Valot

Perseidit, viikon luontokohde

Vuotuinen perseidimaksimi on jälleen käsillä kuluvan viikon torstain ja perjantain välisenä yönä. Tänä vuonna taivaalta bongattavien perseidien, jotka näyttävät saapuvan Perseuksen ja Kassiopeian tähtikuvioiden välimaastosta, odotetaan näkyvän erinomaisesti koska nyt on uusikuu eikä Kuun valo siis häiritse liikaa.

Perseuksen ja Kassiopeian välimaasto löytyy klo 23 koillisesta noin 40 asteen kulmasta.

Siispä katselemaan niitä. Jos sattuu olemaan liikaa valoa tai muuten vaan mahdotonta nähdä näitä, voi vilkuilla mielenkiintoisia kuvia Ursan meteorijaoston blogista.

Aiemmin aiheesta tässä blogissa:

• Perseidit ovat täällä taas (12.8.2009)
• Perseidit tulee! (11.8.2007)

Maailma muuttuu

Toinenkin saittivinkki tälle päivälle.

NASAn Earth Observatory esittelee kuvapareina ympäröivän maailmamme muuttumista avaruudesta käsin katsottuna oli muutoksen syys sitten ilmastonmuutos tai urbaani rakentaminen.

Miltä Marsin pinnalla näyttää?

Voisiko se olla jotain tällaista:

Kyseessä on Adrian Larkin NASA:n HiRISE-datasta toteuttama animaatio, jossa simuloidaan Candor Chasman ylilentoa. The Planetary Society Blogissa Emily Lakdawalla kirjoittaa siitä, että animaatio on tehty datasta reaaliajassa kuin videopeliä pelaten. Mitään jälkikäteisrenderöintejä ei ole tarvittu.

Larkinin videoita löytyy lisää hänen YouTube-kanavalta.

Ja siis tuonne ihmiskunta suunnittelee seuraavaksi menevänsä?

(via Bad Astronomy)

Vuoden avaruuskuvia

Jos Maan pinnalla optiset illuusiot alkaa kyllästyttää, niin kannattaa suunnata katse avaruuteen.

Bad Astronomyn Phil Plait on valinnut mielenkiintoisin taustoituksin 10 vuoden tähtitiedekuvaa.

Seuraavassa yksi kuvista maistiaisiksi:

Kyseessä on Maa Rosetta-luotaimen OSIRIS-kameralla kuvattuna 633 000 kilometrin päästä.

Originaali löytyy täältä ja sen krediitit menevät seuraavasti: ESA ©2009 MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/RSSD/INTA/UPM/DASP/IDA

Heliosfääri ja sen kirkas nauha

Heliosfääri on ihmisen mittakaavassa valtava alue, joka ulottuu kauas Pluton radan ulkopuolelle. Kuitenkin se on alue, joka kuuluu meistä lähimmän tähden eli Auringon vaikutuspiiriin. Wikipedian mukaan se on "eräänlainen aurinkotuulen täyttämä kupla, joka ulottuu 150–200 AU:n päähän auringosta".

Heliosfääri aurinkotuulineen suojelee myös meitä avaruudesta tulevalta säteilyltä ja kaasupilviltä, jotka pyrkivät tunkeutumaan aurinkokuntaamme.

Heliosfääri on ollut varsin tuntematon, kunnes nyt NASA:n IBEX (Interstellar Boundary Explorer)-luotain on tehnyt alueesta ensimmäisen kartan.

Tutkijoiden hämmästys on suuri kun he huomasivat heliosfäärin olevan jaettu kahtia kirkkaalla ja hehkuvalla nauhalla. Sen alkuperä ja merkitys on toistaiseksi tutkijoille tuntematon. Tutkijat sanovat ettei nauha hehku millään tavanomaisella tavalla.

Kyseessä ei ole valonlähde, vaan pikemminkin hiukkaslähde. IBEX:in mittalaitteet pystyvät mittaamaan näitä hiukkasia, jotka ovat syntyneet alueella, missä aurinkotuuli on jo hidastumassa sen lähestyessä avaruudessa tähtien välisestä aineesta koostuvia kaasupilviä.

