tiistaina, elokuuta 31, 2010

Venäjä? Venäjä? Venäjä?

Tuikataanpa lusikka Venäjä-soppaan vaihteeksi.

Ensin valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) virheellisin tiedoin puhui Venäjän taloudellisesta suurvalta-asemasta, jonka jälkeen asiaa kauhisteltiin kotimaassa ja käytiin kysymässä Venäjän vallattoman duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatshovilta, joka suomalaismedian mukaan ihmetteli asiaa. Venäjän mediassa kataisen lausunnot eivät ole saaneet palstatilaa.

Sen jälkeen Katainen matkusti Moskovaan ja asiat selvisivät. Nyt Kosatshov kuvaa kehujen saattelemana Kataista Venäjästä aidosti kiinnostuneeksi poliitikoksi, joka pyrkii henkilökohtaisesti ymmärtämään, mitä nyky-Venäjällä tapahtuu.

Aiempaa suomalaista kohua Kosatshov kuvaa kommentilla: 'Minulta kiskottiin närkästynyttä ja loukkaantunutta kommenttia tyyliin "kuinka, kuka siellä uskalsi epäillä Venäjän suuruutta?"'

Nyt Kataisen kokoomus suunnittelee yhteisiä seminaareja Vladimir Putinin tukiorganisaationa toimivan  Yhtenäinen venäjä-puoleen kanssa.

Samaan aikaan toisaalla. Kun Venäjällä pidetään mielenosoituksia kokoontumisvapauden puolesta, häkki heilahtaa helposti ja poliisi pyrkii hajoittamaan väkivalloin nämä kokoontumiset. Tämän mielipiteen vapauden rajoittamisen takana on samainen Putin ja hänen koneistonsa, jota vastaan nämä mielenilmaisut kohdistetaan.

Putin on puolustellut voimankäyttöä mielenosoittajia vastaan ja vihjaillut mahdollisuudesta asettua ehdolle presidentiksi.

Jos nyt yrittäisi edes vetää naruja yhteen, niin ilmeisesti Kataisen aikaansaama kohu on ihan kotikutoista mallia, eikä se edes ole kovin kiinnostaa sen rinnalla, että Kataisen kokoomus heilastelee Putinin puolueen kanssa, joka selkein ottein pitää huolen siitä että maassa ei kansalaisten perusoikeuksia oikein tunnuta kunnioittavan.

Se taas on varsin selvästi ristiriidassa kokoomuksen omien aatteellisten periaatteiden kanssa. Kokoomus kun omien sanojensa mukaan "tukee demokratian kehittämistä ja kansalaisten aitoa osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon". Ilmeisesti tämä tuki ei kosketa näitä arvoja Venäjällä polkevaa osapuolta?

Vai olisiko nyt käynyt niin, että prgmaattisuus ajaa arvojen ja moraalin ohi pysähtymättä edes pohtimaan loogisuuden vaatimuksia?

maanantaina, elokuuta 30, 2010

Asiakas

Se nyt vaan on oikeasti niin, että kaikkien mahdollisten suhteiden määrittäminen asiakassuhteiksi on vähintäänkin väärin ja parhaassa tapauksessa epäselvää.

Tänään lehdissä oikeusasiamies on huolissaan poliisin asiakkaiden oikeusturvasta tositv-sarjoissa. Tavallaan oikein, mutta ihan totta, 'asiakkaiden'?

Samaan viittaa sivusta Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan, jossa hän pohtii sitä, miten kävisi jos Suomi olisi oyab.

Pointti on se, että kaikesta yritetään tehdä kaupallisin termein käsitettäviä olioita. Maailma halutaan ymmärtää pelkästään kaupallisin termein.

Miksi ihmeessä? Onko pörssi kertonut jo käsitteet inhimilliselle elämälle?

PS. Nokia, herätkää jo vihdoin siihen, että älypuhelimien käyttökokemuksen ydin perustuu softaan ja Nokian softat ovat nykyään jossain piinaavan ja surkean välimaastossa. Asiakassuhde tämäkin...

EDIT klo 21.51
Kuvassa kysymys siitä, onko vesi kiven asiakas vai ei?

Oikeasti on niin, että potilas ei ole sairaalalle asiakas. Lapsi ei ole päïväkodin asiakas eikä oppilas koulun asiakas. Se vaan ei mene niin. Ai miksi? No ihan siksi, että jos sinulla nyt sattuu olemaan lapsi koulussa, jonka kunnan tai kaupungin veroja esimerkiksi minä makselen, niin lapsellasi ei ole mitään oikeutta leikkiä asiakasta minun maksamillani verorahoilla.

Siksi lapsesi on kunnioitettava sitä mitä koululta eli meiltä veronmaksajilta saa. Se ei ole pelkästään sinun eikä lapsesi subjektiivinen oikeus, vaan myös meidän muiden veronmaksajien tuottama palvelu, jota vastaan lapseltasi odotetaan sivistystä.

Jos siis halutaan käyttää kaupallisia termejä loppuun asti, me vernomaksajat olemme asiakkaita, jotka maksavat tämän kaiken ja koululaisten pitää täyttää se palvelulupaus, jonka koulu sisältää.

