Yksityistä kädetystä

WSOY:n varatoimitusjohtaja Leena Majander:"Tarvitaan ääneenlausuttu yhteinen tahtotila siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin suhde kansantaloudessa on nyt kestämätön. Tulevaisuuden hyvinvointi rahoitetaan terveen ja kasvavan yksityisen sektorin menestyksen kautta." (Yle 2.12.2012).

Näinhän asian väitetään olevan ja loogisesti onkin niin, että pelkällä julkisen veronmaksajien kustantamalla taloudellisella aktiviteetillä emme tule toimeen, ellemme keksi jostain ikiliikkujaa. Tämä ilmeinen yhteys jätetään kotitehtäväksi, mutta varsinainen pointti on kysymys. Mitä tämä yksityinen sektori aikoo tehdä asian eteen? Toivottavasti vastaus ei ole se, että se odottelee vetovoimansa kasvattamiseksi julkisen sektorin toimia...

Ja sitten sivuhuomautus. Onko kukaan missään arvioinut sitä kuinka paljon julkisen sektorin tehottomuudesta on tosiasiassa yksityisen sektorin kädettömyyden ansiota? Se luku ei ole nolla (tai negatiivinen), minkä kaikki IT-ihmiset tietävät ja kaikesta päätellen myös sote-ihmiset. Ja kunta-alan ihmiset. Ja...

Joululahjat - Osta heti! Katso linkki!

Jouluhurmos on vallannut kauppakeskukset jo aikaa sitten ja tavarataivaan aura sykkii omaa onneaan niille, joille se on elämän sisältö sen itsensä vuoksi.

Meille muille joululahjoilla voi olla jokin merkitys. Kepa ry. on koonnut listan eettisiä lahjoja myyvistä järjestöistä. Kannattaa aina muistaa, että lahjan ei tarvitse olla tavara.

Lista: http://www.kepa.fi/osallistu/eettiset-joululahjat

Ostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaosta!

Napajäätiköt sulavat odotettua nopeammin

Yle uutiset kertoo BBC:n jutusta:

"Napajäätiköiden sulaminen on nopeutunut Grönlannissa ja Etelämantereella 20 vuoden aikana. Tuore tutkimus osoittaa, että jään sulaminen pelkästään näillä alueilla on pian suurin syy merenpinnan nousuun."

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n arviot vuodelta 2007 näyttävät olevan alakantissa.

Maapallolta on kuluvan vuosisadan aikana katoamassa kokonaisia valtioita ja silti asian edessä käytännössä vain ihmetellään. Voivottelu lyhyen aikavälin taloudellisista menetyksistä on turhaa, koska tarvittava muutos on paljon syvällisempi kuin nyt edes ymmärretään ja muutos on vasta alussa.

Metsäteollisuus

HS: "Stora Enso rakentaa valtavan sellutehtaan Uruguayhin"

Kuvitteleeko joku, että tämä tukee mitenkään kotimaista metsäteollisuutta? Toivottavasti ei, sillä teollisuuden rakennemuutos jatkuu näin ja puujalkaa nakerretaan tulevaisuudessakin.

Siitä taas seuraa se, ettei jatkossa ole vähäisintäkään järkeä perustella esimerkiksi energiapoliittisia valintoja ensisijaisesti metsäteollisuuden tarpeilla.

Metsäteollisuus siinä muodossa kuin olemme sen oppineet menneinä vuosikymmeninä tuntemaan on Suomessa auringolaskun ala, halusimme sitä tai emme. Markkinat (eli yhtiöiden johto) ovat päättäneet niin ja amen.

Ruokakaupat ja ydinvoima

Ruokateollisuus tykkää syöttää kuluttajille lisäaineita ja muuta vastaavaa kemiallista moskaa. Vai mitä olette mieltä vaikkapa persikka-passionmehutiivisteestä, jossa ei ole muuta kuin vettä ja erilaisia lisäaineita tai jauhelihapihvistä, joka sisältää enimmäkseen broilerinahkaa?

Ruoka- ja vähittäiskauppa-alat tykkäävät myös sijoittaa ydinvoimaan. Kuten tunnettua Atria, Valio, Myllyn Paras, SOK ja Kesko ovat pistäneet munansa ydinvoimakoriin toisin kuin esimerkiksi Lidl, Lähikauppa ja M-kauppa.

Olisi tietysti aika populistista sanoa, että suomalaisille syötetään paljon ydinvoimalla tuotettua kemikaalia, koska meillä on aina mahdollisuus valita (toisin kuin eläimillä, joiden ruokiin ei sallita kaikkia niitä lisäaineita, jotka valinnan mahdollisuuden omaaville ihmisille sallitaan).

Voimme siis valita myös sen, että tuemme niitä kauppaketjuja, jotka eivät perusta toimintaansa säteilevään tulevaisuuteen. Asiaa varten on pistetty pystyyn adressi, jolla ketjuille halutaan kertoa että heidän päätöksillään on väliä.

Taannoisen ydinvoimakamppailun aikana päätettiin pistää pystyyn itsekkyyden muistomerkki, johon on kaiverrettu ydinvoiman puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Muistomerkki julkistetaan 21.10.2010 Helsingin Linnunlaulussa. Kansalaisille juhlat alkavat klo 19.

Visuaalisesti taitaville ihmisille on pistetty myös pystyyn antimainoskilpailu Fennovoiman osakkaista.

Samaan aikaan Olkiluodossa. Suomalaiset työsuojeluviranomaiset pyrkivät taannoin rytöpesäksi kuvatulle Olkiluoto 3:n työmaalle tarkastamaan menoa ja meininkiä. Hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta kun alun perin suunniteltua suppeammaksi jäänyt aineisto saatii kerättyä, työmaalta löytyi yrityksiä ja toimijoita, joista kukaan ei oikein tiennyt mitään.

