Asiakas

Se nyt vaan on oikeasti niin, että kaikkien mahdollisten suhteiden määrittäminen asiakassuhteiksi on vähintäänkin väärin ja parhaassa tapauksessa epäselvää.

Tänään lehdissä oikeusasiamies on huolissaan poliisin asiakkaiden oikeusturvasta tositv-sarjoissa. Tavallaan oikein, mutta ihan totta, 'asiakkaiden'?

Samaan viittaa sivusta Kalle Isokallio Iltalehden kolumnissaan, jossa hän pohtii sitä, miten kävisi jos Suomi olisi oyab.

Pointti on se, että kaikesta yritetään tehdä kaupallisin termein käsitettäviä olioita. Maailma halutaan ymmärtää pelkästään kaupallisin termein.

Miksi ihmeessä? Onko pörssi kertonut jo käsitteet inhimilliselle elämälle?

PS. Nokia, herätkää jo vihdoin siihen, että älypuhelimien käyttökokemuksen ydin perustuu softaan ja Nokian softat ovat nykyään jossain piinaavan ja surkean välimaastossa. Asiakassuhde tämäkin...

EDIT klo 21.51
Kuvassa kysymys siitä, onko vesi kiven asiakas vai ei?

Oikeasti on niin, että potilas ei ole sairaalalle asiakas. Lapsi ei ole päïväkodin asiakas eikä oppilas koulun asiakas. Se vaan ei mene niin. Ai miksi? No ihan siksi, että jos sinulla nyt sattuu olemaan lapsi koulussa, jonka kunnan tai kaupungin veroja esimerkiksi minä makselen, niin lapsellasi ei ole mitään oikeutta leikkiä asiakasta minun maksamillani verorahoilla.

Siksi lapsesi on kunnioitettava sitä mitä koululta eli meiltä veronmaksajilta saa. Se ei ole pelkästään sinun eikä lapsesi subjektiivinen oikeus, vaan myös meidän muiden veronmaksajien tuottama palvelu, jota vastaan lapseltasi odotetaan sivistystä.

Jos siis halutaan käyttää kaupallisia termejä loppuun asti, me vernomaksajat olemme asiakkaita, jotka maksavat tämän kaiken ja koululaisten pitää täyttää se palvelulupaus, jonka koulu sisältää.

"Asiakas" on joka tapauksessa termi, joka ei oikeasti yksiselitteisesti sovellu yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Me veronmaksajat kun maksamme ne kollektiivisesti, eikä niin että jokainen meistä allokoisi omat roponsa jollekulle palvelusta nauttivalle. Jos näin ei olisi, voisimme lopettaa nk. hyvinvointivaltion virallisesti ja lopullisesti. Nämä ideat kun eivät mahdu samaan pakettiin mitenkään.

Miksi sitten "asiakasta" käytetään ties missä yhteyksissä? Kenties siksi, että se on läpikaupallistuneen elämäntapamme tapa yrittää ymmärtää erilaisten toimijoiden suhteita edes jollain tavalla eli suomeksi; yksinkertaistaen liikaa. Termin käyttö kuvaa myös sitä, että me olemme oikeasti irtaantuneet yhteisöllisyydestä siinä mielessä kuin se tavanomaisesti ymmärretään.

Kotitehtäväksi jää se kohtalaisen karmaiseva ajatus, että kaikki olennaiset suhteet olisivat enemmän tai vähemmän asiakassuhteita? Miettikääpä nyt sitä, mitä se tarkoittaisi meidän oikeuksillemme ja velvollisuuksillemme.

Ei. Meidän suhteemme toisiimme tai yhteiskuntaamme ei ole suoraviivaisesti asiakassuhde eikä valtio ole osakeyhtiö.

Jos niin olisi, niin haluaisin välittömästi takaisin oman sijoitukseni. Maksakoon siinä tapauksessa ne, joita huvittaa, rallilallien, koulupakoilijoiden, narkkareiden ja muiden kustannukset. Pointti on se, että en ole ostanut asiakaskontekstissa näitä epäkelpoja osakkeita eikä heistä ole yhtiökumppaneiksi. Se on varsin epähumaani ajatus, mutta siihen tuo "asiakas" tai "osakeyhtiö" johtaa. Harva meistä sitä haluaa, mutta samalla käyttää sekä niitä käsitteitä, että vaatimuksia. Ei toimi, ei.

(Tämä taitaa olla muuten ensimmäinen tämän blogin postaus, jossa jälkikirjoitus on pitempi kuin varsinainen postaus. Sitä sattuu)