"Asiakas" on joka tapauksessa termi, joka ei oikeasti yksiselitteisesti sovellu yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Me veronmaksajat kun maksamme ne kollektiivisesti, eikä niin että jokainen meistä allokoisi omat roponsa jollekulle palvelusta nauttivalle. Jos näin ei olisi, voisimme lopettaa nk. hyvinvointivaltion virallisesti ja lopullisesti. Nämä ideat kun eivät mahdu samaan pakettiin mitenkään.

Miksi sitten "asiakasta" käytetään ties missä yhteyksissä? Kenties siksi, että se on läpikaupallistuneen elämäntapamme tapa yrittää ymmärtää erilaisten toimijoiden suhteita edes jollain tavalla eli suomeksi; yksinkertaistaen liikaa. Termin käyttö kuvaa myös sitä, että me olemme oikeasti irtaantuneet yhteisöllisyydestä siinä mielessä kuin se tavanomaisesti ymmärretään.

Kotitehtäväksi jää se kohtalaisen karmaiseva ajatus, että kaikki olennaiset suhteet olisivat enemmän tai vähemmän asiakassuhteita? Miettikääpä nyt sitä, mitä se tarkoittaisi meidän oikeuksillemme ja velvollisuuksillemme.

Ei. Meidän suhteemme toisiimme tai yhteiskuntaamme ei ole suoraviivaisesti asiakassuhde eikä valtio ole osakeyhtiö.

Jos niin olisi, niin haluaisin välittömästi takaisin oman sijoitukseni. Maksakoon siinä tapauksessa ne, joita huvittaa, rallilallien, koulupakoilijoiden, narkkareiden ja muiden kustannukset. Pointti on se, että en ole ostanut asiakaskontekstissa näitä epäkelpoja osakkeita eikä heistä ole yhtiökumppaneiksi. Se on varsin epähumaani ajatus, mutta siihen tuo "asiakas" tai "osakeyhtiö" johtaa. Harva meistä sitä haluaa, mutta samalla käyttää sekä niitä käsitteitä, että vaatimuksia. Ei toimi, ei.

(Tämä taitaa olla muuten ensimmäinen tämän blogin postaus, jossa jälkikirjoitus on pitempi kuin varsinainen postaus. Sitä sattuu)

sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

Puhelinluettelon peruutusilmoitus uusittava vuosittain?

Nyt on tullut Fonectan palveluihin jälleen lomake, jolla voi peruuttaa turhakepuhelinluettelon tilauksen. Tällainenhan lipsahteli verkkoon jo aikaisemminkin.

Nyt asiasta puhutaan samassa yhteydessä Fonectan puhelinluetteloiden jakeluperiaatteiden kanssa. Periaatteissa kerrotaan vanhaa tarinaa siitä, että "Ei mainoksia"-ilmoitus postilaatikon tai -luukun yhteydessä estä tätä mainospakettia toimittamasta perille, koska se tuottajansa mielestä on "virallisiin tiedotteisiin rinnastettava hyödyllinen tietolähde".

Varmaan tuolle vertailulle "virallisiin tiedotteisiin" on vähintään jonkun aasinsillan kautta joku perustelu olemassa, mutta kömpelö selitys se on. Mitähän ne "viralliset tiedotteet" ovat, johini yritetään verrata? Ilmoitus äänioikeudesta yleisissä vaaleissa? Ei toimi. Veroilmoitus? Ei toimi sitäkään vähää. Ylipäätänsä koko termi "virallinen tiedote" on samaa luokkaa kuin "virallinen fanipaita". Kuka tahansa voi päättää sellaisesta.

Puhelinluettelo on analogisen ajan väline, joka on hiljalleen hiipumassa samaan kastiin mustavalkotelevision kanssa. Kuin alleviivatakseen tätä retroilua Fonecta kertoo, että nettilomakkeella tehtävä "peruutusilmoitus pitää tehdä vuosittain, koska mahdollisesta muutosta ei välity tietoa".

Kun teen muuttoilmoituksen asianmukaisesti muuton jälkeen, useat yhtiöt ja viranomaiset saavat tiedon muutosta ja uudesta osoitteesta automaattisesti.

Miten niin Fonecta sellaista ei saisi, kun kerran vaikkapa Dekkarikerho sellaisen saa? Tuo vuosittaisen peruutusilmoituksen teettäminen ihmisillä, jotka eivät halua paperista puhelinluetteloa, vaikuttaa lähinnä pelleilyltä. Varsinkin kun kyseessä on firma, jonka tehtävänä on ylläpitää luetteloa yhteystiedoista (joissa myös näkyvät ne muuttuneet tiedot).

Oikeasti Fonecta voisi toimia niin, että jos talouteen ilmoitetaan suoramainonnan kielto, puhelinluetteloakaan silloin ei jaeta ja siinä se. Ihan turhilta netti-ilmoituksilta sun muulta siihen liittyvältä logistiikalta vältyttäisiin. Näin vain ei haluta toimia, koska kenties se levikkiä mainosten tasolle.

