Hyvin menee?

Kaikki hyvin, ei ongelmaa...


(via Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Sensuurlistat ja sananvapaus

Poliisin salaisten sensuurilistojen käsittelyyn saatiin sitten tänään uusi käänne, kun Helsingin hallinto-oikeus käsitteli Matti Nikin valitusta hänen estolistansa joutumista poliisin sensuurilistalle. Oikeus päätti, ettei asiassa ole valituskelpoista päätöstä, joten oikeus päätti jättää tutkimatta koko asian.

Päätöksen mukaan poliisin sensurointipäätöksestä ei siis voi valittaa, vaan olisi pitänyt kannella ylemmälle poliisiviranomaiselle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Poliisi itse on ohjannut uutisen mukaan Matti Nikin valittamaan nimenomaan oikeuteen.

Asia ei jää tähän, sillä asiasta ilmeisesti on tekeillä valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja eduskunnan oikeusasiamiehella on käsittelyssä asiaa koskeva valitus.

Asiassa on todellakin ongelma, jos poliisi voi laatia verkon käyttäjiä koskevia sensuurilistoja ja esimerkiksi asianosaiset itse - kuten Nikki tässä tapauksessa - eivät voi valittaa poliisin tekemistä päätöksistä. Sellainen toiminta ei mene meidän perustuslaista läpi eikä se mene mistään eurooppalaisista oikeusperiaatteista läpi.

Poliisilla ei ole muulla kuin diktatuureissa ja epädemokratioissa valtaoikeuksia, joista ei voi valittaa tuomioistuimiin tai vastaavaan.

Asia on siis edelleen kesken ja poliisin sekä lainsäätäjän aikaansaama sotku on vielä selvittämättä.

Nelosen uutisissa tekniikan tohtori ja tietoliikenneasioiden asiantuntija Arto Karila ilmaisee huolensa koko viimeaikaisesta kehityksestä varsin selvin sanoin. Tätä nimenomaista tapausta hän kommentoi muun muassa seuraavasti:

"Viranomainen voi laatia listoja, jotka ovat salaisia, koko prosessi on läpinäkymätön ja mitään valitusmahdollisuutta ei ole. Sananvapaus on silloin Suomesta poistettu".

Jos tämän päiväinen tilanne jää vallitsevaksi, kyse olisi tosiaan varsin lähellä Karilan kuvaamaa.

* * *

Tässäkin blogissa on todettu jo aikaisemmin, että Suomessa on menossa kehitys, joka vie meitä kohti kontrollivaltiota. Yrityksille on Lex Nokian kautta annettu urkintaoikeuksia suhteessa yksilöön, poliisi saa tehdä salaisia listoja, uusia salaisia esitutkintakeinoja harkitaan, poliisin toimivaltuuksia lisätään ja niin päin pois. Poliitikot siunaavat näitä päätöksiä.

Kuka tässä kuviossa puolustaisi yksilöä? Tietosuojavaltuutettu näyttää olevan viranomaistahoista yksi niitä harvoja, jotka edes yrittävät olla kansalaisen ja äänestäjän puolella.

Eikö tämä kehitys huolestuta teitä?

* * *

Hakematta tulee poliisin erilaisten valtuukien kohdalla mieleen, että rikollisuutta pitää torjua ja ehkäistä. Niin pitää tietenkin, mutta onko meillä sitten rikollisuus kasvanut vuosien varrella?

Tilastokeskuksen mukaan kaikki rikollisuus (poliisin tietoon tulleet rikokset) on kasvanut vuodesta 2000 vuoteen 2008 noin 14,7 %. Se on on ihan reipas lukema, mutta mistä se johtuu?

Rikoslain alaisten rikosten määrä samalla aikavälillä on kasvanut 1,5 %, liikennerikkomusten määrä 45,7 % ja muun rikollisuuden määrä 32,5 %. Lukumääräisesti kasvu tulee lähes tulkoon pelkästään liikennerikkomuksista.

Ihan viaton ja tyhmä kysymys, mutta miten ihmeessä kansalaisten yksityisyyden suojaa ja sananvapautta murentamalla vähennetään liikennerikkomuksia?

* * *

Niin kuten todettu, nämä poliisin salaiset listat eivät edes toimi tarkoituksensa mukaisesti ja saavat poliisin toiminnan hetkittäin näyttämään varsin nololta ja löperöltä.

Noloa?

Poliisin lapsipornon kitkemiseksi tarkoitettu sensuurijärjestelmä osoitti jälleen ominaisuutensa ja jälleen nololla tavalla. Poliisi onnistui pistämään sensuroitavien sivustojen listalle webin standardeja ja suosituksia tekevän World Wide Web Consortiumin sivuston w3c.org. Web-standardeihin pääseminen estettiin webin käyttäjiltä viikonloppuna jonkin aikaa, nyt virhe on jo korjattu.

Syyksi tähän erheeseen on ilmoitettu inhimillinen virhe. Perjantaina päivityksen yhteydessä listalle kopioituihin osoitteisiin jäi vahingossa yksi osoiterivi liikaa. Lista päivittyi sittemmin verkko-operaattoreiden palvelimille ja ryhtyi estämään pääsyn W3C:n sivuille.

W3C:llä ei ole vähäisintäkään tekemistä lapsipornon kanssa. W3C:n johtajana toimii www:n isäksikin tituleerattu Tim Berners-Lee ja organisaation keskeisenä sponsorina toimii esimerkiksi kännykkäjätti Nokia.

Poliisin virhe on likipitäen toiseksi noloin mahdollinen. Noloin olisi luonnollisesti se, että siellä onnistuttaisiin estämään pääsy poliisi.fi-sivustoille.

Mitä muuta ylimääräistä sinne estolistalle on joutunut ja mitä sinne ei ole päätynyt?

Oli miten oli, jo aikaisemmin on nähty ettei ennakkosensuuri toimi. Menetelmä on teknisesti kierrettävissä varsin helposti ja on siis myös altis inhimillisille virheille. Tämä menetelmä ei myöskään poista yhtään lapsipornosivustoa verkosta. Ja lapsiporno pitää saada pois verkosta.

Poliisin suodatustekniikoita kritisoinut Matti Nikki kirjoittaa sivustollaan (jonne ilmeisesti kaikkien operaattoreiden välityksellä ei suoraan pääse) siitä, että kaikkia löydettyjä lapsipornosivustoja ei edes yritetä poistaa verkosta heti eikä tietoja ymmärretä vaihtaa kansainvälisesti.

Nikki viittaa esimerkiksi juttuun, jonka mukaan laittoman nettimateriaalin ilmiantopalvelua ylläpitävä Internet Watch Foundation (IWF) ei voi ottaa muiden Iso-Britannian operaattoreihin yhteyttä ja että operaattorit viivyttävät lapsipornon poistamista tutkinnallisista syistä.

