FRA ja urkinta

Palataanpa hetkeksi tähän FRA-kysymykseen, josta on kirjoitettu aikaisemminkin. Kysehän on siis siitä, että Ruotsin radiovalvontatiedustelu FRA saa vakoilla kaikkea maan rajojen yli menevää tietoliikennettä.

Kuten hukkajukka tuossa aiemman postauksen kommenteissa ja omassa postauksessaan kirjoittaa, on olemassa merkkejä siitä, että Suomi saa tietoja FRA:lta koskien Suomen tapahtumia. Poliisi kertoo FRA:n avustaneen heitä, kun taas poliitikot kiistävät sen mahdollisuuden nojaten lakiinsa.

Samaan aikaan Suomi on virallisesti ollut varsin hiljaa koko FRA:sta, vaikka sen toiminta selvästi loukkaa yksityisyyden suojaa Suomessa.

Yksi spekulaatio (kts. aikaisempi postaus) on se, että tosiasiassa Suomella ei ole erityistä intressiä estää tai kiertää FRA:n mahdollisuuksia saada Suomesta tietoja eikä ohjetasolla edes kertoa teknisistä mahdollisuuksista kansalaisille. Ihan vaan siksi, että että niitä tietoja suomalaisten viestiliikenteestä saadaan.

Jos näin tapahtuu, kysymys on poliittisesti kaiketikin varsin arka. Teknisesti kysymys ei ole siitä, vakoilisiko suomalainen viranomainen suomalaisia vai ei, sillä niin ei periaatteessa käy. Poliisi vain "saa tietoja" ulkomaisilta kollegoiltaan.

Moraalisesti kysymys on varsin erilainen. Periaatteessa on se ja sama kuka sen vakoilun hoitaa, jos sitä käytetään hyväksi. Jos suomalaiset viranomaiset käyttävät FRA:n tietoja hyväksi, kysymys on moraalisesti lähes tulkoon analoginen sen kanssa pitäisikö Suomen viranomaisille antaa nykyistä selvästi vapaammat kädet vakoilla suomalaisten viestiliikennettä? Kyse ei ole mistään teknisestä yksityiskohdasta, vaan kansalaisten perusoikeuksista, joita suojaa perustuslaki (tai ainakin pitäisi suojata)^*.

Tähän poliitikot tuskin ovat ihan helposti lähdössä, sillä se veisi Suomen suoraan isovelivaltioksi, jossa viranomaisten mahdollisuudet kontrolloida kansalaisia olisivat sangen laajat.

Poliisi on halunnut lisää oikeuksia urkkia kansalaisten tietoja erilaisissa tilanteissa ja pakkokeinolainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Eräiden ehdotusten mukaan esimerkiksi lähdesuojaa murrettaisiin kovalla kädellä. Jos lähdesuojaa ei saada murrettua, saman asian voisi hoitaa näppärästi lisäämällä poliisin oikeuksia kansalaisten tekniseen seurantaan tietoverkoissa.

Valtion ja kuten hukkajukka aiemmassa kommentissa toteaa, myös median, FRA-hiljaisuus on silläkin tavalla huolestuttavaa, että kansalaisten tietosuojan ja yksityisyyden suojan paloittainen murentaminen etenee ilman julkista keskustelua sen tarpeesta, syistä ja todellisista tavoitteista.

Median olisi syytä kiinnittää asiaan huomiota jo ihan oman intressinsäkin vuoksi.

*) Perustuslain 10 § sanoo, että

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

Perustuslakia muuttamatta voidaan siis poliisille tai muille viranomaisille antaa lisää oikeuksia, kunhan ne vaan sisältyvät noihin "välttämättömiin rajoituksiin". Mitä ne "välttämättömät" ovat, sitä varmaan tulkitaan eri paikoissa kovin eri tavalla, eikä tästäkään paljoa keskustella.

Toinen momentti on FRA:n myötä tullut varsin kuolleeksi kirjaimeksi.