sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010

Some day classic: Ristitants

Jatketaan kierrosta, joka alkoi viime viikon sunnuntaiklassikoissa käymällä Ruotsissa. Matka jatkuu Viroon.

Ristitants on Villu Veskin ja Tiit Kallusten sävellys vuonna 1998 ilmestyneeltä albumilta Põhjala saarte hääled (käännettynä "Pohjolan saarten ääniä"). Albumille on julkaistu myös pari jatko-osaa eli Põhjala saarte hääled II (2002) ja Põhjala saarte hääled III (2009).

Albumien musiikki nojaa vahvasti skandinaaviseen musiikkiperinteeseen ja kulkee varin luonnonmukaisissa tunnelmissa yhdistellen jazzia ja kansanmusiikin vivahteita.

Saksofonisti ja säveltäjä Villu Veski aloitti uraansa 1980-luvun puolivälissä ja on toiminut klassisen musiikin ja lazzin parissa eri puolilla maailmaa. Jazzin puolella Veski tunnetaan swingistä, funky-groovesta ja etnojazzista kuten videolla esitetyssä biisissä.

Harmonikan taituri ja säveltäjä Tiit Kalluste aloitti uransa myös 1980-luvulla ja on toiminut useissa eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa. Kallusten oman yhtye Tiit Kalluste Jump Band tunnetaan swingistään. Veskin kanssa tehty yhteistyö on jatkunut Põhjala saarte hääled-sarjan lisäksi esimerkiksi Tango Nuevo/ Jazz'n'Tango-projektilla.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

11 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Tätä oli mukava kuunnella. Jazz passaa minun rajoittuneeseen musiikkimakuuni parhaiten juuri tällä tavalla esitettynä. Saataan palata tähän kaveriin uudelleen.

Vaiheinen kirjoitti...

Jep. Kannattaa palata. Esimerkiksi nuo Põhjala saarte hääled-levyt ovat erinomaista kuunneltavaa. Ilmameininkeihin sopii myös Ville Veskin nujazz-henkinen iLife Jazz Party, jossa on sitten mukana porukkaa enemmänkin ja esimerkiksi sujuvaääninen Sofia Rubina...

Tuima kirjoitti...

Saksofoni ja harmonikka ovat yhtä epätodennäköinen yhdistelmä kuin saksofoni ja urut ja niinpä mieleeni tulikin norjalaisten saksofonisti Tore Brunborgin & urkuri Kjetil Bjerkestrandin levy Prima Luna, jossa he soittavat virsiä ja muita hengellisiä lauluja jazztyyliin.

Hienosti soi tässäkin saksofoni ja hyvin yhteen haitarin kanssa. - Ja hyvä kun jätkät tällä valitsemallasi klassikkotiellä!

Vaiheinen kirjoitti...

Totta. Aika epätodennäköinen yhdistelmähäntuo, mutta toimii. Pitääpä jossain välissä tutustua tuohon Brunborg & Bjerkestrandiin. Kiitos vinkistä.

Tällä tiellä nyt jatketaan :-)

SusuPetal kirjoitti...

Pidin harmonikasta. Saksofoni otti korvaan, oikeastaan vain alttofoni miellyttää minua.

Taru kirjoitti...

Kiitos sunnuntain elämyksestä!
Silmät lopsahtivat kiinni viideksi minuutiksi ja siirryin pohjolan saaristoon noilla äänimaailmoilla.
Virkistävä soitinpari, ei mitään liikaa, ei liian vähän...eikä tullut vilukaan : )
Tähän aion tutustua paremmmin.

Vaiheinen kirjoitti...

SusuPetal,
Saksofoni voi olla joskus hieman kireä soitin :-)

Taru,
Olkaa hyvä vaan. Nuo veskin ja Kallusten albumit ovat tosiaan sellaisia saaristolevyjä, joissa on hieman eri fiiliksiä eri paikoista ja idean Veski noihin sai jonkun lähteen mukaan katsellessaan maisemia Färsaarilla.

Noin yleisesti olen hieman sitämieltä, että virolaiseen musiikkimaailmaan kannattaa tustua pintaa syvemmältä. Siellä on hienoja artisteja.

Hirlii kirjoitti...

Tämäpä mielenkiintoinen, minulle täysin uusi tuttavuus. Erikoistahan tuo harmonikan ja saksofonin yhdistelmä on, mutta toimiihan se kun on osaavat tekijät. Tykkäsin.

Vaiheinen kirjoitti...

Jep. Noinhan se menee. Ei ihan tavallinen yhdistelmä, mutta musiikki on vähän kuin ruoka. Joskus ovelatkin yhdistelmät toimivat.

lepis kirjoitti...

Joo, tämähän oli mukava!

Vaiheinen kirjoitti...

:-) Se on.