys ei ole siitä, vakoilisiko suomalainen viranomainen suomalaisia vai ei, sillä niin ei periaatteessa käy. Poliisi vain "saa tietoja" ulkomaisilta kollegoiltaan.

Moraalisesti kysymys on varsin erilainen. Periaatteessa on se ja sama kuka sen vakoilun hoitaa, jos sitä käytetään hyväksi. Jos suomalaiset viranomaiset käyttävät FRA:n tietoja hyväksi, kysymys on moraalisesti lähes tulkoon analoginen sen kanssa pitäisikö Suomen viranomaisille antaa nykyistä selvästi vapaammat kädet vakoilla suomalaisten viestiliikennettä? Kyse ei ole mistään teknisestä yksityiskohdasta, vaan kansalaisten perusoikeuksista, joita suojaa perustuslaki (tai ainakin pitäisi suojata)^*.

Tähän poliitikot tuskin ovat ihan helposti lähdössä, sillä se veisi Suomen suoraan isovelivaltioksi, jossa viranomaisten mahdollisuudet kontrolloida kansalaisia olisivat sangen laajat.

Poliisi on halunnut lisää oikeuksia urkkia kansalaisten tietoja erilaisissa tilanteissa ja pakkokeinolainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Eräiden ehdotusten mukaan esimerkiksi lähdesuojaa murrettaisiin kovalla kädellä. Jos lähdesuojaa ei saada murrettua, saman asian voisi hoitaa näppärästi lisäämällä poliisin oikeuksia kansalaisten tekniseen seurantaan tietoverkoissa.

Valtion ja kuten hukkajukka aiemmassa kommentissa toteaa, myös median, FRA-hiljaisuus on silläkin tavalla huolestuttavaa, että kansalaisten tietosuojan ja yksityisyyden suojan paloittainen murentaminen etenee ilman julkista keskustelua sen tarpeesta, syistä ja todellisista tavoitteista.

Median olisi syytä kiinnittää asiaan huomiota jo ihan oman intressinsäkin vuoksi.

*) Perustuslain 10 § sanoo, että

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

Perustuslakia muuttamatta voidaan siis poliisille tai muille viranomaisille antaa lisää oikeuksia, kunhan ne vaan sisältyvät noihin "välttämättömiin rajoituksiin". Mitä ne "välttämättömät" ovat, sitä varmaan tulkitaan eri paikoissa kovin eri tavalla, eikä tästäkään paljoa keskustella.

Toinen momentti on FRA:n myötä tullut varsin kuolleeksi kirjaimeksi.

Hejssan FRA!

Ruotsissakaan kaikki eivät pidä laillistetusta vakoilusta, johon on siellä FRA:lle (Försvarets radioanstalt) on annettu lupa. FRA saa vakoilla kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä eli esimerkiksi valtaosaa suomalaisesta ulkomaan tietoliikenteestä.

Hej FRA.se-kampanjassa kehoitetaan pistämään esimerkiksi tavallisen ja salaamattoman sähkäöpostin signatureen FRA:n mielenkiintoa herättäviä "vaarallisia" sanoja. Näin saadaan FRA pidettyä kiireisenä.

Idea on myös se, että samalla FRA:lle kerrotaan esimerkiksi siitä, että tuskin tällä vakoilulla estetään yhtään terroritekoa, sillä terroristit osaavat suojata tietoliikenteensä kryptaamalla viestit.

Koska FRA kuuntelee myös tarvittaessa puhelinliikennettä tai tekstiviestejä, voi FRA:ta muistaa esimerkiksi omaan puhelinvastaajaan nauhoitetulla viestillä.

Idean kunniaksi pistetään tuohon sivupalkkiin kamppiksesta kertova nappula joksikin aikaa roikkumaan.

Niin. Tämänkin blogin päivitykset menevät ennen niiden julkaisemista luonnosten tallennusvaiheessa FRA:n ulottuville. Lähetetään siis FRA:lle vähän terveisiä:

Hej FRA!

Det finns ingen anledning att läsa mitt mail. Jag har ingenting att göra med Mujahedin-e Khalq, al-Jihad eller Hamas. Jag har aldrig gjort Salat eller tillverkat en bilbomb, jag vet knappt ens vad Al-Fattah betyder. Men tack för visat intresse!

