tiistaina, joulukuuta 21, 2010

Joulusohjosta jouluun

Jouluun - tuohon ajallisesti parin parin kolmen päivän mittaiseen juhlaan - on aikaa muutama päivä ja kaupungin kaduilla kansalaisten ohimot näyttävät pullistuvan kohti lopullista kulutusjuhlan kliimaksiaan.

Kauppa kaiketi valmistautuu juhlimaan jälleen uutta joulukaupan ennätystä ja mitä ilmeisimmin muovia kannetaan kauppakeskuksista koteihin ja muualle kuin kierrätykseen ennätysmääriä. Sitä on pakko saada.

Eihän se noin pidä mennä? Eikä tietysti menekään, sillä perinteet ovat tärkeitä ja ne vaativat rekvisiittansa. Mutta mistä lähtien tästä ylenpalttisesta kulutussohjosta on tullut jouluperinnettä? Miten se kuvastaa sitä ideaa, että "ajatus on tärkein" tai niitä laulujen joulusanomaa?

Aina on olemassa vaihtoehto. Lopeta väärien logojen kumartelu ja turvaa siihen mikä on olennaista ja millä on todellista merkitystä. Hidasta ja hiljenny ajatuksen ääreen, sitä arvostavat myös muut. Aitoja arvoja ei mitata vaa'alla ja materian määrällä. Onnellisuutta ei paketoida paperilla.


* * *

Tässä blogissa on kuluva joulukuu ollut ennätyksellisen hiljainen. Hidastaminen on ollut osin tietenkin valintakysymys, mutta myös tarkoituksenmukaisuudesta lähtenyt asian tila.

Loppu vuosi meneekin sitten pitkälle ulkona verkoista, joten uusin virroin ensi vuoden puolella palataan asiaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Työelämädopingia

Tähän on tultu, osa X.

Ylen uutiset kertoo, että

"Yhä useampi työntekijä käyttää lääkkeitä selvitäkseen työnsä haasteista. Vuorokausia valveilla pitävien mielialalääkkeiden ja jopa dementialääkkeiden käyttö on varsinkin nuorten koulutettujen keino pärjätä tehokkuusyhteiskunnassa."
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kertoo numeroista:
"Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä."
Jengi vetää siis työelämässä dementialääkkeitä (vaikka dementia ei oikeasti vaivaisikaan) ja muuta "toimistokokaiinia", jolla kuulemma jaksaa "60 tuntia töitä putkeen ilman mainittavia sivuvaikutuksia".

Haloo! Kuuleeko Maa? Tässä ei ole mitään järkeä. Jos tämä on kvartaalitalouden, tuottavuusohjelmien tai jonkun eläkepommin torjumisen hinta, niin väärin menee. Lasku lankeaa maksuun ennen aikojaan eikä tule tuottamaan sitä hyvää, jota sillä kuvitellaan saavutettavan.

Varmaan syitä tällaiseen ilmiööön on monia, surkea johtamikulttuuri mukaan luettuna. Jos kuvitellaan, että tuottavuutta saadaan aikaiseksi pelkästään vaatimalla ja rakentamalla menestymisen mittarit sellaisiksi, että tarvitaan kemiaa niistä selviytymiseksi, tapetaan lopulta luovuus ja keskitytään suoritteisiin. Näin kvartaalitalous toimii hetken hyvin, mutta kun kone yskii, huomataan ettei varaosia enää olekaan.

Tätä vauhtia työelämästä tulee (tai on jo tullut) joko kemiallista hurmosta tai totaalisen vastenmielinen paikka. Kumpikin ilmiö pitää huolen siitä, että pako oravanpyörästä kiihtyy ja se taas toimii kaikenlaisia tuottavuusohjelmia sun muita vastaan. Työssäjaksamisesta on aika turha puhua, jos porukka hymyilee lääkepöllyssä.

Miksi ihmeessä muuten me veronmaksajat osallistumme kelakorvausten kautta tähän? Miksi maksamme jotain lääkkeitä vain siksi, että joku saa voi tehdä joko lakia hipoen tai sitä rikkoen ylitöitä? Annetaan markkinatalouden maistaa omaa lääkettään ja poistetaan tarpeettomilta tapauksilta kelakorvaukset näin alkuun. Se ei vielä työelämää syövästään paranna, mutta tekisipähän kustannukset näkyvämmiksi.

Syystä eli toisesta tällaisista uutisista tulee mieleen Aldous Huxleyn teos Uljas uusi maailma. Siinä maailman on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety loogiseen loppuunsa saakka. Ihmisistä tehdään täydellisempiä geenitekniikan avulla ja kohtalot johdetaan suoraan näistä tuotantosarjoista.

Ihmisistä tehtiin onnellisia siten, että he saivat mitä halusivat eivätkä halunneet mitään, mitä eivät voineet saada. Murheeseen kehitettiin soma-huume, joka työnsi kaikki pahat asiat unholaan. Näin olo muuttui hyväksi ja tietämättömäksi kaikesta aidosta.

Aikamoista palikkalinnaa tässä työelämässä rakennellaan.

EDIT: klo 7.40. Lisätty Huxleyn teoksesta kertovat kappaleet.

lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Ei valmistettu Kiinassa

Harvemmin törmää niin suoraan ihmisoikeuksien esille nostamiseen liike-elämässä kuin saksalaisen Tushita-yhtiön verkkosivuilla.

Etusivun alareunassa kerrotaan, että:

"Our silent protest against Chinese crimes in Tibet and the extreme environmential polution:
NONE OF OUR PRODUCTS ARE MANUFACTURED IN CHINA"
Intiassa perustettu kustannusalan yhtiö tuottaa kalentereita, muistikirjoja ja muita painotuotteita. Yhtiö kertoo tukeneensa 28 vuotta erilaisia kansalaisjärjestöjä ympäri maailmaa ja sen juuret ovat Tiibetin pakolaisyhteisöissä.

Yhtiö kertoo ympäristöperiaatteistaan ja kertoo, että kaikki paperituotteet on valmistettu Saksassa, yhtiö täyttää paperin ja musteiden ympäristövaatimukset, he välttävät pitkiä kuljetuksia, tuotteita ei valmisteta Kiinassa ja yhtiö tekee yhteistyötä kansainvälisten reilun kaupan järjestöjen kanssa.


Tästä voisi moni muukin yhtiö ottaa mallia ja tehdä oikeasti suoraselkäistä ja reilua businesta.

keskiviikkona, marraskuuta 24, 2010

Järvet lämpenevät

Nasa on tutkinut maailman suurten merien lämpötilojen muutoksia. Havainnot ovat huolestuttavia, sillä ne kertovat sisävesien lämpötilojen nousevan nopeammin kuin ilmasto lämpenee. Järvien lämpötilojen todettiin nousseen keskimäärin 1,1 astetta vuodesta 1985 lähtien. Laatokka on listan kärjessä, siellä lämpötilan nousu on ollut 2,2 astetta. Muutenkin lämpeneminen on ollut voimakkaita pohjoisessa.

Yksi selitys ilmiölle voi tutkijoiden mukaan olla se, että vesi säilyttää lämpönsä ilmaa kauemmin. Vesi pysyy lämpimänä kauan, vaikka sää vuodenaikojen vaihtuessa viilenee. Lämpötilan muutokset vaikuttavat järvien ekosysteemeihin ja sitä kautta esimerkiksi vaikkapa kalakantoihin.

Hiljalleen ilmastonmuutos etenee myös kotikulmille näkyvinä ilmiöinä. Eikä kyse lopulta ole mistään erityisen myönteisestä kehityksestä.

tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Yleisarvosana: Heikko

WWF on arvioinut EU-maiden ilmastotekoja ja todennut ne heikoiksi. Suomi on vertailun häntäpäässä. Suomalainen ilmastopolitiikka painii samassa sarjassa Puolan, Romanian ja Bulgarian kanssa. Vaikka kuinka eduskunnasta hoetaan, niin tämä ei ole ensimmäinen tarkastelu, jossa suomalainen ilmastopolitiikka nähdään takapajuiseksi.

Eri ilmastopolitiikan alueita tarkastellen WWF näkee Euroopan tasolla myös toivoa:

"Analyysin tulokset ovat toisaalta myös rohkaisevia: jos jäsenmaat seuraavat jokaisella sektorilla ja politiikka-alueella korkeimman arvosanan saavan jäsenmaan esimerkkiä, ne voivat saavuttaa jopa 2/3 tarvittavasta toiminnasta, jolloin taso olisi kaksinkertainen verrattuna tämän hetken keskiarvoon. Ohjauskeinoja on olemassa, mutta niitä ei ole otettu käyttöön kaikkialla."
Se, että nyt kaikista parhaimmilta otettaisiin opiksi kaikista parhaat käytännöt, ei vieä riitä, vaan silti jää 1/3 kirittävää edes perustavoitteseen.

Syyllistäminen on turhaa. Niin yleensä väitetään. Tällä kertaa se on totta, sillä me olemme syyllisiä.

maanantaina, marraskuuta 22, 2010

Ei tehoa, ei vaikutusta

Suomessakin myynnissä olevat tasapainoa ja varmaan muutakin parantavat Power Balance-rannekkeet on sitten päätyneet Australian viranomaisten hampaisiin katteettomista myyntipuheista:

Tosiasiassa tällaisten rannekkeiden teho perustuu pelkästään uskomiseen eli siihen, että jos ihmerannekkeen uskoo antavan lisävoimia, niin varmaan niitä sitten löytyy. Ne lisävoimat eivät ole peräisin kuitenkaan rannekkeesta, vaan ihan pään sisältä.

Tuollainen ihmeranneke tai sen kilpaileva tuote maksaa jotain 29-39 euroa. Ranteeseen pujotettava naru tulee paljon halvemmaksi, eikä tarvitse muuta kuin uskoa sen hyvää tuottavaan voimaan.

Paholaisen asianajaja-blogissa on tällainen ranneke pilkottu palasiksi ilman, että mitään vaikuttavaa elementtiä löytyy. Ko. blogista löytyy juttua myös Wisconsinin yliopistossa tehdyistä testeistä, joissa Power Balance toimi ihan yhtä hyvin n. 30 senttiä maksava muoviranneke.

Huuhaa on huuhaata, vaikka julkkisurheilijat siihen uskoisivatkin.

lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Älyttömät uutiset #17

Tähän on tultu. Talitiainen (Parus major) pääsi jostain syystä Kontilahdella yläkoulun luokkahuoneeseen ja paikalle piti soittaa pelastuslaitos avamaan luokkahuoneen ikkunan, jotta tintti pääsisi takaisin luontoon. Ja sinnehän se avoimesta ikkunasta lensi.

Kumpikohan tuossa nyt oikeasti oli vaarassa, talitintti vai oppilaat? Aika kauas on ihmisen lapsi luonnosta erkaantunut, jos ikkuna ei omin neuvoin aukea, vaan pitää palokunta soittaa paikalle.

Toisaalta ihmiset soittelevat hätänumeroon 112 mitä kummallisemmista syistä, kuten vaikkapa siksi, että pitäisi saada yhdistettyä puhelu johonkin tai siksi, että puistossa tai metsässä kaatuu vaarattomasti puu. Oma porukkansa on se, joka soittaa liikkuvasta autosta palokunnan jonnekin ja poistuu itse paikalta. Niinpä palokunta on päässyt tarkastamaan iltaruskossa rannalla iloisesti grillaavia seurueita yms.

torstaina, marraskuuta 18, 2010

Ilmastonmuutoksen hypekäyrä

Hypekäyrä tunnetaan esimerkiksi teknologioiden elinkaaren kuvauksena. Hypekäyrän kehitti 1995 markkinatutkimusyritys Gartnerin tutkija Jackie Fenn.

Hypekäyrän ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu läpimurto julkisuuteen. Sen jälkeen kiinnostus kasvaa vähitellen kunnes se johtaa ylisuuriin odotuksiin. Ylisuuria odotuksia seuraa krapulavaihe, jonka jälkeen ajatus kypsyy. Viimeisessä elinkaaren vaiheessa ilmiö muuttuu arkipäiväiseksi ja silloin sen ympärille on syntynyt esimerkiksi teknologian saralla järkevää kaupallista toimintaa.

