Some day classic: Ristitants

Jatketaan kierrosta, joka alkoi viime viikon sunnuntaiklassikoissa käymällä Ruotsissa. Matka jatkuu Viroon.

Ristitants on Villu Veskin ja Tiit Kallusten sävellys vuonna 1998 ilmestyneeltä albumilta Põhjala saarte hääled (käännettynä "Pohjolan saarten ääniä"). Albumille on julkaistu myös pari jatko-osaa eli Põhjala saarte hääled II (2002) ja Põhjala saarte hääled III (2009).

Albumien musiikki nojaa vahvasti skandinaaviseen musiikkiperinteeseen ja kulkee varin luonnonmukaisissa tunnelmissa yhdistellen jazzia ja kansanmusiikin vivahteita.

Saksofonisti ja säveltäjä Villu Veski aloitti uraansa 1980-luvun puolivälissä ja on toiminut klassisen musiikin ja lazzin parissa eri puolilla maailmaa. Jazzin puolella Veski tunnetaan swingistä, funky-groovesta ja etnojazzista kuten videolla esitetyssä biisissä.

Harmonikan taituri ja säveltäjä Tiit Kalluste aloitti uransa myös 1980-luvulla ja on toiminut useissa eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa. Kallusten oman yhtye Tiit Kalluste Jump Band tunnetaan swingistään. Veskin kanssa tehty yhteistyö on jatkunut Põhjala saarte hääled-sarjan lisäksi esimerkiksi Tango Nuevo/ Jazz'n'Tango-projektilla.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Villu Veski Wikipediassa viroksi
• Tiit Kalluste Eesti Jazzliit-verkkopalvelussa
• Villu Veski & Tiit Kalluste Jazzkaar-verkkopalvelussa

Viisuja homofobialla ja ilman

Venäjä on jälleen osoittanut käsityksensä ihmisoikeuksista ja suvaitsevaisuudesta. Ne ovat kumpikin vähissä.

Pieni joukko (n. 30 henkeä) osoitti tänään Moskovassa mieltään seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseksi Venäjällä. Mielenosoitus kesti noin 5 minuuttia ja mielenosoittajat raahattiin uutistietojen mukaan kovakouraisesti putkaan.

Mielenosoitukselle ei ollut lupaa. Lupaa oli ennakolta anottu, mutta se oli saman tien hylätty.

Moskovassa pidetään tänään Euroviisut ja paikalla oli sen vuoksi varsin paljon kansainvälistä lehdistöä, joten uutisointi pienestä mellakasta ja venäläisestä ihmisoikeuspolitiikasta on kiirinyt pitkin maailmaa. Esimerkiksi:

• The Independent: Russian riot police arrest gay protesters
• CNN: Arrests at Moscow gay parade ahead of Eurovision Song Contest
• BBC: Gay protest broken up in Moscow
• International Herald Tribune: Moscow Police Violently Break Up Gay Rights Rally

Omilla toimillaan Venäjä siis alleviivasi itse sen, että kyseessä on avoimesti homofobinen maa. Kaiken muun lisäksi tilanne osoitti tyhmän tavan tehdä ihmisoikeuspolitiikkaa maassa.

Homoseksuaalien olot Venäjällä ovat tukalat, vaikka se ei enää ole laitonta maassa. Esimerkiksi Moskovan pormestari Juri Luzhkov on kuvannut homoseksuaalisuutta saatanalliseksi, mikä kuvannee asenneilmastoa siinä missä tapahtuneen mielenosoituksen tukahduttaminenkin.

Mielenosoituksen lopettamiseen ei käytetty tavallisia poliiseja, vaan paikalle saapui Omon-erikoisjoukot.

* * *

Sitten viihteeseen. Vaiheinen ei ole vuosiin Euroviisuille korvaansa lotkauttanut. Tänä vuonna asia on toisin. Viisujen biisit on ennakkoon kuunneltu ja semifinaalit radiosta selvitelty. Joskus on aika päivittää tilanne tämänkin kulttuurisen ilmiön kohdalla.

Ennakkoon biisit voi näppärästi kuunnella Kriisin Kriisipuuro-blogissa (osat 1, 2 ja 3).

