Tarkastuspiste

Tänään on tullut kuluneeksi tasan 7 vuotta siitä, kun digitaalitelevisio otettiin käyttöön virallisesti Suomessa eli 27.8.2001. Analoginen lähetys ei ole 1.3.2008 alkaen enää näkynyt kaapeliverkoissakaan. Siirtymävaiheessa noin 50000 televisiolupaa irtisanottiin, joskin osa lupansa irtisanoneista on palannut takaisin ruudun ääreen luvan kera. Silti televisiolupia Suomessa on alle 2 miljooaa kappaletta, kun kotitalouksia on noin 2,4 miljoonaa.

Vaiheisen taloudessa ei ole kaapelista tulevaa televisiosignaalia siis seurattu maaliskuun alun jälkeen. Digikieltäytyminen on pitänyt. Kohta tulee siis puoli vuotta täyteen ilman televisio-ohjelmia.

Mitä siitä on seurannut? Tosiasiassa ei kovinkaan paljon mitään. Vieroitusoireista ei ole ollut tietoakaan.

Aikaa on riittänyt enemmän musiikille, kirjallisuudelle, kulttuurille, netissä roikkumiselle ja sosiaaliselle elämälle. Mitään ei ole tarvinnut suunnitella minkään kanavan mielenkiintoisen tai vähemmän mielenkiintoisen ohjelmatarjonnan vuoksi.

Olennaisin havainto on kenties se, että televisiottomuuden myötä ei mitään olennaista ei ole menetetty. Maailman uutisvirrassa ja tapahtumien kulussa on pysytty hyvin mukana. Tapahtumien taustoja ja mielenkiintoista kulttuuritarjontaa on pystynyt seuraamaan muista lähteistä ja tapahtumista. Sivistymisen laatu ja määrä ei tiettävästi ole olennaisesti muuttunut, pikemminkin parantunut kuin heikentynyt, jos kumpaakaan.

Työpaikan kahvipöytäkeskustelujen perusteella myöskään ohjelmatarjonnassa ei ole tapahtunut mitään radikaalia. Samojen sarjojen seuraavia tuotantokausia pyörii yhä edelleen. On toki esimerkiksi elokuvia, jotka olisi mielellään saattanut katsoa, mutta niillekin tarvittaessa löytynee muut tilaisuudet.

Vaakakupin positiivisella puolella on mm. se, ettei minkään sarjan tai vastaavan takia ole tarvinnut edes pohtia esimerkiksi nukkumaanmenoaikoja tai minkään muun tekemisen priorisointeja. Vapausasteita elämässä on hieman enemmän.

Yksi havainto on se, että joillekin tuttaville (varsin monelle itseasiassa) on näiden kuukausien varrella ollut sangen suuri yllätys se, ettei joku seuraa televisiota. "Miten voit elää ilman televisiota?" Ymmärrettävä kysymys sinänsä. Toisaalta, koska televisiottomuus on tätä nykyä tässä taloudessa normaali olotila, sitä tulee pohtineeksi, miksi se itseasiassa on jotenkin erikoista?

Onnellisuuden määrään ja laatuun signaalittomuudella ei myöskään ole ollut mitään merkitystä. Tylsyyden torjuntaa ei ole tarvinnut harjoittaa.

Tällä tiellä jatketaan.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)