Olkiluoto 3:n tilaajan eli TVO:n tarkistuslaskennassa selviteltiin, ettei heidän toimittajansa eli Arevan työmaalta vaan voi löytyä henkilöitä tai yrityksiä, joista ei ole mitään tietoa. Uskokoon ken tahtoo, mutta joku vuosi sitten samaisen työmaan nostureihin kävellä tepsutteli ja kiipesi Greenpeacen mielenosoittajat ilmeisesti kenenkään juuri häiritsemättä.

Poliittisella tasolla Olkiluoto 3:n hutilointi on kuitenkin johtamassa siihen, että tilaajavastuulain muutostarpeita on ryhdytty selvittämään. Laitoksen kustannukset vain kiipeävät ja valmistumisesta ei sen tarkempaa tietoa ole kuin, että se on myöhässä myöhästymistään.

Uusia Olkiluoto 3:n laatupoikkeamia odotellessa voidaan havainnoida Aalto-yliopiston tutkijoiden selvitys tuulivoiman tukitarpeesta. Se on poistumassa ennakoitua nopeammin, kuten Turun Sanomat kertoo:

Aalto-yliopiston tuoreen selvityksen mukaan maalle sijoitettavat tuulivoimalat ovat kannattavia huomattavasti ennustettua aikaisemmin, jopa jo viiden vuoden kuluttua. Mikäli kustannusennusteet toteutuvat, valtion energiatuki uusille voimalaitoksille laskee ensi vuodesta lähtien ja käy kokonaan tarpeettomaksi vuoden 2015 jälkeen. Vaikutus valtion kassaan olisi satoja miljoonia euroja.

Koska eduskunta ei välittänyt aikanaan ydinvoiman lisärakentamisen kunnollisesta punninnasta eduskunnasta tai kansalaisten mielipiteestä, vaan runttasi väkisin läpi kaksi uutta virhettä, voimme me kuluttajat tehdä valintamme ja ostaa markkinoilta sähköä, jota ei tuoteta ydinvoimalla. Se ei edes ole sen kallimpaa kuin ydinvoima.

Globaalisti aurinkovoimakin jyrää, mutta me täällä Suomessa olemme ilmeisesti päättäneet jättää tämänkin globaalin mahdollisuuden väliin periaatteessa väliäkös sillä, kunhan vaan saadaan ydinvoimaa (vaikka se ei koskaan valmistuisikaan).

Markkinatalouden mekanismeja voi käyttää myös siihen, näille uusille luville ei ole kysyntää. Katso mitä syöt ja mieti mistä maksat.

Läikkyykö?

Vaikka asia on vakava ja tuskin ihan näin suoraviivainen, niin jostain syystä vaikuttaa siltä, ettei tämä BP:n toimintaa parodisoiva videonpätkä ole ihan avaruudesta:

(Via MikroPC)

Maailman parantamista?

Eurooppa oli viikonloppuna taloudellisessa mielessä kuilun partaalla, mutta antamalla vakuuksia jättimäisistä rahasummista tilanne näyttää YLEn uutisen mukaan hetkeksi rauhoittuneen. Se ei kuitenkaan pitemmän päälle riitä, vaan EU:n jäsenmaiden talouksillekin pitää tehdä jotain. Samalla puheet siitä, että EU:lla olisi syytä olla suhteessa jäsenvaltioihin kontrollikeinoja, kasvavat.

Pelastus oli jälleen lopulta markkinoiden käsissä ja oletettavaa on, että talousongelman jälkihoito ratkaisee, miten kestäväksi nyt nähdyt toimenpiteet osoittautuvat. Ongelman juuret ovat varsin syvällä ja lopulta kasvuhakuisen talouden mekanismeissa.

* * *

Tarjalla on oikeita puheenaiheita kanaalin varrella. Samalla kun esillä pidetään kaikenlaisia joutavia puheenaiheita ja juorumasiinaa, maailmaa vaivaavat suuret kysymykset kuten vesi ja sen puute, peak oil, mehiläiset, ruoantuotanto ja kontrolli.

Kannattaa katsoa ja pohtia mikä onkaan tärkeää.

* * *

Yhdysvalloista kuuluu kaikenlaisia uutisia. Meksikonlahti valuu öljyä ja asian korjausyritykset eivät näytä onnistuvan. Öljybusineksen pahimmat skenariot kelluvat meren pinnalla.

New Jerseyssä Oyster Creekin ydinvoimalaitos vuotaa radioaktiivista tritiumia, joka ei ole kaikista pahimpia radioaktiivisia aineita. Silti pitoisuudet ylittävät selvästi lain salliman ja aiheuttavat huolta. Vaikka kyse ei ole mistään pahimmasta kriisistä, tapahtuma muistuttaa siitä, että nämä laitteet eivät ole idioottivarmoja.

Senaatti on keskiviikkona ottamassa käsittelyyn odotetun ilmasto- ja energialain, jolla pyritään myös luomaan reippaasti työpaikkoja puhaan energian parissa. Se voi olla Yhdysvaltojen taloudessa yksi pitemmänaikavälin suuntaa muuttava tekijä.

Komissio

Testataan kuvan lähettämistä mobiilisti. Tuossa rakennuksessa on nyt hätä talouden kanssa. Toivottavasti meillä muilla ei ole kohta.

EDIT 12.11: Tämähän toimii hienosti. Nyt voi lähteä (vähän myöhässä, mutta kuitenkin) saattamaan ydinvoimaa historiaan.

Hallitus hyväksyi, mutta mitä?

Suomen hallitus hyväksyi tänään periaatepäätökset TVO:lle ja Fennovoimalle yhteensä kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. Lopullisesti ydinvoiman lisärakentamisesta päättää eduskunta.

Hallituksen päätös ei ollut yllätys, vaikka oikeuskansleri tutkiikin asian valmisteluun osallistuneen työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Taisto Turusen mahdollisia jääviyksiä asian käsittelyssä. Milloinkohan viimeksi valtioneuvosto on tehnyt päätöksiä asiassa, jossa keskeistä valmsitelijaa tutkitaan jääviysongelmien vuoksi. Ei ihan äkkiä tule mieleen.

Ongelmat ydinvoiman lisärakentamisen kohdalla eivät lopu tähän. Samassa kokouksessa valtioneuvosto hyväksyi myös periaatepäätöksen Posivan ydinjätteen loppusijoituspaikan laajentamisesta siten, että myös Olkiluoto 4:n jätteet voidaan sijoittaa sinne. Kyse on siis TVO:n ydinvoimaluvasta. Fennovoiman hakemuksessa ei ole toistaiseksi osoitettavissa luotettavaa tapaa ydinjätteiden hoitamiseksi. Lisäksi on niin, ettei edes TVO:n ydijätteiden loppusijoitusta ole lopullisen luotettavasti ratkaistu.

Päivän toinen uutinen kertoo, että Suomesta puuttuu ajantasainen laki ydinonnettomuuksien korvaamiseksi. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, etteivät vakuutusyhtiöt suostu vakuuttamaan ydinvoimalaitoksia. Nyt energiayhtiöiden vastuu mahdollisen onnettomuuden sattuessa rajoittuu naurettavaan 200 miljoonaan euroon. Lopun tästä vastuusta kattavat veronmaksajat.

Myös elinkeinoministeri Pekkarinen (kesk.) pistämässä vastuuta onnettomuuksista veronmaksajien vastuulle.

Lähtökohtaisesti kyse on moraalista ja nyt hallitus on kokonaisuutta ajatellen tehnyt moraalittoman ratkaisun. Se ei ansaitse vähäsintäkään kunniaa siitä.

Jos (tai kun) ydinvoimapäätökset yritetään murjoa eduskunnassa läpi ennen kesälomia, ihan vain vaalitaktisista syistä johtuen, kyse ei ole enää pelkästään normaalista poliittisesta moraalisesta huojunnasta, vaan halveksunnasta sekä suomalaisia oikeusperiaatteita että demokratiakäsityksiä vastaan. Lainsäädännön mukaan kun asiaa pitäisi tarkastella yhteiskunnan kokonaisedun kannalta, eikä yksittäisten energiaformojen tai niiden tarpeisiin sorvattujen hallitusten vanhentuneiden strategioiden tarpeisiin.

Otetaan vielä yksi ongelma esiin, kun kuitenkin joku ajattelee, että asia on taloudellisesti tärkeä. Niin se onkin, mutta siksi, että nyt ollaan tekemässä pahaa taloudellista virhettä, jonka senkin maksavat sähkön käyttäjät. Nimittäin, nämä ydinvoimalat rakennetaan ulkomaisella velkarahalla, isolla velkarahalla, joka lähentelee 10 miljardia euroa. Samalla on havaittavissa, että ydinvoimalat eivät ole mitään kultakaivoksia.

Tämä kaikki tarkoittaa mm. sitä, että puheet siitä, ettei tavallisen kansan tarvitse osallistua näiden kahden virheet rahoittamiseen, ovat täyttä puppua.

Ydinstrategiaa

Osaamisesta on puhuttu juhlapuheissa kauniisti suomalaisen yhteiskunnan keskeisenä elementtinä.

Bulkkituotanto on viime vuosina siirtynyt muualle halvempien tuotantokustannusten ja globaalien markkinoiden läheisyyden perässä. Sillä alueella taloudellisuuta on ajettu huippuunsa, joten korkeasti koulutetussa pohjolassa on päätelty - sinänsä aivan oikein - että täytyy panostaa innovaatioihin, osaamiseen ja korkeaan jalostusasteeseen.

Miten tämä sitten liittyy päivän ydinvoimaratkaisuihin? Monellakin tavalla.

Suomeen suunnitellaan uraanikaivoksia. Samalla kaavaillaan nopeassa tahdissa massiivista ydinvoiman lisärakentamista ja energiantuotannon voimakasta keskittämistä. Ydijätteiden käsitteleminen vaatii lisää infrastruktuuria. Mihin tarkoitukseen?

Koko ydinvoimainfrastruktuurille ei löydy perusteluita kuin siitä, että koko ydinvoimaketjusta tehdään vientituote. Se taas ei ole kovinkaan innovatiivista toimintaa. Sähkö ei ole kovinkaan korkean jalostusasteen tuote, vaikka kuinka ydinteknologialla tuotettaisiin. Ne tuotantolaitokset toki ovat, mutta ne tuodaankin Suomeen ulkomailta.

Yhtä vähän korkean jalostusasteen toimintaa on ydinjätteiden käsittely tai varastointi. Ongelma on kaiken hyvän lisäksi vielä ratkaisematta ja erityisesti nyt esitetyn Fennovoiman mahdollisen laitoksen osalta.

Jos uraanikaivoksia maahamme perustetaan, ketjusta ei puutu muuta kuin uraanin rikastamiseen tarvittavat laitokset. Tosin, uraania on Suomessa kaivettu vähäisessä määrin Enossa 1930-luvulla ja vasta vuonna 2001 STUK totesi sen kaivosjätteet asianmukaisesti loppusijoitetuksi.

Rikastaminen taas ei ole enää maan sisäinen asia, sillä problematiikka on vähintäänkin jollain tasolla samankaltainen kuin Iranilla nykyään. Rikastamoita kun voitaisiin käyttää ydinaseissa tarvittavien materiaalien tuottamiseen. Jos taas malmi kaivetaan Suomessa, rahdataan jonnekin rikastettavaksi ja palautetaan valmiina tuotteena meille käytettäväksi, siitä jalostusasteen parantamisesta iso osa valutetaan ihan muualle.

Kun uusien ydinvoimalupien perustelut pyörivät energiaomavaraisuuden, elinkeinoelämän tarpeiden ja työllisyyden ympärillä, niin silloin nojataan sellaisen tuotannon tarpeisiin, jolla on ollut viime vuosina taipumusta lähteä Suomesta ja se ei ole sitä teollisuuden innovatiivisinta osaa.

Ydinvoimakeskeinen strategia on sen teollisuusstrategian tukemista, joka perustuu muun maailman seuraamiseen, ei kehittämiseen tai edelläkävijyyteen. Uusia nokioita tällä strategialla ei luoda, vaan pelkästään kartutetaan sen verran osaamista, että muualla tuotettu teknologia voidaan meillä ottaa käyttöön. Joudumme siis elämään hintakilpailussa, koska osaamiskilpailu karkaa käsistämme.

Mihin silloin tarvitaan enää mitään innovaatiopolitiikkaa tai panostusta osaamiseen?

Vaihtoehtoja samoilla perusteluilla olisi löytynyt uusiutuvasta energiastakin, jos vain olisi haluttu. Nyt ne mahdollisuudet risupaketeista (vai pitäisikö sanoa pölkkypaketeista) huolimatta ovat kovaa vauhtia menossa loppusijoitettavaksi hukattujen mahdollisuuksien hautaan.

Satamalakosta

Päivähän on kunnon tiivistyksiä täynnä. Osmo Soininvaara kiteyttää blogissaan satamalakon merkityksen metsäteollisuudelle, jonka pörssikurssit ovat vain nousseet ylikapasiteetin ollessa poissa markkinoilta:

"Yritysten kannattaisi sopia Suomen tuotannon alasajosta muutamaksi viikoksi, mutta jos ne niin tekisivät, kilpailuviranomaiset antaisivat tukkapöllyä. Siksi Timo Rätyä on puunjalostusteollisuudelle korvaamaton."

Teollisuudella ei näyttäisi olevan kiireitä lopettaa tätä lakkoa...

EDIT 19.3. klo 6.05. Yöllä on jätetty asiassa sovintoesitys, joten kenties tämä lakko nyt sitten päättyy. Ehdoilla tai toisilla.

EDIT 19.3. klo 19.26. Niin se lakko sitten päättyi, mutta keskustelu avainalojen lakko-oikeuksista ponnahti jälleen pinnalle. Lopputulema lienee tälläkin kertaa entinen eli muutoksia tuskin on tulossa.

Kysy lapsilta

Päivän sitaatti voidaan poimia Iltalehdestä, jossa on juttu filosofi Pekka
Himasen hallituksen toimeksiannosta tuottamasta Kukoistuksen
käsikirjoitus-raportista.

Julkistustilaisuudessa Himanen kertoi tehtävänannon saatuaan
keskustelleensa suomalaisten lasten kanssa. Himanen kertoo lehden mukaan:

"Kukaan ei puhunut taloudellisesta kasvusta."

Aivan. Sitä juttu ei kerro, mistä lapset puhuivat.

Pointti on kieltämättä siinä, että yhteiskuntamme on päivä päivältä
'taloudellistunut'. Arvot ilman euroja ovat yhä harvinaisempia.

Ydintaloutta

Ydinvoiman lisätarvetta perustellaan herkästi talouskasvun tukemisella. Katsotaanpa hieman kuvaa:

Kuvassa on esitetty Suomen reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1975-2007. Kuvan lähde: Wikipedia.

Suomessa on tehty kaksi ydinvoimapäätöstä vuoden 1990 jälkeen eli vuonna 1992 kielteinen päätös ja vuonna 2002 myönteinen.

Kun näitä vuosia katsoo BKT:n vuosimuutoksesta nähdään, että 1992 Suomi oli lamassa ja tuli sieltä ylös. Vuonna 2002 oli päällä taantuma ja jälleen tultiin ylös. Oli eduskunnan päätös myönteinen tai kielteinen, kuopan pohjalta on tultu ylös.

Nyt 2010 on maassa jälleen talous nousemassa taantumasta tai lamasta ja jälleen on ydinvoimapäätös tekeillä.

Miksiköhän nämä ydinvoimapäätökset otetaan agendalle sopivasti niin, että päätöstä voidaan tehdä talouden alamäessä?

Vahingossa? Tuskin. Koska taantumasta palautuminen vaatii ydinvoimaa? Ei varmasti, minkä vuoden 1992 äänestys osoittaa. Koska energiasta tulee pulaa juuri silloin? Taantuman aikana tyypillisesti energiankulutus notkahtaa, mutta tietysti nousukaudella kulutus kasvaa.

Hakematta tulee sellainen vaihtoehto mieleen, että hakemus kannattaa jättää käsiteltäväksi taloudellisen taantuman aikana, koska yleisen mielipiteen muokkaamisen voidaan arvioida olevan silloin helpompaa.

Voiko taantumaa sitten ennustaa niin, että hakemus olisi jätettävissä suunnilleen soveltuvaan ajankohtaan? Jos kerran tavallinen bloginpitäjäkin osaa lukea talouden merkeistä alamäen alkuja, niin miksei sitten ammattimaiset ekonomistitkin?

Tietenkin on myös niin, että poliittisen ilmaston on syytä olla ydinvoimahakemuksille sopiva ja siihen vaikuttaa tietenkin eduskuntavaalien tulokset.

Oli niin tai näin, niin syitä ajoitukselle varmastikin on monia, mutta sattumaa ajoitus ei tälläkään kerralla ole.

Hyviä ja huonoja öljyuutisia

Jos olet huolissasi maailman menosta, kannattaa monen muun asian ohella kiinnittää huomiota öljyyn ja sen riittävyyteen. Peak oil on termi, jolla halutaan kertoa se ajanhetki, jolloin maksimimäärä öljyä on pumpattavissa ja jonka jälkeen öljyn tuotanto laskee.

Tekniikka & Talous on julkaissut aiheesta ajankohtaisen artikkelin.

Ensin hyvät uutiset. Öljy - tuo länsimaista elintasoa ja bruttokansantuotetta pyörittävä neste - ei maailmasta lopu.

Sitten huonot uutiset (tai näkökulmasta riippuen paremmat uutiset). Öljykriisi koittaa ennen vuotta 2020 eli ihan kohta.

Vaikka öljy sinänsä ei ihan heti maailmasta lopu on hyvin epävarmaa, kuinka kauan öljyä löydetään sellaisessa muodossa, että sen hyödyntäminen on taloudellisesti ja ympäristön kannalta kannattavaa.

Näin on käymässä jo aivan lähiaikoina.

Ranskalaisen öljy-yhtiö Totalin pääjohtaja Christophe de Margerie on arvioinut, että seuraava öljykriisi iskee vuonna 2014 tai 2015. ETLAn ekonomisti Paavo Suni arvioi, että näemme uuden öljykriisin ennen vuotta 2020.

Ruotsalainen Uppsalan yliopiston Global Energy Systems-yksikön vetäjä, fysiikan professori Kjell Aleklett on todennut, että globaali öljyntuotanto saavutti kaikkien aikojen huippunsa heinäkuussa viime vuonna.

OECD-maiden energiajärjestö IEA on tutkinut tänä vuonna 800 isoa öljykenttää, jotka tuottavat kolme neljäsosaa maailman kuluttamasta öljystä ja havainnut niiden tuotannon kutistuvan 6,7 % vuodessa.

IEA:n pääekonomisti Fatih Birol on todennut, että "jonain päivänä meiltä loppuu öljy, ei tänään eikä huomenna, mutta se päivä tulee, kun meillä ei ole enää öljyä. Siksi meidän on luovuttava öljystä ennen kuin se luopuu meistä".

Pelin henki on siis se kulutusyhteiskunnalta on loppumassa halpa öljy. Se on loppumassa mahdollisesti lopullisesti. Se on yhteiskunnallisesti ajatellen ilmastonmuutokseen verrattavissa oleva muutos, joka jossain määrin on jopa saman suuntainen.

Se on myös muutos, josta emme voi päättää. Se tulee, koska Maan resurssit ehtyvät tai niiden käytöstä tulee taloudellisesti kannattamatonta. Rajat ovat edessämme.

Yksi globaali ongelma on se, että vaikka varoituksia ja arvioita öljyn saatavuuden käänteestä on esitetty, öljyn kulutus vain kasvaa. Se kasvaa ihan taloudellisestikin ajatellen kestämättömästi, siihen ei tarvita ympäristönäkökulmaa mukaan.

Ilmeisesti ihmiskunta tämänkin ongelman edessä toimii niin, että asian annetaan kriisiytyä ennen kuin ryhdytään aidosti korjaaviin toimenpiteisiin. Edunsaajien intressit kulutuksen kasvattamiseksi yhä edelleen ovat taloudellisen kasvun himossa niin suuret, ettei asiaan ilmeisesti etsitä ohjauskeinoja ennen kuin on pakko.

Nyt on esimerkiksi Suomessa erittäin tärkeää ja hyvä aika aidosti pohtia sitä, miten asiat järjestetään, kun öljyn ja siihen perustuvien tuotteiden hinnat nousevat rajusti ja sen jälkeen pitemmällä aikavälillä jopa saatavuus saattaa tulla ongelmaksi.

Tosin. Öljyn kohdalla markkinatalouden mekanismit toimivat. Kun hinta nousee, kulutusta jossain kohtaa ryhdytään säätelemään ja vähentämään. Teknologiset vaihtoehdot tulevat kannattaviksi. Se tasoittanee öljyn alamäkeä, mutta ei poista sitä.

Kohta maksamiseen tarvitaan opasta?

Kylläpä politiikka näyttää näinä aikoina kummalliselta. Melkein voisi sanoa kansalaisten näkökulmasta haitalliselta.

Jos nyt ohitetaan vaalirahasekoilu, missä näytetään saavan aikaan jopa järkeviä ratkaisuja, politiikasta nousee varsin hölmöjä ilmiöitä esiin.

Päivän demokratian kukkanen-pystin voisi ojentaa Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle (kesk.). Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka moitti varsin suosasanaisesti sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, että se muutti Lääkelaitoksen lääkealan keskukseksi ja siirsi sen Helsingistä Kuopioon. Jonkan mukaan siirtopäätös tehtiin liian kiireesti ja ilman kunnon valmistelua. Päätökset tehtiin epäselvästi ja hyvää hallintotapaa rikkoen.

Hyssälän mielestä tässä päätöksessä, jonka on arvioitu osaavan henkilökunnan irtisanoutuessa myös vaikuttavan haitallisesti lääketurvallisuuden turvaamiseen, ei ole mitään ongelmaa, kun se on tehty lakia noudattaen.

Veronmaksajien kannalta tilanne on se, että ilmeisen tarkoitushakuinen päätös tehtiin ilman riittävää asiantuntijatietoa ja samalla pahimmassa tapauksessa tuhlataan reippaasti. Muutenkin tämä alueellistaminen on osoittautumassa varsin huonoksi operaatioksi.

* * *

Eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä maksupalvelulaista, jolla on tarkoitus saattaa voimaan EU:n maksupalveludirektiivi.

Eräiden näkemysten mukaan tämä laki käytännössä tappaa kännykkämaksamisen. Kännykällä voi nykyisellään maksaa erilaisia pieniä asioita kuten paikallisliikenteen lippuja tai vaikkapa taloyhtiöiden peruvuoroja. Pieniä asioita, jotka helpottava tavallisen tallaajan elämää kummasti. Takaisin kolikoilla maksamiseenko pitäisi siirtyä.

Samainen laki on myös näköjään johtamassa siihen, että kohta kansalaiset eivät enää tiedä mitä maksaminen maksaa. Lakiesityksen mukaan kun kauppiaat voisivat ensi vuoden toukokuusta lähtien ryhtyä perimään luottokortin käsittelymaksut asiakkailta.

Korttimaksamisesta on siis tulossa kuluttajalle kalliimpaa ja mahdollisesti se riippuu vieläpä siitä millä kortilla maksaa. Muutenkin luottolaitokset ja pankin pomputtavat maksamisen suhteen sekä kuluttajia että kauppiaita.

On oikeastaan turha puhua toivorikkaasti siitä tällaisessa asiassa, että avoin kilpailu puristaisi pankkien ja luottolaitosten maksamiseen perustuvat veloitukset jotenkin alas. Näin siksi, että pankkiala on suljettu business ja korttimaksamisen vaihtoehto on käteinen raha. Jos ostokset ovat käteisellä ostettaessa kuluttajalle halvempia, se on potentiaalinen vaihtoehto.

* * *

Tällaiset ihmisten elämää monimutkaistavat viritelmät ovat vain osoitus siitä, että poliittistaloudellinen lainsäädäntöä ja toimintamekanismeja virittelevä eliitti on irti tavallisen ihmisen arjesta.

Jos professoritason koulutuksen saanut kokenut kansanedustaja ehdottelee maksupalvelulain vaikeaselkoisuuden vuoksi joka kotiin lähetettävää opasta tulevasta maksamisesta, on jossain mennyt joko ymmärtämättämyyden tai ahneuden vuoksi tolkku.

Tällaisia lakeja ei ole tarpeen säätää. Tolkkua saanee käyttää myös niiden EU-direktiivien kanssa.

Siis ajatelkaa nyt. Kyse on vain maksamisesta. Menen kauppaan, pistän ostoskoriin purkin maitoa ja kävelen kassalle ja siinä vaiheessa tarvitaan jotain opasta? Oi aikoja, oi tapoja.

"Olemme sitä mitä ostamme"

Nettiä kierrellessä tulo Celcias-sivustolla vastaan juttu shoppailusta ja Neal Lawsonin kirjasta All Consuming: How Shopping Got Us Into This Mess and How We Can Find Our Way Out.

Hän kysyy, mitä vikaa shoppailussa on? Lawson kertoo, että kun hän kertoi kirjoittavansa shoppailusta kriittistä kirjaa, reaktiot olivat usein vihamielisiä. Hän kertookin siitä, että shoppailusta on tullut massa-addiktio, jota kauppa ruokkii.

Kuluttaminen on ollut keskuudessamme jo pitkään, mutta kiihtynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana turbo-kuluttamiseksi. Shoppailuaddiktio on vauhdittunut samaa tahtia. Se mitä ostamme on kietoutunut identiteettiin.

Lawsonin väkökulmaa voi tiivistää siten, että me emme ole sitä mitä teemme, vaan sitä mitä ostamme.

Jutun mukaan Lawson ei jätä kirjassaan asiaa tähän, vaan jatkaa talousteoreettisempiin tarkasteluihin talousteoreetikkojen, kuten Ludwig von Misesin, Friedrich von Hayekin ja esimerkiksi John Maynard Keynesin kautta.

Celciaksen stoorin perusteella mielenkiintoinen opus, joka täytynee ottaa mahdollisten hankintojen listalle.

Itse asia eli shoppailun addiktiivisuus ei ole mitenkään uusi juttu, sillä Suomessakin on kerrottu siitä, että "Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto".

Tähän asiaan voisi kiinnittää laajemminkin huomiota, sillä shoppailu massa-addiktiona ei ole muille harmiton asia, vaan yleisenä käyttäytymismallina aiheuttaa seurannasivaikutuksia esimerkiksi ympäristönäkökulman kautta.

Aikakautemme suurimpien ongelmien joukkoon kuuluu ylipäätänsä se, että me kulutamme liikaa teollistuneissa maissa ja rahan kierron jatkuva kiihtyminen vain vaatii lisää kuluttamista. Se ei voi olla ikuista, eikä se voi lopulta olla tuhoamatta elinmahdollisuuksiamme Maassa.

Yksi termi, johon asian tiimoilta kannattaa tutustua on Slow Money.

Tilannetarkastus

Talouden laman pohja on eräiden arvioiden mukaan jo nähty ja maailmantaloudessa käänne positiiviseen päin on tapahtumassa. Suomen on arvioitu tulevan muuta Eurooppa jäljessä seuraavaan nousuun, jos sellainen on tulossa. Pääministeri on varoitellut siitä, että tulevasta talvesta tulee monin osin ankea.

Näin varmaan käykin. Irtisanomisia ja lomautuksia satelee, joskin pieniä talouden kirkastumisen merkkejä on nähtävissä joillakin aloilla. Ensimmäiset uudet työehtosopimukset teknologiateollisuudessa ovat päätyneet 0,5 %:n tasolle, jota pidettäneen monilla aloilla lähtökohtana. Siis edellisen kierroksen reippaisiin korotuksiin nähden erittäin maltillisella linjalla mennään.

Lamaa siis mennään edelleen.

* * *

Tarkastetaanpas nyt samantien kuluvan vuoden huhtikuussa ja vuoden 2008 helmikuussa tarkastettu Tietoviikon välissä ilmestyvä työpaikka liite.

Huhtikuussa liitteessä oli 4 sivuja ja peräkkäisinä viikkoina 5 ja 6 ilmoitusta. Nyt päättyvällä viikolla liitteessä oli edelleen 4 sivua, työpaikkailmoituksia 6 ja avoimia työpaikkoja yhteensä 8. Noista työpaikoista 5 on julkisella sektorilla.

Tämänkin mittarin mukaan tilanne on varsin stabiili, mutta kaukana siitä ajasta kun meni lujaa.

Budjettiesitys ja elvytys

Valtiovarainministriö on pitänyt tiedotustilaisuutta ensi vuoden budjettiesityksestä. Se menee vielä koko hallituksen käsittelyyn ja erilaisia ministeriökohtaisia neuvonpitoja pidetään. Budjetin tekemisen perinteinen lähtölaukaus valtiovarainministeriön esitys kuitenkin on.

Esityksessä yritetään parantaa työllisyyttä 330 miljoonan työllisyyspaketilla sekä annetaan veronalennuksia kaikista pienituloisimmille ja eläkeläisille.

Työllisyyden kohentamiseen liittyvät toimenpiteet kohdennetaan yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseen (esim. yritysten veromenettelyt) sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa (esim. biopolttoaineiden ja uusien puutuotteiden demonstrointi). Joukossa on valtiovarainministeriön materiaalin mukaan myös informaatiotekniikkaan ja tietoliikenteeseen (mm. laajakaistaohjelman aikaistaminen) liittyviä sekä ilmastoon ja energiaan (mm. energia-avustukset) hankkeita.

Puolustusvoimien hankintoja aikaistetaan. Talonrakennuksen ja meriteollisuuden arvioidaan hyötyvän erityisesti työllistävästä paketista.

Työllisyysvaikutukset ovat valtiovarainiministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan kaikkiaan 10 000 henkilötyövuotta. Homma toteutetaan ottamalla lisää velkaa 13 miljardia.

* * *

Menemättä nyt pitkälle yksityiskohtiin, muutama tuuma aiheesta.

Se, että nykyisissä oloissa veronalennukset kohdennetaan kaikista pienituloisimpiin on pelkästään järkevää. Niillä, joilla on tuloja, on nyt mahdollisuus joustaa, etenkin kun deflaatio koputtelee. Kyse on siis kuluttajahintojen laskusta.

Budjettiehdotuksessa on muutakin järkevää, kuten tupakoinnin ja sähkön käytön hinnan odotettu nousu.

Yksi asia mikä tällaisten lamabudjettien kanssa on syytä huomata on se, ettei valtion budjetilla työllistymistä voida suoraan kovinkaan paljoa parantaa tai työttömyyttä hillitä. Se onnistuu vain yritysten toimintaedellytysten kautta. Peruspointti on se, että valtio ei voi - eikä ole tainnut koskaan nykyisen talousmallin aikana voinut - estää työttömyyden kasvua, jos talousjärjestelmän toiminta on sellaisen kehityksen liikkeelle saattanut.

Budjettiesityksen 10 000 henkilötyövuoden toive on pahenevassa työttömyyskäyrässä vai varsin vähäinen tekijä.

Yksi asia elvytys ja lamapuheissa jatkuvasti ihmetyttää. Nimittäin se, että niin kehitys kuin elvytyskin nähdään asiana, jota parantamaan tarvitaan rakentamista. Julkisen rakentamisen perään ovat hallituksen joukkojen lisäksi huhuilleet toistuvasti niin oppositio, työmarkkinajärjestöt kuin erilaiset talouden tutkimuslaitoksetkin.

Tämä rakentamisen paradigma tuntuu joko siltä, että muita keinoja ei ole keksitty tai siltä, että seisotaan seisovassa vedessä. Tai sitten siltä, ettei bloginpitäjä vain tajua koko asiaa.

Kun hyvinä aikoina rakentaminen huitelee kovissa lukemissa, eikä kaikkea edes ehditä tai haluta edes tehdä, niin huonoina aikoina sitten pitäisi rakentamisen hintaa pidettävä entisissä lukemissa pumppaamalla siihen toimintaan julkista rahaa? Ei kuulosta viisaalta.

Tietenkin on niin, rakentamiseen pistetty raha lähtee kiertoon ja elvyttää sitä kautta taloutta. Mutta miksi sitä ei tekisi raha, joka pistetään vaikkapa ympäristöhankkeisiin, sosiaaliseen infrastruktuuriin tai vaikkapa julkisten verkkopalveluiden parantamiseen tähtääviin hankkeisiin? Niin, miksi?

Toinen asia on sitten se, että rakentamisella (tai kehityksellä, kun näitä käytetään synonyymeinä) tuotetaan jotain sellaista, mikä kiihdyttää kulutusyhteiskuntaa, tehdään lyhyttä pitemmällä aikavälillä karhunpalvelusta meille kaikille. Tällaista elvytystä olisi esimerkiksi moottoritierakentaminen rahoilla, jotka voitaisiin pistää vaikkapa rataverkon kehittämiseen.

Otetaan nyt pöydälle vielä sekin, että yhteiskunta kouluttaa ihmisiä isolla rahalla - paljon enemmän kaikkeen muuhun kuin rakentamiseen. Lisäksi nykyisessä maailmassa julkiset rakennushankkeet on kilpailutettava EU-tasoisesti, jolloin ei ole mitenkään varmaa, että rakentamiseen pistetty raha hyödyttää suomalaisia työttömiä.

Sitten vielä yksi juttu. Missä on tästä budjettiehdotuksesta innovatiivisemmat ehdotukset?

Esimerkiksi Ranskassa suunnitellaan - lamasta huolimatta - hiildioksidiveron säätämistä. Ruotsi suunnittelee EU:n puheenjohtajamaana samaa koko EU:lle. Samaa tematiikkaa olisi syytä Suomessakin ottaa käyttöön, eikä yrittää toimia lähinnä jarruna tai mitääntekemättömänä tällä sektorilla.

Suomessakin tarvitaan verotuloja nyt otettavan velan maksamiseksi. Ilmaiseksi nyt vaan ei elvytetä.

EDIT klo 23.25
Ainiin. Podkaistassa on myös asiaa budjetista. Vaikka en ihan kaikesta olekaan samaa mieltä, niin sielläkin on pointti tuosta rakentamisesta. Lisäksi Podkaista sisältää sangen hienoa musiikkia.

Metsästä

Jatketaanpa täältä reissun päältä hieman tuota aiempaa talousaihetta.

Uutiset osaavat kertoa, että Stora Enso vähentää metsäteollisuustuotantoaan Suomessa. Yhtiön voitot muualta maailmasta valuvat Suomen toimintojen tappioiden kattamiseen.

Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) arvostelee metsäyhtiöitä innovaatioiden puutteesta ja haluaa yhtiöiden etsivän uusia tapoja hyödyntää metsää. Esimerkiksi hän nostaa metsäenergian, puukerrostalot ja huonekalut.

Sinnemäki on oikeilla jäljillä. Metsäteollisuutta koettelee rakennemuutos, joka ei ole pelkästään suhdanteista kiinni. Kyse on osin siitä, että internetin esiinmarssi vähentää sanomalehtien kysyntää ja sitä myöten sanomalehtipaperin kysyntää. Suomessa on panostettu nimenomaan tuohon taantuvaan tuotantoon.

On varsin selvää, että sanomalehdet joutuvat etsimään uudet konseptit ja ne eivät perustu paperille painamiseen. Tietenkään kaikki paperin kulutus ei katoa, mutta nykyinen tuotanto tuskin pysyy hengissä. Siispä kannattavuutta hakevat metsäyhtiöt pistävät tuotantolaitoksiaan kiinni siellä missä ne tekevät tappioita eli Suomessa.

Tämän pitäisi kyllä näkyä myös muussa teollisuusstrategiassa kuten energiapolitiikassa. Ilmeisesti Sinnemäki voisi muistuttaa tästä strategisen tason kysymyksestä myös kollegoitaan hallituksessa. Se kun ei kovin reippaasti ole osoittanut uudistusintoaan.

Hajanaisia asioita taloudesta

Junassa istuessaan on aikaa tuumia kaikenlaisia hajanaisia asioita. Tässä vähän taloudesta.

Talouskatsaus pitää tänne kohta kirjoittaa. Maailmantalous ei enää syöksy alas, mutta ei se sieltä ole noussutkaan. Yhdysvalloissa tilanne näyttää samalta. Suomessa työttömyys kasvaa ja ylittänee 10 prosentin rajan. Politiikalla ei paljon voida, niin väitetään. Samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että kyse on vientiteollisuuden ongelmista ja ylös päästään vasta kun vienti alkaa vetää.

Tuollainen oli ainakin eilen työministeri Anni Sinnemäen viesti Ylen uutisoinnissa. Mobiililla ei saa linkkiä, mutta sieltä Ylen uutisista löytyy, jos löytyy.

Viesti kuulostaa vanhanaikaiselta ja passiiviselta. Tästä lamasta päästäksemme meidän pitäisi siis odotella vientiteollisuuden viennin elpymistä ja siis sitä, että vanhat rakenteet taas palaisivat terveiksi?

Kun hallitus ilmeisesti taas elvyttää velkarahalla, niin silloin pitää panostaa tulevaisuuden aloihin ja tekemiseen, sellaiseen joka jää elvytyksen jälkeenkin henkiin. Jos hallituksessa olisi yhtään viisautta se panostaisi siihen teknologiann ja työllistämiseen, jota tarvitaan kestävän kehityksen tukemiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Näillä aloilla on myös voimakkaasti kasvavat vientimarkkinat.

Sen sijaan kaikki sellainen elvytys, joka tähtää tai tuo tullessaan lisää kuormaa ja kulutusta ilman myönteisiä ympäristövaikutuksia, on jätettävä elvyttämättä.

On inhimillistä, mutta tyhmää ajatella, että maailma palaa aina montun jälkeen samaan menoon ja pisteeseen tai että jatkuva kiihdyttäminen ja kasvun yksisilmäinen tukeminen olisi kannattavaa tai järkevää.

Jos nyt lisäelvytetään uutta ympäristökuormitusta, myöhemmin maksuun lankeava lasku on sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti kahta kitkerämpi.

Varsinkin velkarahalla tuotettava uusi pysyvä ympäristökuormitus on tyhmää. Se on ikäänkuin tuplauhraus tulevilta sukupolvilta jo ennakkoon.

Koko teollisuusyhteiskunnan paradigma vaatii täysremonttia.

Muuten, välitämmehän me tulevista veronmaksajista, välitämmehän?