Virheet

Nyt sitten kyökkifilosofointia.

Täydellisyys on mahdotonta. Vaikka puhekielessä sellaisesta puhummenkin, niin todellisessa maailmassamme on täydellisiä asioita hyvin vähän jos ollenkaan. Jos jotain täydellistä onkin olemassa, se on piilotettu jonnekin luonnon syvimpään olemukseen, ei ainakaan ihmisen toimintaan.

Ihmiset tekevät virheitä. Niitä tehdään virheitä useista inhimillisistä syistä johtuen. Joskus virheitä tehdään, koska osaaminen tai ymmärrys ei riitä. Joskus siksi, että ei välitetä. Joskus ihan vaan vahingossa.

Tietysti voidaan aina keskustella siitä, onko jokin syy vain jonkin toisen osajoukko, mutta se ei ole tässä yhteydessä olennaisinta. Ei sekään ole tässä pohdinnan alla, mitkä syyt ovat virheille kenties hyväksyttäviä ja mitkä eivät.

Olennaista tässä on se, että virheet ovat perimmäiseltä luonteeltaan hyödyllisiä.

Tietysti on olemassa virheitä, joita ei pitäisi tehdä. Lääkärin hoitovirheet eivät ole luonteeltaan hyväksyttäviä, vaikka niissäkin voi olla inhimillisiä piirteitä. Turhat kirjoitusvirheet sotkevat tekstin ymmärrettävyyttä. Tällaisia virheitä ei saa tehdä esimerkiksi eettisistä syistä johtuen.

Virheiden estämiseksi on keksitty sääntöjä. Monet näistä säännöistä on luotu siksi, että tehdyistä vahingoista ja virheistä on opittu. Oppiminen onkin yksi virheiden keskeinen hyöty. Oppimisesta on aina hyötyä.

Joskus virheistä on suoraa hyötyä siksi, että ne tuottavat uusia keksintöjä. Esimerkiksi nykyisenkaltainen sementti on keksitty vahingossa, kun rakennusmateriaalierän tekemisessä tapahtui virhe. Oluenvalmistustaidon uskotaan syntyneen vahingossa ja virheellisen varastoinnin seurauksena. Moni arkipäiväinen asia on syntynyt joko ihan vahingossa tai selvän virheen jälkeen. Vaikka virhe ja vahinko ovatkin eri asioita, ne kulkevat joskus samaa tahtia.

Entäpä taiteet sitten? Esimerkiksi muusikko päättää olla tekemättä jotain kappaletta enää vanhan traditioiden sääntöjen mukaan ja tulee näin synnyttäneeksi vähintään loisteliaan kappaleen tai jopa uuden tyylisuunnan. Hän tekee virheen vanhaan tapaan tehdä asioita. Esimerkkejä voi kaivaa vaikkapa bluesin tai soul-musiikin historiasta. Kirjailijoilla, runoilijoilla, kuvataiteilijoilla ja niin edelleen on pitkä historia uusien elämyksien synnyttämisessä tarkoituksellisia tai tahattomia virheitä hyödyntämällä.

Siksi virheisiin, varsinkaan tahattomiin, ei kenties pitäisikään suhtautua lähtökohtaisesti vihamielisesti, vaan pyrkien hyötymään niistä.

Montakohan virhettä tähän pähkäilyketjuun mahtuu?