maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Asennetta!

SAmmakko ja uuden vuoden champagneUutisen mukaan suomalaiset kantaisivat kehitysmaita suuremman vastuun ilmastomuutoksen hillinnästä. Hyvä me!

Aamulehden teettämän mielipidekyselyn mukaan vastanneista yli 60 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisten on maksettava ilmastonmuutoksen torjunnasta henkeä kohden enemmän kuin kehitysmaissa asuvien.

Suomalaiset pistäisivät myös ilmastomuutoksen hillinnän kehitysavun ehdoksi.

Asenneilmasto tuntuu siis olevan Suomessa varsin järkevä ja eteenpäin pyrkivä ilmastomuutoksen hillinnän osalta. Mitenkään ainutlaatuinen asenne ei länsimaissa ole, mutta ihan hyvä uutinen näin ilmastomuutoksen hillinnän läpimurtovuoden päätteeksi.

Seuraavaksi tarvitaan sitten tekoja. Suuria odotuksia kohdistuu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan, joka on tarkoitus antaa selontekona eduskunnalle kevään 2008 lopussa. Viisaat poliitikot osaavat tehdä myös järkeviä pitkän aikavälin linjapäätöksiä.

* * *

Vaiheinen toivottaa tässä yhteydessä kaikille lukijoilleen hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Muistakaa olla varovaisia niiden rakettienne kanssa!

* * *

Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Nyrjähdyksiä #7

Televisiossa mainostettiin MariaBingo -nimistä palvelua. No pitihän se tsekata. Palvelu näytti olevan nk. "vaiheessa", mutta oli siellä palveluitakin. Kyseessä on eräänlainen pelisaitti, jossa voi chattailla ja niin edespäin. Sen omistaa brittiläinen Parabol Ltd.

Ehkä pieni anekdootti sinänsä, mutta saitin FAQ kertoo (kohta 6.1.4. Noudatettava laki), että ehdot ja säädökset noudattavat Costa Rican lakia. Minkähän ihmeen takia?

Blogosfäärissä kuplii

Hyvä, hyvä! Suomalaisessa blogosfäärissä on näköjään käynnissä jonkinlainen kuplinta kaikkine juonenkäänteineen.

Homma on kaiketi saanut alkunsa siitä, että SanomaWSOY:n Helsingin Sanomat järjesti jollekin bloggaajapiirille jonkun tilaisuuden, jossa pohdittiin blogien suhdetta HS:n kaltaiseen valtamediaan tai jotain sellaista. Joistakin blogientryistä voi aistia, että tilaisuuteen olisi haluttu kutsuja kuin linnan juhliin. Siis, enemmän olisi ollut tunkua kuin kutsuja on lähetelty.

Lisäksi suomalaisten bloggaajien listauspalvelu Blogilista.fi myytiin samaiseen konserniin kuuluvalle Sanoma Digital Oy:lle. Sittemmin HS.fi on ilmoittanut ryhtyvänsä linkittämään blogeja juttuihinsa. Ja tälle on sitten syntynyt vastaliikettä.

Tämä kaikki ja moni muu on antanut aihetta hammasten kiristelyyn vähän siellä sun täällä, koska HS:llä on sen verran vahva ote suomalaisessa mediakentässä. Toisaalta, kuten SchizoBlog asian ilmaisee, "nykyinen meno on jälkijunassa toimimista".

Mahtavaa. Blogosfäärin kaltaisessa epävirallisessa yhteisössä sopiva itsetutkiskelu ja kehityksen suunnan luotaaminen on aina paikallaan. Tosin keskustelusta keskusteleminen on hyvin herkästi turhaa ajanhukkaa.

Tuikkaanpa sitten itsekin pari cocktail-tikkua lainehtivaan kuoharilasiin.

Ensinnäkin. SanomaWSOY-konsernilla (ja sen erilaisilla yhtiöillä yms.) on luonnollisesti oikeus kehitellä businesmalleja ja toimintatapoja oman toimintansa kehittämiseksi käyttäen myös hyväksi ilmiötä nimeltään "blogi". Ja yhtiö saa ihan vapaasti valita keiden kanssa se sitä keskustelua käy, jos käy. Sama koskee ihan vaan suhdetoimintaankin. Itseasiassa voisi olla kaikille hyödyllistä, jos HS ymmärtäisi paremmin mistä blogeissa on kysymys ja käyttäisi resurssejaan siitä seuraavien johtopäätösten jalostamiseen.

Toiseksi. Blogilista.fi on ihan hieno palvelu ja sen pyörittäjät ovat luonnollisesti olleet täysin oikeutettuja myymään toimintansa ja hakemaan kenties tätä kautta resursseja kehitysideoille. Tai sitten vaikka vaan antamaan palvelun jonkun muun tahon jatkokehitettäväksi. Vapaassa verkkoyhteisössä kun kuka tahansa tai mikä tahansa ryhmä voi pistää pystyyn avoimemman ja paremmin palvelevan palvelun. Esimerkiksi samalla tavalla kuin on ilmeisesti käynyt toisen alan yhteisössä EuroBillTrackerissa. Ja onhan meillä jo olemassa Blogispotti.fi.

Blogilista on nykyisessäkin muodossaan hyödyllinen palvelu käyttäjän kannalta, vaikka yksittäisen blogisurffaajan näkökulmasta saman asian voisi hoitaa helposti esimerkiksi del.icio.us, Digg, MySpacen tai vaikka Facebookin avulla. Ja onhan maailmalla Technorati-palvelu ynnä muuta. Yheisöllä ja käyttäjillä on aina vaihtoehtoja blogilistalle ja se tarkoittaa sitä, että uudet omistajat joutuvat kilpailemaan käyttäjistä, jos kehitys on epätyydyttävää.

Kolmanneksi. Yksittäinen yritys (esim. SanomaWSOY), palvelu (esim. blogilista) tai verkkoyhteisön vakiintunut toimintatapa (esim. blogit) eivät säätele tai kontrolloi sitä mihin suuntaan verkkopalvelut tai kansalaismedia (vai miksi sitä käyttäjien luoman sisällön kokonaisuutta ikinä halutaankaan kutsua) kehittyy ja milloin.

Kehityksen draiverina toimivat käyttäjät, sisältöjen tuottajat ja teknologian kehittäjät hyvin vapaamuotoisena yhteisönä siten, että itse kullakin on omia intressejään. Tämä kehitys taas on hyvin kansainvälistä eli se mitä me täällä Suomessa touhuamme voi olla tai voi olla olematta kehityksen kärjessä, eikä sillä itseasiassa ole edes merkitystä koska menetyvät palvelukonseptit kuten Jaiku ovat luonteeltaan internetin yhteisiä, eivät kieli- tai maasidonnaisia.

EDIT (klo 14.21): Se piti tässä kohtaa vielä todeta, että jos näiden erilaisten järjestelyiden arvellaan johtavan siihen, että HS (tai SanomaWSOY tms.) voisi jollain opilla esimerkiksi blogilistan kautta ryhtyä kontrolloimaan blogosfäärin sisältöjä tai toimintaa, ollaan aika lähellä salaliittoteorian luomista. Blogilista ei edes jakele blogien sisältöjä, vain tietoja blogeista. Minkään yrityksen lihakset eivät myöskään riitä siihen, että se pystyisi avoimen median kuten internetin sisältöjä kontrolloimaan tai edes ohjailemaan. HS voi olla mukana tässä yhteisössä, mutta ei pomoilla siellä.

Neljänneksi sitten vielä muutama omakohtaisempi pointti.

Jos HS haluaa linkittää jonkun Vaiheisen blogientryn, se voi tehdä sen ihan vapaasti. Tai jos HS haluaa pistää Vaiheisen sulkulistalleen, niin siitä vaan. Jälkimmäinen voisi olla parempaa mainosta Vaiheiselle. Sama koskee kaikkia muitakin palveluita yms.

Vaihenen varaa myös täydet oikeudet linkitellä HS.fi:hin, jos siltä tuntuu ja HS voi sitten ihan rauhassa protestoida, jos ei pidä sellaisesta toiminnasta. Mitä sisältöihin tulee, niin HS:llä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu tai tullaan kirjoittamaan.

Jos taas SanomaWSOY (tai joku sen yhtiöistä) haluaisi ostaa Vaiheisen, niin ainahan se voi sellaista ehdotella. Kauppoja tuskin tulee, koska tässä blogissa ei taida olla mitään ostettavaa tai myytävää. Ihan jo siksikin, että sen mitä täällä on, HS saa ilmaiseksi linkittelemällä tai siteeraamalla hyvää journalistista tapaa käyttäen. Ja mahdollisilla ideoilla ei ole ostamismielessä mitään kaupallista arvoa, nekin ovat vapaasti käytettävissä.

Ja mitä tulee sitten näihin kokouksiin ja muihin vastaaviin, niin samalla logiikalla kenelläkään ei ole mitään erityistä valtakirjaa puhua Vaiheisen puolesta mistään. Vaiheinen vastaa omasta tekemisestään.

Jos taas esimerkiksi SanomaWSOY haluaisi keskustella verkkomedian kehityspoluista, varmaan pohtisin ensin sitä, tarvitaanko ensin sopiva konsultointitoimeksianto vai millaisen vastapalveluksen HS tekee avoimelle verkkoyhteisölle. Yhtiöt kun lähtökohtaisesti on tehty tekemään businesta, mutta voivat myös antaa panoksensa vapaalle toiminnalle täällä verkossa.

Kaikenkaikkiaan keskustelu kehityksestä ja mahdollisista salaliitoista on hyväksi, koska se antaa sytykettä myös kehitysideoille ja sammuttaa tulipaloja. Joskus jopa siellä missä ei edes pala.

Lopuksi sitten disclaimerit: Vaiheisella tai sen kirjoittajalla ei ole minkäänlaista kaupallista tai muuta vastaavaa intressiä mihinkään tässä entryssä mainittuu yritykseen tai palveluun. Kirjoittaja on joidenkin mainittujen palveluiden käyttäjä, mutta ei ole esimerkiksi SanomaWSOY:n tai minkään sen yrityksen palveluksessa.

lauantaina, joulukuuta 29, 2007

Oscar Peterson

Legendaarinen jazz-pianisti Oscar Peterson 82-vuotiaana kotonaan Kanadassa joulun alla.

Pitkän uransa aikana monin kerroin palkittu pianisti soitti mm. sellaisten legendojen kuin Louis Armstrong, Count Basie, Charlie Parker, Roy Eldridge, Nat "King" Cole, Stan Getz, Dizzy Gillespie, Ella Fitzgerald ja Duke Ellington kanssa.

Petersonin muistoksi seuraava soolo YouTubesta:

Lämpenevää

Ilmatieteen laitoksen mukaan nyt päättymässä oleva vuosi on ollut jälleen poikkeuksellisen lämmin. Niin kertoo Ylen uutiset eilen. Talvipäiviä on tänä vuonna ollut vähän ja esimerkiksi nyt päättymässä olevasta joulukuusta on tulossa jälleen poikkeuksellisen lämmin. Vuoden keskilämpötila oli koko maassa 1 - 1,6 astetta keskimääräistä korkeampi.

Uutisen mukaan nk. terminen talvi on tänä vuonna ollut myöhässä eli vuorokauden keskilämpötila painui nollan alapuolelle maan etelä- ja keskiosassa viidestä yhdeksään viikkoa tavanomaista myöhemmin ja jäi kokonaisuudessaan 60 - 80 päivää keskimääräistä lyhyemmäksi.

Arkikokemus sanoisi siis, että ilmasto on lämpenemässä. Kuitenkin on niin, että yksittäisestä tai paristakaan peräkkäisestä vuodesta ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta aikasarjoja tutkittaessa huomaa, että lämpeneminen on totta. Nyt päättyneen vuoden sää saattaisi olla jonkinlainen esimerkki siitä mitä pitemmällä aikavälillä pysyvästi tuleman pitää.

Meren jäälle ei enää mennä luistelemaan, koska meri ei enää juuri jäädy. Lunta on turha odotella, joten eteläisen Suomen laskettelukeskusten business on kyllä varsin epävarmalla pohjalla etenkin kun keinotekoisen lumettamisen kustannukset ovat nousussa (se homma syö energiaa ja tunnetusti energian hinta on menossa ylöspäin). Ja niin päin pois.

Itseasiassa jos nyt toimintaa pohtii, huomaa miten ja mihin businekseen ilmastonmuutos vaikuttaa. Olisikohan aika varautua myös siinä näkökulmassa tulevaan?

perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Tupakka

Avaruusoopperoita ja muuta sci-fiä lukiessa tulee mieleen, että yllättävän monessa teoksessa sankarit tai antisankarit ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia tupakasta. Se on itseasiassa kummallista kuvitteellisessa tulevaisuudessa, joissa koneilla ja ties millä viruksilla saatetaan hallita mieltä mielin määrin tai lennellään nykyisin tunnettuja luonnonlakeja rikkoen pitkin galaksia yms.

Voisi olettaa, että tämä tunnetusti haitalliseksi todettu ilmiö onnistuttaisiin noissa spekulatiivissa tarinoissa ja tulevaisuuden kuvissa hoitamaan pois päiväjärjestyksestä.

Tuli vaan mieleen.

Muuntohiili

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili (Alterered Carbon) on ensin rymistelevä dekkari ja toiseksi cyberpunkia. Sitä lukiessaan joutuu pohtimaan myös sitä, miksi se olisi itseasiassa sci-fiä. Itse tarina olisi toimiva dekkari, jos siitä purkaisi pois ylimääräisen teknologiapuuhastelun. Tavallisesta dekkarista sen erottaa teoksen ehkä olennaisin seikka eli se, että teoksessa ihmisen tietoisuus voidaan ladata tietyin edellytyksin aina uuteen kehoon.