Ilmastonmuutoksen hypekäyrässä tuntuu olevan nyt krapulavaihe.Ylisuurin odotuksen vaihe tuli vastaan Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikoihin noin vuosi sitten ja kokous osoittautui pannukakuksi.Nyt krapulavaiheessa on edessä Meksikon Cancunissa pidettävä ilmastokokous, josta ei oikeastaan odoteta mitään. Järjestöt ovat toki laatineet tavoitteita kokoukselle, mutta arvatenkin niillä on vain heiveröiset menestymisen mahdollisuudet silloin kun ne ovat konkreettisia.

Siinä missä vuosi sitten suomalainenkin media käsitteli laajalla rintamalla ilmastoasioita varsin näkyvästi, nyt asia on varsin näkymättömissä, vaikka sama asia on agendalla ja volyymit varsin mittavat.

Poikkeuksiakin tässä trendissä on. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan kunnat ovat heränneet ilmastoasioihin vasta viimeaikoina. Vielä 2000-luvun alussa kuntia lamautti keskustelun pyöriminen energiantuotannon ja ydinvoiman ympärillä, mutta nyt energiansäästö nähdään mahdollisuutena.

Itse asia eli ilmastonmuutos on edelleen osoittautumassa pahemmaksi kuin erilaisissa arvioissa on esitetty. Esimerkiksi syksyllä WWF:n tutkijat arvioivat maailman merenpintojen nousevan huomattavasti jyrkemmin ilmaston lämpenemisen vuoksi kuin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on vuonna 2007 arvioinut.

Pohjoisen napa-alueen lämpötilat ovat tutkimuksen mukaan viimeisen 2000 vuoden aikana muuttuneet niin, että ensimmäisen 1900 vuotta lämpötilat laskivat tasaisesti, mutta viimeisen 100 vuoden aikana lämpötilat ovat nouseet jyrkästi. Tätä muutosta ei enää selitä esimerkiksi auringon säteily, vaan syypää on ihminen omine toimintoineen.

Kun ilmastonmuutos ilmiönä kypsyy ihmisten yhteiskunnissa, se aletaan nähdä paljon selvemmin arkipäiväisenä asiana ja siihen voidaan suhtautua ilman ilmastodenialistien propagandaa. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa tupakointiin. Tupakkatehtaathan ovat kuluttaneet miljoonan toisensa jälkeen sumuttaakseen sitä tosiasiaa, että tupakka aiheuttaa tappavia sairauksia. Nykyisellään jo lainsäädännön tasolla pyritään tarkoituksella kitkemään tupakointia pois. Kukapa muistaisi enää miten esimerkiksi busseissa sai tupakoida ja kohta sama muistijälki häviää ravintolatupakoinnin osalta.


Ilmastonmuutoksen kohdalla meillä ei ole aikaa odotella järjen valon saapumista vuosikymmeniä, vaan nykyiseen maapallon ylikulutuksen leikkaamiseen on ryhdyttävä nyt.

perjantaina, marraskuuta 12, 2010

Kiusaajat

Mikä ihme on julkiseen hallintoomme iskenyt? Kiusaaminen.

Valtiovarainministeriö tuomittiin järjestäytyneestä työpaikkakiusaamisesta taannoin (asiasta on valitettu), Suomen Pankin johtaja on kertonut kiusaamisesta. Samaa kertoo suojelupoliisin pomo. Kirsikkana pomojen kiusaamissaagassa on Paavo Väyrynen, joka kertoo kutakin ministeriä kiusattavan vuorollaan.

Anteeksi nyt vaan arvon johtajat, mutta lopettakaa heti tuo valitus. Kiusaaminen on aina, ihan aina, johtamisongelma ja te olette johtajia.

Mitä ihmettä johtamiselle on tapahtumassa, jos siitä on tullut kiusaamisen kohde.

Populismin aika

Nykyinen politiikka on todella hämmentävää seurattavaa, ainakin jos iltapäivälehtiä lukee.

Maamme keltainen lehdistö tekee persujen Timo Soinista samaan aikaa messiasta, poliittista jeesusta ja tulevaa häviäjää. Soini itse on niin fiksu ettei suostu mihinkään näistä rooleista. Ei ole syytäkään.

Presidentti Halonen kertoi, että persuja pitäisi kuunnella ja se sai iltapäivälehdistön mielestä demarit nikottelemaan.

Taustalla tapahtuu muutakin eli esimerkiksi vihreät haluavat maahanmuuttajilta enemmän sitoutumista kielen osaamiseen. Vihreät, joita persujen nousu ei oikeasti hetkauta? Keskusta on lehtitietojen mukaan paniikissa, koska persut syövät heidän kannatustaan, heidän teemoillaan.

Populismin vastavoimaksi julistautunut Kokoomus ja RKP näyttävät olevan ainoita joukkoja, jotka eivät hätäile persujen kanssa. Muut ovat lähteneet myötäilytaktiikkaan.

Mitä se tarkoittaa? Sisällöllisesti ei mitään hyvää. Populismi, jollaiseksi Soini liikkeensä asemoi, on tyhjä aate. Se ei auta ketään, se ei pelasta ketään eikä se tuota mitään muuta kuin kaunista puhetta. Populisti ei tunnetussa historiassa ole tehnyt kahta asiaa yhtä aikaa eli kantanut vastuuta ja pitänyt kiinni populismistaan. Nämä kaksi asiaa eivät mahdu samaan pakettiin ja siksi ensi kevään vaaleja seuraavissa vaaleissa persuja nyt äänestäville iskee nk. krapula.

Häpeän kieltäminen taas iskee niille, jotka lähtivät poliittisesti myötäilemään tyhjää populismia.

Valitettavasti joudumme seuraamaan tämänkin arvottoman näytelmän.

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Marras: Jekaterinburg

Lepiksen organisoimassa marraskuun selätyksessä lähdetään jatketaan matkaa ja piirretään Scribblemapsin ensimmäinen viiva Moskovasta Jekaterinburgiin.

Kaupunki sijaitsee Uralilla ja on Venäjän neljänneksi suurin. Se tunnetaan metalli- ja puolustusteollisuudestaan sekä siitä, että se on Sverdlovskin alueen ja Uralin federaatiopiirin hallintokeskus. Historiaan kapunki liittyy siitä, että Venäjän viimeinen keisari Nikolai II perheineen surmattiin Ipatjevin talossa Jekaterinburgissa 16. ja 17. heinäkuuta välisenä yönä vuonna 1918.

Ural Express lähtee Moskovasta päivittäin klo 16.08 ja on seuraavana päivänä Jekaterinburgiss klo 18.12. Matka-aikaa tulee siis 1 vuorokausi 2 tuntia ja 4 minuuttia. Kelloja käännetään kaksi tuntia eteenpäin. Kilometrejä junalla tulee 1668. Toisen luokan lippu Moskovasta Jekaterinburgiin Ural Expressillä maksaa 198 dollaria.

Tähän kohtaa tulee pieni pysähdys eli matkaa jatketaan parin päivän päästä.

tiistaina, marraskuuta 02, 2010

Marras: Moskova

Lepiksen organisoimassa marraskuun selätyksessä lähdetään liikkeelle ja piirretään Scribblemapsin ensimmäinen viiva Helsingistä Moskovaan.

Helsingin rautatieasemalta on Kremlin eteen suoraa viivaa pitkin noin 890 kilometriä. Junalippu Helsingistä Tolstoi-junalla 4 hengen makuupaikalla maksaa 103 euroa. Tolstoilla matkaan pääsee iltakuuden jälkeen ja perillä ollaan aamulla kahdeksalta paikallista aikaa, kelloja säädetään tunti eteenpäin.

Miksi sitten Moskovaan ja Kremliin? No tietenkin osoittamaan mieltä. Nyt kun se ainakin hetken näyttäisi olevan sallittua. Venäjällä oppositiolla ei ole ollut paljoa mahdollisuuksia mielensä osoittamiseen, mutta reilut kuukausi viranomaiset sallivat sittemmin kenkää saaneen pormestari Juri Luzhkovin vastaisen mielenosoituksen.

Uusi pormestari Sergei Sobjanin on antanut luvan joka kuukauden päätteeksi järjestettävään kansalaisoikeuksien puolesta pudettävään mielenosoitukseen. Ajankohta on valittu muistuttamaan Venäjän perustuslain 31. pykälästä, joka sallii rauhanomaiset mielenosoitukset.

Venäjällä oppisitio on hajanainen ja riitelee keskenäänkin asiasta jos toisesta eli esimerkiksi nyt lokakuun viimeinen päivä pidetystä mielenosoituksesta nousi opposition sisäinen poru, kun joku oli päässyt sopimaan mielenosoituksesta, mutta joku toinen ei.

Ehkä tämä kansalaisvapauksien laajennus Venäjällä on väliaikaista, sillä jos oppositiosta olisi uhkaa valtaapitäville, tilanne voisi olla kokolailla toinen.

maanantaina, marraskuuta 01, 2010

Marraskuuhun

Lepiksen organisoimassa marraskuun selätyksessä kierretään tällä kertaa maailmaa.

Homma on aika selkeä. Scribblemapsia hyödyntäen etsiskellään ja kirjaillaan paikoista jos toisista. Kartta näyttää nyt tältä ja V niinkuin Vaiheinen kertoo matkan varrella mihin mennään. Rautatieasemalta aloitetaan.



PS. Toivon mukaan tuo islantilainen tulivuori Grímsvötn ei sotke lentokuvioita kokonaan. Mehän muistamme miten mottiin Eurooppa jäi Eyjafjallajökull-vuoren jäljiltä.

torstaina, lokakuuta 28, 2010

Siis tota noin

Päivän älytön uutinen löytyy Ilta=Uutisista.

Otsikolla 'Liikaa vaivaa' kerrotaan siitä miten vaikkapa lanttu ja punajuuri ovat suomalaisille kuluttajille liian hankalia. Stoori jatkuu mm. sillä, että mandariinit koetaan liian vaikeiksi kuoria.

Salaatit pitää pestä valmiiksi, omenoista erotetaan siemenet ja hedelmät myydään valmiiksi pilkottuna. Ja niin edelleen.

Kokonainen kala on monelle ylitsepääsemätön este.

Jutun syy tähän kädettömyyteen on laiskuus.

Laiskuus? Ei riitä.

Jos ruoaksi kelpaa pelkästään valmiiksi silputtu, annosteltu ja suojakaasuun pakattu teollinen materiaali, kyse ei ole pelkästä laiskuudesta. Kyse on siitä, että ei välitetä siitä miten se ruoka tehdään, mitä siihen tungetaan ja mitä se tarkoittaa. Mössöllä on markkinat.

Onneksi IS esittelee miten appelsiini kuoritaan ja onneksi emme elä talvisodan vuosien olosuhteissa. Meille kävisi kalpaten kun nk. 'pullamössösukupolvi' olisi aika kovaa settiä.

Niin. Se nyt on vain yksi uutinen, eikä yksilötävissä kaikkiin, mutta kun katsoo ympärilleen niin sekä aikuisissa, että nuorissa on oiretta, jolla mutsi vaaditaan paikalle kuorimaan banaani. Ei siis edes pyydetä...

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Valovuosi

Aamulla Radio Suomessa oli puhetta Suomen suurimman synnytysyksikön eli Kätilöopiston 50 vuotisesta taipaleesta. Jutussa toimittaja haastatteli Kätilöopiston lääkäriä, joka kertoi sekä sairaalan toiminnasta ja historiasta.

Jossain keskustelun käänteessä kuultiin seuraava virkepari:

Toimittaja: "50 vuotta on lääketieteessä valovuosi"
Haastateltava: "Niin on valovuosi"
Valovuosi? Valovuosi on matkan mitta, ei ajan.