Joskus vaan tuntuu siltä, että meitä tavallisia kuluttajia pidetään tyhminä.

Some day classic: Rouge

Sunnuntaiklassikoissa venytellään Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen jälkeen jäseniä kohti Japania. Tutustukaamme erääseen sagen voimaperäiseen artistiin:

Michiyo Yagi (eli japaniksi 八木美知依) on japanilainen muusikko ja taiteilija, jonka pääsoitin on perinteinen japanilainen koto. Hän opiskeli koton käyttöä traditionaalisessa musiikissa Tadao Sawain, Kazue Sawain ja Satomi Kurauchin opetuksessa. Vuosina 1989 ja 1990 hän vieraili opettamassa Yhdysvalloissaja sävelsi uutta musiikkia kotolle ammentaen inspiraatiota esimerkiksi sellaisista modernin musiikin nimistä kuin John Cage, Conlon Nancarrow ja John Zorn

Hänet tunnetaan eräänä harvoista kotoa improvisaatiomusiikissa hyödyntävistä. Hän on tehnyt vuosien varrella yhteistyötä useiden improvisaatiomusiikki tekevien taiteilijoiden kanssa kuten vaikkapa Mark Dresser, John Zorn, Peter Brötzmann, Elliott Sharp ja Han Bennink. Yagilla on ollut myös yhteistyöprojekteja esimerkiksi Porcupine Treen Steven Wilsonin ja vaikkapa norjalaisen kitaristin Eivind Aarsetin kanssa.

Yagin musiikki voi olla hyvinkin raivokasta tai koton perinteisemmälle soittotavalle tyypillisempää. Yagin soiton spektri on laaja ja hän saa hyvinkin erilaisia sävyjä irti kanteletta muistuttavasta soittimestaan.

Michiyo Yagi on levyttänyt kaksi sooloalbumia, Shizuku vuonna 1999 ja Seventeen vuonna 2005. Hän on 1980-luvun lopulta lähtien kuitenkin levyttänyt usein muiden artistien projekteissa.

Videolla Yagi esiintyy tuplatrion kanssa. Yhtyeessä on Yagin 17- ja 21-kielisten kotojen lisäksi bassossa Todd Nicholson ja Takashi Sugawa sekä rummuissa Tamaya Honda ja Noritaka Tanaka. Videon lähde: YouTube. Esitys on nauhoitettu 6.6.2010 Tokiossa, paikassa nimeltään Pit In.

Jos tällainen musiikki vetoaa enemmänkin, niin YouTubesta löytyy varsin runsaasti Yagin materiaalia. Niistä voi poimia vaikkapa Tamaya Hondan kanssa tehty duetto Asahi Art Squarella. Siitä löytyy videolla osa 1 ja osa 2.

Lähteitä ja lisätietoja:

perjantaina, elokuuta 27, 2010

Ruokapropagandaa

Iltalehden pääkirjoitus tykittää tänään:

"Suomalaiset on ohjelmoitu uskomaan propagandaa kotimaisen ruoan ylivertaisesta puhtaudesta, terveellisyydestä ja turvallisuudesta"
Pääkirjoituksessa käsitellään luomuruoan huonoksi tehtyä asemaa suomalaisessa ruokakaupassa.
"Suomi on luomun kehitysmaa, eikä syy ole pelkästään kysynnän vähäisyydessä. Pääsyyllinen on keskittynyt, keskusjohtoinen ja kauaksi kuluttajasta ajautunut vähittäiskauppa, jonka logistiikkajärjestelmät sanelevat, mitä Suomi syö."
Kirjoituksen mukaan me syömme 'pitkälle jalostettua ja kallista moskaa'.

Pääkirjoitus tekee myös kevyttä vertailua muihin maihin ja asettuu kuluttajan puolelle siinä mitä me voimme itse kaupassa nähdä.

Suomalaisen ruoan puhtauden ylivertaisuus on myytti, jolla pönkitetään businessta, jonka eettisyydessä on toivomisen varaa, jos vähänkään pinnan alle katsotaan.

Facebookin arvo markkinoilla

HS kertoo Financial Timesin uutisesta, jonka mukaan yhteisöpalvelu Facebookin arvo on tällä hetkellä 26,7 miljardia euroa jälkimarkkinoilla. Se on paljon verrattuna moniin nykyisiin pörssiyhtiöihin.

Se on paljon myös verrattuna siihen, että listaamattoman yhtiön liikevaihdon kerrotaan viime vuonna olleen noin 633 miljoonaa euroa. Se on paljon siihenkin nähden, että tähän mennessä yhtiö on toiminut lähinnä sijoittajiensa rahoilla.

Faceookin pörssilistautumista on uumoiltu jo pitemmän aikaa ja viivyttelemällä listautumista ilmeisesti pyritään vain vedättämään hintaa ylöspäin käyttäjäm-ja mainostajamäärien kasvaessa.

Oma ilmiönsä sekin, että satojen miljoonien käyttäjien tietojen - todellisten tai keksittyjen - sekä kanavan käyttäjien työpöydälle arvioidaan olevan kymmenien miljardien arvoinen.