Vedonlyöntitoimistojen suurin suosikki näyttää olevan tänä vuonna marenkinen Norja. Suomi on vedonlyöntikertoimien mukaan jossain sijalla 10 ja kenties omalla paikallaan.

Merkittäköön tiedoksi, että semifinaalien aikana käydyssä Qaiku-keskustelussa tulin luvanneeksi etsiä käsiin vuosien Kriisin mukaan hyvät norjalaiset viisut vuosilta 1966, 1995 ja 1996 sekä suhteellisen hyvät vuosilta 1994 ja 2006. Lisäksi lupasin näköjään selvittää miksi ne ovat hyviä.

Tähän asti kuullun perusteella Vaiheisen ehdoton suosikki on Viron Urban Symphony biisillä Rändajad. Vedonlyöntitoimistojen mukaan Viro kamppailee jostain sijoituksista 10-15 eli samoilla lukemilla Suomen kanssa. Kertoimet ovat kertoimia, enkä lyö vetoa tämänkään rallin puolesta.

Muita mielenkiintoisia finalisteja ovat Bosnia-Hertsegovina (Regina: Bistra Voda)ja Liettua (Sasha Son: Love). Loput biisit ovat loppujen lopuksi varsin mielenkiinnottomia vetoja.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin valtaosa viisujen biiseistä on joutavaa jympsytystä, jolla ei ikinä olisi mitään asiaa esimerkiksi Vaiheisen Some day classic-sarjaan.

Mutta siis. Viro!

Kummallisia juttuja

Kummallinen maanantai.

Koko valtakunnan media on luukuttanut päivä tolkulla venäläisperäistä Naši- ja Yövartio-ryhmien mielenosoitusta Helsingissä ja olihan sellainen, vaikka ainakin uutisoinnin perusteella mielenilmaus oli enemmänkin kotimaista masinointia.

Kourallinen ihmisiä osoitti mieltään, kun sadat ihmiset olivat kuuntelemassa itse asiaa eli mielenosoituksen kohteena olevaa kirjan tiimoilta pidettyä seminaaria.

Kummallista jutuista tekee oikeastaan se, että YLE huomioi koko kirjankin näiden mielenosoitusten kautta, kun taas HS käyttää palstatilaa enemmänkin sen itsensä vuoksi.

YLE osaa toki kertoa, että tämä mielenosoitukseen osoittautunut joukko on joutunut omassa kotimaassaankin sivuraiteille. Mistä siis moinen marginaaliryhmän julkisuustempauksen ja mainostempuksi nimitetyn tapahtuman aiheuttama kohu?

Lähtökohtaisesti nämä Putin-nuoret ovat jollakin asialla, mikä terminologisesti puetaan johonkin propagandaan. Kaiken propagandan takana on aina jotakin, mitä ei voi sanoa suoraan.

Viron pronssipatsaskiistan aikoihin tämä samainen nuorisojärjestö kävi Viron Moskovan suurlähettilään kimppuun ja on sittemmin tunnustanut kyber-hyökkäyksen Viroa kohtaa.

Kun moista toimintaa sijoitetaan antifasismin termin alle, saa kyseinen termi ihan uuden sisällön.

Säätiedote

Sää Tallinnassa oli tänään mitä mainioin ja aurinkoisin. Sisällä konferenssitiloissa se ei tosin päässyt erityisesti häiritsemään.

Matkaan tarttui jälleen virolaista jazzia, josta ehkä laajemmin myöhemmin.

Lisäksi seminaarin antina tuli havaittua, että monen organisaation toiminta on kuin kriketti suomalaisille. Yksi heittää palloa, yksi yrittää huitoa sitä jonnekin, iso joukko porukkaa katselee ja koittaa saada koppeja. Ulospäin toiminta näyttää käsittämättömältä, koska mitään ei näytä tapahtuvan tunteihin, kunnes kaikki alkavat onnittelemaan toisiaan jostain syystä. Perusteeksi esitettävät ja konsultin analysoimat tilastot näyttävät bingoloton tulosruudulta.

Kaunis kaupunki.

Jazzkaar

Nyt on ihan pakko puoliksi mainostaa. Mutta ennen sitä hieman tarinaa Tallinnan reissun jazz-löydöksistä.

Tallinnassa ei levykauppoja ole ihan joka kulmalla, mutta Kaubamajan ja Viru-keskuksen hyvin varustetuista levykaupoista tarttui matkaan myös virolaista jazzia. Virolaiset eturivin jazz-muusikot ovat myös Suomessa varsin hyvin tunnettuja ja hyvä niin, sillä musiikki on mitä mainiointa.

Anekdootti sinänsä, mutta kun levykaupassa yritti etsiä tuntemiensa artistien (esimerkiksi Jaak Sooäär) levyjä, niin ei meinannut löytyä millään ennen kuin oivalsi, että levyt oli aakkostettu ensimmäisen kirjaimen mukaan oli kyseessä sitten etunimi tai sukunimi. Jaak Sooäärin levyt löytyivät siis J:stä eikä S:stä, kuten ehkä suomalaisessa kaupassa olisi löytynyt. Kun logiikka selvisi, niin myös jo alkoi myös levyt löytymään.

Jaak Sooäär, Raul Vaigla ja Tanel Ruben julkaisivat viime vuonna NO99 Jazzklubis -albumin, joka tarjoaa tunnelmia traditionaalisesta nykyaikaiseen. Albumi on varsin eheä kokonaisuus, jossa kitaristi Sooäärin rooli tuntuu varsin kattavalta. Levyä voisi kuvailla tyylikkään hillityksi kokonaisuudeksi. Musiikkia voisi kuunnella illan hämärinä tunteina tai auringon laskiessa mailleen ja tulla hyvälle tuulelle.

Saksofonisti Raivo Tafenaun vuonna 2004 levytetty Take Off on varsin kevyttä menoa. Saksofoni soi heleästi ja biisien rytmikkyys tuo mieleen lentokenttien kiireen. Rock- ja lattarivaikutteet pitävät tunnelman tiiviinä. Petteri Hasan rummut ja Paul Danielin kitarointi nousevat esiin useammallakin biisillä. Musiikki on sujuvan groovin klubimaista ja tunnelma on lauantai-illasta, kun kaikki haluavat näyttää tyylikkäiltä. Vaiheisen erikoismaininta menee Ervin H. Seppelin tyylikkäille levykansille. Jotkut levypaketit ovat yksinkertaisesti taidetta, toiset vain levyn kannet.

Villu Veski iLife Jazz Party on viime vuonna julkaissut nu jazz-vaikutteisen albumin, josta tulee ensivaikutelmana mieleen kotoinen Rinneradiomme varsinkin Veskin saksofonin kohdalla. Levy etenee kuitenkin aika eri suuntaan ja mukaan tulee lattarivaikutteisia kipaleita Sofia Rubinan laulun kera, tanssittavampaa musiikkia ja varsin sähköistä meininkiä. Jos Tafenaun levy oli groovia, vie Veski kuulijansa jo yökerhoon ja edelleen kaikki haluavat olla tyylikkäiltä.

Ja sitten se mainos tai idea. Jazzkaar järjestetään Tallinnassa (ja 12 muussa kaupungissa) 16.-27.4.2008. Festivaalin osallistujalista näyttää olevan mitä edustavin eli paikalle on saapumassa jazz-tähtiä eri puolilta maailmaa. Muusikoita tulee 16 maasta ja konsertteja järjestetään 50 kappaletta. Hyvä syy lähteä reissuun.

Turistina Tallinnassa

Tuli käytyä Tallinnassa turistina, ei siis kokousmatkalla tai nk. kokousmatkalla, vaan vierailuja museoissa ja muissa turistinähtävyyksissä. Monessa suhteessa reissu oli kerrassaan mainio.

Meillä Suomalaisilla tuntuu joskus olevan vähän isovelimäinen suhtautuminen veljeskansaan, mutta ihan turhaan.

Jos katsoo historiaa omaa muistiaan pitemmälle, niin huomaa että vesireitit ovat olleet aikanaan mahdollisuuksien lisäksi myös hidasteita sille miten tuntemamme sivistys on ympäri Eurooppaa levinnyt.

Tallinnan ja koko Viron pitkä historia nousee esiin, jos käy vaikka vierailulla Viron historiallisessa museossa. Tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset kuin puolalaisetkin ovat historian saatossa jättäneet jälkensä maan historiaan. Kun meille suomalaisille "eurooppalaisuus" on ollut lähihistoriassa vakavahenkinen puheenaihe ja pulmakin, Virossa se tuntuu olevan selvästi lähempänä historian valossa kuin Suomenlahden tällä puolen.