Lisäksi Nikkin viittaamassa Tyler Mooren ja Richard Claytonin tutkimuksessa (PDF) sanotaan:

"Unexpectedly, in the one case where the material is undoubtedly illegal everywhere, the removal of child sexual abuse image websites is dealt with in a rather different manner. The responsibility for removing material has been divided up on a national basis, and this appears to lead directly to very long website lifetimes".

Kansainvälisen yhteistyön on väitetty toimivan, vaan se ei siltä näytä. On varsin huolestuttavaa, että esimerkiksi poliisi keskittyy näpertelemään suodatusten kanssa ja toimia itse aineistojen poistamiseksi ei tehosteta, vaan homma näyttää olevan retuperällä.

Kohti kontrolliyhteiskuntaa

Netin käyttäjiä halutaan kontrolliin usealla rintamalla. Sananvapauden puolustamisessakin on pientä liikettä havaittavissa.

YK on Kiinan aloitteesta käynnistänyt hankkeen, jossa selvitellään keinoja internetin käyttäjien jäljittämiseen. Hankkeessa on mukana myös mm. Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA sekä telealan standardointijärjestö ITU.

Verkkopalvelu CNET huomauttaa, että käyttäjien anonymiteetti on suojattu mm. Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla.

IP Traceback-tekniikkaa kehittelevän ryhmän, joka tunnetaan koodinimellä Q6/17, tarkoituksena on selvittää tapoja tunnistaa viestien lähde. Tällaisia tekniikoita voitaisiin käyttää myös hyötytarkoituksiin esimerkiksi palvelimia vastaan kohdistettujen palvelunestohyökkäysten torjunnassa.

Tekniikkaa voidaan käyttää myös paljon muuhun, mikä selviää ilmeisesti ITU:sta vuodetusta muistiosta, jossa kerrotaan siitä, ketkä jäljittämistä tarvitsevat:

A political opponent to a government publishes articles putting the government in an unfavorable light. The government, having a law against any opposition, tries to identify the source of the negative articles but the articles having been published via a proxy server, is unable to do so protecting the anonymity of the author.

Jos siis arvostelet hallitustasi tai jossain maassa on laki, joka kieltää oppiosition, voisit olla näiden tekniikoiden hyödyntämisen kohde. Kiina sopii siis kuvaan ihan hyvin.

Aloitteessa ei puhuta pelkästään haitallisista (malicious) IP-paketeista, vaan myös ihan tavallisista paketeista. Aloitteen mukainen kokonaisuus mahdollistaisi siis minkä tahansa verkkoliikenteen jäljittämisen.

Tilanne olisi sukua idealle, että jokaiseen kirjeeseen olisi lakisääteinen pakko liittää sormenjäljet, jotta sinut voidaan varmasti tunnistaa kun vastaanottaja saa kirjeen.

Samaa keinoa, mitä voidaan käyttää tietoturvan parantamiseen, voidaan käyttää myös selvästi poliittisiin tarkoituksiin.

Kyse on silloin myös yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan vastaisesta toiminnasta, kuten Columbian yliopiston Steve Bellovin blogissaan sanoo. Hänen mukaansa verkkoliikennettä ei pitäisi näillä perusteilla kehittää, sillä maailmassa on valtioita, jotka haluaisivat käyttää menetelmää sensuuriin.

Kuinkas sitten lähialueillamme? Piraattiliitto kertoo, että Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt on tulevaan FRA-lakiin liittyen myöntänyt, että valtiollisella vakoiluorganisaatiolla on valtuudet tehdä yhteistyötä myös diktatuurimaiden kanssa, mikäli se vain hyödyttää Ruotsia.

Suomalaisten ulkomaille suuntautuvasta ulkomaanliikenteestä valtaosa menee Ruotsin kautta ja siis tulevaisuudessa ruotsalaisilla on laillinen oikeus vakoilla sitä liikennettä. Lisäksi Ruotsi voi käydä kyseisillä tiedoilla kauppaa minkä tahansa maan kanssa, "mikäli se vain hyödyttää Ruotsia". Suomalaisilla ei siis ole kontrollia siihen, miten näitä tietoja käsitellään eikä suomalainen lainsäädäntö suojaa netin käyttäjiä mitenkään.

Suomessa meno on perinteisen rauhallista eli ruotsalaisten FRA-laki ei juuri julkista valtaa tunnu hetkauttavan ainakaan ulospäin, vaikka esimerkiksi Vihreät ovat vaatineet valtiota ottamaan asiassa aloitteen ja valistamaan kansalaisia tulevista uhkakuvista.

Julkisen sanan neuvosto on sen sijaan kunnostautunut linjaamalla, että nettifoorumin kirjoittajan nimen julkaiseminen sanomalehdessä ei rikkonut hyvää lehtimiestapaa.

Kantelu koski Iltalehdessä julkaistua juttua, jonka lehti teki avoimen portaalin verkkokeskusteluun osallistuneen nimimerkin puheenvuorosta ja samalla paljasti hänen oikean nimensä. Perusteluksi nimen julkistamisen hyväksymiseksi JSN:lle riitti se, että kirjoittaja itse toi tekstinsä julkisuuteen.

Entä ne hyvät uutiset?

WWW:n isä Tim Barners-Lee on ilmoittanut perustavansa World Wide Web Foundationin, jonka tehtävänä on edesauttaa sitä, että web pysyy vapaana ja avoimena, parantaa webin tehoa sekä tehdä webin hyödyt kaikken maapallon ihmisten saataville.

Säätiö on siis myös sananvapauden asialla.

* * *

Kun samaan pakettiin pistetään sensuurin keinojen lisääminen, sananvapauden kontrollointi tai rajoittaminen, pyrkimys murtaa verkkoviestinnän anonymiteetti ja erilaisten kontorillikeinojen lisääminen, ollaan tekemässä suurella todennäköisyydellä nk. historiallista virhettä.

Virhettä siksi, että netti on kehittynyt nykyiseen muotoonsa pitkälti avoimuuuden ja käyttäjien vapauden vuoksi. Nämä ovat mahdollistaneet netin kehittymisen nykyiseen merkitykseensä myös talouden pyörittämisessä.

Netin merkitys ihmisoikeuksien toteutumisessa ja vapaan tiedonvälityksen toteutumisessa on ollut näkyvä ja vahva. Diktatuurit eivät ole voineet touhuta täydellisen pimennon vallitessa juuri missään. Tämä on ollut netin yksi kantavista voimista läpi vuosien.

Nyt näyttää pahasti siltä, että verkkoviestintään on tulossa kontrollimekanismeja, jotka teknologia mahdollistaa, mitä muussa viestinnässä ei välttämättä edes ole olemassa.

Paradoksaalista?

Olympiahenkeä?

Se on tietysti hienoa, kun kansakunnat "taistelevat" urheilumittelöissä kullasta ja kunniasta puhtain keinoin.

Pekingin jättimäinen media- ja viihdetapahtuma eli olypialaiset ovat teoriassa esimerkki tällaisesta toiminnasta, mutta käytäntö on osoittautunut hieman toisenlaiseksi. Kisaisännät haluavat, että kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä. Keinolla millä hyvänsä.