Tässä konkretisoituu ja muuttuu euroiksi se, mistä Tero Lehto kirjoittaa osuvasti Tietoja koneesta-blogissa:

Tietoturvayhtiö Trend Micron koulutusjohtaja David Perry sanoi viimeksi tavatesamme osuvasti: “Kannattaa muistaa, ettet ole Facebookin asiakas. Käyttäjänä olet tietoinesi resurssi, jota myydään mainostajille.”
Jos markkina-arvoja katsellaan, niin tuo Facebookin spekulatiivinen arvo on jotakuinkin yhtä suuri kuin kännykkäjätti Nokian nykyarvo, joka Kauppalehden listauksen mukaan 26.8.2010 oli  noin 26,2 miljardia euroa.

EDIT klo 8.19
Jos Facebookilla on puoli miljardia käyttäjää ja firman arvo on 26,7 miljardia euroa, keskimääräisen käyttäjän arvoksi Facebookille saadaan laskettua 53,4 euroa. Siinä se on sinunkin hintasi, jos olet Facebookin käyttäjä.

Puh... puh... puhelinluetteloita on kohta yksi vähemmän

Monin paikoin Suomessa on ollut se hullunkurinen tilanne, että puhelinluetteloita - noita analogisen puhelinajan paperisia reliikkejä - on tungettu postiluukusta sisään melkein puoliväkisin ihan kaksin kappalein.

No kohta ei enää ainakaan kaikkialla enää tungeta. Ylen mukaan toinen luettelofirmoista eli Eniro kertoo myyneensä eniro.fi-hakupalvelun, Helsingin Seudun ja Pirkanmaan puhelinluettelot ja Keltaiset Sivut -tavaramerkin Fonectalle 10,9 miljoonalla eurolla.

Sinänsä asiassa ei ole mitään yllättävää, sillä puhelinluettelon idea nyt vaan on nykymaailmassa auttamatta vanhentunut ja jää väistämättä digitaalisen vallankumouksen jalkoihin. Joskus aikoja sitten joku taisi painaa sähköpostiosoitteita ja/tai verkkosivustojen osoitteita luetteloihin. Ei paina enää.

Pitemmän päälle voi osoittautua, että 10,9 miljoonaa euroa oli itse asiassa hyvä kauppahinta - Enirolle. Tuolle jäljelle jäävällekään paperiselle puhelinluettelolle ei voi lupailla mitään erityistä tulevaisuutta, vaikka vielä taannoin Fonecta kertoili, että "Puhelinluettelo tavoittaa vuodessa lähes 3,4 miljoonaa suomalaista eli 74 % väestöstä".

Tuo väite muuten näyttää siirtyneen Fonectan sivulta jonnekin ja esimerkiksi alueellisista puhelinluetteloista sanotaaan enää, että "Fonectan puhelinluettelot ovat valtakunnan käytetyimmät painetut hakumediat". Mielenkiintoinen väite sekin, sillä vaatisi aika paljon määrittelyä ymmärtää mitä se todella tarkoittaa. Ehkä paperinkeräys on puhelinluettelon pääasiallinen käyttötarkoitus?

Muutos vaatii veronsa, niin nytkin. Yritysten kauppa tarkoittaa käytännössä sitä, että noin 130 työpaikkaa katoaa luetteloiden parista. Työpaikkojen menetys on valitettavaa, mutta digitaalinen vallankumous on jo muuttanut tapojamme tehdä asioita ja se taas muuttaa myös ammatteja, tekemisten sisältöjä sekä yritysten rakenteita.

Kaiken printin kohdalla haasteet nykyisellään ovat melkoisia.

PS: Fonectan luetteloiden massajakelun lopettamista odotellessa, ovessa on ja pysyy "Ei puhelinluetteloita"-ilmoitus. Sillä yhdelläkään kun tässä taloudessa ei tehdä mitään.

sunnuntaina, elokuuta 22, 2010

Some day classic: Precious

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella tehdään nyt Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan ja Portugalin jälkeen pistokeikka Atlantin yli Yhdysvaltoihin, mistä löytyy seuraava nuori taiteilija, joka saattaa hyvinkin muuttaa käsitystämme basisteista (videon alussa on lyhyt haastattelu ja itse biisi alkaa noin 1 min 32 s kohdalta):

Vuonna 1984 syntynyt Esperanza Spalding on laulaja ja basisti samassa paketissa. Hän myös säveltää omaa musiikkiaan. Spalding aloitti keikkailun jo teini-iässä Oregonin Portlandissa. Spalding on opiskellut Berklee College of Music:ssa. Sittemmin hänestä tuli opisnahjon kaikkien aikojen nuorin professori ryhtyessään opettamaan 20 vuotiaana.

Spaldingin tekee musiikkiia varsin laajalla skaalalla yhditellen fuusiojazzia ja brasilialaisia rytmejä. Onpa hän käyttänyt myös hip-hop-vivahteita teoksissaan.