Wikipediassa termi "valovuosi" määritellään seuraavasti:
Valovuosi on matka, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa, noin 9,461 biljoonaa kilometriä.
Tai vielä täsmällisemmin:
Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU on määritellyt valovuoden täsmällisemmin etäisyytenä, jonka valo kulkee syvässä avaruudessa kaukana painovoima- tai magneettikentistä yhden juliaanisen vuoden eli 365,25 vuorokauden aikana, joista jokaiseen luetaan tarkalleen 86400 SI-järjestelmän mukaista sekuntia.
Jos jokin on valovuoden päässä, niin se on tarkalleen 9 460 730 472 580 800 metrin etäisyydellä.

Puheenparren virhe on kovin tavanomainen, mutta osuu samaan sarjaan missä luonnontieteellisiä asioita sotketaan johonkin muuhun. Valovuosi on lääketieteessäkin matkan mitta, joskin lääketieteellisesti kaiketi varsin harvoin käytetty.

Selitykseksi tässä ei kelpaa sekään, että puhekielessä tällainen väärä käyttötapa on jotenkin juurtunut (vrt. "X on kolme kertaa niin pieni kuin Y"). Yleisesti sanottuna olisi toivottavaa, että näihin luonnontieteellisiin termeihin ja näkökulmiin kiinnitettäisiin siellä toimituksissakin enemmän huomiota.

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Hiihtoliitto ja Firesheep

Ensin se hiihtoliitto. Jotkut ne vaan ei opi:

Eipä siitä sen enempää.

* * *

Ja sitten jotain paljon ilkeämpää. Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin tietoturva on retuperällä. Tämä ei ehkä ole mikään uutinen sinänsä, mutta jos se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa samassa WLAN-verkossa (esimerkiksi oppilaitoksessa, kahvilassa, hotellissa, ravintolassa, työpaikalla jne.) oleva voi kaapata juuri sinun Facebook-tilin omiin tarkoituksiinsa, niin luulisi asian kiinnostavan.

Lue vaikka tästä Iltalehden artikkeli aiheesta. Työkalu, jolla homma hoituu on nimeltään Firesheep ja sen voi asentaa kuka tahansa hetkessä omalle koneelleen. Firefox-käyttäjille on olemassa myös vastamyrkkyä (ForceTLS). Valitettavasti sitä ei ilmeisesti tätä kirjoitettaessa saa muille selaimille. Pointti on siinä, että selaimen ja palvelun välinen tietoliikenne pitäisi saada salatuksi, mitä esimerkiksi Facebook ei kunnolla tarjoa. Firefoxin lisäpalikka konfiguroituna pakottaa siihen.

Firesheep-tapaus osoittaa sen miten haavoittuvainen meidän nykynettimme on. Toisaalta maailma on mennyt jo siihenkin, että ihmisen yksityisyys verkossa on varsin hankalasti suojeltavissa oleva luonnonvara.

EDIT 26.11.2010
Facebookin käyttö ForceTLS:n kanssa näyttää pudottavan joitain ominaisuuksia pois pelistä eli esimerkiksi kirjautuneiden kavereiden listaus ei näy. Samoin erilaisia sovelluksia pyörittävä apps.facebook.com käyttää yhteyttä, joka ei ole luotettu. Twitter ja esimerkiksi Googlen palvelut kuten Gmail näyttävät toimivan normaalisti.

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Ennustuksia ja arvauksia

Ennustaminen on aina vaarallista, koska se ei perustu varsinaiseen tietoon, vaan joko puhtaalle arvaukselle tai jostain trendeistä tehdyille johtopäätöksille. Siispä tässä postauksessa arvaillaan.

Eduskuntavaalit pidetään Suomessa sunnuntaina 17.4.2011. Ennen vaaleja nähdään useampikin mielipidemittaus, jotka kertovat puolueiden voimasuhteiden muutoksista ja kannatustrendeistä. Viimeisin näistä julkaistiin eilen.

Uusimmassa mielipidemittauksessa Perussuomalaisten kannatus jatkoi kasvuaan kaikkien suurten puolueiden kustannuksella. Immuunein perussuomalaisten kannatuksen kasvulle näyttää olevan Kokoomus.

Nyt kun vaalikampanjat eivät varsinaisesti ole vielä alkaneet eikä edes ehdokasasettelusta kaikkialla päätetty, on hyvä kirjata ylös pari arvausta. Kun kampanjat käynnistyvät, ne muokkaavat kannatuslukemia suuntaan ja toiseen. Voisi muuten kuvitella, että nykyisessä poliittisessa ilmastossa nimenomaan suuret puolueet haluaisivat käydä pitemmän kampanjan eikä vetää suurella mediavoimalla lyhyttä.

Gallupit voivat siis heilutella arvuuttelua reippaasti, mutta lopulta vaalipäivän jälkeen asiat muuttuvat todelliseksi eli se miten äänestetään vaikuttaa kaikkeen.

Arvaukset on nämä:

Seuraava pääministeri on Kokoomuksen Jyrki Katainen.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvu (oli siinä gallup-kuplaa vähän tai paljon) heikentää muita suuria puolueita enemmän kuin Kokoomusta ja pitää siis huolen siitä, että Kokoomuksesta tulee suurin eduskuntapuolue. Viime vaaleissa Kokoomus on myös osannut kampanjoinnin siten, että se on saanut pidettyä gallupasemansa varsin hyvin.

Hallitus muodostetaan nelikosta Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja RKP.

Keskustan kannatus näyttää jäävän kolmesta suuresta puolueesta selvästi alimmaksi ja puolue kärsii aivan liian monesta asiasta eniten; vaalirahakohu, jätevesiasetus ja niin edelleen.

SDP:llä näyttää pystyvän puolustamaan asemiaan sen verran, ettei yllättävää romahdusta tule ja oppositiosta käsin saadaan sen verran hallituskritiikkiä aikaiseksi, että sinipunapohjaa pukkaa.

Vaikka perussuomalaisten galluplukemissa olisikin kuplaa reippaasti, viime vuosien menestys ei kuihdu kasaan kokonaan. Hallitukseen mahtuminen on ohjelmaneuvotteluista kiinni eli jos eduskuntanenemmistö voidaan muodostaa ilman Perussuomalaisia, puolue ei voi asettaa mitenkään äärimmäisiä tavoitteita.

RKP taas pitänee kannatuksensa ja on mukana seuraavassa hallituksessa, jos kielipolitiikasta ei tule sellaista kysymystä, johon puolue ei voi sitoutua. Kielipolitiikka on yhteiskunnallisista murheistamme pienimmästä päästä, joten suoraa estettä RKP:n hallitustaipaleelle ei synny. Poliittisesti RKP on sopivan joustavasti kaiken keskellä, joten yhteistyö rullaa melkein kenen kanssa tahansa.

Vihreiden veto on jotenkin hukassa ja kärsinevät jonkinasteiden tappion hallitustaipaleen rasittamana. Vihreiden on myös vaikea mahtua samoihin ohjelmaneuvotteluihin Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kanssa.

Sama kohtalo voi olla edessä myös Vasemmistoliitolla ja Kristillisdemokraateilla (joiden uskonnolla ratsastaminen ei muutu kannatuksen kasvuksi poliittisilla areenoilla). Näillä puolueilla ei ole juurikaan saumoja hallitukseen ilman yllättävää vaalimenestystä. Vasemmistoliitto tosin voi olla hallituskuvioissa mukana vain siksi, että SDP haluaa toisen sosialistipuolueen kuvioon mukaan, mutta tämä ei näytä todennäköiseltä.

Sitten disclaimer eli kiisto. Edellä oleva on siis arvaus, joka perustuu gallupeista sun muusta kertyneeseen intuitiiviseen arvioon. Se ei ole esimerkiksi toive eikä tavoite. Blogin pitäjä varaa itselleen oikeuden olla itsensä kanssa eri mieltä myöhemmissä vaiheissa.

Kuten sanottu, niin edellä olevat arvaukset voivat mennä metsään ihan vaan siksi, että näistä asioista oikeasti äänestetään vaaleissa eikä missään gallupeissa tai blogeissa.

Jos nyt jostain syystä sattuisi käymään niin, että arvaukset osoittautuisivat todeksi, niin vaikka arvauksissa ei ole mitään erityisen yllättävää, sanotaan se nyt jo valmiiksi: "Mitäs mä sanoin".

Tässä asiassa ja vaiheessa väärässä oleminenkaan ei ole ongelmallista. Sekin myönnetään tarvittaessa.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Kenen laariin?

Päivi Räsänen (kd.) on ollut homokeskustelun myrskynsilmässä. Eri tietojen ja näkemysten mukaan kirkosta on syystä tai toisesta eronnut 25000-30000 kirkollisveronmaksajaa. Eron syistä on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta lienee selvää, että kärjekkäitäkin näkemyksiä esitellyt Yle2:n homoilta on ollut laukaiseva tekijä.

Miten tämä on sitten vaikuttanut Räsäsen poliittisessa kodissa eli hänen johtamassaan Kristillisdemokraattisessa puolueessa?

Ilta=Sanomat otsikoi 'Kohu sataa Räsäsen laariin' ja kertoo, että kristillisdemokraatteihin 'vyöryy uusia jäseniä'.

Ja mikäs tämän vyöryn koko on? Sata (100) uutta jäsenhakemusta viikon aikana.

Jos muutetaan tämä euroiksi, niin kirkko on menettänyt 5-6 miljoonan vuotuiset kirkollisverotulot (oletus: keskimäärin 200 euroa per eronnut vuodessa) ja kristillisdemokraatit ovat saaneet ehkä 3-5 tuhannen lisätulot (kun ei ole tarkkaa tietoa, niin oletetaan, että ko. puolueen jäsenmaksu on vuodessa jotain 30-50 euroa).

Ilta=Sanomat, miten niin tämä sataa kristillisdemokraattien laariin? Montako jäsentä muut puolueet ovat samassa ajassa saaneet?

Oma lähdekritiikittömyys liittyy uutisen vihjailuihin siitä, että Räsänen on saanut 'kymmeniä kokoomuslaisilta ja keskustalaisilta tulleita viestejä', joissa kuulemma kerrotaan siirtymisestä kd-puolueen äänestäjäksi.

Sorry nyt vaan, mutta muutama tuhat euroa tai kymmenet uudet kannattajat eivät ole edes Suomessa kannatuksen satamista mihinkään laariin. Kymmenet tuhannet veroa maksavat eronneet sen sijaan ovat kansankirkolle haaste ja ongelma.

Ei mitään tekemistä?

No eipä hätää. Google Creative Lab on kerännyt yhteen paikkaan kohtuullisen joukon omasta mielestään mielenkiintoisia webistä löytyviä asioita. 120 Google Docsista löytyvän hyvinkin erilaisen slaidin läpikäymiseen vierähtää varmaankin jokunen tovi.

Tässä yksi esimerkki:


(via Slashdot.org)

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Ruokakaupat ja ydinvoima

Ruokateollisuus tykkää syöttää kuluttajille lisäaineita ja muuta vastaavaa kemiallista moskaa. Vai mitä olette mieltä vaikkapa persikka-passionmehutiivisteestä, jossa ei ole muuta kuin vettä ja erilaisia lisäaineita tai jauhelihapihvistä, joka sisältää enimmäkseen broilerinahkaa?

Ruoka- ja vähittäiskauppa-alat tykkäävät myös sijoittaa ydinvoimaan. Kuten tunnettua Atria, Valio, Myllyn Paras, SOK ja Kesko ovat pistäneet munansa ydinvoimakoriin toisin kuin esimerkiksi Lidl, Lähikauppa ja M-kauppa.

Olisi tietysti aika populistista sanoa, että suomalaisille syötetään paljon ydinvoimalla tuotettua kemikaalia, koska meillä on aina mahdollisuus valita (toisin kuin eläimillä, joiden ruokiin ei sallita kaikkia niitä lisäaineita, jotka valinnan mahdollisuuden omaaville ihmisille sallitaan).