Olympiakisojen mahtavan avajaisspektaakkelin suoran televisiolähetyksen seassa on havaittu nauhalta tuotettua kuvaa. Kyse on osana showta esiteyistä ilotulitteiden muodostamista jalanjäljistä, joiden pelättiin kuvaushetkellä hukkuvan vähemmän puhtaaseen ilmastoon.

Samaisissa avajaisissa laulanut pikkutyttö olikin sujuvasti playback-esiintyjä. Televisiossa nähty tyttö ei itse laulua laulanut, vaan ääni kuului toiselle pikkutytölle. Syy esiintyjän vaihtamiseen oli tiettävästi se, ettei laulun oikea esittäjä ollut jonkun mielestä riittävän viehättävä.

Kisojen lippujen on kerrottu menneen kaupaksi niin, että kaikki tuli myydyksi. No ei ihan. Katsomoissa on tyhjää vaikka kuinka, mustan pörssin kauppa rehottaa ja lippuja jaellaan ilmaiseksi vapaaehtoisille.

Entäpä sitten tavallisen kiinalaisen maaseudun ihmisen elämä? Ei näytä helpolta, sillä tuotteiden kauppapaikoille ei ole maalaisilla mitään asiaa, kisojen vuoksi asiakkaat eivät liiku normaaleilla reiteillään ja normaalit urakat ovat pysähdyksissä. Parin kuukauden olympiarajoitukset tarkoittavat monelle Kiinan maalaiselle merkittävää vuositulojen putoamista.

Tähän kiinalaiseen olympiahenkeen voidaan sitten lisätä ihmisoikeuskysymykset, sensuuri ja muu.

Olympialaiset ovat valtava mediatapahtuma, jossa tärkeimmän sijan saa se miltä asiat näyttävät eikä se mitä ne oikeasti ovat. Omituista urheilun eetosta.

Kynttilä ja sensuroimattomuus

Tänään alkuillasta käynnistyy maailmanlaajuinen kynttilämielenosoitus Tiibetin puolesta. Mielenilmausta tukee itse Dalai Lama.

Mielenilmauksen avulla toivotaan Kiinan viranomaisten ymmärtävän paremmin koko ihmiskunnan vapauden arvon ja Tiibetin buddhalaisen kulttuurin merkityksen. Vetoomuksen mukaan se hyödyttää miljoonia ihmisiä ja toimii kaikkien ihmisten inhimillisyyden puolesta, myös kiinalaisten.

* * *

Facebookissa kiertää myös kutsu tapahtumaan 'I will change my status to "is uncensored" 4 the Olympics Opening Ceremony'. Tämän mielenilmauksen ideana on protestoida kiinalaista sensuuria vastaan vaihtamalla Facebookin tilatieto muotoon "is uncensored".

Asiaan liittyy myös Amnestyn Kiina-kampanja.

* * *

Olympialaiset ovat siis alkamassa. Voi olla, että ne tarjoavat meille paremman näkymän Kiinaan ja avaavat maailmanlaajuisesti kanavia nostaa esiin Kiinan ihmisoikeustilanne.

Valitettavasti vain kiinalaiset viranomaiset itse eivät ole vielä uudistusten tielle lähteneet.

Olympiakomitea myöntää sensuurin

Pekingin olympialaisia ovat varjostaneet niin ihmisoikeuskysymykset, ympäristöasiat kuin sananvapauskin.

Toimittajien sananvapauden osalta viime päivinä on raportoitu siitä, etteivät toimittajat pääse vapaasti internetiin, vaan joitain tietolähteitä sensuroidaan.

Nyt on selvinnyt, että asialla eivät ole pelkästään Kiinan viranomaiset, vaan itse kansainvälinen olympiakomitea KOK on hyväksynyt joidenkin sivustojen käytön estämisen sillä perusteella, että ne eivät liity kisoihin.

Minkä periaatteen mukaan olympiakomitealla on viisaus päättää toimittajien puolesta siitä, mikä sivusto liittyy kisoihin ja mikä ei?

Kun estettyjen sivustojen listalla on muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn sivut, niin olympiakomitea ei käytä harkintaansa edes järkevästi. Se itse on kisoja myönnettäessään puhunut Kiinan ihmisoikeustilanteesta, jota Amnesty myös peilaa.

Jos urheilussa on jotain moraalista selkärankaa olemassa, niin sitä on ihan turha kansainvälisestä olympiakomiteasta etsiä.

Kontrollia ja sensuuria

Savon Sanomissa julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen toivoo, että tiedotusvälineet ryhtyvät toimeen netin keskustelupalstojen tekstien siistimiseksi. Hänen mukaansa yksinkertaisin keino olisi vaatia keskustelijoilta omalla nimellä esiintymistä.

Täysin avoimet keskustelupalstat ovat lehdille ongelma, sillä vaikka niiden tekstejä ei ennakolta tarkastettaisikaan paperilehden yleisönosastojen tapaan, niin vastuu verkkolehden teksteistä on myös tiedotusvälineellä. Verkkojulkaisuilla kun on päätoimittajavastuu olemassa siinä missä paperille painetussa lehdessäkin.

Tosin on niin, että ennakkosensuuri ei ole edelleenkään tarpeen lakisääteisten vastuiden vuoksi, vaan ylilyöntien jälkikäteinen moderointi netissä riittää. Se teettää tietysti töitä, mutta on menetelmä muiden joukossa.

On ymmärrettävää, että keskustelun laadukkuudesta huolestuttaessa, on pohdittava keinoja, joilla vältetään täysin avoimissa keskusteluissa herkästi leimahtavat ylilyönnit.

Perinteiset netin keskustelupalstat ovat konseptina verrattavissa jossain määrin lehtien yleisöosastoihin, mutta onkohan se nyt todellakin niin, että tuo on ainoa lähestymiskulma sanaan "keskustelu"?

Olisi oikeasti järkevää tarkastella asiaa nettijulkaisemisen näkökulmasta, eikä etsiä Hyvärisen tapaan analogiaa esimerkiksi printtimediasta. Ne analogiat kun eivät tunnetusti toimi.

Blogit ovat yksi tapa lähestyä samaa asiaa, joten miksi tiedotusvälineet eivät käyttäisi sitä? On totta, että myös blogimuotoisessa keskustelussa voidaan mennä yli sovinnaisten ja järjellisten rajojen. Kuitenkin toimintatapana ja konseptina ongelmien hoitaminen blogeissa on helpompaa ja toimii osana työprosessia.

Se tosin vaatisi toimituksilta ja toimittajilta asenteenmuutosta suhteessa nettijulkaisemiseen.

Sehän saattaisi jo kuullostaa... "kansalaisjournalismilta"?

* * *

Toinen ja sensuurilta haiskahatava uutinen löytyy The Butt Ugly Weblog:sta. HS:n uutisen mukaan Duodecimin uutisoiman tutkimuksen mukaan laittomien nettiapteekkien sivuille pääsy pitäisi estää.

Eli samaa sensuurimekanismia kuin lapsipornoon käytetään, esitetään käytettäväksi myös laittomiin nettipateekkeihin. Aikaisemmin keskustelussa on vilauteltu nettipeleihin tai joihinkin arpajaisiin pääsyn estämistä sekä vähintään sivulauseessa verkkoliikenteen suodattamisen käyttämistä piratismin torjuntaan.

Kuten The Butt Ugly Weblog sen sanoo, verkkoliikenteen suodattamisella ei suljeta yhtään laitonta nettiapteekkia eli itse ongelmaan tällä keinolla ei puututtaisi.

Näyttää siis myös siltä, että kun yhdessä paikassa on keksitty keino - joka ei edes toimi kunnolla ja oikein - sitä samaa sensuurikeinoa halutaan käyttää vähän joka paikkaan.

Mikä on seuraava tarkoitus, johon verkkoliikenteen suodatusta halutaan soveltaa?

Sensuuri leviää

Ranskassa nettioperaattoreiden toteuttamiin estolistoihin perustuvaa nettisensuuria laajennetaan kattamaan myös muita vastenmielisiä asioita kuin lapsiporno. Kiellettyjen sivujen joukkoon sisällytetään myös terrorismi ja "rodulliseen vihaan" liittyvät sisällöt. Asiasta kertoo Tekniikka & Talous.

Toteutuksessa valtio ja internetoperaattorit tekevät toiminnasta sopimuksen. Estolista kerätään siten, että käyttäjät voivat ehdottaa sisältöjä sinne, jotka päätyvät tai eivät päädy listalle tarkastuksen jälkeen.

USA:ssa Kalifornian osavaltio on päättänyt pyytää operaattoreita estämään lapsipornon levittämisen verkossa. Lakia asiasta ei ole tekeillä.

Niinikään USA:ssa Time Warner on ilmoittanut, että se lakkauttaa varmuuden vuoksi kaikki Usenet-ryhmänsä koko Yhdysvalloissa, riippumatta siitä mitkä niiden aihepiirit ovat, koska Usenet-ryhmiä pidetään merkittävimpinä lapsipornon levittämiskanavina.

Suomessa nettisensuurikeskustelu on junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, kuten arvata saattoi. Poliisi ja operaattorit ovat selvittämässä edelleen nettiliikenteen suodattamista epätarkkojen domain-listojen sijaan URL:leilla. Oikeusministeriö on selvittämässä niin ikään asiaa, mutta tämäkin on viivästynyt.

Taannoin nettiliikenteen suodatusta kritisoinut Matti Nikki sanoo, ettei poliisi ilmeisesti ole päivittänyt suodatuslistojaan vähään aikaan eikä virheitäole korjattu. Poliisi viittaa kintaalla koko kritiikille.

* * *

Kuten todettu, niin lapsiporno on vastenmielinen asia ja se pitää kitkeä pois.

Keinojen kanssa pitää olla tarkkana, koska osa keinoista toimii, osa ei toimi ja jotkut toimivat täysin väärin. Lisäksi nettisensuurissa ei varsinaisesti ole esimerkiksi lapsipornon poistamisesta kyse, vaan sen levittämisen estämisestä. Jos yksi kanava tukitaan, rikollinen tyypillisesti löytää toisen. Lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä saamaan rikolliset kiinni.

Kokonaan toinen asia on sitten tuon suodatuksen laajentaminen muihin asioihin. Jos esimerkiksi terrorismi - jälleen vastenmielinen ilmiö - lisätään listalle, millä kriteereillä suodatus tehdään? Luottaen esimerkiksi USA:n terroristilistoihin? Niihin, joilla on mukana myös Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja kohta 90 vuotta täyttävä Nelson Mandela?

Tämä on alue, jossa saatettaisiin esimerkiksi joutua kysymään mielipiteen ilmaisun rajoja. Mikä viestintä on terrorismia ja mikä vain sananvapauden käyttöä?

Entäpä sitten tapaukset, joissa suodattamista haluttaisiin jostain syystä laajentaa esimerkiksi nettipokeriin tai nettihuutokauppoihin, jotka ovat jossain toisessa EU-maassa laillista liiketoimintaa, mutta Suomessa säädeltyä?

Yhä edelleen nettisensuuriin liittyvät kysymykset ovat vaikeita ja pakottavat pohtimaan myös sitä, onko koko menetelmä oikea. Sen varjopuolet vain näyttävät kovin suurilta ja hankalilta nekin. Nettiliikenteen suodatus on kuin vuotavan fillarinrenkaan paikkaamista purkalla. Toimii hetken, mutta sitten se rengas vuotaa taas.

Pidätykset

Kansalaisjournalismin ja blogien lisääntymisen myötä ovat myös niihin liittyneet pidätykset lisääntyneet. Maailmalla on ainakin 64 bloggajaa pidätetty vuoden 2003 jälkeen.

Kasvaneet lukemat varmaankin selittyvät sillä, että blogien määrä on ylipäätänsä kasvanut, mutta myös sillä, että eräissä maissa sen sananvapaus on ohutta. Maita, jota esiintyvät usein bloggaajien pidätyksistä kerrottaessa ovat Egypti, Iran, Kiina, Malesia, Burma, Saudi-Arabia, Syyria, Singapore ja Thaimaa.

Tuskin ihan vaan siksi, että noissa maissa olisi rikollisempia kirjoittajia kuin muualla. Sensuurikaan ei ole noille maille tuntematon vallankäytön väline.

Oma lukunsa ovat sitten tietysti ne, jotka käyttävät blogia väärin ja esimerkiksi syyllistyvät kunnianloukkauksiin tai vastaaviin.

Mielipiteen vapaus blogeissa on joskus hyvin hankala asia hallinnoille ja erityisesti niille, joille mielipiteiden vapaus ja muut ihmisoikeudet ovat muutenkin hankalia.

Nyt tarkkana

HS:n mukaan Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n Suomen ryhmä on ilmaissut huolensa siitä, että eduskunnan käsittelyssä oleva valmiuslaki esitetyssä muodossa toteutuessaan rajoittaisi merkittävästi sananvapautta poikkeustilanteissa. Esityksen mukaan viranomaiset voisivat rajoittaa verkko- ja viestintäpalveluita sotilaallisen kriisin lisäksi vakavissa taloudellisissa kriiseissä, suuronnettomuuksissa ja vaarallisten tartuntatautien levitessä.

Näistä muut kuin sotilaallinen kriisi eivät ole ryhmän mukaan perusteltavissa. Asia on perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä.

Nyt tarkkana siellä perustuslakivaliokunnassa. Kuten tämä IPI:n Suomen ryhmä asian sanoo, näissä erilaisissa kriiseissä on tärkeää, verkko- ja teleyhteydet kansalaisille pelaavat, jotta tiedotus toimenpiteistä ja tilanteesta saadaan varmistettua. Viranomaisilla on ja pitää olla tekniset keinot oman viestintänsä turvaamiseksi kriisissä kuin kriisissä, mutta siihen ei tarvita noin voimakkaita oikeuksia.

Sen lisäksi, että kyse on vahvasti kansalaisten perusoikeuksista, tässä on kyse myös ihan järjestä. Useissa tilanteissa vahinkoja syntyy enemmäkin siksi, että ihmiset eivät tiedä tilanteesta tarpeeksi ja tekevät siksi vääriä ratkaisuja kuin siksi, että viranomaisilla ei olisi tarpeeksi verkkokaistaa. Ajatellaan nyt vaikka pandemiaa, mikä on sen tärkeämpää kuin pakokauhun välttäminen ja tarvittavien terveydenhuollollisten toimenpiteiden koordinoitu toteuttaminen. Se todellakin vaatii sitä, että tiedotus kansalaisille on turvattu.

Viime aikoina on valtiovallan toimesta nostettu esiin eri syistä ja eri lakeihin liittyen sananvapauteen ja vapaaseen tiedonvälitykseen liittyviä kysymyksiä esille. Kaikissa näissä viimeaikaisissa hankkeissa on yksi yhteinen piirre ja se on erityisen huolestuttava: lainsäätäjä pyrkii useista eri suunnista rajoittamaan kansalaisten sananvapautta tai tietosuojaa ja vahvistamaan viranomaiskoneiston valtaoikeuksia suhteessa kansalaiseen.

Se ei tiedä hyvää avoimelle yhteiskunnalle.

Ei havaintopiirissä

Taannoisen sensuurikeskustelun sivujuonteena pohdittu sitäkin, tulisiko esimerkiksi Suomen lain mukaan ongelmallisia arpajaisia tai nettipelejä sensuroida samalla tavalla verkkoliikennettä blokkaamalla kuin lapsipornoa. Tai piratismia verkossa.

Opetusministeriön tekijänoikeusasioita pyörittelevän virkamiehen Jukka Liedeksen mukaan "Tällainen ajatus ei ole vilahtanut missään meidän havaintopiirissämme olevassa keskustelussa".

Mitenköhän tuon nyt sitten tulkitsisi? Ei ole moista keskustelua havaittu vai ettei ajatusta ole edes ajateltu? Ehkä se pitäisi tulkita siten, että uutta sensuurisäännöstöä opetusministeriössä ei ole tekeillä, mutta miksi sitä ei sitten voi sanoa suoraan.

Oli miten oli, niin piratismin kitkemiseksi pohditaan uusia keinoja ja niitä varmaankin tullaan myös Suomessa ehdottamaan. Asia on lähtökohtaisesti hyvä, sillä piratismi ei ole hyväksi. Alan toimijoiden kannalta on tietysti mielenkiintoista millaisella kokoonpanolla ministeri Stefan Wallinin (r.) asetettavaksi tuleva erityisryhmä tutkii, millaisin vapaaehtoisin ja muin toimin laitonta jakelua verkossa voitaisiin rajoittaa ja mitä se tulee ehdottamaan.

Ääriliikkeet

Valtiosyyttäjä Mika Ilman ehdottaa uutta lainsäädäntöä Suomeen, tällä kertaa nettirasismin torjumiseksi. Hänen mukaansa Suomeen pitäisi säätää samanlainen laki kuin Ruostissa, jossa sivustojen ylläpitäjiä edellytetään valvomaan siinä esiintyvää aineistoa. Sensuurikeskustelu saa siis lisämausteita. Aiemmin valtionsyyttäjä on ehdottanut internetin keskustelupalstoille pakollisia valvojia karsimaan asiattomia viestejä.

Rasismi ja muut ääri-ilmiöt ovat vastenmielisiä asioita ja ne pitää saada yhteiskunasta karsittua. Kun Illman sanoo, että kärhämät kantaväestön ja uusien tulokkaiden välillä voivat leimahtaa esimerkiksi polttoiskuiksi ja samalla viittaa internetin kautta julkaisemiseen, ollaan taas sillä tiellä, missä mediasta tehdään ase.

Tasapainottelu sananvapauden ja sensuurin välillä on sen verran herkkä aihe, että siihen ei voi rynnätä noin vain, koska kaikilla helpoilta näyttävillä keinoilla ei saavuteta tuloksia.

Illmanin ehdotuksen kohdallakin on sama pulma kuin niin monessa muussakin eli määrittelykysymyksistä tulisi erinomaisen hankalia. Mikä on keskustelupalsta? Miten suhtaudutaan ulkomailla sijaitsevan palvelimen kautta julkaisemiseen? Entä jos julkaiseminen sen kautta ei ole sikäläisen lain mukaan laitonta? Halutaanko liikennettä ryhtyä jälleen suodattamaan?

Kuten todettu, niin nykyäänkään Suomessa ei saa internetissä julkaista ihan mitä vaan ja miten vaan. Samat säännöt kuin muuallakin yhteiskunnassa esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisessa vallitsevat myös netissä. Lisäksi päätoimittajavastuu toteutuu tietyillä ehdoilla myös nettijulkaisuissa. Sivustojen ylläpitäjillä on myös omat vastuunsa laissa määritellyissä tilanteissa ja viranomaisten päätöksillä. Pykäliä jo nyt on ja viranomaisilla on välineet puuttua rasismiin verkossa. Miten se muuttuisi uusia velvollisuuksia luomalla?

Illmanin puheenvuoro on etäisesti sukua poliisille annetuille oikeuksille lapsipornokysymyksissä sekä eduskunnassa käsittelyssä olevalle isovelilaille.

Jostain syystä johtuen sellaisia sananvapauteen tai yksityisyyden suojaan liittyviä oikeuksia ja valtuuksia halutaan näinä aikoina antaa yhä uusille ryhmille, jolla välttämättä ei ole aidosti osaamista toimia oikein. Yhteiskunnallisesti näyttää siltä, että isoveliyhteiskuntaa halutaan ajaa myös kansalaisten keskuuteen. Valvokaa toisianne.

Valtionsyyttäjän mielestä tilannetta ei saa Suomessa päästää sellaiseksi kuin esimerkiksi Ruotsissa on käynyt. Sen ehkäisemiseksi hän siis ehdottaa samanlaista lainsäädäntöä kuin Ruotsissa. Sori nyt vaan, mutta tämä näyttää pahalta ristiriidalta.

EDIT klo 12.46:
Valtionsyyttäjä Mika Illmanilla näyttää olevan keinoja syyttämiseen ilman uusia lakejakin. Hyvä sinänsä niin. Tampereen käräjäoikeudessa on luettu tamperelaismiehelle syytteet lukuisista törkeistä kunnianloukkauksista ja mm. kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytetty kiistää syytteet. Keinoja siis erilaisten ääriasioiden käsittelemiseksi jurdisessa prosessissa on siis olemassa muutenkin kuin laajentamalla valvontavelvollisuuksia.

IsoVeli lihoo

Eduskunnassa on ollut käsittelyssä nk. "isovelilaki", joka käsittelee operaattoreiden velvollisuutta tallentaa teletunnistetietoja. Nyt käyty kierros käsittelee sähköisen viestinnän tietosuojalakia ja perustuu EU-direktiiviin.

Keskustelua on herättänyt se, mikä on vähimmäisvaatimus tietojen säilyttämiselle; direktiivi vaatii 6 kuukautta ja Suomessa esitetään 12 kuukautta. Vähimmäisvaatimukset ovat lähtöisin poliisin toiveista.

Teletunnistetiedoilla ei tarkoiteta viestien sisältöä, vaan ainoastaan sitä kuka otti yhteyttä ja kehenkin. Kritiikkiä koko lakia kohtaan on aiheuttanut se, että näillä keinoilla ei yhtään rikollista saada kiinni, eikä koko touhu ihan noin vaan välttämättä ole perustuslain tai ihmisoikeussopimusten mukainen. Siis samoja lainsäädännöllisiä oireita kuin nettisensuurikeskustelun yhteydessä esiin pompanneessa verkkoliikenteen suodattamisessakin.

Mikä siinä on, että perustuslain tai sopimusten tulkinnasta ja selvittämisestä tällaisissa tilanteissa ei viitsitä välittää, vaan ne ohitetaan ikäänkuin itsestään selvinä kysymyksinä?

Oulussa sen sijaan ryhdytään oppilailta keräämään läsnäolotietoja kännykällä ensi syksynä. Kun oppilas tulee luokkaan, hän koskettaa kännykällään hetkeksi älytarraa, joka käynnistää puhelimessa läsnäolon tietojärjestelmiin kirjaavan sovelluksen. Kyse on kokeilusta. Tästä sitten vanhemmat ja opettajat voivat seurata jälkikasvunsa ahkeruutta - tai ainakin paikalla olemista.

Työpaikoilla on iät ajat ollut kellokortteja, eikä siinä mitään. Ne ovat ihan pätevä menetelmä seurata työaikaa. Kännykkä on kuitenkin hiukan eri asia, sillä sen varaan on teknisesti mahdollista rakentaa hyvinkin laajoja seurantasysteemejä, joiden avulla ihmisen kulkua voidaan seurata. Kysymys näiden kokeilujen kohdalla onkin; mitä seuraavaksi ja mistä käyttäjä tietää olevansa muun seurannan ulkopuolella?

IsoVeli siis jaksaa Suomessa ihan hyvin ja eikun lihoo.

Niin se tekee maailmallakin. Venäjällä kannattaa sitten pohtia, pistääkö läppärinsä WLANiin kiinni vai ei. Paikallinen uusi ja vaikutusvaltainen viranomaistaho Rossvyazokhrankultura haluaa, että kaikki Wi-Fi -laitteet ja tukiasemat pitää rekisteröidä, ennen kuin niitä käytetään. Myös yksityishenkilöiden taskussa olevat laitteet kuin siis kotien tukiasematkin.

Jos vastaava menettely olisi Suomessa, niin kun hankit kotiisi WLANin tai taskuun älypuhelimen, niin sinun pitäisi ilmoittaa siitä Viestintävirastolle, joka pistää ostoksesi rekisteriin.

Vapaus viestiä ei ole aina arvossaan.

EDIT klo 13.56: Keskustelu eduskunnassa teletunnistetiedoista jatkuu vielä tällä viikolla, mutta oletettavaa on, että laki menee läpi.

Rikollisia ja sensuuria netissä

Ei toiminut sitten YouTuben sensurointi Indonesiassa. Indonesiassa käskettiin viime tiistaina operaattoreita estämään pääsyn muun muassa YouTubeen ja MySpaceen, jotta hollantilaispoliitikko Geert Wildersin islaminvastainen lyhytelokuva ei saisi näkyvyyttä. Sensuroinnista tuli valituksia ja se oli helppo kiertää.

Ei toimi tällainen sensuuri Indonesiassa, eikä se toimi Suomessa.

* * *

Europarlamentti torjuu piraattipoliisin. Europarlamentti äänesti viime viikolla kulttuuriteollisuusraporttiin pienellä enemmistöllä lisäyksen, joka tyrmää musiikkitalojen ajaman ajatuksen piratismiin toistuvasti syyllistyneiden sulkemisesta kokonaan pois netistä. Käyttäjien poissulkeminen netistä olisi annettu operaattoreiden tehtäväksi.

Operraattoreiden ei pitäisi ottaa kantaa sisältöihin, vaan kannanotot pitää tehdä viranomaisteita pitkin eli ranskalaiset ehdotukset asiassa ovat lähinnä hölmöjä.

Ja on se niinkin, että myös kuluttajilla on oikeuksia näissä asioissa, ei pelkästään viihdeteollisuudella.

* * *

Suomessa sen sijaan esitetään perustettavaksi arviolta muutaman kymmenen hengen vahvuinen poliisin erikoisjoukko, joka olisi erityisen etevä taistelemaan tietoverkkorikollisuutta vastaan.

Itse asiassa ei ole mitään pahaa, kunhan ne oikeudet ja tekemisen säädökset ovat kohdallaan. Viimeaikaiset esimerkit niin lainsäädännöstä Suomessa kuin tavat tehadä rikollisuuden torjuntaa netissä eivät ole oikein vakuuttaneet. Ehkä asinantuntijoita palkkaamalla asiassa edistytään. Ei rikollisuudelle pidä jättää mitään turvallista kotisatamaa nettiin.

Kokonaan toinen kysymys on se, mistä valtion palkoilla nuo asiantuntijat löytyvät ja millä rahoilla homma kustannetaan. Poliisi kun tuntuu olevan jatkuvasti rahapulassa ja nytkin koulutuksessa olevat poliisit valmistuvat lähinnä kortistoon.

Jassoo

Olemmeko siis matkalla kiinalaiseen malliin?

Kansanedustajilta on HS:n toimesta kyselty mielipiteitä nettisensuurista. Jotkut pitävät suodatusjärjestelmää oikeusvaltion ideaa loukkaavana ja joillekin taas maistuisi myös laajempi ennakkosensurointi. Jotkut selvittäisivät nyt käytössä olevan lain perustuslaillisuuden.

Ennen kuin siellä Arkadianmäellä ryhdytään jälleen hutiloimaan kannattaa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pohtia asiaa laajemminkin. Kyse ei ole siitä, että "törkypornoon ja -väkivaltaan liittyviä ongelmia on yllin kyllin ilman sitäkin, että niitä pitää sananvapauden nimissä markkinoida netissä". Näin tyhmiä voi laukoa vain jos ei ymmärrä sananvapaudesta juuri mitään.