PS. Terroristattacker kommer knappast att planeras över okrypterade mail. Sabba FRA-lagen på www.hejfra.se

Tässä blogissa aiemmin tästä aiheesta kirjoitetut stoorit löytyvät FRA-tunnisteen alta.

Huomenta Suomi, FRA kuuntelee

Ruotsin radiotiedustelu FRA aloittaa tänään kaiken Ruotsin rajojen yli kulkevan tietoliikenteen kuuntelun. Käytännössä se tapahtuu näköjään siten, että FRA kytkee omat valokaapelinsa operaattoreiden ulkoimaisen liikenteen solmupisteisiin ja saa näin oman kopionsa ulkomaanliikenteestä itselleen tutkittavaksi.

Kyse ei ole pelkästään internetliikenteestä, vaan myös esimerkiksi puhelin ja tekstiviestiliikenteestä.

Ruotsissakaan ei ideasta edelleenkään pidetä, vaan koko joukko bloginpitäjiä haluaa Telian vievän FRA-lain oikeuteen. Kyse on mm. siitä, että FRA-laki ei eräiden juristien mukaan kestä esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen edessä.

Oli miten oli, niin se oli sitten siinä. Nimittäin yksilön tietosuoja ja viestintään liittyvä yksityisyyden suoja Suomessa. Oma stoorinsa on se, että koko asia ei juuri ole suomalaista poliitikkokuntaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, paljon heilauttanut.

Salaa viestisi.

(via Piraattiliitto)

Tässä blogissa aiemmin tästä aiheesta kirjoitetut stoorit löytyvät FRA-tunnisteen alta.

No nyt Viestintävirasto heräsi

Ruotsin FRA:n eli armeijan radiotiedustelun vakoiluoikeudet tulemava muutaman päivän päästä voimaan ja nyt Suomen Viestintäviraston on herännyt tiedottamaan teleyrityksille, että niillä
on velvollisuus tiedottaa asiakkailleen ulkomailla toteutettaviin, suomalaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kohdistuvista tietoturvauhkista.

Tämä teleyritysten tiedotusvelvollisuus perustuu sähköisen viestinnän tietosuojalakiin. Onko joku saanut teleyrityksiltä mitään tietoa tästä aiheesta? Ainakaan tänne ei sellaista ole ilmaantunut mistään.

Viestintävirastolla itsellään on varsin suppea verkkosivusto sähköisen viestinnän suojaamisesta.

FRA:n vakoiluoikeudet tarkoittavat sitä, että valtaosa suomalaisten ulkomaille kohdistuvasta tietoliikenteestä on ruotsalaisten laillisesti vakoiltavissa.

Esimerkiksi se, että jokin sivusto on suomenkielinen ja suomenkielisessä osoitteessa ei tarkoita sitä, että se sijaitsisi Suomessa, vaan se voi aivan hyvin olla jossain muualla. Esimerkiksi sellainen varsin suosittu palvelu kuin suomi24.fi näyttää sijaitsevan Telian verkossa ja basefarm.net-domainissa. Se taas näyttäisi sijaitsevan Solnassa, Ruotsissa. Se taas takoittaa sitä, että mitä tahansa Suomesta tuolla suomi24.fi:ssä tehdään eli sähköpostitellaan, keskustellaan, nettideittaillaan ja niin edelleen, on Ruotsalaisten vakoiltavissa.

Suomessa julkishallinto on suhtautunut tähän FRA-asiaan ikäänkuin sitä ei olisi tai ikään kuin sillä ei olisi merkitystä. Se on täysin väärin arvioitu. Kun suomalaisten yksityisyyden suojaa murretaan vieraan valtion taholta ja Suomessa valtio käytännössä pistää päätään puskaan, niin se ei ole enää kovinkaan suoraselkäistä toimintaa.

FRA:n välttämiseksi on olemassa keinoja.

Aiheesta aiemmin tässä blogissa.

(via Piraattiliitto)

FRA ei vieläkään häiritse Suomea

Suomalainen internetliikenne on pääosin menossa joulukuun alusta ruotsalaisen vakoilevan silmän alle. Silloin nimitäin Ruotsin Försvarets radioanstalt FRA saa luvan salakuunnella kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä.

Valtaosa suomalaisten ulkomaisesta internetliikenteestä kulkee Ruotsin kautta. Osa suomalaisilta näyttävistä palveluista kuten vaikkapa suosittu suomi24.fi sijaitsee itse asiassa Ruotsissa.

