Talouspoliittinen keskustelu

Jotain iloa flunssastakin, ehkä.

Olipahan kerrankin mahdollisuus seurata televisiosta eduskunnan kyselytuntia, missä oli käsittelyssä pääministerin ilmoitus vakausohjelman tarkistuksesta. Hommassa piti olla kyse siitä, mihin suuntaan talous isossa kuvassa menee ja aikaperspektiivi vuoteen 2050 asti.

Keskustelussa oli puhetta myös väestörakenteen muutoksesta, työvoiman saatavuudesta, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja palveluiden tuottamisesta eli olennaisista isomman kuvan asioista. Taitaa olla niin, että nuo tekijät muokkaavat lähimpien vuosikymmenien aikana taloudellista ilmastoa kansainvälisten kehityskulkujen lisäksi. Näkemyksiä suuremmista suunnista noiden asioiden takana tarvitaankin, vaan kuinkas kävi parituntisessa nk. keskustelussa.

Keskustelu meni enemmänkin jutteluksi ja nokitteluksi lyhyen aikavälin tekemisistä kuten verojen alennusvarasta tällä vaalikaudella, varallisuusveron poistamisesta tai siitä kuka ehdotti mitä missäkin lehdessä eli isoihin talouspoliittisiin kuvioihin verrattuna toissijaisiin asioihin. Kaikenlaiset spekulaatiot veronkevennyksistä tällä vaalikaudella tai vaikka seuraavalla eivät ole mitään talouspolitiikan pitkää linjaa.

Oppositio jauhoi pitkät tovit menettelytavasta ja siitä pitikö koko asiasta eduskunnassa edes keskustella. Hallituksen edustaja tuhlasivat aikaansa ihmetelläkseen opposition joutavaa keskustelua. Haloo, eikö juuri eduskunnan pitäisi pitäisi nimenomaan käydä keskustelua isommista linjoista eikä keskustella keskustelemisesta?

Hallituksen edustajat kaivoivat vanhoja papereita, joissa kertoivat että itseasiassa monissa kohdissa iso linja on samaa jatkumoa kuin edellisellä hallituksella. Oppositio kyseli mitä uutta hallituksella paperissa on. Itse ohjelman tarkistuksesta siinä oli kysymys, mutta olisi ne olennaiset asiat sieltä voinut oikeasti keskusteltavaksi poimia.

Ja kun aikaa oli kulutettu tarpeeksi turhaan politikointiin, niin sitten ryhdyttiin käyttämään puheenvuoroja siitä, että olisi ollut kiva keskustella oikeista asioista ja tarkastella kansainvälisiä trendejä. No siinä paperissa niitä kaiketi on arvioitu...

Siis pääasiassa keskusteltiin kaikesta muusta kuin mistä piti. Ja analyysi oli kevyttä, mutta sekavaa.

Kun tuota keskustelua tai propagointia katsoo, niin eipä tuota nyt erityisen sivistyneeksi keskusteluksi voi sanoa. Kyseisessä näytelmässä oli varsin tylsä käsikirjoitus eikä näyttelijäsuorituksiakaan voi kovin suuresti kehua. Asian vierestä keskustelemisen lisäksi homma meni turhaksi nokitteluksi ja piikittelyksi. Parhaimmillaan nokittelua ilmeni oppisition keskinäisissä puheenvuoroissa eläkkeistä, kun ensin oli kiistelty mistä tahansa asiasta hallituksen ja opposition välillä. Tylsää.

Noh, demokratia on tällaista ja itse olemme edustajamme valinneet.