Voimme siis valita myös sen, että tuemme niitä kauppaketjuja, jotka eivät perusta toimintaansa säteilevään tulevaisuuteen. Asiaa varten on pistetty pystyyn adressi, jolla ketjuille halutaan kertoa että heidän päätöksillään on väliä.

Taannoisen ydinvoimakamppailun aikana päätettiin pistää pystyyn itsekkyyden muistomerkki, johon on kaiverrettu ydinvoiman puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Muistomerkki julkistetaan 21.10.2010 Helsingin Linnunlaulussa. Kansalaisille juhlat alkavat klo 19.

Visuaalisesti taitaville ihmisille on pistetty myös pystyyn antimainoskilpailu Fennovoiman osakkaista.

Samaan aikaan Olkiluodossa. Suomalaiset työsuojeluviranomaiset pyrkivät taannoin rytöpesäksi kuvatulle Olkiluoto 3:n työmaalle tarkastamaan menoa ja meininkiä. Hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta kun alun perin suunniteltua suppeammaksi jäänyt aineisto saatii kerättyä, työmaalta löytyi yrityksiä ja toimijoita, joista kukaan ei oikein tiennyt mitään.

Olkiluoto 3:n tilaajan eli TVO:n tarkistuslaskennassa selviteltiin, ettei heidän toimittajansa eli Arevan työmaalta vaan voi löytyä henkilöitä tai yrityksiä, joista ei ole mitään tietoa. Uskokoon ken tahtoo, mutta joku vuosi sitten samaisen työmaan nostureihin kävellä tepsutteli ja kiipesi Greenpeacen mielenosoittajat ilmeisesti kenenkään juuri häiritsemättä.

Poliittisella tasolla Olkiluoto 3:n hutilointi on kuitenkin johtamassa siihen, että tilaajavastuulain muutostarpeita on ryhdytty selvittämään. Laitoksen kustannukset vain kiipeävät ja valmistumisesta ei sen tarkempaa tietoa ole kuin, että se on myöhässä myöhästymistään.

Uusia Olkiluoto 3:n laatupoikkeamia odotellessa voidaan havainnoida Aalto-yliopiston tutkijoiden selvitys tuulivoiman tukitarpeesta. Se on poistumassa ennakoitua nopeammin, kuten Turun Sanomat kertoo:

Aalto-yliopiston tuoreen selvityksen mukaan maalle sijoitettavat tuulivoimalat ovat kannattavia huomattavasti ennustettua aikaisemmin, jopa jo viiden vuoden kuluttua. Mikäli kustannusennusteet toteutuvat, valtion energiatuki uusille voimalaitoksille laskee ensi vuodesta lähtien ja käy kokonaan tarpeettomaksi vuoden 2015 jälkeen. Vaikutus valtion kassaan olisi satoja miljoonia euroja.
Koska eduskunta ei välittänyt aikanaan ydinvoiman lisärakentamisen kunnollisesta punninnasta eduskunnasta tai kansalaisten mielipiteestä, vaan runttasi väkisin läpi kaksi uutta virhettä, voimme me kuluttajat tehdä valintamme ja ostaa markkinoilta sähköä, jota ei tuoteta ydinvoimalla. Se ei edes ole sen kallimpaa kuin ydinvoima.

Globaalisti aurinkovoimakin jyrää, mutta me täällä Suomessa olemme ilmeisesti päättäneet jättää tämänkin globaalin mahdollisuuden väliin periaatteessa väliäkös sillä, kunhan vaan saadaan ydinvoimaa (vaikka se ei koskaan valmistuisikaan).

Markkinatalouden mekanismeja voi käyttää myös siihen, näille uusille luville ei ole kysyntää. Katso mitä syöt ja mieti mistä maksat.

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Ihmisvihaajat

Kuluvan viikon kohu syntyi ihmisoikeusasiasta ja sen sytyttivät Ylen TV2:n homoillan konservatiiviset keskustelijat.

Ilmeisesti eräiden kirkonmiesten ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsen mielipiteet homoseksuaalien oikeuksista ovat aiheuttaneet joukkopaon kirkosta. Tuhansille tuli mitta täyteen.

Se tarkoittaa myös lovea kirkon budjettiin. Kun siitä vedetään johtopäätös, että se käytännössä tarkoittaa esimerkiksi lasten parissa tehtävästä työstä leikkaamista, ollaan jo lähellä populismin rajaa.

Toisaalta, kirkko ei ole niin yksiniittinen käsityksissään kuin homoilta antoi ymmärtää.

Viikonlopun Ilta=Sanomissa arkkipiispa sanookin kirkon olevan monikasvoisempi kuin keskusteluissa nähdään. Lehdessä Helsingin Kallion seurakunnan pastori ja vt. kirkkoherra kertovat pahastuneensa Räsäsen kommenteista ja kertovat seurakunnassaan tehdyn sateenkaarityötä homojen ja lesbojen oikeuksien edistämiseksi.

Pastori kehottaa myös Räsästä pitämään suunsa kiinni. Se on pastorilta selkeästi ilmaistu kiukku.

IS on haastatellut myös TV-kasvo Jani Toivolaa, joka sai homoillan vuoksi tarpeekseensa kirkosta, vaikka tunnustaa olevansa uskossa.

Toisaalla kirjailija Jari Tervo äityi toteamaan kyllästymisensä homoseksuaalien oikeuksia raamatulla polkeviin ihmisvihaajiin.

Homoilta ei antanut kokonaista kuvaa kirkosta tai kristinuskosta. Se kuitenkin repäisi irti laastarin vuotavasta haavasta ja nosti esiin kysymyksen, joka vaatii ratkaisun. Homoseksuaalit eivät vaadi yhteiskunnassa muuta kuin tasa-arvoa ja samoja oikeuksia kuin heteroillakin on.

Lisäksi rakenteet, jotka altistavat vähemmistön suoranaiselle syrjinnälle, pitäisi poistaa. Onko se muka liikaa vaadittu?

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Isoveli hiipii edelleen

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mielestä tietotekniikan vaikutuksista ihmisten elämään ei käydä läheskään tarpeeksi keskustelua. Aarnio käyttää esimerkkinä RFID-radiotaajuustunnisteiden yhdistämistä joka paikassa oleviin langattomiin verkkoihin ja nykyistä internetosoitteistoa laajempaan IPv6-osoiteavaruuteen. Se mahdollistaa kaikkien ihmisten ja vaikkapa esineiden kytkemiseen verkkoon seurattavaksi.

Kyseessä on vain yksi esimerkki siitä, mitä on tulossa. Esimerkin teknologiat kaikki ovat olemassa ja kyse on vain siitä, kuka niitä ryhtyy hyödyntämään ja miten.

Kun viitataan siihen, että "vallanpitäjät eivät ole huomioineet jokapaikan tietotekniikasta mahdollisesti seuraavaa yksityisyysongelmaa lainkaan", ollaan ison ongelman äärellä. Asiasta ei käydä arvokeskustelua, eikä tällaisen teknologian hiipimistä joka paikkaan nähdä edes ongelmana, vaan hyvin herkästi pelkästään jonkinlaisena tietoyhteiskunnan kehittymisenä tai alkeellisemmin talouden kehittymisenä.

Yksi ongelman sivujuonne on se, että suomalaisen lainsäädännön kehittymisessä on pikemminkin tuettu yksilön yksityisyyden suojan murtamista kuin pyritty suojelemaan yksityistä ihmistä erilaisten toimijoiden urkinnalta. Turha ja tarpeeton Lex Nokia käy esimerkiksi tästä.

Yksilön liikkumisen seuraaminen verkkojen läpi on vain yksi ongelmista. Kokonaan uusiin ulottuvuuksiin päästää, kun samaan vyyhteen kytketään yksilön koko identiteetti esimerkiksi sormenjälkirekisterien tai DNA-rekisterien avulla.

Olemme hiljalleen siirtymässä vaiheeseen, jossa yksilöllä ei ole edes teoriassa mahdollisuuksia päättää siitä, mitä hänestä verkoissa tiedetään tai kerätään. RFID-tunnisteista on mahdollista päästä eroon, mutta fyysiseen identiteettiin kytketyistä tiedoista se ei enää ole mahdollista.

Viitattu Helsingin yliopiston uutinen kertoo:

"Aarnio kertoo näyttävänsä esitelmissään mielellään katkelman EU:n tietosuojadirektiivistä: Tietojenkäsittelyjärjestelmät on tehty palvelemaan ihmistä ja niitä käytettäessä on kunnioitettava perusoikeuksia, erityisesti oikeutta yksityisyyteen."
Kaunis periaate, mutta mikä ja missä antaisi olettaa, että yhteiskunnassamme siitä paljoakaan välitettäisiin?

Kuka suojelisi yksilöä?

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Vapon palkkiot

Kun maassamme leijuu valtionyhtiöiden täysin tarpeettomien usein kansanedustajista koostuvien hallintoneuvostojen jäsenten palkkioista nk. kohu, yhtiöt ovat kilvan julkistaneet palkkiot ja edustajien kokousaktiivisuuden.

Paitsi yksi yhtiö. Turvefirma Vapo. Se ei ole pörssifirma, mutta valtio omistaa siitä enemmistön. Ei kuitenkaan kokonaan.

Julkisuuden turpeessa muutenkin tarponut yhtiö haluaa käsitellä avoimuuttaan tai sen puutetta hallituksessa ja hallintoneuvostossa.

Kertoo yhtiöstä paljon, eikä hyvää, että muiden julkistaessa tiedot sitä pyydettäessä, Vapo nojaa byrokratian harmaaseen kaapuun.

Toiminta ei näytä tämän vuosituhannen toiminnalta.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Kuitit

Ilmeisesti Sampo Pankissa sattui jokin erehdys ja koko joukko korttilaskuja veloitettiin tileiltä kahteen kertaan. No, asia korjataan viran puolesta, mikä nyt tietysti kuuluu asiaan.

Näitä ei tietysti pitäisi tapahtua tietoyhteiskunnassa, mutta tapahtuu vastedeskin.

Se mitä kuluttajan pitäisi tehdä, on näiden korttimaksuveloitusten tarkastaminen, jotta ylimääräisiä ei veloiteta ja asiat ovat muutenkin reilassa.

Siihen tarvitaan niitä korttiostosten asiakkaan kuitteja. Ilmeisesti jengi ei enää niitä käytä tai tarkista, sillä viime vuosina on kehittynyt tapa, jossa jotakuinkin jokaisen ostoksen yhteydessä kysellään 'tarvitsetko kuittia?'. Mikäs siinä, jos joku ei halua, niin turhahan sellaisia on antaa.

Jotta asia ei olisi ihan näin selvä, niin viime aikoina ihan subjektiivisen havainnoinnin perusteella on yleistynyt myös tapa, jossa sitä kuitin tarvetta ei edes kysellä, vaan se asiakkaan kappale heitetään roskiin kyselemättä ja sen kuitin asiakas joutuu erikseen pyytämään, kun sitä muuten ei kuulu.

Eräät kyllä kysyvät, mutta vastauksesta riippumatta paiskaavat kuitin menemään. Ilmeisesti yleisin vastaus on kieltävä.

Jotta tämä nyt ei olisi joutavaa nurinaa, niin kaksi pointtia.

Ensinnäkin asiakkaalla on oikeus kuittiinsa ja uskokaa tai älkää, niin niiden tarkisteleminen kertoo omaa tarinaansa. Kaikki veloitukset eivät rullaa kuten pitäisi.

Toiseksi. Kuititon kaupankäynti availee portteja veronkierrolle, joskaan se ei ole korttikuiteista kiinni. Tällaiset tavat ovat kuitenkin herkkiä leviämään.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Hiljaa! Ja muita uutisia

Ensin asiaa ja sitten vähän ihmettelyä.

Suomessa vietetään 8.10. Hiljan päivänä myös hiljaisuuden päivää. Pontti on se, että altistumme melulle vähän väliä ja erityisesti harrastuksissa.Sen lisäksi, että harrastaja itse kokee melua, myös kanssaihmiset joutuvat usein sille alttiiksi.

