sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Sanahaaste

Lepis haastoi Vaiheisen sanahaasteella. Sehän sitten sunnuntain kunniaksi otetaan vastaan.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Ota lähellesi kirja tai lehti
2. Sulje silmäsi
3. Haparoi sanoja kohti
4. Tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. Minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. Kerro se blogissasi
7. Haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot


Ja tästähän se sitten lähtee...

1. Kirjaksi napataan lähin kirja, joka parahultaisesti sattuu olemaan pöydällä. Se on Mac Montandon (toim.), Tom Waits - Takapihan taikuri, (Kustantajana Sammakko ja suomentanut Sami Heino).

2. Silmät kiinni, jep.

3. Plärätään satunnaisesti sivuja johonkin sinne keskelle. Sinne jonnekin...

4. Sormella tökäten keskelle sivua osutaan suoraan väliotsikkoon: MIEKKAKALAMEGAFONIT. (s. 129).

5. Ihan aluksi ajatus kulkee Helsingin vanhaan jäähalliin ja iltaan 6.2.2004. Silloin jäähallissa soitti Kraftwerk, joka oli rakentanut hankalan tilan äänentoiston kertakaikkiaan mainioksi sijoittelemalla kaiuttimia ympäri tilaa. Vaiheinen oli paikalla sattumalta tumma puku päällä ystävänsä kanssa, joka oli aiemmin kertonut yhdestä Otaniemessä järjestetystä esiintymisestä. Siinä oli käytetty kokeellisempia kaiuttimia, muodoltaan kuin miekkakala.

Ajatukset jatkavat matkaa biisiin Radioactivity, jonka aikana bändin takana kulkevassa jättimäisessä videoruudussa juoksee teksti: "Stop radioactivity. Tšernobyl, Harrisburg, Sellafield, Hiroshima, Loviisa". "Loviisa" ei kuulu itse biisin sanoihin, muut kuuluvat.

Paluu takaisin tähän päivään. Miekkakalamegafoni tuo mieleen Tom Waitsin Mule Variations-levyn siivittämänä ne megafonit, joita Waits on käyttänyt musiikintuotannossaan. Joissakin kappaleissa hän huutaa megafonin tai jonkun muun välineen läpi kuin mikäkin matkasaarnaaja julistaessaan sanaansa. Waitsin musiikista tai sanoituksista ei ihan helpolla aina tiedä, onko hänen tarinansa kannanotto vai ei. Ilmeisesti yleensä ei. Tavallista enemmän marginaaleissa noissa lauluissa kuitenkin liikutaan.

6. Ajatuksen kuljettamisen päätepiste on siis marginaali. Musiikissa ja muussa kulttuurissa marginaaleissa on jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin virran keskellä. Marginaalit ovat myös hyödyllisiä, sillä ne antavat sen tilan, missä pieni ihminenkin voi vaikuttaa tämän maailman menoon. Ja kaikkihan me olemme jollain tavalla marginaalissa.

7. Tämän haasteen voivat ottaa vastaan kaikki sellaiset, jotka eivät vielä ole tulleet haasteeseen vastanneeksi.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No jopas sattui. Näillä meidän lukulistan miehillä on se yhteinen tausta siellä New Yorkin Underground-elämässä muinoin 70-luvun alkupuolilla. Ja tietenkin tuo klassinen kohtaus Jarmuschin leffassa 'Coffee and Cicarettes'!

Siispä lisää biographyja lukulistalle tiedossa. Olisiko tuo sitten ensi kesän lomilla.

Tom Waits on kyllä sellainen tyyppi joka kolahtaa Lepikseen kuin seitsemän metrinen halko ja vielä kun tuo avaa suunsa laulamiseen, niin johan sukatkin alkavat pyöriä jalassa ;) Ja sieltäkin löytyisi paljon kelpoa sunday classic soitettavaa.

Vaiheinen kirjoitti...

Niinpäs muuten onkin.

Tuo Waits-kirja on itseasiassa kooste hänestä tehdyistä haastatteluista ja muista lehtijutuista eri vuosilta. Aika ovelia stooreja. On siellä tuon Jarmuchin tekemä haastattelukin niiltä vuosilta, kun tekivät sitä Night On Earth-elokuvaa, mistä löytyy mm. Helsinki Mood biisi.

Aijoo. Ja tuosta kirjasta muuten löytyy pitkä pätkä, joka on tehty siten, että Waits istuu kahvilassa kaverinsa Elvis Costellon kanssa höpöttämässä...

Anonyymi kirjoitti...

marginaalissa tapahtuu, siellä on liikettä ja dynamiikkaa. keskiössä on seisovaa vettä, kaikenlaista pöhöä, ähkyä ja angstia. marginaalista näkee tarkemmin.

jim jarmuschin loistavat elokuvat ovat eräs esimerkki myös siitä. ja miksei myös tom waits.

Vaiheinen kirjoitti...

Totta hirlii. Keskellä on tyyntä ja olematonta liikettä. Aina sitä samaa.

Almamaria kirjoitti...

En nappaa haastetta, vaan hehkutan Waitsia - on se niiiin hieno! Kirja pitänee lukea.

Vaiheinen kirjoitti...

Jep. Kirja on ihan ok. Se koostuu siis herra Waitsista vuosien varrella tehdyistä haastatteluista ja artikkeleista, mistä seuraa tietysti se, että jonkun verran joidenkin asioiden toistoa on ilmassa. Mutta ihan mielenkiintoinen opus.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se sitten luettava, jos siellä Elvarikin on ;)

Vaiheinen kirjoitti...

Kannattaa. Se Elvis-osio on kirjan parasta antia yhdessä Jim Jarmuschin kanssa tehdyn vastaavan keskustelusession ohella.