Ilmastoturismin oravanpyörä

Madridissa pidettiin jälleen kansainvälinen ilmastokokous, jonka suurimmaksi anniksi jäi oikeastaan se, että vuoden päästä taas kokoonnutaan mitä ilmeisimmin olemaan päättämättä mitään olennaista. Suorastaan surkea osoitus siitä mihin ainoa järkevä käytettävissä oleva kansainvälispoliittinen väline pystyy.

Systeemissä on jotain aika pahasti pielessä, kun päästöt vain kasvavat ja pitäisi oikeasti pyrkiä kiireesti hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. Pelkästään ilmastonmuutoksen merille aiheuttamien muutosten ja uhkien luulisi herättävän kenet tahansa päättävissä asemissa olevan, mutta mitä vielä, ei näytä paljoa nappaavan.

Kun globaali politiikka on rikki ja kansallisesti valitetaan, että mitään ei voi tehdä elleivät kaikki muutkin (eli se kansainvälinen politiikka) ole mukana, niin mitäs vaihtoehtoja jää jäljelle?

Yksi vaihtoehto, monien maiden poliitikkoja mukaillen, antaa mennä vaan. Hitot siitä ja mistään muusta, bileet jatkuu ja jatkuu vaan. Tämähän on tietystikin moraalitonta ja ihan helppoa. Sen kuin kuvitellaan, että mitään ei voi muuttaa eikä mikään voi muutta ja niin päin pois.

Toinen vaihtoehto on käyttää markkinavoimia hyväksi. Lopetetaan lihansyönti, vähennetään lentämistä, lopetetaan turhien dingelidongeleiden hankkiminen, ei osteta enää kertakäyttömuotia ollenkaan jne. Oikeastaan asia on niin, että pitää vähentää kulutusta ylipäätänsä ja se mitä kulutetaan pitää kohdistaa  kestävällä tavalla tuotettuihin tuotteisiin. Sen mitä kulutamme pitää olla uusiutuvaa tai kierrätettyä. Kuka muuten kuvittelee, että pystymme selviytymään ilmastonmuutoksesta ilman elämäntapamme merkittävää muutosta?

No tässähän ei ole mitään uutta, mutta hyvin radikaaleilla kulutustottumusten muutoksilla tarvittava käännös voisi olla mahdollinen. Olisiko se hallittua? Ei, sosiaaliset vaikutukset olisivat suuret ja koko talousjärjestelmä voisi yskähdellä pahemman kerran ja sillä olisi myös seurauksensa niin polittisesti kuin muutenkin. Vai uskooko joku äänestäjien kykyyn tehdä pääasiassa vain sivistyneitä valintoja.

Siispä jää kolmas vaihtoehto. Vastuullisten ihmisten pitäisi liittyä puolueisiin ja pyrkiä siihen, että nykyinen moraaliton mitääntekemättömyys saadaan loppumaan.

Mihin puolueeseen pitäisi sitten liittyä? Sillä ei ole niinkään väliä koska kaikki puolueet tarvitsevat parannuksen ja olennaista on se, että systeemitasolla tapahtuu iso muutos ja päästöt saadaan laskuun. Millään yksittäisellä puolueella ei ole yksinoikeutta maailmanparannukseen, vaan se on kaikkien velvollisuus. Lisäksi on niin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tulevaisuuden turvaaminen ei ole oikeastaan aatteellinen kysymys, vaan kyse on selviytymisestä.

Mahtaisikohan se tuokaan toteutua? Ei helpolla kun tuo nykyinen poliittinen elämä näyttää olevan enemmänkin populistista lillukanvarsista kohkaamista ja toisten haukkumista mitä asiaankuulumattomin argumentein. Asiapoliitikot ovat jääneet taka-alalle.

Kehitys näyttää mitä tuleman pitää, mutta pelimerkit kannattaa laittaa ruutuun ”shakkimatti”.

Do-hahahahan analyysit

Palataanpa tässä blogissa ilmastoaiheisiin.

Jos ei itkettäis, niin naurattaisi. Siis tämä Dohan ilmastokokous, vai pitäisikö sanoa valtioiden auktorisoimien ilmastoturistien yhdistyksen vuosikokous. Ilmaston kannalta täysin turha - tai hiilitaseeltaan mitä ilmeisimmin reippaasti negatiivinen - tapahtuma.

Suurimmaksi saavutukseksi näyttää, joidenkin epämääräisten prosessiasioiden lisäksi, nouseen Kioton sopimuksen jatkaminen 8 vuodella. Sillä ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä itse ilmaston osalta, sillä Kioton sopimus kattaa enää 15 % kasvihuonekaasupäästöistä.

Parit analyysit aiheesta.

Ensin Ylen uutiset ja Jaana Kanninen:"Dohan kahden viikon kädenvääntö osoittikin, että maat ja maaryhmät pysyvät tiukasti vanhoissa poteroissaan. Yhdelläkään maalla ei ollut tehdä mitään uusia avauksia sen enempää päästövähennysten kuin rahoituskysymystenkään suhteen."

Eli tosiasiassa kenelläkään ei kansainvälisessä yhteisössä ole pallo hallussa.

Sitten Greenpeacen Kaisa Kosonen:"Katsotaanpa totuutta silmiin. Kävi neuvotteluissa miten tahansa, on päästöjä vähennettävä huomattavasti nopeammalla vauhdilla joka tapauksessa – ilmakehä kun ei neuvottele."

Me emme enää kohta voi (tarkoittaa ettemme kykene) päättämään politiikan keinoin miten ongelmaa hallitaan, vaan saamme ohjauksen luonnonilmiöistä ja olemme pakotettuja tekemään äkkinäisiä ja pahimmassa tapauksessa myös harkitsemattomia päätöksiä.

Pikajuna helvettiin kiihdyttää edelleen.

Napajäätiköt sulavat odotettua nopeammin

Yle uutiset kertoo BBC:n jutusta:

"Napajäätiköiden sulaminen on nopeutunut Grönlannissa ja Etelämantereella 20 vuoden aikana. Tuore tutkimus osoittaa, että jään sulaminen pelkästään näillä alueilla on pian suurin syy merenpinnan nousuun."

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n arviot vuodelta 2007 näyttävät olevan alakantissa.

Maapallolta on kuluvan vuosisadan aikana katoamassa kokonaisia valtioita ja silti asian edessä käytännössä vain ihmetellään. Voivottelu lyhyen aikavälin taloudellisista menetyksistä on turhaa, koska tarvittava muutos on paljon syvällisempi kuin nyt edes ymmärretään ja muutos on vasta alussa.

Talouskasvu vaatii talouden rakenneuudistuksen

Yle kertoo, että YK:n ympäristöohjelma UNEP:n raportissa todetaan se tosiasia, että talouskasvu ei ole enää mahdollista ilman merkittävää maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta. Maailmantalouden vihertäminen
vaatii uutisen mukaan noin tuhannen miljardin euron vuosisatsauksen. Strategia lupaa kuitenkin jopa nykyistä nopeampaa kasvua, mutta samalla se puolittaisi luonnon kuormituksen. 

Uutinen kertoo, että luonnon kestokyvyn rajat ovat tulleet näkyviin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.Samaan aikaan yhteiskunnat tukevat esimerkiksi EU:n tapaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Samaan aikaan ruoan hinta on noussut eräiden arvoiden mukaan vaaralliselle tasolle. Se on yhteydessä siihen, että ihmiskunta on esimerkiksi liikakalastanut maailman meriä jo pitempään.

Maailmantalouden rakenteiden uudistaminen kestävälle tasolle ei ole helppoa ja vaatisi poliittista tahtoa. Suomessa on tulossa vaalit ja miten nämä elämän ja kuoleman teemat näkyvät vaalidebatissa?

Ei juuri mitenkään. Puolueet pohtivat pikemminkin sitä, miten talouden kautta kulutukseen jaettavaa voitaisiin lisätä vanhojen rakenteiden perustalta.

Ympäristöjärjestö WWF Suomi on sen sijaan laatinut ehdotuksensa tulevaa hallitusohjelmaa varten. Siinä WWF esittää muiden luonnonsuojelujärjestöjen tapaan, että Suomen tavoitteena tulisi olla maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta.

Poliitikoille haasteen pitäisi olla ilmiselvä, mutta toimeen ryhtyminen vaatisi pää ottamisen pois pensaasta.

Vasemmistoliitto - Vaaliohjelma, konkretiaa kaivataan

Jatketaanpa puolueiden vaaleja varten laatimien ohjelmien ruodintaa kestävän kehityksen ja ilmastokysymysten näkökulmasta. Näin siksi, että niillä pitäisi näissä vaaleissa olla keskeinen merkitys ja vieläpä niin päin, että kulutusta pitäisi saada käännettyä laskuun eikä kasvattaa sitä.

Vuorossa on Vasemmistoliitto, jonka vaaliohjelma on julkistettu jo viime vuoden lokakuussa.

Vasemmistoliitto kertoo ohjelmassaan, että se haluaa yhdessä ihmisten kanssa osoittaa vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Alkuun ohjelma lupailee muutoksia työelämään ja verotukseen.

Ympäristöverotuksen tehtävä on ohjelman mukaan "suojella ympäristöä, ja se pitää toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti". Lisäksi "harmaan talouden nitistäminen sekä veropohjan laajentaminen pääomatuloihin, finanssimarkkinoihin, päästökaupan synnyttämiin ydinvoiman ansiottomiin voittoihin ja haittaveroihin tuovat valtiolle kestävästi tuloja".

Periaatteina nämä ovat kannatettavia, mutta vaativat lihaan luiden ympärille, jotta niistä saa tarkempaa otetta.

Liikenteen kehittämisessä Vasemmistoliitto nojaa julkiseen liikenteeseen:"Julkisesta liikenteestä tulee tehdä haluttu liikkumismuoto ja vaihtoehto yksityisautoilulle laatua ja luotettavuutta lisäämällä, lippujen hintoja alentamalla ja vuorojen määrää kasvattamalla. Tähän suuntaan edetään korottamalla valtion joukkoliikennetukea".

Kestävä kehitys vaatiikin sitä, että sekä vähennetään turhaa liikkumistarvetta että saadaan kansalaiset käyttämään julkisia välineitä sen toteuttamiseksi. Tähän tarvitaan julkista panostusta kuten vähän myöhemmin vadittuun rataverkon kunnossa pitoonkin. Sitä Vasemmistoliitto ei ainakaan tässä yhteydessä vaadi, että yksityisautoilua voidaan ohjata myös verotuksen keinoin tekemällä siitä kalliimpaa.

Ohjelma ottaa periaatteellisella tasolla varsin selkeästi kantaa ilmastokysymyksiin:

"Suomeen on säädettävä vuosittaisiin päästövähennyksiin perustuva sitova ilmastolaki. Markkinamekanismeja, kuten päästökauppaa, ei saa päästää estämään oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa ja synnyttämään eriarvoistavaa talouspolitiikkaa. Samalla, kun EU:n alueella vähennetään päästöjä jyrkästi, on tuettava kehittyviä maita ympäristöystävälliseen tuotantoon ja estettävä hiilitulleilla ongelmien siirtyminen EU:n rajojen ulkopuolelle.

Ilmastomuutoksen torjunta ei saa nostaa pienituloisten elinkustannuksia. Jokaisen on osallistuttava ilmastotalkoisiin varojensa mukaan."

Ilmastolaki ei ole uusi idea, mutta on positiivista, että puolueet ottavat siihen selvästi kantaa. Sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, myös osana talouspolitiikkaa, huolehtiminen on myös tärkeää tässä seuraavien vuosikymmenten suurprojektissa. Ohjelmassa todetaan myös selkeästi, että "ydinvoimaa ei tule rakentaa lisää".

Vaaliohjelmille kenties tyypilliseen tapaan, tässä asiakirjassa ei oteta kantaa siihen mitä tuo mainittu päästöjen jyrkkä vähentäminen on tai mikä on päästövähennysten yleinen tavoite johon puolue olisi valmis sitoutumaan. Mitään estettä puolueilla ei kaiketikaan olisi tällaisten konkreettisempien vaatimusten esittämiselle?

Tosin, jos haluaa olla tarkkasilmäinen, niin tuo ilmastolakivaatimus tarkoittaa sitä, että lain tasolla säädettäisiin vähintään 40 % kotimaiset vähennykset vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoon).

Ilmeisesti Vasemmistoliitto on valmis sitoutumaan näihin tavoitteisiin, joten olisi sen nyt suoraankin voinut tuossa ohjelmassa sanoa. Kyseessä olisi sen verran suuri muutos nykyiseen menoon, että ihan kaikkea muuta ohjelmassa vaadittua ei välttämättä enää voitaisikaan vaatia, jos tuo otettaisiin talouden ja tuotannon ohjelnuoraksi, kuten pitäisi.

Ilmastoasioihin palataan myös asumisen kohdalla:"Asumisen hiilidioksidipäästöt tuottavat kolmanneksen päästöistä. Valtion on tuettava ympäristöystävällistä korjaus- ja uudisrakentamista. Asumisneuvonta on säädettävä laissa kuntien tehtäväksi ja rahoitettava valtion varoin."

Tämä vaatimus on ihan kelvollinen.

Yhteenvetona voisi tästä ohjelmasta sanoa, että se esittelee varsin periaatteellisia keinoja ilman konkretiaa. Ilmasto ja ympäristöasiat on lokeroitu niille perinteisesti kuuluville paikoilleen ja jätetty ne esimerkiksi sivistysosasta kokonaan pois, vaikka siellä esimerkiksi vaaditaan yhteiskuntaopin painotusta kouluissamme.

Jos kerran asumisen ja liikenteen päästöihin otetaan kantaa, olisi ohjelmassa ottaa kantaa myös maatalouden päästöihin. Ne ovat myös varsin merkityksellisiä.

Ilmastolain säätämiseen sitoutuminen on ohjelman kenties tärkein yksittäinen asia.

Se mikä jää tästä ohjelmasta epäselväksi on se, miten Vasemmistoliitto ylipäätänsä suhtautuu kulutukseen ja sen lisäämiseen tai vaähentämiseen. Se kytkeytyy tiiviisti noiden erilaisten tuki- ja aluepoliittisten vaatimusten kylkeen.

Vaaliohjelmat ovat näköjään enemmän tai vähemmän ympäripyöreitä. Tässä ohjelmassa on muutamia euromääräisiä vaatimuksia, kuten perusturvan tason nostamisen kohdalla. Miksi ei sitten noita ilmastoasioita olisi voinut viedä tarkemmalle tasolle.

Kokoomus - Työtä, yrittämistä ja välittämistä, poliittisen viherpesun tuoksua

Kokoomuksen Työtä, yrittämistä ja välittämistä – Kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi -raportti (PDF) kuvaa omien sanojensa mukaan "visio siitä, mitä on suomalainen hyvinvointi ja mitkä ovat oikeudenmukaisia perusperiaatteita sen rakentamisessa" sekä niitä toimia, joilla suomalaisten hyvinvointia turvataan.

Puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo esittelyvideolla, että hyvinvointi on asia, jota kaikki poliittiset puolueet ajavat eikä tämä jaa suomalaisia poliitikkoja tai puolueita, mutta keinot sitten jakaakin.

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole ihan näin yksinkertainen idea.

Ongelma alkaa siitä, mitä tuo hyvinvointi oikeastaan on. Onko se pelkästään toimeentuloa vai pitäisikö siihen sisällyttää myös muita elementtejä kuten vaikkapa hyvinvoiva ja turvallinen ympäristö, jossa elää ja toteuttaa noita päämääriään?

Katsotaanpa mitä tämä raportti meille tarjoaa suhteessa kestävään kehitykseen ja siinä sivussa ilmastonmuutoksen hillintään. Hyvinvointi ja ilmastonmuutoksen vaatimat toimet kun ovat kiinni samassa kolikossa.

Raportin taustoista kerrottaessa todetaan, että "Tavoitteeksi asetettiin riittävän veropohjan turvaaminen hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita varten siten, että verotus kannustaa työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittäjyyteen sekä edistää talouskasvua ekologisesti kestävällä tavalla".

Hyvinvointiyhteiskunnan määrittelyssä ympäristö tai ekologisuus esiintyvät lähinnä fraaseissa "Kunnan vastuulla on peruspalveluiden järjestämisen lisäksi osaltaan huolehtia asumisen ja ympäristön viihtyisyydestä, terveellisyydestä ja turvallisuudesta" tai "meillä jokaisella on vastuu lähiympäristöstämme".

Totta sinänsä, mutta hyvinvoinnin kuvailussa ympäristön tai ylipäätänsä maapallon selviytymismahdollisuudet ohitetaan pikaisella ja pintapuolisella fraseologialla suhteessa siihen, miten tarkkaan kuvaillaan erilaisia toimeentuloon tai talouteen - eli kulutusmahdollisuuksiin - liittyviä näkemyksiä. Haiskahtaa poliittiselta viherpesulta.

Kokoomukselle tämän raportin perusteella hyvinvointiyhteiskunta on enimmäkseen talouden, työn, toimeentulon ja muun vastaavan aktiviteetin muodostama kokonaisuus.

Aika pitkälle tätä asennetta kuvaavat ideat, joiden mukaan "Onnellisuus on aktiivinen tila, ei passiivista tyytyväisyyttä. Työ ei ole vain velvollisuus – se on mahdollisuus toteuttaa itseään". Menemättä sen syvemmälle filosofiaan, voi tässä ja raportissa aatteellisesti vilautellussa yksilöllisyyden ideassa havaita ristiriidan alkuja.

* * *

Entäpä kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi?

Keinot voi pukea yhteen sanaan ja se on "verotus", sillä "Suomen nopea velkaantuminen ei pysähdy itsestään, vaan vaatii julkisen talouden tasapainottamista. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää rohkeutta sen uudistamiseen".

Keinoja yleisellä tasolla esitellessään raportti toteaa, että "Verojärjestelmän kehittämisen lähtökohtana on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen talouskasvua vauhdittamalla."

Mihin se "ekologisesti kestävä" tästä jäi? Talouskasvua kun yleensä vauhditetaan materiaalista kulutusta kasvattamalla ja se taas on juuri sitä, mitä pitäisi leikata.

Ympäristöasiat ovat raportissa kuitenkin tulossa sillä, keinoja perustellessaan raportti toteaa myös: "Talouskasvun näkökulmasta haitallisinta on yrittämisen, työllistämisen ja työnteon verottaminen. Tämän vuoksi verotuksen painopisteen siirtäminen yritysten ja työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen ja ympäristöperusteisiin veroihin on perusteltua jatkossakin. Se ohjaa myös luonnonvarojen viisaampaan käyttöön".

Luonnonvarojen viisaampi käyttö on ikäänkuin bonus, joka saavutetaan verotuksen sivutuotteena, ei siis oma tavoitteensa hyvinvoinnin parantamisen nimissä.

Kokoomus haluaa tuloverojen alentamista: "Palkkatulojen verotuksen tasoa on tuotava kohti pääomatulojen verotuksen tasoa jo pelkästään oikeudenmukaisuussyistä. Tämä tapahtuu paitsi kiristämällä maltillisesti pääomatulojen verotusta, myös alentamalla maltillisesti ansiotulojen verotusta kaikilla tulotasoilla."

Tuloverotus on kestävään kehitykseen pyrkimisessä siinä mielessä tärkeä, että sitä kautta voidaan niukkenevien luonnonvarojen maailmassa ohjata käytettävissä olevia resursseja sosiaalisesti kestävämpään jakoon. Tarkoittaisiko se pikemminkin veroprogression kiristämistä kuin sen loiventamista?

Yhteisöveroa raportissa halutaan alentaa 4 %-yksiköllä nykyisestään sillä "Yritys maksaa voitostaan yhteisöveron, ja mitä pienempi tuo vero on, sitä enemmän rahaa yritykseen jää sijoitettavaksi tuotannolliseen toimintaan".

Se mikä muualtakin kuultaa läpi, näkyy tässä suoraan eli tuotannollisen toiminnan - ja käytännössä luonnonvarojen kulutuksen - lisääminen on keino edellä kuvatun taloudelliseen paradigmaan perustuvat hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Pääomatuloja halutaan raportissa kiristää: "Pääomatulojen verokanta nostetaan 28 %:sta 30 %:in. Kaikkein suurimpien pääomatulojen verokanta asetetaan tätä lievästi korkeammaksi". Jälkimmäinen korotus olisi esityksen mukaan määräaikainen.

Perustelu tähän korotukseen löytyy oikeudenmukaisuudesta, mikä puolustaakin paikkaansa.

Raportissa sokerina pohjalla on ympäristönäkökulmasta katsoen kenties olennaisin asia, välillinen verotus.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta kulutuksen veroihin, sillä tällöin "tuetaan talouskasvua ja turvataan samalla riittävä verokertymä hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin".

Käytännössä tällä haetaan arvonlisäverokantojen korottamista 2 %-yksiköllä, mihin muuten myös Hetemäen verotyöryhmä on päätynyt.

Lisäksi raportin mielestä "ympäristöperusteisuutta ja saastuttaja maksaa -periaatetta voidaan välillisessä verotuksessa edelleenkin korostaa esimerkiksi korottamalla energiaverotusta ja siirtymällä autoilun verotuksessa hankinnan verottamisesta käytön verottamiseen".

Perusperiaatteena tämä on kannatettava, mutta raportin ongelmaksi jää se, että tähän tavoitteeseen ei sidota mitään konkreettista tavoitetta kuten esimerkiksi arvonlisäveroon tai pääomaveroihin. Tavoite jää ilmaan kellumaan.

Kulutuksen verotuksen kiristäminen ja ympäristöverojen käyttö ohjaa hyvin toteutettuna kulutusta alemmalle tasolle. Sen ongelmana, mikä on myös poliittisessa kritiikissä huomiotu, on välillisen verotuksen kohdistuminen kaikkiin tuloluokkiin prosenteissa samalla tavalla. Kyse on siis hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta.

Se mitä poliittisessa kritiikissä ei näytetä juurikaan kommentoidun on se, että kokoomuksen raportti  tarjoaa keinoksi sitä, että "välillisen verotuksen kiristyminen kompensoituu pienituloisimmille etuuksien indeksikorotusten kautta - tästäkin syystä nyt on kiinnitetty erityistä huomiota etuuksien indeksisidontaan. Edelleen on huolehdittava siitä, ettei verouudistuksella lisätä pienituloisten taakkaa, vaan kannustetaan työntekoon ja tuetaan verotuksen lisäksi myös muilla keinoin heitä, jotka eivät työnteolla voi hyvinvointiaan parantaa".

Indeksikorotuksia lukuunottamatta tämä jää epämääräiseksi toiveeksi.

* * *

Taloudellisessa mielessä tämän raportin puute on siinä, ettei se oikeastaan kuvaa niitä vaikutuksia, mitä verotuksen muutoksilla lopulta olisi ja miten tämä taloudellisesti lopultakin tasapainottuisi. Toinen yleinen peruspulma on se, että jos puhe on hyvinvoinnista ja yhteiskunnasta, verotus ei ole kattava selitys kaikelle. Kyse onkin otsikostaan huolimatta enemmänkin veroraportista kuin hyvinvointiraportista.

Ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta raportti tarjoaa enemmän fraaseja kuin konkretiaa, vaikkakin kulutuksen verotuksen kiristäminen sinänsä on kannattettava ja konkreettisesti muotoiltu asia. Sen perusteet vain eivät näytä olevan pohjimmiltaan kestävässä kehityksessä, vaan valtiontalouden tasapainottamisessa ja verorakenteen muuttamisessa, jollainhan se tuloveron alentaminen on maksettava.

Jos ajatus ja asenne on se, ettei hyvinvointi-, talous- ja veroraporteissa tarvitse käsitellä kestävän kehityksen näkökulmaa, on juoksuhauta kaivettu aika kauas nykyisestä reaalimaailmasta. Tässä raportissa kokoomus näyttää pitävän kiinni vanhasta kulutustottumuksesta ja kuorruttavan sitä ympäristöfraaseilla. Tosin siten, että portti paremmalle jää hieman auki.

* * *

Edelliset vuoden 2011 vaaleihin liittyvät postaukset löytyvät tagin "vaalit 2011" takaa. Ja lisää tulee, kunhan näitä vaaliohjelmia ilmestyy ja niitä tämän blogin toimituksessa ehditään repostella.

Perussuomalaiset - Ilmastopoliittinen vaihtoehto, noloa ja vielä nolompaa

Sinänsä on myönteistä, että vaalien lähestyessä Perussuomalaiset saivat aikaan ilmastopoliittisen ohjelman, sillä se osaltaan nostaa asiaa poliittiselle agendalle. Siihen sen ohjelman myönteiset asiat loppuvatkin.

Ohjelma julkistettiin noin viikko sitten ja sittemmin itse ohjelmaan on liitetty myös suora plagiointisyyte.

* * *

Sisällöltään tämä "Soinin listaksi" nimetty paperi ei pidä sisällään mitään erityisen uutta, vaan maailmallakin esitettyjä, mutta ilman kannatusta jääneitä ideoita kuten ominaispäästöjärjestelmään siirtyminen nykyisin käytössä olevasta päästökaupasta.

Soinin mallissa vaaditaan, että "Suomi ilmoittaa EU:lle ja YK:lle ottavansa yksipuolisen aikalisän ilmastopolitiikassa. Aikalisällä neuvotellaan EU:n ja YK:n kanssa siitä, että päästötavoitteiden laskentapohjaksi otetaan ominaispäästöjärjestelmä ja luovutaan niin kutsutusta prosenttimääräisestä tavoitteista".

Kyseessä naiivi toive, joka toteutuessaan siirtäisi Suomen kansainvälisen yhteisön sivuraiteille. Tällainen johtaisi vain siihen, että ulkomaankauppa kärsisi sekä vähäinenkin vaikutus- ja puhevalta ilmastoasioissa katoaisi. Suomen kaltainen maa ei tällaisia ilmoituksia ja neuvotteluita yksipuolisesti käynnistele. Ei, vaikka päästökaupassa järjestelmänä olisikin korjaamista.

Ohjelmassa vaaditaan myös, että "Suomi tekee aloitteen EU:lle ja YK:lle Kioto 3 -neuvottelujen aloittamisesta kaikkia sitovasta ominaispäästöjärjestelmään siirtymisestä" ja että "järjestelmä toteutetaan vain, jos kaikki maat ovat siinä mukana".

Ihan kiva, mutta käytännössä ajanhukkaa, koska mallia on tähänkin asti ideoitu, eikä se ole saaanut kannatusta. Täydellisen konsensuksen vaatimus tarkoittaa peitellysti sitä, ettei koko järjestelmän haluta edes toimivan.

Energiapolitiikassa Soini vaatii, että "Suomi tavoittelee sähköenergiatuotannon täyttä omavaraisuutta. Se toteutetaan monopuoleisella tuotantorakenteella eli ydin-, vesi-, turve- ja uusiutuvan energian lähteillä." ja esimerkiksi sitä, että  "Perutaan edellisen hallituksen syöttötariffipäätökset sekä torjutaan Windfall- ja uraaniverot".

Energiapolitiikka on siis ymmärrettävä Perussuomalaisten mallissa eräänlaiseksi business as usual-malliksi, jossa muutosta nykyiseen ei juuri haluta ja listalle ilmeisesti sopisi ydinvoiman reipas lisärakentaminen. Täyden omavaraisuuden vaatimus on mukavalta kuulostava, mutta valitettavasti epärealistinen ajatus.

Liikennepolitiikassa vaaditaan, että "Edistetään päästöttömän raide- ja vesiliikenteen toimintaedellytyksiä, aloittamalla valmistelut Järvi-Suomen kanavoimiseksi uudella meriyhteydellä yhdessä VR:n kanssa, jolloin vesi- ja raideliikenne voisivat palvella parhaiten toisiaan".

Lähtökohta on ihan hyvä ja kannatettava, joskin päästötön vesiliikenne lienee hoidettavissa vain purjeveneillä, joilla taas ei ole kovin paljoa käyttöä nykyaikaisessa kuljetusbusineksessa.

Edellisen kanssa ristiriidassa onkin sitten Soinin listan viides vaatimus eli se, että "Suomi ilmoittaa IMO:lle, että otamme 15 vuoden siirtymäajan laivojen rikkipäästötavoitteiden toteuttamiseen".

Tämä perussuomalaisten ilmastopoliittinen ohjelma ei ole käytännössä toimiva ratkaisu ja paperi on sisäisestikin ristiriitainen. Perussuomalaisten ilmastopoliittinen vaihtoehto ei ole myöskään kovin kattava, sillä se keskittyy vain päästökaupan korvaamiseen ja vastaaviin ylemmän tason ohjauskeinoihin. Raide- ja vesiliikenne ovat yksittäinen poikkeus tähän, mutta se ei kokonaisuutta ajatellen riitä.

Ohjelma ei oikeastaan ole edes vaihtoehto, vaan eristäytymiseen ja käytännössä nykyisen menon jatkumiseen tähtäävä hutera kannanotto.

* * *

Tavallaan Perussuomalaisten ilmastopoliittisen vaihtoehdon tarkastelu on turhaa, sillä se näyttää olevan kopio Metalliliiton viime helmikuussa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamasta lausunnosta (PDF Ylen sivuilla). Asiasta kertoi Ylen uutiset jutussaan.

Tämä taas on Soinille ja Perussuomalaisille perin noloa. Ylen jutun ja Soinin blogissaan julkistaminen videoiden mukaan Soini sanoi aloittaessaan ohjelman esittelyä, että

"Tervetuloa tähän tilaisuuteen. Ja pari alkusanaa ennen kuin lähden käymään läpi tätä mallia. Kun on vähän ajateltu, että mitä se Soini siellä EU:ssa ja Euroopassa tekee - Brysselissä ja Strasbourgissa - niin mä olen nyt puolitoista vuotta tehnyt tätä."

Vääräleuka voisi kysyä ja sutkauttaa, että puolitoistako vuotta meni Metalliliiton 5 sivuisen lausunnon kopioimiseen kirjoitusvirheineen kaikkineen? Tuottavuudesta Soinia ei voi syyttää. Metalliliiton paperiin tehty kevyt editointi onnistuu keskivertokirjoittajalta tunnissa tai kahdessa.

Suoraselkäisesti Soini myöntää matkimisen, mikä ei näiden lausuntojen noloutta tosin vähennä.

* * *

Ohjelman julkistamisen yhteydessä Soini totesi tuoreeltaan, että täyskäännös ilmastopolitiikassa on mahdollista saavuttaa vaikkakaan se ei tule olemaan helppoa ja veisteli asian sanoiksi:

"Jos opetuslapset olisivat uskoneet konsensukseen niin siinä olisi jäänyt evankeliumi levittämättä".

Harvoin, jos koskaan, kuulee puoluejohtajien vertaavan omiaan Jeesuksen opetuslapsiin. Tarkemmin ajatellen kyseessä on varsin ylimielinen asenne, jossa Perussuomalaiset asettavat itsensä pelastajan seuraajiksi ihan kuin nimenomaan tätä joukkoa seuraamalla maailma pelastuisi.

Ei pelastu. Eikä ainakaan tällä ilmastopoliittisella ohjelmalla.

Nämä Soinin raamatulliset sutkautukset muutenkin ovat enimmäkseen epäselvää retoriikkaa, jonka takaa ei löydy ainakaan reaalipolitiikkaa. Kenties sieltä halutaankin löydettävän henkilöpalvontaa?

Paniikin aika

Tekniikka & Talous kertoo viime viikkoisesta Säätytalolla pidetystä tilaisuudesta, jossa Potsdamin ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivan instituutin professori Wolfgang Lucht puhui. Lucht totesi:

"Ilmastonmuutoksesta ei ole syytä olla huolissaan – nyt on paniikin aika."

Kommentissa todetaan, että

"Luchtin mukaan monet eri mittarit viestittävät ilmastonmuutoksen etenevän skenaarioista pahimman mukaisesti, jopa vielä nopeammin. Esimerkiksi jäätiköiden ja lumipeitteen sulaminen näyttää ylittävän ennakko-odotukset."

Sen lisäksi, että huonoja uutisia ei haluta kuulla tai käsitellä, kyseessä ovat sen kokoluokan taloudelliset muutokset, että houkutus olla tekemättä mitään on varsin suuri. Varsinkin kun samaan aikaan iskee pari muutakin suuren luokan murhetta kuten globaali talouskriisi, ruokakriisi ja öljyn saatavuuden ongelmien kehittyminen.

Ajattelumme ja on kyllästetty poliittista retoriikkaa myöten kasvun tavoittelulla. Käytännössä se tarkoittaa yleensä kasvua luonnon ja ihmisen omien selviytymis- ja elinmahdollisuuksien kustannuksella.

Lämmintä

Ylen uutisten mukaan Maailman ilmatieteen järjestö WMO on arvioinut viime vuoden lämpötiloja ja todennut, että vuosi 2010 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä tilastoiduista vuosista. Viime vuosi sijoittui tilastojen kärkeen yhdessä vuosien 1998 ja 2005 kanssa.

Lämpenemisen trendi näkyy pitemmissä aikasarjoissa.

Lienee selvää, että tämän ei voi johtaa mihinkään myönteiseen, mutta eipä se erityisesti maailman päättäjiä näytä häiritsevän.

Järvet lämpenevät

Nasa on tutkinut maailman suurten merien lämpötilojen muutoksia. Havainnot ovat huolestuttavia, sillä ne kertovat sisävesien lämpötilojen nousevan nopeammin kuin ilmasto lämpenee. Järvien lämpötilojen todettiin nousseen keskimäärin 1,1 astetta vuodesta 1985 lähtien. Laatokka on listan kärjessä, siellä lämpötilan nousu on ollut 2,2 astetta. Muutenkin lämpeneminen on ollut voimakkaita pohjoisessa.

Yksi selitys ilmiölle voi tutkijoiden mukaan olla se, että vesi säilyttää lämpönsä ilmaa kauemmin. Vesi pysyy lämpimänä kauan, vaikka sää vuodenaikojen vaihtuessa viilenee. Lämpötilan muutokset vaikuttavat järvien ekosysteemeihin ja sitä kautta esimerkiksi vaikkapa kalakantoihin.

Hiljalleen ilmastonmuutos etenee myös kotikulmille näkyvinä ilmiöinä. Eikä kyse lopulta ole mistään erityisen myönteisestä kehityksestä.

Yleisarvosana: Heikko

WWF on arvioinut EU-maiden ilmastotekoja ja todennut ne heikoiksi. Suomi on vertailun häntäpäässä. Suomalainen ilmastopolitiikka painii samassa sarjassa Puolan, Romanian ja Bulgarian kanssa. Vaikka kuinka eduskunnasta hoetaan, niin tämä ei ole ensimmäinen tarkastelu, jossa suomalainen ilmastopolitiikka nähdään takapajuiseksi.

Eri ilmastopolitiikan alueita tarkastellen WWF näkee Euroopan tasolla myös toivoa:

"Analyysin tulokset ovat toisaalta myös rohkaisevia: jos jäsenmaat seuraavat jokaisella sektorilla ja politiikka-alueella korkeimman arvosanan saavan jäsenmaan esimerkkiä, ne voivat saavuttaa jopa 2/3 tarvittavasta toiminnasta, jolloin taso olisi kaksinkertainen verrattuna tämän hetken keskiarvoon. Ohjauskeinoja on olemassa, mutta niitä ei ole otettu käyttöön kaikkialla."

Se, että nyt kaikista parhaimmilta otettaisiin opiksi kaikista parhaat käytännöt, ei vieä riitä, vaan silti jää 1/3 kirittävää edes perustavoitteseen.

Syyllistäminen on turhaa. Niin yleensä väitetään. Tällä kertaa se on totta, sillä me olemme syyllisiä.

Ilmastonmuutoksen hypekäyrä

Hypekäyrä tunnetaan esimerkiksi teknologioiden elinkaaren kuvauksena. Hypekäyrän kehitti 1995 markkinatutkimusyritys Gartnerin tutkija Jackie Fenn.

Hypekäyrän ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu läpimurto julkisuuteen. Sen jälkeen kiinnostus kasvaa vähitellen kunnes se johtaa ylisuuriin odotuksiin. Ylisuuria odotuksia seuraa krapulavaihe, jonka jälkeen ajatus kypsyy. Viimeisessä elinkaaren vaiheessa ilmiö muuttuu arkipäiväiseksi ja silloin sen ympärille on syntynyt esimerkiksi teknologian saralla järkevää kaupallista toimintaa.

Ilmastonmuutoksen hypekäyrässä tuntuu olevan nyt krapulavaihe.Ylisuurin odotuksen vaihe tuli vastaan Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikoihin noin vuosi sitten ja kokous osoittautui pannukakuksi.Nyt krapulavaiheessa on edessä Meksikon Cancunissa pidettävä ilmastokokous, josta ei oikeastaan odoteta mitään. Järjestöt ovat toki laatineet tavoitteita kokoukselle, mutta arvatenkin niillä on vain heiveröiset menestymisen mahdollisuudet silloin kun ne ovat konkreettisia.

Siinä missä vuosi sitten suomalainenkin media käsitteli laajalla rintamalla ilmastoasioita varsin näkyvästi, nyt asia on varsin näkymättömissä, vaikka sama asia on agendalla ja volyymit varsin mittavat.

Poikkeuksiakin tässä trendissä on. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan kunnat ovat heränneet ilmastoasioihin vasta viimeaikoina. Vielä 2000-luvun alussa kuntia lamautti keskustelun pyöriminen energiantuotannon ja ydinvoiman ympärillä, mutta nyt energiansäästö nähdään mahdollisuutena.

Itse asia eli ilmastonmuutos on edelleen osoittautumassa pahemmaksi kuin erilaisissa arvioissa on esitetty. Esimerkiksi syksyllä WWF:n tutkijat arvioivat maailman merenpintojen nousevan huomattavasti jyrkemmin ilmaston lämpenemisen vuoksi kuin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on vuonna 2007 arvioinut.

Pohjoisen napa-alueen lämpötilat ovat tutkimuksen mukaan viimeisen 2000 vuoden aikana muuttuneet niin, että ensimmäisen 1900 vuotta lämpötilat laskivat tasaisesti, mutta viimeisen 100 vuoden aikana lämpötilat ovat nouseet jyrkästi. Tätä muutosta ei enää selitä esimerkiksi auringon säteily, vaan syypää on ihminen omine toimintoineen.

Kun ilmastonmuutos ilmiönä kypsyy ihmisten yhteiskunnissa, se aletaan nähdä paljon selvemmin arkipäiväisenä asiana ja siihen voidaan suhtautua ilman ilmastodenialistien propagandaa. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa tupakointiin. Tupakkatehtaathan ovat kuluttaneet miljoonan toisensa jälkeen sumuttaakseen sitä tosiasiaa, että tupakka aiheuttaa tappavia sairauksia. Nykyisellään jo lainsäädännön tasolla pyritään tarkoituksella kitkemään tupakointia pois. Kukapa muistaisi enää miten esimerkiksi busseissa sai tupakoida ja kohta sama muistijälki häviää ravintolatupakoinnin osalta.


Ilmastonmuutoksen kohdalla meillä ei ole aikaa odotella järjen valon saapumista vuosikymmeniä, vaan nykyiseen maapallon ylikulutuksen leikkaamiseen on ryhdyttävä nyt.

Ilmastopolitiikan hidas eteneminen ei ole vahinko

Ilmastonmuutos alkaa hiljalleen näkyä arkipäiväisessä ympäristössämme ja muutenkin kuluva vuosi on ollut yhtä katastrofia.

Kuten Climate Progress kirjoittaa, Yhdysvalloissa on nähty maan historian pahin öljyonnettomuus, maapallon lämpötilat hipovat ennätyslukemia, maapallon jäätiköistä irtoaa Manhattanin kokoisia kimpaleita, lämpöaallot ja metsäpalot rasittavat Venäjää ja huipputulat Pakistania ja niin edelleen. Lisää on tulossa eli äärimmäisten sääolosuhteiden arvioidaan yleistyvän.

Poliittisesti olennainen kysymys on ilmastopolitiikassa ollut jo pitkään se, milloin Yhdysvallat ja muut suuret kasvihuonekaasujen päästäjät saadaan mukaan päästäjen rajoittamiseen. Nykyisellään päästöt vain kasvavat ja se dead line, jonka jälkeen ilmaston lämpeneminen olisi rajoitettavissa hallittavalle tasolle, vain lähestyy.

Yhdysvalloissa lainsäädännön kehittäminen on nyt pysähtynyt senaattiin, eikä sieltä ihan heti tule ulos. Kansainvälisesti se tarkoittaa sitä, etteivät esimerkiksi Mexicossa kuluvan vuoden lopulla pidettävät ilmastoneuvottelut tule tuottamaan mitään olennaista tulosta.

Yhdyvaltojen lainsäädännön jumiutuminen se ei ole mikään poliittinen lipsahdus, vaan selvästi ostettu lopputulema:

This failure is no accident. Big Oil, Dirty Coal, and other special interests like the American Petroleum Institute combined spent hundreds of millions of dollars lobbying lawmakers and filling their campaign coffers. So far, these dirty energy corporations have gotten their money’s worth.

Daniel J. Weiss, Rebecca Lefton, Susan Lyon ovat koonneet tietoja energiafirmojen ja kauppajärjestöjen Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön edistamista vastaan käyttämistä lobbausrahoista (taulukko excel-muodossa).

Vuoden 2009 tammikuusta kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä alla listatut yhtiöt ovat kuluttaneet yhteensä noin 535 490 000 dollaria ilmastopolitiikan torppaamiseen. Siis yli puoli miljardia dollaria sen lobbaamiseksi, että eräs maailman suurimmista ympäristöongelmista saa jatkaa toimiaan kuten aina ennenkin, tulevaisuudesta piittaamatta.

Yhtiöt, jotka ovat käyttäneet miljoonia tähän toimintaan:

• Exxon Mobil
• ConocoPhillips
• Chevron Corporation
• Southern Company
• BP
• Koch Industries
• Royal Dutch Shell
• American Electric Power
• Peabody Energy
• Berkshire Hathaway
• Duke Energy
• Energy Future Holdings Corporation
• Anadarko Petroleum
• Williams Companies
• Entergy Corporation
• Exelon Corporation
• CONSOL Energy
• Public Service Enterprise Group
• Constellation Energy
• Chesapeake Energy

Kauppajärjestöt, joiden tiedetään olleen samalla asialla ovat:

• US Chamber of Commerce
• Edison Electric Institute
• Business Roundtable
• American Chemistry Council
• National Association of Manufacturers
• American Petroleum Institute 
• National Rural Electric Cooperative Association
• American Farm Bureau
• National Mining Association
• America's Natural Gas Alliance
• National Petrochemical and Refiners Association
• Independent Petroleum Association of America
• American Coalition for Clean Coal Electricity
• American Gas Association

Se on yhdysvaltalaisen meiningin kunniaksi sanottava, että tietoja tällaisesta rahoitustoiminnasta on saatavilla. Mitenköhän mahtaa olla Euroopassa? Paljonko firmat ovat rahoittaneet vaikkapa europarlamentaarikkojen toimia ja toimintaa tai kansallisia päätöksentekijöitä sen eteen, että välttämättömään ei pitäisi ryhtyä?

Tuskinpa vaan se euromäärä on 0.

Kolmanneksi pienin

Ensin se näytti päättyneen, mutta ei päättynytkään.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos National Snow and Ice Data Center on julkistanut Arktiksenjään sulamiskauden minimin muutama päivä sitten. Lopputulema oli se, että kuluva vuosi oli jääpeitteen laajuudella mitattuna mittaushistorian kolmanneksi pienimmän jääpeitteen vuosi. 

Tänään tutkijat kuitenkin kertoivat, että vuotuisen käänteen jälkeen sulaminen yllättäen jatkuukin. Tarkemmat käyrät julkaistaan kuun vaihteessa, mutta uutta jääpeitteen minimiä tuskin nähdään.

Oli niin tai näin, niin kuvasta on vaikea löytää mitään positiivista. Vuodesta toiseen jääpeitteen pinta-ala pysyy vuosien 1979-2000 keskiarvojen ja normaalivaihtelun alapuolella. Samalla jääpeite ohenee minkä lisäksi Arkitksen vanha ja kestävä jää vähenee.

Kuvan lähde: National Snow and Ice Data Center. 

2010 Arctic Ice Update

Climate Denial Crock of the Week päivittää katsaustaan Arktiksen jäätilanteesta:

Ilmastojahkailijoiden sukupolvi

Ilmastorintamalta ei näytä olevan edelleenkään mitään hyvää kerrottavaa.

Kuluvasta vuodesta on ilmastotutkijoiden mukaan tulossa vuodesta mittaushistorian kuumin. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet 48 maan ilmastotutkijat, jotka ovat julkaiseet yhdysvaltalaisten NASA:n ja NOAA:n sekä brittiläisen Met Officen johdolla raportin, joka uutisen mukaan lopullisesti todistaa ilmaston lämpenemisen.

Samaan suuntaan osoittaa toinenkin tutkimus, jonka mukaan vuoden 2010 ensimmäinen vuosipuolisto oli kuumin vuonna 1880 alkaneen mittaushistorian aikana.

Tämä näkyy myös Arktiksella, jossa NSIDC:n mukaan jääpeitteen laajuus oli toiseksi pienin vuoden 1978 jälkeen. Samassa vaiheessa vuotta pienin jääpeite havaittiin vuonna 2007.  Tutkijat kertovat myös, että jääpeitteen vanhin jää sulaa.

Luonnossa tämä näkyy siten, että esimerkiksi Grönlannista on lohjennut valtava jäälautta. Delawaren yliopiston tutkijat kertovat torstaina irronneen jäälautan olevan jopa 260 neliökilometrin kokoinen.

Maapallon merissä kasviplanktonin määrä on vähentynyt hälyttävästi ja tutkijat arvelevat sen johtuvan meriveden lämpenemisestä. Sekin tiedetään, että valtamerten kalakannat ovat romahtamassa lähivuosikymmeninä. Ylipäätänsä merten ruokaketjut ovat vaarassa ja uhkaavat aikaa myöten myös ihmisten ruokahuoltoa koko maapallolla.

80 % sademetsistä uhkaa kadota ilmastonmuutoksen seurauksena seuraavan vuosisadan kuluessa.

Tuossa vain käytännön esimerkkejä siitä, mitä seurauksia ihmisen toiminnalla Maan pinnalla voi olla.

Miten ihmiskunta reagoi asiaan? Se pistää päätä kuivuvaan pensaaseen minkä ehtii. Öljyfirmat syytävät rahaa ilmastodenialisteille ja pyrkivät estämään kaikin keinoin välttämättömien muutosten tekemisen. Oklahoman yliopiston ympäristösosiologi Riley Dunlapin mukaan ilmastoskeptistä liikettä ei olisi olemassa ilman konservatiivisia ajatushautomoita ja niiden harjoittamaa harhautusta (Tiede 3/2010 s. 30-31).

Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön uudistaminen on juuttunut poliittisiin kiistoihin, eikä sellaista ole ainakaan tänä vuonna odotettavissa. Tällä on merkitystä siksi, että jos Yhdysvallat eivät ole halukas ottamaan edelleenkään johtavaa asemaa ilmastoasioissa, ei sitä ihan äkkiä muutkaan tee.

Esimerkiksi kelpaa EU, joka keskustelee, mutta jahkailee riittämättömien tavoitteiden kanssa. EU:n kolme suurta maata Ranska, Saksa ja Iso-Britannia vaativat kesällä unionin yhteisen päätöstövähennystavoitteen yksipuolista nostamista nykyisestä 20 %:sta 30 %:iin. Komissiossa on kuitenkin linjailtu, ettei yksipuoliseen tavoiteen nostamiseen ole aihetta elleivät EU:n ulkopuoliset maat tule siihen mukaan.Suomi kuuluu niihin maihin, jotka näyttävät lähtökohtaisesti jarruttelevan ilmastopäästöjen vähennystavoitteen kiristämistä.

Epäonnistuneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen seuraava suurempi ilmastokoitos pidetään loppuvuodesta Meksikon Cancúnissa. Sen valmistelut tökkivät pahasti, eikä Meksikosta tultane saamaan mitään kansainvälisiä sopimuksia aikaiseksi. Koko konferenssista on tulossa likipitäen tarpeetonta ilmastoturismia.

Pikajuna helvettiin siis kiihdyttää edelleen ja ihmiskunta jahkailee lyhyen aikavälin pikavoittoja keräillessään, vielä kun voi. Elämme siis ilmastojahkailijoiden sukupolvien aikakautta. Milloin alamme etsiä syyllisiä?

(Kuvassa jään ikä Arktiksella, lähde NSIDC)

Ilmastodenialistit eivät ole uskottavia

Aku Heinonen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä otsikolla "Ilmastoskeptikot eivät ole tieteellisesti uskottavia":

"PNAS:n julkaiseman tutkimuksen mukaan 97 - 98 % alan tutkijoista allekirjoittaa teorian ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että selkeään vähemmistöön jäävät skeptikot häviävät kirkkaasti myös tieteellisissä ansioissaan."

Mitäpä tuohon nyt sitten sanomaan muuta kuin, ettei tuo pieni vähemmistö kaikilta osin edes ole skeptikkoja, vaan tyylipuhtaita denialisteja.

Joka tapauksessa tutkijoiden selkeääkin selvempi enemmistö tunnustaa asian, jonka pitäisi olla noilla lukemilla itsestään selvä myös esimerkiksi medialle. Tiedemaailmassa kun 97 - 98 % suurempaa yksimielisyytta ei oikein voi edes saavuttaa (eikä edes tarvita).

Miksi me edes käytämme aikaa denialistien väitteiden käsittelemiseen?

Sulaa sulaa

Yhdysvaltalainen National Snow and Ice Data Center on julkaissut jälleen raporttia Arktiksen jääpeitteen sulamistilanteesta. Toukokuussa ilman lämpötilat pysyivät keskiarvojen yläpuolella ja jääpeite pieneni vauhdilla. Kuun lopulla jääpeitteen koko oli jo lähellä vuoden 2006 ennätyksellisen pieniä lukemia.

Vaikka vielä on varhaista sanoa, saavutetaanko tällä sulamiskaudella uusi ennätys sulamisessa ja jääpeitteen pienuudessa, suunta on selvä. Arktis sulaa.

Ehkä se on paradoksaalista, mutta Arktiksen olosuhteista johtuen kylmät talvet saattavat olla Suomessakin tavanomaisia. HS:n mukaan ilmastotutkija James Overland perustelee asiaa sillä, että pohjoisen napaseudun lämmönnousu: se vaikuttaa ilmanpaineeseen Pohjoisnavan yllä ja muuttaa tuulten suuntia, mikä puolestaan viilentää lähialueita.


(Kuva: NSIDC)

Lisää pahoja

Jos eilen tuli kirjoitettua huonoista uutisista, niin lisää tulee.

Merten lämpötila on YLE uutisten mukaan noussut vuosina 1993 - 2008 nopeammin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennusti viimeisimmässä raportissaan. Merten lämpötila on toimiva mittari ilmaston lämpötilan muutoksille. Asiaan liittyy se, että meren pinta on noussut koko ajan.

Merten lämpeneminen vaikuttaa myös toista tietä pitkin eli lämmetessään merivesi kykenee huonommin imemään lämpöä ja samalla huonommin sitomaan ilmakehän hiilidioksidia.

Joku aika sitten kohkattiin joistain IPCC:n asioista ilmastodenialistien johdolla ja oikeastaan vain tuhlattiin hetki aikaa. Matkan varrella on tullut erilaisia tutkimustuloksia ja raportteja siitä, että IPCC:n aiemmat arviot ilmastonmuutoksesta ovat olleet turhankin konservatiivisia. Ongelma ei ole poistunut tai poistumassa mihinkään.

Kansainväliset ponnistelut eivät ole sen kummemmin viime aikoina edenneet ja loppuvuodesta Meksikossa pidettävä ilmastokokous on jo ennakolta osoittautumassa tuloksiltaan vaatimattomaksi. Mitään sitovaa kansainvälistä sopimusta ei ole tulossa. Ihmiskunnalla ei ole tahtoa yrittää selvitä.

Tässä sitä tulevaisuuskuvaa lisää tuleville vuosikymmenille.

Pari pahaa juttua

Paremman pohdinnan puutteessa poimitaan pari uutista eli

• Grönlannin maanpinnan nousu kiihtynyt (Yle 19.5.2010)
• YK: Kalakannat vaarassa hävitä (HS 18.5.2010)

Kumpikin on huono tai vieläkin huonompi uutinen. Grönlannin maanpinnan nouseminen ja vieläpä se, että nouseminen on kiihtyvää kielii siitä, että Grönlanti on sulamassa ja se taas nostaa merenpintaa.

Kalakannat taas ovat tuhoutumassa valtameristä vuoteen 2050 mennessä ja jo nyt 30 prosenttia maailman kalavarannoista on jo romahtanut.Vain neljännes kalakannoista on järkevissä lukemissa. Ongelma uhkaa suoraan miljardin ihmisen ruokahuoltoa.

Homman nimi on se, että nykyinen tapamme ylikuluttaa maapalloa on kestämätön ja tulossa viimeiselle rajalle vielä nyt elävien sukupolvien eliniän aikana.

Kun seuraa esimerkiksi energiakeskustelua tai talousasioita, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että poliittinen eliitti lyö kollektiivisesti päätään samaan pensaaseen selittäessään, kuinka talouskasvua pitää nyt saada. Se kasvu, mistä silloin puhutaan, tehdään sillä hinnalla, joka maksetaan noiden uutisten kaltaisilla asioilla ja se maksetaan todennäköisesti vieläpä siten, että osa nykyisistä päättäjistä on näkemässä pahimman alun.