Spalding on uransa aikana levyttänyt kolme soolo albumia: Junjo (2006), Esperanza (2008) sekä Chamber Music Society (2010). Hänet tunnetaan myös yhteistyöstä esimerkiksi sellaisten yhtyeiden ja artistien kuin Fourplay, Stanley Clarke, Christian Scott, Donald Harrison, Joe Lovano, Nino Josele, Nando Michelin ja Theresa Perez kanssa.

Videolla esitetään kappale Precious, jonka Spalding on levyttänyt vuoden 2008 albumille Esperanza. Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Miljoona dollaria ja haisee

Ostaisitko sinä jokun tunnetun henkilön puhdistamattomaksi väitety vessanpöntön miljoonalla dollarilla?

Jos ostaisit, niin tarjolla olisi vastikään kuolleen J.D.Salingerin pönttö. Myyjä väittää ettei sitä ole kirjailian jäljiltä liikoja puhdisteltu ja että se todellakin on kuulunut Sieppari ruispellossa-teoksen armoitetulle tekijälle. Ja niin edelleen.

Just joo. Vessan pönttö, kiva homma. Paljonkohan maksaisivat sellaiset pöntöt, joissa vaikkapa Mick Jagger on maailmaa kiertäessään käynyt asioillaan? Syntyykö tästä uusi jälkimarkkina käytetyille, mutta nimekkäiden istumille pöntöille? Jos myynti alkaa vetää, niin kaiketi seuraava askel on se, että julkkikset ottavat päivittäiset tarpeensa talteen, purkittavat ja pistävät hintalapun kylkeen.

Milloin saamme kauppaan esimerkiksi asfalttia, jolla Eric Clapton tai Juha Lehti on kävellyt? Näemmekö huutokaupassa M.A.Nummisen käyttämän vesilasin? Voisimmeko mennä hiljalleen oikeisiin töihin?

Siinäpä sitä ihmiskunnan kehityskaaren päätepistettä kerrakseen.

* * *

Päivän toinen haiseva uutinen on Wikileaks-sivuston perustajan Julian Assangen aamuinen pidätysmääräys raiskauksesta ja seksuaalisesta ahdistelusta. Ennen kuin Assange edes ehti antautua poliisille, pidätysmääräykset kumottiin.

Sallikaa sanoa, tämä haisee pahalta.

Onko oikeasti niin, avoimuus ja sananvapaus on vaarallista?

* * *

Anteeksi. Sanon tämän nyt suoraan, mutta näiden esimerkkien kaltaiset idioottimaiset pikku-uutiset kertovat siitä, että länsimainen kulttuuri on näköjään tullut kehityksensä päähän. Sillä ei ole enää mitään sanottavaa ja se ei enää tee ihmiskunnalle mitään hyvää. Se jahkailee ja se tekee paskasta omasta mielestään asiaa.

Unohdetaan tämä ja tehdään jotain muuta, jooko?

lauantaina, elokuuta 21, 2010

Ja taas kiihdytetään

Sähkön kulutus kasvaa nyt kovaa tahtiaan. Esimerkiksi kuluvan vuoden heinäkuussa sähköä kului 11 %  enemmän kuin viime vuoden heinäkuussa.

Talous on kasvussa ja se näkyy myös sähkön kulutuksessa. Sähkön kulutus indikoi sitä, että muukin kulutus on kasvamassa ja se taas vie meidät syvemmälle kestämättömän kehityksen tielle. Oma mielenkiintonsa on siinä, että Suomessa sähkön käyttö on kasvanut selvästi nopeammin kuin Ruotsissa. Aivan kuin talouden nousu taantumasta ei väistämättä tarkoittaisi sähkön kulutuksen rajua lisäystä.

On tässä ajassa jotain hyvääkin energia-asioissa.Nimittäin se, että hallituksen budjetissa siirretään verotuksen painopistettä kulutuksen verotukseen ja siinä sivussa myös energiaverot kasvavat. Se voi ohjata kuluttajat säästämään.

Kohti konkurssia

WWF on laskenut, että Maapallon luonnonvarat on tänään käytetty tältä vuodelta loppuun.

"Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi".
Kalenteria katsomalla näkee, että tänään on vuoden 233. päivä ja 132 päivää on vielä jäljellä. Noin 36 % vuodesta eletään velaksi tulevilta sukupolvilta. Huolestuttavaa on sekin, että tämä ylikulutuspäivä on aikaistunut selvästi.

Nykyisen kaltainen kulutus ei voi jatkua loputtomiin. Velaksi eläminen päättyy ennemmin tai myöhemmin konkurssiin ja niin käy tässäkin, jos kehityksen suunta ei muutu.

Tilanne ei ole kuitenkaan aivan toivoton, vaikka perusvire onkin monessa suhteessa pulmallinen:
"Luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykyisen elämäntapamme vaatimalla tahdilla. Kulutukseen perustuva elämä ei myöskään tuo onnea, vaan henkilökohtainen hyvinvointi syntyy muista asioista."
WWF Suomen ohjelmavastaava Sampsa Kiianmaa sanoo:
 "Jos tavoittelisimme pelkän talouskasvun sijaan aitoa hyvinvointia ja onnellisuutta, luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on erinomainen tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä."
Aivan. Jos me haemme henkilökohtaisen elämän onnellisuutta sieltä, mistä sitä aidosti on löydettävissä, se näkyy myös ympärillämme.