Asia ei ole näyttänyt häiritsevän Suomen viranomaisia, eikä asialle ole täällä tehty yhtään mitään, vaikka asia on tiedostettu jo aikaa sitten.

Nyt viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) sanoo Taloussanomissa, että kukaan ei voi sanoa, etteikö viestien luottamuksellisuus olisi uhattuna.

Aivan, mutta mitä sitten. Asialle ei enää ole juurikaan tehtävissä. Turhaa hurskastelua nyt ryhtyä taivastelemaan asian ympärillä.

Kun kyse on suomalaisten viestintäsalaisuuden selkeästä uhkasta, olisi luullut viranomaisten edes tiedottavan kansalaisia siitä, mitä keinoja ihmisillä on suojata omaa viestintäänsä, jos ylipäätänsä on sekä ryhtyvän aktiivisiin toimiin asian hoitamiseksi.

Lähtökohtaisesti pääsääntö on se, että mitään luottamuksellista tai muuten arkaluontoisempaa aineistoa ei kannata pistää internetiin. Ei sähköpostiin, ei www-palveluihin. Tämä ei tietenkään vielä riitä, sillä oli viesteissä arkaluontoisia asioita tai ei, viestintäsalaisuus on lähtökohtaisesti rikkomaton.

FRA:n toimintamekanismit esimerkiksi salatun liikenteen osalta ovat sellaisia, etteivät mitkään heikot tietoliikenteen salaukset riitä siihen, että asiat pysyisivät oikeasti salassa.

Verkkoliikenne pitäisi esimerkiksi salata 256-bittisellä AES-salauksella, jotta se olisi turvattua kohtalaisen pitkän aikaa. Sen murtamiseksi ei tiettävästi ole muita keinoja kuin raaka voima eli kaikkien erilaisten avainten läpikäynti ja se vaatii supertietokoneiltakin aikaa. Esimerkiksi Googlen Gmail näyttää käyttävän tällaista www-käyttöliittymässään, itse sähköposti Gmailillakin kulkee salaamattomana, joten vain viestin lukeminen on suojattua. Tämäkin edellyttää, että asetukset ovat Gmailissa kunnossa.

Se, ettei tällaisessa asiassa tehdä mitään, on anteeksiantamatonta nykyisessä tietoyhteiskunnassamme. Tällaisen lepsuilun selittävä tekijä voisi olla se, että asiassa Suomella on jotain intressejä, joita ei ole kerrottu julkisuuteen syystä tai toisesta.

Salaliittoja olisi kiva maalailla, mutta vaihtoehtoinen selitysmalli suomalaiselle mitääntekemättömyydelle on se, että hallituksessa ja sen ympärillä ei ymmärretä tietoyhteiskunnan olemuksesta juuri mitään.

Kumpiko tässä nyt on pelottavampi selitysmalli?

Tässä blogissa on asialla spekuloitu aikaisemmin:

• Kenen kanssa vaihdetaan? (10.7.2008)
• Huonot lait (15.7.2008)
• Kohti kontrolliyhteiskuntaa (15.9.2008)
• Roolissa FRA (14.6.2009)

Roolissa FRA

Suomessa viime päivinä palstatilaa ja otsikoita aikaan saaneen kidnappaustapauksen selvittelyissä on tullut esille, että Ruotsin keskusrikospoliisi avusti Suomen poliisia.

Yhteistyö rikosten selvittämiseksi on tärkeää, mutta yksi asia sinänsä poikkeuksellisessa tapauksessa herättää kysymyksiä. Uutisen mukaan Suomen poliisin apuna toimi Ruotsin Radiovalvontatiedustelu FRA, joka avusti Suomen poliisia tietoliikenteen salakuuntelussa.

Niin. Tästä onkin ollut jo aikaisemmin puhetta. FRA:n tietojen vaihtoon liittyy suomalaisittain katsottuna avoimia periaatteellisia kysymyksiä.

Saako Suomen poliisi vakoilla suomalaisia ulkomailta saatavilla tiedoilla? Tunnettuahan on, että suomalaisten tietoliikenteestä merkittävä osa kulkee Ruotsin kautta ja on ruotsalaisten lakien mukaan vakoiltavissa siellä.

Poliisin toiminta perustuu lakiin ja esimerkiksi salakuuntelusta on säädetty Suomessa omat periaatteet. Miten ne soveltuvat tällaiseen tapaukseen? Ihan mitä tahansa rikosten selvittelyssä ei saa tehdä, vaikka keinoja olisikin olemassa.