Tallinnan kaupunginmuseossa on esillä tallinnalainen elämäntapa historian valossa. Tässä museossa on käsityöläisperinnettä, mutta myös sitä poliittista historiaa, joka maata on kohdannut viimeisinä vuosisatoina milloin Ruotsin kuninkaittein, Venäjän tsaarien kuin Neuvostoliitonkin taholta.

Virolaiset ovat myös merenkulkijakansaa eikä se ole näkymättä Merenkulkumuseossa. Merenkulku on museossa nähtävillä niin tutkimuksen, sotimisen, kalastuksen kuin kaupankäynninkin näkökulmasta eri aikoina aina koverretuista puuveneistä nykyaikaisempiin tankkereihin asti. Ei tavallaan ole mikään ihme, että suomalaisen historian omaava Silja Line on nykyään virolaisen Tallinkin vedossa.

Yksi huomattava piirre kaikissa edellä mainituissa museoissa on se, että vaikka suomalaiset ovat Viron matkailulle varsin tärkeä kohderyhmä, museoiden materiaali oli joko viroksi tai englanniksi. Venäjäksi museoista löytyi niinikään opastusta, mutta ei suomeksi. Syy tähän on varsin ilmeinen, suomalaisia kun museoissa ei juuri näkynyt, Viru-hotellin alabaarissa sitäkin enemmän.

Tallinnan vanha kaupunki, joka on merkitty myös Unescon maailmanperintöluetteloon on jotain sellaista, mitä meillä ei edes oikein ole. Kun sitä sillä silmällä katsoo, näkee vanhan linnoituksen ja kauppapaikan. Vanha kaupunki on itseasiassa yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista eurooppalaisista kaupungeista. Sitä voi hyvin verrata esimerkiksi joihinkin pienempiin italialaisiin kaupunkeihin, kuten Luccaan, jossa historia on aidosti näkyvillä ja säilynyt meidän vuosikymmenille asti.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Viron parikin itsenäisyyspäivää

Tänään on Viron itsenäisyyspäivä. Ei vuoden 1918 itsenäistymisen kunniaksi (joka tapahtui 24.2.1918), vaan 20.8.1991 tapahtuneen uuden itsenäisyysjulistuksen kun Neuvostoliitossa tapahtui epäonnistunut vallankaappausyritys ja Viro päätti irtautua Neuvostoliitosta.

Viro itse pitää itsenäisyyttään 2.2.1920 Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjän ja sen seuraajien tunnustamana, joten virallisesti Viro määrittelee oman asemansa tuon rauhansopimuksen mukaisesti.

Myöskään Suomi ei tunnustanut uudempaa itsenäistymistä, koska Suomessa katsottiin ettei siihen ole ollut tarvetta. Suomessa kun virallinen tulkinta on se, että Suomi ei ole koskaan tunnustanut de jure vuonna 1940 tapahtunutta Viron liittämistä Neuvostoliittoon.

Moni asia on muuttunut sitten 1991. Tallinna on nykyaikainen eurooppalainen kaupunki, jossa kehitys edistyy vauhdilla. Paikallisesti on jo huomattu kuinka hintataso nousee Tallinnan vanhankaupungin hintatason perässä ja sitä myöten myös palkat. Hintojen ja palkkojen eurooppalaistuminen näkyy virolaisen tuttavani mukaan myös muualla Virossa ja halvempia hintoja löytyy esimerkiksi Saksasta.

Tuttavani kertoi, että tämä itsenäisyyspäivä on sen verran uusi asia, ettei sitä meinaa kalenteriin muistaa merkitä. Tallinnassa tätä itsenäisyyspäivää vietetään aikalailla rauhallisin menoin ja esimerkiksi merkittävä osa ravintoloista on kiinni. Aikalailla seesteistä menoa siis.

Eurooppalaistumista ehkä sekin, että hieman vanhempi virolaisväestö ymmärtää ja puhuu suomea ihan sujuvasti mutta nuoremmat puhuvat englantia eikä suomi ihan automaattisesti pelaa esimerkiksi ravintolassa.