Tämä taas vaatii vahvaa asennemuutosta. Onni ei synny shoppailusta, ei teknologisesta kikkailusta, ei materiaalisen elintason haalimisesta eikä kaiken suurentamisesta, vaan yksinkertaisista asioista ja kokemuksista.

Siinä sivussa meidän pitää romuttaa nykyiset teoriat talouskasvusta ja teknologisen kehityksen ikuisesti pelastavasta auvosta.

perjantaina, elokuuta 20, 2010

Suurvalta

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen asetteli pari päivää sitten sanansa siten, että Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta, vaan taloutena suunnilleen Hollannin kokoinen. No eipä mennyt asia oikein, vaan Venäjä on taloutena lehtitietojen mukaan suunnilleen kaksi Hollantia. Kataisen laskuvirhe on n. 700 miljardia euroa.

Tavallaan koko heitto suurvallasta on ihan turha, sillä Suomelle Venäjä on nyt ja vahvemmin tulevaisuudessa taloudellinen suurvalta. Toisekseen Venäjän aliarviointi ääneen ei tuota ulko- eikä sisäpoliittisesti yhtään mitään.

Tietenkin Suomessa saa arvioida Venäjää ja sen toimia, joskus pitääkin. Turha ja tarpeeton tökkiminen väärillä tiedoilla on kuitenkin osoitus siitä, ettei naapuria oikein ymmärretä tai tunneta.

Yksi risti kaksi

Kuten tiedämme, Suomi on rankattu yhdysvaltalaisessa, konkurssin partaalla olevassa Newsweek-lehdessä maailman parhaaksi... eikun toiseksi parhaaksi... eikun sittenkin parhaaksi maaksi.

Suomi on varmaan maailman ainoa maa, jossa koko touhun väärin... eikun oikein... laskettuja kaavoja ja tuloksia haluttiin oikoa, siitä ykkösasemasta käsin.

Toisaalta, koko vertailu on arvatenkin saanut Suomessa laajat mittasuhteet, vaikka koko arvioinnin perusteista voidaan harjoittaa kapakkafilosofointia maailman tappiin asti.

Mikähän siinä on,että muiden sanomiset Suomesta saavat aina niin laajan huomion, vaikka arviot perustuisivat mihin tahansa?

Mitä merkitystä sillä on, miten joku Newsweek kaavojaan laskeskelee, jos Suomessa vallitsee vakaat olot ja asuu kohtuullisen onnelliset ihmiset?

Kaiken hyvän lisäksi on niin, että tuollaiset tilastolliset tarkastelut eivät kerro mitään yksilötason menestyksestä tai hyvinvoinnista.

Kaiketi nämä mittaukset ja laskelmat on tehty lehdistön tarpeisiin ja niitä varten, jotka jaksavat harrastaa tilastoja.

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Keskimääräistä paremmat kuljettajat

Seuraava video ei sovi herkimmille tai lapsille (pistetään ikärajoitukseksi tässä blogissa K18, jos se nyt selventäisi asiaa). Sen sijaan kaikkien itseään selvästi keskimääräistä parempana autoilijana itseään pitävien pitää katsoa se. Samoin kaikkien niiden itsestään täysin varmojen nuorten kuljettajien, joiden mielestä nopeusrajoituksista tai muusta sellaisesta ei kannata välittää.

Ja tämä ei sitten ole mitään videopelimateriaalia:


Olisikohan ihan mitenkään mahdollista, että tuolla liikenteessä käytettäisiin tolkkua ja järkeä?

sunnuntaina, elokuuta 15, 2010

Some day classic: Várias Danças

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertue jatkuu pienen kesätauon jälkeen. Nyt matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran ja Espanjan jälkeen mennään - yllätys, yllätys - Portugaliin, mistä löytyy seuraava vahva taiteilijatar:

Vuonna 1956 syntynyt Maria João, alunperin Maria João Monteiro Grancha, on portugalilainen jazzlaulajatar. Hänet tunnetaan notkeasta äänestään ja improvisaatioistaan. Hänen musiikissaan etninen musiikki yhdistyy moderniin jazzin ja avant gardeen.

João on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi sellaisten muusikoiden kuin Manu Katche, Trilok Gurtu, Wolfgang Muthspiel, Joe Zawinul ja Kai Eckhardt kanssa, mutta hänen keskeinen tuotantonsa on tehty yhteistyössä portigalilaisen pianistin Mário Laginhan kanssa.

Mário Laginha eli Mário João Laginha dos Santos tunnetaan Maria Joãon kanssa tekemänsä musiikin lisäksi yhteistyöstä Bernardo Sassettin ja Pedro Burmesterin kanssa.