Teoksen lähtökohta on se, että Takeshi Kovacs tulitetaan kuoliaaksi tyttöystävänsä Sarahin kanssa. Mutta kohta Kovacs herätetään henkiin ja lähetetään Harlanin maailmasta Maahan. Häntä odottaa toimeksianto vaikutusvaltaiselta Laurens Bankroftilta. Hänen mukaansa hänet on murhattu ja sitten herätetty uudestaan henkiin. Kovacsin tehtäväksi jää selvittää kuka hänet oikeastaan murhasi. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhasta.

Perusjuonen ympärillä tarina etenee hyvinkin jouhevasti ja tarjoten koko joukon käänteitä ja uusi elementtejä, joihin lukija ei välttämättä ole varautunut. Tarina etenee tummissa väreissä väkivallan, seksin ja juonittelujen sävyttämänä. Vauhtia riittää eivätkä paukut lopu kesken.

Muutohiilestä tulee aluksi mieleen Raymond Chandlerin Philip Marlowe ja sivujuonteena siihen alkaa piirtymään kuvia Gordon R. Dicksonin Dorsai-trilogiasta ja tietysti cyberpunkin esi-isän William Gibsonin Neurovelhosta.

Kirjasta kuitenkin aistii, että se on tekijänsä esikoinen. Joidenkin henkilöiden kehittely jää aika kevyeksi ja juonen mutkikkuus meinaa muodostua turhankin monimutkaiseksi ja hienosyiseksi, ikäänkuin kirjoittajan olisi ollut aivan välttämätöntä sijoittaa kaikki ideansa yhteen teokseen. Lukija joutuu myös joissain kohtaa olemaan tarkkana pienempienkin tai nopeasti ohitettujen yksityiskohtien kanssa.

On teoksessa myös klisheitä, joissa lukija pystyy ennalta arvaamaan lopputuleman tai ainakin rajaamaan ne pariin odotettavissa olevaan vaihtoehtoon. Tällaisille kirjoille tyypillisiä ovat joskus liian pitkäksi venytetyt kuvaukset taistelukohtauksista, joiden lopputuloksen lukija saattaa kohtuullisen helposti arvata. Peruspaketti pysyy kuitenkin kasassa ja mielenkiinto pysyy korkealla loppuun asti.

Kokonaisuutena mielenkiintoinen opus.

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

"Kuu jakaa kansan kahtia"

"Vaiheisen järjestämän matkailua selvittäneen nettikyselyn mukaan lähes joka toinen vastaajista ei matkustaisi (44%) Kuuhun lomamatkalle, jos se olisi mahdollista. Matkaan lähtisi varmuudella 42% vastaajista. Tyhjää äänestäisi 5% ja poissa tolaltaan kyselyn vuoksi oli 7% vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on suunnaton eli yli 20 %-yksikköä joka suuntaan. Vastaajia oli yhteensä 38 kappaletta."

Noinkohan se pitäisi otsikoida ja uutisoida tuo tämän blogin ensimmäisen kansalaiskyselyn tulosten julistaminen.

Kun mediassa näkee näitä erilaisia galluppeja ja kyselyitä, niiden tuloksiin kannattaa aina - virhemarginaaleista riippumatta - suhtautua varauksella. Ne vastaavat vain siihen kysymykseen mikä on esitetty ja niiden vastaajien osalta, joilta asiaa on kysytty. Gallupit eivät ole koskaan totta, sanan varsinaisessa merkityksessä. Paitsi ehkä sattumalta.

Yrttimaan aikakirjan innoittamana käynnistetään tässä blogissa nyt uusi totuuksia kaivava kysely, jossa selvitetään lopullisesti onko Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, sci-fi-kirjallisuutta vai ei.

torstaina, joulukuuta 20, 2007

FBI

Päivän paljastus on kuin suoraan amerikkalaisista rikossarjoista. Ei FBI:ssä niitä oikeuden lupia matkapuhelinseurantaan aina jakseta odotella tai hakea. Sen kuin kuunnellaan ja kysellään lupia sitten myöhemmin.

Luonnollisesti FBI:llä on myös liikuteltava kärry, jolla voidaan seurata livenä missä rikollinen kännykän kanssa kulkee. Ja kärryssä faksi, johon odotellaan oikeuden lupaa, jos odotellaan. Näin kertoo Wired.

Isoveli on näinä teknologian kulta-aikoina varsin hyvin varustettu. Kysymys kuuluukin, pystyykö oikeusvaltio päihittämään poliisivaltion?

Ja kuten arvata saattaa, ei tämä pulma ole pelkästään yhdysvaltalainen. Tietosuoja on myös Euroopassa ja Suomessakin hetkittäin heikoilla.

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

Käpykaarti kasvaa edelleen

Niinpäniin, lipeäminen ilmastomuutoksen hillintään liittyvissä tavoitteissa sen kun jatkuu. Käpykaartiin näyttää liittyvän lisää porukkaa.

Päivän uutisen mukaan
EU:n komissio haluaa nyt pudottaa autojen hiilidioksidipäästöt keskimäärin enintään 130 grammaan kilometriltä vuoteen 2012 mennessä. Aiemmin eutoteollisuus itse on luvannut puristaa päästöt 120 grammaan kilometriltä, mutta ryhtynyt itse lipeämään siitä. Europarlamentti lipesi jo aikaisemmin 125 grammaan kilomteriltä.

Jos hommassa on lipsumista, niin on komission ehdotuksessa jotain hyvääkin. Ehdotuksen mukaan nimittäin EU ryhtyisi vuodesta 2012 alkaen sakottamaan niitä autonvalmistajia, joiden ajoneuvot ylittävät hiilidioksidipäästöjen rajoitukset.

Tämä toki vaatisi EU:n jäsenmaiden suostumuksen ja ainakin Saksan odotetaan kiivaasti vastustavan tällaista.

Tällä systeemillä ilmastonmuutoksen hillinnästä ei välttämättä tule juuri mitään. Sitä paitsi, jo nykyään on olemassa ja ihan kaupasta saatavissa autoja, joiden päästöt ovat alle tuon 120 gramman kilometriltä. Kyse ei siis ole edes teknolgiasta, vaan autonvalmistajien ja poliitikkojen tahdosta sekä osin meidän kulutuskäyttäytymisestä.

Blogit, podcastit ja innovaatiot

Keskustiedustelupalvelu järjestää äänestyksen Vuoden blogista. Siellä siis voi sanoa Sanan.

* * *

Jos Yleisradion podcastit alkavat kyllästyttämään, voi tutustua BBC:n podcast-tarjontaan. Ikävä kyllä, esimerkiksi Jazz Libarary podcastia ei jaella Yhdistyneiden Kuningaskuntien ulkopuolelle. Tai siis IP-numeroihin, joiden arvellaan olevan jossain saarivaltion ulkopuolella. Olisikohan tekijänoikeusmaksut syynä...

* * *

Microsoft sponsoroi ja järjestää jälleen kansainvälisen Imagine Cup -kisan ja tällä kertaa teemana on ympäristö. Opiskelijoille tarkoitetussa kisassa sarjoja innovatiivisille keksinnöille ja ideoille on vähän joka lähtöön.

Keksi ja pelasta maailma. Tosin taitaa kisassa olla palkintona maineen ja kunnian lisäksi ihan kahiseva käteinen.

* * *

Jos jouluna tulee pistettyä liikaa kinkkua napaan ja tulee mieleen elämäntapojen parantaminen, tipattomattammikuut sun muuut, niin Terveyskeskus auttaa. Tässäkin hyötypalvelussa yhteistyökumppanina on Microsoft.

* * *

Jotta balanssi IT-teknolgiasodissa (vai miksi sitä turhuutta sanotaan) säilyisi, niin kerrottakoon Alankomaiden päättäneen, että huhtikuuhun 2008 mennessä valtion organisaatioiden pitäisi siirtyä käyttämään avoimen lähdekoodin ratkaisuja.

Suomessa Oikeusministeriö on ollut hieman samoilla linjoilla ja on kuulemma tyytyväinen.

* * *

Toinen avoimen lähdekoodin IT-uutinen on se, että voittoa tavoittelematon Wikimedia Foundation on pistänyt pystyy koko kolme projektia, joiden kautta suositusta Wiki-alustasta voidaan tuottaa tulostettavaa tai muissa ohjelmissa käsiteltäviä formaatteja. Hankkeilla pyritään siihen, että Wikistäsaadaan aineistoja pdf-, odf- tai paperimuotoon.

Tuosta on hyötyä varsinkin niille, jotka käyttävät wikiä opetustarkoituksiin.

tiistaina, joulukuuta 18, 2007

Diplomaatteja vai lobbareita?

Norja aikoo lähettää maailmalle ilmastodiplomaatteja. Uutisen mukaan tarkoitus on varmistaa, että Balin ilmastokokouksen lopputuloksista syntyisi varsinainen sopimus. Näiden diplomaattien kohderyhmänä on erityisesti ilmastoänkyröinnistä tunnetut Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

Eikä tässä vielä kaikki. Näitä ilmastoasiantuntijoita lähetetään myös Afrikkaan, mistä on ilmastoasioiden lisäksi kaivaa myös päästökauppaan kelpaavia kohteita, joita maa voisi ostaa itselleen sekä markkinoida hiilidioksidin talteenottotekniikkaa, jota Norjassa on kehitetty.

Siis, ovatkos nämä ilmastodiplomaatit diplomaatteja, lobbareita vai kaupparatsuja?

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Kirjakauppa hiukan hiipuu?

Päivän uutiset tietävät kertoa, että kirjamyynti on hiipunut edellisvuodesta, eikä tilannetta korvaa edes joulukauppa. Uutinen on aavistuksen yllättävä, sillä erinäisten epävirallisten ja vähemmän tilastoitujen keskusteluiden perusteella esimerkiksi joulumyynnistä on jäänyt mielikuva ihan kohtalaisesta myynnistä.

Uutisessa selityksenä eräänä selityksenä pidetään sitä, ettei tänä jouluna ole perinteisten suosikkien lisäksi uusia vetovoimaisia tähtiä hyllyssä.

Kyse voi siis olla palautumisesta nk. normaalille kasvu-uralle korkeiden myyntilukujen vuosien jälkeen. Tietenkin on niin, että jos ei ole hittejä tarjolla, niin ei ole ja myynti jää vähemmälle.

On myös niinkin, että syksyn mittaan on yleinen talousilmasto osoittanut tummenevia sävyjä, mutta yhä edelleen joulumyynnin yleisesti on arvioitu yltävän uusiin ennätyslukemiin. Se toki jää nähtäväksi, mutta myös talouden käänteissä ja mutkissa voidaan havaita nk. heikkoja signaaleja.

Kyse on siis siitä, mistä ihmiset ensimmäisenä kulutustaan leikkaavat, jos ryhtyvät jostain syystä epäröimään tulevan kehityksen suunnasta.

* * *

Sci-fi -kirjallisuuden osalta joulumyynnissä ei luulisi olevan kyse hittien puutteesta kun markkinoille on tuotu Nedut, Muuntohiili, Sovituksen kuilu ja muita mainiota eepoksia.

Talouspoliittinen keskustelu

Jotain iloa flunssastakin, ehkä.

Olipahan kerrankin mahdollisuus seurata televisiosta eduskunnan kyselytuntia, missä oli käsittelyssä pääministerin ilmoitus vakausohjelman tarkistuksesta. Hommassa piti olla kyse siitä, mihin suuntaan talous isossa kuvassa menee ja aikaperspektiivi vuoteen 2050 asti.

Keskustelussa oli puhetta myös väestörakenteen muutoksesta, työvoiman saatavuudesta, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja palveluiden tuottamisesta eli olennaisista isomman kuvan asioista. Taitaa olla niin, että nuo tekijät muokkaavat lähimpien vuosikymmenien aikana taloudellista ilmastoa kansainvälisten kehityskulkujen lisäksi. Näkemyksiä suuremmista suunnista noiden asioiden takana tarvitaankin, vaan kuinkas kävi parituntisessa nk. keskustelussa.

Keskustelu meni enemmänkin jutteluksi ja nokitteluksi lyhyen aikavälin tekemisistä kuten verojen alennusvarasta tällä vaalikaudella, varallisuusveron poistamisesta tai siitä kuka ehdotti mitä missäkin lehdessä eli isoihin talouspoliittisiin kuvioihin verrattuna toissijaisiin asioihin. Kaikenlaiset spekulaatiot veronkevennyksistä tällä vaalikaudella tai vaikka seuraavalla eivät ole mitään talouspolitiikan pitkää linjaa.

Oppositio jauhoi pitkät tovit menettelytavasta ja siitä pitikö koko asiasta eduskunnassa edes keskustella. Hallituksen edustaja tuhlasivat aikaansa ihmetelläkseen opposition joutavaa keskustelua. Haloo, eikö juuri eduskunnan pitäisi pitäisi nimenomaan käydä keskustelua isommista linjoista eikä keskustella keskustelemisesta?

Hallituksen edustajat kaivoivat vanhoja papereita, joissa kertoivat että itseasiassa monissa kohdissa iso linja on samaa jatkumoa kuin edellisellä hallituksella. Oppositio kyseli mitä uutta hallituksella paperissa on. Itse ohjelman tarkistuksesta siinä oli kysymys, mutta olisi ne olennaiset asiat sieltä voinut oikeasti keskusteltavaksi poimia.

