maanantaina, elokuuta 31, 2009

Areva tekee ydinvoimalla jättitappiota ja kiristää

YLE:n Radiouutiset kertoivat juuri uutisen, jonka mukaan Suomen viidettä ydinvoimalaa Olkiluotoon rakentavan ranskalaisen Areva-konsernin tulos romahti kuluvan vuoden ensimmäisellä puolikkaalla peräti 79 %.

Areva kertoi myös, että Olkiluodon voimalaitos on tuottanut 2,3 miljardin euron tappiot. Yhtiö syyttää siitä tilaajaa eli TVO:ta eikä aio käynnistää rakennusurakan viimeistä vaihetta ennen kuin TVO on suostunut muuttamaan rakennussopimusta.

Kuulostaa kiristykseltä. Mitähän lievennyksiä tekemisen standardeihin tuo rakennussopimuksen muuttaminen mahtaakaan sisältää? Se tuskin sisältää mitään sellaista, jolla normaalisti tarkoitetaan parempaa laatua. Laatu kun maksaa.

Näyttää siis siltä, että tämän mm. laatuongelmista kärsineen ja vuosia myöhässä olevan ydinvoimalan rakentaminen menee reippaasti tappiolle ja koko homma menee riitelyksi. Edelleenkään ei ole ollenkaan varmaa tuleeko tästä viidennestä virheestä ikinä yhtään mitään.

Uskokaa tai älkää, niin tuon miljardiluokan tappion maksavat ydinsähkön kuluttajat tavalla tai toisella ellei sitä ylimääräistä kustannusta piiloteta jollain tavalla yhteiskunnan maksettavaksi.

EDIT 1.9.2009
Radion kuuntelijana olen huomannut, että YLE:n uutiset tulevat usein ulos ensin radiouutisten kautta ja vasta sitten myöhemmin netin välityksellä. Em. Areva-uutinen on yksi tällainen. Nyt löytyy myös tekstiversio em. uutisesta.

Wall Street sijoittaa uusiutuviin energiamuotoihin

Tekniikka & Talous kirjoittaa siitä, että Yhdysvalloissa uusiutuviin energiamuotoihin on jälleen saatavilla riskirahaa. Syy siihen on Yhdysvaltojen hallituksen tukipaketti uusiutuvan energian investoinneille.

Esimerkiksi Morgan Stanley ja Citigroup –pankit ovat sijoittaneet pelkästään elokuun aikana yhteensä 200 miljoonaa dollaria tuulipuistoihin.

Asiantuntijoiden mukaan tukipaketti tulee todennäköisesti tuottamaan vielä paljon lisää uusiutuvan energian hankkeita. Jopa enemmän kuin aikaisemmin on ajateltu.

Tukirahan voimi uusiutuviin energiamuotoihin saadaan uusia investointeja ja se taas tekee vanhan hiiliyhteiskunnan päivä päivältä tarpeettomammaksi.

Ei se uusiutuvan energian rakentaminen ole kiinni kuin tahdosta.

Eurooppa luovuttaa?

EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi on ilmaissut odotuksiaan koskien joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävää ilmastokokousta, jossa on tarkoitus sopia ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä mekanismeista ja toimista Kioton sopimuksen jälkeisenä aikana.

Tähän asti on puhuttu toimista, joilla maapallon lämpötilan nousu saadaan rajoitettua 2 °C:een. Nyt on EU:n puheenjohtajamaa Ruotsilla toinen ääni kellossa. Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt sanoo, että hän on toiveikas sen suhteen, että Kööpenhaminassa saadaan sopimus aikaiseksi, mutta epäilee ettei se tule olemaan tarpeeksi 2 °C tavoitteen saavuttamiseksi.

Vuoden 2006 tilanteeseen verrattuna mahdollisuuksia on hukattu ja liian monet yrittävät nyt siirtää taakkaa muille.

Reinfeldt katsoo, että Yhdysvallat ja Kiina ovat avainasemassa nykyisen tilanteen laukaisemisessa. Hän katsoo myös, ettei Yhdysvallat ole vielä tehnyt asiassa tarpeeksi ja uusia ulostuloja kaivataan.

Ei siis kovin hyvältä näytä. Maailman johtajat välttelevät vastuutaan.

Hiili- vai hiilidioksidineutraali?

YLE Uutiset tietää kertoa, että "Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2033:n yhtenä tavoitteena on, että Uusimaa on Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä."

Helsingin kaupunki kuitenkin katsoo, että järkevämpi tavoite olisi pyrkiä hiilineutraliuden sijaan hiilidioksidineutraaliuteen.

Mitä eroa tässä nyt on? Käsitteet eivät ole kovinkaan selviä vielä ja niillä kikkaileminen on mahdollista.

Hiilidioksidineutralius on suppeampi käsite kuin hiilineutralius. Hiilidioksidi ei ole ollenkaan ainoa ilmastomuutokseen vaikuttava tekijä, vaan kyse on laajemmin kasvihuonekaasuista ynnä muusta. Tässä mielessä puheet hiilidioksidineutraliudesta ovat vain osaratkaisun vaatimista.

Siinä missä Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa asetetaan haasteellisia tavoitteita, Helsingin kaupunki näyttää pyrkivän asian vesitykseen ja osin menneestä kiinni pitämiseen.

Globaalisti meillä on ihmiskuntana edessä haaste, missä vaaditaan hyvin voimakasta suunnan muutosta. Siinä ei vapaamatkustajia tarvita.

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Some day classic: Stairway to Heaven

Jotkut biisit ovat niin klassikoita, että ne on joskus ihan pakko soittaa vaikka eivät edes esittelyitä kaipaisi.

Staiway to Heaven on Led Zeppelinin vuonna 1971 julkaisema biisi. Se löytyy yhtyeen neljänneltä studioalbumilta Led Zeppelin IV. Kappaleen tekivät kitaristi Jimmy Page ja vokalisti Robert Plant.

Stairway to Heaven on äänestetty lukuisia kertoja parhaaksi rock-kappaleeksi ja sen kitarasooloa on arvostettu niinikään erilaisissa rankkauksissa. Biisi on yksi kaikista tunnetuimmista rock-biiseistä. Vuoden 2004 Rolling Stone-lehden 500 Greatest Songs of All Time-listalla biisi on sijaluvulla 31.

Levytettynä versiona 8 minuutin ja 2 sekunnin mittaista kappaletta ei koskaan ole julkaistu varsinaisena singlenä yhtyeen manageri Peter Grantin vastustaessa, vaikka Atlantis Records olisi niin halunnut tehdä sekä vuonna 1972 että 1973. Kuitenkin kourallinen promootiosinglejä on painettu ja ne ovat harvinaisia keräilijämarkkinoillakin.

Kappale on julkisesti esitetty ensimmäisen kerran Belfastissa Ulster Hallissa 5.3.1971.

Led Zeppelinin kokoonpanoon kuuluivat kitaristi Jimmy Page, vokalisti Robert Plant, basisti ja kosketinsoittaja John Paul Jones sekä rumpali John Bonham. Yhtyeen aktiivinen ura alkoi vuonna 1968 ja kesti aina vuoteen 1980 asti, jolloin Bonhan kuoli. Sen jälkeen yhtye on järjestänyt yhden konsertin vuonna 2007, jolloin rumpalina toimi John Bonhamin poika Jason Bonham. Vuosien 2008 ja 2009 aikana on huhuttu erilaisista Led Zeppelin-projekteista.

Led Zeppelin on rockin historian yksi suurimmista yhtyeistä. Sen juuret ulottuvat itse asiassa sellaiseen niinikään klassikkobändiin kuin The Yardbirds. Mutta se on ihan oma tarinansa, sillä The Yardbirdsissä ehti soittamaan pari muutakin kovaa nimeä kuten Eric Clapton ja Jeff Beck.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Sunnuntaiklassikoita löytyy Lepikseltä.

Esintutkintaa

Seurataanpas nyt hieman tuota Kontioniemen ongelmatapausta, jossa turvapaikanhakijoiden liikkumista yleisillä paikoilla on haluttu rajoittaa kyläyhdistyksen toimesta.

Sanomalehti Karjalaisen mukaan Suomen Punainen Risti irtisanoutuu ehdottomasti kyläyhdistyksen levittämästä tiedotteesta, mistä oli aikaisemmin puhe.

Samaan aikaan poliisi on aloittanut esitutkinnan ja tässä vaiheessa asiaa tutkitaan syrjintärikoksena.

Saas nähdä mihin tämäkin asia vielä päätyy vai päätyykö yhtään mihinkään.

lauantaina, elokuuta 29, 2009

Ehkä se sittenkin oli olemassa?

Eilen oli puhetta Kontioniemen turvapaikanhakijoista ja heidän häätämisestään pois esimerkiksi lähesieltäpallokentältä. SPR ja kyläyhdistys ovat kiistäneet, että asiasta olisi olemassa mitään sopimusta.

Nyt on kuitenkin sanomalehti Karjalaisen haltuun päätynyt tiedote, jossa asiasta puhutaan ja jota on jaettu ympäristön asukkaille.

Tiedotteessa kerrotaan, että jos turvapaikanhakija ilmestyy kentälle, kyläläisen on käännytettävä hänet pois.

– On sanottava lyhyesti: Ei enää käytettävissä! tiedotteessa kehotetaan kyläläisiä.

Siis oliko SPR ja kyläyhdistyksellä jonkinlainen diili pohjoiskarjalaisen apartheidin aloittamisesta vai ei?

Jos SPR on mitenkään tässä mukana, sen olisi syytä aloittaa välittömästi toimenpiteet maineensa varjelemiseksi, sillä kuvio ei näytä organisaation kannalta pelkästään ikävältä, vaan SPR:lle muista yhteyksistä tutulta kuviolta: katastrofaaliselta.

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Älyttömiä uutisia #4

YLE Uutiset:

Kontiolahden Kontioniemessä vastaanottokeskusta pitävä Suomen Punainen Risti ja Kontioniemen kyläyhdistys ovat tehneet keskinäisen sopimuksen, jonka mukaan vastaanottokeskuksen asukkaita suositellaan pysymään poissa muun muassa kunnan yleiseltä jalkapallokentältä. Sopimuksen mukaan paikallisessa kantaväestöllä on oikeus pyytää vastaanottokeskuksen asukkaita poistumaan kentältä.
Kontiolahden kunta sanoutuu sopimuksesta irti. SPR:kin on kieltänyt rajoittavansa kenenkään liikkumista kylillä.

Oli uutinen tuon sopimuksen osalta ankka tai ei, niin jotain tässä puuhassa tuntuu kuitenkin olevan, sillä esimerkiksi FiFi uutisoi mm. seuraavasti:
Haastattelutilaisuudessa on ollut esillä myös kartta, johon on merkitty punakynällä alueet, joille pakolaiset eivät saa mennä. Kiellettyjä alueita kartalla ovat olleet paikallinen jalkapallokenttä, leikkikenttä, näköalapaikka ja rannalla sijaitseva venepaikkasatama. Myös yleisen uimarannan käyttö on ollut neuvottelun alla.
Koko asia on täysin älytön ja mikäli tuollainen menettely tai sopimus olisi olemassa, se olisi puhtaasti rasistinen sekä Suomen tasavallan perustuslain vastainen.

Pelkkä ajatus siitä, että noin voitaisiin edes menetellä, osoittaa jotain hyvin synkkää ja hyvin ikävää suomalaisen yhteiskunnan pohjavireestä.

* * *

Merkittäköön ulkomailta tiedoksi, että noin 200 kilometrin päässä Helsingistä sijaisevassa Sosnovyi Borin ydinvoimalassa on tapahtunut putkirikko, jonka vuoksi voimalaitos on jouduttu ajamaan alas.