Maria Joãon ja  Mário Laginhan ensimmäinen yhteinen levytys on vuonna 1983 julkaistu Quinteto Maria João ja viimeisin vuonna 2008 julkaistu Chocolate. Yhteensä parivaljakko on vuosien varrella julkaissut 11 yhteistä albumia. Nuo albumit muodostavat kummankin keskeisen tuotannon, vaikka molemmat ovat julkaisseet albumeita joko omina tuotoksina tai yhteistyössä muiden kanssa.

Videolla on kappale Várias Danças ja se löytyy parivaljakon vuonna 1994 julkaistulta albumilta Danças.

Tällä kertaa artistin löytäminen oli varsin helppoa, mutta kappaleen valinta ei niinkään. Tarjolla oli sekä kauniin kaunis Beatriz että väkevä Tralha.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

torstaina, elokuuta 12, 2010

Kaupunkispedeilyä

Kun kaupungin ahtaalla kadulla auto pikkuisen tökkäisee toista. Kukaan ei loukkaannu, autoissa ei näy kummoisia vammoja. Mitä silloin tehdään? Jätetään autot keskelle kapeaa katua, soitetaan poliisi, odotellaan ja annetaan kaikkien muidenkin odottaa ratikassa, bussissa ja ties missä. Ennen vanhaa olisi ajettu auto kulman taakse parkkipaikalle ja sovittu kuka maksaa ja mitä vai pitääkö ottaa yhteys vakuutusyhtiöön. Nykyajan uusavuttomuutta tämäkin. Kuvan raitiotievaunu seisoi odottelemassa ties kuinka pitkään.

keskiviikkona, elokuuta 11, 2010

Perseidit, viikon luontokohde

Vuotuinen perseidimaksimi on jälleen käsillä kuluvan viikon torstain ja perjantain välisenä yönä. Tänä vuonna taivaalta bongattavien perseidien, jotka näyttävät saapuvan Perseuksen ja Kassiopeian tähtikuvioiden välimaastosta, odotetaan näkyvän erinomaisesti koska nyt on uusikuu eikä Kuun valo siis häiritse liikaa.

Perseuksen ja Kassiopeian välimaasto löytyy klo 23 koillisesta noin 40 asteen kulmasta.

Siispä katselemaan niitä. Jos sattuu olemaan liikaa valoa tai muuten vaan mahdotonta nähdä näitä, voi vilkuilla mielenkiintoisia kuvia Ursan meteorijaoston blogista.

Aiemmin aiheesta tässä blogissa:

sunnuntaina, elokuuta 08, 2010

Ajankuvaa

Parit poiminnat päivän uutisista.

Ilmanlaatuportaalin mukaan ilmanlaatu Helsingissä on erittäin huono. Viranomaiset varoittavat, että kuntoilua ulkoilmassa on syytä välttää. Mitä Helsingissä sitten tehdään? Ajetaan rallia tietenkin. Liikenne huonontaa muutenkin huonoa ilman laatua ja Helsinki Motorsport Weekendin kaltainen turha liikenne huonontaa sitä täysin turhaan.

Vantaanjoella kelluttiin kaljakellunnan tiimoilta lauantaina ja ilmeisesti hauskaa oli. Tänään sitten ohikulkijat ovat ihmetelleet valtavaa roskan määrää. Tilannetta kuvataan Iltalehdessä seuraavasti: "Vantaanjoki on tällä hetkellä kuin viemäri". Ketään ei saa vastuuseen kellunnasta, koska hommalla ei ole järjestäjää. Siispä niistä jätteistäkään kukaan ei vastaa.

Olisikohan niin, että jos annetaan pelkkää vapautta, ei sitä vastuutakaan kukaan ota ja kanna?

lauantaina, elokuuta 07, 2010

Ilmastojahkailijoiden sukupolvi

Ilmastorintamalta ei näytä olevan edelleenkään mitään hyvää kerrottavaa.

Kuluvasta vuodesta on ilmastotutkijoiden mukaan tulossa vuodesta mittaushistorian kuumin. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet 48 maan ilmastotutkijat, jotka ovat julkaiseet yhdysvaltalaisten NASA:n ja NOAA:n sekä brittiläisen Met Officen johdolla raportin, joka uutisen mukaan lopullisesti todistaa ilmaston lämpenemisen.

Samaan suuntaan osoittaa toinenkin tutkimus, jonka mukaan vuoden 2010 ensimmäinen vuosipuolisto oli kuumin vuonna 1880 alkaneen mittaushistorian aikana.

Tämä näkyy myös Arktiksella, jossa NSIDC:n mukaan jääpeitteen laajuus oli toiseksi pienin vuoden 1978 jälkeen. Samassa vaiheessa vuotta pienin jääpeite havaittiin vuonna 2007.  Tutkijat kertovat myös, että jääpeitteen vanhin jää sulaa.

Luonnossa tämä näkyy siten, että esimerkiksi Grönlannista on lohjennut valtava jäälautta. Delawaren yliopiston tutkijat kertovat torstaina irronneen jäälautan olevan jopa 260 neliökilometrin kokoinen.

