torstaina, huhtikuuta 01, 2010

Valokuvatorstai: Kärsimys

Valokuvatorstain 161. haaste on kärsimys. Lähestytään asiaa lähihistoriamme kautta.


Muutama vuosi sitten otettu kuva on Itä- ja Länsi-Berliinin toisistaan erottaneen rajan nimekkään ylityspaikan eli Checkpoint Charlien läheltä, jonne on pystytetty muistomerkki niiden muistoksi, jotka menehtyivät Itä-Saksan toimien vuoksi kaupunkia halkoneella rajalla. Kentällä on 1065 ristiä valokuvineen.

11 kommenttia:

Halo Efekti kirjoitti...

Jotenkin "etäännyttävä" tunnelma. Meikkeineen mainoksessa seireeninomaisesti huhuileva neito ja jalankulkijoiden välinpitämättömyys saa aikaan vaikutelman inhimillisen kärsimyksen unohduksesta.

Kuvatar kirjoitti...

Kärsimys arkipäiväistyy, unohdamme mitä on tapahtunut. Turhia kuolemia. Hyvä kuva.

Elina kirjoitti...

Samaa mieltä Halo Efektin kanssa!
Hyvä kuva.

Taru kirjoitti...

Vaikuttava otos risteineen, mainostauluineen ja ohikulkijoineen.
Risteissä olevat kärsineiden valokuvat tekevät muistopaikasta sykähdyttävän!

Ari kirjoitti...

Tuli heti mieleen samat tunnelma kuin halolla, ristiriitainen tunnelma, mutta kärsimystä kuitenkin Checkpoint Charlie aiheutti monelle.

Pankin talkkari kirjoitti...

Kommentit luettuani katsoin kuvaa uudemman kerran. Hyvin oli tämä vastaus ajateltu.

arleena kirjoitti...

Näyttää kuin kärsimystä ei enää noteerata. Mainoskuva kertoo aivan muuta kuin kärsimystä.
Unohdetut kärsimykset

lepis kirjoitti...

Jotkut noista saksalaisten muistomerkeistä kuvaavat kärsimystä pelottavan yksinkertaisin geometrisin keinoin. Määrällä. Kuten tässäkin. Upea.

Vaiheinen kirjoitti...

Halo Efekti,
Niinpä. Siinä on tuollainen nykyisen maailman ja perustavaa laatua olevan kärsimyksen ristiriita. Välinpitämättömyys on aikamme ilmiö.

Kuvatar,
Niinpä. Inflaatio iskee myös kärsimyksen esittämiseen.

Elina,
Tosiaan siinä on tuollaisia ristiriitaisuuden elementtejä. Minutakin - vaikka se itse sanon - kuvassa on tiettyjä elementtejä, vaikka tuo on teknisesti aika kehno kuva tarkemmin katsoen.

Taru,
Berliinissä on koko joukko näitä erilaisia saksalaisten synneistä ja niiden katumisest kertovia paikkoja. Tuo on yksi niistä ja niissä hetki pysähtyy.

Ari,
Checkpoint Charlie oli aika ristiriitainen paikka, riippuu kaiketi siitä mistä suunnasta katsoi. Nykyisellään se on ikäänkuin museo. Symbolisesti siihen sisältyy iso kasa inhimillistä kärsimystä.

Pankin talkkari,
Kiitos, siinähän se. Hetki meni keksiessä lähestymiskulma tuohon ideaan.

arleena,
Mainos huutaa jotain ja oudosti hymyilee... väliin jää vain tuskaa.

lepis,
Saksalaiset ovat taitavia esittämään noita. Berliinissä tuosta kävelymatkan päässä on vielä vaikuttavampi määrässä, laajuudessa ja yksnkertaisuudessaan ajateltuna oleva muistomerkki eli juutalaisvainojen muistomerkki, joka on korttelin kokoinen palkeista koottu tarina siitä mitä saivat aikaiseksi.

Kari kirjoitti...

Hyvä vastaus haasteeseen. Minulle tuli kuvasta jostain syystä mieleen Raatteen tiellä kaatuneiden venäläisten muistopatsas, jossa äiti Venäjä itkee lapsiaan. Lieneekö noilla muuta yhteyttä kuin että molemmissa on tavallaan kysymys viime vuosisadan poliittisen taistelun inhimillisistä uhreista.

Vaiheinen kirjoitti...

Kiitos. Jaa-a, tuossahan se yhteys saattaa mentaalisella tasolla olla. Ei noilla välttämättä mitään suoraa kontaktia ole. Vai?