Tutkijat ovat havainneet, että hehkuva ja kiemurteleva nauha kulkee suhteessa galaktiseen magneettikenttään sen normaalin suuntaisesti hieman heliosfäärin ulkopuolella. Se ei ole enää sattumaa. Sen merkitystä ei kuitenkaan vielä tiedetä.

Mitä väliä tällä nyt sitten on? sitä ei kaiketi vielä tiedetä, mutta asia liittyy siihen, miten aurinkokuntamme kytkeytyy muun galaksin muodostamaan kokonaisuuteen ja toimintaan. Ehkä tämän nauhan ymmärtämisen kautta ymmärrämme myös paremmin sen miten aurinkotuuli suojelee meitä interstellaarisen avaruuden vaaroilta.

NASA on lähettänyt aikaisemmin kaksi luotainta eli Voyager 1:n ja Voyager 2:n. Ne ovat pääseet heliosfäärin reunoille, mutta ovat tämän hehkuvan nauhan molemmin puolin eivätkä ole siihen osuneet. Tavallaan tässä on huonoa tuuria mukana. IBEX sen sijaan on tekemässä heliosfääristä uutta karttaa ja sen toivotaan valottavan asiaa lisää.

Sijaintinsa puolesta nauha tuskin aiheuttaa maailmanloppua tai muuta harmia, sillä Maa ei ole sinne ajautumassa. Todennäköisesti tämä hehkuva nauha on ollut omalla paikallaan hyvinkin kauan eli siitä lähtien kun Aurinko on syntynyt. Voi olla, että nauhan merkitys lopulta osoittautuu meille hyvinkin tärkeäksi.

Ihmiskunta katsoo usein tähtiin, mutta unohtaa oman lähipiirinsä olevan senkin vielä varsin tuntematon.

Kuva ja lähdetiedot: Science@NASA.

(via Pinseri)

Perseidit ovat täällä taas

Perseidit ovat jälleen täällä. Kuluvan vuoden perseidimaksimi on Suomessa nähtävissä ensi yönä 12.-13.8.2009. perseidiejä voinähdä taivaalla heinäkuun 17. ja elokuun 24. päivän välisenä aikana.

Perseidit ovat kenties kaikista meteoriparvista kuuluisampia ja niiden kirjallinen historia ulottuu aina vuoteen 36 jaa ja kiinalaisiin aikakirjoihin. Kuten kaksi vuotta sitten tuli kirjoiteltua, perseidit ovat tähdenlentoparvi, joka on peräisin Swift-Tuttle -komeetasta, joka löydettiin vuonna 1862 sen ohittaessa Maan.

Eli. Jos et yöllä saa unta ja taivas on pilvetön, on olemassa huonompiakin ideoita kuin mennä ulos katselemaan taivaalle.

Matka Kuuhun: Apollo 11

Tasan 40 vuotta sitten alkoi ihmiskunnan matka kuuhun konkreettisesti. Silloin laukaistiin Apollo 11 eli Apollo-ohjelman viides miehitetty lento. Matkaan lähti kolme yhdysvaltalaista astronauttia eli lennon komentaja Neil Armstrong, Edwin "Buzz" Aldrin ja Michael Collins.

Kuumoduuli Eagle laskeutui 20.7.1969 Kuun Rauhallisuuden mereen.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA tapahtumaa omalla teemasivustolla. Sivustolta löytyy mm. Flash-panorama, jonka avulla voi katsella maisemia paikan päältä mutta myös laskeutumislaluksesta.

Yksi NASAn lähettämä materiaali on koko lennon radioliikenne reaaliajassa. Saman sivun kautta löytyy myös lennon radiokeskustelut aukikirjoitettuna.

Apollo-ohjelmalla saavutettiin suoria tieteellisiä tuloksia Kuun tutkimisessa, minkä lisäksi NASA:n avaruusohjelmat ovat tuottaneet 1600 keksintöä, kuten vaikkapa vakuumipakkaukset tai pakastekuivatut elintarvikkeet.

Viimeisimmässä PodKaista-podcastissa on tarinaa tästä aiheesta sekä avaruusasioita muutenkin.