Ja kun aikaa oli kulutettu tarpeeksi turhaan politikointiin, niin sitten ryhdyttiin käyttämään puheenvuoroja siitä, että olisi ollut kiva keskustella oikeista asioista ja tarkastella kansainvälisiä trendejä. No siinä paperissa niitä kaiketi on arvioitu...

Siis pääasiassa keskusteltiin kaikesta muusta kuin mistä piti. Ja analyysi oli kevyttä, mutta sekavaa.

Kun tuota keskustelua tai propagointia katsoo, niin eipä tuota nyt erityisen sivistyneeksi keskusteluksi voi sanoa. Kyseisessä näytelmässä oli varsin tylsä käsikirjoitus eikä näyttelijäsuorituksiakaan voi kovin suuresti kehua. Asian vierestä keskustelemisen lisäksi homma meni turhaksi nokitteluksi ja piikittelyksi. Parhaimmillaan nokittelua ilmeni oppisition keskinäisissä puheenvuoroissa eläkkeistä, kun ensin oli kiistelty mistä tahansa asiasta hallituksen ja opposition välillä. Tylsää.

Noh, demokratia on tällaista ja itse olemme edustajamme valinneet.

lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Päästökunkku?

Suomessa on jostain kummallisesta syystä tapana aina lehukia, kuinka asiat on hoidettu mallikkaasti ja ennen ketään muuta. On tietysti niin, että kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse, jos siihen oikeasti tarvetta.

Aina ei ole. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä rikkaalla Suomella ei ole mitään elvistelemistä.

Kuten uutiset tietävät Suomen päästöt ylittävät nytkin voimassa olevan Kioton sopimuksen rajat selvästi.

Sopimuksista huolimatta meidän aiheuttamamme kuorma maapallolle senkuin kasvaa. Uutisen mukaan keskimäärin päästöt ovat kasvaneet vuodessa noin 0,4 miljoonaa tonnia ja viiden viimeisimmän vuoden päästöt ovat keskimäärin olleet noin 10 prosenttia yli Kioton velvoitteen.

Ja mistä ne tulevat? Suurin osa päästöjen kasvusta tulee energiateollisuudesta (74%) ja liikenteestä (13%). Teollisuuden ja rakentamisen oman energian tuotannon, maatalouden, jätehuollon ja muun energiantuotannon päästöt ovat laskeneet. Energiantuotannon päästöjen kasvu johtui fossiilisten polttoaineiden ja turpeen kulutuksen kasvusta.

* * *

Samaan aikaan poliitikot pulisevat siitä, että uusiutuvien energiamuotojen lisääminen nykyisestä on niin vaikeaa ja tuulivoimateollisuuden itsensä esittämät laskelmat muka epärealistisia ja niin pois päin. Turhaa valitusta ja ydinvoimalobbareiden aivopesemää propagandaa.

Kun suomalainen poliitikko ryhtyy puhumaan energiapolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta, hyvin usein hän tosiasiassa puhuu joko siitä, ettei hän tiedä mitä tehdä tai siitä ettei hän oikeastaan halua ryhtyä tekemään sitä mikä kohta on aivan välttämätöntä.

Odottavatkohan poliitikkomme sitä, että "ilmastonmuutos voi johtaa globaaliin sisällissotaan"?

Bali päättyi

Indonesian Balilla järjestetty ilmastokokous sitten päättyi ja lopulta hyväksyi ajatuksen kasvihuonekaasujen leikkaamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen aloittamisesta. Mitään määrällisiä tavoitteita ei asetettu.

Sinänsä kokous saavutti siis tavoitteensa, mutta kinaamiseksihan se meni, kun USA vänkäsi vastaan kehitysmaiden mahdollisista lievennyksistä päästöjen vähennyksiin. Jälleen kerran maailman rikkain valtio kertoi siis omalla äänellään omasta ahneudestaan.

Tarkkoja tavoitteita kokous ei siis kyennyt asettamaan, vaikka esimerkiksi meidän EU:mme ehdotti muotoilua, jossa vaaditaan rikkaita teollisuusmaita leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 määristä vuoteen 2020 mennessä. Näitä muotoiluja vastustivat USA, Kanada ja Japani.

Lähtökohtaisesti on hyvä asia, että kaikki 190 osallistunutta maata ovat mukana tulevassa neuvotteluprosessissa, siis myös ne jotka eivät ole nyt mukana Kioton sopimuksessa. Neuvottelukierroksella on siis ainakin periaatteessa mahdollisuus onnistua, vaikka poliittinen ilmasto ei sellaista välttämättä lupaakaan.

Niin kauan kuin on aikaa on toivoa, ehkä. Tosin nyt nähty vetkuttelu on lähinnä vain ja ainoastaan tyhmää, minkä historia tulee aikanaan osoittamaan.

tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Don't give up

Applen mainos

Sattumalta tulin poikenneeksi ZDNetin uutispalstoilla ja sivun bannerista huokui tuulahdus menneisyydestä.

Mainoksessa kerrottiin ettei pidä luopua toivosta Vistan kanssa, "Don't give up on Vista". Tosin mainoksessa ei hetimiten ollut minkään firman logoja, mutta Vista on tuttu juttu. Hetken kuluttua banneri käänsi esiin omenan. Mainosta klikkaamalla saa esiin tekstin "Mac OS X Leopard. A guided tour."

Ai miten niin häivähdys menneisyydestä? Jotkut vielä muistavat kun Microsoftin Windows 95 tuli markkinoille ja samainen omenafirma onnitteli koko aukeaman ilmoituksin "C:\NGRTLNS.W95". Ja se tuli siitä hyvästä ettei W95:ssa vielä ratkaistu varhaisten Windowsien sinäsä hassua tapaa rajata tiedostonimet 8 merkkiin, mikä nuoremmille kerrottakoon.

Microsoft Vistan ensimmäistä Service Packiä odotellaan kieli pitkällä ja sen odotetaan korjaavan koko joukon Vistan alkuvaiheen ongelmista. Joillekin organisaatioille Vistan ongelmat ovat kaiketi olleet esteenä sen käyttöönottoon. SP1 onkin tulossa jakeluun varsin pian ja on nyt nk. RC1-vaiheessa testattavana. Luvassa on koko joukko korjauksia, joita on Microsoftille raportoitu Error Reporting-palvelun kautta.

Eipä siis ole eka kerta, kun Apple on kalastelemassa kaverin uistimilla. Applella on historian varrella ollut koko joukko räväkänoloisia kampanjoita muiden toimijoiden kustannuksella.

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Vesi

Vesi on hyvin merkittävä ja merkillinen aine.

Kuten Nokian vesikatastrofi osoitti, moderni yhteiskunta on herkkä sille mitä kaikkea voi tapahtua, mikäli vesiverkostossa pääsee esiintymään vakava häiriö. Nokialla kyse oli inhimillisestä erehdyksestä, vaikka tiettävästi teknisesti sen ei edes olisi pitänyt olla mahdollista. Eikä pitäisikään eli myös jossain kohtaa ohjeissa tai suunnittelussa on tullut virhe.

Mitä muita riskiskenarioita teknologispohjaiseen yhteiskuntaamme sisältyykään? Sähkön ja puhelinkaapelin lisäksi vesijohto löytyy useimmista kotitalouksista.

* * *

Makea vesi on tunnetun elämän edellytys. Maapallon vedestä 97% on muuta kuin makeaa vettä. Jäljelle jäävästäkin makeasta vedestä 99% on erinomaisen hankalasti käytettävissä olevassa muodossa eli kallioperässä tai jäätiköissä. Jäljelle jää siis helposti hyödynnettäväksi vain 0,036% kaikesta maapallon vedestä ja sillä meidän kaikkien pitäisi tulla toimeen.

Suomessa vesi ei ole saatavuuden näkökulmasta mikään ongelma, koska meillä on järviä ja jokia, joista raakavetta saadaan varsin helposti ja siitä syystä Suomessa pestään autotkin juomavedeksi kelpaavalla vedellä. Tämä vesi tosin ei ole välttämättä pois esimerkiksi kehitysmaista, koska sen kuljettaminen sinne olisi joka tapauksessa ratkaistava ja toisaalta Suomessa riittää makeaa vettä ylenpalttisesta käytöstä huolimatta runsaasti.

Kehitysmaissa ja monilla muillakin alueilla veden saaminen on ongelma ja on johtanut konflikteihin.

Vettä käytetään varsinkin maataloudessa kasteluun ja suurinta käyttö on Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. Näillä alueilla on usein myös muita pulmia, mutta jo elämän perusedellytykset voivat tuottaa suuria ongelmia jos päivittäistä vesiannosta täytyy hakea kilometrien päästä jalkapatikassa. Ja usein kehitysmaissa se on naisten harteille jätetty tehtävä.

Sitten on tietysti nämä ihmisen mahtipontisuudessaan keksimät viritykset, joissa on esimerkiksi kastelusyistä johtuen muutettu jokien virtaamaa ja sitä myöten aiheutettu ympäristökatastrofeja kuten esimerkiksi Aral-järven lähestulkoon häviäminen osoittaa.

Ihminen leikkiessään luomakunnan herraa on onnistunut monin paikoin vain sotkemaan asioita.

* * *

Fysikaalis-kemiallisesti divetymonoksidi eli H20 on mielenkiintoinen aine. Se on hajutonta, mautonta ja lähestulkoon väritöntä. Se esiintyy huoneen lämpötilassa nesteenä, mutta on samalla ainoa aine, joka voi esiintyä maapallolla luonnollisissa olosuhteissa kolmessa olomuodossa.

Veden kiehumispiste on moniin nesteisiin verrattuna varsin korkea, vesi varastoi hyvin lämpöä, puhtaana esiintyessään vedellä on huono sähkönjohtavuus ja sen lämpölaajeneminen on poikkeuksellista. Lisäksi valo läpäisee vettä varsin hyvin. Luonnon kiertokululle ja toiminnalle kaikki nämä ja moni muu ominaisuus ovat erittäin tärkeitä.

Sen alkuperä on ilmiesesti osin avaruudessa eli kaikki vetemme on syntynyt miljoonien vuosien aikana maapallolle törmänneistä komeetoista tai tulivuorenpurkauksista.

* * *

Anekdootti ja tuskin muita kuin diettiharrastajia erityisesti kiinnostava yksityiskohta veden ominaisuuksissa on se, että vesi on ainoa elintarvikkeeksi jollain tavalla luokiteltava aine, joka nautittuna kuluttaa enemmän energiaa kuin antaa.

Kenenkään ei kannata uskoa mihinkään ihmeitä aikaansaaviin "vesidieetteihin". Ihmisen fysiologia on sellainen, että pelkkää vettä juomalla ei mitenkään erityisesti laihdu. Toisaalta pelkän veden nauttimista kutsutaan paastoamiseksi ja se ei ole lähtökohtaisesti terveellistä.

lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Allianssi

Päivän ilmastovinkit löytyvät Al Goren vetämän The Alliance for Climate Protection -organisaation sivuilta.

Siellä voit myös osallistua vetoomukseen, jonka mr. Gore käy viemässä Balille kokoontuneille päättäjille.

1325 sivua

Joulu on taas, joulu on taas. Avaruusoopperafanille joulu todellakin on täällä taas. Syksyn mittaan on julkaistu parikin tuomiopäiväluokan avaruusoopperaa.

Alastair Reynoldsin Sovituksen kuilu jatkaa siitä mihin sarjan edelliset osat Ilmestysten avaruus, Kuilukaupunki ja Lunastuksen arkki ovat lukijansa johdattaneet. Ja sarja jatkuu vielä tämänkin jälkeen.

Tiedossa on rankkaa lentoa ja tiukkoja kaarteita. Takakannen mukaan tukahduttajat ovat teilaamassa koko ihmiskuntaa, mistä jo edellisissä osissa on saatu esimakua. Nyt nuo tukahduttajat olisivat kenties tuhottavissa, mutta pitäisi solmia liitto jonkin vielä pahemman kanssa. Mielenkiintoista, tukahduttajienkin kuvitteleminen on samaa kuin lopullisen pahan kuvitteleminen. Ja siis vielä tästä yli...

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili taas lupailee pitkin linnunrataa asuttaneen ihmiskunnan tarkastelua kyberpunkin ja kyborgien sun muun sellaisen näkökulmasta. 2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen ja digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon, siinä ainekset tähän rymistelyyn. Teosta on ylistetty maailmalla ja ainakin kirjailijalle se mahdollisti päiväduunin lopettamisen.

Näissa kahdessa opuksessa on 1325 sivua avaruutta, joten ihan parissa tunnissa tuota settiä ei selvitä. Hyvä niin.

Kummassakin teoksessa on jälleen esillä teknologiaa, jota meidän tuntemassamme todellisuudessa ei ole olemassa - ainakaan vielä. Se tekee näihin oman lisämausteensa ja kehottaa pohtimaan sekä kyseisten ajatusten mahdollisuutta sekä näiden teknologioiden olemusta.

Mitäs jos joskus ihan oikeasti tietoisuus voitaisiinkin digitalisoida ja siirtää verkkoon tai jonnekin muualle? Olisiko se mahdollisesti hauskaa tai pelkästään rasittavaa?

Itseasiassa Reynoldsilla ja Morganilla näyttäisi olevan teknolgioissa yhteinen elementti tuo tietoisuuden digitalisointi. Se miten eri tavoilla herrat aihetta käsittelevät, jää nähtäväksi.

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Hyödyllisiä ajatuksia?

Vapaapäivän kunniaksi tulin pohtineeksi kenties hyödyttömiä ideoita ja ajatuksia. Tosin, mistä me tiedämme mikä ajatus tai idea kulloinkin on hyödytön tai hyödyllinen?