"Kuulovaurioiden lisäksi melu häiritsee, stressaa ja sillä on monia kielteisiä vaikutuksia terveyteen."
Ylipäätänsä vaikkapa mopojen ja muiden vastaavien viritysten äänisaasteeseen olisi syytä kiinnittää huomiota ja ottaa huomioon muut ihmiset, jotka eivät sellaisesta räminästä välitä. Hiljaisuus on hyvä asia. Pärinä on huono juttu, vaikka kuinka kuvittelisimme olevamme joku rallikansa (mitähän ihmeen arvoa tälläkin päivän päätteeksi muka on?)

Ja sitten vähän toisenlaisia uutisia.

Lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin koeputkihedelmöityksen kehittäjälle. Vatikaani paheksuu tapahtunutta. Paheksunta on sallittua ja kenties perusteltua, mutta kaksi asiaa on syytä huomata. Ensinnäkin Nobelit jaetaan tieteellisistä saavutuksista, ei jonkun kirkon määrittelemien hyveiden noudattamisesta (joskaan tiede ei ole irti moraalista, vaan aina omalla tavallaan normisidonnaista toimintaa).Toiseksi pedofiiliskandaalin syövereissä kierivä kirkko ei nyt nykyisessä ilmapiirissä ehkä ole se taho, jonka pitäisi neuvoa tiedemaailmaa siitä, ettei pidä "hedelmöittää ihmisiä niin kuin eläimiä". Ihan vaan siksi, että kaksinaismoralismi saisi edes jotain rajaa.

Jenkkiläisen takavuosien popsuuruuden Princen piti esiintyä Helsingissä 15. lokakuuta. Ei esiinny, koska lavarakenteiden sijainnissa on jotain epäselvyyksiä (miten ihmeessä stadioneita ja areenoita ikuisuuden kiertäneellä ex-staralla voi olla mitään epäselvyyksiä varsin standardin salin lavan paikassa?) Alunperin ilmoitettua lipunmyynntiä ei siis aloitettukaan, vaan koko homma on siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Asia ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä Prince on peruuttanut historiansa varrella kaikki Suomen keikkansa syystä tai toisesta. Vaikka tämän blogin pitäjä ei olisi edes ostanut moiselle keikalle lippua, niin täytyy vain todeta, että pelleilyksi meni. Ehdotus on tämä: Jos nyt tämä 80-luvun tähti innostuisi jostain syystä kuitenkin konserttejaan järjestelemään, niin jätetään ne liput ostamatta. Tai siis peruutetaan osallistuminen - viime hetkillä.

Järevänpää Alko myi viinaa alaikäiselle ja menetti myyntilupansa muutamaksi päiväksi (toki vain alkuviikoksi ja perjantain voimamyyntiin liike pääsee taas mukaan). No just joo. Ennen vanhaan Alkon piti olla se paikka, joka vastasi myös viinan kirouksien vastustamisesta. Vahinkoja tapahtuu, mutta lepsuilu on edennyt siis myös pitkäripaiseen, jossa nk. itsepalvelu ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Seija Ilmakunnas on valittu Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) uudeksi johtajaksi. PT:n nykyinen johtaja Jaakko Kiander (ex VATT.n tutkimusjohtaja) siirtyy marraskuun alussa eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen eläkepolitiikan ja talousjohtajaksi sekä johtoryhmän jäseneksi. Seijan ja Jaakon urakehitys etenee, mutta miksi? Siksi, että Ilmarisen eläkepolitiikan nykyien vetäjä, varatoimitusjohtaja Jaakko Tuomikoski, 60, jää eläkkeelle. Vaikka syitä eläkkeelle jäämiseksi voi olla monia, ja monet niistä henkilökohtaisia, niin olisi ihan kiva, että aikoina jolloin kohkataan paljon eläkeiän nostamisen puolesta (nykyisestä 63 vuodesta), eläkeasioista vastaavat pomot näyttäisivät esimerkkiä. Niin, aina ei tietysti uutisessa voi selvittää asioiden tarkkaa tilaa, mutta silti tällaiset uutiset saavat kansalaiset kohottamaan kulmiaan.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Elo- ja syyskuu 10

Elo- ja syyskuu näyttivät olleen rauhallista aikaa tässä blogissa, mitä tekstiin tulee. Hieman tekemistä toisaalla samaan aikaan. Jopa tilastopostaukset jäivät elokuulta väliin, joten summataan nyt tähän sekä elokuu että syyskuu.

Ympäröivän maailman meno on näyttänyt olevan alkusyksystä "sitä samaa".

Ilmastoasiat junnaavat poliittisella tasolla paikallaan eikä mitään suurta edistystä ihan lähiaikoina kansainvälisessä toiminnassa ole odotettavissa.

Kotimaassa vaalirahakohu jatkaa jauhamistaan ja asia kerrallaan putoaa julkisuuteen. Jääviydestä on nyt tulossa uusi entistä maan tapaa horjuttava tekijä. Hyvä niin, että näissä asioissa vanhoja tottumuksia ravistellaan. Perusongelma näyttää olevan lopultakin siellä, etteivät jotkut poliitikot joko tajua tai halua huomata moraalisia ongelmia, joita erilaisiin sidonnaisuuksiin liittyy.

Ja niin edespäin.

Vaikka jossain tapauksissa laki ei edellyttäisikään moraalia, politiikka ja julkisuus sitä vaatii.

Vaiheisen kävijäkäyrät:


Elokuu numeroina:

  • Postauksia: 21 (-19 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1798 (+778)
  • Näyttökertoja: 2402 (+765)
  • Kävijöitä: 1525 (+828)
Päivittäiset keskiarvot näyttävivät elokuussa seuraavilta:
  • Käyntejä: 58 kpl /vrk (+25,1)
  • Näyttökertoja: 77,5 kpl /vrk (+24,7)
  • Kävijöitä: 49,2 kpl /vrk (+26,7)
Edelliseen kuukauteen verattuna reipas kävijämäärien kasvu näyttää olevan seurausta banaanikärpäsistä sekä parista postauksesta, joissa käsitellään perseidejä, joiden kausi sattuu elokuuhun.

Sitten syyskuu numeroina:
  • Postauksia: 15 (-6 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1214 (-584)
  • Näyttökertoja: 1626 (-776)
  • Kävijöitä: 1000 (-525)
Päivittäiset keskiarvot näyttävivät elokuussa seuraavilta:
  • Käyntejä: 40,5 kpl /vrk (-17,5)
  • Näyttökertoja: 54,2 kpl /vrk (-23,3)
  • Kävijöitä: 33,3 kpl /vrk (-15,9)
 Kaikkien aikojen keskiarvot syyskuun lopussa (8.4.2007 jälkeen)
  • Käynnit: 51,4 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 75,0 kpl / vrk
  • Kävijät: 35,2 kpl / vrk
Bloggerissa kuun vaihteessa oli 45 lukijaa (kahta kuukautta aikaisemmin 41).

Kiitos kaikille.

Some day classic: The Black Rider

Sunnuntaiklassikoissa on vuorossa teemasoitto teemalla Musikaali, joten keskeytetään nyt venyttelykiertue Aasiaan ja soitetaan yksi kunnollinen teatterimusikaali. Ladyyyys and gentlemeeeeeeen, olkaa hyvä (seuraa koko musikaali):

The Black Rider tai tarkemmin The Black Rider: The Casting of the Magic Bullets on ohjaaja Robert Wilsonin, muusikko Tom Waitsin ja kirjailija William S. Burroughsin yhteistyönä syntynyt teos vuodelta 1990.

Tarina perustuu saksalaiseen kansantarinaan nimeltään Der Freischütz. Carl Maria von Weber teki aiheesta oopperan Friedrich Kindin librettoon ja se näki ensi-iltansa Berliinissä vuonna 1821.

The Black Riderin tarinassa toimistovirkailija Wilhelm rakastuu metsästäjän tyttäreen. Saadakseen rakkautensa kohteen isän hyväksynnän ja päästäkseen naimisiin, Wilhelmin pitää osoittaa kuntoisuutensa metsästäjänä. Toimistovirkailijana hänen ampumataitonsa on kuitenkin surkea ja toiveet avioliitosta hiipuvat.

Paholainen, Pegleg, puuttuu kuitenkin tapahtumien kulkuun ja tekee Wilhelmille tarjouksen. Paholainen tarjoaa Wilhelmille taikaluoteja, joilla aina osuu kohteeseensa. Peglegin ehtona on kuitenkin se, että yksi luodeista on hänen kontrollissaan.

Naiivi Wilhelm hyväksyy Peglegin pirullisen tarjouksen ja niinpä Wilhelmin hääpäivänä viimeinen luoti osuu hänen rakastettuun tappaen hänet. Wilhelm tulee hulluksi ja liittyy paholaisen aikaisempien uhrien joukkoon viettämään karnevaaleja.

Tarinassa on hieman liittymäpintaa vuonna 1997 kuolleen Burroughsin omaan elämään. Vuonna 1951 hän ampui vahingossa oman vaimonsa Meksico Cityssä yrittäessään humalassa rekonstruoida William Tellin tarinaa.

The Black Rider: The Casting of the Magic Bullets sai ensi-iltansa 31.3.1990 Hampurin Thalia-teatterissa.

Vuonna 1993 TomWaits teki musiikistaan oman sovituksensa ja julkaisi sen albumina The Black Rider.

Videoiden lähde: YouTube. YouTubesta löytyneet videot on koottu yhteen soittolistaan.

Lähteitä ja lisätietoja:

PS: Tom Waits on nyt myös ehdolla Rock and Roll Hall of Fameen.

    lauantaina, lokakuuta 02, 2010

    Jauhetaan

    Mediakeskustelu jatkuu ja lehtien levikki laskee, vaikka lukijatutkimusten tuloksista vedetään printtimediassa erilaisia tulkintoja. Helsingin yliopiston uutisjournalismin nykytilaa ruotineessa Laatua journalismiin! –seminaarissa Aamulehden päätoimittajasta Evan johtajaksi siirtynyt Matti Apunen lausui muun muassa seuraavaa:

    "Ammattimaiselle uutishuoneelle ei ole mitään todellista vaihtoehtoa. Blogeissa jauhetaan asioita, jotka valtamedia on jo nostanut esiin."
    Tämän blogin osalta voi sanoa, että Apunen on oikeassa, tosin vain osin. Osin siksi, että tässä blogissa on sen historian varrella pyritty nostamaan esiin myös sellaisia aiheita, joille suomalaiset uutishuoneet eivät ole korvaansa lotkauttaneet sekä kommentoitu aiheita, joista nämä samaiset uutishuoneet ovat oman totuutensa kertoneet (kuten vaikkapa tässä postauksessa, vaikka Helsingin yliopiston www-sivusto ei olekaan mikään uutishuone eikä mikään näkyvä median uutishuone näytä reagoineen tämän seminaarin sanomisiin). Mahtunee tuonne tämän blogin stoorien joukkoon myös aiheita tai ainakin näkemyksiä, joita nämä uutishuoneet eivät ole edes huomanneet.

    Se siitä ja sitten se iso "mutta". Jos Apunen on oikeassa, niin miksi ihmeessä nämä samaiset uutishuoneet kertovat lähes päivittäin siteeraavansa jonkun blogia ja käyttävänsä (yhä edelleen turhan usein ilman linkityksiä) noita blogeja uutislähteenään?

    Järjestäytynyt media ja ammattitaitoinen journalismi on paikkansa ansainnut, koska se tekee parhaimmillaan sitä vallanpitäjien vahtikoiran tehtävää, miksi se on olemassa. Se vaan ei tarkoita sitä, etteikö nykyään tiedonvälityksessä näille uutishuoneille olisi olemassa vaihtoehtoja ja suoria kanavia tiedon tuottajalta sen kuluttajalle, joka itse jäsentää ja käyttää saamansa tiedon. Tähän näiden uutishuoneiden vaan on sopeuduttava.

    tiistaina, syyskuuta 28, 2010

    VAPO pukkina kaalimaalla?

    Nyt rupesi kiinnostamaan miksi veronmaksajat omistavat 50,1 % turveyhtiö VAPO:sta?

