tiistaina, tammikuuta 27, 2009

Uusintatelevisio

Muutama päivä sitten liikenne- ja viestintäministeriö antoi ulos lehdistötiedotteen, jonka mukaan

"Monet suomalaiset tv-kanavat tarjoavat yhä enemmän ohjelmien uusintoja. TV1:n, TV2:n, MTV3:n ja Nelosen tarjonnasta hieman yli kolmannes oli uusintoja, Subtv:n ja FST:n ohjelmistosta 40 prosenttia ja JIM:n tarjonnasta noin puolet."
Tiedot perustuvat Suomalainen televisiotarjonta 2007-julkaisuun.

Lähtökohtaisesti näin digitaalisena aikana numerot vaikuttavat lähinnä masentavilta ja hämmästyttäviltä. Jos kerran kansakunnalla on niitä tallentavia digibokseja yms. tallennusvälineitä, niin miksi niitä uusintoja sitten pitää lähettää?

Ei ilmeisesti ainakaan katsojien vuoksi vai toivovatko katsojat samojen sarjojen uusintoja uusintojen perään?

* * *

Viikonloppuna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun viimeisetkin analogiset lähetykset loppuivat.

Kuten jo Vaiheisen digikieltäytymisen puolivuotistarkastelussa todettiin, ilman digiboksia ja televisiolupaa ei jää mistään todellisesta paitsi. Mitään tarvetta uusintojen katsomiselle ei ole. Entinen television paikka on otettu jo muuhun aktiiviseen käyttöön.

Itseasiassa televisio on viime aikoina näyttäytynyt entistäkin jäykempänä ja jollain tavalla tyhmempänä mediana, kun sitä on tarkastellut passiivisesti ikäänkuin kyseisen kulttuurin ulkopuolelta.

Itseasiassa vähäinenkin television katseleminen joissain tilanteissa ja paikoissa tuntuu jotenkin alleviivatun yksisuuntaiselta olotilalta. Häiritseväksi tekijäksi nousee helposti se, että on viestinnässä pelkästään vastaanottaja ja toiminnan kohde, ilman mahdollisuutta osallistua.

Tietysti elokuvat ovat asia erikseen sekä jotkut sosiaaliset tilanteet, joissa television ohjelma on kenties katalyytti keskustelulle tai aktiivisemmalle olemiselle.

* * *

Edellä mainitusta julkaisusta ilmenee myös sellainen kuvio, että YLE:n kanavien tarjonta keskittyy kotimaahan ja Eurooppaan, kun taas Pohjois-Amerikkalaisen ohjelmatarjonnan osuus muilla kanavilla (pl. Urheilukanava ja The Voice) on selvästi suurempi.

Anekdootti sinänsä.

8 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Ai mikä televisio!

Vaiheinen kirjoitti...

Heh.

Hyvin tiivistetty. Melkein olisin voinut itsekin asian ilmaista noilla sanoilla.

Olisi tullut vaan vähän lyhkäisempi postaus:-)

planeetta kirjoitti...

Jokuhan sitä ehdottikin, että lupamaksun voisi hoitaa lähettämällä kuitin edellisen vuoden maksusta ja kirjoittamalla siihen "UUSINTA".

Oikeasti olen sitä mieltä, että TV:stä tulee hyviä ohjelmia, ja telkku.com:illa on hyvä valikoida niistä kiinnostavimmat.

Vaiheinen kirjoitti...

Heh. Noh, ainakin kerran kolmessa vuodessa se olisi paikallaan:-)

En kiistä etteikö hyviäkin ohjelmia tulisi, mutta konsentraatio koko tarjonnasta on vaan sellainen, että hinta-laatusuhde menee minusta turhan alhaiseksi.

Sokea kana kirjoitti...

Minulla televisio on kyllä vanhalla paikallaan, sulassa sovussa perintöryijyn ja sukuraamatun kanssa - erään aikakauden kulttuurisena todisteena.

Vaiheinen kirjoitti...

Sitäpä se olisi tuossa nurkassa ollutkin, perinnehuonekalu. Tosin kannatan ehkä enenmmän sellaista funktionaalista sisustusideologiaa, jonka perusteella lattiapinta-alaa voidaan käyttää hyödyllisesti.

Tosi, jos aikakaudestamme pitäisi jokin perinnenäyttely perustaa, niin telkkari olisi varsin herkästi koko homman keskipisteenä.

Inkivääri kirjoitti...

Television ohjelmat ja uusinnat ovat tulleet tutuiksi selkävaivan kanssa - jahkas paranen en jää kaipaamaan;)

Vaiheinen kirjoitti...

Pikaisiin paranemisiin sitten vaan :-)