Kepler lähetti ensimmäiset kuvansa

Aikaisemmin on kertoiltu, että NASAn Kepler-luotain on lähtenyt matkaan metsästämään Maan kaltaisia palaneettoja galaksistamme.

Nyt Kepler on saanut kuvattua ensimmäiset kuvansa ja lähetettyä ne Maahan. Vielä ensimmäisiä kuvia ei ole saatu analysoitua.

Luotain etsii Maan kaltaisia planeettoja 100000 ennalta valitun tähden ympäriltä seuraavan kolmen ja puolen vuoden aikana. Luotaimessa oleva kamera ei ole mikä tahansa digipokkari, sillä sen kennoissa on 95 megapikselin kennot, joilla se voi havaita tähden 1/50 000 himmentymisen planeetan kulkiessa tähden edestä.

* * *

Joskus sitä vain ihmettelee ihmisen viitseliäisyyttä avaruuden kanssa. Ihan kuin omalla planeetallamme ei olisi tarpeeksi tekemistä.

Avaruus on kuitenkin ihmiskunnalle Maan lisäksi se suuri tuntematon, jonka salaisuuksien selvittäminen vaikuttaa myös maailmankuvaamme. Keplerin taustalla onkin yksi suurimmista kysymyksistä eli se, onko muualla avaruudessa elämää. Kepler itse sitä ei voi havaita, mutta etsii potentiaalisia paikkoja, joista elämää kannattaisi etsiä.

(via Tekniikka & Talous)

GOCE painovoimaa tutkimaan

Maan lähiavaruudessa on viimeaikoina käynyt kohtalainen kuhina, kun sinne on lähetetty uusia luotaimia ja viimeksi viime yönä avaruussukkula Discovery lähti viemään kansainväliselle ISS-avaruusasemalle mm. aurinkopaneleja.

Lähiavaruudessamme alkaa olla satelliitteja ja muuta materiaalia sen verran, törmäysten uhka on kohtalainen. Viimeksi viime viikolla avaruusromu uhkasi törmätä ISS:ään ja sen miehistö joutui varustautumaan aseman hätäevakuointiin.

EDIT klo 22.21. Tulevana yönä ISS on jälleen törmäysvaarassa, sillä pala venäläistä Kosmos 1275-satelliittia on ohittamassa ISS:n noin 800 metrin etäisyydellä. Se on huomattavasti vähemmän kuin edellinen törmäysuhka, mutta nyt miehistöllä on aikaa valmistautua.

Maan pinnalla voimme seurata lähes realiaikaisesti luotainten, satelliittien (NASA:n Java-appletti) tai vaikkapa ISS:n sijaintia ilmakehän yläpuolella.

Seuraava mielenkiintoinen avaruuteen lähetettävä satelliitti on Euroopan avaruusjärjestö ESA:n GOCE-satelliitti. GOCE piti lähettää matkaan tänään maanantaina, mutta laukaisun viime hetkillä tapahtuneen teknisen häiriön johdosta laukaisua on jouduttu lykkäämään.

EDIT 17.3. klo 7.09. Laukaisua yritetään jälleen tiistaina iltapäivällä klo 16.21 Suomen aikaa. ESA TV näyttää laukaisun livestreamina.

GOCE:n tehtävänä on kartoittaa Maan painovoimakenttää olennaisesti aikaisempaa tarkemmin. Se auttaa tutkimaan paremmin merien vesikiertoa, meren pinnan muutosta, ilmastonmuutosta, maapallon tulivuoritoimintaa sekä maanjäristyksiä.

Seuraavassa on ESA:n tuottama 6,23 minuutin video GOCE:n tehtävästä. Video selvittää myös sen, että meidän arkipäivässämme tuntema painovoima eli gravitaatio ei ole ihan kaikkialla samanlainen.



GOCE:n tehtävä ei ole siis varsinaisesti avaruuden tutkiminen, vaan sen tehtävänä on auttaa meitä ymmärtämään omaa kotiplaneettaamme Maata paremmin.

(Videon lähde: ESA:n Media Corner)

PS. Sekä NASA että ESA tarjoilevat nykyisellään avaruusasioista kiinnostuneille koko joukon videomateriaalia verkosta.

EDIT 18.3.2009 klo 8.56
GOCE laukaistiin avaruuteen venäläinen ballistisesta ohjuksesta muunnetulla Rockot-kantoraketilla tiistaina klo 16.21 Suomen aikaa. GOCE:n rata kulkee Maan napojen yli 280 kilometrin korkeudella 96,7 asteen kulmassa päiväntasaajaan nähden.

Juhlintaa: Albert Einstein, Giovanni Schiaparelli ja pii

Tänään on monenlaista juhlimista tiedossa, mikäli tiede kiinnostaa.

Jos Albert Einstein eläisi, hänen syntymästään tulisi tänään kuluneeksi tasan 130 vuotta. Albert Einstein syntyi 14.3.1879 Ulmissa ja kuoli 18.4.1955 Princetonissa.

Einstein oli saksalaissyntyinen fyysikko, joka tunnetaan parhaimmin suhteellisuusteorioistaan eli erityisestä suhteellisuusteoriasta ja yleisestä suhteellisuusteoriasta. Tämän lisäksi hän vaikutti merkittävästi myös kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen

Vuonna 1921 Einsteinille myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”. Näihin muihin asioihin tiettävästi kuuluu se, että hän osoitti vuonna 1905 ensimmäisenä Brownin liikkeen avulla atomien olemassaolon.

Erityinen suhteellisuusteoria ennustaa myös fysiikan yhtälöistä kenties kuuluisimman eli E=mc². Yhtälö selittää massan ja kokonaisenergian keskinäisen suhteen.

Harvasta yhtälöstä on kirjoitettu elämäkerta, mutta David Bodanis on kirjoittanut teoksen E=mc², Maailman tunnetuimman yhtälön elämäkerta, joka selittää varsin yleistajuisesti sen mistä tuo yhtälö on tullut ja mitä sillä halutaan sanoa. Kirja ei vaadi fysiikan opintoja, mutta kiinnostusta viime vuosisadan tieteen historiaan ja maailmankuvan kehitykseen.

Albert Einstein oli elinaikanaan monessa mukana. Merkittävien tieteellisten saavutusten lisäksi hänoli myös poliittisesti aktiivinen, joskin hänen näkemyksiään on pidetty epäjohdonmukaisina ja sekavina.

Hän vastusti natsismia ja oli ainakin jossain vaiheessa pasifisti, mutta suositteli Yhdysvalloille ydinaseen kehittämistä, mutta lopulta vastusti sen käyttämistä. Einsteiniä pidettiin sosialistina ja sionistina. Hän kieltäytyi hänelle tarjotusta Israelin presidentin virasta.

Sama sekavuus koskee myös Einsteinin suhdetta uskontoon. Hän oli juutalaisesta perheestä lähtöisin ja käytti julkisesti erilaisia uskonnollisia viittauksia, mutta toisaalta hän kuvaili uskontoja myös lapselliseksi taikauskoksi.

Einstein on myös osa kulttuuria ja hänestä on kirjoitettu kirjoja, tehty elokuvia ja hänen arvioidaan vaikuttaneen Pablo Picasson luoman kubistisen taiteen syntyyn. Einstein oli ja on myös pop-ikoni.

* * *

Juhlat ovat vasta alkaneet sillä tänään tulee kuluneeksi 174 vuotta italialaisen tähtitieteilijän Giovanni Schiaparellin (s. 14.3.1835 Savigliano -k. 4.7.1910 Milano) syntymästä.

Schiaparelli tunnetaan siitä, että hän tutki Marsia laatien planeetan kartan ja nimesi sen meret ja mantereet. Vuonna 1877 Schiaparelli havaitsi Marsin pinnalla pitkiä suoria muotoja, joita hän kutsui italiaksi nimellä "canali". Hän tarkoitti sillä "kanaaleja", mutta käännösvirheen johdosta niitä kuitenkin ryhdyttiin kutsumaan "kanaviksi".

Tämä virhe antoi sitten pontta kuvitelmille siitä, että Marsissa olisi jokin sivilisaatio. Lopulta Schiaparellin havainto todettiin optiseksi harhaksi, mutta marsilaisten ideasta ei nyt ihan niin helposti enää päästykään eroon, vaan marsilaiset tunkeutuivat olemattomuudestaan huolimatta ihmiskunnan folkloreen. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa H.G.Wellsin kirjoittama The War of the Worlds (suom. Maailmojen sota) vuodelta 1898.

Tieteellisesti Schiaparelli osoitti ensimmäisenä, että Perseidin ja Leonidin meteoriparvet liittyivät komeettoihin.

Einstein että Schiaparelli olivat aikalaisia ja verkosta löytyy vähintään viitteitä siitä, että ainakin Schiaparelli oli perillä Einsteinin erityisestä suhteellisuusteoriasta tai päinvastoin. Itseasiassa on väitetty, että E=mc² olisi italialaista alkuperää. Näihin väitteisiin ei kannata suhtautua kritiikittä.

Marsin juhlintaan osallistuu myös Google, jonka päivän logo on omistettu Schiaparellille. Samalla Google muistuttaa, että Mars löytyy Google Earth 5.0:stä.

* * *

Sitten vielä yksi juhlan aihe. Tänään on jälleen piipäivä 14.3. eli amerikkalaisittain ilmaistuna 3/14. Vuosi sitten päivän juhlimiseksi löytyi koko joukko erilaisia keinoja, niin varmaan nytkin, sillä vain mielikuvitus on tällaisissa asioissa rajana.

Nykyisellään päivällä on jo oma sivustonsa ja sieltä löytyy kaikenlaista oheismateriaalia.

Pii tai matemaattisesti π on määritelmänsä mukaisesti yhtä kuin ympyrän kehän suhde halkaisijaan. Se on transsendenttiluku eli sitä ei voi esittää päättyvänä lausekkeena erilaisissa laskutoimituksissa. π:n likiarvo 30 desimaalilla on 3,141592653589793238462643383279.

* * *

Kuvassa Albert Einstein keskustelee ydinaseen kehittäneen Manhattan-projektin tieteellisenä johtajana kuuluisaksi tulleen fyysikon, Robert Oppenheimerin kanssa.

Näillä kahdella herralla ei ollut kovin paljoa tekemistä toistensa kanssa ja tiettävästi he eivät tulleet erityisen hyvin keskenään toimeen.

Kuva: US Govt. Defense Threat Reduction Agency. Kuvan lähde Wikimedia Commons.

EDIT klo 14.22
Täydennyksiä Schiaparellista kertoneeseen osioon sekä kirjoitusvirheiden korjauksia.

Kepler lähti vastaamaan E.T:n puheluun

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on laukaissut avaruuteen Kepler-luotaimen, jonka tehtävänä on tarkkailla 100 000 tähteä ja etsiä niiden läheltä Maan kaltaisia kiviplaneettoja. Luotain ei varsinaisesti etsi elämää avaruudesta, vaan yrittää kartoittaa Maan kaltaisten planeettojen esiintymistiheyttä.

Tutkijat olisivat yllättyneitä, mikäli yhtään Maan kaltaista planeettaa tutkittavalta alueelta ei löytyisi. Toisaalta, jos planeettoja tuolta alueelta löytyisi vaikkapa vain yksi, niin siitäkin voitaisiin päätellä, että galaksissamme saattaisi olla 5 miljoonaa Maan kaltaista planeettaa.

Jos luotaimen tekniikka ja mentelmät toimivat, maailmakuvaamme saattaa siis olla tulossa muutoksia. Mikäli luotain ei löydä mitään, voi hyvinkin olla, että Maa olisi ainutlaatuinen galaksissamme, mutta mikäli elämälle kelvollisia planeettoja löytyy paljonkin voidaan elämän esiintymistä muualla pitää todennäköisempänä kuin aikaisemmin.

Luotain on nimetty saksalaisen tähtitieteilijän Johannes Keplerin (s. 1571 - k.1630) mukaan. Kepler tunnetaan tähtien liikkeitä kuvaavista teorioistaan. Kepler käyti hyväkseen Tyko Brahen tutkimusaineistoa ja sai niistä aikaiseksi kaksi ensimmäistä lakiaan, jotka julkaistiin vuonna 1609 kirjassa Astronomia nova.

Ensimmäisen lain mukaan planeetat kiertävät Aurinkoa elliptisillä radoilla siten, että Aurinko on radan toisessa polttopisteessä. Toisen lain mukaan säde joka yhdistää Auringon ja planeetan pyyhkäisee saman pinta-alan aikayksikössä eli kiertolaisen nopeus on suurin lähellä Aurinkoa ja etäällä sen nopeus on pienempi.

Vuonna 1618 syntyneen kolmannen Keplerin lain mukaan planeetan kiertoajan kolmas potenssi on verrannollinen puoliakselin pituuden toiseen potenssiin.

Nämä lait olivat empiirisiä, sillä Keplerillä ei ollut käytössään sellaista matematiikkaa, jolla ne olisi voitu selittää. Fysikaalisen selityksen lait saivat vasta Isaac Newtonin (s. 1642 - k. 1727). toimesta.

Kepler-operaatiota voi seurata myös Twitteristä ja Facebookista.

(Kuvassa luotainta kuljettavan Delta II-raketin laukaisu. Kuva: NASA/Kim Shiflett)

Tähtiä ja pölyä

Tiesitkö, että Suomen julkinen panostus avaruustoimintaan vuonna 2008 oli noin 50 miljoonaa euroa? Pääasiassa tuo raha menee tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Avaruuslaitteita valmistavan teollisen toiminnan liikevaihto Suomessa oli vuonna 2007 noin 15 miljoonaa euroa ja se työllisti noin 150 henkeä. Nämä tiedot selviävät tänään julkistetusta kansallisesta avaruusstrategiasta vuosille 2009-2011.

* * *

Joku suomalainenkin saattaa olla kohta matkalla avaruuteen. HS:n mukaan Euroopan avaruusjärjestö ESA valitsee uudet neljä astronauttiaan toukokuussa noin 8 000 hakijan joukosta. Viime vuonna alkaneeseen hakuprosessiin lähti mukaan yli 300 suomalaista.

* * *

Mikä on kirkkain tähti, jonka voimme nähdä? Aivan oikein, se on Aurinko.

Mutta tiesitkö, että Aurinko ei ole keltainen? Jos se olisi, niin myös maahan vastasatanut lumikin näyttäisi keltaiselta. On myös muutama muu asia, mitä et kenties tiedä Auringosta. Bad Astronomy-blogin Phil Plait on julkaissut yleistajuisen artikkelisarjan Ten Things You Don’t Know About the Sun. Kannattaa tarkistaa miten Maan käy ennen pitkää, vai käykö?

* * *

Entäpä sitten galaksit? Tutkimuksen mukaan ne ovat pölyisempiä paikkoja kuin aikaisemmin on ajateltu. Galaksit levittävät pölyään myös intergalaktiseen avaruuteen. Tutkijat hämmästyivät, kun tutkimukset osoittivat hienojakoisen pölyn levinneen satoja tuhansia valovuosia galaksien ulkopuolelle. (via Tähdet ja Avaruus)

* * *

Palataanpa Maahan kun vielä voimme. Asteroidi DD45 ohitti tänään Maan vain 74800 kilometrin etäisyydeltä. Kyseessä on läpimitaltaan noin 35 metrinen murikka, jonka kaltaisen oletetaan paiskautuneen maahan vuonna 1908 Tunguskan jokilaaksossa Siperiassa aiheuttaen selvästi mittavampaa tuhoa kuin Hiroshiman atomipommi. Tämän päivän tieto on se, että taivaalla on 1033 asteroidia, joka törmätessään Maahan aiheuttaisi suurta tuhoa. (via HS)

(Kuvassa Hicksonin galaksiryhmä noin 400 miljoonan valovuoden päässä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Ilmastosatelliitti taivaalle

NASA lähettää tänään avaruuteen uuden satelliitin, jonka tehtävänä on mitata Maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Orbitig Carbon Observatory:n eli OCO:n toimittaman datan toivotaan selventävän käsitystä ilmakehän luonnollisistä prosesseista ja ihmisen vaikutuksista niihin.

Kun tiedämme paremmin miten hiilidioksidi leviää ja jakautuu ilmakehässä, voimme tehdä parempia ennusteita tulevaisuutta ajatellen. Hiilidioksidin arviodaan nykyisellään poistuvan ilmakehästä todella hitaasti eli puhutaan sadoista vuosista.

(via HS)

EDIT 24.2.2009 klo 17.43
Hieman ennen puoltapäivää Suomen aikaa laukaistu satelliitti putosi mereen lähellä Etelänapamannerta, koska se ei irronnut Taurus XL-kantoraketista odotetusti.

* * *

Kun kerran avaruuteen on päästy, huomataan mitä HS kirjoittaa:

"Kaikkien aikojen voimakkain säteilypurkaus on havaittu avaruudesta. Tässä gammapurkauksessa vapautunut energia vastaa sitä, että tuhannet tavalliset tähdet olisivat räjähtäneet yhtä aikaa"

Aika pamaus.

Avaruusromuja

Taivaalla tapahtuu kolareita. Eilen kerrottiin, että kaksi satelliittia olivat tiistaina päivällä törmänneet toisiinsa Siperian yläpuolella 790 kilometrin korkeudessa. Kolarissa osapuolina olivat Iridium-yhtiön tietoliikennesatelliitti sekä venäläinen käytöstä poistettu Cosmos 2251.

Yhdysvaltalaistietojen mukaan törmäyksen jäljiltä on satelliittien havaittu hajonneen noin 600 kappaleeseen. Kolari ei ollut ensimmäinen avaruudessa, sillä aikaisemmin on havaittu neljä törmäystä, joissa osapuolina on ollut esimerkiksi rakettien osia. Nyt ensimmäistä kertaa törmäyksen osapuolet olivat kokonaisia satelliitteja.

Onnettomuus ei ole mikään superyllätys, sillä Maata kiertää tiettävästi noin 13 000 isompaa kappaletta kuten satelliitteja, kantorakettien palasia tai vastaavia. Yhdysvaltain ja Kanadan ilmapuolustus NORAD havainnoi avaruudesta noin 100000 kappaletta.

Taivaalle on ammuttu noin 7000 satelliittia, mutta niistä toiminnassa on tiettävästi noin 800.

Sinänsä törmäyksiä tapahtuu harvoin, mutta pienikin kappale saattaa saada aikaiseksi melkoista tuhoa, sillä tyypillinen törmäysnopeus on 11 km/s eli 39 600 km/h.

Ihmiskunta on siis onnistunut organisoimaan lähiavaruutemmekin päivä päivältä vaarallisemmaksi paikaksi. Koska satelliitteja sekä muita vastaavia ammutaan koko ajan lisää, erilaisten törmäysten todennäköisyys kasvaa. Nykyisellään se on vielä varsin pieni, sillä lähiavaruutemmekin on laaja.

Tähänkin liittyy yksi vieläkin huolestuttavampi asia eli ydinkäyttöiset satelliittit. Ne ovat idioottimainen idea, johon on myös erilaisissa säteilyturvallisuussuunnitelmissa varauduttu jollain tavoin (esim. PDF, 679 kB) ja ne on pyritty rakentamaan mahdollisimman turvallisiksi (esim. PDF, 1,49 MB). Näissä laitteissa käytettävä plutonium on ilman ydinreaktiotakin hyvin vaarallinen myrkky.

Milloinkohan ihmiskunta organisoi avaruuden siivousretken?

(Via YLE Uutiset ja Bad Astronomy)

Joulukalenteri - Hubble

Huikein nettijoulukalenteri-kisaan voisi ilmoittaa The Boston Globen joulukalenterin, joka perustuu avaruusteleskooppi Hubblen kuviin.

Avaruus on ihmeellinen paikka.

(Via Bad Astronomy)

Onnea NASA!

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA täyttää tänään 50 vuotta. Paljon onnea!

NASA:n värikäs historia on osa ihmiskunnan tieteen ja avaruudenvalloituksen tarinaa. Se on ollut myös osa suurvaltapolitiikkaa.

NASA ei ollut ensimmäinen avaruudessa, sillä Neuvostoliitto ehti Sputnikinsa kanssa ensin. Avaruuden tutkimisen näkökulmasta NASA on ollut avainasemassa ja nykyisellään organisaatio kantaa kortensa kekoon myös maapallon ilmaston tutkimisessa.

Anekdootti sinänsä, mutta NASA on käyttänyt 50 vuodessa toimintaansa kaikkinen kuulentoineen, satelliitteineen, avaruussukkuloineen ja muineen kaikkiaan 811 miljardia dollaria. Se on suunnilleen saman verran kuin USA:ssa pankkimaailman sekasotkujen selvittämiseksi parhaillaan viriteltävä roskapankki tulisi maksamaan.

Kuvannee jollain tavalla maailman nykyistä menoa.

(Kuvassa avaruussukkula Columbia laukaisualustalla valmistautumassa tehtävään STS-80. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Vettä ja auringonpimennys

Marsia tutkiva Nasan Phoenix-luotain on löytänyt vettä ottamistaan näytteistä. Veden löytyminen Marsista ei ole varsinainen yllätys, sillä erilaisista kuvahavainnoista asia on päätelty jo aikaisemmin. Phoenixin mittaustulos on ensimmäinen suora todiste asiasta.

Elämää Marsista ei ole löydetty, mutta joidenkin oletusten mukaan planeetalla voisi olla bakteeriperäistä elämää.

* * *

Toinen ajankohtainen avaruusasia on tänään päivällä esiintyvä osittainen auringonpimennys. Helsingissä Auringosta pimenee noin puolet ja Utsjoella peräti 80 %. Auringonpimennys alkaa paikasta riippuen noin klo 11.40 ja päättyy noin klo 13.50. Maksimi esiintyy paikkakunnasta riippuen noin klo 12.44-12.52.

Viimeisin täydellinen auringonpimennys Suomessa nähtiin vuonna 1990 ja se oli huikea yleisömenestys kohtuullisen pilvisestä säästä huolimatta. Seuraavaa täydellistä auringopimennystä nykyisin elävät sukupolvet tuskin ovat katsomassa, sillä se nähdään Suomessa vasta vuonna 2126.

Seuraava osittainenkin auringonpimennys nähdään vasta ensi vuosikymmennellä.

Muistakaa, että Aurinkoa EI saa katsoaa suoraan ilman asianmukaisia suojavarustuksia.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Tsiigaa!

Ihan pakko pistää vinkki kerrassaan hienoista valokuvista. Kuvista, jotka on otettu taivaasta, ylhäältä päin. Jotkut asiat nyt vaan ovat kauniita.

Kuvat ovat viime viikolla startanneelta avaruussukkula Discoveryn lennolta ja ne löytyvät Boston.com:sta: The Sky, From Above.

(via Linko)

Kuuhun, mars!

Tuli sitten pistettyä nimi matkustamaan Kuuhun (via Sedis ja Viides Rooli).

Kyse on myös NASA:n paluusta operoimaan Kuussa. Lunar Reconnaissance Orbiter (LRO) on ensimmäinen osa NASA:n Vision for Space Exploration-suunnitelmasta, jonka tarkoituksena on ensin matkata Kuuhun, sitten Marsiin ja sen jälkeen pitemmälle.

Visiossa on kyse vuonna 2004 presidentti George W. Bushin tekemästä aloitteesta Kuun ja Marsin tutkimisesta uuden avarusteknologian avulla.

LRO laukaistaan myöhemmin tänä vuonna ja sen tehtävänä on etsiä Kuun pinnalta turvallisia laskeutumispaikkoja, paikallistaa mahdollisia resursseja, määritellä säteilytilannetta sekä testata uutta teknologiaa. Ohjelmassa on siis tiedettä ja teknologiaa.

Tosin. Kuusta on hiljalleen tulossa myös kansainvälisen politiikan areena kun Kiina, Intia, Japani ja Eurooppa ovat alkaneet kiinnostumaan Kuun hyödyntämisestä tavalla tai toisella. Maailmalla onkin useampia hankkeita, joilla pyritään lähettämään luotaimia tutkimaan Kuuta tavalla tai toisella.

Joten eikun terkkuja kuu-ukkeleille, kohta on taivaalla ruuhkaa!

(Kuvassa taiteilijan näkemys LRO:sta, kuvan lähde NASA)