Metsäteollisuus

HS: "Stora Enso rakentaa valtavan sellutehtaan Uruguayhin"

Kuvitteleeko joku, että tämä tukee mitenkään kotimaista metsäteollisuutta? Toivottavasti ei, sillä teollisuuden rakennemuutos jatkuu näin ja puujalkaa nakerretaan tulevaisuudessakin.

Siitä taas seuraa se, ettei jatkossa ole vähäisintäkään järkeä perustella esimerkiksi energiapoliittisia valintoja ensisijaisesti metsäteollisuuden tarpeilla.

Metsäteollisuus siinä muodossa kuin olemme sen oppineet menneinä vuosikymmeninä tuntemaan on Suomessa auringolaskun ala, halusimme sitä tai emme. Markkinat (eli yhtiöiden johto) ovat päättäneet niin ja amen.

Työelämädopingia

Tähän on tultu, osa X.

Ylen uutiset kertoo, että

"Yhä useampi työntekijä käyttää lääkkeitä selvitäkseen työnsä haasteista. Vuorokausia valveilla pitävien mielialalääkkeiden ja jopa dementialääkkeiden käyttö on varsinkin nuorten koulutettujen keino pärjätä tehokkuusyhteiskunnassa."

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kertoo numeroista:

"Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä."

Jengi vetää siis työelämässä dementialääkkeitä (vaikka dementia ei oikeasti vaivaisikaan) ja muuta "toimistokokaiinia", jolla kuulemma jaksaa "60 tuntia töitä putkeen ilman mainittavia sivuvaikutuksia".

Haloo! Kuuleeko Maa? Tässä ei ole mitään järkeä. Jos tämä on kvartaalitalouden, tuottavuusohjelmien tai jonkun eläkepommin torjumisen hinta, niin väärin menee. Lasku lankeaa maksuun ennen aikojaan eikä tule tuottamaan sitä hyvää, jota sillä kuvitellaan saavutettavan.

Varmaan syitä tällaiseen ilmiööön on monia, surkea johtamikulttuuri mukaan luettuna. Jos kuvitellaan, että tuottavuutta saadaan aikaiseksi pelkästään vaatimalla ja rakentamalla menestymisen mittarit sellaisiksi, että tarvitaan kemiaa niistä selviytymiseksi, tapetaan lopulta luovuus ja keskitytään suoritteisiin. Näin kvartaalitalous toimii hetken hyvin, mutta kun kone yskii, huomataan ettei varaosia enää olekaan.

Tätä vauhtia työelämästä tulee (tai on jo tullut) joko kemiallista hurmosta tai totaalisen vastenmielinen paikka. Kumpikin ilmiö pitää huolen siitä, että pako oravanpyörästä kiihtyy ja se taas toimii kaikenlaisia tuottavuusohjelmia sun muita vastaan. Työssäjaksamisesta on aika turha puhua, jos porukka hymyilee lääkepöllyssä.

Miksi ihmeessä muuten me veronmaksajat osallistumme kelakorvausten kautta tähän? Miksi maksamme jotain lääkkeitä vain siksi, että joku saa voi tehdä joko lakia hipoen tai sitä rikkoen ylitöitä? Annetaan markkinatalouden maistaa omaa lääkettään ja poistetaan tarpeettomilta tapauksilta kelakorvaukset näin alkuun. Se ei vielä työelämää syövästään paranna, mutta tekisipähän kustannukset näkyvämmiksi.

Syystä eli toisesta tällaisista uutisista tulee mieleen Aldous Huxleyn teos Uljas uusi maailma. Siinä maailman on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety loogiseen loppuunsa saakka. Ihmisistä tehdään täydellisempiä geenitekniikan avulla ja kohtalot johdetaan suoraan näistä tuotantosarjoista.

Ihmisistä tehtiin onnellisia siten, että he saivat mitä halusivat eivätkä halunneet mitään, mitä eivät voineet saada. Murheeseen kehitettiin soma-huume, joka työnsi kaikki pahat asiat unholaan. Näin olo muuttui hyväksi ja tietämättömäksi kaikesta aidosta.

Aikamoista palikkalinnaa tässä työelämässä rakennellaan.

EDIT: klo 7.40. Lisätty Huxleyn teoksesta kertovat kappaleet.

Ei valmistettu Kiinassa

Harvemmin törmää niin suoraan ihmisoikeuksien esille nostamiseen liike-elämässä kuin saksalaisen Tushita-yhtiön verkkosivuilla.

Etusivun alareunassa kerrotaan, että:

"Our silent protest against Chinese crimes in Tibet and the extreme environmential polution:
NONE OF OUR PRODUCTS ARE MANUFACTURED IN CHINA"

Intiassa perustettu kustannusalan yhtiö tuottaa kalentereita, muistikirjoja ja muita painotuotteita. Yhtiö kertoo tukeneensa 28 vuotta erilaisia kansalaisjärjestöjä ympäri maailmaa ja sen juuret ovat Tiibetin pakolaisyhteisöissä.

Yhtiö kertoo ympäristöperiaatteistaan ja kertoo, että kaikki paperituotteet on valmistettu Saksassa, yhtiö täyttää paperin ja musteiden ympäristövaatimukset, he välttävät pitkiä kuljetuksia, tuotteita ei valmisteta Kiinassa ja yhtiö tekee yhteistyötä kansainvälisten reilun kaupan järjestöjen kanssa.