Maapallon merissä kasviplanktonin määrä on vähentynyt hälyttävästi ja tutkijat arvelevat sen johtuvan meriveden lämpenemisestä. Sekin tiedetään, että valtamerten kalakannat ovat romahtamassa lähivuosikymmeninä. Ylipäätänsä merten ruokaketjut ovat vaarassa ja uhkaavat aikaa myöten myös ihmisten ruokahuoltoa koko maapallolla.

80 % sademetsistä uhkaa kadota ilmastonmuutoksen seurauksena seuraavan vuosisadan kuluessa.

Tuossa vain käytännön esimerkkejä siitä, mitä seurauksia ihmisen toiminnalla Maan pinnalla voi olla.

Miten ihmiskunta reagoi asiaan? Se pistää päätä kuivuvaan pensaaseen minkä ehtii. Öljyfirmat syytävät rahaa ilmastodenialisteille ja pyrkivät estämään kaikin keinoin välttämättömien muutosten tekemisen. Oklahoman yliopiston ympäristösosiologi Riley Dunlapin mukaan ilmastoskeptistä liikettä ei olisi olemassa ilman konservatiivisia ajatushautomoita ja niiden harjoittamaa harhautusta (Tiede 3/2010 s. 30-31).

Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön uudistaminen on juuttunut poliittisiin kiistoihin, eikä sellaista ole ainakaan tänä vuonna odotettavissa. Tällä on merkitystä siksi, että jos Yhdysvallat eivät ole halukas ottamaan edelleenkään johtavaa asemaa ilmastoasioissa, ei sitä ihan äkkiä muutkaan tee.

Esimerkiksi kelpaa EU, joka keskustelee, mutta jahkailee riittämättömien tavoitteiden kanssa. EU:n kolme suurta maata Ranska, Saksa ja Iso-Britannia vaativat kesällä unionin yhteisen päätöstövähennystavoitteen yksipuolista nostamista nykyisestä 20 %:sta 30 %:iin. Komissiossa on kuitenkin linjailtu, ettei yksipuoliseen tavoiteen nostamiseen ole aihetta elleivät EU:n ulkopuoliset maat tule siihen mukaan.Suomi kuuluu niihin maihin, jotka näyttävät lähtökohtaisesti jarruttelevan ilmastopäästöjen vähennystavoitteen kiristämistä.

Epäonnistuneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen seuraava suurempi ilmastokoitos pidetään loppuvuodesta Meksikon Cancúnissa. Sen valmistelut tökkivät pahasti, eikä Meksikosta tultane saamaan mitään kansainvälisiä sopimuksia aikaiseksi. Koko konferenssista on tulossa likipitäen tarpeetonta ilmastoturismia.

Pikajuna helvettiin siis kiihdyttää edelleen ja ihmiskunta jahkailee lyhyen aikavälin pikavoittoja keräillessään, vielä kun voi. Elämme siis ilmastojahkailijoiden sukupolvien aikakautta. Milloin alamme etsiä syyllisiä?

(Kuvassa jään ikä Arktiksella, lähde NSIDC)

sunnuntaina, elokuuta 01, 2010

Heinäkuu 10

Heinäkuu oli tässäkin blogissa lomakuukausi ja siten pitkälti kännykkäkamerabloggausta.

Kävijätilastoina se näyttää tältä:


Numeroina:
  • Postauksia: 40 (+ 18 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1020 (-163)
  • Näyttökertoja: 1637 (+11)
  • Kävijöitä: 697 (-162)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 32,9 kpl /vrk (-6,5)
  • Näyttökertoja: 52,8 kpl /vrk (-1,4)
  • Kävijöitä: 22,5 kpl /vrk (-6,1)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 51,5 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 75,5 kpl / vrk
  • Kävijät: 34,9 kpl / vrk
Bloggerissa kuun vaihteessa oli 41 lukijaa (kuukautta aikaisemmin 38).

Vaiheinen kiittää kaikkia.

Some day clasic: TI-ME-TA-BLE

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertue jatkuu pienen kesätauon jälkeen. Nyt matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, YhdysvaltojenIso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan ja Andorran jälkeen mennään Espanjaan ja nykyaikaiseen sellaiseen eräänlaisen lyhennelmän muodossa.

Flamenco on tässä blogissa esitelty jo aikaisemmin, joten sitä ei tehdä uudestaan.  Todetaan vain, että oheisessa videossa Marco Vargas ja Chloé Brûlé esittävät José Amadorin laulun ja Diego Amadorin pianon säestyksellä Raul Cantizanon sävellyksen TI-ME-TA-BLE, johon koreografian on tehnyt Juan Carlos Lérida.

Videon lähde: YouTube.

TI-ME-TA-BLE:sta löytyy myös haastatteluja sisältävä kuvailu YouTubesta.

EDIT klo 16.27
Koska tämän venyttelykiertueen videot ovat peräisin YouTubesta, teinkin sinne oman soittolistan näistä biiseistä. Ihan ensimmäinen eli ruotsalaisen E.S.T.:n video on poistettu palvelusta, muut sieltä löytyivät. Soitin löytyy vaikka tästä: