maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Kauppakeskuksia huppu päässä

YLE Uutisten mukaan Suomessa on vireillä tai rakenteilla pitkälti toista sataa kauppakeskusta pitkin maata. Tiedot ovat ympäristökeskusten toimittamista selvityksistä. Näiden hankkeiden vaikutuksista esimerkiksi yrittäjyyteen tai yksityisautoilun lisääntymiseen ei ole mitään tietoa.

Erilaisia työllisyyteen, aluekehitykseen tai ympäristönäkökulmiin liittyviä asioita ei siis rumia kauppakeskuksia puuhasteltaessa paljoa ole pohdittu.

Tässä touhussa ei ole mitään järkeä.

Kun ensin rakennellaan kaupunkien ulkopuolelle kauppakeskuksia, sitten huolestutaan kaupunkien keskusten hiljentymisestä ja ryhdytään kehittelemään niitä samoja kauppoja kaupunkine keskustaan. Lopputuloksena on se, että kaupunkia ympäröivät seudut ja maakunta hiljenevät palveluista ja taas ajetaan autolla pitempiä matkoja.

Kauppakeskusrakentaminen on yksi selkeä paikka, missä yhteiskunnallisesti voidaan ohjata kestävän kehityksen mukaiseen kulutukseen. Se tapahtuu siten, että kaavoja ei rakenneta ostospaikoille, jollei niille ole mahdollista päästä julkisilla kulkuneuvoilla tai niitä kaavoja ei anneta ylipäätänsä ollenkaan. Lähtökohtaisesti yhteiskunnallisilla keinoilla pitäisi tukea palveluiden saamista läheltä ja ilman yksityisautoilua.

Lähipalveluiden ja lähituotannon rooli tulevaisuudessa kaikesta päätellen nousee. Näin ihan siksi, että polttoaineiden hintojen laskua ei ole nähtävissä. Lyhyestä välimatkasta on tulossa merkittävä tekijä siinä, minne erilaisia palveluita kannattaa sijoittaa.

Sama koskee tuotantoa. Polttoaineiden hinnan nousu johtaa kuljetuskustannusten nousuun ja sitä kautta siihen, ettei tavaroita aina kannata kuljetella pitkiä matkoja tai niiden hinnat nousevat pienemmin erin tuotettujen lähellä tuotettujen tuotteiden hintojen ohitse.

Kauppakeskusajattelu on keskitetyn ja näennäisesti tehokkuuteen pyrkivän ajattelun ruumillistuma ja sellaisena tulossa tiensä päähän. Esimerkiksi voi veikata, ettei noita kaikkia reilusti yli sataa suunniteltua kauppakeskusta tulla rakentamaan ihan siksi, ettei niiden voida olettaa olevan tulevaisuudessa kannattavia. Lisäksi voidaan olettaa, että kauppakeskuksia tulee tyhjenemään, kun asiakkaat yksinkertaisesti hylkäävät ne. Mitä niille halvalla rakennetuille epämiellyttävän näköisille hökötyksille sen jälkeen tehdään?

Tähän liittyvä tehokkuusajattelu on näennäistä siksi, että se on tehokasta vain kaupan ketjuille, ei koko yhteiskunnalle ja sitä kautta esimerkiksi ilmastotavoitteiden vastainen ajatus. Kauppaketjujen ja keskusliikkeiden onkin pistettävä tulevaisuudessa koko ajattelunsa täysin uusiksi.

Kauppakeskukset eivät ylipäätänsä ole mitään kestävän kehityksen laitoksia, ne on tehty lähinnä tuhlaamisen ja ylikulutuksen tukemiseen. Kuluttajat voivat tehdä omia valintojaan. Ostoksissa voi tukea aina kun se vain on mahdollista paikallista ja usein yksityistä tuottajaa sekä paikallista kauppiasta kasvottoman kauppakeskuksen monikansallisen ketjun sijaan.

Yhteiskunta voi määritellä kriteerit näiden keskusten rakentamiselle ja kaavoittamiselle. Kaikille halukkaille ei todellakaan ole tarvetta antaa tontteja ja rakentaa sinne yhteiskunnan varoin teitä.

Kauppakeskusmania on yksi hölmöily, jolle pitää panna stoppi. Vastuussa tässä ovat kunnat, sillä kunnille on annettu kaavoituksessa paljon valtaa, vaikka osaamista niiltä tuntuu puuttuvan.

Ydinvoiman valtionavut oikeuteen

Suomen viidennen virheen eli Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoksen saamista valtionavuista on valitettu EY-tuomioistuimeen. Valittajana on Euroopan uusiutuvan energian tuottajien liitto EREF.

Kyse valituksessa on itseasiassa Euroopan komission toimista silloin, kun se päätti olla puuttumatta Ranskan hankkeelle myöntämään 570 miljoonan euron vientitakuuseen. Järjestö katsoo, että Ranskan tuella hanke sai epäreilun edun muihin energianmuotoihin nähden.

Ydinvoiman hurskastellaan tai ainakin on hurskasteltu olevan energiamuoto, joka ei tarvitse julkista tukea. Tämä argumentti on tyhjän päällä. Ydinvoimaa tuetaan myös päästömaksujen kautta.

Kovaa taloutta ja politiikkaa

USA:ssa on laskeskeltu, että ilmastopäästöjen leikkaaminen 75 %:lla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2050 mennessä maksaisi 9500 miljardia euroa, mikä vastaa maan koko vuoden bruttokansantuotetta. Ehdotuksen sisältävä laki tosin hylättiin maan senaatissa.

Yksi olennainen uutisen kommentti on se, että tarvittavasta päästöleikkauksesta tulisi yhtäjaksoinen lama USA:an 20 vuodeksi. Hylätyn ehdotuksen mukainen toiminta loisi valtavan byrokratian ja USA:n kaupalliset toiminnot pysähtyisivät. Siis tuon hylätyn lakiehdotuksen mukaisen ohjelman mukaan tulisi maanpäällinen maailmanloppu USA:an.

Laki on ilmeisesti ollut surkea, jos se tuollaiset ilmiöt pääsee aiheuttamaan ja varmaankin hyvä, että se hylättiin. Tästä huolimatta, tuo kerrottu tavoite on väistämätön, koska mikäli ilmastonmuutoksen kanssa seisotaan USA:ssakin tumput suorina, lopputulos ei ole mikään pitkäkestoinen lama, vaan koko systeemin romahdus.

Toinen näkökulma liittyykin sitten asian uutisointiin, että mikä poliittinen tai muu tarkoitusperä on kauhukuvien rakentamisessa. Muutos ei ole pelkästään karsimista ja byrokratiaa, vaan se on myös uutta taloutta ja liiketoimintaa. Ilmastonmuutos synnyttää myös kokonaisia liiketoiminta-alueita, jotka luovat vaurautta. Mikäli asiaa ei haluta katsoa kuin nykyisestä kivihiiliajan teollisesta perspekstiivistä, kaikki uusi on pelottavaa ja toimimatonta. Eli kirjoitettujen kauhukuvien toteutuminen ei ole mitenkään välttämätön seuraus ilmastonmuutoksen hillinnästä.

* * *

Tekniikka & Talous on luokitellut em. uutiset otsakkeen "Ilmastotalkoot" alle. Käsite on mediassa varsin yleisessä käytössä.

Mitkä ihmeen "talkoot"? Ilmastonmuutoksen hillinnässä on kysymys politiikasta, liiketoiminnasta ja ihmisten kulutuskäyttäytymisestä. Kaikki nämä kuuluvat tyypillisesti nk. "koviin asioihin".

Muutenkin ympäristöasioiden käsitteleminen ikäänkuin toissijaisina "pehmoasioina" on vanhanaikaista ja mielikuvaa vääristävää. Tosiasiassa ympäristöpolitiikka, ilmastonmuutokseen liittyvät taloudelliset asiat ja muut ovat erittäin kovaa politiikkaa ja taloutta. Kyseessä on ihan perinteisesti kovina asioina pidettyjen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tai talouspolitiikan kaltainen asia.

* * *

Bearingpoint on selvittänyt yritysten toimitusketjun ympäristöystävällisyyttä ja kertoo, että yritysten ympäristöasioihin panostaminen on tullut jäädäkseen. Ympäristöasioiden huomioiminen ei ole enää pelkkä trendi. Muutos on hidasta, mutta varmaa.

Eli yrityksissä on oivallettu ympäristöasioiden merkitys liiketoiminnalle. Silloin kun yritys tekee jotain siksi, että asia on hyväksi liiketoiminnalle, kyse ei ole enää hyväntekeväisyydestä ja harrastuksesta, vaan yksinkertaisesti rahasta, voitosta ja tuloksesta.

Ja niin sen pitäisikin olla, että ympäristöä säästävän liiketoiminnan pitäisi olla tuloksellisempaa kuin ympäristöä tuhoavan liiketoiminnan harjoittaminen.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Uutispimento

Minulta on mennyt pari päivää täydellisessä uutispimennossa. Se tekee ihan hyvää.

Uutiset ovat tunnetusti yleensä huonoja. Kun on uutisten tavoittamattomissa, on myös viestimien toimittamien kohujen, kriisien, sorron, tuhon ja typeryyden ulkopuolella.

Olo ilman jatkuvaa uutisvirtaa on positiivisempi kuin uutissyötteen vankina.

Kokeeko ilman uutisia jääneensä jostain tärkeästä dramaattisesti paitsi? Ei ollenkaan. Itseasiassa, uutispimennossa tärkeät asiat ovat ihan toisaalla eli esimerkiksi ystävissä, rakkaimmissa, omassa tekemisessä tai vaikka pikkuihmisen vilpittömyydessä tämän helposti kyynistyvän maailman keskellä.

Maailman kaikesta tuskasta tietäminen ei ole se voima, joka johtaa onnellisuuden lisääntymiseen tällä pallolla.

Se vahvistaa, kun tärkeitä asioita näkee ilman selostusta ja tulkintaa.

perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

Loma

Kun on lomalla, ei pitäisi olla mitään sanottavaa. Se on ihan hyvä, sillä lomalla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Tulipahan sekin sitten sanotuksi.

Laatutakeita

Ei mahda pitään. On pakko kommentoida eilistä uutista koskien europarlamentaarikko Marianne Mikon haastattelua HS:ssä:

'Jotta blogimaailma pysyisi rehellisenä, pitäisi Mikon mielestä bloggaajien taustat ja motiivit olla paremmin selvillä. "Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi."'

Anteeksi nyt vaan arvon europarlamentaarikko, mutta edellä oleva lausunto on joko vainoharhainen tai sitten lapsellinen kuvitelma siitä, että netti toimii kuin sanomalehtien toimitukset ennen vanhaa.

Sinänsä lausunnossa on se tolkku, että jokaisen kirjoittajan omat taustat vaikuttavat siihen millaisia näkemyksiä verkkoon pistämme ja nuo subjektiiviset sidonnaisuudet ovat osa tekemistä. Niin myös sanomalehdissä yms., koska objektiivista totuutta ei oikeastaan ole olemassa. Silti Mikon esittämä toimintatapa ei kuulu nettiin eikä ole osa sen toimintafilosofiaa.

Me emme tarvitse mitään 'laatutakeita', sillä on medialukutaitoisen käyttäjän asia arvioida jokaisen tekstin luotettavuus ja jokaisen bloggaajan oma asia pitää yllä haluamaansa tasoa. Toisille riittää kevyempi tyyli, toiset tekevät journalistisella moraalilla. Kummatkin mahtuvat nettiin ja tulevat ymmärretyksi omassa kehyksessään.

Lukija ymmärtää eron blogitekstin ja vaikkapa HS:n uutisen välillä ihan siitä missä kyseinen teksti on julkaistu ja osaa itse antaa sille oman laatuleimansa. Siihen ei mitään viranomaisia tarvita.

Anonymiteetin lopullinen murtaminen blogeissa tai muussa nettijulkaisemisessa on vanhan koulun kasvateille toiveunta, joka ei taida toteutua koskaan. Eikä sen pidäkään toteutua koskaan. Esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustamisessa on usein ihan turvallisuussyistä hyötyä siitä, ettei esimerkiksi salaiset poliisit tai vastaavat saa selville kuka niitä valtaa pitäviä arvostelevia kirjoituksia julkaisee.

Se miksi joku kirjoittaa blogiinsa jotain, ei oikeastaan kuulu viranomaisille. Eikä sekään, kuka kirjoittaa. Kaikki tämä toimii niin kauan kuin kirjoittamisessa ja julkaisemisessa pysytään lain rajoissa. Jos rajat rikotaan, on viranomaisilla keinonsa ryhtyä selvittämään asiaa.

Mikon lausunnot kieltämättä kuullostavat siltä, että porttia erilaisen sensuurin tuomiseksi nettiin halutaan taas availla.

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Matkaan

Nyt Vaiheinen pitää hieman rauhallisemman muutaman päivän kesälomajakson ja lähtee reissuun. Suunta vie tälläkin kerralla itään, missä tuli käytyä myös vuosi sitten. Matkalta ehkä tulee postauksia, ehkä ei.

Jos tekemisen puute yllättää, niin aina voi ottaa pohdittavakseen esimerkiksi matematiikan ratkaisemattomia kysymyksiä tai vaikka harjoitella ihan vaan fysiikan perusasioilla.

Toisaalta. Mihin sitä lomalla nyt oikeita ongelmia kaipaa?

Valokuvatorstai: Veden kuiske


Veden kuiske rantakivikossa.

Ja vielä lisää tuulivoimaa

Tuulivoima on lähdössä myös täällä pohjoisessa lentoon. Nyt on vuorossa Tukholman alue, jossa kunnat panostavat hiljalleen tosissaan tuulivoimaan. Ruotsin pääkaupunkiseudulle kaavaillaan viiteen eri paikkaan yhteensä 150 tuulivoimalaa.

Ruotsissa on asetettu tavoitteeksi tuottaa vuoteen 2015 mennessä tuulivoimalla kymmenen terawattituntia sähköä.

Se on paljon, mutta se on myös mahdollista, jos vain halutaan.

Suomessa tavoitteita ei toistaiseksi ole asetettu, koska täällä energiapolitiikka vannoo silmät kiinni ja vaahto suussa ydinvoiman nimiin. Muu maailma on ajamassa ohitsemme koko energiapoliittisessa ajattelussa. Tai itseasiassa on jo ajanut, mutta vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa järjelliseksi.

Jokainen tällainen hanke tarkoittaa lisää paineita hallituksen ilmasto- ja energiastrategialle ja lyö nauloja valmiiseen ydinvoima-arkkuun.

* * *

Suomessa hallitus on pääsemässä sopuun tuulivoiman tukijärjestelmästä eli syöttötariffista. Siinä tuulivoiman tuottajat saavat nykyistä markkinahintaa korkeamman sähkön hinnan ja hintaero tulee kuluttajien maksettavaksi. Kyseessä on markkinaehtoinen tariffin malli ja sen tarkoituksena on kannustaa mahdollisimman tehokkaaseen ja puhtaaseen sähkön ja lämmön tuotantoon.

Asiasta kertoo Turun Sanomat.

* * *

Muuten. Aika vähälle huomiolle on mediassa jäänyt toistaiseksi se seikka, että ydinvoima on vankasti yhteiskunnan toimin tuettua energian tuotantoa nykyisellään. Vaikka toisin on väitetty. Kenties asia on hieman herkkä niille, jotka ydinvoimaan ovat myös mediassa hurahtaneet.

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Aurinkoenergiaa taloihin

Saksassa Marburgissa on kaupunginvaltuusto päättänyt, että kaikkiin uusiin rakennuksiin on rakennettava aurinkoenergian talteenottojärjestelmät käyttöveden ja huoneistojen lämmittämiseen.

Talojen rakennusmääräykset ovat yksi energian kulutukseen vaikuttava tekijä ja on tietenkin niin, että myös säädöksillävoidaan asiaan vaikuttaa. Jos kerran vapaaehtoisuus tai taloudelliset ohjauskeinot eivät jossain asiassa toimi, niin sitten säädetään pykäliä.

Ilmastonmuutos on sen verran vakava asia, että sen hillitsemiseksi on välttämätöntä puuttua ihmisten toimintatapoihin myös säädöksillä. Valistus on liian hidas keino ja taloudelliset ohjauskeinot eivät pure kaikkeen.

Onko talojen aurinkopaneelipakko oikea säädöksen paikka, tiedä häntä, mutta hyödyllinen avaus Marburgissa on tehty. Se kertoo myös siitä, että ainakin jotkut päättäjät ovat asian suhteen tosissaan.

(Kuvassa aurinkopaneeli Hamburg-Harburg:sta. Kuvan lähde Wikimedia commons)

Blogit rekisteröitäväksi?

Euroopan parlamentin kulttuurikomitea on laatinut mietintöä "tiedotusvälineiden keskittymisestä ja moniarvoisuudesta Euroopan unionissa". Se käsittelee monin osin perinteistä mediaa, mutta astuu myös blogien varpaille.

Alustavan mietinnön (PDF) mukaan komitea suosittelee "weblogien oikeudellisen tai muunlaisen aseman selventämistä ja kehottaa weblogien vapaaehtoista luokittelua niiden ammatillisten ja kaupallisten vastuiden sekä niiden laatijoiden ja julkaisijoiden etujen ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti".

Lisäksi ehdotetaan riippumattomien media-asiamiesten palkkaamista jäsenvaltioihin.

Mitä se on? Piraattiliitto kertoo, rekisterin ja media-asiamiesten avulla halutaan helpottaa bloggaajien saattamista oikeudelliseen vastuuseen kirjoituksistaan ja viranomaisten mahdollisuuksia säädellä blogien sisältöä.

Asian uutisoinnin mukaan kulttuurikomiteassa ollaa huolissaan bloggaajista, joilla on "pahantahtoisia aikeita" tai "salainen agenda". Bloggaajia ei asiaa valmistelleen europarlamentaarikko Marianne Mikon mukaan nähdä uhkana, mutta "he ovat asemassa, jossa he voivat saastuttaa kyberavaruutta laajamittaisesti."

* * *

Asia on siis vielä valmisteluvaiheessa. Siinä olivat hyvät uutiset.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun joku poliitikko vaatii internetille samanlaista valvontakoneistoa kuin perinteisillä joukkoviestimillä on. Aikoinaan myös suomalaiset ministerit ovat kunnostautuneet ehdottelemalla koko internetin sisältöjen säätelyä YK:n tai vastaavan toimesta. Nämä ehdotukset ovat täyttä hölmöyttä, eivätkä ole järjellisin voimavaroin toteutettavissa.

Tekstin muotoilussa ja teemoittelussa rinnastetaan blogeja varsin suoraan kaupallisiin tiedotusvälineisiin ja viitataan niiden huoleen omasta asemastaan. Ilmeisesti mediateollisuuden lobbaajat ovat olleet ahkerina mietinnön valmistelun aikaan. Mahtaakohan bloggaajilla olla minkäänlaista edunvalvojaa missään?

Mietinnön tekstissä blogeilla nähdään myös tehtäviä, joita niillä ei läheskään aina taida olla.

Vai mitä sanotte siitä, että "weblogit muodostavat kasvavan itseilmaisuun soveltuvan ilmaisukeinon, jota sekä mediatyöntekijöiden että yksityishenkilöiden voivat käyttää, ja että weblogien sisällön laatijoiden ja niiden julkaisijoiden asemaa, mukaan lukien heidän oikeusasemaansa, ei ole määritelty tai selvitetty weblogien lukijoille, mikä aiheuttaa epätietoisuutta sisällön puolueettomuuden, luotettavuuden sekä lähdesuojan ja eettisten sääntöjen noudattamisen suhteen ja vastuun suhteen mahdollisissa oikeusjutuissa"

EU-tyylinen virkehirviö pitää sisällään siis ajatuksen siitä, että blogien julkaisijoiden asema on jotenkin epäselvä ja siksi lukijoille syntyy epäselvyyttä esimekiksi puolueettomuuden tai lähdesuojan suhteen.

Tästä syntyy sellainen mielikuva, että kulttuurikomitea ei ymmärrä blogien tai kansalaisjournalismin luonnetta ensinkään ja päätyy siten vaatimaan blogeilta kannanottoja samoihin asioihin kuin perinteiseltäkin medialta. Tilanne on oikeastaan sama, kuin silloin jos traktorit ja henkilöautot katsastettaisiin samoilla vaatimuksilla siksi, että molemmat liikkuvat tiellä ja molemmissa on pyörät.

Mietinnöstä huokuu myös näkemys, jonka mukaan julkinen koneisto ja perinteinen media aidosti pelkää avointa sananvapautta ja mielipiteenvaihtoa. Se suojelee omaa rooliaan vallankäyttäjänä ja kansalaisia ohjaavan informaation suodattajana. Erittäin vanhanaikaista ajattelua.

* * *

Mitä sitten Vaiheiseen blogina tulee, niin vapaaehtoinen viranomaisrekisteröinti ei tule kyseeseen. Koska tällaista rekisteröintiä ei ole printtimediallakaan, miksi blogi pitäisi reksiteröidä? Niin kauan kuin on oikeus itse painaa ja jakaa lehtisiä kansalaisille, ei ole mitään syytä pistää rekisteriin samaa toimintaa verkossa.

Onko tällä blogilla salainen agenda? Ei ole. Koko "agenda" selviää tänne kirjoitetuista teksteistä.

Onko tällä blogilla "pahantahtoisia aikeita"? Ei ole. Jos EU kokee pahantahtoiseksi sen, että esimerkiksi sen toimintaa kritisoidaan, niin siinäpähän kokee. Mitään aikeita ei ole, pelkästään reaktioita koettuun typeryyteen. Ja jos joku EU:ssa on sitä mieltä, että tässä blogissa kirjoitetaan jotenkin vääriä mielipiteitä, niin kommenttiruutu on käytössä, olkaa hyvä.

Lisätään sitten vielä selventävästi se, että tämä blogi ei pyri olemaan puolueeton, eikä tiedotusväline, joka noudattaisi kirjaimellisesti journalistisia säädöksiä tai ohjeita. Kyseessä on blogi. Jos blogin ero esimerkiksi radiokanavaan ei ole ymmärrettävä, kannattaa EU:ssa jatkaa harjoituksia ja esimerkiksi avata EU:n oma sosiaalisen median alusta MyParl kansalaisille. Kyllä se sosiaalisen median ja perinteisen ylhäältä alas johdetun median ero siitä avautuu.

* * *

EU on nyt ihmeissään miksi irlantilaiset eivät hyväksyneet uutta perussopimusta. Yhdeksi syyksi on arvioitu sitä, etteivät irlantilaiset - siis kansalaiset, ei hallitus - ymmärrä mitä EU puuhaa, miksi ja ketä varten. Irlantilaisten mielipidettä ei kannata ihmetellä niin kauan, kuin EU tuottaa tällaisia lobbauskoneiston ja EU:n byrokratian kukkasia, joiden kontaktipinta kansalaisten arkeen on vähintäänkin hämärä.

(via SchizoBlog)

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Vaalisalaisuus vaarassa?

Effi kritisoi uutta sähköisen äänestämisen kokeilua tehdyn virallisen auditointiraportin perusteella siitä ettei järjestelmä täytä lain kirjainta vaalisalaisuudesta.

Effi sanoo:

Äänestysjärjestelmä ei täytä vaalilain vaatimusta vaalisalaisuuden säilyttämisestä (vaalilaki 83 c §). Auditointiraportista:

"- - [Ä]änet ovat selvitettävissä niin kauan, kunnes kaikki kopiot sähköisestä uurnasta tai uurnanavausavaimista on tuhottu. Vaalien elektroniset uurnat ja uurnanavausavaimet on tarkoitus arkistoida useiksi vuosiksi."

Vaalilain 83 c § sanoo, että

"Sen jälkeen, kun äänestäjä on vahvistanut valintansa, äänioikeusrekisteriin kirjautuu merkintä siitä, milloin ja missä hän on käyttänyt äänioikeutensa. Samalla äänestäjän antama ääni ja henkilötunnus kirjautuvat oikeusministeriön sähköiseen vaaliuurnaan siten salattuina, ettei niitä voida keskenään yhdistää. Äänen kirjautumisesta sähköiseen vaaliuurnaan ja sen säilyttämisestä siellä on huolehdittava siten, että vaalisalaisuus säilyy."

Tuossa näyttää siis olevan ristiriita. Siis siinä, että äänestäjien antamat äänet ovat yhdistettävissä äänestäjän henkilöllisyyteen kunnes kaikki kopiot sähköisistä uurnista on tuhottu. Lain mukaan ne pitäisi säilyttää seuraaviin vaaleihin asti, joten vaalisalaisuuden säilyminen järjestelmässä on kieltämättä vaakalaudalla. Kuka takaa ettei vuosissa laskettavissa ajanjaksoissa eri avaimet ja data päädy vääriin käsiin? Siis oikeasti takaa, eikä vain sillä selityksellä että "meillä on tietoturva".

Turun yliopiston matematiikan laboratorion auditointiraportin kommentti kertoo koko asiasta paljon:

"Sen sijaan voidaan epäillä, saadaanko vaalivirkailijoiksi värvättyä riittävästi tietotekniikan perusteet hallitsevaa väkeä, jotta mahdolliset vilppiyritykset olisi mahdollista havaita."

Niin. Mitäs arvelette, saadaanko? Melkein väitän suoralta kädeltä että ei saada.

EDIT: Toki on niin, että kokeilussa pystytään vaikka kouluttamaan tarvittava määrä virkailijoita, mutta jos järjestelmällä ja konseptilla siirryttäisiin täyteen toimintaan, ongelmat olisivat hyvin ilmeiset.

Sähköinen äänestäminen ei ole helppo nakki ollenkaan, mutta onneksi sen ei ole mikään pakko edes ollakaan. Meidän nykyinen järjestelmä toimii erinomaisesti ja luotettavasti, joten miksi korjata ehjää? Ei ainakaan siksi, että joku jossain muualla on kokeillut samaa asiaa tai että tämän peruteella pääsisimme jälleen elvistelemään tietoyhteiskuntavalmiuksillamme.

Emme pääse.

Demokratian toteutumisen herkimpien ja eniten kansalaisten luottamukseen nojaavien prosessien sotkeminen jollain sähköisellä äänestämisellä on huonoa tietoyhteiskuntapolitiikkaa.


EDIT 25.6.2008: TY:n auditointiryhmän vetäjän haastattelusta paistavat läpi koko järjestelmän ongelmat: Ylläpitäjä voi selvittää, ketä sinä äänestit kunnallisvaaleissa.

Printin tulevaisuus

SanomalehtiäPaperilehtiä on pidetty jo pitempään auringonlaskun liiketoimintana. Käsitys vain vahvistuu.

Sanomalehtien liiton teettämässä selvityksessä varsin nuoremmissa ikäluokissa sanomalehtien lukeminen verkossa on lisääntynyt. Selvityksen mukaan joka kolmas 15–34-vuotias seuraa verkkosanomalehtiä päivittäin tai lähes päivittäin kun vuosi sitten näin teki joka viides. Kaikkiaan verkkolehtiä seuraa kaikkiaan 57 % yli 15 vuotiaista suomalaisista.

Varsinkin nuoremmissa ikäluokissa siirtymä paperilehdistä verkkolehtiin on ollut nopeaa eli päivittäin verkkolehtiä lukevien 15-24 vuotiaiden määrä nousi vuodessa 19 %:sta 29 %:iin ja 25-34 -vuotiaiden 22 %:sta 34 %:iin. Kyselyyn vastanneista 12 prosenttia kertoi lukevansa ykköslehteään ensisijaisesti tai ainoastaan verkosta.

Muutos on siis varsin vauhdikasta. Mainostajat ovat tämän myös havainneet. Mainonnan Neuvottelukunnan tilaaman selvityksen mukaan vuonna 2007 verkkomediamainontaan käytettiin 29,3 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Mainostulot ovat lehdille keskeinen tulonlähde ja mediatalot siirtävät uutistoimintaansa niihin jakelukanaviin, joista ne saavat tuloja.

Uutistoiminnassa nopeus on valttia. Nopeudesta on nettiaikana tullut yksi keskeisimmistä arvoista ja motiiveista, kuten esimerkiksi Jokelan uutisoinnin yhteydessä on todettu. Nopeudessa paperilehdellä konseptina ei ole mitään mahdollisuuksia netin kanssa. Kuka haluaa lukea tämän päivän uutiset huomisen lehdestä? Ei kohta enää kukaan.

Se ei tarkoita sitä, että paperilehdet olisivat turhia, sillä kaikki uutistoiminta ei ole nopeudesta kiinni, vaan myös aikaa vievällä analyysillä ja taustoittamisella on sijansa myös tulevaisuudessa. Tosin myös näillä sektoreilla netti on jakelukanavana paperilehteen ylivoimainen. Netin toinen merkittävä etu kun on se, että materiaalin julkaiseminen ei ole kiinni sivumääristä.

Verkkolehdet häviävät toistaiseksi paperilehdille käyttöliittymänsä puolesta. Vieläkään verkkolehteä ei yleensä ole helppoa tai miellyttävää lukea aamiaisen kanssa, kahvilassa odotellessa tai sängyssä löhöillen. Mobiilit laitteet ja käyttöliittymät kehittyvät huimaa vauhtia, joten tämäkin etu printiltä on menossa.

Nopeus tai julkaistavan materiaalin määrä ei ole koko totuus.

Myös ihmisten tottumukset ja toiminta muuttuvat. Esimerkiksi kelpaa uutinen viime viikolta. Asuntokaupassa julkiset näytöt ovat loppumassa kokonaan. Ihmiset katsovat yhä useammin asuntojen tiedot netistä ja pyytävät myyjää järjestämään yksityisiä näyttöjä haluttuihin kohteisiin.

Se tarkoittaa myös asuntoilmoittelun muuttumista. Mainonta siirtyy entistä enemmän brändi-ilmoitteluun ja ne pienellä painetut asuntoesittelyt siirtyvät nettiin. Se laskee mainontaan tarvittavaa painopinta-alaa paperilehdissä.

Netissä ilmoitukset eivät ole paperilehden kaltaisia rajoitetussa alueessa esitettyjä lyhennefaktoja, vaan myytävästä kohteesta voidaan esitellä sanoin ja kuvin hyvinkin laajasti tietoja ja ominaisuuksia. Potentiaaliset asiakkaat voivat hakea niitä haluamiensa ominaisuuksien perusteella, ei pelkästään kaupunginosan ja huoneiden lukumäärän. Netin toiminnalliset ominaisuudet tiedonhaussa ovat paperilehden vastaavaan nähden selvä etu. Ihmiset haluavat tiedonhakuunsa älyä.

Autokauppa ja matkamyynti ovat muita perinteisiä esimerkkejä toimialoista, joiden ilmoittelu ja toiminta siirtyy hiljalleen pääosin nettiin. Muut toimialat tulevat enemmän tai vähemmän perässä, halusivat printtitalot sitä tai eivät. Kuluttajat tekevät tässä asiassa valinnat.

Paperilehtien vastarinta on oikeastaan hyödytöntä ja siksi niiden kannattaisi keskittyä tuotteen sisällön ja konseptin kehittämiseen siten, että oikeat asiat jaellaan oikeaa kanavaa pitkin. Ja mikä se tuote on? Se ei ole paperilehti, se on uutinen.

* * *

Yksi tajuttomimmista paperilla hoidettavista asioista on puhelinluettelo. Niitä tulee postiluukusta kaksin kappalein kilpailevien firmojen toimesta. Yritykset maksavat mammonaa saadakseen ilmoituksensa johonkin sivun 456 alareunaan.

Fonecta väittää TNS Gallup Oy:n tekemään kyselyyn perustuen, että "Puhelinluettelo tavoittaa vuodessa lähes 3,4 miljoonaa suomalaista eli 74 % väestöstä". Hyvä argumentti mainosmyyjille, mutta mitähän se tarkoittaa? Onko paperinen puhelinluettelo tavoittanut kuluttajan, kun se luettelo on tungettu postiluukusta sisään ja kuluttaja poimii sen siitä lähtiessään ja raahaa suoraan paperinkeräykseen?

Oli miten oli, niin ei tarvitse olla mikään ennustaja, kun väittää myös paperisen puhelinluettelonkin olevan pian muisto vain.

* * *

(Kuvassa sanomalehtiä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Salakuuntelu pahasta businekselle

Ruotsin uusi salakuuntelulaki, joka antaa sikäläisille viranomaisille mahdollisuuden salakuunnella maan rajat ylittävää tietoliikennettä, saattaa käydä jossain määrin ruotsalaisten kukkarolle.

Investointihakuiset yritykset ovat viestineet, että he eivät sijoita toimintojaan Ruotsiin lain vuoksi. Esimerkiksi TeliaSonera ja Google ovat laista nyreissään. TeliaSonera onkin jo siirtänyt suomalaisten sähköpostit pois Ruotsista Suomeen ylläpidettäväksi.

Suomalaisten ei kuitenkaan kannata tässä asiassa ryhtyä nuolaisemaan mitään, koska Suomen ulkomaan nettiliikenteestä suurin osa nykyisellään kulkee Ruotsin kautta ja on siten valvonnassa. Esimerkiksi Google tuskin sijoittaisi mitään kansainvälistä tänne Ruotsin sijaan.

Ruotsin laki on kohtalaista myrkkyä yrityksille, jotka tarjovat suurille kansainvälisille organisaatioille hosting- tai SaaS (Software as a Service) -palveluita.

Mikä firma haluaa antaa tietovarantonsa ja siten monesti myös arvokkaimman pääomansa sellaisen yrityksen hoidettavaksi, jonka sijaintipaikasta varmuudella tiedetään, tietoliikenteen joutuvan salakuunnelluksi? Asiakkaita voi olla vaikea vakuuttaa siitä, että luottamus on täydellinen. Se ei esimerkiksi Googlelle on ihan helppoa nytkään, kun SaaS-konsepti on vielä varsin uusi ilmiö.

Vaikka laki on ruotsalaisten, verkkotopologian kautta se koskettaa vakavasti myös suomalaisia kansainvälisesti toimivia yrityksiä ja ihan yksittäisiä kansalaisia, jotka käyttävät kansainvälisiä verkkopalveluita. Eli käytännössä kaikkia.

Pitemmällä aikavälillä laki, jonka motiiviksi on arveltu halua kuunnella venäläistä tietoliikennettä, saattaa siirrättää myös tietoliikennettä kulkemaan muita teitä pitkin.

Sensuuri leviää

Ranskassa nettioperaattoreiden toteuttamiin estolistoihin perustuvaa nettisensuuria laajennetaan kattamaan myös muita vastenmielisiä asioita kuin lapsiporno. Kiellettyjen sivujen joukkoon sisällytetään myös terrorismi ja "rodulliseen vihaan" liittyvät sisällöt. Asiasta kertoo Tekniikka & Talous.

Toteutuksessa valtio ja internetoperaattorit tekevät toiminnasta sopimuksen. Estolista kerätään siten, että käyttäjät voivat ehdottaa sisältöjä sinne, jotka päätyvät tai eivät päädy listalle tarkastuksen jälkeen.

USA:ssa Kalifornian osavaltio on päättänyt pyytää operaattoreita estämään lapsipornon levittämisen verkossa. Lakia asiasta ei ole tekeillä.

Niinikään USA:ssa Time Warner on ilmoittanut, että se lakkauttaa varmuuden vuoksi kaikki Usenet-ryhmänsä koko Yhdysvalloissa, riippumatta siitä mitkä niiden aihepiirit ovat, koska Usenet-ryhmiä pidetään merkittävimpinä lapsipornon levittämiskanavina.

Suomessa nettisensuurikeskustelu on junnannut paikallaan jo jonkin aikaa, kuten arvata saattoi. Poliisi ja operaattorit ovat selvittämässä edelleen nettiliikenteen suodattamista epätarkkojen domain-listojen sijaan URL:leilla. Oikeusministeriö on selvittämässä niin ikään asiaa, mutta tämäkin on viivästynyt.

Taannoin nettiliikenteen suodatusta kritisoinut Matti Nikki sanoo, ettei poliisi ilmeisesti ole päivittänyt suodatuslistojaan vähään aikaan eikä virheitäole korjattu. Poliisi viittaa kintaalla koko kritiikille.

* * *

Kuten todettu, niin lapsiporno on vastenmielinen asia ja se pitää kitkeä pois.

Keinojen kanssa pitää olla tarkkana, koska osa keinoista toimii, osa ei toimi ja jotkut toimivat täysin väärin. Lisäksi nettisensuurissa ei varsinaisesti ole esimerkiksi lapsipornon poistamisesta kyse, vaan sen levittämisen estämisestä. Jos yksi kanava tukitaan, rikollinen tyypillisesti löytää toisen. Lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä saamaan rikolliset kiinni.

Kokonaan toinen asia on sitten tuon suodatuksen laajentaminen muihin asioihin. Jos esimerkiksi terrorismi - jälleen vastenmielinen ilmiö - lisätään listalle, millä kriteereillä suodatus tehdään? Luottaen esimerkiksi USA:n terroristilistoihin? Niihin, joilla on mukana myös Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja kohta 90 vuotta täyttävä Nelson Mandela?

Tämä on alue, jossa saatettaisiin esimerkiksi joutua kysymään mielipiteen ilmaisun rajoja. Mikä viestintä on terrorismia ja mikä vain sananvapauden käyttöä?

Entäpä sitten tapaukset, joissa suodattamista haluttaisiin jostain syystä laajentaa esimerkiksi nettipokeriin tai nettihuutokauppoihin, jotka ovat jossain toisessa EU-maassa laillista liiketoimintaa, mutta Suomessa säädeltyä?

Yhä edelleen nettisensuuriin liittyvät kysymykset ovat vaikeita ja pakottavat pohtimaan myös sitä, onko koko menetelmä oikea. Sen varjopuolet vain näyttävät kovin suurilta ja hankalilta nekin. Nettiliikenteen suodatus on kuin vuotavan fillarinrenkaan paikkaamista purkalla. Toimii hetken, mutta sitten se rengas vuotaa taas.

Räjähdys

Jos ilmastonmuutos, energiatalous ja energiastrategiat kiinnostavat, niin kannattaa lukea ja ymmärtää ehdottomasti Roope Mokan uutiskommentti "Jäähyväiset hiilelle" Tietoviikosta.

Näkökulma on juuri se, mikä nyt pitäisi ottaa ilmasto- ja energiastrategiaa valmisteltaessa huomioon ja mistä ilmastomuutokseen sopeutumisessa energiatalouden osalta on kyse. Energiatalous hajaantuu tulevaisuudessa ja se avataan kuluttajille. Perinteisten energiayhtiöiden keskitetty malli on Helvetin pikajunan ykkösluokan lippu.

Lue.

Ydinvoimaa tuetaan massiivisesti

Ydinvoiman lisärakentamisen yksi perustelu on iät ja ajat ollut se, että ydinvoima ei tarvitse yhteiskunnan tukea tai muuta sellaista. Höpsis.

Kuten jo aikaisemmin on todettu, niin energiayhtiöt käärivät päästökaupalla sievoiset voitot ja nyt asiaa on sitten selvitelty hieman lisää. Lainataan tähän HS:n otsikko suoraan: Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta. Rahassa mitattuna kyse on vuosittain noin 500 miljoonasta eurosta, jotka Suomen 4 ydinvoimalaa keräävät tukiaisina energiafirmoille.

Kuvio menee pääpiirteissään niin, että valtio jakaa päästöluvat sähköntuottajille ilmaiseksi. Sähkötuottajat siirtävät saamansa luvat taseeseen. Koska ne ovat taseessa, ne voidaan siirtää kustannuslisänä kuluttajien sähkölaskuihin myös muiden kuin kivihiilellä tehdyn sähkön osalta ja kuluttaja siis maksaa käytännössä tyhjästä energiayhtiöille. Myös ydinvoimalla tuotetusta sähköstä.

Ei siis ole mikään ihme, että Suomeen halutaan rakentaa nippu ydinvoimaloita, vaikka ensimmäistäkään ei oikeasti tarvita. Julkisen vallan massiivinen tuki ydinvoimalle tekee sen lisärakentamisesta hyvin houkuttelevaa.

Liiketoiminnassa kuluttajille löytyy kyllä kaikenlaisia tarpeita heti, jos toiminta on niinkin voitollista ja vieläpä valtion siunauksella subventoitua kuin ydinvoimalla hoidettu sähköntuotanto. Valtiohan tässä ei hyödy mitään, koska se vain käytännössä lahjoittaa kuluttajien rahat energiafirmoille, eikä edes ymmärrä verottaa tätä ansiotonta tuloa.

Saisikos tähän toimintaan nyt jotain tolkkua ja häpyä? Valtion tehtävänä on lopettaa kansalaisten suorastaan härski lypsäminen ja leikata turhat tuet pois energiafirmoilta. Energian hinnassa on nousupaineita muutenkin ja nyt nähty tukitoiminta vain hämärtää markkinoiden toimintaa.

EDIT 8:29: Niin. Valtion rahoitus uusiutuville energiamuodoille mukaanlukien tutkimus-ja tuotekehitys, verotuet ja muut tuet on noin 160 miljoonaa euroa vuodessa (Työ- ja elinkeinoministeriö: PDF). Tästä 90 miljoonaa euroa menee tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Verotukia 10 miljoonaa euroa. Tässä valossa puolen miljardin ydinvoimatuki (joka ei siis ole tukea esimerkiksi tuotekehitykselle tai vastaavalle) on suorastaan härskiä toimintaa ja asettaa koko suomalaisen energiapolitiikan jotakuinkin naurettavaan valoon.

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Sähkövalo-orkesterin 70-luku


Monilla meistä on yhtyeitä, joita on diggaillut menneisyydessä, mutta joita nykyään ei juuri muista. Ja vaikka muistaisi, niin niistä ei julkisesti juuri puhuisi. Levyhyllyt kuitenkin kertovat oman tarinansa ja paljastavat mitä mielenkiintoisempia asioita.

Vaiheisen pimeä tai valoisa piste, näkökulmasta riippuen, on The Electric Light Orchestra, ELO.

1970-luvun alussa The Move yhtyeen Roy Wood ja Jeff Lynne lähtivät etsimään uutta konseptia rock-musiikkiin. Heidän ideansa oli jatkaa siitä, mihin The Beatles jäi ja he lähtivät lisäämään rock-musiikkiin viuluja ja selloja, klassisen musiikin elementtejä. Lisäksi alkuajoista lähtien kantavana voimana oli rumpali Bev Bevan.

Tekeminen konkretisoitui vuonna 1971, jolloin julkaistiin LP The Electric Light Orchestra, joka tunnetaan myös nimellä No Answer. Jälkimmäinen nimi on saanut alkunsa väärinymmärretystä puhelinviestistä, jossa levy-yhtiö tiedusteli tulevan levyn nimeä.

Levyllä viulut, sellot ja hetkittäin torvetkin soivat varsin kuuluvassa osassa ja The Beatlesin kappaleiden I Am The Warlus tai Strawberry Fields Forever vaikutteet kuuluvat varsin selvästi. Esimerkiksi kelpaa Brittien Top 10 -listalle singlenä kivunnut avauskappale 10538 Overture. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat esimerkiksi Woodin tekemä Look At Me Now tai Mr. Radio, joka taas oli puolestaan Lynnen käsialaa. Näistä kappaleista jälkimmäinen ennusti paremmin ELO:n tulevaa suuntaa.

Seuraava levy ELO II ilmestyi vuonna 1973. Ennen sitä yhtyeen alullepanija Roy Wood lähti yhtyeestä ja keulahamoksi tuli Jeff Lynne. Kokoonpanoon tulivat mukaan kosketinsoittaja Richard Tandy ja basisti Mike de Albuquerque sekä jousisoittajat Mike Edwards, Colin Walker ja Wilfred Gibson.

Vaikka levykannet sitä eivät kerrokaan, Roy Wood tiettävästi soittaa vielä kahdella tämän levyn kappaleista eli selloa ja bassoa avausraidalla In Old England Town ja kakkospuolen From the Sun to the World.

Levyn hitti oli Chuck Berryn Roll Over Beethoven, joka nousi listoille niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. LP on kokonaisuudessaan kevyempi ja rock-henkisempi kuin ensimmäinen levy. Roll Over Beethoven toimii vielä tämänkin päivän kuuntelussa ja rypistys tekee kunniaa originaalille. Toinen levyn mainitsemisen arvoinen kappale on LP:n päättävä yli 11 minuuttinen Kuaima.

Vuoden 1973 lopulla ilmestyi ELO:n kolmas albumi On the Third Day. Yhtyeen kokoonpanossa tapahtui jälleen muutoksia eli Gibson ja Walker lähtivät yhtyeestä ja Mik Kaminski tuli viulistiksi. Levykannet eivät sitä kerro, mutta Marc Bolanin kerrotaan soittaneen kitaraa kahdella levyn kappaleella eli biiseillä Ma-Ma-Ma Belle ja Dreaming of 4000.

Albumi floppasi Brittien listalla ja muutenkin menestys jäi varsin vaatimattomaksi.

Levyn kappaleista avausraita Ocean Breakup/King Of The Universe tuo mieleen The Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band albumin kappaleen A Day in the Life. Jos yhtyeen soitto oli ensimmäisillä levyillä jollain tavalla myös progressiivista rockia, kolmannella levyllä yhtyeen soitanta on siirtynyt jo selvästi kevyemmälle ja popimmalle linjalle. Mini Moogin käyttö useissa biiseissä on noussut selvemmin esiin. Kappaleessa Ma-Ma-Ma Belle jyrisee kuitenkin bluesvaikutteisesti ja on albumin parasta antia. Levyn päättää Edvard Griegin säveltämän klassisen teoksen In the Hall of the Mountain King rock-versio.

Vuonna 1974 ilmestyneestä ELO:n neljännestä levystä Eldorado, A Symphony tuli yhtyeen ensimmäinen kultalevy ja siitä poimittu single Can't Get It Out Of My Head nousi myös Yhdysvalloissa top 10 -listalle. ELO:n maailmanvalloitus oli alkanut. Levy ei kaikesta huolimatta ollut mikään suurmenestys Britanniassa, mutta se menestyi Yhdysvalloissa varsin hyvin.

Levy on ensimmäinen, jossa Lynne ei enää tuota viulu- ja sello-osuuksia siten, että niitä soitetaan yhtyeen jäsenten toimesta useaan otteeseen päällekkäin. Lynne palkkasi levyntekoon kokonaisen sinfoniaorkesterin. Eldorado, A Symphony on fantasiamaailmoissa kulkeva konseptialbumi, joka muodostaa musiikillisesti ja tekstiltään varsin sujuvan kokonaisuuden.

Bändin kokoonpanossa tapahtui levynteon aikaan jälleen muutoksia eli de Albuquerque lähti ja levyn julkaisemisen jälkeiselle kiertueelle tulivat mukaan basisti Kelly Groucutt ja sellisti Melvyn Gale.

Konseptialbumina levy on varsin tasainen ja kenties hieman tasapaksukin teos. Hitaan hitin Can't Get It Out Of My Head lisäksi levyltä nousee esiin vain nimikappale Eldorado. Kokonaisuutena albumi ei nosta esiin mitään suurempia tunteita, vaan on tasaisen melodinen kokonaisuus. Levyä kuunnellessa tulee mielleyhtymiä myös David Bowien 70-luvun alun tuotantoon.

Vuonna 1975 julkaistu Face the Music toi mukanaan yhtyeelle kasvavaa suosiota. Kappale Evil Woman oli singlenä hitti niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin. Toinen levyn hitti oli kappale Strange Magic. Jälleen albumi itsessään pärjäsi hyvin Yhdysvalloissa, mutta edelleenkin läpimurto kotimaassa jäi odottamaan.

Yhtyeen kokoonpanosta edellisen levyn jälkeen on lähtenyt Mike Edwards.

Face the Music on yllättäen varsin hyvin kestänyt aikaa, vaikka se onkin täysiverinen pop-albumi nykymittapuiden mukaan. Albumin kappaleissa on kuitenkin tyyliä ja yhtyeen sointi on varsin yhtenäistä.

Levyn hittien Evil Woman ja Strange Magic lisäksi kannattaa mainita kappale Nightrider, joka kevyessä dramaattisuudessaan toimii varsin mukavasti. Lisäksi kappale Poker potkii kuin varhaispunk. Biisin laulusta vastaa Kelly Groucutt.

The Electric Light Orchestran kuudennesta albumista A New World Record tuli yhtyeen läpimurto myös Britanniassa vuonna 1976.

Levyllä on myös singlenä menestyneet kappaleet Telephone Line, Livin' Thing, Do Ya ja Rockaria!. Näistä Telephone Line oli myös yhtyeen ensimmäinen kultalevyrajan Yhdysvalloissa rikkonut yhtyeen single.

Albumista tuli ELO:n ensimmäinen top 10:een päässyt albumi Britanniassa ja levy möi maailmanlaajuisesti hyvin. Se teki ELO:sta yhden omana aikanaan eniten myyneistä yhtyeistä.

A New World Record esitteli myös yhtyeen uuden logon, jonka suunnitteli Kosh. Myöhempi yhtyeen avaruusalusteema pyörii tuon logon ympärillä.

Albumilla ELO on löytänyt jo oman linjansa ja poissa ovat erilaiset viittaukset progressiiviseen rockiin tai raskaampaan menoon. Viulujen ja orkesterin jälki näkyy kappaleissa, mutta ne eivät ole enää ollenkaan niin hallitsevassa asemassa kuin yhtyeen ensimmäisillä levyillä. Myöskään esimerkiksi alkuaikojen Beatles-vaikutteet eivät kuulu yhtä selvästi kuin aikaisemmin.

A New World Record oli omana aikanaan jossain määrin omaperäinen rock-albumi, vaikka se onkin helppoa ja viihteellistä kuunneltavaa. Yhtyeen jäsenistössä ei ole edelliseen levyyn verrattuna tapahtunut muutoksia ja soitto on sen mukaisesti tiivistä. Albumi on kestänyt aikaa hyvin, vaikka jotkut syntetisaattoripätkät kuullostavat nykyisin hieman alkeellisilta.

Albumin parhaista kappaleista voi hittien Telephone Line ja Rockaria! lisäksi nostaa esiin tunnelmallisen ja draamaa etsiskelevän kappaleen Mission (A World Record) ja B-puolen avaavan So Fine -kappaleen, joka on ihan toimiva ralli. Sen sijaan albumin päättävä Shangri-La on jo merkki siitä mitä on myöhemmin tulossa. Se on yli-imelä rakkauslaulu, joka ei jaksa sytyttää millään.

Vuonna 1977 ELO julkaisi tupla-albumin Out of the Blue. Siitä tuli edeltäjänsä tapaa suuri menestys. Levyltä julkaistiin neljä Britannian listoilla menestynyttä hittiä: Turn to Stone, Sweet Talkin' Woman, Mr. Blue Sky ja Wild West Hero.

Levyn julkaisua seurasi 92 päivän stadionkiertue, jossa yhtye lanseerasi valtavan ja kalliin avaruusaluksen esiintymislavanaan kaikkine savukoneineen ja valotehosteineen. Yhdysvalloissa yhtyeen suurin yleisö oli Cleveland Stadiumilla peräti 80 000 henkeä.

Tupla LP:n kolmas puolikas on nimetty kokonaisuudeksi Concerto For Rainy Day. Se koostuu neljästä kappaleesta, jotka muodostavat teemallisen kokonaisuuden. Tämä levyn puolikas on viimeinen ELO:n teemallinen kokonaisuus ja kunnianhimoisempi esitys.

Yhtyeen kokoonpano säilyi edelleen samana ja tunnelmat ovat varsin suoraa jatkumoa A New World Record -albumille. Musiikki on varsin tiivistä ja toimivaa. Yhtye on edellisestä levystä siirtynyt yhä edelleen viihteellisemmälle linjalle.

Jeff Lynne on pitänyt albumia yhtyeen kruunujalokivenä, eikä ehkä ihan ilman syytä. Concerto For Rainy Day koostuu varsin viihdyttävistä ja toimivista pop-biiseistä. Konserton avaava Standin' In The Rain ja levypuolikkaan päättävä Mr. Blue Sky ovat viihteellisemmän ELO:n parhaimmistoa. Väliin jäävät Big Wheels ja Summer And Lightning toimivat hyvin kokonaisuuden osina.

Vuonna 1979 ilmestyi vuosikymmenen viimeinen albumi Discovery. Se oli erittäin suuri myyntimenestys myyden monin kerroin platinaa. Albumilla on myös yksi ELO:n suurimmista hiteistä kautta aikojen eli rokkaava Don't Bring Me Down. Lisäksi albumilta julkaistiin singlenä hitit Shine A Little Love, Last Train to London, Confusion and The Diary of Horace Wimp.

Yhtyeen kokoonpanossa oli tapahtunut sellainen muutos, että jousisoittajat Mik Kaminski, Hugh McDowell ja Melvyn Gale olivat joukosta poissa. Yhtye on levykansien mukaan kutistunut 4 hengen yhtyeeksi.

Discovery on musiikillisesti ehkä kaikista eniten kärsinyt ajan eroosiota koko ELO:n 70-luvun tuotannosta. Levy on enemmänkin tuon ajan disco-musiikkia kuin mitään muuta. Sen syntetisaattorit ja viulutaustat kuullostavat aikansa teoksilta. Lynnen ja yhtyeen laulu kuullostaa hetkittäin aivan Bee Gees -yhtyeeltä, joka teki suuren hittinsä Saturday Night Fever pari vuotta aikaisemmin.

Koko levyllä on oikeastaan yksi kelvollinen kappale ja se on levyn päättävä rockahtava Don't Bring Me Down. Kappaleen äänimatto toimii. Muut kappaleet ovat äitelää viihdettä, ainakin lähes 30 vuotta levyn julkaisemisen jälkeen kuunneltuna.

* * *

Mitä sitten 1980-luvun alun jälkeen yhtyeelle on tapahtunut?

Se jatkoi hittimusiikin parissa aina vuoteen 1986 asti tehden 4 albumia (Xanadu, Time, Secret Messages, Balance of Power) ja saavutti ainoan singelistojen ykkössijansa yhdessä Olivia Newton-Johnin kanssa tehdyllä kappaleella Xanadu. Biisi on samannimisen elokuvan soundtrack-levyltä. Itse elokuva menestyi surkeasti.

Sittemmin 1990-luvulla rumpali Bev Bevan esiintyi ja levytti nimellä Electric Light Orchestra Part II. Lopulta hän möi oman osuutensa yhtyeen nimestä Jeff Lynnelle, joka ryhtyi 2000-luvun alussa toimimaan alkuperäisellä nimellä jälleen. Hän itse oli tuossa kokoonpanossa ainoa alkuperäisjäsen.

* * *

Tässä on käsitelty vain ELO:n 1970-luvun tuotantoa eli 8 albumillista musiikkia, josta ei oikeastaan lukuisten hittien joukosta varsinaista klassikkoa jälkikasvulle ole tainnut jäädä. Eikä varmasti sen jälkeenkään tehdyistä kappaleista sellaiseksi ole.

Jos ELO:n klassisin kappale pitäisi subjektiivisin kriteerein valita, niin se saattaisi hyvinkin olla Roll Over Beethoven. Joka siis sekin on siis Chuck Berryn käsialaa.

Silti kyse on eräästä 1970-luvun suurista yhtyeistä, joka oli sen ajan nuorten tarkassa seurannassa myös täällä Pohjolassa. ELO toi rockiin mukaan piirteitä klassisesta musiikista ja sinfoonisia näkökulmia varsinkin alkutuotannossaan.


Varhaisemmat levytykset ja varsinkin Face the Music on itseasiassa ihan mielenkiintoista kuunneltavaa yhä edelleen. Myöhempi tuotanto on jäänyt ajan hampaisiin pahemman kerran.

* * *

Lähteenä tässä on käytetty pääasiassa tekstissä esiintyvien linkkien mukaisesti Wikipediaa.

Lisätietoja löytyy myös ELO:n virallisilta sivuilta.

Arviot ovat kirjoittajan omia.

* * *

Videolla ELO:n Standing In The Rain, lähde YouTube.

Positiivinen poikkeus

Juhannus on muuten vaatinut jälleen uhrinsa, mutta päivän uutisten mukaan vielä yksikään ei ole hukkunut. Se lienee positiivinen poikkeus tilastoissa ja toivottavasti jää sellaiseksi.

Muuten kuluvan vuoden hukkumistilastot näyttävät synkiltä eli määrät ovat olleet alkuvuodesta kasvussa.

Varmaan tänä juhannuksenakin on pistetty pystyyn koko joukko makaabereja veikkauksia tai vedonlyöntejä hukkuneiden määrästä. Takavuosilta löytyy oikein analyysit suhteessa säätilaan. Tulos nolla varmaan pistäisi useammankin vedonlyönnin raukeamaan.

EDIT 23.6.2008 0:18: Nolla ei sitten kuitenkaan näytä pitäneen eli kahden eteläsuomalaisen miehen epäillään hukkuneen Ruovedellä.

lauantaina, kesäkuuta 21, 2008

Pahimmat paikat

Varoitus: Osa seuraavien linkkien takaa löytyvistä kuvista on rankkoja.

Blacksmith Institue on listannut maailman 10 pahiten saastunutta paikkaa. Asiantuntijaryhmän arvioihin on osunut pääasiassa raskaan teollisuuden paikkoja, mutta mukaan mahtuu myös ydinvoimalaonnettomuudesta tunnettu Tšernobyl.

Pahimmat ja terveydelle ehdottoman vaaralliset paikat tuon listan mukaan ovat:

Instituutti julkaisee myös likainen 30 -listaa, jonka paikoista suurin osa on Aasiassa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä. Ainoat maantieteelliset alueet, jotka eivät tällä pitemmällä listalla esiinny ovat Oseania ja Lähi-Itä.

Paikoista on myös kuvamateriaalia, jota katsellessa ihmettelee sitä välipitämättömyyttä, jota taloudelliseen toimeliaisuuteen ihmiset liittävät.

Pahimmat paikat on myös esitetty Google Maps-kartalla.

Prosentit

YLE Uutisten uutisen mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuodesta 2005 vuoteen 2006 eniten koko Euroopan unionin alueella. Suomen päästät kasvoivat 16,3 %, mikä tarkoittaa Euroopan ympäristöviraston EEA:n tilaston mukaan 11,3 tonnia.

Tilaston mukaan Suomen päästöt ovat kasvaneet 13,2 % vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Tällä kriteerillä Suomi on kasvattanut päästöjään 8. eniten EU:ssa. Suomella ei siis ole erityistä syytä paukutella henkseleitään tässä asiassa ja oikeastaan tuon tilaston positiivinen seikka on se, että Suomi ei ole volyymiltään EU:n suurimpia saastuttajia.

Siis kasvattanut ei vähentänyt, kuten monet maat. Samaan aikaan koko EU:n päästöt ovat vähentyneet 7,7 % vuoden 1990 tasosta. EU onkin saavuttamassa Kioton sopimuksen 8 %:n vähennystavoitteen ennen vuotta 2012. Se on sinänsä positiivinen uutinen.

Tiedossa on kuitenkin se, että Kioton sopimuksen tavoitteet eivät riitä mihinkään ja pitkä tie on vasta alussa. Ja Suomikin saisi hiljalleen ryhtyä kulkemaan muiden kanssa samaan suuntaan.

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Valokuvatorstai: Yötön yö

Valokuvatorstain aiheena on "Yötön yö". Kuva on Sodankylän Porttikoskelta 14.6.2008 klo 00:59. Kamerana Nokian 6110 Navigator. Yöttömän yön koski kännykässä.

EDIT klo 17.14: Aavistus kuvan kontrasteja säädetty Gimpillä.

Nakuna

Juhannuksen kunniaksi.

Suomi juostiin sitten jälleen kerran maailman kartalle. Tällä kertaa nakuna.

BBC:n Odd box -pätkä esittelee avaustarinanaan suomalaisen Nakukymppi-tapahtuman, jossa näköjään pääasiassa aatamit kirmaavat kilpaa (tai jotain sinne päin) pitkin suomalaisia metsäpolkuja ja peltoja.

Ehkä se on niin brittiläistä, että ohjelman top 10 -videoiden joukossa oli 3, jotka perustuivat siihen, että ihmiset tekevät nakuna jossain jotain. Tai sitten se on vain BBC:n mielestä jotenkin outoa. Outoa.

(Kuvassa mainoksesta huolimatta puolinaku cowboy Times Squarella New Yorkissa. Hänen ei tiedetä osallistuneen suomalaisiin juoksukilpailuihin metsässä. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Nyrjähdyksiä #26

Yhdysvalloissa yritetään säätää lakeja, jotta kohta 90-vuotias Etelä-Afrikan entinen presidentti ja aikanaan apartheidiä vastaan taistelleen ANC-puolueen entinen johtaja ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Nelson Mandela poistettaisiin Yhdysvaltojen terroristilistoilta.

Nyt on vuosi 2008. ANC on laillistettu vuonna 1990. Rotuerottelu Etelä-Afrikassa päättyi 1991. Mandela itse oli 27 vuotta vankilassa sen jälkeen kun ANC kiellettiin valkoisen vallan toimesta vuonna 1960.

Yhdysvallat pitää siis UNESCO:n hyvän tahdon lähettiläänä toiminutta vanhaa miestä yhä edelleen virallisesti terroristina siitä syystä, että puolueensa ANC on aikanaan käyttänyt asellista vastarintaa rotuerottelupolitiikkaa vastaan Etelä-Afrikassa.

Todellisuus näyttää karanneen Yhdysvaltojen johdon käsistä jo aikaa sitten tässä "sodassa terrorismia vastaan".

Sähköiset vaalit?

Oikeusministeriö on viemässä seuraaviin kunnallisvaaleihin sähköisen äänestyksen kokeilua, ihan lakiin perustuen. Sittemmin asiasta on taitettu peistä enemmän ja vähemmän.

Vaaleihin ja äänestämiseen liittyy koko joukko demokratian kannalta vakavia periaatteita. Niiden toteutuminen tietojärjestelmäavusteisesti tai jopa internetissä sisältää periaatteellisia haasteita kuten tässäkin blogissa on aikaisemmin todettu.

Sähköistä äänestämistä kokeillaan seuraavissa kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä ja sitä varten on hankittu TietoEnatorilta ja espanjalaisyhtiö Scytliltä järjestelmä, joka sisältää liikesalaisuuden piiriin kuuluvia teknisiä ratkaisuja.

Sittemmin järjestelmää on oikeuministeriön mukaan testattu "niin avoimesti kuin mahdollista". Järjestelmän lähdekoodia on syynätty ja auditoitu Turun yliopiston matematiikan laitoksen voimin ja selvitetty lähdekoodeista "tekevätkö ohjelmat sen, mitä niiden pitääkin, ja vain sen" . Auditointiraportin (raportti pdf-dokumenttina) mukaan järjestelmä on "vakaalla ja turvallisella pohjalla edellyttäen, että kaikki toimijat noudattavat annettuja pelisääntöjä."

Pieni sivujuonne on se, ettei auditointiprosessia ole kilpailutettu turvallisuussyihin vedoten, vaan asia annettiin Turun yliopiston matematiikan laitokselle suoralla tarjouksella.

Myös kansalaisjärjestö Electronic Frontier Finland - Effi ry on tehnyt raportin asiasta ja katsoo, ettei kokeiluun tuleva järjestelmä täytä Euroopan neuvoston sähköisille äänestysjärjestelmille asettamia suosituksia. Effi viittaa Euroopan neuvoston suositukseen koskien sähköisen äänestyksen laillisia, toiminnallisia ja teknisiä normeja (epävirallinen käännös löytyy vaalit.fi-sivuilta) sekä sen 20. artiklaan, jossa todetaan:"Jäsenvaltioiden on tarpeellisin toimenpitein varmistettava, äänestäjät ymmärtävät miten sähköinen järjestelmä toimii ja luottavat sen toimintaan".

* * *

On hyvä, että kyseessä on vain kokeilu. Tosin Suomessa on jokin omituinen tapa, että poliittisesti käynnistetyistä kokeiluista tulee pysyvä toimintatapa kaikesta kritiikistä ja muusta huolimatta. Tämäkin on muuten yksi asia, joka vähentää politiikan uskottavuutta ja luotettavuutta; asioita uitetaan yhteiskuntaamme kaikenlaisten kokeilujen kautta. Tulisikohan tästä kokeilusta poikkeus.

Se ei ole ensinkään hyvä asia, että tässä sähköisessä äänestysjärjestelmässä käytetään komponentteja, jotka kuuluvat jonkun yrityksen liikesalaisuuden piiriin. Effi on nimittäin oikeassa siinä, että järjestelmältä on vaadittava läpinäkyvyyttä ja sitä, että äänestäjät ymmärtävät miten homma toimii. (BTW. Tuo Euroopan neuvoston suositus on muutenkin mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta.)

Tietenkään kaikkien ei tarvitset teknologisista yksityiskohdista olla perillä. Periaatteessa siihen pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus ja niiden, joille se osaamisen puolesta on mahdollista, pitäisi pystyä siihen perehtymään. Niin toimisi avoin yhteiskunta.

Sekään ei riitä, että järjestelmän on auditoinut osaava taho, sillä mikäli sen luotettavuus mistä tahansa syystä joutuu arvostelun alle, romahtaa koko korttitalo. Se ei riitä, että asiat ovat kunnossa, niiden pitää tällaisissa asioissa aidosti myös näyttää siltä.

Kun Turun yliopiston ihmiset sanovat, että kaikki on hyvin edellyttäen, että kaikki toimijat noudattavat annettuja pelisääntöjä, kulmakarvat hieman kohoavat. Viimeaikoina itse kansanedustajien toimista todettava, etteivät kaikki noudata annettuja ja säädettyjä pelisääntöjä esimerkiksi vaalirahoituksessa.

Meidän pitää siis sähköisessä äänestyksessäkin luottaa joihinkin inhimillisiin toimijoihin, mutta järjestelmän mukaantulon myötä ääntenlaskennasta viedään varmistusmahdollisuuksia pois.

Kun kerran järjestelmä perustuu yleisesti tunnettuihin kryptausmenetelmiin, kuten oikeusministeriöstä kerrotaan, niin miksi järjestelmävalinnat on tehty siten, että niitä ei liiketoiminnallisiin syihin vedoten voi suuremman yleisön toimesta tarkistaa? Tällaisissa yhteisissä asioissa jos missä olisi syytä ottaa oppia avoimen lähdekoodin yhteisöistä ja niiden toimintatavoista.

Ja mitä tästä kokeiluun menevästä sähköisestä äänestämisestä sitten hyödytään? Eipä hirveästi yhtään mitään, sillä oikeusministeriössäkään ei uskota, että tällä tavalla nostettaisiin radikaalisti äänestysintoa. Hyöty liittyisi ennen kaikkea ääntenlaskennan nopeutumiseen. Ja se ei Suomessa ole muutenkaan ollut mikään ongelma.

Eikä se nopeutuminenkaan ole mikään itsestäänselvyys, sillä tietojärjestelmät voivat jopa hidastaa prosesseja kuten viimepäivinä olemme saaneet lukea ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaun tulosten viivästymisestä samaisen TietoEnatorin toimittaman tietojärjestelmän takkuilun vuoksi.

* * *

Yksi pieni asia vielä. Kun oikeusministeriö jättää kilpailuttamatta auditoinnin yleisiin turvallisuussyihin vedoten, se saisi perustella nuo syyt. Menettely kuullostaa varsin ylimalkaiselta tässä tapauksessa.

Näppituntuma on sellainen, että tietojärjestelmähankinnoissa nimenomaan valtioneuvosto ja ministeriöt ovat ryhtyneet käyttämään "yleisiä turvallisuussyitä" ahkerammin, jotta erilaisia tietojärjestelmäkilpailutuksia ei tarvitsisi tehdä ja konsultointi voidaan tilata suoraan halutulta taholta. Se kilpailuttaminen kun on varsin työlästä ja hankalaa. Kilpailutuslainsäädäntö on yksi syy siihen miksi valtion tietojärjestelmähankinnat menevät mikä mihinkin mäkeen.

Tätä asiaa voisi joku tutkiva journalisti hieman penkoa.

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Viralliset Sponsorit

Amnesty Internationalin mukaan Kiina pitää edelleen pidätettynä yli tuhatta Tiibetin maaliskuisten levottomuuksien vuoksi. Amnestyn mukaan pidätettyjä vastaan ei ole nostettu syytteitä, he eivät ole saaneet tavata omaisiaan tai lakimiehiään.

Kiina ei siis ilmeisesti edes yritä pitää kiinni perusoikeuksista, joita oikeudenkäyttöön liittyy; joko pidätetyt toimitetaan reiluun oikeudenkäyntiin tai vapautetaan. Amnestyn Kiina-kampanja on yhä edelleen paikallaan.

Tuolle maalle olympiakomitea on antanut kisat järjestettäväksi. Maalle, joka Amnestyn mukaan on ottanut uudelleen käyttöön nk. hallinnollisen pidätyksen muotoja. Hallinnolliset pidätykset tarkoittavat poliisin ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä langettamia rangaistuksia. Olympiakisoja edeltävä Pekingin "puhdistus" on johtanut ihmisten lähettämisiin takaisin kotiprovinsseihinsa.

Ei ole olympialaisissa enää juuri reilun pelin elementtejä. Pelkkää viihdeteollisuutta. Pahimmillaan kallista, tylsää ja surkeaa. Paikallisille olympialaiset tuovat pahimmillaan siis kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja heittelehtiviä elämänkohtaloita.

Oikeastaan tuota sinisilmäistä kansainvälistä herraklubia eli olympiakomiteaa pitäisi tästä näpäyttää niin, että tuntuu. Kukkaron kautta se taitaa tapahtua parhaiten. Mitkäs ne olivatkaan ne ihmisoikeusrikkomusten Viralliset Sponsorit?

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Murhaseurantaa

Lokakuussa Venäjän syyttäjäviranomaiset pistivät Anna Politkovskajan murhasta 9 henkilöä syytteeseen. Nyt syytteeseen joutuneiden määrä on pudonnut neljään.

Syytettyjen joukossa ei ilmeisesti ole itse murhan tekijää tai sen tilannutta henkilöä, vaan he ovat teillä tietymättömillä.

Venäjän viranomaisia on syytetty vitkuttelusta tutkimusten osalta ja koko prosessin oikeellisuutta on epäilty.

Kovin vakuuttavasti venäläiset viranomaiset eivät ole asiaa hoitaneet. Se tietysti sopii ko. maan ihmisoikeustilanteeseen muutenkin. Valtaapitävien arvostelijat eivät ole Venäjällä yhtä oikeudenmukaisessa asemassa kuin toiset.

Talousseurantaa

Viime elokuussa, ja jonkun kerran sen jälkeenkin, on täällä pohdittu talouden suuntaa. Merkit ovat olleet ilmassa pitkin syksyä ja nyt sitten ovat virallisetkin tahot tehneet saman havainnon. Talouden laskusuhdanteen merkit ovat varsin vahvat.

Valtiovarainministeriö on alentanut kasvuennustettaan ja Helsingin Pörssin yleisindeksi on pudonnut alimmilleen yli vuoteen. Tulosvaroituksia tippuu pörssiyhtiöiltä tasaiseen tahtiin ja esimerkiksi metsäteollisuudessa on supistuksia edessä.

Kuten YLE Uutiset sanovat: "Koronnosto-odotusten lisäksi inflaatio on lähes ainoa taloudessa, mikä osoittaa vahvaa kasvua."

Tilanne on siis kaikkea muuta kuin hyvä ja tätä taustaa vasten voisi sitten miettiä, olivatko ne edellisen työehtosopimuskierroksen huimat palkankorotukset sittenkään kokonaisuuden kannalta järkevä liike?

Tarkoitan tällä nyt nk. yleistä linjaa enkä minkään yksittäisen alan sopimusta. Nimittäin, kun palkkakustannukset eivät jousta, niin työntekijöiden määrä yrityksissä joustaa - irtisanomisten ja lomautusten kautta.

Alamäki on siis menossa ja sen pää ei ole vielä näkyvissä.

Vastaatko puhelimeen?

Taloussanomat kertoo, että EU:n tietoyhteiskuntakomissaari haluaa poistaa teleoperaattoreiden toisiltaan perimät yhdistämismaksut, koska ne luovat komissaarin mukaan markkinoille vääristymiä. Maksujen poistaminen voi johtaa vastaanotetun puhelun muuttumiseen maksulliseksi. Komissaari ei näe tässä ongelmaa, koska markkinoiden kehittyessä ei pitäisi juuttua 10 vuotta vanhoihin malleihin. Komissaari sanoo, että päätösvalta on kuitenkin operaattoreilla eli hän näppärästi pakenee yritysten selän taakse.

Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö ei usko eikä toivo, että yhdistymismaksujen alentaminen johtaisi kansallisesti tilanteeseen, jossa vastaanottajan täytyy maksaa. Ja tällä tarkoitetaan kotimaan sisäisiä puheluita.

Onkohan tässä asiassa nyt sitten ajateltu asiaa loppuun asti?

Jos vastaanottaminen tulisi maksulliseksi, vastaaminen tuntemattomiin numeroihin tai sellaisiin numeroihin, joita ei löydy omasta puhelinluettelosta vähenisi. Miksi kukaan haluaisi maksaa senttiäkään siitä, että joku yrittää myydä puhelimessa jotain lehteä tai hilavitkutinta? Puhelinmarkkinoinnin alamäki tuskin kaikkia harmittaisi ollenkaan ja voihan suoramarkkinointiin pyrkiä hankkimaan eston muutenkin. Mitä muita puheluita tällöin jäisi kenties vastaanottamatta? Viranomaisten yhteydenotot jne.?

Usko ja toivo siihen, ettei puheluiden vastaanottamisen maksullisuus voisi ulottua Suomen sisälle, ovat heppoisella pohjalla. Jos tai ehkä pikemminkin kun Suomessa toimivat operaattorit päätyvät suurten eurooppalaisten operaattorien syliin, myös liiketoimintamalleja tuodaan Euroopasta. Tätä kosintaahan markkinoilla käydään koko ajan ja jonain päivänä kaupat mahdollisesti syntyvät. Ei Suomessa ole tässäkään suhteessa mitään lintukotoa.

Entä sitten ulkomaan puhelut? Jos kerran ulkomaan puheluiden vastaanottaminen maksaisikin asiakkaalle, pitäisi hänellä kaiketi olla tieto siitä miten paljon hänen pitää puhelusta maksaa. Toki tämä on järjestettävissä, mutta se olisi yksi sotkeva yksityiskohta lisää matkapuhelinmaksujen sekamelskaan.

Viestintäviraston asiaan liittyvä suositus (PDF) käsittelee puheliikennettä, mutta olisiko tässä mahdollisuus siihen, että vastaanottajan maksut ulottuisivat myös SMS tai pakettidataliikenteeseen? Vai johtaisiko vastaanottajamaksujen toteutuminen siihen, että myös puheliikennettä ohjattaisiin yhä enemmän IP-verkkoihin?

Vastaanottajamaksuja on jossain päin maailmaa käytössä, joten liiketoimintamalli on kaiketi ihan mahdollinen, mutta ei ongelmaton. Se, että jossain tällaista käytetään, ei toimi ainoana perusteluna Euroopassa.

Jos sitten puheluiden tms. vastaanottamisesta pitäisi maksaa jotain, niin millä operaattorit perustelevat sen jälkeen puhelinliittymien erilaiset kuukausimaksut sun muut?

Koko asia tietysti on vasta valmistelussa ja kysymyksiä on paljon avoinna, mutta millään uskomisella ja toivomisella ei tällaisissa asioissa ole mitään virkaa.


(via Halo Efekti)

FireFox 3

Jos haluaa uuden FireFox 3:n pikaisesti, sen saa myös ftp-palvelimelta: http://releases.mozilla.org/pub/mozilla.org/firefox/releases/3.0/ (via The Butt Ugly Weblog). Siellä pitää ensin valita käyttöjärjestelmä ja sen jälkeen haluttu kieli.

FireFox 3 -selain julkistettiin eilen klo 20 Suomen aikaa ja julkistamisen yhteydessä yritetään tehdä maailmanennätystä ohjelmiston lataamisessa. Mitenköhän asiassa käy, sillä palvelimet kyykkäsivät melkeinpä heti eilen illalla ja tukkoisuus jatkuu. Sinänsä tuo ei ole ihme, sillä latauksia on tehty urakalla. Ennätysjahti jatkuu vielä iltaan Suomen aikaa.

Pikaisen käyttökokemuksen mukaan selain on varsin vikkelä ja miellyttävän oloinen. Asennuksessa joitain vanhoja lisäosia jäi rannalle, kun niille ei enää/vielä löytynyt sopivaa versiota. Muuten asennus meni läpi nopeasti, ilman virheitä ja vähillä kysymyksillä. Uusista ominaisuuksista etenkin tuo uusi osoitepalkki vaikuttaa miellyttävältä toteutukselta.

Vaikuttaa hyvältä peliltä.

tiistaina, kesäkuuta 17, 2008

Vihdoinkin tuulivoimaa!

Tuulivoima on saamassa vauhtia nyt myös Suomessa. Peräti kahden hankkeen voimin. Toisesta kertoi Fortum ja toisesta Helsingin Energia ja Etelä-Pohjanmaan Voima. Jos näistä hankkeista tulee totta, tuulivoimalla voitaisiin tyydyttää Tekniikka & Talouden mukaan kymmenisen prosenttia Suomen energiankulutuksesta. Ensimmäisen suuren tuulivoimapuiston pitäisi olla käytössä vuoden 2015 paikkeilla.

Fortumin suunnitelmissa on Perämerelle sekä 800–900 megawatin että 350–400 megawatin merituulipuistot. Helsingin Energian ja Etelä-Pohjanmaan Voiman perustettava Merituuli Oy pyrkii kahden 500–1000 megawatin kokoisen merituulipuiston toteuttamiseen.

Ja miksikö sitten nyt äkillisesti lisää tuulivoimaa? Uutisen mukaan syy on se, minkä voi lukea lehdestäkin eli EU:n päästökauppa sekä muu ilmasto- ja energiapolitiikka.

Uutinenhan on hyvä. Kun suunnitelmat ovat tuota luokkaa, niin silloin tuulivoimalla on oikeasti strategista merkitystä maan energiapolitiikassa. Se tarkoittaa merkittävää uusiutuvien energiamuotojen potentiaalin hyödyntämistä.

Voisi tietysti arvioida, että kyse on myös taloudellisiin ohjauskeinoihin perustuvan politiikan toimivuudesta. Nuo yhtiöthän eivät lähtisi tuulivoimaan satsaamaan noin paljoa, ellei siitä olisi odotettavissa myös liiketaloudellista hyötyä.

Jokohan se jankuttaminen siitä, ettei Suomessa tuule tarpeeksi ja että tuulivoima on liian kallista, voitaisiin työntää nurkkaan vastuullisten energiapäätösten tieltä?

Niin. Ja kuka niitä ydinvoimaloita kohta enää tarvitsee?

(Kuvassa tanskalaisia tuulimyllyjä Kööpenhaminan lähistöltä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Käsikirja

Eduskunta on saanut ympäristökäsikirjan. Se on hyvä asia, sillä eduskunta on itsessään jo kohtuullisen kokoinen organisaatio ja sen toimintaa on hyvä ohjata myös ympäristöasioissa muilla keinoilla kuin toiveilla ja työntekijöiden sivistyksellä. Ympäristökäsikirja perustuu ISO 14001 -standardiin ja siinä on kuvattu yleisellä tasolla eduskunnassa toteutettavat ympäristöperiaatteet ja toimintatavat.

Se sen sijaan ihmetyttää, että eduskunta saa ympäristökäsikirjan vasta nyt. Jos Googlella asiaa katsoo, niin isommat ja pienemmät organisaatiot ovat tehneet ympäristökäsikirjoja jo pitkään. Esimerkiksi Engel-yhtymä kertoo Engel kiinteistö- ja siivouspalvelujen ympäristökäsikirjan valmistumisesta vuoden 1998 vuosikertomuksessaan ja niin päin pois.

Ympäristöasioiden hoitaminen isommassa organisaatiossa vaatii ohjeistusta ja prosessien tarkastelua, jotta tarvittavat asiat tulisi otetuksi huomioon.

Oikeastaan se, että eduskunta saa ympäristökäsikirjan vasta nyt, kuvaa menneiden aikojen päättymistä hiljalleen sekä päättäjien keskuudessa vallinnutta yliolkaista suhtautumista ympäristöasioihin. Miksikään esikuvaksi eduskuntaa organisaationa ei voi kutsua.

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Joko vihdoinkin tuulivoimaa?

Suomen Luonto -lehden teettämän mielipidekyselyn mukaan 70% vastaajista vastasi myöntävästi kysymykseen, "Pitäisikö tuulivoimapuistoja rakentaa myös suurten kaupunkien edustalle merelle?". Kielteisesti vastasi 22 % ja 8 % ei osannut sanoa kantaansa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) on ehdotellut, että Helsingin edustalle voitaisiin rakentaa 140 tuulimyllyn puisto. Helgingin valtuustossa on enemmistö kokoomuksella ja vihreillä, nämä ryhmät puoltavat kaavailtua tuulivoimapuistoa ja ainakin osa pitää Pajusten avausta mielenkiitoisena. Demarit ovat hanketta vastaan osin linnustosyistä.

Johtava rooli

YLE Uutiset kertoo, että "Pohjoismaiset pääministerit haluavat johtavaan rooliin ilmastonmuutoksen torjunnassa".

Kyse on siitä, että pääministerit pitävät Pohjoismaiden esimerkkiä nyt tärkeänä, kun polttoneisteiden hintojen korotuksia on ryhdytty protestoimaan.

Ruotsi aikoo ottaa ilmastonmuutoksen keskeiseksi teemaksi vuoden kuluttua alkavalle EU-puheenjohtajakaudelleen. Kööpenhaminassa pidetään Kioton sopimuksen jälkeistä aikaa ryydittävä ilmastokokous vuonna 2009.

Pohjoismailla on siis lähitulevaisuudessa näkyvä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ainakin siinä mitä tulee julkilausumiin ja muuhun pinnalta näkyvään.

Pohjoismaiden pyrkimys keskeiseen rooliin ilmastonmuutoksen torjunnassa on ihan hyvä ajatus. Jonkun on kannettava vastuuta ensimmäisenä, yhtäaikaa ei tapahdu yleensä mitään.

Tähän mennessä ei vielä ole kovin paljoa pintaa syvemmältä mitään nähty.

* * *

Protesteja esimerkiksi polttoaineiden hintojen kohoamisen vuoksi on jo nähty tai sellaisia on tulossa täällä Pohjolassakin. Esimerkiksi kelpaa torstaiksi kaavailtu tai ainakin sellaiseksi huhuttu rekkakuskien hidastelukampanja, jossa rekat ajelisivat 20 km/h:n nopeudella kesken pahinta juhannusruuhkaa.

Erilaisiin mielenilmauksiin saamme tottua, sillä nyt nähdyt polttonesteiden hinnan korotukset eivät ole ollenkaan viimeisiä. Kun tilanne on se mikä on eli kulutamme ympäristöä reippaasti yli sen sietokyvyn, tarvittavat muutokset joka päiväisessä toiminnassamme eivät ole enää näpertelyä senteillä. Tapamme kuluttaa täytyy muuttua merkittävästi ja hinnat ovat vain yksi tekijä, joka tulee ohjaamaan kehitystä siihen suuntaan.

Rekkakuskit saavat siis körötellä 20 km/h vielä pitkään, jos sille tielle lähtevät.

* * *

Poliitikkojen rooli näissä tapahtumissa ei ole minkään mielenosoituksen kieltäminen, vaan huolehtiminen siitä, että tarvittavat poliittiset muutokset tehdään riippumatta yksittäisten painostusryhmien toimista.

Tässä mielessä nyt käynnissä oleva vaalirahasotku ja sekamelska sattuu hyvään aikaan. Ilmastonmuutoksen hillinnässä ei korruptiomielessä ole kyse enää mistään kauppakeskusten kokoluokan puuhastelusta, vaan koko asiassa on kyse huomattavasti suuremmista taloudellisista intresseistä. Sellaiset saavat yhden jos toisen pohtimaan mahdollisuutta käyttää muuta kuin rehellisiä keinoja.

Toinen merkittävä tehtävä on huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta suurten muutospaineiden alla. Se on perusteltavissa kansalaisille ja oikeastaan edellytys sille, että päätökset saavat kansalaisten hyväksynnän.

Miten sitten sitä esimerkkiä pitäisi näyttää? Tekemällä määrätietoista politiikkaa, joka ottaa kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan huomioon. Työsarkaa riittää ja se vaatii aitoa poliittista johtajuutta eikä selittelyyn perustuvaa näpertelyä.

* * *

Entäs me kansalaiset? Meilläkin on roolimme, jos kerran esimerkiksi ryhdytään. Me voimme omilla toimillamme edistää kestävää kehitystä monin keinoin, mutta se vaatii meitä hyväksymään myös ikäviä tosiasioita. Kulutuksen tahti vaan ei voi jatkua nykyisellään ja kuluttamisesta täytyy maksaa.

Sen lisäksi meidän pitäisi pystyä arvioimaan myös politiikkaa uusin silmin. Erilainen kikkailu ja vehtailu lyhytaikaisten intressien perässä ei ole esimerkillisessä politiikassa kunniaksi. Sama koskee myös erilaisten painostusryhmien edessä nöyristelyä.

Nykyään politiikasta puuttuu rohkeutta tehdä aidosti kaikille yhteisesti tärkeitä päätöksiä myös siksi, että poliitikot pelkäävät suosionsa menevän jollekin ryhmälle lyhyellä aikavälillä ikäviä päätöksiä.

Tässäkin me äänestäjät voimme poliitikkojamme auttaa, ja kurittaa.

* * *

Oikeastaan on niin, että mikäli Pohjolan poliitikot haluavat esimerkiksi muille, on myös meidän äänestäjien siihen pyrittävä. Muuten tuo pääministerien puhe jää kivaksi juhlapuheeksi monien vastaavien joukkoon.

Pidätykset

Kansalaisjournalismin ja blogien lisääntymisen myötä ovat myös niihin liittyneet pidätykset lisääntyneet. Maailmalla on ainakin 64 bloggajaa pidätetty vuoden 2003 jälkeen.

Kasvaneet lukemat varmaankin selittyvät sillä, että blogien määrä on ylipäätänsä kasvanut, mutta myös sillä, että eräissä maissa sen sananvapaus on ohutta. Maita, jota esiintyvät usein bloggaajien pidätyksistä kerrottaessa ovat Egypti, Iran, Kiina, Malesia, Burma, Saudi-Arabia, Syyria, Singapore ja Thaimaa.

Tuskin ihan vaan siksi, että noissa maissa olisi rikollisempia kirjoittajia kuin muualla. Sensuurikaan ei ole noille maille tuntematon vallankäytön väline.

Oma lukunsa ovat sitten tietysti ne, jotka käyttävät blogia väärin ja esimerkiksi syyllistyvät kunnianloukkauksiin tai vastaaviin.

Mielipiteen vapaus blogeissa on joskus hyvin hankala asia hallinnoille ja erityisesti niille, joille mielipiteiden vapaus ja muut ihmisoikeudet ovat muutenkin hankalia.

sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008

Paluu

Kyökkifilosofointia tien päältä.

Matka kohti kotia on aina oma tapauksensa. Se on osa reissua, kuten sen tunnelmakin.

Paluu reissulta on sekä jonkin päätös, mutta myös uuden alku. Reissun anti mukanaan seuraavaan päivään voi löytää kenties uusia näkemyksiä tai mutta oppia.

Matka on itsessään oma kokemuksensa, vaikka se onkin eräänlainen välitila. Reissulle lähdettäessä se on siirtyminen kodin turvasta kohti tuntemattomia seikkailuja ja paluu kotiin on matka elämyksistä arjen rutiineihin, mutta myös tuttuun ja turvalliseen ympäristön hallintaan.

Kaiketikin ihmiset suhtautuvat tähän välitilaan eri mielellä. Joillekin se on enemmän pakkopullaa ja toisille kokemus itsessään.

Välitila on joka tapauksessa välttämätön vaihe reissulla. Se siirtää materian lisäksi myös ajatukset tien päässä odottavaan tulevaisuuteen. Välitilan kautta myös tulee orientaatio lisäksi ikäänkuin ansainneensa paikan määränpäässä.

Paluu kotiin on aina hieno asia, vaikka joillakin reissuilla viihtyisikin pitempään. Samalla paluu on aina uuden reissun suunnittelun alku.

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Pohjoinen ulottuvuus

Sodankylän filmifestivaalit ovat todennäköisesti maailman mukavimmat festarit. Toiminta on ystävällistä, mutta leppoisaa eikä liialla älämölöllä pilattua. Loistavana lisänä toimivat laatuelokuvat.

Pohjoisessa monet asiat ovat toisin. Esimerkiksi kaupassa asiakaspalvelu on aidosti ystävällistä, eikä kaiken kanssa ole muka kiire. On aikaa toivottaa asiakas tervetulleeksi ja kiittää vierailusta.

Eilisen oheishuipentuma oli perinteiset lavatanssit Porttikoskella, sananmukaisesti kosken äärellä ja todellakin keskellä metsää. Aurinkokin palkitsi olemuksellaan osallistujat. Vallilan tango -yhtye soitti antaumuksella ja letkajenkka pomppi maisemaan.

Tänään on ohjelmassa karaoke ja elokuva on mainio The Commitments ja sen vetävät Sedis ja Iida.

Sodankylän elokuvajuhlat on kokoamassa historiaansa ja keräävät materiaalia vuosien varrelta, aina festivaalin perustamisvuodesta 1986 alkaen. Yleisö voi auttaa tässä antamalla omaa kuvamateriaalia yms. tekijöiden käyttöön. Jos varastoista löytyy Sodis-aiheista aineistoa, yhteyttä voi ottaa osoitteeseen memories@msfilmfestival.fi.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Kapinointi

Tuli harjoitettua kyökkifilosofointia. Se on joskus hauskaa, joskus hyödyllistä. Yleensä hyödytöntä.

Nyt pohdin kapinointia. Myönnän olevani jollain tavalla kapinallinen. Olen kapinallinen myös kapinallisuutta kohtaan. Kapinat ovat aina liikkeitä, jotka luovat omia sääntöjään. Ja kun syntyy sääntöjä, syntyy myös kapinaa niitä kohtaan.

Kaikki kapinat syövät omat lapsensa kun kapinasta itsestään tulee narsismin vaattein tärkeämpää kuin kapinan aihe.

Kapinat muodostavat henkilökultteja. Kulttihenkilöksi pääsee yleensä se, joka kulloisessakin kapinassa tekee jotain ja kulttia ylläpitävät ne, jotka selittävät näiden toteuttajien tekemisiä.

Kapinat myös lämpiävät sisältä päin, se ovat avoimen ja innovatiivisen alun jälkeen yleensä suljettuja yhteenliittymiä, joihin ei enää kaivata ulkoisia näkemyksiä, vaan itse itsensä selittäminen riittää.

Oikeastaan kaikesta tästä seuraa se, että kapinat eivät edes ole mielenkiintoisia tai johda lopulta muuhun kuin joihinkin valtavirran antamiin myönnytyksiin. Lopullinen tulos on aina vajaa, mutta kultit täysiä.

Kaikkeen sitä aikaansa tuleekin käytettyä...

torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Lyhyt kysymys

Loppuviikosta Suomi hyväksyi eduskunnassa normaalein menoin ja vähin puhein EU:n Lissabonin sopimuksen, jota eräät kutsuvat myös EU:n perustuslaiksi. Se muttaa myös eräitä näkökulmia siinä miten maamme voi omaa suvereniteettiaan käyttää. Se käsittelee myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tärkeitä asioita siis.

Ottamatta kantaa asian sisältöön, voi vain todeta, että maamme kannalta varsin tärkeä asia hoideltiin jälleen kuin pyyhkäisemällä. Mitä poliitikot, media ja kansa jauhoi? Muistamattomien kansanedustajien tuhatlappusia. Niin se vaan on, että tulipalo ei juuri kiinnosta, jos joku on jäänyt kiinni omenavarkaista.

Irlannissa järjestettiin samasta asiasta kansanäänestys.

Näin siis meillä naapurilähiössä.

Metafora

Sodankylässä esitetty Milos Formanin elokuva 'Palaa palaa' (Fireman's Ball) on hänen omien sanojensa mukaan metafora kommunistisen Tsekkoslovakian yhteiskunnasta ja hallituksesta. Elokuva kiellettiin sen valmistuttua 1968 ja on sittemmin ollut esitettävien ja arvostettujen listalla vuodesta 1999.

Elokuva on hauska ja nykymittapuiden mukaan viaton. Elokuvassa ikääntyneet palomiehet järjestävät juhlat kaikkine kauneuskilpailuineen, mutta järjestelykomitea kohtaa kommelluksen toisensa jälkeen. Olut virtaa ja marssimusiikki soi. Päällepäin elokuva näyttää pelkästään hupaisalle ilman suuria yllätyksiä vai jännitteitä.

Elokuvassa näyttelevät henkilöt eivät ole ammattinäyttelijöitä, vaan elokuvassa esittämiensä roolien ammateissa toimivia. Forman sanoi, että kun ihminen saa esittää sitä, mitä on, se on mahtavaa.

Metafora ei elokuvassa ole alleviitattu, sillä elokuvan tekemisen aikaan Tsekkoslovakiassa niitä välteltiin poliittisista syistä. Näyttelijöillekään Forman ei omien sanojensa mukaan kertonut metaforasta, mutta arveli heidän arvanneen asian.

Kieltämättä elokuva nauraa sen ajan yhteiskunnalliselle menolle ja pitää pilkkanaan asioiden virallista hoitoa. Se myös näyttää ihmiset nauttimassa omista huveistaan samassa tilassa virallisen huvin kanssa.

(Kuvassa seinä Seitabaarissa)

Kuva tuokiosta

Hiljaisuus, ei kiireisen kaupungin jatkuvaa taustahuminaa. Vain seinäkellon tikitys. Ei uutisia.

Kohta elokuviin telttaan. Pieni sade ei haittaa eikä odotettavissa oleva kylmä yö häiritse. Valoa on tarpeeksi.

Olennaista on se, mitä on sisällä, ei se, miten se koristellaan. Se näyttää ja tuntuu hyvältä. Se on tehty ajatuksella ja näkemyksellä.

* * *

Sodankylän filmifestivaaleilla on perinteiseen tapaan kelpo ohjelmisto.

(Kuvassa elokuvateatteri Lapinsuu)

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008

MyParl

EU-parlamentti, Strasbourg
EU on rakentamassa omaa yhteisöpalveluaan. Palvelun idea on tehdä jotakin Facebookin ja MySpacen tapaista Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien, kuten meidän eduskuntamme, parlamentaarikoille. Puhteen nimi on MyParl.

Palvelun tarkoituksen on Euroopna päättäjille yhteinen foorumi, jossa voidaan kommunikoida ja vuorovaikuttaa yleiseurooppalaisen parlamentarismin nimissä. Järjestelmän on tarkoitus aueta lokakuussa ja sen maksaa EU.

Yleisölle on tarkoitus tarjota mahdollisuus lukea palvelun tietoja, mutta ei sen kummemmin osallistua.

* * *

Kuullostaako järkevältä?

On luonnollisesti myönteistä, jos eurooppalaiset parlamentaarikot saadaan keskustelemaan yli rajojen toistensa kanssa ja löytämään uusi ulottuvuuksia. Tästä tuskin on mitään haittaa.

Hanke on kuitenkin saanut myös kriitikkonsa. Palvelua syytetään jo ennen sen julkistamista siitä, että se on rahanhukkaa ja siitä, että asia olisi voitu hoitaa jo olemassa olevilla työkaluilla. Britit ovat laskeneet, että homma maksaa 4000 puntaa jokaista euroedustajaa kohde seuraavan puolentoista vuoden aikana. Muissa avoimissa järjestelmissä ei kuitenkaan moderointivaatimuksia olisi voitu toteuttaa. Toisaalta, jo valmiiksi epäillään etteivät MEP:it mene tähän palveluun, koska eivät muutenkaan mihinkään tietsikoihin koske ellei ole aivan pakko.

4000 puntaa (päivän kurssilla 5052,74 €) per ydinkäyttäjä on paljon, itseasiassa hyvin paljon ellei jopa liikaa. Se maksaa enemmän kuin esimerkiksi ison organisaatiossa toiminnanohjausjärjestelmä SAP:n tehokäyttäjien käyttömaksut ovat vuodessa.

Sisältyy asiaan vielä yksi näkökulma. Miksi ihmeessä tuon verkostoja ei voida suoraan avata kansalaisille laajemmin? Mikä idea on tehdä ikäänkuin ikkuna, jossa establishment keskustelee keskenään ja kansalaiset saavat heidän armollisella luvallaan katsella touhua. Luuleeko joku, että paljon katselee?

Kuten sanottua, parlamentaarikkojen keskinäinen kommunikaatio omissa ryhmissään (tällaisten ryhmien rakentamista nämä yhteisöalustat eivät mitenkään sulje pois) on kannatettavaa, mutta kansalaisten jättäminen ulos kokonaan vuorovaikutuksesta on hölmöä. Mahdollisuushan olisi luoda alusta, jossa keskustelu ja vuorovaikutus saa uusia mahdollisuuksia.

Miksi tällaiset julkishallinnon hankkeet jätetään tyypillisesti puolitiehen ja rakennetaan alamaisten hallitsemisen kulttuurille? Ei toimi nykymaailmassa tällainen ajattelu enää.

* * *

Tiedoksi, että Vaiheinen mobilisoi tänään itsensä muutamaksi päiväksi, joten luvassa on tarinaa ehkä hieman epätasaisemmin. Raporttia retkistä on odotettavissa myöhemmin ja kenties matkan varrelta.

* * *

(Kuvassa Strasbourgissa sijaitseva Euroopan parlamentin rakennus. Kuva: Wikimedia Commons)

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Suomen ihmisoikeustilanne

Viime päivinä on Suomen ihmisoikeustilanne- ja asenteet olleet ehkä normaaliakin enemmän esillä. Useammastakin syystä. Eikä ehkä syyttä.

Päivän HS kertoo, että brittiläisen ihmisoikeusjärjestön Burma Campaignin johtaja Mark Farmaner sanoo, että Suomi on passiivinen Burman ihmisoikeustilanteen kohdalla. Tilanne Burmassahan on yhä edelleen katastrofaalinen yli kuukausi sitten tapahtuneen myrskyn jäljiltä ja sikäläinen sotilasjuntta keskittyy etnisiin puhdistuksiin ja toisinajattelijoiden pidätyksiin.

Juntta on rosvo-organisaatio, joka käyttää noin 40 prosenttia BKT:stä sotilasmenoihin, kun terveydenhuollon ja koulutuksen osuus on alle puoli prosenttia.

EU on jakautunut pakotepolitiikassa kahteen leiriin, joista toiset vastustavat ja toiset kannattavat pakotteita. Suomea arvostellaan siitä, että maamme on "pysynyt aivan hiljaa, kun EU:ssa on puhuttu pakotteista".

Eilen tiedotettiin ulkoministeriön toimesta YK:ssa suoritetusta Suomen ihmisoikeustilanteen määräaikaistarkastuksesta. Siinä annetaan maallemme myös suosituksia.

Suosituksissa kehotettiin esimerkiksi tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia, edistämään vähemmistöjen, erityisesti etnisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, ja torjumaan rasistisia ilmiöitä erityisesti internetissä. Lisäksi perheen sisäinen naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta nousi esiin. Maamme ei myöskään ole ratifioinut eräitä kansainvälisiä yleissopimuksia kuten alkuperäiskansojen asemaa koskevaa sopimusta.

Tänään annettiin päätös myös viime päivinä vahvasti esillä olleessa vakavasti sairaan venäläisen kansalaisaktivistin, Maria Kirbasovan oleskelulupa-asiassa. Oikeuden 2-1 äänestyspäätöksellä oleskelulupaa ei myönnetä. Poliisi ei kuitenkaan suorita karkotusta tällä viikolla. Kirbasovaa avustavat lakimiehet keräävät aineistoa sille, että hakemus karkotuksen keskeyttämisestä voidaan jättää torstaina. Harkinnassa on myös turvapaikkaoikeuden hakeminen ja muut keinot.

Oikeuden on tehtävä kaiketi päätöksensä sille toimitettujen tietojen ja asiakirjojen avulla. Ilmeisesti jotain on jäänyt varjoon, koska muuten päätös vaikuttaa lähtökohtaisesti omituiselta.

Mikä tästä tekee ihmisoikeuskysymyksen? Jo periaate, jonka mukaan ihminen voidaan karkottaa maasta, kun hänen oikeudenkäyntinsä samasta asiasta on kesken tuomioistuimessa, tuntuisi olevan ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jotka Suomi on sitoutunut noudattamaan, eräiden pykälien kanssa. Olematta juristi, mutta luultavasti lukutaitoinen, kysymys nousevat esimerkiksi 6. artikla siitä, että "henkilöllä on oikeus tulla tunnustetuksi lain" edessä tai 10. artikla siitä, että jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä "oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä".

Jos juridiikka ohitetaan, niin jo pelkkä periaate siitä, että sairas vanhus ajetaan väkisin hänestä huolehtivan perheen luota, on yksinkertaisesti julmuutta, johon valtion ei pitäisi ryhtyä.

* * *

Ihmisoikeusasiat Suomessa ovat pääpiirteissään hyvällä mallilla. Kansalaisten oikeudet ovat pitkälti kunnossa ja useinmiten julkinen kontrolli toimii.

Pari ongelmaa edellä kerrottujen yksityiskohtien lisäksi virallisella Suomella on.

Ihmisoikeuskysymysten noustessa esiin, maamme ryhtyy tasapainottelemaan ja pistää suunsa kiinni. Tätäkin suurempi ongelma on se, että maamme seuraa enemmän esimerkiksi taloudellisia intressejä kuin ihmisoikeusperiaatteita. Tässä on tiettyä kaksinaismoralismia havaittavissa.

Muistamme se, että Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka ryhtyi kaupallisesti hellimään Kiinaa Tianmenin aukion tapahtumien jälkeen. Burmassa kyse on myös kaasusta, missä maa kuuluu maailman suurimpiin tuottajiin. Tshetshenian ihmisoikeuskysymyksistä ei juuri ole edes puhuttu ja mielellään vaietaan lisää.

Suomi toimii ihmisoikeuskysymyksissä kuin pahainen asianajaja. Riittää kun pykälät ovat päällisin puolin kunnossa, periaatteista ja arvoista viis. Ihmisoikeuskysymyksissä Suomi ei tunnu olevan aidosti minkään puolella, eikä edes pahaa vastaan.

Se ei ole kovinkaan selkärankaista toimintaa.