Uutiset eivät (ainakaan vielä) kerro siitä, millä periaatteilla ja päätöksillä tietoliikenteen salakuuntelua on harjoitettu ja mihin lainsäädäntöön se mahdollisesti perustui. Siitäkään ei ole selvyyttä, minkä tai kenen tietoliikennettä salakuunnteltiin ja miksi. Ehkä se joskus selviää, ellei asiaa julisteta salaiseksi.

Asia on tietenkin tässä mielessä yksittäistapaus, mutta liittyy konkreettisesti siihen kokonaisuuteen, missä pohditaan ja päätetään poliisin valtaoikeuksista suhteessa kansalaisiin sekä kansalaisten tietosuojaan liittyviin kansalaisoikeuksiin.

Mihin muuhun poliisi voisi FRA:lta saamia tietoja käyttää? Kuka asiaa valvoo? Kuka toiminnasta voi päättää ja millä periaatteilla? Kerrotaanko vakoilun kohteelle tai kohteille asiasta mitään? Kenellä on vastuu tietojen oikeellisuudesta? Ja niin edelleen.

On hyvä, että kidnappaukseen liittyvät rikokset ovat selviämässä ja rikoksen uhri on pelastunut poliisin aktiivisen toiminnan seurauksena.

Pointti on siinä, että mikäli globaaleissa tietoverkoissa vakoillaan, on poliisia koskevat pelinsäännöt oltava selviä ja perustuttava harkittuun lainsäädäntöön.

Kansalaiset ja terroristit

Edelleenkään julkinen valta ei osoita kiinnostusta Ruotsin FRA-lakeja kohtaa. Kyse on siis siitä, että Ruotsissa on tiedusteluelimille annettu laillinen oikeus vakoilla esimerkiksi suomalaisten netinkäyttäjien tai ulkomaille puheluita soittavien tietoliikennettä.

Suomessa puolueetkin ovat asiasta pääasiassa hiljaa. Onko siis niin, että suomalaisessa tietoyhteiskunnassa kansalaisten digitaaliset oikeudet eivät puolueita tai politiikkaa juuri kiinnosta? Vihreät ovat hallituspuolueista ainoa, jolla on ollut jotain näkyvää kiinnostusta asiaan.

Julkinen valta ja valtio eivät ole erikseen kertoneet mitä aikovat oman tietoliikenteensä osalta tehdä, vaikka valtion budjetissa onkin varoja tuon tyyppisen toiminnan hoitamiseksi. Onko siis niin, että valtiolle on merkityksetöntä esimerkiksi se millaisia tietoja virkamiehet antavat esimerkiksi EU-asioissa Ruotsin valtion tiedustelun alle?

Toki valtiolla on omat turvallisuusohjeensa ja määräyksensä esimerkiksi luottamuksellisen tiedon käsittelystä, mutta huomattava määrä tietoa liikutellaan näiden ohjeistusten ulkopuolella. Kyse on myös kansallisesta turvallisuuskysymyksestä ja se ei vaan riitä, että tätä asiaa hoidellaan jotenkin taustoissa.

Tilanne on toinen muualla. Kuten kansanedustaja Jyrki J. Kasvi (vihr.) ansiokkaasti asiaa yhteenvetävässä postauksessaan asiasta kirjoittaa Venäjällä, Norjassa, Tanskassa ja Virossa aikeista on nostettu meteli. Esimerkiksi Norjassa on vaadittu, että Norjan valtio haastaisi Ruotsin valtion asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Yksi pointti asiassa on myös se, että terroristit osaavat suojata oman tietoliikenteensä, mutta tavalliset kansalaiset eivät edes ajattele koko asiaa. Kansalaisten ei edes pitäisi ajatella asiaa, vaan luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan pitäisi verkossa säilyä ilman mitään erikoistemppuja.

Kansalaiset eivät sitten voi nojata siihenkään, että suomeksi tuotetut palvelut olisivat jotenkin turvallisempia, sillä niistäkin merkittävä osa on ulkomailla ja siten pääosin tuon ruotsalaisen vakoilun ulottuvissa.

Sitäkään emme tiedä, kenelle ruotsalaiset aikovat tai haluavat myydä näitä tietoja. Se mikä ruotsalaisille ei ole merkityksellistä, saattaa olla jonkun muun maan tiedustelupalvelulle. Periaatteessa vaikka suomalaisille.