Tästä voisi moni muukin yhtiö ottaa mallia ja tehdä oikeasti suoraselkäistä ja reilua businesta.

Ruokakaupat ja ydinvoima

Ruokateollisuus tykkää syöttää kuluttajille lisäaineita ja muuta vastaavaa kemiallista moskaa. Vai mitä olette mieltä vaikkapa persikka-passionmehutiivisteestä, jossa ei ole muuta kuin vettä ja erilaisia lisäaineita tai jauhelihapihvistä, joka sisältää enimmäkseen broilerinahkaa?

Ruoka- ja vähittäiskauppa-alat tykkäävät myös sijoittaa ydinvoimaan. Kuten tunnettua Atria, Valio, Myllyn Paras, SOK ja Kesko ovat pistäneet munansa ydinvoimakoriin toisin kuin esimerkiksi Lidl, Lähikauppa ja M-kauppa.

Olisi tietysti aika populistista sanoa, että suomalaisille syötetään paljon ydinvoimalla tuotettua kemikaalia, koska meillä on aina mahdollisuus valita (toisin kuin eläimillä, joiden ruokiin ei sallita kaikkia niitä lisäaineita, jotka valinnan mahdollisuuden omaaville ihmisille sallitaan).

Voimme siis valita myös sen, että tuemme niitä kauppaketjuja, jotka eivät perusta toimintaansa säteilevään tulevaisuuteen. Asiaa varten on pistetty pystyyn adressi, jolla ketjuille halutaan kertoa että heidän päätöksillään on väliä.

Taannoisen ydinvoimakamppailun aikana päätettiin pistää pystyyn itsekkyyden muistomerkki, johon on kaiverrettu ydinvoiman puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Muistomerkki julkistetaan 21.10.2010 Helsingin Linnunlaulussa. Kansalaisille juhlat alkavat klo 19.

Visuaalisesti taitaville ihmisille on pistetty myös pystyyn antimainoskilpailu Fennovoiman osakkaista.

Samaan aikaan Olkiluodossa. Suomalaiset työsuojeluviranomaiset pyrkivät taannoin rytöpesäksi kuvatulle Olkiluoto 3:n työmaalle tarkastamaan menoa ja meininkiä. Hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta kun alun perin suunniteltua suppeammaksi jäänyt aineisto saatii kerättyä, työmaalta löytyi yrityksiä ja toimijoita, joista kukaan ei oikein tiennyt mitään.

Olkiluoto 3:n tilaajan eli TVO:n tarkistuslaskennassa selviteltiin, ettei heidän toimittajansa eli Arevan työmaalta vaan voi löytyä henkilöitä tai yrityksiä, joista ei ole mitään tietoa. Uskokoon ken tahtoo, mutta joku vuosi sitten samaisen työmaan nostureihin kävellä tepsutteli ja kiipesi Greenpeacen mielenosoittajat ilmeisesti kenenkään juuri häiritsemättä.

Poliittisella tasolla Olkiluoto 3:n hutilointi on kuitenkin johtamassa siihen, että tilaajavastuulain muutostarpeita on ryhdytty selvittämään. Laitoksen kustannukset vain kiipeävät ja valmistumisesta ei sen tarkempaa tietoa ole kuin, että se on myöhässä myöhästymistään.

Uusia Olkiluoto 3:n laatupoikkeamia odotellessa voidaan havainnoida Aalto-yliopiston tutkijoiden selvitys tuulivoiman tukitarpeesta. Se on poistumassa ennakoitua nopeammin, kuten Turun Sanomat kertoo:

Aalto-yliopiston tuoreen selvityksen mukaan maalle sijoitettavat tuulivoimalat ovat kannattavia huomattavasti ennustettua aikaisemmin, jopa jo viiden vuoden kuluttua. Mikäli kustannusennusteet toteutuvat, valtion energiatuki uusille voimalaitoksille laskee ensi vuodesta lähtien ja käy kokonaan tarpeettomaksi vuoden 2015 jälkeen. Vaikutus valtion kassaan olisi satoja miljoonia euroja.

Koska eduskunta ei välittänyt aikanaan ydinvoiman lisärakentamisen kunnollisesta punninnasta eduskunnasta tai kansalaisten mielipiteestä, vaan runttasi väkisin läpi kaksi uutta virhettä, voimme me kuluttajat tehdä valintamme ja ostaa markkinoilta sähköä, jota ei tuoteta ydinvoimalla. Se ei edes ole sen kallimpaa kuin ydinvoima.

Globaalisti aurinkovoimakin jyrää, mutta me täällä Suomessa olemme ilmeisesti päättäneet jättää tämänkin globaalin mahdollisuuden väliin periaatteessa väliäkös sillä, kunhan vaan saadaan ydinvoimaa (vaikka se ei koskaan valmistuisikaan).

Markkinatalouden mekanismeja voi käyttää myös siihen, näille uusille luville ei ole kysyntää. Katso mitä syöt ja mieti mistä maksat.

Vapon palkkiot

Kun maassamme leijuu valtionyhtiöiden täysin tarpeettomien usein kansanedustajista koostuvien hallintoneuvostojen jäsenten palkkioista nk. kohu, yhtiöt ovat kilvan julkistaneet palkkiot ja edustajien kokousaktiivisuuden.

Paitsi yksi yhtiö. Turvefirma Vapo. Se ei ole pörssifirma, mutta valtio omistaa siitä enemmistön. Ei kuitenkaan kokonaan.

Julkisuuden turpeessa muutenkin tarponut yhtiö haluaa käsitellä avoimuuttaan tai sen puutetta hallituksessa ja hallintoneuvostossa.

Kertoo yhtiöstä paljon, eikä hyvää, että muiden julkistaessa tiedot sitä pyydettäessä, Vapo nojaa byrokratian harmaaseen kaapuun.

Toiminta ei näytä tämän vuosituhannen toiminnalta.

Puhelinluettelon peruutusilmoitus uusittava vuosittain?

Nyt on tullut Fonectan palveluihin jälleen lomake, jolla voi peruuttaa turhakepuhelinluettelon tilauksen. Tällainenhan lipsahteli verkkoon jo aikaisemminkin.

Nyt asiasta puhutaan samassa yhteydessä Fonectan puhelinluetteloiden jakeluperiaatteiden kanssa. Periaatteissa kerrotaan vanhaa tarinaa siitä, että "Ei mainoksia"-ilmoitus postilaatikon tai -luukun yhteydessä estä tätä mainospakettia toimittamasta perille, koska se tuottajansa mielestä on "virallisiin tiedotteisiin rinnastettava hyödyllinen tietolähde".

Varmaan tuolle vertailulle "virallisiin tiedotteisiin" on vähintään jonkun aasinsillan kautta joku perustelu olemassa, mutta kömpelö selitys se on. Mitähän ne "viralliset tiedotteet" ovat, johini yritetään verrata? Ilmoitus äänioikeudesta yleisissä vaaleissa? Ei toimi. Veroilmoitus? Ei toimi sitäkään vähää. Ylipäätänsä koko termi "virallinen tiedote" on samaa luokkaa kuin "virallinen fanipaita". Kuka tahansa voi päättää sellaisesta.

Puhelinluettelo on analogisen ajan väline, joka on hiljalleen hiipumassa samaan kastiin mustavalkotelevision kanssa. Kuin alleviivatakseen tätä retroilua Fonecta kertoo, että nettilomakkeella tehtävä "peruutusilmoitus pitää tehdä vuosittain, koska mahdollisesta muutosta ei välity tietoa".

Kun teen muuttoilmoituksen asianmukaisesti muuton jälkeen, useat yhtiöt ja viranomaiset saavat tiedon muutosta ja uudesta osoitteesta automaattisesti.

Miten niin Fonecta sellaista ei saisi, kun kerran vaikkapa Dekkarikerho sellaisen saa? Tuo vuosittaisen peruutusilmoituksen teettäminen ihmisillä, jotka eivät halua paperista puhelinluetteloa, vaikuttaa lähinnä pelleilyltä. Varsinkin kun kyseessä on firma, jonka tehtävänä on ylläpitää luetteloa yhteystiedoista (joissa myös näkyvät ne muuttuneet tiedot).

Oikeasti Fonecta voisi toimia niin, että jos talouteen ilmoitetaan suoramainonnan kielto, puhelinluetteloakaan silloin ei jaeta ja siinä se. Ihan turhilta netti-ilmoituksilta sun muulta siihen liittyvältä logistiikalta vältyttäisiin. Näin vain ei haluta toimia, koska kenties se levikkiä mainosten tasolle.

Joskus vaan tuntuu siltä, että meitä tavallisia kuluttajia pidetään tyhminä.

Ruokapropagandaa

Iltalehden pääkirjoitus tykittää tänään:

"Suomalaiset on ohjelmoitu uskomaan propagandaa kotimaisen ruoan ylivertaisesta puhtaudesta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta"

Pääkirjoituksessa käsitellään luomuruoan huonoksi tehtyä asemaa suomalaisessa ruokakaupassa.

"Suomi on luomun kehitysmaa, eikä syy ole pelkästään kysynnän vähäisyydessä. Pääsyyllinen on keskittynyt, keskusjohtoinen ja kauaksi kuluttajasta ajautunut vähittäiskauppa, jonka logistiikkajärjestelmät sanelevat, mitä Suomi syö."

Kirjoituksen mukaan me syömme 'pitkälle jalostettua ja kallista moskaa'.

Pääkirjoitus tekee myös kevyttä vertailua muihin maihin ja asettuu kuluttajan puolelle siinä mitä me voimme itse kaupassa nähdä.

Suomalaisen ruoan puhtauden ylivertaisuus on myytti, jolla pönkitetään businessta, jonka eettisyydessä on toivomisen varaa, jos vähänkään pinnan alle katsotaan.

Facebookin arvo markkinoilla

HS kertoo Financial Timesin uutisesta, jonka mukaan yhteisöpalvelu Facebookin arvo on tällä hetkellä 26,7 miljardia euroa jälkimarkkinoilla. Se on paljon verrattuna moniin nykyisiin pörssiyhtiöihin.

Se on paljon myös verrattuna siihen, että listaamattoman yhtiön liikevaihdon kerrotaan viime vuonna olleen noin 633 miljoonaa euroa. Se on paljon siihenkin nähden, että tähän mennessä yhtiö on toiminut lähinnä sijoittajiensa rahoilla.

Faceookin pörssilistautumista on uumoiltu jo pitemmän aikaa ja viivyttelemällä listautumista ilmeisesti pyritään vain vedättämään hintaa ylöspäin käyttäjäm-ja mainostajamäärien kasvaessa.

Oma ilmiönsä sekin, että satojen miljoonien käyttäjien tietojen - todellisten tai keksittyjen - sekä kanavan käyttäjien työpöydälle arvioidaan olevan kymmenien miljardien arvoinen.

Tässä konkretisoituu ja muuttuu euroiksi se, mistä Tero Lehto kirjoittaa osuvasti Tietoja koneesta-blogissa:

Tietoturvayhtiö Trend Micron koulutusjohtaja David Perry sanoi viimeksi tavatesamme osuvasti: “Kannattaa muistaa, ettet ole Facebookin asiakas. Käyttäjänä olet tietoinesi resurssi, jota myydään mainostajille.”

Jos markkina-arvoja katsellaan, niin tuo Facebookin spekulatiivinen arvo on jotakuinkin yhtä suuri kuin kännykkäjätti Nokian nykyarvo, joka Kauppalehden listauksen mukaan 26.8.2010 oli  noin 26,2 miljardia euroa.

EDIT klo 8.19
Jos Facebookilla on puoli miljardia käyttäjää ja firman arvo on 26,7 miljardia euroa, keskimääräisen käyttäjän arvoksi Facebookille saadaan laskettua 53,4 euroa. Siinä se on sinunkin hintasi, jos olet Facebookin käyttäjä.

Puh... puh... puhelinluetteloita on kohta yksi vähemmän

Monin paikoin Suomessa on ollut se hullunkurinen tilanne, että puhelinluetteloita - noita analogisen puhelinajan paperisia reliikkejä - on tungettu postiluukusta sisään melkein puoliväkisin ihan kaksin kappalein.

No kohta ei enää ainakaan kaikkialla enää tungeta. Ylen mukaan toinen luettelofirmoista eli Eniro kertoo myyneensä eniro.fi-hakupalvelun, Helsingin Seudun ja Pirkanmaan puhelinluettelot ja Keltaiset Sivut -tavaramerkin Fonectalle 10,9 miljoonalla eurolla.

Sinänsä asiassa ei ole mitään yllättävää, sillä puhelinluettelon idea nyt vaan on nykymaailmassa auttamatta vanhentunut ja jää väistämättä digitaalisen vallankumouksen jalkoihin. Joskus aikoja sitten joku taisi painaa sähköpostiosoitteita ja/tai verkkosivustojen osoitteita luetteloihin. Ei paina enää.

Pitemmän päälle voi osoittautua, että 10,9 miljoonaa euroa oli itse asiassa hyvä kauppahinta - Enirolle. Tuolle jäljelle jäävällekään paperiselle puhelinluettelolle ei voi lupailla mitään erityistä tulevaisuutta, vaikka vielä taannoin Fonecta kertoili, että "Puhelinluettelo tavoittaa vuodessa lähes 3,4 miljoonaa suomalaista eli 74 % väestöstä".

Tuo väite muuten näyttää siirtyneen Fonectan sivulta jonnekin ja esimerkiksi alueellisista puhelinluetteloista sanotaaan enää, että "Fonectan puhelinluettelot ovat valtakunnan käytetyimmät painetut hakumediat". Mielenkiintoinen väite sekin, sillä vaatisi aika paljon määrittelyä ymmärtää mitä se todella tarkoittaa. Ehkä paperinkeräys on puhelinluettelon pääasiallinen käyttötarkoitus?

Muutos vaatii veronsa, niin nytkin. Yritysten kauppa tarkoittaa käytännössä sitä, että noin 130 työpaikkaa katoaa luetteloiden parista. Työpaikkojen menetys on valitettavaa, mutta digitaalinen vallankumous on jo muuttanut tapojamme tehdä asioita ja se taas muuttaa myös ammatteja, tekemisten sisältöjä sekä yritysten rakenteita.

Kaiken printin kohdalla haasteet nykyisellään ovat melkoisia.

PS: Fonectan luetteloiden massajakelun lopettamista odotellessa, ovessa on ja pysyy "Ei puhelinluetteloita"-ilmoitus. Sillä yhdelläkään kun tässä taloudessa ei tehdä mitään.

Tähän on tultu

Sarjassa älyttömiä uutisia voi näin keski-iässä vain ihmetellä mm. sellaista yksityiskohtaa, että nykyään on myynnissä lapsille vesipyssyjä vesileikkeihin, joihin tarvitaan paristot. Siis niissä on virtapiirejä, tehokkuusmittareita ja ties mitä. Siis lasten vesileluissa? Haloo, kuuleeko Maa? Kas kun ei seuraavaksi automatisoida kaikki leikitkin.

IS:n testissä näkyy kuitenkin suosikiksi päätyneen testin halvin ja vähiten teknologinen malli. Jotain pysyy sentään kohdallaan.

Vakavasti sanoen, nykymeno on sellaista, että kulutuksen lisäämiseksi tehdään melkein mitä tahansa, vaikka kaikkien pitäisi tajuta, ettei se ole enää mahdollista.

Liikaa mökkejä?

Radiouutisissa puhuttiin siitä, että kesäaikaan kesämökkikulttuuri syö hotelleilta liiketoimintaa. Ihmiset eivät menekään kesämatkoillaan hotelliin, vaan tuttaviensa ja ystäviensä mökeille majoittumaan. Matkailu- ja ravintolapalveluiden yhdistyksen toimitusjohtaja valitti, että meillä on liikaa mökkejä ja ihmiset viettävät siellä liikaa aikaansa.

Liikaa mökkejä? Ehkä, mutta ei siksi, että ihmiset vierailevat ja majoittuvat reissuillansa tuttaviensa luona.

Olisikohan meillä liikaa hotelleja? Tai liian kalliita hotelleja, vaikka kesäkaudella hinnoissa on alennusta yksityismatkailijoille, jos kerran business ei toimi?

Perjantaispekulaatio

Kun tätä ICT-maailmaa hetken katselee, niin on jotenkin tullut sellainen vaikutelma, että markkinoilla ja toimintaympäristössä alkaa olla tilaa jollekin uudelle lähestymistavalle ja toiminnalle. Mitä se on, sitä jengi ei vielä ole päättänyt.

Perinteiset jätit, kuten Microsoft, ovat pelinsä jo pelanneet, mutta kassaa riittää. Työasemapohjaisen busineksen idea on kuollut. Samoin yhden toimittajan teknologiaan tai tekemiseen perustuvat sovellukset ja rajapinnat. Venkoilu avoimuutta vastaan on turhaa. Sama koskee designihme Applea tai Nokiaa.

Toinen jätti eli Google elää mainoksillaan eikä rantautuminen yhteisöjen maailmaan ole oikein onnistunut. Orkut, Jaiku, Wave, Buzz jne., tuliko niistä mitään? Ei.

Yhteisömenestyjät Facebook tai Twitter ovat pinnalla, mutta varsinkin Facebook näyttää joutuvan ongelmiin yrittäessään saada liiketoimintamallin tuottamaan.Twitter avoimempana rallattelee, mutta sen konseptista tulee ongelma; kuka haluaa loputtomasti tiivistää ideansa 140 merkkiin?

Sitä vaan, että nettikansan tarpeet ovat vielä tyydyttämättä.

Sopeutuminen kuin toisessa maailmansodassa?

Scientific Americanin sivuilla on stoori siitä, miten globaalisti lähetytään tai ollaan lähestymättä ilmastonmuutosta Kööpenhaminan epäonnistuneen kokouksen jälkeen ja mitä se tarkoittaa taloudelle. Ja ilmastonmuutoksen hillinnälle.

Osa Kööpenhaminan julistukseen sitoutuneista maista ei ole määräajassa reagoineet siinä esiintyväät tavoiteeseen ilmoittaa vapaaehtoiset päästövähennykset. Omat tavoitteensa ilmoittaneet edustavat kuitenkin yli 80 % nykyisistä kasvihuonekaasupäästöistä.

Tavoittet ovat kuitenkin jääneet varsin kauas siitä, mitä niiden pitäisi olla.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä olennaisinta on rajoittaa päästöjä. Se taas ei onnistu pelkästään teknologialla, vaan tarvitaan myös muutoksia elämäntapaan, kuten Stockholm Environment Instituten johtaja Johan Rockström sanoo:

All the science shows that technology is not a silver bullet. We'll have to see lifestyle changes, as well.

Numeroina kysymys on siitä, että jos ilmaston lämpenemisen halutaan rajoittaa 2 °C:een, on ilmaston hiilidioksidin enimmäiskonsentraatioksi arvioitu 450 ppm ja nyt olemme menossa noin 390 ppm:n kohdalla.

Tämän tavoitteen onnistumista on myös ryhdytty epäilemään ilman voimakkaita toimia. Columbian Lamont–Doherty Earth Observatoryn tutkija Wallace Broecker arvioi, että tavoitteen saavuttaminen olisi samanlainen sopeuttamisurakka kuin toinen maailmansota.

Hän pitää epätodennäköisenä, että maailma ottaisi ilmastonmuutoksen riittävän vakavasti. Mahdollisuus meillä hänenkin mukaansa edelleen on.

Aika ilmastonmuutoskeskustelussa Kööpenhaminan jälkeen on harhautunut aika sivuraiteille. Denialistien kanssa kinasteleminen vaikkapa Himalajan jäätiköiden sulamisaikataulusta ei johda lopultakaan mihinkään, kun iso kuva kertoo meidän matkustavan pikajunalla helvettiin.

* * *

Oma mielenkiintoinen ilmiönsä on syntymässä siitä, miten uusiutuvaa teknologiaa otetaan käyttöön ja mikä merkitys asialla on. Esimerkiksi Intiassa on menossa suuret projektit aurinkoenergian hyödyntämiseksi ja näissä motivaatio ei ole syntynyt ympäristöliikkeestä, vaan busineksesta, millä on asiassa suuret intressit.

Samaan puhtaan teknologian talouden kasvua tukevaan merkitykseen viittaa myös se, että nykyisellään suurin puhtaaseen teknologiaan investoiva maa on Kiina. Ja raha puhuu täälläkin.

Maailma on busineksessakin muuttumassa, halusivat savupiippufilosofian kannattajat sitä tai eivät. Suomi vaan ei näytä ottavan tätäkään muutosta tosissaan, vaan pitäytyvän menneiden aikojen ajattelussa.

Ydinvoimassa ei ole taloudellista järkeä

Climate Progress-blogin vieraileva kirjoittaja Craig Severance tekee selkoa ydinvoiman businesslogiikasta.

Hän listaa  ydinvoiman lisärakentamisen ongelmia Yhdysvalloissa. Lyhyesti referoituna Severancen pointit ovat seuraavat:

• Pääoman suuri tarve. Nämä rahat ovat yhteiskunnassa muualta pois.
• Ilmastonmuutos. Ydinvoima on liian kallista ja liian hidasta ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Ydinvoimaan sijoitetut rahat ovat pois ilmastonmuutoksen hillinnästä eikä ydinvoima edes ole koko elinkaareltaan päästötöntä (PDF). Sitaatti: "Putting most of your money into a technology that is more costly, slower, and less effective is a strategy for failure — and climate change is an issue where the world cannot afford to fail."
• Työllisyys. Ydinvoiman lisärakentaminen sitoo valmiiksi niukkoja työvoimareservejä vaituissa paikoissa eikä koko yhteiskunnassa. Energiatehokkuuteen ja hajautettuun energiantuotantoon panostaminen luo enemmän työpaikkoja ja sinne missä niitä eniten tarvittaisiin.
• Taloudelliset riippuvuudet. Ydinvoima ei juuri auta kansakuntia parantamaan riippumattomuutta tuonteienergiasta, sillä vain harvoilla mailla on merkittäviä uraanivaroja. Ydinvoima on yksi tuontienergian muoto.
• Sotilaallinen turvallisuus. Ydinvoima luo oman turvallisuusuhkansa ja vaatii isoja investointeja pitää terroristit ja ydinaseiden rakentamisesta kiinnostuneet valtiot erossa ydinmateriaaleista. Uraania ja plutoniumia voi käyttää aseena muutenkin kuin rakentamalla perinteisiä ydinaseita, joten esimerkiksi terroristit eivät tarvitse ydinvoimalaitosta, vain pääsyn näihin materiaaleihin.

Severance tiivistää johtopäätöksensä yhteen virkkeeseen: "Nuclear power makes no business sense". Ydinvoimassa ei ole businessjärkeä.

Hän ehdottaa uudelle ydinvoimalle tehtäväksi due dilligence-testit (PDF) ja toteaa ydinvoiman lisärakentamisen epäonnistuvan kaikissa hänen ehdottamassaan viidessä testissä.

Hän myös muistuttaa, että ydinvoiman kauppamiesten liiketoimintasuunitelmat näyttävät aina hyviltä, se on kauppamiesten tehtävä. (Todellisuus voi tietysti olla täysin toisenlainen, kuten Olkiluoto 3:sta tiedämme). 

Tällaista keskustelua siis Yhdysvalloista.

Mikähän ihmeellinen logiikka suomalaisen uuden ydinvoiman muka tekisi näissä asioissa erilaiseksi kuin amerikkalaisen? Ei juuri mikään.

Murskaavaa kilpailutusta

Kunnat ja kaupungit ovat ulkoistaneet 2000-luvulla vauhdilla terveyspalveluita. YLE:n uutiset kertoo näistä tehdyistä tutkimuksista tavalla, joka avaa ulkoistamisen mielekkyyttä:

• Terveydenhuollon ulkoistaminen ja yksityistäminen ei ole tuonut säästöjä, vaan jopa lisännyt kuluja. 
• Kilpailutus ei ole laskenut kustannuksia, vaan lähinnä nostanut hintoja. 
• Ulkoistetut terveysasemat tuottavat vähemmän terveyspalveluita kuin kuntien omat terveysasemat (joa 40 % vähemmän).
• Ulkoistetuilta terveysasemilta on lähetetään useammin potilaita erikoissairaanhoidon kalliisiin jatkotutkimuksiin kuin kunnanomilta terveysasemilta.

Uutinen sinänsä ei kerro tutkimusten kattavuudesta, mutta niitä on tehnyt ilmeisesti Kansaneläkelaitos, joten tuskinpa uutinen nyt ihan tyhjän päällä on.

Yksi syys miksi sitten kilpailutusta käytetään löytyy siitä, että kunnassa ei ole saatu palkattua lääkäreitä, joten ulkoistamiseen on ajauduttu.

* * *

Terveyspalvelut eivät ole ainoa julkisen talouden sektori, missä ulkoistamista tai ostopalveluja käytetään. Valtion tuottavuusohjelman yksi idea on se, että organisaatioiden pitäisi saada aikaiseksi enemmän suoritteita vähemmällä henkilöstöllä. Tätä usein kutsutaan tehokkuudeksi.

Tällaisessa tuottavuusideassa on se huono puoli, että se maksaa veronmaksajille ylimääräistä.

Otetaan esimerkki fiktiivisestä asiantuntijatyöstä, jota tarvitaan organisaatioon yhden henkilötyövuoden verran.

Jos organisaatio palkkaa tällaisen asiantuntijan, sanotaan nyt vaikkapa 4000 € kuukausipalkalla ja lasketaan sen päälle ravakasti sivukuluja eli 70 %:n verran. Tästä saadaan työn hinnaksi vuodessa 81600 €.

Ostetaan esimerkin vuoksi sama työ ulkoistuskumppanilta. Ajatellaan, että kumppanilta ostettu työntekijä tekee 200 työpäivää ja jokaisena 7 tuntia laskutusta. Oletetaan, että tuntihinnaksi asiantuntijatyöstä on sovittu 80 €/h. Tästä saadaan verottomana hintana 112 000 euroa ja arvonlisäverollisena 136 640 €.

Korostettakoon, että kyse on yksinkertaistetusta esimerkistä ja keksityistä summista, jotka kuitenkin kielivät siitä ongelmasta, joka näihin ulkoistuksiin liittyy. Organisaatiolla samasta työpanoksesta ulkoistettuna koituu helposti esimerkiksi 40 %:n ylimääräiset kustannukset, mutta saako veronmaksaja sillä yhtään sen enempää?

Sopii epäillä.

PS: Julkishallinnossa 4000 €/kk tienaavat asiantuntijat ovat lopultakin harvassa eikä sellaista työtä saa läheskään kaikilla toimialoilla ostettua 80 €/h hintaan. Lisäksi sivukulut on arvioitu ilmeisen yläkanttiin.

Kauppa, nyt 2000-luvulle!

YLE Uutisten mukaan "Kaupan liiton mielestä ympäristöministeriö antaa kaavoitukselle liikaa painoarvoa, kun se päättää uusien suurmyymälöiden sijoituspaikoista".

Kaupan liittoa hiertää se, että asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ei ole ollut innostunut siitä, että esimerkiksi kauppakeskuksia sijoitetaan taajama-alueiden ulkopuolelle ja pelkkien henkilöautoyhteyksien varaan. Ympäristöministeriön kielteisiä kauppakeskuspäätöksiä on perusteltu esimerkiksi ympäristöarvoilla.

Vapaavuori sanoo, että "kaupan toimijat, toisin kuin aiemmin kun näitä kauppoja pyrittiin sijoittamaan keskelle asustusta, niin nyt he hakevat sijoituspaikkoja keskelle peltoja ja moottoritien varsille".

Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala pelkää samassa jutussa, että ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille.

* * *

Vapaavuori on oikeassa, kaupan liitto väärässä.

Kaupan liiton urputus on peräisin laissez-faire-markkinataloudesta, jossa annetaan mennä vaan ilman mitään rajoituksia. Samalla unohtuu se, että nyt ja lähivuosikymmeninä myös Suomessa on suurempiakin murheita kuin se, että mitkä tahansa kaupan hankkeet saisi toteuttaa ihan miten vaan.

Ilmastonmuutoksen yhteiskuntaan ei kuulu Kaupan liiton kaltaiset ideat ja hankkeet, joissa erilaisia kuvioita perustellaan sillä, että on haitaksi liiketoiminnalle se, että ympäristörasitusta kasvatetaan täysin tarpeettomasti.

Samalla haastattelussa esitetty uhkaus siitä, että " ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille" on menneiden aikojen uhoamista ja pelottelua. Kaupan liitolta jää näkemättä, että nämä pikavoittoja ekologisten kustannusten hinnalla etsivät sijoittajat ovat Suomesta ylipäätänsä kiinnostuneita vain siksi, että täkäläiset sinisilmäiset päättäjät antavat turhuuden tapahtua ja heidän kerätä voitot vauhdilla.

Kaupan liitto tekisi ison palveluksen itselleen ja kuluttajille, jos käyttäisi energiansa sen pohtimiseen, miten ympäristörasitusta voidaan alentaa eikä tyytyisi urputtamaan tuhlaavaisuuden aikakauden teemoilla.

Bloodwashing

Muutama päivä sitten raportointiin tiedotusvälineissä ja muualla laajasti sikojen surkeasta kohtelusta eräillä sikatiloilla Suomessa.

Nyt maa- ja metsätalousministeriö on ryhtynyt toimiin; se myöntää YLEn mukaan 250 000 euroa sianlihan menekin edistämiseen.

YLEn mukaan Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) kiistää tuotantoeläinten kohtelusta nousseen kohun ja ministeriön myöntämän sianlihan menekinedistämisen yhteyden toisiinsa ja kertoo myös muiden elintarvikkeiden menekin edistämistä tuettavan.

Taustalla on Suomen Sikayrittäjät -yhdistys ryhtyi puuhaamaan avustusta ja sen hakemista sen jälkeen, kun sikojen kasvatusolosuhteet nousivat ensimmäisen kerran kohun aiheeksi kaksi vuotta sitten.

Ympäristöpuolelta on termi greenwashing tuttu ja sillä tarkoitetaan sitä, että melkein mitä tahansa saadaan ympäristöystävällisen näköiseksi, kunhan viestitään sopivalla tavalla. Hieman samalta tämä sikateollisuuden tukeminen näyttää, paitsi ettei se ole edes vihreää. Kyse on lähinnä bloodwashingista.

Eikö nämä viestintä- ja väritysrahat pitäisi ohjata sikojen olosuhteiden parantamiseen tai valvonnan tehostamiseen, eikä teollisuuden palkitsemiseen? Mistä lähtien muuten lihateollisuus on tarvinnut myyntinsä edistämiseen mitään tukea ylipäätänsä? Eikö kinkku mene kaupaksi?

Parasta markkinointia on se, että asiat ovat oikeasti kunnossa eikä se, että ne vain näyttävät siltä.

Ruokabusineksen säteilevä idea

Viikonlopun HS kertoo, että ruokabusines haluaa mukaan ydinvoimabusinekseen.

Ydinvoimaa maahamme ajavan Fennovoiman omistajista löytyvät mm. elintarvikealan yritykset Valio, Atria ja Myllyn Paras sekä kauppaketjuja pyörittävät Kesko ja SOK.

Asiasta ei ole paljoa huudeltu, mikä sinänsä ei ole yllätys. Viime aikoina elintarvikebusines on pysyttäytynyt poliittisia intohimoja sisältäneiden hankkeiden ulkopuolella.

Perustelu näille omistuksille on lehtitietojen mukaan siinä, että sen väitetään takaavan niille edullisen energian saannin, vähennetään riippuvuutta sähköntuonnista ja fossiilisista polttoaineita.

Nämä perustelut näyttävät paperilla hyvältä, mutta eivät kestä kaikin osin merivettä. Ydinvoima ei ole mitenkään erityisen halpaa, lisää kontrollin tarvetta ja riippuvuuksia eikä edes ole kaikista energiantuotantotavoista vähäpäästöisintä, jos katsotaan koko elinkaarta.

Elintarvikebusines on lisäksi toimiala, jossa on paljonkin mahdollisuuksia ensisijassa tehostaa energian käyttöä eikä pyrkiä aktiivisesti lisäämään sitä. Energian käytön tehostaminen on aivan keskeisin ilmastonmuutoksen torjunnan keino. Miksi näiden yhtiöiden pitää siis olla mukana hankkeessa, joka ei ole niiden ydinliiketoimintaa?

Atrian toimitusjohtaja Matti Tikkakoski sanoo HS:ssä ydinvoimahankkeen sopivan Atrian imagoon. Mitenköhän säteilevät ja saastuttavat uraanilouhokset sekä vuosituhantinen ydinjäteongelma soveltuvat Atrian pirtaan? Kenties yhtä hyvin kuin viimeaikainen keskustelu sikojen surkeasta kohtelusta sikatiloilla?

SOK:n osallistuminen ydinvoimahankkeeseen on sekin omituista, sillä SOK:n takaa löytyy 22 itsenäistä osuuskauppaa, jotka ovat asiakasomistajiensa - eli käytännössä kuluttajien - omistuksessa. Se avaa ydinvoima-aktivisteille selvän ja näkyvän keskustelukanavan liiketoiminnan moraalista ja sen suhteesta ydinvoimaan.

Asiakasomistajilta ei tietenkään ole kysytty asiasta ennalta mitään. Se ei tietenkään operatiivisessa toiminnassa ole tarpeen, mutta SOK:n johdon olisi voinut olettaa ottavan huomioon potentiaaliset imagoriskit. Nyt osalle kuluttajista jää käteen se, ettei SOK oikeasti välitä taustoistaan ja siitä, mitä siellä ajatellaan asiasta.

Ydinvoima on siis selkeä riski elintarvikebusinekselle.

Tässäkin asiassa kuluttajilla on omien valintojensa kautta vaikutusmahdollisuutensa, merkit ja brandithan me tunnemme.

EU-ympäristömerkki

Ihan vaan idean vuoksi. EU-Kukka on Euroopan yhteisön yhteinen ympäristömerkki. Se on saitin mukaan puolueeton tae tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä ja laadusta.

Kukan markkinoinniksi on menossa kampanja, jossa voi voittaa ekologisen talviloman neljälle Rautavaaran Metsäkartanossa.

Yhtenäisemmillä markkinoilla on itse asiassa ihan järkevää, että myös ympäritömerkinnät yhtenäistetään. Siinä ei lähtökohtaisesti ole mitään sen pahempaa.

On tietysti yksi asia, joka tällaisissa pistää pohtimaan eli se, että ympäristöllä myydään lisää kulutusta. Siitä ei oikeasti ole kenellekään mitään iloa.

"Olemme sitä mitä ostamme"

Nettiä kierrellessä tulo Celcias-sivustolla vastaan juttu shoppailusta ja Neal Lawsonin kirjasta All Consuming: How Shopping Got Us Into This Mess and How We Can Find Our Way Out.

Hän kysyy, mitä vikaa shoppailussa on? Lawson kertoo, että kun hän kertoi kirjoittavansa shoppailusta kriittistä kirjaa, reaktiot olivat usein vihamielisiä. Hän kertookin siitä, että shoppailusta on tullut massa-addiktio, jota kauppa ruokkii.

Kuluttaminen on ollut keskuudessamme jo pitkään, mutta kiihtynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana turbo-kuluttamiseksi. Shoppailuaddiktio on vauhdittunut samaa tahtia. Se mitä ostamme on kietoutunut identiteettiin.

Lawsonin väkökulmaa voi tiivistää siten, että me emme ole sitä mitä teemme, vaan sitä mitä ostamme.

Jutun mukaan Lawson ei jätä kirjassaan asiaa tähän, vaan jatkaa talousteoreettisempiin tarkasteluihin talousteoreetikkojen, kuten Ludwig von Misesin, Friedrich von Hayekin ja esimerkiksi John Maynard Keynesin kautta.

Celciaksen stoorin perusteella mielenkiintoinen opus, joka täytynee ottaa mahdollisten hankintojen listalle.

Itse asia eli shoppailun addiktiivisuus ei ole mitenkään uusi juttu, sillä Suomessakin on kerrottu siitä, että "Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto".

Tähän asiaan voisi kiinnittää laajemminkin huomiota, sillä shoppailu massa-addiktiona ei ole muille harmiton asia, vaan yleisenä käyttäytymismallina aiheuttaa seurannasivaikutuksia esimerkiksi ympäristönäkökulman kautta.

Aikakautemme suurimpien ongelmien joukkoon kuuluu ylipäätänsä se, että me kulutamme liikaa teollistuneissa maissa ja rahan kierron jatkuva kiihtyminen vain vaatii lisää kuluttamista. Se ei voi olla ikuista, eikä se voi lopulta olla tuhoamatta elinmahdollisuuksiamme Maassa.

Yksi termi, johon asian tiimoilta kannattaa tutustua on Slow Money.