Siteerataan YLE:n uutista:
STUK:ista kerrotaan, että Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n käyttämällä seitsenportaisella Ines-asteikolla vika oli 0 eli niin vähäinen, että siitä ei aiheudu vaaraa ympäristölle. Joka tapauksessa reaktorin alasajo merkitsee aina, että tilanne ollut vakava.
Sosnovyi Borin laitos ei muutenkaan ole mikään ilonaihe.

torstaina, elokuuta 27, 2009

Tosi-tv:tä ja paikkatietoa

Ei, tässä blogissa ei raportoida Big Brother-touhuista nyt eikä tulevaisuudessa. Se ei ole kiinnostavaa eikä mahdollista.

Sen sijaan tuli illalla katseltua ja kuunneltua Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta Helsinkikanavalta. Show hakkasi useimmat tosi-tv-konseptit mennen tullen sisältönsä puolesta, vaikka käsikirjoitus oli hiukan yksitotinen, joskin tehokas.

Paikalla äänessä oli tosi-tv-formaattien tapaan sekä suurelta yleisöltä toistaiseksi tuntemattomia osallistujia että tv:stä tuttuja kansansuosikkeja Jaana Pelkosesta (kok.) Silvia Modigiin (vas).

Kuten niin monessa tosi-tv-formaatissakin hetkittäin intensiteetti nousi äänestyksen lähestyessä ja sitä kaiketi tarkoittavan äänimerkin piipitelessä uhkaavasti kuin elokuvien aikapommin äänimerkki. Tulosten tullessa julki on joko ahdistuksen tai helpotuksen paikka, kunnes juoni jatkuu seuraavaan tapaukseen.

Helsinkikanava on hyvä idea ja ihan toimivasti toteutettu pala demokratiaa. Siinä näkee suorana mitä edustajamme lähiympäristömme ja kaupunkimme puolesta puuhaavat.

Nytkin esityslistalla oli koko joukko kaavamuutoksia ja vaikkapa puistosuunnitelmia, joilla määritellään vuosikymmeniksi tai -sadoiksi sitä miltä kaupunki näyttää. Ne eivät ole yhdentekeviä päätöksiä.

Helsinkikanavan käsikirjoitusta eli valtuuston toimintaa voisi kehittää siten, että valtuuston äänestyksillä olisi todellisuudessa entistä enemmän merkitystä. Nyt äänestysten juoni näytti olevan liian pitkälle valmiiksi kirjoitettu eli yllätyksiä ei juuri näkynyt, mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kannanottoja senkin edestä.

* * *

Otetaan tähän vielä toinen helsinkiläinen uusi palvelu eli kaupungin paikkatietopalvelu. Palvelussa on eri lähteistä yhditetty samaan käyttöliittymään esimerkiksi opaskartta,kaupungin ilmakuva-aineisto, ajantasa-asemakaava, aluejaot, asemakaavahakemistokartta, kiinteistökohtaiset tiedot kuntarekisteristä (kiinteistö-, rakennus-, kaavatiedot), työt ja tapahtumat kaduilla ja puistoissa sekä rakennusluvat ja pysyvät rakennustunnukset.

Javalla tehdyssä sovelluksessa voi siis tarkasttella kapungin tietoja ja vaikkapa mittailla tonttien kokoja. Yksi näppärä palvelun ominaisuus näyttää missä menevät kaupungiosien rajat. Selviävätphän niistäkin lyödyt vedonlyönnit.

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Puolueet, ei näin

STT on saanut haltuunsa puolueiden rahoitusta säätelevän lain lakiluonnoksia.

Uutisen mukaan puolueiden hankkimat varat jätettäisiin ilman valvontaa vaalikampanjoiden ulkopuolella, jos rahat on saatu myymällä tuotteita tai tarjoamalla palveluja. Perinteisesti tällä on tarkoitettu seminaareja ja taulukauppaa.

Puoluerahoituksen valvontaa kiristettäisiin, varsinkin vaalikampanjoiden aikana. Kampajoiden ulkopuolella sääntely olisi löysempää.

Valtionyhtiöiltä tuki kiellettäisiin, kuten myös tuntematon raha. Yhdistyksiin piilotettu tuki olisi ilmoitettava "saatavissa olevan tiedon" perusteella.

Puolueilla on siis edelleen intressi jättää lakii erinäisiä porsaanreikiä. Jos ne myynnit ja palvelut ovat tähän mennessä olleet seminaareja ja tauluja, ne voisivat olla ihan yhtä hyvin mitä tahansa.

Miksi tästä kohusta ei ole opittu tarpeeksi ja tehty kerralla ongelmasta selvää tukemalla avoimuutta kunnolla? Toki ehdotuksessa uutisen perusteella näyttää olevan ihan hyviäkin ehdotuksia, mutta porsaanreiät on syytä saada tukkoon.

Se vaan ei politiikassa ole mikään riittävä perustelu, että joku asia on laillista. Sen pitää myös näyttää siltä ja sen pitää kestää myös moraalinen tarkastelu.

Suomi käpertyy

Mitä tämä nyt on?

Ministeri Hyssälä (kesk.) valittaa, että Suomi saattaa kouluttaa liikaa ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisnuorten kustannuksella yliopistoissa ja korkeakouluissa. Hänen mielestään kotimaisten ja ulkomaisten opiskelijoiden määrissä on ”epäsuhta” ja asiaa tulisi arvioida hallituksessa. Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelee tällä hetkellä 12 500 ulkomaalaista.

Tällaiset lausunnot lähentelevät on eräänlaista arkipäivän muukalaispelkoa, mutta joka tapauksessa ajatuksellista nyrjähdystä. Kuten Suomen yliopiilaskuntien liitosta todetaan, syrjäytyneitä suomalaisnuoria ei voi asettaa vastakkain ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa, koska nämä ryhmät eivät kilpaile muutenkaan samoista opiskelupaikoista.

Kokonaan toinen stoori on se, että Hyssälän ideasta on haittaa. Se vaikeuttaisi suomalaisten opiskelijoiden pääsyä ulkomaille opiskelemaan ja sitä kautta kansainvälistymistä. Pitemmän päälle idea kolahtaisi myös kansainvälisen kaupan nilkkaan.

Opetusministeri Virkkunen (kok.) sanoo, että ulkomaalaisopiskelijoiden määrä saadaan lisättyä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Hyssälänä ehdotus on tavallaan osa jatkumoa, jossa on uhattu leikata kehitysapua roimalla kouralla. Näin ei ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysen (kesk.) mukaan kuitenkaan tehdä, mutta idea on ollut mitä ilmeisesti vakavassa pohdinnassa.

Samaan sarjaan kuuluvat arvelut ja valmistelut hallituksessa, joilla muutetaan pakolaismenojen laskemisperusteita. Aiempaa noin 20 miljoonaa euroa suurempi osuus niistä aiotaan laskea kehitysavuksi, mikä sitten tietysti on pois muusta kehitysavusta.

* * *

Näillä erilaisilla ehdotuksilla ja suunnitelmilla ei teknisesti ole mitään yhteyttä toisiinsa. Yhdestä asiasta ne kuitenkin kielivät. Suomi on käpertymässä sisäänpäin talouslamaan vedoten tai sen seurauksena.

Jos ajattelee asiaa tarkemmin, suunnan pitäisi olla täysin toinen. Se auttaisi omalta osaltaan pois tästä lamasta.

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Linux 18-v.

Linux on päässyt täysi-ikäiseksi.

Linus Torvalds julkisti Linuxiin tähtäävän projektinsa 26. elokuuta 1991 kirjoittamalla viestin comp.os.minix-uutisryhmään. Päivämäärä on tähän otettu Wikipediasta. Wiredin jutun mukaan päivämäärä olisi ollut jo eilen 25. elokuuta. Linuxin versio 0.01 valmistui saman vuoden syyskuussa.

Tietotekninen maailma on ehtinyt muuttumaan noiden aikojen jälkeen moneen kertaan, niin myös Linux. Nykyisellään se on menestynyt ja merkittävä käyttöjärjestelmä, johon kytketyn ekosysteemin arvioidaan pyörittävän vuonna 2011 noin 50 miljardin dollarin liikevaihtoa.

Linuxin jonkun jakeluversion voi asentaa suunnilleen mihin tahansa laitteeseen, joskin menestystä on tullut varsinkin palvelimissa. Esimerkiksi kesällä 2009 linux oli 88,6 %:ssa maailman top500 supertietokoneista eli 443:ssa niistä.

Ollaan käyttöjärjestelmäsodista mitä mieltä tahansa tai puhutaan avoimesta ja suljestusta lähdekoodista millä äänenpainoilla hyvänsä, sitä vaan ei voi väistää etteikö avoimella lähdekoodilla, siihen liittyvällä ajattelumaailmalla ja sen toteutuksilla, linux mitä selkeimpänä esimerkkinä, olisi ollut maailmaa muuttava merkitys viimeisinä parina vuosikymmenenä.

Nykyinen nettimme tai tapamme kommunikoida toistemme kanssa verkossa ei olisi todennäköisesti nykyisen kaltainen, jos linuxia ei olisi keksitty tai se olisi jäänyt omiin lähtökuoppiinsa ja harrastusprojektiksi.

Yksi keskeisimmistä asioista on yhteisöllisen kehittämisen voima, joka linuxin kohdalla otti ensimmäisen vakuuttavan askeleensa.

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Politiikan moraalista tai moraalittomuudesta

Budjettiaan valmistelevan hallituksen uumoillaan leikkaavan kehitysapumäärärahoja 140 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan hallitus on siirtämässä budjetista 200 miljoonaa euroa työllisyyden hoitamiseksi. Suomen kehitysapu vuonna 2008 oli 830,4 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle on esitetty kehitysapuun käytettäväksi 915,6 miljoonaa euroa, eli noin 0,46 % bruttokansantulosta.

Leikkaushuhuja on kuvattu kansaisjärjestöissä sanalla "shokki" ja samaan aikaan pidetty epäoikeudenmukaisena, että ulkoministeriön hallinnonala, joka vastaa vain noin reilua kahta prosenttia valtion menoista, pannaan pahimmillaan kantamaan kaksi kolmasosaa tarvittavista leikkauksista.

Määrärahojen uhkaa on kuvattu sillä, että se "kuvastaa totaalista välinpitämättömyyttä maailman tapahtumia kohtaan. Kehitysmaat ovat yhtäaikaisessa ruoka-, ilmasto- ja talouskriisissä".

Suomi on jo aikaisemminkin leimaantunut kehitysavun leikkaajaksi, mikä on rassannut maamme mainetta. Nyt kun kehitysavulle on ilmastonmuutoksen ja muiden kansainvälisten pulmien, kuten ruokakriisin, vuoksi tilausta enemmän kuin kenties koskaan, huhujen mukaan hallitus on siis lähdössä jälleen sille tielle.

Leikkausta perustellaan kikkailulla, joka perustuu bruttokansantuotteen putoamiseen. EU-maissa on asetettu kehitysavun minimitavoitteeksi ensi vuoden aikana 0,51 % bruttokansantulosta ja Suomen bruttokansantulon laskiessa tämä saavutetaan siis pienemmällä summalla. Kuitenkin todellinen tavoite on 0,7 % bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä ja nyt tehtävä pudotus tekee tämän tavoitteen saavuttamisen vaikeammaksi.

Asia on mitä ilmeisimmin vielä auki, mutta ilmeisesti leikkauksia on tulossa. Mahdollisilla leikkauksilla voisi olla monen muun merkityksen lisäksi vaikutuksensa myös Suomen haaveille päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi ensi vuosikymmenen alussa.

Jos ei välitetä edes Suomen maineesta mitään, niin kehitysavun roima leikkaaminen prosenttikikkailulla nykyisissä oloissa olisi moraalitonta. Se raha ei ole suomalaisten työttömien suusta, vaan kehitysmaiden köyhien auttamisesta pois.

On populismia väittää, että näin pitäisi tehdä jostain tietystä syystä. Siihen ei ole olemassa mitään pakkoa silloin kun valtion budjetin loppusumma on 49 900 miljoonaa eli 49,9 miljardia. Ei vaikka budjettiesitys onkin 12,9 miljardia alijäämäinen.

Jos joku kysyy, miksi meidän pitäisi antaa kehitysapua, kun itse joudumme ottamaan velkaa, vastaus on ilmeinen. Meillä on varaa siihen.

Talouskriisi koettelee myös kehitysmaita ja he ovat siihen vielä syyttömämpiä kuin kenties vain vähäisellä panoksella ongelman syntyyn osallistunut Suomi.

Kyse on myös politiikan moraalista ja siitä, olemmeko me halukkaita kantamaan globaalien ongelmien edessä oman kortemme kekoon vai emme? Jos huhut pitävät paikkaansa, niin emme. Se taas on häpeällinen ja moraaliton asenne.

Jos sitten kysytään, mistä muualta työllisyysvarat voidaan sitten raapaista, tarvitaan (toistaiseksi vähemmän julkiset) budjetin valmisteluasiakirjat ja joku hetki aikaa. Kyllä ne sieltä löytyvät, jos tahtoa on olemassa.

Moraalista johtajuutta ei osoita sekään, että pääministeri ei suostunut ottamaan vastaan Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan edustajia, joilla oli mukanaan 144 järjestön allekirjoittama vetomus leikkauksia vastaan.

Selkänsä köyhimpien etuja ajaville voi kääntää politiikassa monella tavalla, mutta vain harvoin näin konkreettisesti.

Uumoilujen ja eri lähteistä saatujen arvioiden todenperäisyys selviää lähiaikoina, kun asia menee budjettiriiheen. Budjettiriihi on siis jälleen paikka, missä mitataan moraalista selkärankaa.

Lampaita ja ledejä

Päivä viihdevideo:



Löytyy tuolta: Light-Up Sheep Art

Aikamme ilmiöitä niiltä rajoilta

Haluatko fanittaa poliisia? No sehän käy, kun poliisi on nyt majoittunut myös Facebookiin omalla fanisivullaan. Tulossa on myös virtuaaliset poliisiasemat vihjelinjoineen.

Omaa huumorintajuaan tai -tajuttomuuttaan asian tiimoilta esittää Taloussanomat otsikoimalla uutisensa vähemmän kuvaavasti:"Poliisi tunkeutui Facebookiin".

Tavallaan poliisin läsnäolo jossain Facebookissa on ymmärrettävää julkikuvan hoitamista näinä aikoina.

* * *

Kuluttajavirastoon on tullut tänä vuonna jo yli 400 valitusta kuluttajien tilaamatta saaneista tekstiviesteistä, joista veloitetaan kymmeniä euroja kuukaudessa. Osassa kyse on siitä, että jonkin mainoksen perusteella kuluttajat ovat luulleet jotain ihan muuta mistä palvelussa on kyse ja tietämättään menneet tilaamaan riistohintaisia palveluita, joita sitten laskutellaan jostain ulkomailta.

Tämän ajan ilmiö on sekin, että yleensä omia tietojaan ei kannata antaa mihinkään, mitä ei varmuudella tunne tai tiedä. Epäluuloisuus lähes kaikkea mahdollista vastaan kasvaa näiden vähintäänkin epämääräisten, mutta pahimmassa tapauksessa selvien huijausten vuoksi.

Epäluuloisuus ei yleensä ole kovinkaan tehokas asenne.

* * *

Pikavipit ovat oma ilmiönsä tässä ajassa. Uusin keksintö on pikavipin antaminen veronpalautuksia vastaan. Näin toimii veronpalautus.fi-palvelu, jota pyörittää SveaDirekt. Kuvio menee siten, että jos kuluttaja saa veronpalautusta 500 euroa, hän saa heti rahaa 400 euroa ja sitten kun on veronpalautusten aika, häntä veloitetaan 500 eurolla.

Aika reilua? Noh katsotaan sitä pienellä painettua tekstiä:
"KSL:n mukainen todellinen vuosikorko on esimerkiksi 1000 euron kertalainassa ajalle 15.8. 2009 – 4.12.2009 82,5%. 1000 euron lainassa saat heti 800 euroa tilillesi. Lainan kulut 200 euroa veloitetaan siis tililtäsi lainan takaisinmaksun yhteydessä. Todelliseen vuosikorkoon vaikuttaa Verolainassa laina-aika ja kokonaissummasta perittävä kertaluontoinen kulu, joka on 20 % eräpäivänä tililtäsi veloitettavasta määrästä laskettuna ja vastaavasti 25 % käteen maksettavasta määrästä laskettuna."
Siis esimerkkitapauksessa todellinen vuosikorko on 82,5 %. Ihan vaan vertailun vuoksi otetaan tähän Visa-luottokortin vastaava kuvaus Nordealta:
Luoton todellinen, kulut huomioiva vuosikorko (5/2009) laskettuna 2.000 euron käytössä olevalle Visa Silver -luotolle on 13,41 % ja Visa Gold -luotolle on 14,56% (3 kk euriborkorko oli 1.3.2009 1,811%).
Visakaan ei ole mitenkään halpaa lainaa, mutta sen korkoa nyt voi pitää edes jollain tavalla häveliäänä. Hulluinta varmaan on se, että tuo veronpalautus.fi on moniin muihin pikavippifirmoihin nähden vielä maltillinen, joidenkin niiden todelliset vuosikorot ylittävät 200 tai 300 %.

Verottaja muistuttaa, että sillä ei ole mitään tekemistä veronpalautus.fi-palvelun kanssa ja että lainaa hakeva tekee sen täysin omalla vastuullaan. Verottaja muistuttaa myös siitä, että veronpalautukset eivät kelpaa lainan vakuudeksi, sillä veronpalautus voidaan kuitata tai ulosmitata.

Valtiovarainministeriö ei myöskään ole päättänyt veronpalautusten maksupäivää.

* * *

Pistetään tähän vielä ihan vaan oheislukemistoksi rikoslain 36 luvun 6. pykälä kiskonnasta:

Kiskonta

Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka huomattavasti ylittää julkisen valvonnan alaisten rahalaitosten vastaavassa luotonannossa ottaman tavanomaisen koron.

Nämä pahimmillaan satojen prosenttien vuosikorkoja näyttävät pikavippifirmat eivät siis näköjään syyllisty kiskontaan.

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Tilannetarkastus

Talouden laman pohja on eräiden arvioiden mukaan jo nähty ja maailmantaloudessa käänne positiiviseen päin on tapahtumassa. Suomen on arvioitu tulevan muuta Eurooppa jäljessä seuraavaan nousuun, jos sellainen on tulossa. Pääministeri on varoitellut siitä, että tulevasta talvesta tulee monin osin ankea.

Näin varmaan käykin. Irtisanomisia ja lomautuksia satelee, joskin pieniä talouden kirkastumisen merkkejä on nähtävissä joillakin aloilla. Ensimmäiset uudet työehtosopimukset teknologiateollisuudessa ovat päätyneet 0,5 %:n tasolle, jota pidettäneen monilla aloilla lähtökohtana. Siis edellisen kierroksen reippaisiin korotuksiin nähden erittäin maltillisella linjalla mennään.

Lamaa siis mennään edelleen.

* * *

Tarkastetaanpas nyt samantien kuluvan vuoden huhtikuussa ja vuoden 2008 helmikuussa tarkastettu Tietoviikon välissä ilmestyvä työpaikka liite.

Huhtikuussa liitteessä oli 4 sivuja ja peräkkäisinä viikkoina 5 ja 6 ilmoitusta. Nyt päättyvällä viikolla liitteessä oli edelleen 4 sivua, työpaikkailmoituksia 6 ja avoimia työpaikkoja yhteensä 8. Noista työpaikoista 5 on julkisella sektorilla.

Tämänkin mittarin mukaan tilanne on varsin stabiili, mutta kaukana siitä ajasta kun meni lujaa.

Some day classic: Shadowplay

Joillakin bändeillä on lyhyestä urastaan ja jossain määrin vaativasta musiikistaan huolimatta merkitystä. Tässä yksi sellainen:

Biisi Shadowplay on Joy Divisionin ainoalta yhtyeen toiminnan aikana julkaistulta albumilta Unknown Pleasures vuodelta 1979.

Joy Divisionin ura kesti vuoden 1976-80, mutta jätti jälkensä kevyen musiikin historiaan. Alunperin yhtye perustettiin nimella Warsaw, mutta muutettiin Joy Divisioniksi sekaannusten välttämiseksi. Yhtyeen klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Ian Curtis (laulu ja kitara), Bernard Sumner (kitara ja koskettimet), Peter Hook (basso ja taustalaulu) and Stephen Morris (rummut ja lyämäsoittimet).

Yhtyettä pidetään merkittävänä post-punk- ja new wave-yhtyeenä, joka loi oman soundinsa esikuvaksi monille muille. Alunperin bändi oli perinteinen punk-bändi.

Yhtye julkaisi omakustanteena vuonna 1978 EP:n An Ideal for Living, joka sai manchesterilaisen Tony Wilsonin kiinnotumaan yhtyeestä ja Joy Division pääsi esiintymään Wilsonin tv-ohjelmassa. Tämän jälkeen myös Unknown Pleasures julkaistiin Wilsonin Factory Records-levymerkille.

Wilsonin tv-showsta, mistä em. videokin on peräisin, alkoi yhtyeen suosion huima nousu. Maine kasvoi maailmalla vuonna 1980 esimerkiksi sellaisten singlejulkaisujen kuin Licht und Blindheit ja Love Will Tear Us Apart voimin. Näistä jälkimmäinen jäi Joy Divisionin tunnetuimmaksi ja suosituimmaksi biisiksi, jota ei koskaan julkaistu varsinaisilla albumeilla.

Yhtye oli suosionsa huipulla ja aloittamassa Yhdysvaltain kiertuetta vuonna 1980, kun epilepsiasta, masennuksesta ja yksityiselämänsä kiemuroista kärsinyt Ian Curtis teki itsemurhan.

Yhtye oli tehnyt myös toisen albumin, Closer, joka julkaistiin postuumisti Curtisin kuoleman jälkeen.

Yhtyeen jäljelle jääneet jäsenet perustivat sittemmin maineeseen nouseen yhtyeen New Order. Joy Divisionin musiikilla on ollut vaikutuksensa esimerkiksi sellaisiin bändeihin ja artisteihin kuin U2, The Cure, Moby and Red Hot Chili Peppersin kitaristi John Frusciante.

Video on peräisin Joy Divisionin ensimmäisestä tv-esiintymisestä vuodelta 1978. Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Lepiksen sunnuntaiklassikot ovat täällä.

lauantaina, elokuuta 22, 2009

Kaikki on sci-fiä

Uusimmassa Yliopisto-lehdessä on pieni artikkeli Ohio State Universityn professori Brian McHalesta, joka kävi kesäkuussa puhumassa Helsingin yliopistossa.

Hän sanoi, että science fiction on maailman tyypillisin kirjallisuuden laji. Hänen mukaansa kaikki fiktio on sci-fiä siinä mielessä, että se luo vaihtoehtoisia todellisuusrakennelmia.

Aivan. Sci-fi ei ole pelkästään sitä, että lennellään mielikuvituksellisilla aluksilla pitkin alaksia, vaan parhaimmillaan myös moraalisten näkökulmien tarkastelua muuttuvassa maailmassa.

perjantaina, elokuuta 21, 2009

Ydinjätesuunnitelmat uusiksi?

Suomessa on lähdetty siitä, että ydinvoiman keskeinen ongelma eli ydinjätteet voidaan poista näkyvistä hautaamalla ne ikuisiksi ajoiksi Maan uumeniin. Ideaa on valmisteltu vuosia ja sitä on kritisoitu vuosia. Yksi kritiikki on koskenut sitä, että vaikka Suomessa onkin kohtalaisen vakaa kallioperä, onko se sitä 100 000 vuoden perspektiivillä.

Nyt Grönlannissa on aloitettu tutkimushanke, joka pyrkii selvittämään jäätikköolosuhteiden vaikutuksia kallioperään. Hankkeessa on mukana myös suomalainen Posiva, jonka pitäisi aloittaa ydinjätehaudan rakentaminen Suomeen vuonna 2020.

Tutkimushankkeessa tutkitaan ikiroudan sekä sulamisvesien vaikutuksia kallioperään. Ne ovat keskeisiä asioita pitkällä aikavälillä, kun voidaan pitää mahdollisena myös Suomeen saapuvaa jääkautta tuhansien vuosien päästä.

Ydinjätehautaa kritisoinut Geologisen tutkimuskeskuksen entinen tutkimusjohtaja professori Matti Saarnisto sano HS:lle, että ikirouta tulee aiheuttamaan valtavia paine-eroja ydinjätehaudan tuntumassa ja sitä pidetään katastrofin siemenenä. Hänen mukaansa Olkiluodon ydinjätehaudan suunnittelua koskevissa raporteissa on sivuutettu tärkeää tutkittua tietoa ja osa suunnittelusta on ollut vailla tieteellistä pohjaa.

Ydinvoimalobby ei ole koko asiasta moksiskaan, vaan yhä edelleen se luottaa siihen, että mitään suunnitelmia estäviä asioita ei eteen tule.

Uutinen on silläkin tavalla mielenkiintoinen, että tähän mennessä Suomessa tehdyt päätökset on tehty ilman näitä tutkimuksia ja nämä asiat ovat olleet yksi kritiikin aihe. Nyt näitä tutkimuksia sitten tehdään eli tavallaan ydinvoimalobbykin myöntää nyt että toiminnan aloittaminen vaatii lisää tietoja.

Pitäisiköhän Suomessa jotain päätöksiä pistää jäihin siksi aikaa, että asioista syntyy lisää selvyyttä? Liittyykö asiaan muitakin näkökulmia, joita pitäisi tarkistaa? Pitäisi ja varmaankin liittyy, sillä laajat tutkimusprojektit tuppaavat tuomaan uusia tietoja, joita ei ole aiemmin ymmärretty ajatella ja kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Ei. Ydinjäteongelmaa ei ole ratkaistu. Vakaankaan maaperän toimintaa ja sinne sijoitettavan ydinjätehaudan turvallisuutta 100 000 aikaperspektiivillä ei voida selvittää tai mallintaa täydellisesti parissa vuosikymmennessä.

Tietomme esimerkiksi materiaaleista ei vaan riitä näillä ajanjaksoilla ja kuten tunnettua erilaiset mallit ovat toisinaan pitkällä aikavälillä erittäin pahasti väärässä, jos alkutilanteessa on pieni poikkeama.

Oikeasti olisi viisasta ajatella koko konsepti uusiksi ja lopettaa ydinjätteiden tuotanto.

torstaina, elokuuta 20, 2009

Kertakäyttögrilli - turhake

Viime aikoina on tullut kierreltyä läheisiä virkistysalueita ja kallioita. Hetkittäin on hävettänyt lajitovereiden toiminnan jälkien seuraaminen maastossa.

Monen muun yksityiskohdan lisäksi silmiin pisti kertakäyttögrillien jäänteiden runsas määrä maastossa. Kyseisillä alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä on kaupungin rakentamia grillikatoksia useampiakin, mutta se ei ole näköjään estänyt noiden turhakkeiden levittelemistä pitkin kallioita ja jättämistä sinne.

Toinen havaittu idioottimaisuus on omien nuotioviritysten tekeminen rantakallioille ja niiden sammutteleminen vedellä, jolloin alla oleva kallio rapautuu vauhdilla.

Kertakäyttögrilleistä on esimerkiksi Helsingissä aiheutunut koko joukko roskispaloja ja muuta harmia, kun kaupunkilaisjärki ei ilmeisesti riitä kuumien hiilien turvalliseen käsittelyyn.

Sisäministeriön ohjeen mukaan kertakäyttögrillin käyttäminen ei ole avotulen tekoa, jonka kaupunki voi kieltää alueellaan. Pelastusviranomainen voi kieltää näidenkin käytön, mikäli on olemassa ilmeinen tulipalon vaara. Kaikkien ohjeiden mukaan näitä kertakäyttöturhakkeita on käytettävä palamattomalla alustalla.

Oli se nyt sallittua tai ei, niin järjen käyttöä pykälien ei pitäisi estää. Yhden esimerkin hölmöilystä voi lukea vaikkapa Keskisuomalaisesta, joka kertoi kesällä tapahtumasta jossa joku oli poltellut kertakäyttögrillillä keskellä päivää Lounaispuiston esiitymislavalla aiheuttaen lavaan vähän grilliä suuremman puhkipalaneen kohdan.

Sori nyt vaan, mutta ei pysty ymmärtämään tällaista toimintaa.

Kertakäyttögrillit voisi aivan hyvin kieltää kokonaan, ihmiskunta ei menettäisi siinä mitään.

Lex Nokia eli urkintalaki - taas pöydällä

Taannoinen urkintalaki eli Lex Nokiaksi ristitty sähköisen viestinnän tietosuojalaki on ponnahtamassa taas pinnalle. Nyt pohdinnassa on kyseisen lain laajentaminen nettipiratismin vuoksi.

Kysymys on siitä, että opetusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä oikeusministeriön virkamiehistä koostunut työryhmä ovat pohtineet (PDF, 782 kt) nettipiratismin kitkemiseen tähtääviä lainsäädännöllisiä keinoja.

Yksi pohdinnassa oleva ajatus on ilmoitusmenettely, jolla tekijänoikeuksien omistaja voi kehottaa määrämuotoisella ilmoituksella nettiliittymän haltijaa lopettamaan tekijänoikeuksien loukkaukset.

Ilmoitus annettaisiin ennen mahdollisia oikeustoimia. Se vaatisi sitä, että nettipiratismiepäilyyn nojaten operaattorin olisi käsiteltävä viestien tunnistamistietoja ilmoitusten toimittamiseksi oikeisiin paikkoihin.

Ehdotuksesta ei ole mitään lopullisia linjauksia, vaan työryhmän esitykset ovat lähdössä lausuntokierrokselle.

Idea ei ole ensinkään yksiselitteinen tai välttämättä edes perusteltu, sillä kuten tunnettua urkintalain piiriin kuuluvista tunnistetiedoista ei voi päätellä mitään itse viestin sisällöstä.

Ilmeisesti siinä pitäisi nojata tekijänoikeuden haltijoiden sanaan ja se taas monimutkaistaa yhä edelleen asioita, sillä kyseessä näillä tahoilla ei taida oikeasti olla käytössään muuta kuin arvailuja pyyntöjensä perusteeksi. Sanalla "oikeasti" tarkoitetaan tässä sellaista näyttöä, jolla asia tulee kunnolla todistetuksi.

Jos taas operaattori saisi jonkun epäillyn osapuolen pyynnöstä ryhtyä selvittämään viestien sisältöjä, niin viestinnän luottamuksellisuus ja yksityisyyden suoja tulee rikotuksi kunnolla.

Ajatusta voisi verrata siihen, että viihdeteollisuus pyytäisi Itellaa eli ex-Postia tutkimaan kirjekuorista kuka lähettää mitäkin kirjeitä kenellekin ja tästä sitten voidaan muka päätellä se kuka postittelee esimerkiksi laittomia dvd-levyjä toisille. Jos sitten viestien sisältöjä ryhdytään selvittämään se tarkoittaisi tuon kirjeen avaamista ja siellä olevan levyn sisällön tutkimista.

Yksi vakava ongelma koko kuvassa on se, että jos nyt päädytään urkintalain laajentamiseen yhdellä syyllä, sitä samaa voidaan jonkun toisen puhtaasti liiketaloudellisen intressin vuoksi tehdä myöhemmin uudelleen.

Samalla kaiketi esiin nousevat jälleen myös esimerkiksi poliisin oikeudet urkintaan, joita niitäkin pohditaan yhä edelleen pakkokeinolainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Perusteluhan on hetkittäin ollut tähänkin asti se, että "kun noikin saa urkkia, niin miks me ei saada". Ja niin edelleen.

Koko hommassa taustalla on se, että digitaalisessa maailmassa oikeasti voidaan urkkia yksityisiä kansalaisia ilman, että kansalainen sitä välttämättä huomaa tai hahmottaa sellaiseksi. Kirjeiden kohdalla tilanne ei ole ollenkaan niin helppoa. Mielenkiintoinen kysymys on sekin, paljonko tätä esimerkiksi viihdeteollisuudessa halutaan käyttää hyväksi.

Kehitys kulkee siis siihen suuntaan, että yksittäisen kansalaisen oikeutta yksityisyytensä suojaan ajetaan alas pala kerrallaan ja samalla kontrolliyhteiskunta vahvistaa kuristusotettaan.

Isoveli valvoo ja tekee kauppaa.

keskiviikkona, elokuuta 19, 2009

Puhelinmyyjät

Ottavatko puhelinmyyjät päähän? Jos ottaa, niin tässäpä kohtalainen idea.

Puhelinmyyjä.info tarjoaa puhelinmyyjien numeroita suoraan kännykkään vCard-muodossa. Idea perustuu siis siihen, että palvelusta voi ladata valmiiksi numerot, jotka voi määritellä kännykässä omaan ryhmäänsä ja poistaa siltä soittoäänet kokonaan.

Ja kas, näin häiriö on pienempi.

Mahdollisesti toimiva idea, joka toki vaatii noiden numerolistojen ajantasaisuuden sekä sen, ettei sinne eksy vääriä numeroita.

Ja kaikki kokeilut omalla vastuulla.

(via A Heartbreaking Blog of Staggering Genius via @suviko)

Mediamaksu siirtyy?

YLE Uutisten mukaan viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) on sitä mieltä, että YLEn rahoituksen tasosta päättämisen siirtyvän seuraavalle hallitukselle. Eduskunnan päätös YLEn hallinto- ja rahoitusmallista on kuitenkin tarkoitus tehdä nykyisen eduskunnan voimin, jolloin muutokset tulisivat voimaan 2012.

Mediamaksun ideoineen työryhmän vetäjä Mika Lintilä (kesk.) vaatii kuitenkin päätöstä vielä tänä syksynä.

Kyse on siis kansakunnan vähemmän pitämästä mediamaksusta, jollaista ei pitäisi säätää lainkaan. Liikenne-ja viestintäministeriö ei ole kuitenkaan tunnettu siitä, että se pystyisi harkitsemaan pöhköjäkään esityksiä uusiksi sen jälkeen kun se on syystä tai toisesta mennyt niihin poliittisesti sitoutumaan.

Kokonaan toinen asia on se, että jos luodaan järjestelmiä, joissa halutaan laskuttaa jokaista ruokakuntaa, pitää tehdä kohtalaisen paljon töitä, että tuo laskuttaminen kaikkine karhuamisineen menisi oikein. Siihen ei voi ostaa tietokoneohjelmistoa netistä, vaan se pitää pahimmassa tapauksessa kilpailuttaa ja se pitää toteuttaa. Siihen menee helposti reilusti yli vuosi.

Homma pitää aloittaa siitä, mitä tarkoitetaan ruokakunnalla, jolle se lasku osoitetaan. Kuka taloudessa saa sen laskun?

Ja niin edelleen.

Mediamaksu on ideana ongelmia täynnä. Jos siis tämä huono idea aiotaan toteuttaa, olisi ihan oikeasti parasta varata kunnolla aikaa sen käytännön toteuttamiseksi. Parasta olisi, jos sitä ei toteutettaisi ollenkaan, vaan hoidettaisiin asia osana verotusta. Mitään ihmeellisiä uusia laskutusjärjestelmiä ei tarvittaisi, vaan verottaja hoitaisi asian rutiinilla.

Aiheesta tässä blogissa muualla:

Metaani karkaa Arktiksella

BBC:n uutisen mukaan tutkijat ovat saaneet todisteita siitä, että mereen sitoutunut metaani on karkaamassa ilmakehään.

Brittiläis-saksalainen tutkijaryhmä on mitannut kaikuluotaimella metaanikuplia eri syvyyksiltä ja ovat huomanneet niiden olevan nousemassa pintaan.

Metaanin on arveltu vapautuvan meren pohjasta kun lämpötila nousee, jolloin sedimentissä oleva jää pääsee sulamaan.

Metaani on keskeinen kasvihuonekaasu ja sen vapautuminen ilmakehään on huono tai vieläkin huonompi juttu. Ilmiö voi vahvistaa ilmastonmuutosta ja johtaa siihen, että koko ilmiö repeää käsistä.

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Älyttömiä uutisia #3

Armenia ja Azerbaidžan eivät ole olleet kovinkaan hyvissä väleissä käytyään 1990-luvulla sotaa Vuoristo-Karabahista.

BBC:n mukaan Azerbaidžanissa poliisi on kutsunut useita henkilöitä kuulusteluihin koska heitä epäillään epäisänmaallisuudesta ja potentiaalisesta turvallisuusuhkasta. Kuulusteltuja yhdistää se, että he äänestivät euroviisuissa Armenian kappaletta nimeltään Jan Jan. Poliisia on kiinnostanut se miksi nämä ihmiset ovat äänestäneet kyseistä kappaletta.

Armeinia kappale sai Azerbaidžanista hulppeat 43 ääntä.

Tässä on jälleen esimerkki siitä, miten yksilöllä ei ole jossain paikoissa paljoakaan yksityisyyden suojaa, tietosuojaa eikä välttämättä tietoa edes ihmisoikeuksista. Tällainen kertoo myös pikkusieluisuudesta ja tyhmyydestä, joka leimaa kontrolliyhteiskunnan ajattelua. Ihmisoikeudet ovat aina kortilla tai vaarassa, jos virkakoneisto ryhtyy epäilemään ihmisiä heidän mielipiteittensä (ml. musiikkimaku ja käsitys isänmaallisuudesta) vuoksi.

Vaatii aikamoista mielikuvitusta kehittää euroviisuäänestyksestä peruste pitää jotakuta turvallisuusuhkana.

Azerbaidžanin poliisin pyynnöstä seuraavassa videossa esitetään Armenian kappale vuoden 2009 Eurovision laulukilpailuissa. Inga ja Anush sekä Jan Jan:

(Via HS)

Mediamaksu ei maistu

Samonalehtien liitto on teetättänyt Taloustutkimuksella mielipidetiedustelun suunnitellusta 175 euron suuruisesta mediamaksusta. Kyselyyn vastaajista mediamaksua pitää oikeana vain 33 % ja vääränä 62 %. Vastaajista 5 %:lla ei ole asiaan kantaa.

Kun sitten kysyttiin sitä, millä Ylen toiminta pitäisi rahoittaa, suurimman kannatuksen sai suora rahoitus valtion budjetista. Sitä kannatti joka neljäs vastaaja. Suunniteltu mediamaksu jäi kolmanneksi suosituimmaksi ideaksi 16 % kannatuksella.

Ei maistu mediamaksu kansalaisille siis. Eikä maistu gallup Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungnerille (sd.). Jungnerin mielestä Sanomalehtien liitto ei ole puolueeton taho teettämään Yleä koskevaa tutkimusta, koska media on käsitellyt hänen mielestään mediamaksua puolueellisesti.

Jungner kehottaa etsimään mediamaksusta tietoa Viestintävirastosta tai sitten viestintäministeriöstä, koska hänen mukaansa suomalaiseen lehdistöön ei kannata luottaa.

Noh noh.

On totta, että sanomalehdet ja niiden liitto on vastustanut poliitikkojen ideaa mediamaksusta. Kannattaa myös muistaa, että mielipidekyselyt ovat kyselyitä eivätkä mikään totuus.

Jungnerin vastustukseen sisältyy kuitenkin ajatus, että kyselyn saaduissa vastauksissa olisi jotain väärin tai vinossa. Kun prosentit ovat 33 puolesta ja 62 vastaan, niin edes Jungner ei pysty väittämään erotuksen olevan lähelläkään virhemarginaaleja tai että kohtalaisen luotettavana kyselylaitoksena tunnettu Taloustutkimus pystyisi tekemään usean kymmenen prosentin virheen vaikkapa kysymyksen asetteluilla tai muilla keinoilla.

Toinen Jungnerin mökötyksen johtopäätös voisi olla se, että lehdistö on onnistunut manipuloimaan kansan puolelleen. Kun 175 euron mediamaksu häviää suosiossa nykyiselle noin 240 euron TV-maksulle suosiossa, niin Jungnerin lausunnosta kumpuavaa epäilyä ei oikein voi pitää perusteltuna. Ihan niin tyhmiä me median käyttäjät emme ole.

Mitä sitten tulee ajatukseen siitä, että Viestintävirasto tai viestintäministeriö olisivat ainoita oikeita paikkoja tiedon etsintään, on todettava etteivät nekään ole tässä asiassa riippumattomia tahoja sille kyseiset organisaatiot ovat poliittisessa ohjauksessa ja tämä mediamaksu on nimenomaan poliittisen komitean ideoima.

Kannattaa muistaa, että viestintäministeriö on sitoutunut poliittisesti ajamaan tätä mediamaksua ja Viestintävirasto ei esitä siitä poikkeavia kannanottoja (koska se ei ole sen tehtävä).

Median on pystyttävä asianmukaiseen journalismiin myös tässä asiassa ja ainahan Ylekin voi teettää omat kyselynsä siitä mitä mieltä kansalaiset tästä uudesta maksusta ovat.

* * *

Ettei nyt jäisi epäselväksi, niin kansalaismedia Vaiheisen mielipide suunnitellusta mediamaksusta on se, että kyseessä olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero. Kyseessä ei siis olisi läheskään kaikille mikään maksu, jota vastaan saadaan jotain, vaan yksinkertaisesti vero.

Miksi siis sitä ei voisi käsitellä kuin mitä tahansa muuta veroa?

Aiheesta tässä blogissa muualla:

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Faktan vaatimus

Ydinvoiman vastustajilta vaaditaan aina faktoja. Samaa vaatimusta ydinvoiman kannattajien tai ajajien ei ilmeisesti tarvitse täyttää.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) availee tänään ydinvoimakantojaan Sanomalehti Kalevassa.

Hän kannattaa luvan antamista kaikille kolmelle hakemuksensa jättäneelle firmalle, koska kotimainen energiantuotanto edullinen sähkön hinta on entistä tärkeämpi kilpailutekijä jatkossa.

Sitä vaan ei selvitetä, miten ulkomaista teknologiaa ja pääosin työvoimaa vaativan laitoksen rakentaminen on kotimainen, kun otetaan huomioon vielä se, ettei Suomessa (ainakaan toistaiseksi) ole ydinvoimaloiden vaatimaa polttoainetuotantoa. On aika 80-lukulaista väittää, että se riittää kotimaisuudeksi, että voimalaitos myöhempine saateineen sattuu sijaitsemaan Suomen maaperällä.

Esimerkit maailmalta kertovat, ettei se ydinvoima edes ole edullista, sillä esimerkiksi Ranskassa halutaan nostaa sähkön hintaa ydinvoiman aseman parantamiseksi ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ydinvoima on todettu kilpailukyvyttömäksi.

Katainen on oikeassa sanoessaan se, että lisäydinvoima ei ole "talouslamaa helpottava elvytystoimi". (En muuten ole ihan varma, mutta onkohan valtiovarainministeri kuvannut nykyistä taloustilannetta "lamaksi" aikaisemmin. Samapa tuo, lama mikä lama.)

Katainen on myös eräällä tavalla oikeassa lausuessaan

"Sen sijaan ydinvoimapäätökset liittyvät hyvin paljon siihen, millä Suomi elää tulevaisuudessa ja mihin investoidaan. Tällä on kauaskantoiset seuraukset"
Aivan. Kolme ydinvoimalaa tarkoittaisi sitä, että voisimme jatkossakin elää aivan kuin mikään ei olisi maailmassa muuttunut ja tuhlaamisesta ei tarvitsisi välittää. Kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisella olisi kauskantoiset seuraukset, kun orastava uusiutuvien energiamuotojen esiinmarssi tukehdutettaisiin lähes väkipakolla. Eikä se kauaskantoinen vaikutus olisi kovinkaan kaunis.

Katainen väittää Kalevassa, ettei ydinvoiman rakentamiseen tarvita valtion rahaa. Näin puhutaan, mutta se ei taida tarkkaanottaen pitää paikkaansa. Nytkin tekeillä olevan viidennen virheen toimittamiseen on käytetty erilaisia tukaisia, joskin ranskalaisia. Lisäksi on syytä muistaa, että nykyinen päästökauppamalli antaa ydinvoimayhtiöille mahdollisuuden lypsää kiertoteitä pitkin tukiaisia ydinvoimafirmoille.

Katainen toteaa myös, että "ydinvoima on ilmaston kannalta puhdasta ja sillä on iso työllisyysvaikutus rakentamisen aikana". Kun asiaa on tutkittu, niin kun katsotaan ydinvoiman ilmastopuhtautta laajemmin, niin kyse ei ole mitenkään ilmaston kannalta täysin puhtaasta energiasta tai edes lähelläkään uusiutuvien energiamuotojen puhtautta.

Työllisyysvaikutusten osalta voidaan todeta se, että esimerkiksi Olkiluodon nykyisellä työmaalla suuri osa porukkaa on jostain ihan muualta kuin Suomesta ja näin se tulisi olemaan myös muiden hankkeiden kohdalla. Työllistäviä vaikutuksia liioitellaan ydinvoimalobbyn toimesta suuresti.

Ei siis mitään uutta auringon alla sinänsä. Kalevan juttu on hyvä kooste niistä ydinvoimalobbyn koostamista argumenteista, joilla lähikuukausina pyritään pesemäänyleistä mielipidettä ydinvoimalle suotuisammaksi. Olivat ne väitteet totta tai pelkkää puhetta.

Edellä esitettyihin vasta-argumentteihin löytyy läjä viitteitä ja artikkeleita tämän blogin ydinvoima-tagin takaa.

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Some day classic: I Want To Take You Higher

Lepis asetti tämän viikon sunnuntaiklassikoihin teemasoiton ja soittolistan vuoden 1969 Woodstock Music and Art-festivaaleilla esitetyistä biiseistä. Tässä blogissa on aikaisemmin ainakin esiintynyt kolme Woodstockissa esiintynyttä bändiä eli The Band, The Who ja Santana, joista viimeisimmän Soul Sacrifice oli suoraan Woodstock-keikalta. Lisäksi paikalla oli myös Neil Young (CSN&Y:n kera), joka oli soitossa joku aika sitten. Siispä nämä jäävät nyt väliin ja vauhtia otetaan seuraavalla biisillä:

I Want To Take You Higher on funk-, soul- ja rockbändi Sly & the Family Stonen biisi vuonna 1969 julkaistulta Stand!-albumilta.

Sly & the Family Stone oli aktiivinen bändi vuosien 1967 ja 1983 välillä, joskin sen suurimmat nenestyksen vuodet osuvat 1960- ja 70-lukujen taitteeseen. Stand! oli yhtyeen neljäs albumi ja suuri menestys. Woodstock ja siitä tehdyssä elokuvassa esiintyminen olivat ponnahduslauta suurempaan menetykseen, kuten kävin muutamalle muullekin Woodstock-artistille.

Stand!-albumilta on peräisin myös yhtyeen ensimmäinen suuri hitti, suvaitsevaisuuden puolesta kantaaottava kappale Everyday People, joka sekin löytyy Woodstockin biisilistalta.

1970-luvulla yhtye levytti koko joukon epätasaisia levytyksiä ja yhtyeen keulahahmon Sly Stonen, oikealta nimeltään Sylvester Stewart, huumeongelma paheni edelleen. Vuoden 1974 albumin Small Talk jälkeen yhtyeen suosio hiipui ja vuonna 1983 Sly Stone vetäytyi julkisuudesta kokonaan. Yhtyeen viimeinen top 40-hitti oli Small Talk-albumin biisi Time For Livin.

Sly & the Family Stonea pidetään James Brownin ohella keskeisenä funkin kehittäjänä ja esille tuojana. Yhtyeen musiikki on inspiroinut monia jazzin ja rockin näkyviä nimiä. Esimerkiksi Herbie Hancockin kerrotaan ottaneen vaikutteita siirtyessään soittamaan 1970-luvulla jazz-funkia. Miles Davisin taas kerrotaan halunneen Sly & the Family Stonen soundeja On the Corner-albumilleen.

Lisäksi Sly & the Family Stonen musiikin tiedetään vaikuttaneen muun muassa sellaisiin artisteihin ja bändeihin kuin Michael Jackson, Stevie Wonder, Prince, Red Hot Chili Peppers, Chuck D, John Mayer ja John Butler.

Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, elokuuta 15, 2009

Paine kasvaa ja jäätiköt sulaa

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin valmistava kokous Bonnissa päättyi ilman merkittäviä läpimurtoja. Suomen ilmastoneuvottelija Sirkka Haunia sanoi YLE Uutisille, että paine tulosten aikaansaamiseksi kasvaa koko ajan

Viikon aikana on kuultu useita rakentavia ehdotuksia, mutta mitään ratkaisevaa ei tapahtunut. Esimerkiksi kehitysmaiden päästövähennysten rahoittamista koskevissa asioissa ollaan vielä kaukana konkretiasta. Vähiten kehittyneet maat ja saarivaltiot tekivät kuitenkin kokouksessa irtioton vaatimalla toimia, jotka rajoittaisivat maailman keskilämpötilan nousun alle 1.5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Teollisuusmaat kertoivat suunnittelevansa
15-21 %:n päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämä tuskin on riittävä taso.

Samaan aikaan toisaalla.

HS kertoo BBC:n uutisesta, jonka mukaan tutkijat ovat havainneet yhden Etelämantereen suurimman jäätikön ohenevan neljä kertaa nopeammin kuin 10 vuotta sitten.

University College Londonin professori Duncan Winghamin johtama tutkimusryhmä on mitannut sateellittien avulla Pine Island-jäätikköä toistakymmentä vuotta. Tällä hetkellä jäätikkö ohenee 16 metriä vuodessa.

Vielä 15 vuotta sitten laskelmat näyttivät, että jäätiköt kestävät 600 vuotta, mutta nyt tämä arvio on pudonnut 100 vuoteen.

Yhteenvetona: Mikään ei näytä edelleenkään pitkällä aikavälillä paremmalta, eikä poliittiset päättäjät pääse eteenpäin, vaan tavoitteet on asetettu vaatimattomalle tasolle.

AIS ja No More IE6

Pistetäänpäs pari linkkivinkkiä.

Jos lauantaiksi ei ole mitään erityistä tekemistä voi aikaa käyttää vaikka etsimällä hukassa olevaa Arctic Sea-laivaa tai mitä tahansa muuta purkkia, johon on asennettu AIS-järjestelmä. Esimerkiksi juuri nyt näyttää olevan Taiwanin salmessa varsinainen ruuhka-aika.

AIS-järjestelmällä kerätään laivojen GPS-dataa ja lähetetään eteenpäin VHF-kanavilla. Palveluita, jotkahydyntävät tätä dataa on useitakin, mutta Marine Traffic-projekti on avoin yhtisöperustainen tutkimukseen liittyvä hanke, joka on tuottanut Google Mapsin päälle seurantapalvelun.

* * *

Toinen vinkki tuleekin sitten nettimaailmasta. No More IE6 on kampanja, jolla halutaan boikotoida ikivanhaa Internet Explorer 6-selainta.

Tuo vuonna 2001 käyttöönotettu selain aiheuttaa kehittäjille päänsärkyä, sillä verkkopalveluihin täytyy tuota selainta varten tehdä omia epästandardeja säätöjä ja ylimääräistä työtä. Microsoft ei halua luovuttaa selaimen tuesta, van vetoaa siihen, että käyttäjien pitää saada valita.

Käyhän se tietysti niinkin. Jos käytät vielä vanhaa IE6-selainta, niin nyt on aika joko päivittää se uudempaan versioon tai vaihtaa kokonaan toiseen kuten Firefox tai vaikkapa Googlen Chrome.

IE6:n on aika painua netin historian unholaan.

perjantaina, elokuuta 14, 2009

Vaalirahoista asian ytimeen

Nyt kun puolueet ja media ovat kilvan julkistaneet vaali- ja puoluerahoittajia, päästään mediakohusta itse asian ydinkysymykseen: Mitkä ovat rahoittajien intressit ja miten poliitikot ovat niihin vastanneet?

Luonnonsuojelujärjestöt ovat pistäneet merkille, että puolueiden rahoittajissa on mukana ydinvoimalobby näkyvällä panoksella. Rahoitukseen ovat osallistuneet ainakin Fortumin hallituksen entinen puheenjohtaja, ydinvoimalalupaa havittelevat TVO ja Fennovoima sekä ydinvoiman lisärakentamista äänekkäästi ajavat Elinkeinoelämän keskusliiton TT-säätiö sekä Metalliliitto.

Mainitsematta k-sanaa, valtakunnan päättäjien myötämielinen suhtautuminen tarpeettomaan lisäydinvoimaan tulee näiden paljastusten jälkeen ymmärrettävämmäksi. Samaan aikaanhan kansakunta ei ole ensinkään yhtä varauksettoman ihastunut samaan ajatukseen.

Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Maan ystävät vaativatkin kansanäänestystä ydinvoimasta.

Demokraatian turvaamisen kannalta nykyisessä tilanteessa ehdotus ei ole ollenkaan huono. olisi oikeastaan järjen ja demokratian pilkkaa, jos hallitus ja eduskunta nyt runnoisivat lisäydinvoimapäätökset läpi.

Valokuvatorstai: Parasta kesässä

Valokuvatorstai palailee kesälomilta ainekirjoituksen perinteitä kunnioittaen aiheella "Parasta kesässä". Vastataan haasteeseen perinteitä kunnioittaen sopivasti epätasapainoisella luontokuvalla:
Parasta kesässä

Jenkkien äänestyskoneet murrettiin

Muistammehan kaikki sen sekoilun, jonka suomalainen sähköisen äänestämisen epäonnistunut kokeilu sai aikaiseksi?

Kokeilun selvittelyiden jälkimainingeissa puhuttiin siitä, miten asioita pitää parantaa ja saada homma teknologisesti toimimaan.

Yhdysvalloissa on sähköistä äänestämistä harjoitettu hajanaisella menestyksellä jo aikoja. MikroPC kertoo, että yhdysvaltalaisessa yliopistossa on murrettu vaivaa nähden rittäin turvallisena pidetty Sequoia AVC -äänestyslaite ilman, että tutkijoilla oli käytössään laitteen lähdekoodia.

Murron lopputulos on se, että periaatteessa tälläkin laitteella vaalin tuloksen muuttaminen onnistuu nyt muutamassa minuutissa. Tietysti se vaatii sitä, että itse laitetta pääsee käsittelemää, mikä ei tietysti ole ihan helppoa, mutta mahdollista.

Tämä on yksi muistutus siitä, että murtamatonta tietotekniikkaa ei ole, eikä äänestykseen pidä lisätä epävarmuustekijöitä tai mahdollisuuksia tuloksen manipulointiin. Jos sitä nyt ei vielä ole vähin äänin tehty, niin sen sähköisen äänestämisen voi haudata kokonaan.

torstaina, elokuuta 13, 2009

Microsoft Wordin myynti kiellettiin

Yhdysvalloissa teksasilainen oikeusistuin päätti kieltää tietotekniikkayhtiö suositun Microsoft Office -paketeistakin löytyvän tekstieditori Wordin myynnin Yhdysvalloissa. Syy on patenttirikkomus.

Oikeuden mukaan Microsoftilla on 60 päivää aikaa lopettaa Wordin myynti ominaisuuksilla, joilla käyttäjät voivat avata räätälöityä xml-koodia sisältäviä xml-, docx-, tai docm-dokumenttiformaatteja. Lisäksi yhtiön pitää maksaa korvauksia patentin oikeuden omistavalle i4i-yhtiölle.

Noh, Microsoft aikoo valittaa päätöksestä. Lisäksi se voi poistaa tuon ominaisuuden Wordista tai kiertää patentin jollain lisäosalla tai muulla sellaisella.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Microsoft on maksamassa korvauksia ohjelmistopatenttirikkomusten vuoksi.

Kannattaiskohan ihan oikeasti miettiä mitä hyötyä näistä ohjelmistopatenteista on ja kuka niistä oikeasti hyötyy? Tässä tapauksessa nyt ei välttämättä ole mistään isosta asiasta, mutta lähtökohtaisesti tästä on vain haittaa tavalliselle kuluttajalle.

Tuskinpa tämä Microsoftillekaan iloksi on.

EDIT 14.8.2009:
Ossi Mäntylahti kirjoittaa Tietokone-lehden blogissaan aiheesta tarkemmin ja todeten, että i4i-yhtiön kiistan aiheuttanut patentti kiistan on "täyttä huttua".

Luonnonmetsien hävittäminen seis

YLE Uutiset kertoo tänään, että maailman luonnonmetsien hävittäminen, eli metsän raivaus ja alueen muuttaminen muuhun käyttöön, aiheuttaa 17 - 20 prosenttia maailman kaikista ilmastopäästöistä.

Suomalainen metsätalouden asiantuntija Markku Kanninen sanoo, että metsien hävittämisen hillitseminen olisi hyvä ja nopea tapa vähentää päästöjä.

Hänen pointtinsa on se, että esimerkiksi energiantuotannon ja teollisuuden prosessien muuttaminen kestävälle pohjalle vaatii aikaa. Metsien kohdalla riittää, kun ne vain jätetään rauhaan.

Ongelmatonta se ei tietenkään ole, sillä maapallon väkiluvun kasvaminen aiheuttaa painetta ottaa yhä uutta maata viljeltäväksi ja usein se tehdään raivaamalla sademetsiä. Maanomistajille pitäisi antaa riittävä korvaus, löytää vaihtoehtoinen tulonlähde ja kehittää tehokkaammta ravinnontuotantotavat.

Kannisen tutkimuslaitos CIFOR:n arvion mukaan kyse ei ole valtavista summista, sillä metsien hävittämisen puolittaminen maksaisi 10-30 miljardia dollaria vuodessa. Hän ei tarkoita, että metsät pitäisi irroittaa taloudellisesta toiminnasta, vaan olennaisinta on se, että metsiin sitoutunut hiili pysyy myös siellä.

* * *

Metsien ja erityisesti luonnonmetsien säilyttäminen ei yksin riitä hoitamaan ilmasto-ongelmaa, mutta parantaisi mahdollisuuksia selvitä pahimmasta.

Periaatteessahan keino on tosiaan helppo, ei hakata metsiä. Jätetään siis ne silleen, eikä käytetä energiaa hakkaamiseen. Kuten Kanninen toteaakin, tuo ei ole noin helpooa, vaan vaatii aktiivisia poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimia. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta.

Metsien, erityisesti vanhojen metsien, suojeleminen palvelisi myös muita olennaisia tärkeitä pyrintöjä kuten esimerkiksi biodiversiteetin suojelemista.

Suomi on metsien maa, tällaista mielikuvaa on ainakin yritetty pitää yllä. Meillä on vanhoja aarniometsiä ja niitä hakataan edelleen. Niin ei ole mikään pakko toimia.

Tässä on yksi asia, jossa Suomi voisi näyttää tietä ja ajaa asiaa aktiivisesti, kunhan oma piha on ensin hoidettu kuntoon.

keskiviikkona, elokuuta 12, 2009

Perseidit ovat täällä taas

Perseidit ovat jälleen täällä. Kuluvan vuoden perseidimaksimi on Suomessa nähtävissä ensi yönä 12.-13.8.2009. perseidiejä voinähdä taivaalla heinäkuun 17. ja elokuun 24. päivän välisenä aikana.

Perseidit ovat kenties kaikista meteoriparvista kuuluisampia ja niiden kirjallinen historia ulottuu aina vuoteen 36 jaa ja kiinalaisiin aikakirjoihin. Kuten kaksi vuotta sitten tuli kirjoiteltua, perseidit ovat tähdenlentoparvi, joka on peräisin Swift-Tuttle -komeetasta, joka löydettiin vuonna 1862 sen ohittaessa Maan.

Eli. Jos et yöllä saa unta ja taivas on pilvetön, on olemassa huonompiakin ideoita kuin mennä ulos katselemaan taivaalle.

Ikonofobiaa ja tunteen pelkoa

Uusimmassa Tiede-lehdessä dosentti Veijo Hietala pohdiskelee television katselemattomuuden syitä akateemisten tai muuten vain fiksujen kansalaisten keskuudessa. Hän Kyseenalaistaa ajatusta, että television epä-älyllisyys tai viihteellisyys olisivat perimmäisiä syitä.

Hietala tarjoaa asenteiden taustalle ikonofobiaa, kuvan pelkoa, ja sen taustalle vieläkin syvällisempää pelkoa eli tunteen pelkoa. Liikkuva kuva kun herättää meissä aina tunteita. Kuvapelot liittyvä Hietalan mukaan kuitenkin aina populaarikulttuuriin. Siispä television alhainen arvostus saattaakin johtua siitä, että televisio on alunperin mielletty populaarikulttuuriksi. Televisioon ei liity taiteellista tai kulttuurista hohtoa.

Hietala heittää haasteen: "Katsokaa päivittäin viikon verran vaikka Yle-Teemaa. keskustellaan sen jälkeen television epä-älyllisyydestä ja viihteellisyydestä."

Tieteellisessä mielessä en pysty arvioimaan tai olemaan Hietalan kanssa samaa tai eri mieltä. Hän voi hyvinkin olla asian ytimen jäljillä jossain kontekstissa.

Kokska kyseessä ei varsinaisesti ollut tieteellinen artikkeli, niin pähkäillään asiaa nyt hetki, koska tässä blogissa on digikieltäydytty (mikä on tarkkaan ajatellen eri asia mitä Hietala tarkoittaa) suureen ääneen.

Kuten Sedis blogissaan aikanaan kirjoitti digikieltäytyjistä, "moni on televisiokatselukieltäymyksestään huolimatta visuaalisen suurkuluttajia. He käyvät elokuvissa, festivaaleilla, taidenäyttelyissä ja monissa elävän kulttuurin riennoissa".

Sediksen argumentti toimii myös tässä taloudessa. Ei kuvaa, visuaalisuutta tai edes viihdettä sinänsä ole tarpeen pitää mitenkään arvostukseltaan alhaisena. Pointti populaarikulttuuristakaan ei itsessään oikein toimi, sillä se on osa informaatiovirtaa ja viihdyttävää. Se on oma aiheensa, jota jopa mielellään pyörittelee esillä. Kelvatkoon esimerkiksi nyt tuo tämän blogin sunnuntaiklassikoiden sarja.

Sille taas ei voi mitään, että television tarjonta itsessään on ollut ja on näköjään edelleenkin jotain sellaista, mikä ei vaan herätä yhtään mitään tarpeita tai haluja. Se on keskimäärin tyhjää tai tyhjää uusintana. Kun samaan aikaan sitä tunnetta ja muuta vastaavaa löytää myös kuvan ääreltä toisaalta tai muita teitä pitkin, itse valittuina ajankohtina, on hieman hankalaa työntää Hietalan ajatusta ikonofobiasta tai vastaavasta.

Yksi konkreettinen asia digikieltäymisen taustalla oli se, että digitelevisio toteutettiin tyhmästi. Silloin ei ollut mitään Yle-Teemaa olemassakaan ja vaikka olisikin, se ei olisi suhtautumista tapaan toteuttaa idea muuttanut mitenkään.

Taustalta voi löytää hieman muutakin. Kun televisiota ja sen kulttuuritarjontaa ei ole saatavilla suorana virtana olohuoneen nurkasta, vapaa-ajan ja energian täyttää jokin muu.

Se jokin muu ei ole samalla tavalla ulkoa ohjelmoitua kuin televisio kaikkinen kanavineen. Esimerkiksi kirjan, lehtien, netin tai monen muun kohdalla oman tekemisen valinnan logiikka on toisenlainen. Se ei ole kiinni siitä miten ohjelmakartta rakennetaan ja silloin voi olla laajemmin oman ajankäyttönsä kanavapäällikkö. Vapausasteiden määrä omassa elämässä kasvaa, kun ei ole henkistä tai mitään muutakaan tarvetta "seurata jotain sarjaa".

Televisio konseptina on yksinkertaisesti jotain sellaista, mitä ei vaan koe tarvitsevansa. Toisin kuin kenties sitä kuvaa ja niiden välittämää tunnetta.

Mitä tulee Hietalan haasteeseen, niin enpä ota vastaan. Yksi valittu julkisen palvelun kanava ei riitä siihen, että koko median olemuksesta pitäisi tehdä aiemmasta poikkeavia päätöksiä.

Lisäksi on myös niin, että yksi kelvollinen kanava (jos siis oletetaan Yle-Teeman olevan sellainen) ei riitä syyksi maksaa televisiosta eikä se muuta sitä näkemystä, joka koko välineen konseptiin liittyy.

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Älyttömiä uutisia #2

Aika palata hetkeksi muutamien vähän siinä-ja-tässä olevien uutisten pariin.

Kotimaat

Kun uutispalvelusta lukee otsikon "Helsingissä voi nyt hiihtää helteelläkin", voi hyvällä syyllä kysyä "miksi ihmeessä niin pitäisi voida tehdä?"Kysehän on tietysti hiihtohallista ja vieläpä yksityisestä sellaisesta.

Energiaa yritetään luoda tällaiseen laitokseen uusiutuvilla energiamuodoilla ja toisaalta hukkalämmön talteenotolla. Muuten hyvä, mutta nämä eivät vielä ole käytössä.

Idea on kuitenkin osoitus siitä, ettei olennainen ole vielä ilmastonmuutoksen kanssa mennyt perille. Meillä vaan ei ole varaa jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa ja että kaikkea pitää saada tehdä.

Ulkomaat

Viime jaksossakin käsiteltiin Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin mahdollista vankeustuomiota siksi, että joku onnistui uimaan hänen talolleen, missä häntä on pidetti vuosikausia poliittisessa kotiarestissa.

Nyt tuomio on sitten julistettu. Tuomioistuin totesi jo valmiiksi poliittisista syistä rangaistun lisää sylliiseksi ja määräsi Suu Kyin kolmeksi vuodeksi vankilaan.

Eipä hätää armollinen sotilasjuntta saapui parahiksi kuitenkin paikalle ja antoi armoa sen verran, että Suu Kyi joutuukin 18 kuukaudeksi takaisin kotiarestiin.

Tämä sotilasjuntan "armo" on pelkkää huijausta. Kannattaa muistaa, että itseasiassa Aung San Suu Kyi on kotiarestissa siksi, että hänen puolueensa Kansallinen Demokratia voitti vuoden 1990 vapaat vaalit. Hän on poliittinen vanki ja hän on saanut myös Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991.

Kotiarestikin on pelkkää farssia, kuten koko oikeudenkäynti. Nyt asetettu 18 kuukauden kotiarestikin tietää sitä, ettei Suu Kyi voi osallistua ensi vuonna kaavailtuihin vapaisiin, rehellisiin ja kaikille avoimiin vaaleihin.

EDIT klo 22.34
Meinasikin unohtua vielä yksi viime päivien uutinen.

Toimittaja Anna Politkovskajan murhan oikeudenkäynti on käynnistetty uudelleen, mutta oikeuden mukaan sitä varten ei tarvita uutta todistusaineistoa. Syksyllä 2006 murhatun Politkovskajan murhaa on jo puitu oikeudessa ja syytettynä on ollut neljä miestä, joita kuitenkaan ei syytetä suoraan murhasta ja heidät on vapautettu kerran.

Keskimäärin kaikki muut paitsi oikeus itse näyttävät olevan tästä yllättyneitä.

Tämäkin asia on mennyt jo oikeudenkäytön irvikuvaksi.

Vaalirahakohu jatkuu ja ihan syystä

Puolueet eivät ole puolue- ja vaalirahoituskohun jatkuessa oppineet kovinkaan nopeasti, että ainoa tapa edetä asiassa on avoimuus ja se, että tehdään avoimuuteen perustuvia ratkaisuja.

Yhä edelleen komiteat miettivät ja media kaivaa pala palalta totuutta esiin. Tässä demokratian kannalta vähemmän jännittävämmässä jatkokertomuksessa ei vieläkään ole kaikki selvillä, vaikka nyt tiedetää valtionyhtiöiden tukeneen puolueita sadoilla tuhansilla, ay-liikkeen tukeneen vielä suuremmilla summilla eräitä valittuja puolueita ja kielipoliittisen säätiön tukeneen yhtä puoluetta miljoonaluokan lahjoituksilla.

Sinänsä sillä ei ole merkitystä demokratian kannalta, onko ulkoinen tuki saatu yrityksiltä vai korporaatioilta. Riippuvuus on olemassa rahan lähteestä riippumatta. Silläkään selityksellä ei ole merkitystä, että ulkoinen tuki on annettu jotain "koulutusta", "kokouksia" tai vastaavia varten, sillä se on vain tuen kohdentamista toisaalle, mistä vaalituki voidaan koordinoida sitten muita teitä pitkin.

Pelkästään vallirahoitukseen annettujen erojen tarkasteleminen on vain osa totuus, pitää katsoa puoluerahoitusta kokonaisuutena.

Valtionyhtiöiden vaalirahoitus sen sijaan ei ole ongelmatonta lainkaan. Kyseessä on loppupelissa kansalaisten ja äänestäjien omistuksessa olevat yhtiöt, joiden liiketoimintaa tehdäkseen pitäisi olla samalla viivalla muiden yritysten kanssa. Liiketoimintaan ei kuitenkaan kuulu vaalien tai puolueiden rahoittaminen.

Valtionyhtiöiden rahoitusmahdollisuuksien perusteleminen esimerkiksi jollain sellaisella, että myös niillä on oltava mahdollisuus siihen, ei kestä päivänvaloa. Tällainen perustelu vain todentaisi sen, että rahalla saa vaikutusvaltaa, mitä myös valtionyhtiöt tarvinnevat joskus.

Koska tällaista perustetta ei ole esitetty, voidaan valtionyhtiöiden mahdollisuudet rahoittaa vaaleja ja puolueita poistaa tehokkaalla omistajan eli valtion ohjauspolitiikalla. Tarvittaessa asia hoituu säätämällä pari näppärää lakia, jolla asia estetään.

Tulevia vaali- ja puoluerahoituksen kiemuroita pähkäillään siis edelleen komiteassa ja joitain ehdotuksia on julkisuuteen asti päätynyt. Vaikka avoimia ratkaisumalleja on sovellettavaksi olemassa, yhä edelleen (suuret)puolueet näyttävät vikuroivan väistämättömän edessä.

Tästä julkisuuskurimuksesta niitä ei päästä mikään muu kuin aito avoimuus, ei selittely tai mikään muu sellainen. Esitetyt katot ilmoitusvelvollisuuksille ovat edelleen olleet sellaisella tasolla, joka mahdollistaa pelailun, piilottelun ja median hyörinnän asian ympärillä

YLE on muuten kerännyt oikein teemasivun tämän kohun pirstaleisen informaation jäsentämiseksi.

Kaikki ei vieläkään ole tullut julkisuuteen, mutta hiljalleen tulee. Mitä vaikeammaksi puolueet itselleen asian tekevät, sitä huonommin ne itsensä suhteessa äänestäjiin ja mediaan positioivat.

Puolueiden pitäisi olla avoimuuden puolella, eikä sitä vastaan kuten ne nyt näyttävät olevan. Miksi avoimuutta ei voi niinkin julkisessa toiminnassa käyttää voimavarana?

Kokonaan toinen asia on se, miten asia vaikuttaa lyhyellä tai pitemmällä aikavälillä puoluerahoitukseen. Tuskin se ainakaan kannustaa ketään tukemaan poliittista toimintaa, mikä sinänsä on nykyisessä median kyllästämässä maailmassa tavallaan harmi.

Vaalien lähestyessä yksi ongelma on se, miten ehdokkaat ja puolueet saavat äänensä esiin. Ilman rahaa se ei nykyään onnistu.

Kannattaisikohan puolueiden aidosti pohtia miten nettiä voisi käyttää mikrolahjoitusten tai vastaavien keräämiseen?

Mikko Välimaa kirjoittaa HS:ssä:

Rahoituskytkösten paljastuessa äänestäjillä on entistä paremmat eväät tulkita, kuka maassa valtaa käyttää ja miten. Vaikka toisensuuntaisiakin kantoja on esitetty, väitän, että nyt käynnistynyt prosessi palvelee kansanvaltaa – ja näkyy vielä myös aallonpohjaan vajonneen äänestysprosentin nousuna.
Välimaan kanssa on helppoa tai vähintäänkin mahdollista olla samaa mieltä.

Aika loppuu kesken ilmastoneuvotteluissa?

Kuluvalla viikolla Kööpenhaminan joulukuussa pidettävää ilmastokokousta valmistelevat noin 180 maan neuvottelijat ovat kokoontuneet Bonniin säätämään sopimustekstejä.

YK:n ilmastonmuutossihteeristön päällikkö Yvo de Boer sanoi maanantaina, että aika on loppumassa. Hän sanoi kokouksen aluksi, että haasteena on saada tiivistettyä tekstiä. Töitä riittää, sillä sopimusluonnos on paisunut 200 sivun mittaiseksi eepokseksi.

De Boerin mukaan Bonnin neuvotteluiden yksi keskeinen aihe on se, miten rikkaat maat aikovat osoittaa johtajuutensa päästöjen vähentämisessä.

Hän kommentoi myös aiempaa Major Economics Forumin pyrkimystä rajoittaa päästöjä 80 % vuoteen 2050 mennessä ja rajoittaa lämpötilan nousu 2° C:een. De Boer totesi, että memme tosiaankaan ole tiellä, jolla lämpötilan nousu rajoitetaan alle 2° C:een.

Hänen mukaansa on kuitenkin olemassa suuri poliittinen tahto saada Kööpenhaminassa sopimus aikaiseksi.

Töitä on todellakin tehtävä, jotta paperit saadaan Kööpenhaminan kokoukseen mennessä kasaan. neuvottelijat kokoontuvat Bonnin jälkeen vielä syyskuussa Bangkokissa ja marraskuussa Barcelonassa.

Sopimusten ja sen sisältöjen osalta kriittiset ajat ovat todellakin käsillä. Varsinkin teollistuneilta mailta vaaditaan nyt pelkän poliittisen tahdon lisäksi konkretiaa siinä miten esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän rahoitus hoidetaan ja miten kehitysmaita tuetaan koko maapalloa koettelevassa ongelma ratkaisussa.

Tähän tarvitaan myös kansalaisyhteiskuntaa ja esimerkiksi kuluttajia. Kansalaisyhteiskunnan tehdävänä on painostaa ja tukea päättäjiä oikeiden päätösten teille. Kuluttajien täytyy oppia tekemään valistuneita päätöksiä.

Neuvotteluprosessin kohdalla päättäjiltä vaaditaan vastuuntunoa ja rohkeutta tehdä hankalia ja kalliitakin päätöksiä. Muuten kansalaisyhteiskunnan velvollisuus saattaa olla toimia, kuten Leo Stranius kirjoittaa SLL:n ilmastoblogissa:
"Mikäli joulukuun 18. päivänä Kööpenhaminassa tulos näyttää ilmaston kannalta laihalta, on kansalaisyhteiskunnan tehtävä saartaa neuvottelijat kokouspaikalle siihen asti, että kunnollinen sopimus saadaan aikaiseksi. Ulos neuvotteluista ei ole muuten tulemista."

maanantaina, elokuuta 10, 2009

Liian halpaa sähköä - ei ydinvoimaa

Tekniikka & Talous kertoo:

"Ison-Britannian ydinvoimasuunnitelmat ovat joutumassa vastatuuleen, sillä ranskalaisella EDF:llä (Électricité de France) ei välttämättä ole varaa rakentaa uusia voimalaitoksia."
Firman on ollut tarkoituksena rakentaa Iso-Britanniaan 5 uutta ydinvoimalaa vanhojen ja rapistuvien laitosten tilalle. Näistä 4 on nyt menossa puihin, koska sähkö on liian halpaa.

Siis hetkinen. Meille suomalaisillehan ydinvoimalobby selittää ja selvittää, että nimenomaan ydinvoimalla sitä halpaa energiaa tehdään, joten ei kai sen hinnan alhaisuuden pitäisi mikään ongelma olla.

EDF haluaisi nostaa kotimaassaan Ranskassa sähkön hintaa peräti 20 % seuraavien 4 vuoden kuluessa. Hallitus tosin ei ole suostumassa kuin 2,3 % korotuksiin kolmessa vuodessa. EDF:n laitokset rakentaisi meillä Suomessakin töpeksinyt Areva.

Siis yhtiö haluaa nostaa sähkön hintaa roimasti, jotta ydinvoimasta tulisi kannattavaa?

Jotta yhtälöstä tulisi vielä hullunkurisempi, niin kannattaa muistaa että Suomessa sähkön hinta on vielä Ranskaakin halvempi.

Mitenköhän sellaisesta, mikä ei ranskalaisilla tai brittiläisillä hinnoilla tule kannattavaksi, saadaan muka Suomessa tuottoisaa? Arvatenkin tähänkin on olemassa jokin myyvä selitys.

Vesiteknologiaa

IBM on nähnyt valon. Se aikoo kehittää vesiteknologiaa.

Yhtiössä uskotaan, että veden säätely on yksi keskeisiä uusia tarpeita ilmaston lämmetessä. Nykyisellään veden valuminen hukkaan aiheuttaa yrityksille miljardiluokan tappiot.

Vedenkäyttön säätelyyn, tehostamiseen ja valvotaan liittyvällä teknologialla - vesiteknologialla - arvioidaan olevan jo lyhyen ajan kuluttua 10 miljardin dollarin markkinat maailmalla. Busineksen pomppaamista oikein kunnolla esiin odotetaan jo 3-5 vuoden sisällä.

Näin varmkaankin on, sillä kuten uutinen kertoo:

Hallitukset, sijoittajat ja ihmisoikeusaktivistit ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että puhdas vesi tulee olemaan hupeneva hyödyke tulevalla vuosikymmenellä. Sadat miljoonat ihmiset elävät jo nyt vailla puhdasta vettä, ja ongelman oletetaan pahenevan ilmastonmuutoksen edetessä.
Vedestä on jo tullut ja on yhä enenevissä määrin tulossa kriittinen resurssi liiketoiminnassa ja yhteiskunnissa. Sen ympärille muodostuu liiketoimintaa, jonka ei tarvitse olla mitään sellaista mihin savupiipputeollisuuden aikana on totuttu.

lauantaina, elokuuta 08, 2009

Some day classic: Green Onions

Jotkut biisit nyt vaan ovat niin viileitä, että on ihan pakko joskus soittaa. Tässä on cooleinta viihdemusiikkia kautta aikain (toimii parhaiten nupit kaakossa):

Green Onions on Booker-T. & the M.G.'s:in kappale vuodelta 1962. Kappale on myös saman nimisen albumin avausraita. Green Onions-albumi oli myös Booker-T. & the M.G.'s:in debyyttialbumi.

Kappale nousi Billboard Hot 100-listalle syyskuussa 1962, missä se sitten pysyikin 16 viikkoa ja korkein listasijoitus oli 3. Biisi on rankattu myös Rolling Stone-lehden 500 greatest songs of all time-listalla sijalle 85.

Booker-T. & the M.G.'s on instrumentaalisoulia soittava yhtye, jonka alkuperäiset jäsenet olivat Booker T. Jones (urut, piano), Steve Cropper (kitara), Lewie Steinberg (basso), and Al Jackson Jr. (rummut). Vuonna 1965 Steinberg korvattiin Donald "Duck" Dunnilla. Al Jackson Jr. murhattiin vuonna 1975.

Green Onionsin levytyksen aikoihin Jones oli vain 17-vuotias ja muut bändin jäsenet 20-vuotiaita. Legendaarisen soul-levymerkin Staxin Jim Stewart löysi Booker-T. & the M.G.'s:in levytysstudiosta, missä he sessioiden välillä soittelivat omin päin ja Stewart ihastui kuulemaansa.

Läpi 1960-luvun Booker-T. & the M.G.'s tai sen jäsenet soittivat omien levytysten lisäksi sellaisten suuruuksien kuin Otis Redding, Sam & Dave, Albert King, Johnnie Taylor, Eddie Floyd, The Staple Singers, Wilson Pickett ja Delaney & Bonnie levytyssessioissa taustabändinä. Käytännössä Booker-T. & the M.G.'s oli Staxin house-bändi noina vuosia.

Yhtye levytti Staxille aina vuoteen 1971 asti. Matkan varrelle mahtuu esimerkiksi sellaiset hitit kuin Boot-Leg (Yhdysvaltojen R&B-listalla 10.), Hip Hug Her (6.), Groovin' (10.) ja Time is Tight (7.). Kappale Soul Limbo nousi brittilistalla sijalle 30 vuonna 1968.

Myös The Beatlesin ja erityisesti John Lennonin kerrotaan olleen vankka Booker-T. & the M.G.'s-fani. Lennon kutsui yhtyettä nimellä "Book a Table and the Maitre D's". Lennonin kerrotaan myös aina halunneen kirjoittaa instrumentaalibiisin Booker-T & the M.G.'s:ille. Lennonin toive toteutui yhtyeen levytettyä levyn McLemore Avenue, joka sisältää pelkästään The Beatles-materiaalia. Levyn nimi tulee Staxin studion osoitteesta Memphisissä ja levyn kansi on eräänlainen parodia The Beatlesin Abbey Road-albumin kuuluisasta kannesta.

Vuonna 1977 yhtyeen jäsenistä Cropper ja Dunn olivat mukana The Blues Brothers Bandissä ja siis myös elokuvassa The Blues Brothers vuonna 1980. He uusivat myös roolinsa vuoden 1998 leffassa Blues Brothers 2000.

Booker-T & the M.G.'s:in parhaat vuodet ajoittuvat 1960-ja -70-luvuille, mutta yhtye on toiminut ja tuottanut materiaalia senkin jälkeen. Viimeisin albumi voudelta 2009, jolloin Booker-T Jones julkaisi albumin Potato Hole.

Booker-T. & the M.G.'s on niitä kuolemattomia R&B-taustaisia yhtyeitä, jotka ovat antaneet lähtemättömän vaikutteensa musiikkimaailmaan, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet suurelta yleisöltä hieman varjoon.

Video on vuoden 1967 Hit the Road, Stax!-kiertueelta. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja: