tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Printin tulevaisuus

SanomalehtiäPaperilehtiä on pidetty jo pitempään auringonlaskun liiketoimintana. Käsitys vain vahvistuu.

Sanomalehtien liiton teettämässä selvityksessä varsin nuoremmissa ikäluokissa sanomalehtien lukeminen verkossa on lisääntynyt. Selvityksen mukaan joka kolmas 15–34-vuotias seuraa verkkosanomalehtiä päivittäin tai lähes päivittäin kun vuosi sitten näin teki joka viides. Kaikkiaan verkkolehtiä seuraa kaikkiaan 57 % yli 15 vuotiaista suomalaisista.

Varsinkin nuoremmissa ikäluokissa siirtymä paperilehdistä verkkolehtiin on ollut nopeaa eli päivittäin verkkolehtiä lukevien 15-24 vuotiaiden määrä nousi vuodessa 19 %:sta 29 %:iin ja 25-34 -vuotiaiden 22 %:sta 34 %:iin. Kyselyyn vastanneista 12 prosenttia kertoi lukevansa ykköslehteään ensisijaisesti tai ainoastaan verkosta.

Muutos on siis varsin vauhdikasta. Mainostajat ovat tämän myös havainneet. Mainonnan Neuvottelukunnan tilaaman selvityksen mukaan vuonna 2007 verkkomediamainontaan käytettiin 29,3 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Mainostulot ovat lehdille keskeinen tulonlähde ja mediatalot siirtävät uutistoimintaansa niihin jakelukanaviin, joista ne saavat tuloja.

Uutistoiminnassa nopeus on valttia. Nopeudesta on nettiaikana tullut yksi keskeisimmistä arvoista ja motiiveista, kuten esimerkiksi Jokelan uutisoinnin yhteydessä on todettu. Nopeudessa paperilehdellä konseptina ei ole mitään mahdollisuuksia netin kanssa. Kuka haluaa lukea tämän päivän uutiset huomisen lehdestä? Ei kohta enää kukaan.

Se ei tarkoita sitä, että paperilehdet olisivat turhia, sillä kaikki uutistoiminta ei ole nopeudesta kiinni, vaan myös aikaa vievällä analyysillä ja taustoittamisella on sijansa myös tulevaisuudessa. Tosin myös näillä sektoreilla netti on jakelukanavana paperilehteen ylivoimainen. Netin toinen merkittävä etu kun on se, että materiaalin julkaiseminen ei ole kiinni sivumääristä.

Verkkolehdet häviävät toistaiseksi paperilehdille käyttöliittymänsä puolesta. Vieläkään verkkolehteä ei yleensä ole helppoa tai miellyttävää lukea aamiaisen kanssa, kahvilassa odotellessa tai sängyssä löhöillen. Mobiilit laitteet ja käyttöliittymät kehittyvät huimaa vauhtia, joten tämäkin etu printiltä on menossa.

Nopeus tai julkaistavan materiaalin määrä ei ole koko totuus.

Myös ihmisten tottumukset ja toiminta muuttuvat. Esimerkiksi kelpaa uutinen viime viikolta. Asuntokaupassa julkiset näytöt ovat loppumassa kokonaan. Ihmiset katsovat yhä useammin asuntojen tiedot netistä ja pyytävät myyjää järjestämään yksityisiä näyttöjä haluttuihin kohteisiin.

Se tarkoittaa myös asuntoilmoittelun muuttumista. Mainonta siirtyy entistä enemmän brändi-ilmoitteluun ja ne pienellä painetut asuntoesittelyt siirtyvät nettiin. Se laskee mainontaan tarvittavaa painopinta-alaa paperilehdissä.

Netissä ilmoitukset eivät ole paperilehden kaltaisia rajoitetussa alueessa esitettyjä lyhennefaktoja, vaan myytävästä kohteesta voidaan esitellä sanoin ja kuvin hyvinkin laajasti tietoja ja ominaisuuksia. Potentiaaliset asiakkaat voivat hakea niitä haluamiensa ominaisuuksien perusteella, ei pelkästään kaupunginosan ja huoneiden lukumäärän. Netin toiminnalliset ominaisuudet tiedonhaussa ovat paperilehden vastaavaan nähden selvä etu. Ihmiset haluavat tiedonhakuunsa älyä.

Autokauppa ja matkamyynti ovat muita perinteisiä esimerkkejä toimialoista, joiden ilmoittelu ja toiminta siirtyy hiljalleen pääosin nettiin. Muut toimialat tulevat enemmän tai vähemmän perässä, halusivat printtitalot sitä tai eivät. Kuluttajat tekevät tässä asiassa valinnat.

Paperilehtien vastarinta on oikeastaan hyödytöntä ja siksi niiden kannattaisi keskittyä tuotteen sisällön ja konseptin kehittämiseen siten, että oikeat asiat jaellaan oikeaa kanavaa pitkin. Ja mikä se tuote on? Se ei ole paperilehti, se on uutinen.

* * *

Yksi tajuttomimmista paperilla hoidettavista asioista on puhelinluettelo. Niitä tulee postiluukusta kaksin kappalein kilpailevien firmojen toimesta. Yritykset maksavat mammonaa saadakseen ilmoituksensa johonkin sivun 456 alareunaan.

Fonecta väittää TNS Gallup Oy:n tekemään kyselyyn perustuen, että "Puhelinluettelo tavoittaa vuodessa lähes 3,4 miljoonaa suomalaista eli 74 % väestöstä". Hyvä argumentti mainosmyyjille, mutta mitähän se tarkoittaa? Onko paperinen puhelinluettelo tavoittanut kuluttajan, kun se luettelo on tungettu postiluukusta sisään ja kuluttaja poimii sen siitä lähtiessään ja raahaa suoraan paperinkeräykseen?

Oli miten oli, niin ei tarvitse olla mikään ennustaja, kun väittää myös paperisen puhelinluettelonkin olevan pian muisto vain.

* * *

(Kuvassa sanomalehtiä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

3 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

Paperinen puhelinluettelo on varmasti turhaan sillä palvelut suoraan puhelimella ovat jo täyttämässä sen tarpeen ja pian ovat navigaattorit ja kaikenlaiset digikartat (joiden päätarkoitus oli ehkä ihan muualla mutta kunhan nyt saamme mekin niitä käyttää).

Paperilla on silti historian kannalta tärkeä muoto. Historiaa voi muokata aivan liian helposti jos kaikki jää sähköiseen mediaan.
On pakko olla myös mahdollisuus lukea jälkikäteen ja arkistoida tärkeänä tiedon jyvänä. Samalla tämä olisi hyvä idea mm printtereille; miksi kukaan ei ole keksinyt katu-printterit eli automaatti, joka printtaa sinulle sen sivun kun haluat: voit lukea sitten junassa. Pitäisi vain mennä aika nopeasti mutta idea on paperia säästävä ja silti se toimii.

Tykkäisivätköhän innovaatio-yliopistolla tästä? Mutta minähän toimitan ideoita jatkuvalla syötöllä mutta nauravat vain sillä olen heille aivan liian luova. Hmm siinä nähdään: mikään ei ole hyvä koska päätarkoitus taitaa ollakin siinä, että saa huijattua kansaa mahdollisimman tyylikkäästi kaivamaan luolia Suomeen jotta aasialaiset voivat sitten vallata koko maapallon kun tämä valkoinen apina (=me) on kuollut sukupuuttoon eli mätääntynyt omiin kaivoihinsa.

Siihen saamme siis aina rahaa: tunnelehin ja ihmiskauppaan riittää koko ajan rahat. Ei riitä kun olisi kyse oikea innovaatio: se ei taida olla huudossa?

Vaiheinen kirjoitti...

Aivan, niitä karttasivujakaan ei enää tarvita kun kännykästä löytyy kartat ja muut.

Tuo arkistoinnin ongelma on todellinen. Sähköistä arkistointia on esimerkiksi valtion puolella pohdittu vaikka kuinka kauan ja nyt vasta alkaa tulemaan jotain suuntaviivoja. Kuitenkin esimerkiksi viimeiseltä kymmeneltä vuodelta on virallistakin kirjeenvaihtoa hujanhajan siellä sun täällä erilaisissa sähköpostijärjestelmissä.

Paperi on toki mainio arkistointiväline, mutta siinäkin on hakuun liittyviä pulmia. Katuprintteri, mikäs siinä, voisihan se toimia jollain tavalla paketoituna.

Homo Garrulus kirjoitti...

Tieto on sellainen, että sillä on aina merkitys vain ajankohtaisena sillä jos aika meni, niin meni tieto. Tämän takia on helppo syöttää ihmisille sitä minkä he kuvittelevat löytävänsä mutta kun ns. löydöt ovat yleensä historiaa katsoen toistuneet. Jos siis tietää mitä tietää ja tietää mitä muut eivät tiedä rupeaa deterministinen tapa ajatella ja tyhmät eivät ymmärrä miten heitä samalla observoidaan koska he taas uskovat, että kaikki elävät autenttisessa ja samassa realismissa. Mutta kun jotkut rullaavat historian aina uudelleen (Kristinusko, gnostilaisuus, valistus, postmodernius ja taas alkaa havahtuminen, peittely, valistus ja pirstoutuminen: kuin suihkulähde).

Mutta Jumala (jos on) tarkoitti ehkä myös sen, että ihmisten tulisi kasvaa myös ylöspäin eikä vain ympäri ja eteenpäin. Se, ettei tiede ole esim. implementoinut aivotutkimusta yleisellä tasolla (niin että hörhöt oppisivat uutta tulkitaa kun dorkat pitävät kiinni siitä, mikä jo tiedetään vääräksi) olisi hyvä kaikille. Nyt taitaa olla niin että kirkon jotkut tahot ja myös aivotutkimus lobbailee genetiikan kanssa ja sepäs on paha sillä nyt ukot uskovat, että voivat vähän diskursseilla seuloa oikeat ja väärät (geenit näyttävät mitä diskurssitkin: voidaan siis hakea geeneistä oikeat puhujat ja puheen kautta oikeat geenit). Se on silti väärä tie: ei ole olemassa oikeaa mutta kun ortodoksin mukaan on. Ja myös Bushin konservatiiveilla taitaa olla vahva usko, että juuri he ovat siinä pisteessä, että saavat sanoa kuka on ja kuka ei.

Printti diversifioidaan myös - eiköhän sekin päivä tule kun minun tekstit menevät vain tietyille; ei kaikille. Olisi harmi kun itse luulee, että eteenpäin menevät.