Se mitä nyt kenties pidämme hyödyttömänä utopiana, voi olla hyvinkin todellisuutta huomenna. Kuten vanha kansanviisaus sanoo, "mahdoton on asia jota kukaan ei ole tehnyt, kunnes joku tekee sen".

Jos ihminen ei ajattelisi hyödyttömiä asioita, moni innovaatio ja keksintö olisi jäänyt tekemättä. Kuinka hyödyllistä olisi esimerkiksi pohtia sitä, miltä tuntuisi olla fotonin kyydissä katsella maailmaa valon nopeudella? Muunmuassa tällaista tuumailua käyttäen Einstein kehitti suhteellisuusteoriaansa ja kuten tunnettua tuo teoria muutti käsitystämme ympäröivästä maailmasta.

Tietysti on myös niin, että kaikista hyödyttömistä ajatuksista ei ole kehiteltävissä mitään järkevää. Esimerkiksi, jos jokainen meistä saisi itse päättää millä aikavyöhykkeellä elää eli millaista kellonaikaa käyttää, siitä seuraisi aikalailla varmasti melkoinen sekasotku. On siis ehdottomasti parempi, että tästä asiasta vallitsee yhteinen sopimus ja sääntö.

Mutta tuollaisen huonolla tavalla hyödyttömän ajatuksen selvittäminen on arvokasta sekin. Tiedämmepä ettei kellonaika ole yksilöllisesti päätettävissä oleva asia.

Tietysti epätodennäköisen tuntuisilla ajatuksilla voi myös testata erilaisia kehityskulkuja. Mitä jos Yhdysvallat valitsisivat presidentiksi ei-heteroseksuaalin mustan keskiluokkaisen naisen, joka tunnustaa eurooppalaisittain katsottuna vasemmistolaisia arvoja? Miten maailman olotila ja kehityskulku muuttuisi? Kuinka markkinat reagoisivat ja loppuisiko Irakin sota?

Hyödyttömillä ajatuksilla voi myös huvitella. Ajatellaan maan ulkopuolisten olioiden tähtialus, joka saapuu vieraalta galaksilta aurinkokuntaan ja on varustettu laitteistoilla, jotka voivat tuottaa määrättömästi ilokaasua, jonka alienit sitten pulauttavat Maan ilmakehään Maan asukkaitten nautittavaksi. Aineksia sci-fi-satiiriin siis.

Taitaa olla niin, että hyödyttömiä ajatuksia tai ideoita ei edes ole olemassa, vaan jokaisesta tällaisesta aina saamme jotain. Jos ei muuta niin oppia ja uutta tuumittavaa.

Tuuli tulee

TuulimyllyTeknologiateollisuudessa on tuulta. Osassa teollisuutta on tajuttu, että tuulivoima voi olla hyvä business ja kyseessä ilmastomuutoksen hillinnän kannalta erinomainen energiantuotantomuoto.

Teknikka & Talouden jutun mukaan "Tuulivoima-alan visioissa Suomessa voitaisiin tuottaa 10 terawattituntia tuulisähköä vuonna 2020. Se merkitsee lähes kymmentä prosenttia Suomen sähkönkulutuksessa. Muutos olisi melkoinen, sillä nykyään Suomessa tuotettavasta sähköstä vain 0,2 prosenttia on tuulesta."

Liikkeellä eivät ole mitkään pikkufirmat, vaan yritykset, joiden mielissä tuulivoimasta voi tulla merkittävä vientituote myös Suomelle. Niin se on, että joskus liiketoiminta voi oikeasti edesauttaa muutenkin tärkeitä asioita.

Enää tarvitsisi saada vain poliitikot ymmärtämään, että tuulivoimassa on paljon mahdollisuuksia eikä kansalaiset aina sitä vastusta. Ja tietysti on niin, että erilaiset enenrgia-alan lobbarit ovat taitavia kertomaan, ettei tuulivoimasta ole ratkaisuksi mihinkään, koska vain ydinvoimasta on ratkaisu kaikkeen. Se on luonnollisesti puppua.

Kuvassa Enercon E-66 -voimala Egelnissä, Saksassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Demokratia ilmaston ystävä?

Baffin IslandIndonesian Balilla alkoi suuri kansainvälinen ilmastokokous, jossa on tarkoitus viitoittaa tietä sille, että 2009 Kööpenhaminassa voidaan solmia Kioton ilmastosopimusta seuraava uusi sopimus. Se ei ole turha asia, vaan kyseessä voi hyvinkin tämän vuosituhannen tärkein yksittäinen kansainvälinen sopimus ja kansainvälisen yhteisön ponnistus.

Kokous alkoi hyvin. Australia ilmoitti allekirjoittavansa vuoteen 2012 voimassa olevan Kioton sopimuksen ja jätti näin USA:n ainoaksi teollisuusmaaksi, joka ei ole sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin.

Australian sitoutuminen ei ollut yllätys, sillä jokin aika sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa ilmastonmuutoksen hillintä nousi vaaliteemaksi ja Australian viemisellä Kioton sopimukseen mukaan kampanjoinut oppositio voitti vaalit.

Demokratia osoitti siis purevuutensa myös ilmastoasioissa, jos vain puolueilla on rohkeutta ottaa asia tosissaan agendalle ja ryhtyä toimeen.

* * *

Suomessakin on mahdollista sanoa sanansa suoraan poliittiseen ilmastoasioiden valmisteluun.

Oikeusministeriön ylläpitämässä otakantaa.fi -palvelussa on avattu ilmastopoliittisen selonteon valmisteluun liittyvä keskustelu. Foorumilla voi sanoa sanan aiheen ympärillä.

Keskusteluun johdatetaan seuraavilla kysymyksillä:


  1. Miten ilmastonmuutoksen torjuminen voidaan kääntää Suomelle mahdollisuudeksi?

  2. Mitä meidän pitää tehdä jo nyt, jotta saavutamme vähähiilisen Suomen vuonna 2050?

  3. Miltä vähähiilinen Suomi voisi näyttää ihmisten arjessa?


Mieti sitä ja ota kantaa.

* * *

Kuvassa Baffin Island Kanadassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

Takaisin nettiin

Niinhän siinä kävi ensimmäisen kerran nykyisen verkkoyhteyden käytön aikana, että kotona oleva nettiyhteys otti ja meni pimeäksi lyhyttä katkoa pitemmäksi ajaksi. Pari kertaa on häiriöitä esiintynyt. Nyt meni 4-5 päivää.

Operaattorini Elisan asiakaspalvelu sujui jouhevasti ja asiantuntevasti, kun soitin pari kertaa eli ensin jättääkseni vikailmoituksen (nk. tiketti tuli matkapuhelimeen samantien) ja toisen kerran antaakseni lisätietoja muuttuneen tilanteen vuoksi. Päätin nimittäin varmistua, että ongelma ei johdu pitkään palvelleen modeemin sammumisesta, minkä lisäksi hankin samaan vauhtiin WLAN-modeemin ja tukiaseman. Loppuipa vuosien jälkeen noiden johtojen kanssa peuhaaminen. Asiakaspalvelun neuvosta sen vanhan modeemin saattoi viedä testiin ko. firman toimipisteeseen, milläs sen muuten kotona tarkistat.

Molemmilla soittokerroilla asiakaspalveluun pääsin sisään noin minuutin jonotuksella ja asiakaspalvelija varmisti omilla keinoillaan, että ongelma on olemassa ja verkko kotiosoitteeseeni pimeänä. Keskustelusta ja puheista päätellen asiakaspalvelija teki sen minkä siinä tilanteessa saattoi. Ongelma oli jossain muualla kuin helpoissa asioissa.

Missä se vika oli?

En tiedä. Kun vika tuli korjatuksi, tuli matkapuhelimeen uusi tekstiviesti, missä kerrottiin vian olevan nyt ohitse. Sinänsä hyvä homma, että tiedot tulevat näppärästi tekstarina, mutta jotta osaisin arvioida oliko tuo 4-5 päivää paljon vai vähän, olisin mielelläni kuullut mistä ongelma johtui. Oliko kaapeli poikki, pamahtiko hubi vai mikä?

Eli asiakaspalvelusta ei huonoa sanottavaa, päinvastoin. Sisältöjä voisi sen sijaan kehittää.

* * *

Ai tuliko vieroitusoireita? Itseasiassa ei. Pari kertaa tuli vilkuiltua tietokonetta "sillä silmällä" ja pari kertaa ohi kävellessä kevyesti tuskailtua puuttuvaa ADSL-valon vilkuntaa modeemissa. Muuten sitä keksi erinomaisen hyvin muutakin tekemistä. Ei siis juuri harmittanut, että "nettikansalaisuuteni" oli varikolla.

Toki netin näpelöintiä töissä sai harjoittaa sydämensä kyllyydestä, mutta työrooliin ei sovellu monet niistä asioista, joita iltaisin saa harjoittaa.

* * *

Kun jonkin verran aikaa kaikenlaiselle muulle medialle löytyi, tuli havaittua esimerkiksi television tarjonnan tyhjyys. Tosin tämä aihe on sellainen, että ei oikeasti jaksaisi toistaa enää itseään.

Verkossa touhutessa television tarjonta kelpaa joskus taustahälinäksi. Jos ohjelmatarjontaa pitäisi oikeasti ryhtyä seuraamaan, voisi herkästi ryhtyä tuntemaan itsensä tyhmäksi. Sen verran joutavaa toistoa ja pikaruokarealityä tuutti ilmoille tuuppaa.

Sekin tuli todettua, että television kulttuuritehtävä on vahvasti hämärtynyt. Mikä on se syy, jonka vuoksi tv-lupia pitää maksaa? Mikä sivistyksellinen tai viestinnällinen tarkoitus nykytelevisiolla enää on? Oikeastaan kaikki älyllinen mitä sieltä voisi tulla, on nykyään saatavilla monesta muustakin lähteestä.

* * *

Nettitauolla tuli parina iltana vilkuiltua kansainvälisen formaatin Big Brotheria. Tunnustan.

Miksi muuten ei voitaisi tehdä sellaista Big Brotheria, johon houkuteltaisiin 12 akateemista pätkätyöläistä tai vaikka tutkijaa eri aloilta huvittelemaan ja viisastelemaan livenä ja vähemmän livenä? Voisi tulla hiukan virikkeellisempää keskustelua kuin ryyppääminen tai lelupyssyillä leikkiminen.

Tai ehkä tämän Big Brotherin konsepti ja sisältö on tarkoituksella rakennettu niin, että sekoilua ja dokaamista lukuunottamatta sitä voisi esittää lähes lastenohjelmana.

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Nyrjähdyksiä #6

Eilen Pohjalainen kertoi pikku-uutisen mukaan, että Suomessa jää teille tietymättömille vuosittain 50 000 romuautoa vuosittain. Se on noin puolet kaikista romutettavista autoista. Näiden romujen mukana hallinnasta katoaa myös 30 000 litraa öljyä ja muita autojen nesteitä.

Siis joka vuosi uutta 50 000 autonraatoa pusikoissa ja ties missä?

Autoahan ei voi olla huomaamatta, jos sellainen on jätetty heitteille tai sellaista on ihan oikeasti hankala vahingossa hukata lopullisesti. Kuvaa aikaamme, että onnistumme olemaan välittämättä siitä, että romuautoja vain ilmestyy sinne ja tänne luontomme keskelle tai ylipäätänsä emme ymmärrä hoitaa asiaa niinkuin pitää.

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Ylen netti "maksulliseksi"?

Yle aamutelevisiossa Ylen hallintoneuvoston poliitikkojäsenet kolmesta suurimmasta puolueesta selvittivät eilisiä Ylen säästöpäätöksiä Ylen toimittajalle. Samassa yhteydessä vakuuteltiin samoja fraaseja julkisesta palvelusta kuin aikaisemmin ja kerrottiin uusia selvityksiä tehtävän.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) sen sijaan kertoi pienen uutisen eli sen, että myös Ylen nettipalvelut tulisivat "maksulliseksi". Hän tuntui viittaavan ajatukseen, että Ylen nettipalveluista joidenkin katselemiseen vaadittaisiin tv-luvan maksamisen osoittamista.

Mikäli tällaista suunnitellaan tai ollaan tekemässä, kannattaisi parikin kertaa katsoa millaisia kokemuksia sanomalehdillä on nettiaineistonsa sitomisesta tilaajatunnuksiin ja vastaaviin. Ei välttämättä hyviä ensinkään ja samalla voi kysyä, montako uutta asiakas tuollainen menettely oikeasti toisi?

* * *

Aamun uutiset teitävät myös, että kaikkien Ylen kanavien katselu on tämän syksyn aikana lisääntynyt muiden kanavien kustannuksella. Eli kannattaa sitten vähentää niitä kanavia.

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Extrat nurkkaan

Ensin siirryttiin digitelkkariin ja pistettiin kansakunta ostamaan digibokseja ja lisää kaukosäätimiä, kaapelitalouksien osalta jopa turhaan. Marraskuun alun uutisten mukaan yli 50000 taloutta on irtisanonut tv-luvan ja Ylen mukaan tämä johtuu tekstitysongelmista,
Yle kun on ottanut käyttöön edistyksellisen tekniikan, joka ei sitten kaikissa hankituissa digibokseissa toiminutkaan.

Näin on kerrottu vai onkohan asia ihan mielipidekyselyllä selvitetty? Kenties. (Jos jollakulla on asiasta ajantasainen tieto, niin valistaminen on sallittua).

Siispä he sitten päättivät lakkauttaa yhden kanavan (nuorisokanavaksi tituleerattu Yle Extra) ja ryhtyä ajamaan ykköstä kahdella kanavalla, joista toisella Yle1 näkyy perinteisellä tekstitystekniikalla lähetettynä. Samassa meinasi päästä lakkautuslistalle ruotsinkielinen nuorisolle suunnattu radiokanava sekä puhekanavan Radio Peilin. Loogista?

Miksi muuten nuoriso tuntui olevan tappolistan kärjessä, se porukkahan ensimmäisenä on heittämässä telkkarin nurkkaan ja siirtyvän suoraan nettiin?

Radiokanavat loppupelissä säilyivät, mutta Extra sai lopetustuomion. Ohjelmakarttaa kun katsoo, niin eipä tuossa nyt suurta kulttuurivahinkoa päässyt tapahtumaan. Sinänsä operaatio on kaikkien digiuudistusten ideoiden vastaista, sillä uutta tarjontaahan tämän uudistuksen piti tuoda.

On luonnollista, että jos Ylen rahoituspohja rapisee, jotain on tehtävä. Mutta onkohan se nyt oikeasti niin, että tv-luvan irtisanomiset johtuvat pelkästään jonkun Ylen kanavan tekstitysongelmista? Kun tuota tarjontaa eri kanavilta loputtomine tositv-kilpailuineen, uusintoineen ja b-luokan uusintoineen katsoo, niin on helppo keksiä monia älyllisiä syitä jättää luvat maksamatta ja myydä töllötin kirpputorilla.

Koko digitv on hoidettu vähän niin ja näin, eikä se ole lunastanut niitä lupauksia sisältönsäkään puolesta mitä sille on asetettu.

Ylen teoria tekstityksistä tulee testatuksi livenä kun kaapelitalouksissa analogisen signaalin jakelu päättyy alkuvuodesta, jolloin viimeistenkin mohikaanien pitää hankkia uusi laatikko. Jos tv-luvan irtisanovien määrä jatkaa vain kasvuaan, olisi syytä etsiä ihan muista asioista kuin tekstityksistä.

Taitaa muuten olla niin, että Ylen nettipalvelut ovat sisällöltään hyödyllisempiä, käytännöllisempiä ja mielenkiintoisempia kuin televisiokanavat. Eikä niiden käyttöön tarvita edes lupaa.

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Blogilista

Suomalaisten bloginpitäjien oma hakemistopalvelu blogilista.fi siirtyy sitten Sanoma Digitalin omistukseen.

Esimerkiksi Helsingin Sanomia, Ilta=Sanomia ja lukuisia muita lehtiä ja palveluita julkaisevan Sanoma Osakeyhtiön omistama Sanoma Digital tulee tiedotteensa mukaan kehittämään Blogilista.fi-palvelua yhteistyössä sen aikaisempien kehittäjien ja käyttäjäkunnan kanssa entistä monipuolisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi.

Blogilistan myynnistä on taitettu verkossa peistä jo aikaisemminkin ja sinänsä kehityssuunta noudattelee sitä mistä on muuallakin saatu mallia eli palveluiden tarjonta keskittyy hiljalleen. Ei toki ihan mitkä tahansa palvelut, vaan elinkelpoiset sellaiset.

Jokaisessa muutoksessa on aina uhkansa, mutta myös mahdollisuutensa, niin tässäkin.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Bali

Rannikkoa Balilla
Joulukuussa Indonesiassa Balilla alkaa maapallon kannalta hyvin merkityksellinen prosessi. Siellä neuvotellaan tiekartasta uuden ilmastosopimuksen aikaan saamiseksi. Tavoitteeksi on asetettu, että Kööpenhaminassa vuonna 2009 voitaisiin sopia ilmastomuutoksen hillinnästä Kioton sopimuksen umpeuduttua vuonna 2012.

Kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on varoitellut, nyt on ihmiskunnan ryhdyttävä tositoimiin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi. Niinikään jokin aika sitten raportoitiin siitä, että maailman kasvihuonekaasupäästöt ovat nyt uusissa ennätyslukemissa, vaikka hillintää onkin yritetty. On siis tehtävä lisää, koska tässä kysymyksessä luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Balilta alkavan prosessin keskeisiä tavoitteita on oikeastaan kolme:

- Suurimpien saastuttajamaiden kuten USA, Kiina, Intia, Australia jne. saaminen mukaan sopimukseen. Ilman näiden maiden sitouttamista samoihin pelisääntöihin muiden maiden kanssa, tavoitteita ei saavuteta ja taloudellisesti syntyy vapaamatkustajatilanteita, joissa jo valmiiksi rikkaat maat hyötyvät köyhempien vastuullisuudesta.

- Riittävän suurien päästöjen rajoitustavoitteiden asettaminen ja mekanismit niistä kiinni pitämiseksi. Tavoitteisiin ei nytkään ole päästy ja aika käy yksinkertaisesti vähiin.

- Kehitysmaiden mahdollisuuksien ja voimavarojen huomioiminen. Kehitysmailla on iso joukko sosiaalisia ongelmia ja niiden talouksien täytyy kasvaa. Köyhimmillä mailla ei ole samanlaisia voimavaroja globaalin ongelman torjumiseksi kuin rikkailla länsimailla. Siksi näiden maiden mahdollisuudet on otettava huomioon ja rikkaimpien (ja eniten saastuttavien) on panostettava jonkin verran enemmän päästöjen rajoittamiseen. Ilmastonmuutos ei ole alueellinen ongelma, vaan hyvin globaali.

* * *

EU on linjannut tavoitteitaan jo aikaisemmin ja niistä on ihan hyvä lähteä liikkeelle:

- Aloitetaan neuvottelut globaalista, vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevasta ilmastosopimuksesta. Nämä neuvottelut saadaan päätökseen viimeistään vuonna 2009.

- Kasvihuonekaasujen päästöt maailmassa saatava laskuun 10-15 vuoden kuluessa. Tämän jälkeen niiden on laskettava voimakkaasti.

- Kehittyneiden maiden ja niitä vastaavalla tasolla olevien maiden olisi vähennettävä päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jotta ne voisivat vähentää päästöjään 60-80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

- Edistyneiden kehitysmaiden on vähennettävä päästöjään vastuitaan ja valmiuksiaan vastaavasti kunnes maailmanlaajuinen sopimus saadaan valmiiksi.

- EU sitoutuu vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

* * *

Balille on kokoontumassa noin 10 000 osallistujaa ja heistä neuvottelijoita on lähes 2500. Se on suuri joukko ihmisiä, joiden pitäisi pystyä sopimaan siitä miten uusi sopimus saadaan aikaiseksi.

Sen ei pitäisi olla järkeville ihmisille liian monimutkainen asia.

* * *


Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

torstaina, marraskuuta 22, 2007

Valokuvatorstai: Virtaa hiljaa

Daugava, Riika - Vaiheinen


Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.

(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Ekolahja ja lahjattomuus

Nelosen uutiset kertoo, että Ruotsissa ekolahjat ovat nousemassa joulukaupan tähdeksi. Kyse on siis reilunkaupan tuotteista, luomutuotteista kuin ekofarkuistakin. Jos näin käy, niin se on jälleen osoitus siitä, että rakkaalla naapurillamme on ympäristötietoisuus hieman eri kurssissa kuin meillä. Vai onko?

Me olemme kansakuntina "kilpailleet" jääkiekon ja yleisurheilun lisäksi kansanhiihdossa ja ties missä muussa tahansa. Miksi sitten emme mittaa toisistamme tässä asiassa?

Vinnkinä olkoon sekin, että kuten tuossa hieman aiemmin tuli kirjoitettua, voi ne joululahjat korvata muullakin hyvällä mielellä kuiten antamalla tavaroita. Kestävää kehityksen lahjoja voi antaa vaikkapa World Visionin lahjakaupassa (http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa) tai KirkonUlkomaanavun palvelussa (http://www.toisenlainenlahja.fi/).

* * *

Lahjattomuutta sen sijaan edustaa uutinen, jonka mukaan teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöt ovat kivunneet uuteen ennätykseen.

Meillä rikkailla ihmisillä on ollut teknologiat, tiedot ja taidot ryhtyä hillitsemään päästöjämme jo ties kuinka kauan. Meillä on Kioton sopimukset ja muut. Mitä olemme saaneet aikaiseksi? Emme näköjään juuri mitään.

Me länsimaalaiset olemme siis välinpitämättömiä, typeriä tai yksinkertaisesti osaamattomia. Tai kaikkea sitä.

maanantaina, marraskuuta 19, 2007

IPCC

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti viikonloppuna vuoden neljännen raporttinsa, joka on yhteenveto vuoden aikaisemmista kolmesta raportista. Raportti sisältää yhteenvedon uusimmasta tieteellisestä tiedosta, joka koskee ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia.

130 maan edustajista koostuva paneeli kertoo, että ihmisen toiminta aiheuttaa lämpenemistä ja että kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä jyrkästi, jotta tulevilta uhkakuvilta kuten yhä yleisemmiltä helleaalloilta, jäätiköiden sulamiselta ja merenpinnan nousulta vältyttäisiin.

Raportin esitellyt YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi, että maailmanlaajuisen lämpenemisen mahdolliset vaikutukset ovat niin vakavat ja laajat, että vain kiireelliset globaaliset toimet tepsivät.

Vaihtoehto on inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen monin eri tavoin ja eliölajien katoaminen maapallolta. Jos Etelämantereen ikijää sulaa, se saattaa nostaa merien pintaa kuudella metrillä. Tulva uhkaa siis maailman miljoonakaupunkeja, pienemmistä Helsingin kokoisia kaupungeista puhumattakaan.

IPCC:n suositukset menevät nyt hallitusten välisen konferenssin käsiteltäväksi ja oikeita toimenpiteitä kaivataan. Kyse on siis siitä, mitä tehdään 2012 päättyvän Kioton sopimuksen jälkeen.

Pelin henki on - tai ainakin pitäisi olla - se, että päästöjen rajoituksia täytyy tiukentaa edelleen ja Kioton sopimuksen vapaamatkustajat eli esimerkiksi USA, Kiina, Australia täytyy saada sopimuksiin mukaan.

lauantaina, marraskuuta 17, 2007

Myrkynkylväjä

Tunnettehan työyhteisössä toimivan persoonallisuuden, jonka mukaan oikeastaan mikään mitä organisaatio tai sen pomot tekevät ei voi olla hyvää tai oikein ja hän myös sanoo sen aina ääneen kun tulee mieleen tai pelkästään osoittaa mieltään ilmeillään ja teoillaan, työtehosta on turha puhua. Myrkynkylväjä voi toiminnallaan myrkyttää koko yhteisön hengen.

Näin on nyt käymässä tehyläisille. Mahdollisesti riippumatta ihan siitä millaiseen sopuun palkoista ja muista asioita päästään, siis vaikka he saisivatkin 24%:n korotuksen palkkoihin. Ja se on tehyläisten oma vika.

Tehyläiset eivät ole maan ainoita sairaanhoitajia, vaan enemmistö sairaanhoitajista taitaa edelleen kuulua jo sopimuksen tehneisiin kunta-alan liittoihin. Neuvotteluissa Tehy on kuitenkin esittänyt, että mahdolliset suuremmat kuoppakorotukset pitää maksaa vain tehyläisille.

Yleinen sääntö on ollut se, että palkkaa maksetaan tyetehtävien ja niiden vaativuuden mukaan, ei sen perusteella mihin liittoon kuuluu. Järjestösota siis kytee kunta-alalla ja se on vaarassa siirtyä myös työpaikoille.

* * *

Lisäksi tämä Tehyn työtaistelu on politisoitu joko tahallaan tai väistämättä.

On populismia väittää, että hallituksen potilasturvallisuuslain muutos, jolla Tehyläiset voidaan kutsua myös työtaistelun aikana töihin turvaamaan ihmishenkiä, murentaisi lakkoa tai olisi ollut vältettävissä jollain taikatempulla. Tehy itse valitsi työtaistelukeinon, joka ei sivistyneelle yhteiskunnalle jättänyt vaihtoehtoa.

Sopimukset tekee kuntatyönantaja ja lähtökohtaisesti laskun maksavat kunnat. Valtio tilanteen ja tarpeen mukaan tukea kuntia tässä. Kaikki muut logiikat johtavat vain siihen, että edes taivas ei ole kattona. Populismia ja pikkupolitikointia on siis sekin, että nyt valtion pitäisi ilmoitella jotain rahasummia, jolla tämä asia voitaisiin hoitaa.

Hallitus taisi itseasiassa tehdä virheen siinä, että se julkisti budjetin yhteydessä 150 miljoonan euron erän käytettäväksi kunta-alan palkkojen korottamiseen eli palkkatasa-arvon tukemiseen. Sen olisi ilmeisesti kannattanut siirtää koko asia siihen, että sopimukset ovat kunnossa.

* * *

Sekin väite on populismia ja politikointia, että sairaanhoitajille joku olisi jossain vaalikampailun aikana luvannut 500 euron palkankorotuksia. Näin ei ole tapahtunut, vaikka esimerkiksi eduskunnassa sellaista väitettä eräiden henkilöiden suuhun pistetään jatkuvalla syötöllä.

Vaalikamppailun aikainen kysymys on koskenut naisvaltaisia aloja kokonaisuudessaan, ei pelkästään sairaanhoitajia ja aikatauluista ei ole silloin ollut mitään puhetta. Miksi siis kaikki pitäisi toteutta nyt heti ja pelkästään sairaanhoitajille? Ja sitä paitsi, myös nykyinen oppositio vastasi "kyllä" toimittajan esittämään kysymykseen.

* * *

Ansaitsevatko sairaanhoitajat reippaan kuoppakorotuksen palkkoihinsa? Kyllä. Heidän työnsä on tärkeää ja varsinkin tulevaisuudessa kun palveluiden tarve kasvaa voimakkaasti.