Mieti siis kaksi kertaa mitä sanot verkossa.

Niin. Tieto siitä, että tämä postaus on luettu juuri sinun ip-numerostasi (joka tosin voi olla dynaaminen jne.), on saattanut päätyä ruotsalaiseen vakoiluhaaviin. Mieti sitä.

Salakuuntelu alkaa

Ruotsissa valmistaudutaan kohutun FRA-lain toimeenpanemiseen.

Valtio järjestää Ruotsissa kouluille ja kunnille tavan liikennöidä tulevalta salakuuntelulailta suojassa eli näiden toimijoiden tietoliikenne salataan Ruotsissa.

Ruotsin puolustusvoimien alainen radiolaitos FRA saa oikeudet valvoa kaikkea maan rajat ylittävää sähköistä viestintää kuten sähköposteja, puheluita, fakseja, pikaviestin- ja vertaisverkkoliikennettä sekä voip-puheluita. Tämän mahdollistava laki tulee voimaan vuoden vaihtuessa.

FRA on palkkaamassa myös reippaasti väkeä eli noin 900 Ruotsin kansalaiselle on löytymässä tehtäviä salakuuntelun parista.

Asia koskettaa meidä suomalaisiakin merkittävästi, sillä 90 % Suomesta ulkomaille suuntautuvasta internet-liikenteestä kulkee Ruotsin kautta. Kannattaa huomata, että myös osa suomalaisilta näyttävistä nettipalveluista sijaitsee Ruotsissa ja sellaisten käyttäminen kuuluu salakuuntelun piiriin.

Kun Ruotsissa kunnat ja koululaiset halutaan suojata salakuuntelulta, niin mihin toimiin Suomessa on ryhdytty kansalaisten yksityisyyden suojan suojelemiseksi?

Vastaus: Ei mihinkään. Miksi?

Ilmeisesti tämäkin asia jätetään kansalaisten ja kaupallisten toimijoiden vastuulle.

Kohti kontrolliyhteiskuntaa

Netin käyttäjiä halutaan kontrolliin usealla rintamalla. Sananvapauden puolustamisessakin on pientä liikettä havaittavissa.

YK on Kiinan aloitteesta käynnistänyt hankkeen, jossa selvitellään keinoja internetin käyttäjien jäljittämiseen. Hankkeessa on mukana myös mm. Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA sekä telealan standardointijärjestö ITU.

Verkkopalvelu CNET huomauttaa, että käyttäjien anonymiteetti on suojattu mm. Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla.

IP Traceback-tekniikkaa kehittelevän ryhmän, joka tunnetaan koodinimellä Q6/17, tarkoituksena on selvittää tapoja tunnistaa viestien lähde. Tällaisia tekniikoita voitaisiin käyttää myös hyötytarkoituksiin esimerkiksi palvelimia vastaan kohdistettujen palvelunestohyökkäysten torjunnassa.

Tekniikkaa voidaan käyttää myös paljon muuhun, mikä selviää ilmeisesti ITU:sta vuodetusta muistiosta, jossa kerrotaan siitä, ketkä jäljittämistä tarvitsevat:

A political opponent to a government publishes articles putting the government in an unfavorable light. The government, having a law against any opposition, tries to identify the source of the negative articles but the articles having been published via a proxy server, is unable to do so protecting the anonymity of the author.

Jos siis arvostelet hallitustasi tai jossain maassa on laki, joka kieltää oppiosition, voisit olla näiden tekniikoiden hyödyntämisen kohde. Kiina sopii siis kuvaan ihan hyvin.

Aloitteessa ei puhuta pelkästään haitallisista (malicious) IP-paketeista, vaan myös ihan tavallisista paketeista. Aloitteen mukainen kokonaisuus mahdollistaisi siis minkä tahansa verkkoliikenteen jäljittämisen.

Tilanne olisi sukua idealle, että jokaiseen kirjeeseen olisi lakisääteinen pakko liittää sormenjäljet, jotta sinut voidaan varmasti tunnistaa kun vastaanottaja saa kirjeen.

Samaa keinoa, mitä voidaan käyttää tietoturvan parantamiseen, voidaan käyttää myös selvästi poliittisiin tarkoituksiin.

Kyse on silloin myös yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan vastaisesta toiminnasta, kuten Columbian yliopiston Steve Bellovin blogissaan sanoo. Hänen mukaansa verkkoliikennettä ei pitäisi näillä perusteilla kehittää, sillä maailmassa on valtioita, jotka haluaisivat käyttää menetelmää sensuuriin.

Kuinkas sitten lähialueillamme? Piraattiliitto kertoo, että Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt on tulevaan FRA-lakiin liittyen myöntänyt, että valtiollisella vakoiluorganisaatiolla on valtuudet tehdä yhteistyötä myös diktatuurimaiden kanssa, mikäli se vain hyödyttää Ruotsia.

Suomalaisten ulkomaille suuntautuvasta ulkomaanliikenteestä valtaosa menee Ruotsin kautta ja siis tulevaisuudessa ruotsalaisilla on laillinen oikeus vakoilla sitä liikennettä. Lisäksi Ruotsi voi käydä kyseisillä tiedoilla kauppaa minkä tahansa maan kanssa, "mikäli se vain hyödyttää Ruotsia". Suomalaisilla ei siis ole kontrollia siihen, miten näitä tietoja käsitellään eikä suomalainen lainsäädäntö suojaa netin käyttäjiä mitenkään.

Suomessa meno on perinteisen rauhallista eli ruotsalaisten FRA-laki ei juuri julkista valtaa tunnu hetkauttavan ainakaan ulospäin, vaikka esimerkiksi Vihreät ovat vaatineet valtiota ottamaan asiassa aloitteen ja valistamaan kansalaisia tulevista uhkakuvista.

Julkisen sanan neuvosto on sen sijaan kunnostautunut linjaamalla, että nettifoorumin kirjoittajan nimen julkaiseminen sanomalehdessä ei rikkonut hyvää lehtimiestapaa.

Kantelu koski Iltalehdessä julkaistua juttua, jonka lehti teki avoimen portaalin verkkokeskusteluun osallistuneen nimimerkin puheenvuorosta ja samalla paljasti hänen oikean nimensä. Perusteluksi nimen julkistamisen hyväksymiseksi JSN:lle riitti se, että kirjoittaja itse toi tekstinsä julkisuuteen.

Entä ne hyvät uutiset?

WWW:n isä Tim Barners-Lee on ilmoittanut perustavansa World Wide Web Foundationin, jonka tehtävänä on edesauttaa sitä, että web pysyy vapaana ja avoimena, parantaa webin tehoa sekä tehdä webin hyödyt kaikken maapallon ihmisten saataville.

Säätiö on siis myös sananvapauden asialla.

* * *

Kun samaan pakettiin pistetään sensuurin keinojen lisääminen, sananvapauden kontrollointi tai rajoittaminen, pyrkimys murtaa verkkoviestinnän anonymiteetti ja erilaisten kontorillikeinojen lisääminen, ollaan tekemässä suurella todennäköisyydellä nk. historiallista virhettä.

Virhettä siksi, että netti on kehittynyt nykyiseen muotoonsa pitkälti avoimuuuden ja käyttäjien vapauden vuoksi. Nämä ovat mahdollistaneet netin kehittymisen nykyiseen merkitykseensä myös talouden pyörittämisessä.

Netin merkitys ihmisoikeuksien toteutumisessa ja vapaan tiedonvälityksen toteutumisessa on ollut näkyvä ja vahva. Diktatuurit eivät ole voineet touhuta täydellisen pimennon vallitessa juuri missään. Tämä on ollut netin yksi kantavista voimista läpi vuosien.

Nyt näyttää pahasti siltä, että verkkoviestintään on tulossa kontrollimekanismeja, jotka teknologia mahdollistaa, mitä muussa viestinnässä ei välttämättä edes ole olemassa.

Paradoksaalista?

Huonot lait

Ruotsin lainmuutos, joka antaa armeijan tiedustelulle oikeuden valvoa kaikkea ulkomaista puheli- ja internetliikennettä, voi johtaa muutoksiin liiketoiminnassa tai vaikka palveluiden suunnittelussa.

Organisaation lyhenteen mukaan puhutaan FRA-laista. Svenska Dagbladet kertoi viime viikolla, lainmuutoksen motivaatio on Venäjän kansainvälisen liikenteen seuraaminen.

Siinä missä lähes kaikki Suomen kansainvälisestä puhelin-ja internetliikenteestä kulkee Ruotsin kautta, Venäjän kansainvälisestä liikenteestä 80 % kulkee Ruotsin kautta. Venäjällä turvallisuusviranomaiset ja operaattorit ovatkin ryhtyneet pohtimaan tilannetta.

Keinoja näyttää olevan kaksi eli joko venäläiset operaattorit siirtävät liikennettä pois Ruotsin kautta kulkevilta reiteiltä tai kuljetettava data salataan.

Reitityksen muuttaminen tarkoittaisi esimerkisi TeliaSoneralle menetyksiä liiketoiminnassa.

Jo nyt salausteknologiaa käytetään luottamukselliseen aineistoon, joten Ruotsin salakuuntelun kirkkain terä todennäköisesti taittuu joka tapauksessa. Jos Ruotsin vakoilupäätösten myötä liikenteen salausta ryhdytään ottamaan yhä laajemmin käyttöön, se tarkoittaa palveluiden suunnitteluperusteiden muutoksia. Liikenne lähtökohtaisesti pystytään salaamaan ja vain joutava liikenne jätetään salaamatta.

Ruotsin tarkoitusperät saattavat jäädä siis toteutumatta, mutta ruotsalaiselle liike-elämälle laista on vain haittaa.

Operaattorit eivät ole ainoita, jotka FRA-laista Ruotsissa kärsisivät, sillä erilaiset hosting- ja SaaS-palveluita tarjoavat yritykset joutunevat pohtimaan suhtautumistaan maan läpi kulkevaan liikenteeseen ja palveluiden operointiin ko. maasta käsin. Kansainvälisten yritysten voi olla vaikea sijoittaa liiketoimintaansa maahan, jonka turvallisuusviranomaiset seuraavat liikennettä ja ovat ilmoittaneet myös luovuttavansa vaihtokaupan tai myynnin kautta tietoja eteenpäin.

Eikä siinä vielä kaikki. Ruotsissa voittoa tavoittelematon juristien muodostama järjestö Centrum För Rättvisa on valmistautunut haastamaan Ruotsin valtion ihmisoikeusrikkomuksista Strasbourgissa toimivaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Samalla asialla on Piratpartiet.

Miten sitten julkinen Suomi suhtautuu asiaan?

Suomessa on viranomaistasolla vastustettu lakia ja valitettu koko asiaa. Mitään virallisia suunnitelmia tilanteen varalle ei vielä ole esitetty. Muutenkaan koko asiaa ei ole kommentoitu juuri millään tavalla. Vastauksia julkisvallalta on kuitenkin tulossa sillä esimerkiksi kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen.

Pelkkään vaikenemiseen Suomessa ei toivottavasti ylihygieenisen naapurisovun nimissä mennä, sillä FRA-laki koskettaa syvästi suomalaisten yritysten liiketoimintaa ja yksityisten ihmisten tietosuojaa.

Lisäksi voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa tiedotusvälineiden lähdesuoja, joka on lakiin perustuva oikeus, jonka eräs tarkoitus on taata tiedotusvälineille mahdollisuus valvoa vallankäyttöä. Lähdesuojan murtaminen naapurimaan viranomaisten toimesta ei ole sivuseikka.

Kenen kanssa vaihdetaan?

Yksi aikamme kysymyksistä on tietosuoja ja yksilön oikeus luottamukselliseen viestintään.

Internet-liikenteessä siirrytään Ruotsin FRA-laiksi kutsutun laillistetun salakuuntelun myötä aikaan, jolloin valtaosaa suomalaisten ulkomaille tapahtuvasta nettiliikenteestä seurataan Ruotsista käsin. Ruotsalainen isoveli valvoo siis hyvin merkittävää osaa siitä toiminnasta mitä me suomalaiset netissä teemme ja esimerkiksi jonkun palvelun suomenkielisyys ei ole tae yhtään mistään.

FRA:n päällimmäinen intressi näyttää olevan venäläisen viestiliikenteen vakoilu.

Nyt sitten on selvinnyt, että tämä ruotsalainen FRA vaihtaa tietoja muiden maiden kanssa. Mistä maista on kysymys, siitä ei ole tietoa.

Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, että saavatko suomalaiset tiedusteluelimet näitä tietoja Ruotsista ostamalla tai vaihtamalla? Jos näin on, niin syntyy tilanne, jossa suomalaisia voidaan vakoilla omassa maassaan ulkomailta saadulla aineistolla.

Kiva salaliittoteoria, eikö? Vaan kuinka todennäköinen?