    Yhtiö on paistatellut viime aikoina julkisuudessa muun muassa siksi, että se on halunnut hyllyttää turvesuohakemuksia käsittelevän ympäristöneuvoksen kaikista Vapoa koskevista hakemusasioista. Yhtiö jakaa verkkosivuillaan varsin värittynyttä ellei sitten väärää informaatiota turpeen polton välttämättömyydestä hakkeenpolttolaitoksissa, jos SLL:n blogin tietoihin on luottaminen.

    Turvetta verotetaan helläkätisesti valtion toimesta ja tuetaan muutenkin. Samaan aikaan yhtiön toiminta ympäristöasioissa herättää muutenkin pahaa verta, kuten vaikkapa Iiro Viinasen kirjoituksesta voi päätellä, vesistöjen kohtelussa.

    Miksi valtio omistaa enemmistön tällaisesta firmasta? Taloudellisilla syillä sijoitusta ei oikein voi perustella, sillä jos katsoo viime vuosien tilinpäätöksiä, niin valtio on saanut osinkoja selvästi alle 10 miljonaa euroa vuodessa. VAPO:n liikevaihto on noin 10 % Fortumin liikevaihdosta.

    Aika kaukaa haettu olisi selitys myös VAPO:n strategisesta merkityksestä, sillä sellaista ei oikein edes energiasektorilta lopultakaan löydy.

    Aluepolitiikkakin tuntuu huteralta selitykseltä valtion omistukselle. Vuonna 2009 VAPO:lla oli henkilökuntaa 1451.

    Miksi valtio omistaa enemmistön yhtiöstä, jolla ei näytä olevan oikeastaan merkitystä sijoituskohteena, mutta jonka toiminta ympäristö on selvästi riippuvainen yhteiskunnan muiden toimintasektoreiden linjauksista?

    Turvebusiness on selkeästi ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa ja löytää itsensä helposti myös havittelemasta luonnonsuojelualueita omiin käyttötarkoituksiinsa. Pukki kaalimaan vartijana-efekti ei ole kovinkaan kaukana tästä asetelmasta.

    Eikö paljon puhutun energiasektroin kilpailun kannalta olisi selvempää, jos VAPO toimisi selkeästi markkinaehtoisesti ja valtio vastaisi regulaatioistaan ilman omistuksen mukanaan tuomaa suoraa tai välillistä intressiristiriitaa?

    * * *

    Sivujuonne kokonaisuudessa on se, että aikaisemmin HS paljasti, että "Lämmityspolttoaineiden energiaverotusta käsittelevän raportin laatinut VTT:n teknologiajohtaja Satu Helynen on kansainvälisen turveyhdistyksen IPS:n hallituksen jäsen". Samaisen turveyhdistyksen pääsihteerinä on toiminut Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja, mikä ei estänyt Helystä väittämästä järjestöä "tieteelliseksi järjestöksi", minkä väitteen hän sittemmin on nielaissut sujuvasti takaisin: "En osaa sanoa, että mitä se tarkoittaa, että onko yhdistys tieteellinen vai ei, mikä se kriteeri on".

    Europarlamentaarikko Satu Hassi on kirjoittanut ”pyöröovesta” VTT:n ja turvebisneksen välillä. Siinä on hänen mukaansa kulkenut enemmänkin porukkaa.

    Samainen VTT:n Helynen on sotkeutunut myös tapaukseen, jossa ydinvoimapäätöksen valmistelua kritisoinut tekniikan tohtori Jari Ihonen sai työnantajaltaan varoituksen mm. siitä, että hän oli eduskunnan valiokunnassa kuultavana ydinvoima-asioissa. Helynen on Ihosen esimies.

    Oikeusasiamies on ottanut Ihosen tapauksen eräänä kolmesta tarkasteltavakseen tutkiessaan epäilyjä VTT:n tutkijoiden sananvapauden rajoittamisesta.

    * * *

    Turvebusiness ei ole puhdasta, se haisee.

    maanantaina, syyskuuta 27, 2010

    Ilmastopolitiikan hidas eteneminen ei ole vahinko

    Ilmastonmuutos alkaa hiljalleen näkyä arkipäiväisessä ympäristössämme ja muutenkin kuluva vuosi on ollut yhtä katastrofia.

    Kuten Climate Progress kirjoittaa, Yhdysvalloissa on nähty maan historian pahin öljyonnettomuus, maapallon lämpötilat hipovat ennätyslukemia, maapallon jäätiköistä irtoaa Manhattanin kokoisia kimpaleita, lämpöaallot ja metsäpalot rasittavat Venäjää ja huipputulat Pakistania ja niin edelleen. Lisää on tulossa eli äärimmäisten sääolosuhteiden arvioidaan yleistyvän.

    Poliittisesti olennainen kysymys on ilmastopolitiikassa ollut jo pitkään se, milloin Yhdysvallat ja muut suuret kasvihuonekaasujen päästäjät saadaan mukaan päästäjen rajoittamiseen. Nykyisellään päästöt vain kasvavat ja se dead line, jonka jälkeen ilmaston lämpeneminen olisi rajoitettavissa hallittavalle tasolle, vain lähestyy.

    Yhdysvalloissa lainsäädännön kehittäminen on nyt pysähtynyt senaattiin, eikä sieltä ihan heti tule ulos. Kansainvälisesti se tarkoittaa sitä, etteivät esimerkiksi Mexicossa kuluvan vuoden lopulla pidettävät ilmastoneuvottelut tule tuottamaan mitään olennaista tulosta.

    Yhdyvaltojen lainsäädännön jumiutuminen se ei ole mikään poliittinen lipsahdus, vaan selvästi ostettu lopputulema:

    This failure is no accident. Big Oil, Dirty Coal, and other special interests like the American Petroleum Institute combined spent hundreds of millions of dollars lobbying lawmakers and filling their campaign coffers. So far, these dirty energy corporations have gotten their money’s worth.
    Daniel J. Weiss, Rebecca Lefton, Susan Lyon ovat koonneet tietoja energiafirmojen ja kauppajärjestöjen Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön edistamista vastaan käyttämistä lobbausrahoista (taulukko excel-muodossa).

    Vuoden 2009 tammikuusta kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä alla listatut yhtiöt ovat kuluttaneet yhteensä noin 535 490 000 dollaria ilmastopolitiikan torppaamiseen. Siis yli puoli miljardia dollaria sen lobbaamiseksi, että eräs maailman suurimmista ympäristöongelmista saa jatkaa toimiaan kuten aina ennenkin, tulevaisuudesta piittaamatta.

    Yhtiöt, jotka ovat käyttäneet miljoonia tähän toimintaan:
    • Exxon Mobil
    • ConocoPhillips
    • Chevron Corporation
    • Southern Company
    • BP
    • Koch Industries
    • Royal Dutch Shell
    • American Electric Power
    • Peabody Energy
    • Berkshire Hathaway
    • Duke Energy
    • Energy Future Holdings Corporation
    • Anadarko Petroleum
    • Williams Companies
    • Entergy Corporation
    • Exelon Corporation
    • CONSOL Energy
    • Public Service Enterprise Group
    • Constellation Energy
    • Chesapeake Energy
    Kauppajärjestöt, joiden tiedetään olleen samalla asialla ovat:
    • US Chamber of Commerce
    • Edison Electric Institute
    • Business Roundtable
    • American Chemistry Council
    • National Association of Manufacturers
    • American Petroleum Institute 
    • National Rural Electric Cooperative Association
    • American Farm Bureau
    • National Mining Association
    • America's Natural Gas Alliance
    • National Petrochemical and Refiners Association
    • Independent Petroleum Association of America
    • American Coalition for Clean Coal Electricity
    • American Gas Association
    Se on yhdysvaltalaisen meiningin kunniaksi sanottava, että tietoja tällaisesta rahoitustoiminnasta on saatavilla. Mitenköhän mahtaa olla Euroopassa? Paljonko firmat ovat rahoittaneet vaikkapa europarlamentaarikkojen toimia ja toimintaa tai kansallisia päätöksentekijöitä sen eteen, että välttämättömään ei pitäisi ryhtyä?

    Tuskinpa vaan se euromäärä on 0.

    sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

    Some day classic: Dream Situation

    Sunnuntaiklassikoissa jatketaan tämän blogin toimesta klassikkojen venyttelyä yhä edelleen. Tuli muuten mieleen, että mahtaakohan tämä kiertue päättyä enää koskaan?

    Tähän mennessä on kierretty Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin, Yhdysvaltojen ja Japanin kautta Intiaan. Siitä ponkaistaan rajan yli Kiinaan, mistä löytyy jotain hienoa:

    Dream Situation on kiinalaisen Coco Zhaon kappale saman nimiseltä albumilta vuodelta 2006. Coco Zhao yhdistelee musiikissaan perinteistä kiinalaista ja klassista länsimaista musiikkia jazziin. Covo Zhao on kotoisin Shanghaista ja hänen jazz-innostuksena sai puhtia vuonna 1997, kun pääsi esiintymään Shanghain jazzfestivaaleilla yhdessä yhdysvaltalaisen jazzlaulajan Betty Carterin kanssa. Sen jälkeen hänet on kutsuttu esiintymään ympäri maailmaa erilaisilla jazzfestivaaleille.

    NPR:n haastattelussa Zhao kertoo opiskelleensa laulutyylinsä suihkussa, kuinkas muuten. Ranskassa Coco Zhao on lanseerattu muun muassa tittelillä "The Boy Billy Holiday from China".

    Videolla esiintyy myös hänen yhtyeensä The Possicobilities, joka koottiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Yhtyeen musiikki nojaa yhdessä Coco Zhaon 1920- ja 1930-lukujen Shanghain jazziin yhdisteltynä moderniin jazzgenreen.

    Videon lähde: YouTube.

    Lähteitä ja lisätietoja:

    lauantaina, syyskuuta 25, 2010

    Ydinvoiman luotettavuudesta sähköhuollolle

    Kun täälläkin on puhuttu energiastrategiasta ja siitä, että ydinvoima on huono ratkaisu, esimerkin asiasta tarjoilee naapurimaamme Ruotsi.

    Ylen uutisten mukaan:

    Ruotsin kymmenestä ydinreaktorista neljä on suljettuna tällä hetkellä ja yksi joudutaan lähiaikoina sulkemaan teknisten ongelmien takia.
     Ja edelleen:
    Ruotsin ydinvoimaviranomaiset kertovat, ettei Oskashamn 3:a saada kuntoon talven aikana. ... Laitosta ei haluta käynnistää ennen kuin tiedetään, mistä viat johtuvat.
    Tällaisesta seuraa se, että
    Tuotantovaje vaikuttaa maan energiaomavaraisuuteen. Jo viime talvena Ruotsin ydinenergian tuottajat osakseen saivat arvostelua, kun kylmimmän talven aikana monet ydinlaitokset seisoivat. Ruotsi joutui ostamaan sähköenergiaa ulkomailta. Tämä on toistumassa ensi talvena.
    Miten niin ydinvoima olisi jotenkin erityisen luotettava ratkaisu tai johtaisi siihen, ettei sähköä tarvitse tuoda tai parantaisi energiaomavaraisuutta? Se ei tapahdu mitenkään itsestään eikä ydinvoima ole tässä mikään ylivoimainen ratkaisu, vaikka kuinka valehdeltaisiin.

    torstaina, syyskuuta 23, 2010

    Tiesittekö...

    ... siitä, tästä tai tuosta? Oletteko pistäneet merkille, että viime aikojen poliittisessa uutisoinnissa on varsin paljon ollut puhetta siitä, tiesikö joku poliitikko jostain asiasta ja jos tiesi niin milloin ja mitä.

    Esimerkiksi tänään olemme saaneet selville, että nykyinen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ei tiennyt edellisen pääministerin eli Matti Vanhasen (kesk.) eroaikeista kuin edellisenä päivänä. Matti Vanhaselta itseltään on udeltu tiesikö hän eroilmoitusta tehdessään vaalirahoitukseen ja jääviyksiin liittyvistä oikeusprosesseista. Ei tiennyt.

    Aiemmin on udeltu vaikkapa sellaista, tiesikö Vanhanen Marja Tiuran loikkausaikeista. Tiesi, mutta ei kommentoinut.

    Ilkka Kanvervalta (kok.) on kyselty tiesikö hän synttäreilleen tulleista Nova kiinteistösijoituksen reippaista lahjoituksista. Ei tiennyt, omien sanojensa mukaan. Puolueensa puheenjohtaja Jyrki Katainen ei tiennyt mitä Kanerva tiesi tai oli tietämättä tässä asiassa.

    Ja niin edelleen. Vähän väliä kysellään sitä mitä kukakin tietää. Voisi kuvitella tällaisen olevan rasittavaa, kun itse asioistakin voisi puhua.

    Poliitikot saavat syyttää tästä vain itseään, sillä esimerkiksi vaalirahakohussa media on joutunut poimimaan asioita pala palalta eikä valmista ole tullut vieläkään. Siinä tapauksessa poliitikot kollektiivisesti joko eivät ole muistaneet tai tienneet asioita, joista jälkikäteen on selvinnyt sekä itse asia ja siihen liittyvä tietoisuus - joskus.

    Asialla on toinenkin puoli. Median on helppo viritellä mieliä pohdiskelamalla ja kyselemällä sitä, kuka tiesi milloin ja mitä? Asia kiinnostaan yleensä aina kansalaisia, jotka haluaisivat päästä salaisuuksien verhon taakse. Tietämisen uteleminen vaan on usein kohtuullisen halpa tapa selvittää asioita, koska se on kuin oikeudenkäyntiä mediassa.

    Silloin kun toiselta kysytään "tiesitkö siitä tai tästä silloin ja tällöin", joudutaan vastaukseen yleensä pelkästään luottamaan ja jos luottamukselle ei olekaan katetta päästään koventamaan panoksia "valehtelemiseen" asti.

    Ja kuten huomaamme, itse asioista tällä tavalla ei tule mitään tarkempaa selvyyttä.

    tiistaina, syyskuuta 21, 2010

    Kolmanneksi pienin


    Ensin se näytti päättyneen, mutta ei päättynytkään.

    Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos National Snow and Ice Data Center on julkistanut Arktiksenjään sulamiskauden minimin muutama päivä sitten. Lopputulema oli se, että kuluva vuosi oli jääpeitteen laajuudella mitattuna mittaushistorian kolmanneksi pienimmän jääpeitteen vuosi. 

    Tänään tutkijat kuitenkin kertoivat, että vuotuisen käänteen jälkeen sulaminen yllättäen jatkuukin. Tarkemmat käyrät julkaistaan kuun vaihteessa, mutta uutta jääpeitteen minimiä tuskin nähdään.

    Oli niin tai näin, niin kuvasta on vaikea löytää mitään positiivista. Vuodesta toiseen jääpeitteen pinta-ala pysyy vuosien 1979-2000 keskiarvojen ja normaalivaihtelun alapuolella. Samalla jääpeite ohenee minkä lisäksi Arkitksen vanha ja kestävä jää vähenee.

    Kuvan lähde: National Snow and Ice Data Center. 

    2010 Arctic Ice Update

    Climate Denial Crock of the Week päivittää katsaustaan Arktiksen jäätilanteesta:

    maanantaina, syyskuuta 20, 2010

    Ruotsin vaalit, anekdootti

    Ruotsissa kohistaan eilisten valtopäivävaalien tuloksista, joissa valtaapitävä koalitio ja varsinainen oppositio jäivät alle ehdottoman enemmistön. Jonkinlaiseen vaa'ankieliasemaan päätyi yksioikoisesti maahanmuuttajavastainen Ruotsidemokraatit.

    Paketti Ruotsissa näyttää olevan vähän sekaisin. Asiaa kauhistellaan lehdissä ja Tukholmassa on osoitettu mieltä puoluetta vastaan.

    Moderaattien pääministeri Reinfeldt on rauhoitellut kansalaisia sillä, että hänellä on nyt lokakuun alkupuolelle asti aikaa rakentaa maahan jonkinlainen hallitus.

    On hyvä, että ksenofobiasta käyttövoimaansa saavia yhteiskunnallisiin ilmiöihin reagoidaan ja mielipide osoitetaan. Sekin kuuluu demokratiaan. Ehkä siihen on syytäkin, kun myös ihan tyylipuhtaat kansallissosialistitkin nostavat aallon vanavedessä päätään. Sellaisille liikkeille, jotka erilaisten kaapujen varjossa pyrkivät kohottamaan totalitarismin lippua tai rakentamaan yhteiskuntaa erilaisuuden vihaamiselle, ei ole tarpeen ummistaa silmiään. Ei, vaikka demokratiasssa heilläkin on ääniosuuttaan vastaava paikkansa, kuten pitää.

    Niin, se anekdootti. Missä on Piratpartiet?

    Kun valtiopäivävaalien tuloksia katsoo hieman tarkemmin, viime EU-vaaleissa menestynyt piraattipuolue löytyy osastosta övriga partier. Puolueen ääniosuus ennen lopullista laskentaa oli 0,72 %, mikä on linjassa edellisten valtiopäivävaalien 0,73 %:n tuloksen kanssa. EU-vaaleissa puolue keräsi 225915 ääntä ja 7,13 %:n osuuden. Mihin tämä aalto sitten sitten katosi vai onkohan kaunis väite se, että EU:ssa päätetään asioista enemmän, joten ei se nyt niin haitaa, vaikka valtiopäivät jäävätkin väliin?

    Olisi luullut tietoyhteiskunta-asioilla olevan sen verran merkitystä, että näistä suunnista saisi aikaiseksi jotain järkevääkin keskustelua sen sijaan, että kohina menee maahanmuuttopopulismin puolelle.

    Toisen pienen jännityksen aiheen ennen lopullisten tulosten julkistamista voi repiä siitä, mikä seuraavista käsin kirjoitetuista ehdokkaista pärjää lopulta vaaleissa parhaiten: Kalle Anka Partiet, Kalle Anka vai kalle anka parti? Ennen lopullisia tuloksia Kalle Anka Partiet johtaa.

    sunnuntaina, syyskuuta 19, 2010

    Some day classic: Xillob

    Parin viikon tauon jälkeen palataan Sunnuntaiklassikoissa klassikkojen venytelyyn. Tähän mennessä on kierretty Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen kautta Japaniin. Siitä on oiva sauma hypätä Intiaan, mistä löytyy jotain tällaista:

    Videolla esiintyy Ramesh Shotham & Madras Special laulusolistinaan kuuluisa intialainen vokalisti Sandhya Sanjana.

    Mumbaissa syntynyt Sandhya tunnetaan siitä, että hän kytkee perinteiseen intialaiseen musiikkiin ja lauluun jazzia ja maailmanmusiikkia. Alun perin hän on saanut klassisen intilaiaisen laulun koulutuksen, mutta sittemmin 1980 alkaneella urallaan hän on tehnyt myös rock/jazz/funk/blues-painotteista musiikkia. Levytyksiä hän on tehnyt yli 30. Hän tehnyt Ramesh Shothamin lisäksi yhteistyötä esimerkiksi Alice Coltranen tai Prem Joshuan kanssa.

    Intian Madrasissa syntynyt lyömäsoitintaituri ja itseopiskellut rumpali Ramesh Shotham aloitti uransa vuonna 1970 yhtyeessä Human Bondage.

    Videon lähde: YouTube.

    Lähteitä ja lisätietoja:

    perjantaina, syyskuuta 17, 2010

    Ylilaskutusyhteiskuntia

    Tuli piipahdettua Lontoossa. Pari havaintoa.

    Vierailu tavallisessa pubissa on aina avartavaa. Tavallisena päivänä keskellä viikkoa jonkun verran keskimääräistä suuremmassa pubissa oli noin 60 asiakasta. Henkilökuntaa oli paikalla 8. Kansa haki juomansa tiskiltä ja keittiö oli sujuvasti kiinni.

    Siis 8 asiakaspalvelua hoitavaa henkilöä. He eivät olleet opiskelijoita tai esimerkiksi maahanmuuttajia, vaan ihan perusbrittejä. Palvelu toimi ja oli ystävällistä, tyhjiä laseja ei notkunut pöydillä.

    En tiedä paljonko Suomessa mitoitetaan henkilökuntaa, mutta kokemus saman kokoisesta ja samaa asiaa tekevästä ravintolasta on se, että paikalla on 2 henkilökunnan edustajaa.

    Jokin tässä yhtälössä ei täsmää, kun pakettiin lisää sen, että 7 euroa maksavat juoman saa tuosta paikasta n. 3,80 eurolla.

    Ja sen ystävällisyyden kaupan päälle.

    * * *

    Mobiilidatan hinnoittelu kansainvälisen liikenteen osalta on mieltä ja järkeä vailla.

    Jos suomalaisessa liittymässä on ulkomailla käytettäessä vaikka vaan pelkkä sähköposti saakka siten, ettei se muuta tee kuin tarkistaa uuden postin ja tuo tekstit ilman liitteitä puhelimeen tavallisen rauhallista tahtia, datalaskua tulee tolkuttomasti. Eikä saakka edes ole mitään älypuhelinten herkkuja.

    EU:n ilmoitusraja paukkuu kerran päivässä ja se raja on 61,50 euroa. Sillä rahalla saa kotiin nopean laajakaistan kahdeksi kuukaudeksi. Kotimaassa saa mobiilidatan kuukaudeksi muutamalla eurolla. Teleoperaattoreiden kansainvälisen roamingin hinnoittelua voi hyvin kutsua varkaudeksi.

    Siltä voi suojautua laittamalla puhelimen off-asentoon tai hankkimalla paikallisen prepaid-liittymän. Tietoyhteiskunnan kanssa tällä typeryydellä ei pitäisi olla mitään tekemistä.

    torstaina, syyskuuta 09, 2010

    Liikennetiedote

    Radio Suomi välittää liikennetiedotteita kun sellaiset ovat tarpeen. Idea on se, että jos jossain on kolari tai muuta sellaista, kerrotaan muille tiellä liikkujille, että ongelmia on tiedossa. Hyvä niin.

    Mutta ne tiedotteet. Miten niitä sitten pitäisi ymmärtää?

    Radion selostus on jotain tyyliin "Välillä Vanha Jorvaksentie - Kivenlahden liittymä. Tulipalo. Yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä. Haittaa ajosuunnassa Helsinki".

    Eikö sitä voi sanoa ymmärrettäviä suomen kielisinä virkkeinä? Yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä välillä Vanha Jorvaksentie Kivenlahden liittymä. Kyseessä on tulipalo ja se siitä on Helsingin ajosuunnassa haittaa liikenteelle". Tai jotain sellaista.

    Tuollainen sähkötyskieli radiokäsittelyssä on sanalla sanoen: typerää.

    Kielipolitiikkaa

    Kun kepunuoret ja koko joukko muita kielifanaattisia suomalaisryhmiä haluaa poistaa esimerkiksi virkamiesruotsin, jota yleensä tarvitaan yliopisto-opintojen jälkeen, nämä ryhmät ovat väärässä.

    Ensinnäkin he haluavat keskimäärin poistaa jotain sellaista, mikä ei heitä oikeasti häiritse, mutta sivistää kummasti.

    Jos sen suoraan sanoo, niin kaikki nämä pakkoruotsin vastaiset kampanjat saavat elinvoimansa sisäänpäinkääntyneisyydestä ja mahdollisuuksia poissulkevasta ideologiasta, jonka johtotähti on joku vuosikymmenten takainen koivu ja tähti-ideasta tai jotain sinne päin.

    Tosiasiassa näillä ruotsikohkaajilla ei ole takanaan mitään ideaa, vain inhoa jotain katteetonta stereotypiaa kohtaan.

    Siis sota ilmapalloja vastaan.

    Jalkapalloa

    Päivän iltapäivälehdet ovat ilmiöitä täynnä, jos sellaisia kaipaa. Tosia tai eivät, niin aina niistä saa jotain revittyä. Iltapäivälehdet tehdään niin, että niistä saa kahvipöytäkeskusteluun sytykettä.

    Esimerkiksi päivän Ilta=Sanomat tarjoilee papin, joka uhkaa jättää seuraavat ja muutkin hautajaiset väliin, koska sai ylinopeussakot. Lehti kertoo amerikkalaisesta typeryspapista, joka uhkaa koraanien polttamisella sytyttää ilmeisiä vastalauseita eli tahallaan ärsyttää muuhun uskovia. Lehdestä voi lukea myös sankarillisesta kirjakaupan myyjästä, joka risti ryöstöä yrittäneen hölmön puhumalla tiehensä.

    Koska nyt pitää olla otsikon mukainen pointti, niin se löytyy - kumma kyllä - urheilusivuilta. Siellä spekuloidaan jalkapallomaajoukkueen kompuroinneilla ja pyöritellään valmentajan potkuja. Suomalaisia besserwissereitä näyttää olevan jonossa kahden tappion jälkeen.

    Niin tai näin, niin siinä kommentaattorit ovat oikeassa, että on jo aika päästää eräät konkarit eläkkeelle, ei sillä permanentilla tule mitään tulosta.

    Ja sitten se ehdotus. Kun joskus Stuart Baxterin seuraajaa valitaan, niin palkataan sellainen Venäjältä. Nyt on ajateltu jo pitkään, että brittiopeilla päästään jonnekin. Ei päästy. Suomalaisopit ovat kivoja, mutta tekemisen ymmärrys puuttuu (paitsi Ari Hjelmiltä).

    Venäläinen valmentaja ymmärtää puolislaavilaista suomalaista ajattelua ja on aika turha väittää, etteikö sieltä löydy osaamista (vaikka ne Suomessa näytöt eivät paljoa näy).

    Onkohan tämä kuitenkin ehdotus, joka ei koskaan kelpaa, ihan vaan talvisotalaisista syistä?

    maanantaina, syyskuuta 06, 2010

    Hallituksen energiapolitiikan konkurssi?

    Tässä blogissa on hallituksen energiapolitiikkaa haukuttu väärästä strategiasta eri syistä aikaisemminkin. Listalle voidaan kenties pistää vielä hiilidioksidipäästöjen reilu lisääminen.

    YLE Uutiset kertoo, että

    "Maakaasua Suomeen tuovan Gasum-yhtiön teettämän uuden selvityksen mukaan hallituksen energialinjaukset lisäisivät hiilidioksidipäästöjä pääkaupunkiseudulla ja Tampereella jopa neljänneksellä"
    Gasum-yhtiöllä on asiassa oma lehmä ojassa, mutta  siinä se ei ole väärässä, että maakaasu on kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta parempi idea kuin turve tai hiili. Niinpä hallituksen linjauksissa ei juuri ole järkeä silloin kun se menee kuten YLE Uutiset sen sanoo:
    "Hallitus on kaavaillut kiristävänsä maakaasun verotusta noin viisinkertaiseksi nykyisestä. Kivihiiltä ja turvetta sen sijaan verotettaisiin vähemmän."
     Politiikan seuraajaa se ei ehkä yllätä, että ongelma tulee hallituksen ympäristöministerille yllätyksenä:
    "Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on yllättynyt tuloksista. Kun hallitus teki ehdotelmansa energiaverouudistuksesta, taustana käytettiin VTT:n tutkimusta. Siinä ei käynyt ilmi, että voimalat siirtyisivät toisiin energialähteisiin eli niin kutsuttu ajojärjestys ei muuttuisi."
    Tuota noin. Pitääkö nyt tulkita ministerin sanomista niin, että tämä varsin ilmiselvä asia ei löydy VTT:n tutkimuksesta vai eikö sellaista ole älytty kysä vai eikö koko asiaa ole edes ajateltu? Vai eikö niistä ole välitetty? Pitää olla sokea, jos ei ymmärrä turpeen verohelpotusten lisäävän kasvihuonepäästöjä.

    Uutinen tietää kertoa myös, että
    "Konsulttiyritys Pöyryn tekemä uusi selvitys ennustaa, että kivihiilen ja turpeen käyttö jopa kaksinkertaistuisi pääkaupunkiseudun ja Tampereen voimaloissa hallituksen verolinjauksien takia. Maakaasun käyttö sitä vastoin vähenisi jopa 40 prosenttia. Hiilidioksidipäästöt lisääntyisivät muutoksen takia 25 prosenttia."
    Lähtökohtaisesti tämän hallituksen energiapolitiikka on perustunut energian kulutuksen kasvattamiseen ja aluepoliittisten irtopisteiden rakenteluun 80-luvun ideologiaa myötäillen. Turpeen ja ydinvoiman kohtelu kelpaa tästä esimerkiksi.

    Hallituksen koko energiastrategia on lähtökohdiltaan väärällä vuosikymmenellä ja väärästä puusta veistetty.

    keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

    Tietoyhteiskunnassa herätys!

    Iltasanomat kertoo tänään keskusrikospoliisin tutkinnasta, jossa on kyse turvaluokitellun aineiston päätymisestä vääriin käsiin. Jutussa puhutaan niinkin vakavasta asiasta kuin turvallisuussalaisuuden paljastaminen, josta vähimmäisrangaistus on 4 kuukautta vankeutta.

    Tutkinta on lehtitietojen perusteella kietoutunut Väestörekisterikeskuksen, sen käyttämän palveluyhtiö ja palveluyhtiön ulkomaille myymän liiketoimintayksikön ympärille. Ketä epäillään ja kuka on uhri, juttu ei selvitä. Tutkintapyynnön on tehnyt Väestörekisterikeskus.

    HS:n uutisessa kerrottiin myös selvityksen alla olevan se, onko sähköisten henkilökorttien tietoturva vaarantunut.

    Oli kyse melkein mistä tahansa, se on helposti jotain sellaista, mitä ei olisi saanut tai pitänyt tapahtua lainkaan. Väestörekisterikeskus ylläpitää laajoja ja arkaluonteisia tietovarantoja, joita esimerkiksi poliisi käyttää.

    Mietitäänpä asiaa hieman laajemmin. Poliisi haluaa käyttöönsä passihakemusten yhteydessä kansalaisilta kerätyt sormenjäljet ja niiden rekisterin. Sormenjäljet ovat tiukasti kiinni kansalaisen identiteetissä, tiukemmin kuin sähköinen henkilökortti. Mitä tapahtuisi, jos sormenjälkirekisteri vuotaisi epämääräisiin käsiin? Seurauksia ei edes halua ajatella.

    Voisiko rekisteri sitten päätyä jonnekin rikollisiin käsiin? Vastaus on kyllä. Juuri siitä uhkakuvasta Väestörekisterikeskuksen ympärillä tapahtuva tutkinta kertoo. Kuvassa on globaalisti toimiva asiantuntijayritys, sen yrityskaupat ja muu sellainen. Varmaankin turvallisuusselvityksiä on tehty, kenties virheitäkin.

    On täysin väärin ajatella, että poliisille ei voisi käydä kuten Väestörekisterikeskukselle on ehkä nyt käynyt. Poliisikin ostaa palveluita markkinoilta ja saattaa tehdä kohtalokkaita virheitä. Yksi pieni virhe tai vahinko riittää ja korvaamatonta tietoa valuu ulos.

    Lisäksi on niin, että jos digitaaliseen muotoon muutetut sormenjäljet tai vaikkapa sähköisen henkilökortin varmennetiedot tai muu digitaalinen aineisto päätyy väärille teille, sitä ei ikinä saada sieltä takaisin. Bitti ei ole mikään auto, jonka voi hakea jostain, vaan helposti kopioitavaa dataa.

    Nyt päättäjien on viimeistään herättävä siihen, että ihan kaikkea ei turvallisessa tietoyhteiskunnassa saa tallentaa ja kerätä. Ainoa todella turvassa oleva tieto on tallentamaton tieto.

    EDIT klo 23.19. YLE Uutisten mukaan poliisi epäilee rikoksesta useita henkilöitä, jotka työskentelevät Väestörekisterikeskukselle tietoturvapalveluita tuottavassa yrityksessä. IS:n mukaan kyse on nimenomaan sähköisiin henkilökortteihin liittyvistä asioista.

    Sähköisiä henkilökortteja käytetään lähinnä julkishallinnossa, eikä niiden suosio ole ollut kovinkaan suuri. Käyttökohteet tekevät niistä arkoja. Sähköisissä henkilökorteissa on kuitenkin kyse niiden käyttäjien sähköisistä identiteeteistä ja tunnistamisesta. Jos sellaiseen pääsee käsiksi, tilanne on sama kuin silloin, jos joku väärentäisi sinun henkilöllisyystodistuksesi ja käyttäisi sitä johonkin tarkoitukseen menestyksellä.

    Jos sähköisiä henkilökortteja vertaa sormenjälkiin, niin tilanne on erilainen. Henkilökortit on mahdollista - ainakin periaatteessa - revokoida eli pistää sulkulistalle ja organsoida kaikille käyttäjille uudet kortit. Sormenjälkiä ei voi ihmisen kädestä vaihtaa.

    tiistaina, elokuuta 31, 2010

    Venäjä? Venäjä? Venäjä?

    Tuikataanpa lusikka Venäjä-soppaan vaihteeksi.

    Ensin valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) virheellisin tiedoin puhui Venäjän taloudellisesta suurvalta-asemasta, jonka jälkeen asiaa kauhisteltiin kotimaassa ja käytiin kysymässä Venäjän vallattoman duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatshovilta, joka suomalaismedian mukaan ihmetteli asiaa. Venäjän mediassa kataisen lausunnot eivät ole saaneet palstatilaa.

    Sen jälkeen Katainen matkusti Moskovaan ja asiat selvisivät. Nyt Kosatshov kuvaa kehujen saattelemana Kataista Venäjästä aidosti kiinnostuneeksi poliitikoksi, joka pyrkii henkilökohtaisesti ymmärtämään, mitä nyky-Venäjällä tapahtuu.

    Aiempaa suomalaista kohua Kosatshov kuvaa kommentilla: 'Minulta kiskottiin närkästynyttä ja loukkaantunutta kommenttia tyyliin "kuinka, kuka siellä uskalsi epäillä Venäjän suuruutta?"'

    Nyt Kataisen kokoomus suunnittelee yhteisiä seminaareja Vladimir Putinin tukiorganisaationa toimivan  Yhtenäinen venäjä-puoleen kanssa.

    Samaan aikaan toisaalla. Kun Venäjällä pidetään mielenosoituksia kokoontumisvapauden puolesta, häkki heilahtaa helposti ja poliisi pyrkii hajoittamaan väkivalloin nämä kokoontumiset. Tämän mielipiteen vapauden rajoittamisen takana on samainen Putin ja hänen koneistonsa, jota vastaan nämä mielenilmaisut kohdistetaan.

    Putin on puolustellut voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan ja vihjaillut mahdollisuudesta asettua ehdolle presidentiksi.

    Jos nyt yrittäisi edes vetää naruja yhteen, niin ilmeisesti Kataisen aikaansaama kohu on ihan kotikutoista mallia, eikä se edes ole kovin kiinnostaa sen rinnalla, että Kataisen kokoomus heilastelee Putinin puolueen kanssa, joka selkein ottein pitää huolen siitä että maassa ei kansalaisten perusoikeuksia oikein tunnuta kunnioittavan.

    Se taas on varsin selvästi ristiriidassa kokoomuksen omien aatteellisten periaatteiden kanssa. Kokoomus kun omien sanojensa mukaan "tukee demokratian kehittämistä ja kansalaisten aitoa osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon". Ilmeisesti tämä tuki ei kosketa näitä arvoja Venäjällä polkevaa osapuolta?

    Vai olisiko nyt käynyt niin, että prgmaattisuus ajaa arvojen ja moraalin ohi pysähtymättä edes pohtimaan loogisuuden vaatimuksia?