Palkka on arvostuksen ohella tärkeä elementti siinä, että alalle saadaan työvoimaa myös tulevaisuudessa. Myrkyn kylväminen alalla taas tuhoaa imagoa.

Toivottavasti olen väärässä siinä, mitä tämä Tehyn joukkoirtisanoutumiseen perustuva työtaistelu työilmapiirille tarkoittaa.

* * *

Taloudellinen ilmapiirimme on nyt muuttumassa eli suhdanteet ovat jämähtäneet huippukohtaansa eli kohtuullisella todennäköisyydellä talouden käyrät kääntyvät näinä aikoina laskuun.

Se yhdistettynä kunta-alan muutenkin suuriin palkankorotuksiin tarkoittaa sitä, että kuntarakenteen rakennemuutos kiihtyy ja vauhdilla. Kuntaliitoksia ja palvelurakenteen muutoksia on tulossa rajulla kädellä eli palveluita ulkoistetaan ja ostetaan markkinoilta. Hampaat siinäkin kiristyvät yhdeltä jos toiselta.

Vaihtoehto joissain kunnissa saattaa olla yksinkertaisesti konkurssi.

Myös talous on mielialatoimintaa eli myrkyn kylväminen voi tuottaa epävarmuutta myös sillä saralla.

* * *

Tehy-näytelmä on kokonaisuudessaan vastenmielinen näytelmä, katsoi sitä mistä kulmasta tahansa.

Nyjähdyksiä #5

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on käynyt keskustelemassa kapungin yrittäjien kanssa ja kuin yhdestä suusta herrat tekivät kerrassaan kumouksellisen oivalluksen: autoilun helpottaminen on pääasia, jos keskustaan halutaan lisää eloa.

Siis mitä? Onko tosiaan niin, että käsitys elävästä kaupungin keskustasta on se, että siellä on paljon autoa ja siellä voi autoilla miten lystää? Ehdotan, että herrat matkustavat (tällä kertaa vaikka veronmaksajien rahoilla, mieluiten omillansa) esimerkiksi Amsterdamiin, Firenzeen, Wieniin tai mihin muuhun tahansa paikkaan, jossa on aidosti ja oikeasti elävä kaupungin ydinkeskusta. Siellä eivät autot juhli, vaan keskusta on tarkoitettu ihmisille. Ja kyllä, he myös kuluttavat.

Helsingin keskusta on jo nyt rakennettu autoille ja autojen ehdoilla, eikä se ole kovinkaan elävä juuri siksi. Jos kaupungin keskustaa oikeasti halutaan kehittää elävämmäksi, siitä täytyy tehdä miellyttävämpi ihmisille ja kaikki ylimääräiset autot pitää saada sieltä pois.

Tulkaas nyt jo järkiinne siellä kaupungitalolla.

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Vihreämpää businesta

Tiedätkö kuinka busineksesta voi tehdä ympäristön kannalta kestävämpää? Ai et, no katso netistä.

Yksi esimerkki on yhdysvaltalaisen CEPro-lehden listaamat 50 tapaa vihertää kotisi ja busineksesi. Tarjolla on niin vihreää konsultointia, myrkyttömiä tuotteita kuin paikallisten tuotteiden suosimistakin.

Ei se kestävä kehitys itseasiassa ole niin vaikeaa, jos vain hieman ajattelemme.

Meret nielee ja kuolee

Ilmaston hiilidioksidipitoisuuden nousulla on myös pahoja vaikutuksia merieliöstölle. Valtameret nielevät tehokkaasti hiilidioksidia, mutta samalla meren nouseva hiilidioksidipitoisuus uhkaa monia eliölajeja ja muuttaa merenpohjaa elottomaksi.

Uuden tutkimuksen mukaan kasvunvaraa merten hiilidioksidin sitomiskyvyssä on vielä 39%. Se hidastaa merkittävästi ilmastonmuutosta. Samalla kuitenkin planktonit, jotka imevät hiilidioksidia kuolevat ja vajoavat merenpohjaan varastoiden hiilidioksidin sinne. Hajotessaan ne kuluttavat kuitenkin runsaasti happea ja aiheuttavat veden happamoitumista mikä taas on äyriäisille tuhoisaa.

Ja niin edelleen. Hiilidioksidi aiheuttaa siis pahoja häiriöitä myös ekosysteemeihin ja lopullisia seurauksia voidaan vielä vain arvella. Ravintoketjun keulilla hilluvalle ihmisille meri on ravinnon saannin kannalta ensiarvoisen tärkeää, joten luulisi ihmistäkin kiinnostavan mitä seuraavaksi tapahtuu.

tiistaina, marraskuuta 13, 2007

Vuotos, Vuotos, Vuotos

Muutama päivä sitten kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoi tuovansa Vuotoksen altaan käsiteltäväksi ja tänään kuoroon liittyi valtion omistajapolitiikasta vastaava puolustusministeri Jyri Häkämies. Vihreät ovat vastustaneet hanketta ja hallitusohjelman mukaisesti vesilain muuttamiseen vaaditaan yksimielisyyttä ja ilman vesilain muuttamista Vuotosta ei tule, niin on oikeusteitse jo kerran kokeiltu.

Pekkarinen ja Häkämies perustelevat kantaansa mm. sillä, että EU vaatii jäsenmaitaan kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä ja ajattelevat Vuotoksen olevan siinä suhteessa hyvä idea. Ei ole.

EU:n kanta kun perustuu ilmastonmuutoksen hillintään ja uusien tekoaltaiden rakentaminen olisi itseasiassa sen tavoitteen vastainen koska tekoaltaan alle jää eloperäistä materiaalia, joka mätänee hapettomissa oloissa ja tuottaa metaania, hiilidioksidia haitallisempaa kasvihuonekaasua. Tämä on toki trooppisissa olosuhteissa pahempi ongelma kuin täällä Pohjolassa, mutta ei sitä huomiotta voi jättää.

Näin ollen EU:n oikeastaan pitäisi ottaa altaan tuottamat päästöt huomioon päästöoikeuksia jakaessaan, mikä taas nostaisi energian hintaa toisaalla, kun päästöoikeuksista tulisi pulaa ja niitä jouduttaisiin hankkimaan muualta, mikäli se allas päätettäisiin rakentaa. Ilmeisesti siitä kuitenkaan ei tule mitään, jos aikaisemmat sopimukset pitävät ja vihreät eivät ryhdy luopumaan periaatteistaan.

Vuotosta (tai Kollajaa) ei edes tarvita EU:n tavoitteisiin pääsemiseksi, jos panostetaan aidosti uusiutuviin energiamuotoihin. Ja jos sitä vesivoimaa halutaan, niin edullisinta se on tehdä olemassa olevien laitosten tehoa kasvattamalla eikä tekoaltaita rakentamalla. Joidenkin arvioiden mukaan näin olisi saatavissa jopa 1TWh:n verran lisäkapasiteettia. Vuotoksen altaan arvioidaan tuovan kapasiteettia 0,36 TWh.

Altaan yhteyteen rakennettavan voimalaitoksen teho olisi noin 35 MW. Tämän lisäksi allas lisäisi talven aikana alapuolisen joenosan nykyisissä voimalaitoksissa käytössä olevaa tehoa 50-100 MW ja yhteensä Vuotoksen rakentamisen mukanaan tuoma lisäkoneistojen teho olisi 250 MW. Tällä hetkellä Suomi tuottaa vesivoimalla 2070 MW:n verran tehoa.

Eli Vuotoksen tuottama energiamäärä olisi korvattavissa paljon ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla ja koko energiataloutemme olisi terveemmällä pohjalla, jos myös säästämisestä tehtäisiin aidosti strateginen asia, eikä vain valitettaisi kuinka vaikeeta se muka on.

Ilmeisesti Vuotoksesta on tullut koko joukolle poliitikkoja päähänpinttymä, josta he eivät pääse eroon. Samalla nämä poliitikot tulevat jälleen kerran nostattaneeksi niitä vanhoja asioita, joita ihmiset ovat pelänneet tai kuvitelleet jo pitkään. Ja ihan turhaan.

Vuotoksen haikailu kuuluu lisäydinvoiman kanssa siihen samaan sarjaan turhia asioita, joiden kohdalla vain hukataan aikaa välttämättömältä eli energiapolitiikkamme saattamiselta kestävän kehityksen tielle.

Tällaiset poliittiset avaukset eivät lupaa kovinkaan hyvää tekeillä olevalle ilmasto- ja energiapoliittiselle strategialle.

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Teollisia ruusuja ja risuja

Intel on tuonut markkinoille entistä tehokkaamman prosessorin (Penryn) mitä datan käsittelyyn tulee (tietojen mukaan 20% lisää tehoa), mutta samalla se on leikannut prosessorin energiankulutusta (30% vähemmän).

Luonnollisesti lisätehot ovat prosessorille tavoiteltava ominaisuus ja energiankulutus leikkaa asiakkaiden sähkölaskuja. Näinä aikoina kun myös IT-business pyrkii vihretymään energiansäästö on muutenkin tärkeää.

Mutta joka tapauksessa, jos joku tekee teollisesti merkittäviä parannuksia tuotteeseen ja samalla saa sen nykytilaan nähden säästämään energiaa kymmeniä prosentteja, voidaan todeta: ei se nyt vaan ole mahdotonta, vaan se on myös parempaa businesta.

Jos siis Intelille voi antaa propseja energiansäästöön pyrkimisestä, Euroopan parlamentille annetaankin jälleen risuja jatketusta käpykaartilaisuudesta ilmastonmuutoksen hillinnässä sen ilmeisesti kääntyessä lentoliikenteen päästökaupassa ympäristövaliokunnan esitystä lievemmän mallin kannalle.

EU:lla tuntuu olevan tapana, että tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia ja valmsitellaan asioita ilmastomuutoksen kannalta jollain tavalla myönteiseltä pohjalta, mutta kun päätöksenteon hetki tulee, päätökset alkavat pyöristymään ja vesittymään.

Samaan aikaan kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on viimeistelemässä yhteenvetoa vuoden ilmastoraporteista käytettäväksi Balilla ensi kuussa kokoontuvassa YK:n ilmastokokouksessa. Kuten YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) pääsihteeri Yvo de Boer uutistietojen mukaan varoitti, piittaamattomuus ilmastonmuutoksesta olisi "suorastaan rikollista".

Miten on EU?

Ilmastosta vaaliteema

Australialaiset ovat osoittaneet mieltään ilmaston puolesta ja vaatineet maan ilmastopolitiikkaan muutosta. Australia on yksi niistä maista, jotka eivät ole mukana Kioton sopimuksessa.

Mielenosoittajien mukaan Australian kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Tilanne liittyy siihen, että Australiassa järjestetään parlamenttivaalit marraskuun 24. päivä. Pelin henki on se, että vallassa olevat konservatiivit ovat sitoneet Kioton sopimukseen liittymisen muutamien muiden maiden (Kiina, Intia jne.) liittymiseen ja oppositiossa oleva työväenpuolue liittää Australian ilmastosopimukseen. Työväenpuolueen tavoitteena on vähentää Autstralian ilmastopäästöjä 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Niin sitä pitää. Australia on yksi maailman suurimmista kasvihuonekaasujen päästäjistä, jos koko maan päästöt lasketaan asukaslukuun verrattuna ja maa kärsii kuivuudesta.

Jos ilmastonmuutoksesta australialaiset ottavat todellisen vaaliteeman ja oikeasti pyrkivät muuttamaan politiikkaansa kestävän kehityksen tielle, olisi maailmassa otettu yksi askel oikeaan suuntaan. Ihan siis riippumatta siitä kuka vaalit voittaa ja kuka ei, voi tietysti mennä niinkin, että mikäli politiikan analyytikot saavat päähänsä, että ilmastonmuutos ratkaisee jotkut vaalit, on myös politiikan myötäiltävä sitä. Tai sitten ei.

Kansalaisilla voi ilmastonmuutoskysymyksissä olla itseasiassa merkittävä rooli, koska poliitikot tuntuvat kautta maailman olevan vähemmän valmiita väistämättömään muutokseen kuin kansalaiset.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Mikä meihin on mennyt?

Äärimmäisyyksiinkin ulottuva narsismi, holtiton välinpitämättömyys, julmuus ja tolkun puute. Olisivatko nämä sanat niitä, joilla meidän aikaamme pitäisi kuvailla, kun aikamme moraalihistoriaa joskus kenties kirjoitetaan?

Jokelan tapahtumat itsessään ovat täynnä julmuutta ja käsittämätöntä väkivaltaa, mutta siitä seurannut mediamylly murhaajaa ihannoivine saitteineen ja jäljitelmineen uhkuu narsismia, joka ylittää ajallemme niin tavanomaisen egoismin ihannoinnin.

Media on jo pitempään revitellyt kaikista ihmisten tuntoja viiltävistä uutisista räiskyviä otsikoita ja lööppejä, ihan kuin toisten tunteista ei tarvitse välittää lainkaan. Taloudellisen voiton maksimointi ohittaa normaalit moraaliset normit ajassamme.

Televisiossa pyörii kampanja, jossa esiintyy miehiä pohtimassa liikennesääntöjä. Ne ovat mainoksen mukaan "vaikeeta". Jo on aikoihin eletty, kun yhteiskunnan pitää laittaa televisioon mainoksia sen puolesta, että me noudattaisimme liikennesääntöjä tai edes jarruttaisimme liikennevaloissa, jos niissä palaa punainen valo ja suojatiellä on ihmisiä. Emmekö enää edes ymmärrä oppimaamme vai onko itsekyytemme ylittänyt jo yksinkertaisenkin järjen rajat?

Esimerkkejä näiden aikojen uutisvirroista ei ole edes vaikea poimia. Mikä meihin on yksilöinä mennyt, kun mikään ei riitä ja pahuudesta on tehty jotenkin puolusteltavaa siksi, että itsekkyyden nimissä se tuottaa jotain hyötyä tai nautintoa jollekin?

Samaan kastiin on menty myös sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisista käytävän prosessin kohdalla. Se ei siis ole lakko, vaan joukkoirtisanoutuminen.

Joukkoirtisanoutumiset uhkaavat teho-osastojen ja keskosten henkeä jo tämän poikkeuksellisen työtaistelutoimenpiteen ensimmäisistä tunneista alkaen, näin arvioidaan. Viattomien elämä on siis vaarassa siksi, että aikuiset ovat jossain kohtaa menettäneet suhteellisuudentajunsa omaa etua tavoitelleessaan; puolueet ja poliitikot, jotka yhdessä ja samassa vaalipaneelissa vastasivat toimittajan sairaanhoitajien palkkoja koskeneeseen monitulkintaiseen kysymykseen "kyllä" (sekä nykyisiä hallituspuolueita että oppositiopuolueita) tai Tehy, jolla on perustuslaillinen oikeus ryydittää 24%:n palkankorotusvaatimuksia joukkoirtisanoutumisilla. Tolkkunsa ovat jossain kohtaa menettäneet kaikki osapuolet, syyttömiä tähän tuskin on mikään osapuoli, vaan jokainen vartioi vain omaa etuaan. Nyt viisain on se, joka ymmärtää antaa periksi sovun saamiseksi.

Kun tällainen työtaistelutilanne uhkaa täysin puolustuskyvyttömien henkeä tai terveyttä, on samaisen perustuslain mukaan julkisella vallalla velvollisuus ryhtyä toimiin, niin on tulkittu. Niinpä hallitus on antamassa esityksen potilasturvalain muutoksesta, jolla ihmishenkiä voitaisiin mahdollisesti säästää. Oppositio tyrmäsi koko ajatuksen jo ennen kuin edes koko lakia oli annettu, joten joko heillä oli käsitys lakiesityksen sisällöstä jo etukäteen tai sitten poliitikot vain pelasivat omaa pokeriaan korkein panoksin. Pokeri muuttuu moraalipeliksi, jos poliitikkojen keinot pelastaa ihmishenkiä vaativat 5/6 enemmistön eduskunnassa. Se jättäisi poliitikoilta irtopisteiden keräämisen mahdottomaksi. Ilmeisesti näemme viikonlopun aikana arvottoman näytelmän, jossa panokset ovat jälleen kerran korkeat ja heikomman ääni korvessa ei kuulu mihinkään.

Sairaanhoitajat ansaitsevat työnsä ja tulevaisuuden puolesta selvän palkankorotuksen. Tässä ajassa keinot on kuitenkin valittu kaikkien osapuolten - joihin myös media kuuluu - toimesta kohtalaista ajattelemattomuutta ja jopa julmuutta käyttäen.

Mihin ovat hävinneet tästä ajasta pyyteettömyys, pyrkimys hyvään, kohtuullisuus, harkinta, toisten kunnioittaminen, myötätunto, armo tai elämän kunnioittaminen?

torstaina, marraskuuta 08, 2007

Valokuvatorstai: jatka kuvasta

Aamu-usva Toscanassa


Aamun koitto yön jälkeen.

Osallistun valokuvatorstaihin ensimmäistä kertaa. Tehtävänä oli tutkailla ylläpidon valitsemaa kuvaa ja lähteä analysoimaan, assisioimaan, tai jatkojalostamaan sitä.

Päivän fiiliksen mukaan Valokuvatorstain valitsemasta kuvasta lähdin aivoittelemaan uuden aamun nousua ja valon voitoa pimeydestä, kuten pimeän polun päästä kajastava valo tekee.

Kuva on toscanalaisesta laaksosta aamun usvassa otettu. Kiireisen ja hälisevän päivän jälkeisen yön hiljaisuuden vielä vallitessa, mutta uuden aamun valon noustessa laaksoa ympäröivien kukkuloiden takaa.

Rauhaa.

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Paha päivä - tylyä tekstiä

Das SchweigenNyt ei ole tulossa myönteistä tai toivorikasta tekstiä. Valitettavasti.

Tänään Jokelassa 18-vuotias koululainen ampui 8 henkilöä kuoliaaksi eli 5 poikaa, 2 tyttöä ja koulun rehtorin. Lisäksi välikohtauksessa loukkantui 10 henkilöä ja epäilty menetyi itse myöhemmin sairaalassa ammuttuaan itseään. Tämä tragedia vetää sanattomaksi.

Toivottavasti omaisilla, heitä auttavilla sekä muilla riittää voimia.

* * *

Poliisin tietojen mukaan epäilty harrasti tarkkuusammuntaa ja hänellä oli laillinen ase, johon hän oli saanut aseenkantoluvan 19.10. tänä vuonna. Perusteluna aseenkantolupaan on ollut ampumakerhon jäsenyys.

Tämä pistää esittämään kysymyksiä. Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun ampukerhon kautta aseet päätyvät veristen välikohtausten välineiksi. Kysymys; miten näitä ampumakerhoja ja aseiden käyttöä niissä valvotaan?

Asealan elinkeinolupa voidaan antaa hakijalle, joka on elinkeinon harjoittamiseen oikeutettu, joka ilmoittaa vastuuhenkilön sekä jolla taloudellisen tilansa puolesta on riittävät edellytykset asealan elinkeinon asianmukaiseen harjoittamiseen. Jos hakija on luonnollinen henkilö, hänellä on lisäksi oltava aseenkäsittelylupa.

Riittävätkö nämä kriteerit?

* * *

Yleinen luulo on se, että Suomi on jotenkin aseeton maa. Se on puppua.

Sveitsiläisen tutkimuslaitoksen raportin mukaan Suomessa on 56 käsiasetta sataa ihmistä kohden ja se tarkoittaa sitä, että Suomessa on kolmanneksi eniten käsiaseita maailmassa, suhteutettuna väkimäärään. Edellä ovat vain Yhdysvallat ja Jemen.

Jos sitten katsotaan aseen kautta surmansa saaneiden määrää, niin Suomessa saa aseen kautta surmansa 4. eniten ihmisiä teollisuusmaista, jos itsemurhat otetaan huomioon.

Ja haloo! Edellä kerrotut lukemat eivät anna sijaa selityksille, että Suomessa asekulttuuri on jotenkin parempaa tai hillitympää kuin muualla.

* * *

Epäilty on tiettävästi viestinyt tulevista teoistaan ennalta internetin välineiden kautta ja osa materiaalista on sellaista, jonka pitäisi herättää kysymyksiä.

Ihminen, joka kirjoittaa "Minä, luonnollisena valitsijana, eliminoin kaikki, joita pidän epäkelpoina, ihmisrodulle häpeällisenä ja luonnon valinnan epäonnistumisena" tai "ihmisrotu ei ole taistelemisen tai pelastamisen arvoinen... ainoastaan tappamisen arvoinen", ei kaiketi ole aivan kunnossa ja kyseinen viesti on suuri avunhuuto.

Laki sanoo, että "Aseenkäsittelylupa voidaan antaa 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia".

Onko aiemmin kerrottu teksti sellaisen henkilön tekstiä, jota voi pitää "käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana"? Tuskin.

On totta, että lupaa haettaessa esimerkiksi mielenterveyteen liittyviä tekstejä tuskin pystytään havainnoimaan, mutta järjestelmä ei yksinkertaisesti toimi, jos tarkistetaan pelkästään rikosrekisteri ja muuten voi mennä 15-vuotiaana hakemaan luvan aseelleen, jos sille keksii jonkin syyn (kuten ampuma-aseharrastuksen).

Luvat myöntää paikallinen poliisi, mutta millä resursseilla, osaamisella tai tiedoilla poliisi pystyisi erottamaan sopivat sopimattomista? Ei millään.

* * *

Aseet kuuluvat sivistysyhteiskunnassa pelkästään armeijalle, poliisille ja eräille erityisryhmille kuten suuria rahalähetyksiä kuljettaville vartijoille. Muilta osin nykyiset säädökset ja toimintatapa ovat liian löysiä. Myös siksi, että niitä ei pystytä mitenkään aidosti valvomaan, vaan aseen saa, jos vain haluaa.

Tyhjä amerikkalaistyyppinen NRA-höpötys ei toimi, sillä siellä missä aseita on saatavilla, on myös aseisiin perustuvaa väkivaltaa.

* * *

Ylen uutisoinnissa kyseltiin pitäisikö internetin käyttöä rajoittaa, kun epäilty oli laittanut viestejään erilaisille julksille paikoille nähtäväksi. Uutisoinnissa näiltä osin ei jälleen kerran ole pointtia ja osoittaa vain sen, ettei interaktiivista mediaa perinteisessä mediassa ymmärretä.

Osa materiaalista on varsin roisia. Nuoren viha ja angsti siis purkautui jo ennen tekoa verkkoon, mutta kuunteliko kukaan?

Ylen logiikalla voidaan kysyä, miksi televisiossa esitetään sellaista usein amerikkalaista väkivaltaviihdettä kuin nyt esitetään. Niin Ylellä kuin muillakin kanavilla. Ja pitäisi oikeasti ymmärtää, että televisiossa esitetty väkivalta aiheuttaa väkivaltaa yhteiskunnassa. (Tästä on myös tunnettua tutkimusta, jossa esitetty väite todistetaan).

* * *

Tällaisten tekojen syyt ovat syvällä ja usein monisyisiä. Syyllisyyttä tuntee varmasti moni ja vielä usemapi kysyy: "miksi?". Vastauksia on vain niin vähän.

Itse tapahtuneen osalta ei osaa mitään muuta sanoa kuin että synkäksi vetää. Monella on hiljaisten hetkien ja pohdintojen aika, toivottavasti voimat riittävät kaiken sen läpikäyntiin.



(Kuva: Das Schweigen. Lähde: Wikimedia commons)

tiistaina, marraskuuta 06, 2007

Taloussanomat vaihtaa formaattia

Kuten päivän uutiset tietävät, niin Taloussanomat siirtyy pelkästään verkkoihin. Paperinen lehti siis lopetetaan. Henkilökunta saa näillä näkymin pitää työpaikkansa ja uutisten mukaan päätös olisin toimitukselle enemmänkin helpottava. Helsingin Sanomista siirtyvä uusi päätoimittaja Juha-Pekka Raeste sanoo, että tavoitteena on Suomen paras taloustoimitus.

Linjaukset ovat tästä ajasta. Ensinnäkin talousuutisointi on kvartaalitaloudessa niin nopeasykkeistä ja samalla taustoittamista vaativaa, että paperinen vuorokauden viiveellä ilmestyvä lehti on väistämättä aina myöhässä. Verkko on todennäköisesti uutispuolella nimenomaan talousuutisoinnissa omimmillaan.

Toisaalta Raesteen kommentti kuvaa myös sitä, että toimituksen ja työtapojen laatu ratkaisee, ei se missä formaatissa teksti julkaistaan. Uutinen on siis enemmän kuin se muste, jolla se on painettu.

Toki päätöksellä on yksiselitteiset taloudelliset perusteet eli Taloussanomien paperiversio on tehnyt tappiota jatkuvasti ja tilaajamäärät laskeneet, kun samaan aikaan sekä kävijämäärät että verkkoversion mainostulot ovat olleet kasvussa. Nykyään verkkoversiota lukee huomattavasti useammat kuin paperia.

Senkin tämä paperisen julkaisumuodon lakkauttaminen osoittaa, ettei lehden poistuessa tarvitse osaavaa toimittajajoukkoa poistaa sen mukana. Myös verkkotoimitukset työllistävät.

* * *

Kuten Tuhat sanaa koostaa, ovat toimitukset tänään osoittaneet oman asenteensa - yhä edelleenkin - uutisointia ja nykymediaa kohtaan. Useimmin Taloussanomien uutinen on otsikoitu siten, että Taloussanomat lopettaa kuten sähköisessä mediassa pääasiassa toimiva Yle, joka kirjoittaa "Taloussanomat lopettaa ilmestymisen".

Tosin samaan halpaan otsikoinnissaan meni myös mediabloggaaja Kari Haakana.

Noh, tekevälle sattuu.

* * *

Tarkkaavaiset lukijan huomaavat myös se, että myös IT-Viikko lakkaa paperisena versiona, joten myös ICT-lehdistössä on siten pikapuolin yksi paperinen julkaisu vähemmän.

maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Asenteet ilmaston puolesta

BBC:n toteuttaman kyselyn mukaan suurin osa ihmisistä ympäri maailmaa ovat valmiita tekemään henkilökohtaisia uhrauksia, kuten maksamaan korkeampia energialaskuja, ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.

Kyselyssä 83 prosenttia 22 000 kyselyyn osallistuneesta 21 valtiossa kertoi uskovansa, että on ihmisten on tarpeellista tehdä muutoksia elämäntyyliin ja käyttäytymiseen, jotta kasvihuonekaasujen päästöjä saadaan vähennettyä. Esimerkiksi kaikissa kyselyyn osallistuneissa maissa vastaajat pitivät energian hinnan korotuksia tarpeellisena hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi, mikäli energiaverolla parannetaan energiatehokkuutta.

Asenteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tuntuvat kyselyissä olevan kohdallaan, mutta seuraako niistä tarvittavia päätöksiä ympäri maailmaa? Nähtäväksi jää...

Ulkoistettua demokratiaa

Aamun uutiset kertovat, että Jugendsalin käyttötarkoitus on jo päätetty ja ettei julkinen vastustus muuta asiaa mitenkään.

Kaupungin arvokiinteistöjä hallinnoiva Helsingin Leijona on pyytänyt kiinteistövirastolta vuokralle vanhaa pankkisalia ja Jugendsalia ensi vuoden alusta. Kiinteistöyhtiö voi päättää tilojen edelleenvuokraamisesta täysin itsenäisesti. Toimitusjohtaja Kari Tohmon mukaan Helsingin Leijonan ratkaisuja ohjaavat periaatteet on jo päätetty.

Hetkinen. Eikös kysymys ollutkaan siitä, että kaupunki haluaa elävöittää tietyn kaupungin osan toimintaa, eikä hoitaa kiinteistöyhtiön tarpeita?

Helsingin Leijona -yhtiö on perustettu syyskuussa ja sen osakepääomaksi on päätetty miljoona euroa. Sen hallinnoitavaksi annettujen kortteleiden arvoksi lasketaan 100 miljoonaa euroa ja korjausvastuuta on kertynyt 70 miljoonaa euroa. Yhtiö on siis uusi, mutta sinne on siirretty myös iso kasa vastuita valmiiksi.

Osakeyhtiöt ovat ihan hyvä keino hoitaa operatiivisia liikeasioita, koska se antaa mahdollisuuden tehdä liiketoimia tehokkaasti. Kun kyse on kaupunkikuvaan tai johonkin liiketoiminnan ulkopuolelle sijoittuvan asian (kuten arvokiinteistöön liittyvien esteettisten arvojen säilyttäminen) hoitaminen, osakeyhtiö ei ole välttämättä ensinkään oikea tapa tehdä asiaa.

Jos kaupunkikuvaan ja muuhun kuin liiketoimintaan liittyvää toiminta siirretään julkisen päätöksentekovallan ulkopuolelle, ulkoistetaan myös demokraattista päätöksentekoa. Tätä toimintaa on esiintynyt niin valtion kuin kuntienkin kohdalla viime aikoina. Ilmeisesti on koettu, että toimintaa on näppärä hoidella yhtiöillä, jotka sitten tuottavat jotain tai sitten ei. Samalla on kuitenkin suljettu silmät siltä ongelmalta, että yhtiöihin (joita ei demokratialla voida johtaa) siirtyy myös kansalaisten kannalta tärkeää päätöksentekoa.

Helsingin kaupungin tilojen vuokraamisesta päättää kiinteistövirasto ja se voi määritellä vuokrausehdot. Jugendsalin kohdalla kiinteistöviraston kehittämispäällikkö Harri Karppinen toimii Helsingin Leijona Oy:n hallituksen puheenjohtajana eli saman viraston virkamiehet käyttävät puhevaltaa pöydän molemmin puolin.

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007

Kulutusjuhlat

John Leech: joululahjan haamuNyt se taas alkaa, vuoden kulutusjuhlat ja -hysteria, jota myös joulukaupaksi kutsutaan. Kaupat ovat taas auki päivästä toiseen ja kauppakeskuksissa kulkuset kilisevät sitä tahtia, että rauhallisempaa kulkijaa heikottaa.

Joulukaupan odotetaan kasvavan tänä vuonna 5%:lla noin 950 miljoonaan euroon. Käytämme siis liki miljardin lahjoihin, herkkuihin ja kaikkeen muuhun jouluun liittyvään.

Joulu on kaupan alalla vuoden suurin kulutusjuhla, mutta myös vuoden suurimpia ympäristösessioita. Monen ostopäätöksen kohdalla tehdään valintaa kestävän kehityksen ja vähemmän kestävän kehityksen välillä. Voiko kuluttaja muka valita eettisesti lahjansa? Kyllä voi.

Mitäpä jos lahjan antaminen ei perustuisikaan siihen, että ostetaan jotain usein jopa tarpeetonta tavaraa made in Taiwan, vaan annetaan lahja, jolla on todella merkitystä?

Eettisiä joululahjaideoita on olemassa koko joukko. Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA on koonut ansiokkaan listan kestävämmistä joululahjaideoista (http://www.kepa.fi/kampanjat/nain_osallistut/maailmanparannusvinkit/joululahjat).

Kestävää kehityksen lahjoja voi antaa vaikkapa World Visionin lahjakaupassa (http://www.lahjaksilehma.fi/lahjakauppa) tai KirkonUlkomaanavun palvelussa (http://www.toisenlainenlahja.fi/). Tarjolla on niin koulupukuja, puuntaimia, lehmiä kuin selviytymispakkauksiakin. Monta hyvää ja hyödyllistä asiaa, joista on maailman köyhimmillä alueilla todellista tarvetta ja käyttöä.

WWF:n palvelussa (http://www.wwf.fi/liity/) voi liittyä vaikkapa ilmastokummiksi ja antaa lahjan, joka kestää myös tuleville sukupolville tai lahjoittaa (http://www.wwf.fi/lahjoita/) rahaa Itämeren pelastamiseksi ja esimerkiksi ympäristökasvatukseen. Suomen Luonnonsuojeluliiton lahjoittajajäsenenä (http://www.sll.fi/lomakkeet/tuejatoimi/lahjoittajajasen) voi tukea suomalaista ympäristönsuojeltyötä.

Jos taas ajattelet, että joulukuusen kaatamisen sijaan voisi hankkia toisenlaisen joulupuun, niin sen voi tehdä Kehitysmaayhdistys Pääskyjen puuaddressilla (http://www.paaskyt.fi/yhteys.htm).

Ajatelkaapas nyt, jos vaikka puolet tuosta kulutusjuhlamme 950 miljoonasta eurosta käytettäisiin vaikka terveystarkastuksiin ja rokotuksiin kehitysmaissa, niin sillä rahalla voitaisiin rokottaa noin 158 000 000 lasta. Tai sillä antaa ammattikoulutus lähes 3 200 000 nuorelle tytölle tai pojalle. Siis ihan vain sillä, että sijoittaisimme joka toisen leikkipyssyn tai hilavitkuttimen rahat eettiseen tarkoitukseen.

Kun noita summia katsoo, niin maailman heikompien auttaminen ei ole ollenkaan vaikeaa, vaan kyse on pelkästään tahdosta.



(Kuvassa: John Leechin piirtämä joululahjan haamu. Lähde: Wikimedia Commons)

lauantaina, marraskuuta 03, 2007

Luovu autostasi

Tee ympäristöteko ja luovu autostasi kokonaan. Varsinkin, jos et sitä ihan oikeasti tarvitse.

Tuoreen kyselyn mukaan joka neljäs henkilöautoa käyttävä suomalainen luopuisi autostaan, jos joukkoliikenne olisi nykyistä halvempaa tai ilmaista ja yhteydet toimisivat. Sama kysely kertoo myös peltilehmän pyhyydestä eli useampi kuin joka kolmas ei luopuisi autostaan mistään hinnasta.

Auto on kuitenkin kodinkoneista se, joka sitoo ja kuluttaa energiaa. Ja ilmastonsuojelun hillitsemiseksi on autoilua rajoitettava, joten mikäpä sen parempaa kuin pistää koko kiesi pois käytöstä.

Kaiken hyvän lisäksi auto on kotitaloudelle myös aikamoinen menoerä.

Mieti sitä.

Presidentti

Puolueet ovat avaamassa perustuslakia. Presidentiin rooliin ja tehtäviin liittyviä kysymyksiä käsitellään siinä yhteydessä kuten presidentin valtaoikeuksia. Toisaalla on ehdotettu myös, että presidentin toimikautta lyhennettäisiin 4 vuoteen.

Kyllä. Presidentin valtaoikeuksia voidaan ihan hyvin karsia ja siirtyä yhä selkeämmin parlamentarismiin. Esimerkiksi EU-kokouksissa nyt vallitseva kahden lautasen syndrooma on lähtökohtaisesti hupaisa anekdootti, josta on hyvä päästä eroon ja sijoittaa EU-asiat yksiselitteisesti hallituksen vastuulle. Samoin esimerkiksi presidentin nimitysoikeutta voidaan karsia.

Nykymaailmassa ei oikeasti ole tarvetta vahvalle presidentille, vaan enemmänkin seremoniallinen rooli riittää. Presidentillä voi olla hyvinkin tärkeä tehtävä yhteiskunnan arvopohjaa ja moraalisia kysymyksiä luotaavana instituutiona. Operatiivisen vallan voi ihan hyvin antaa parlamentille ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle.

Samoin presidentin toimikautta voidaan ihan hyvin lyhentää neljään vuoteen ja rytmittää vaalit sopivaan tahtiin eduskuntavaalien kanssa.

Vaikka puolueet jostain tuon kaltaisesta pääsisivätkin sopuun ja päätökset voitaisiin tehdä vauhdikkaasti, on sitten eri asia miten kansakunnan päät saadaan käännettyä. Kansalaiset näkyvät kannattavan nykyistä kuusivuotista toimikautta ja arvattavasti myös valtaoikeuksien karsimiseen suhtaudutaan karsaasti. Nykyiset ja entiset presidentit luonnollisesti pitävät kiinni instituutionsa vallasta.

Tällaisissa asioissa kansakunta tuntuu olevan kovin konservatiivinen, vaikka parlamentarismi vahvistaisikin kansanvaltaa. Uskaltaako eduskunta käyttää kansalta saamaansa valtakirjaa ja vahvistaa kansan itsensä valtaa jopa vastoin gallupeilla mitattua mielipideilmastoa?

Tällaisissa asioissa kansanäänestykselle olisi käyttöä.

torstaina, marraskuuta 01, 2007

Kapakka ei sovi kaikkialle

Helsingin kaupunki aikoo empire-keskustan elävöittämisen nimissä pistää Jugendsalin ravintolaksi. Toiminnot siirrettäisiin kaupungintalon ala-aulaan.

Lars Sonckin ja Walter Jungin suunnittelema Jugendsali on vajaa kymmenen vuotta sitten entisöity ja suojeltu. Jugendsalissa järjestetään näyttelyitä ja konsertteja ja vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää.

Nyt tolkkua siihen touhuun siellä kaupungintalolla. Helsingissä on kapakoita tarpeeksi ja markkinoille tulee uusia, jos entiset loppuvat. Ihan kaikkiin kulttuurellisesti merkittäviin paikkoihin ei kapakoita tarvita. Jos nyt Jugendsalin lähistöltä löytyy ravintoloita ja Jugendsalin vetovoima riittää nykyiselläänkin. Jos lisää elävöitystä alueelle Jugendsalin avulla halutaan, olisi järkevää kehittää sen toimintaa nykyisistä lähtökohdista.

Vai onko nyt oikeasti niin, että kaupungintalolla ei elävöitykseksi keksitä mitään muuta kuin kapakkatoiminta sivuilmiöineen?

Asian tiimoilta kerätään myös adressia, johon tätä kirjoitettaessa on kirjoittanut nimensä 2760 henkilöä.

Autovero

Hallitus päätti sitten esittää autoveroa ja auton käyttömaksua porrastettavaksi autojen päästöjen mukaan. Muutos laskee uusien autojen autoveroa keskimäärin kuudesosalla. Vähäpäästöisten autojen vero laskee enemmän kuin muiden ja suuripäästöisten autojen verotus nousee.

Peruslinja on ihan oikea, saastuttajan pitää maksaa enemmän ja ympäristösyyt ovat verotukselle hyvä peruste.

Autoverotus on kuitenkin sillä tavalla kinkkinen asia, että sillä voidaan myös lisätä autoja maanteillämme ja se taas ei ole mikään ympäristöteko koska auto itsessään sitoo energiaa runsain mitoin. Toisaalta autokannan uudistaminen siten, että teillämme pyörisi vähempipäästöisiä autoja.

Vähän turhaa siis uusien autojen veron keskimääräistä tasoa ollaan laskemassa.

keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Ahneudella on seurauksensa

Meinasi mennä uutisvirrasta ohi, mutta YK:n ympäristöohjelma sanoo sen suoraan. Ihmisen ahneus on vaarassa tuhota koko maapallon.

UNEP patistaa maailman valtiojohtajia toimimaan välittömästi ympäristön hyväksi. UNEP varoittaa ihmiskunnan muuttavan toimillaan ilmastoa ja kuluttavan luonnonvaroja nyt niin ahnaasti, että tuleville sukupolville uhkaa jäädä tuhottu planeetta.

Ajattele jättimäinen kaatopaikka, minkä ympärilläkään ei kasva juuri mitään ja kalattomat merialueet ovat vallanneet rannikkokaupunkien kadut. Olisiko se kuva tuhotusta planeetasta?

Joka tapauksessa me ihmiset olemme lajina kuluttamassa maapallon voimavaroja loppuun. Kuinka loppuun ja lopullisesti, sen päätämme itse. Kestävät ratkaisut vaativat kuitenkin sitä, että luovumme osasta materiaalisista himoistamme ja kaikessa korostamme ympäristönäkökulmaa samalla tavalla kuin nyt korostamme budjettia.

Kun sanomme, että emme voi tehdä jotain, koska halutun asian ympäristövaikutukset ovat liian suuret, olemme kenties oikealla tiellä. Nyt puhumme vain siitä, että me emme voi tehdä jotain koska meillä ei ole budjettia.

Yritykset laativat ympäristötaseita ja valtiolla on ympäristövaikutuksen arviointinsa, mutta se ei näytä riittävän. Pitäisikö nämä menettelytkin uudistaa siten, että päästäisiin oikeasti siihen, että ympäristöjalanjälkemme olisi kestävällä tasolla? Vastaan itse: kyllä pitää.