Matematiikkapelko

Kun omia kouluaikoja muistelee, niin pitkän matematiikan luokat olivat pojilla täytettyjä ja tytöt opiskelivat suuremmalla volyymillä kieliä ja muuta. Takavuosina ja sen jälkeenkin on tuskailtu sitä, miten tytöt saataisiin opiskelemaan insinööriteteitä tai luonnontieteitä.

Puhuttiinpa joskus siitäkin, että varmin tapa hankkia hyvä jatkokoulutuspaikka lukion jälkeen on pitkän matematiikan suorittaminen. Pitkä matematiikka kun oli vaatimuksena useampaan opiskelupaikkaan, kuin oli potentiaalista opiskelijatarjontaa.

Käytännön elämässäkin on törmännyt siihen mitä Sirkku Lepistö tutkimuksensa tiivistelmässä eräänä johtopäätöksenä esittää eli tytöt eivät "voineet osata matematiikkaa", koska heillä ei ikäänkuin ollut kykyjä siihen tai "matemaattiset aivot" puuttuivat. Lepistö sai myös esille sen, että tytöt eivät halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä.

Ovatko tytöt sitten huonompia matematiikassa kuin pojat, mikä sekin väite on nähty. Ei ainakaan itsestään selvästi. Esimerkiksi Opetushallitus arvioi vuonna 2007 omassa selvityksessään, että kolmasluokkalaisten keskuudessa tyttöjen ja poikien osaaminen matematiikassa oli melko tasaista.

Kesällä Tekniikka & Talous kertoi Wisconsin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt pärjäävät matematiikassa yhtä hyvin kuin pojat, jos kannustus ja mahdollisuudet opiskeluun ovat kaikille samaa luokkaa. Kaikkialla maailmassa ei ole niin, että suurin osa matematiikassa huippulahjakkaista on miespuolisia. Tasa-arvolla on merkityksensä asiassa.

Nyt uusi tutkimus Chicagon yliopistossa tehty tutkimus vihjaa Yle Uutisten jutun mukaan, että tytöt saattavat oppia pelon matematiikkaa kohtaan ensimmäisiltä opettajiltaan. Tutkimuksen mukaan matematiikkaan pelokkaasti suhtautuvien naisopettajien tyttöoppilaat omaksuivat herkästi opettajaltaa stereotypian, jonka mukaan pojat ovat tyttöjä parempia matematiikassa.Tämä johtuu tutkimuksen mukaan siitä, että nuoret oppilaat jäljittelevät usein samaa sukupuolta edustavaa aikuista.

Tutkimuksessa vuoden alussa oppilaiden matemaattisilla kyvyillä ei ollut yhteyttä opettajan matematiikkaa kohtaan tuntemaan pelkoon. Lukuvuoden päättyessä tilanne oli muuttunut niin, että mitä huolestuneempia opettajat olivat omista matematiikan taidoistaan, sitä voimakkaammin tytöt olivat yhtä mieltä stereotypistisen väittämän "pojat ovat hyviä matematiikassa ja tytöt lukemisessa" kanssa.

* * *

Mitä väliä matematiikalla sitten on? Paljonkin. Matematiikka on perusluonnontiede, jonka ymmärrystä tarvitaan hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla ja joka toimii monen muun opin tai tieteenalan työkaluna. On aika vaikea nähdä mitään hyötyä siinä, että esimerkiksi matematiikkapelon kaltaista ilmiötä uusinnetaan koulujärjestelmässä vuodesta toiseen.

Tytöt kun tuskin ovat mistään biologisesta syystä hitaampia matematiikassa kuin pojat.

Matematiikan ymmärtämisestä on hyötyä myös yhteiskunnallisesti, sillä kannan muodostaminen moniin ilmiöihin teknistyneessä yhteiskunnassamme vaatii esimerkiksi kokoluokkien arviointia tai kykyä pystyä epäilemään esitettyjä väitteitä. Yleensä tähän ei vaadita mitään "korkeamman matematiikan" osaamista, kunhan hahmottaa asioita ja osaa matematiikan perusteet.

Yksilön tasolla nykyaikainen maailma vilisee erilaista huuhaata ja huijausta, joka paljastuu varsin helposti kohtuullisella päässälaskemisen vaivalla.

Jos syy näihin sukupuolten välisiin matematiikka-asenteisiin on esimerkiksi opettajien omien matematiikan taitojen epäilyssä, olisi asiaa varmaankin syytä puuttua useammallakin tavalla.

Sitä paitsi. Matematiikka on kaunista.