Eduskunnalta odotetaan tässä yhteydessä nyt sitä, että se edes vaivihkaa ymmärtäisi myöntää tehneensä aiemmin virheen. Toivottavasti se ei ole liian vaikeaa.

Pointti on siinäkin, että Suomen perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. Ilmeisesti Kiinassa ja muissa ihmisoikeuksista vähemmän välittävissä maissa ei ole koko sanaa sanakirjassa.

Jos nykyistä ennakosensuuriin perustuvaa nettiliikenteen suodatusta viestinnän sisällön perusteella ryhdytään laajentamaa johonkin muualle, vakavana riskinä on yksinkertaisesti se, että suodatusta ryhdytään tekemään myös ihan mielipiteiden perusteella. Silloin kyse ei olisi enää laittomuuksista, vaan siitä mistä asiassa on Kiinassakin kyse.

Nykyinen lakikin muuten on ongelmallinen juuri siinä, miten mikäkin aineisto todetaan laittomaksi tai suodatettavaksi. Kyseisen päätöksen tekee poliisi, ei siis tuomioistuin. Eikä poliisia asiassa valvo käytännössä kukaan.

On harhaa kuvitella, että meillä Suomessa ei pystyttäisi rakentamaan järjestelmiä, jotka loukkaavat perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia. Kyllä pystytään ja on rakennettu, joten tällaisissa asioissa on parempi olla hereillä, kun ryhtyä näennäismoralistiksi.

Sensuuri vapaaehtoiseksi?

Lapsipornon suodattamisesta liikkeelle lähtenyt sensuurikeskustelu jatkuu.

Ainakin jotkut teleoperaattorit ovat linjaamassa kiistellyn nettisivustojen suodattamisen vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Kuten lakikin tällä hetkellä. Soneran argumentti on varsin pätevä: "Laki ei velvoita estolistan käyttöön, joten asiakkaiden pakottaminen olisi meiltä kannanotto". Niin olisi. Suomessa perustuslaki ei salli ennakkosensuuria.

Kun Welhon internet-palveluista vastaava johtaja Jarno Haikonen sanoo, että suodatuksen tekeminen vapaaehtoiseksi vaatisi teknisiä muutoksia, hän varmaankin on oikeassa, jos pakkosuodatus on jo säädetty päälle. Kun hän motivoi firmaansa olemaan muuttamatta politiikkaansa sillä, että "suodatuksesta nostettiin kohua tietoisesti, ja tilanne on nyt rauhoittunut", voi todeta Welholla ymmärretyn ilmapiiriä huonosti.

Kohua ei nostettu,vaan se nousi. Ja jos nyt on ollut rauhallisempaa, niin taistelu sananvapauden puolesta syttyy uudelleen varsin pienestä liekistä. Joten miksi leikkiä sytkärillä bensatynnyrissä?

Olennainen etappi koko asiassa on se, että oikeusministeriö on ottamassa asiaan kantaa sananvapauden näkökulmasta ja silloin tilanne saattaa jälleen muuttua.

Itse asiahan ei tässä ole lapsiporno edelleenkään, sillä lapsiporno pitää kieltää, mutta nettiliikenteen sattumanvarainen sensurointi on täysin väärä keino siihen.

Oikea ongelma, väärä ratkaisu

Nettisensuurikeskustelu jatkuu. Siitä on tässäkin blogissa sanottu tähän mennessä ties mitä, mutta pari koostavaa huolta ja kommenttia on paikallaan.

Ensinnäkin. Lapsipornon levittämisen ehkäisemiseksi hyväksytty nettiliikenteen suodattaminen on noussut jonkinlaiseen keskusteluun julkisuudessa tai muuten ainakin seuraavissa yhteyksissä:

- tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin suodattaminen
- nettipokerisivustot, jotka operoidaan muualta
- huutokaupat, jotka Suomen lain mukaan tulkitaan arpajaisiksi

Todettakoon heti, että "pohdintaa" ja "tilanteen seurantaa" näiden suodattamisen tiimoilta tehdään, mutta niin opetusministeriö, sisäministeriö kuin liikenne- ja vistintäministeriökään ei myönnä valmistelevansa mitään.

Mihinkään em. asioista ei salaiset listat sovellu. Kuka määrittelisi esimerkiksi näihin aineistoihin kuuluvien sivustojen suodattamisen eli sen mikä on suodatettavaa ja mikä ei?

Tekijänoikeuksien rikkominen voidaan toki vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä, mutta miten salaiset listat silloin enää soveltuisivat toimintaan? Julistamalla tuomioistuimen päätökset salaisiksi? Miksi?

Nettipokerisivustot ovat usean muun maan (ml. EU-maat) lakien mukaan täysin laillisia, kuten esimerkiksi huutokauppasivustot, joista on ollut puhetta. Kyse olisi siis EU:n talousalueella tapahtuvan laillisen toiminnan suodattamisesta Suomessa verkkoihin kytkeytyneiltä kuluttajilta. Periaatteessahan siis tuote, joka on päässyt jonkin EU-maan markkinoille olisi hyväksyttävä sellaisenaan myös muissa EU-maissa. Jotenkin näin tuo vapaakauppaperiaate menee. Ei taida sitten koskea palveluita?

Taitaa olla hieman niin, että koska virkamieskoneisto ei ole ymmärtänyt netin toimintaa oikein varmaan ikinä ja ovat yhdessä kohtaa saaneet jonkinlaisen työkalun, niin sitä halutaan soveltaa sitten melkein mihin tahansa. Uhkakuva siitä, että jos yhdessä asiassa annetaan periksi, meillä ryhdytään nettiliikennettä suodattamaan monilla muillakin mieleen tulevilla perusteilla ja käyttämään siinä ennakkosensuuria.

Vanha sanonta sanoo, että jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Sellainen ongelmanratkaisutekniikka ei toimi.

Toiseksi. Laki, jolla suodatuslistoihin perustuva ennakkosensuuri on säädetty, tehtiin vähintäänkin kyseenalaisella tavalla ja se on ongelmallinen perusteiltaan. Perustuslaki kieltää ennakkosensuurin yksiselitteisesti.

Lisäksi lakia säädettäessä asiasta ei kysytty mitään eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, ilmeisesti siksi ettei kukaan älynnyt asiasta sen vertaa, että olisi voinut kysyä.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen haastattelu eiliseltä päivältä on valaiseva.

EDIT 21:11. The Butt Ugly Weblog:issa on havainto siitä, että Ranskassa ollaan laajentamassa sulkulistojen käyttöä esimerkiksi terroristipropagandaan tai rasistiseen vihakirjoitteluun. Jälleen kaksi asiaa, joita varmaan kukaan ei halua minnekään, mutta joiden kohdalla ongelmat rajanvedon kanssa menisivät entistä hankalammiksi. Missä menee mielipiteen vapauden raja? Sitä ei ennakkosensuurilla voi, eikä saa, ryhtyä selvittämään, se on tuomioistuimen asia.

Tolkkua

Eipäs unohdeta nettisensuurikeskustelua, vaikka miekkarit on pidetty ja Veltolta saatu klassikkopuheenvuoro verkkoon.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tänään osoitetaan tolkkua siinä miten poliisin lapsipornon salaisiin suodatuslistoihin pitäisi suhtautua.

Hesari kirjoittaa: "Verkkoaktivistien käynnistämä kansalaiskeskustelu on osoittanut, että eduskunta sääti lain, joka ei toimi lainsäätäjän kuvittelemalla tavalla. Lakia ja sen soveltamista tulee vähintäänkin korjata".

Kyllä. Lakia pitää muuttaa ja sen soveltamiseen pitää saada järkeä ja läpinäkyvyyttä, jotta sananvapautta voidaan puolustaa sekä lapsipornon leviämisen estämiseen saataisiin tehoa.

"Poliisin rinnalla voisi toimia asiantuntijaelin tai käräjäoikeus, jonka kanssa eston perusteet käytäisiin läpi".

Kyllä. Jos kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia aiotaan rajoittaa, se ei voi perustua siihen, että asia tehdään kategorisesti jonkun nimettömän virkamiehen toimesta. Toivottavasti tällaiseen asiantuntijaelimeen tai käräjäoikeuteen saataisiin mukaan myös todellisia ammattilaisia, eikä erilaisten intressiryhmien edustajia. Viimeaikaiset toimikuntien ja muiden vastaavien asettamiset esimerkiksi opetusministeriössä tai liikenne- ja viestintäministeriössä eivät välttämättä ole tässä kohtaa rohkaisevia esimerkkejä.

"Paras ase lapsipornoa vastaan on poliisin kansainvälinen yhteistyö. Sen avulla lapsipornoa sisältäviä sivuja – niin avoimia kuin suljetuissa verkoissa olevia – pitää pystyä sulkemaan ja saamaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyvät ihmiset vastuuseen teoistaan".

Juuri niin, pitää pureutua itse lapsipornoon eikä vain sulkea silmiä siltä, kuten nyt on käytännössä tapahtunut.

"Keskustelu siitä, mikä verkkomaailmassa toimii, ei tarkoita antautumista julman rikollisuuden edessä".

Meidän ei pidä suostua eli siihen, että netti olisi jokin rikollisuudelle harmaa vyöhyke, jossa voi toimia ihan miten sattuu. Netti on perimmiltään kuitenkin ihmisten yhteisö ja rikollisuus on rikollisuutta, oli väline mikä tahansa.

Se tarkoittaa myös sitä, että netissä ihmisillä on samat perusoikeudet kuin muuallakin ja ennakkosensuuri ei lähtökohtaisesti ole näiden perusoikeuksien mukaista toimintaa. Ei ainakaan silloin, jos sitä toteutetaan salaisilla listoilla ja sattumanvaraisesti, kuten nyt nähty totaalisen epäonnistunut kokeilu osoittaa.

Kaikenkaikkiaan Hesarin pääkirjoitus on pitkästä aikaa järkevä valtamedian puheenvuoro asiassa, jossa esimerkiksi ministeritasolla höpistään ihan omia.

Periaatteellisia linjauksia

Kun tänään 500 mielenosoittajaa osoitti mieltään eduskuntatalolla nettisensuuria vastaan, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (ex-kansanedustaja, kesk.) sekä Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta (ex-kansanedustaja, kok.) lausunnon.

He ryhtyivät kannattamaan nyt nähtyä verkkoliikenteen suodatukseen perustuvaa sensuuria, koska "kyseessä kuitenkin hyvin tärkeä periaatteellinen linjaus ja viesti suomalaisen lainsäätäjän tahdosta puolustaa lapsen oikeuksia".

Kyseessä on tosiaan tärkeä periaatteellinen linjaus, mutta vähän muista syistä johtuen kuin Aula ja Markkula-Kivisilta näyttävät kuvittelevan. Kyse on siitä, että saako Suomessa harjoittaa ennakkosensuuria, joka ei edes näytä toteuttavan sitä tarkoitusta, jonka perusteella kyseiselle toiminnalle on lain siunaus annettu. Lapsen oikeudet eivät nyt nähdyillä toimilla ole parantuneet vähääkään, pikemminkin päinvastoin.

He totesivat myös, että "yksinomaan sananvapauteen keskittyvässä keskustelussa näyttää unohtuvan helposti se, että kuvien takana on 'lihaa ja verta' olevia lapsia, joiden ihmisarvoa ja oikeuksia myös netissä levitettävä rikollinen kuvamateriaali vakavasti loukkaa".

Se, että sananvapauden puolustajia tässä yhteydessä ryhdytään syyllistämään ja epäsuorasti vihjaillaan pedofilian sallimisesta, on kertakaikkiaan matalaotsaista. Tällaiset kannanotot eivät hyödytä ketään.

Sensuurin vastustajat vastustavat myös lapsipornon levittämistä, mutta sensuuri ei vain ole toimiva keino.

Aula ja Markkula-Kivisilta tekevät vaarallisen oletuksen, että netin sensuroimisella nyt nähdyllä tavalla tai pakottamalla operaattorit suodattamaan liikennettä, olisi lapsipornon leviämisen ehkäisemisessä jokin ratkaiseva merkitys. Ei ole, koska ne sivustot ovat yhä olemassa ja väyliä niille teknisesti on olemassa.

He näyttävät tekevän myös toisen oletuksen eli sen, että salaisiin listoihin perustuva sensuuri, josta kukaan ei näytä kantavan mitään vastuuta (kuten Haakana on todennut), olisi kyseenalaistamatta oikeutettu keino. Lähtökohtaisestihan kyse on siitä, että poliisille on annettu valtuudet rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia oman harkintansa mukaisesti ja julistamalla toiminta salaiseksi. Oikeusvaltio on aika kaukana noista periaatteista.

Kun Petteri Järvinen sanoo, että "kansanedustajat eivät ymmärrä nettimaailmaa", hän on oikeassa. Nettimaailmaa ei näytä tosin ymmärtävän erään virkamiehet tai kansalaisjärjestöihmisetkään.

Sananvapauden ja lapsipornon leviämisen ehkäisemisen ovat laittaneet vastakkain lain säätäjät ja poliisi, eivät he, jotka ovat ryhtyneet arvostelemaan tarkoitukseensa soveltumatonta ennakkosensuuria.

PS. SchizoBlog on aiheesta myöntänyt Aulalle ja Markkula-Kivisillalle päivän lapsipornokortin.

PS2. Minkä takia muuten viestintäministeri Suvi Lindén, Aula tai Markkula-Kivisilta eivät pyri vuoropuheluun niiden kanssa, jotka voisivat kenties pyrkiä löytämään toimivia keinoja lapsipornon leviämisen ehkäisemiseksi, vaan kaivautuvat entistä syvemmälle omiin poteroihinsa pönkittämään virheellisiä päätöksiä?