Keskinkertainen
Teknologiateollisuus on huolissaan toimialansa kilpailukyvystä ja tuottavuudesta. Suomalaiset yritykset pärjäävät tuottavuusvertailuissa vain keskinkertaisesti. Huoli on aiheellinen, sillä kun kilpailutilanne kiristyy, alkavat leikkaukset heikoimmin pärjäävistä yrityksistä.
Lääkkeeksi kipuun kaivataan osaamisen parantamista, parempaa koulutusta sekä teknologian kehittämistä. Suomalaiset oppilaitokset eivät tällä hetkellä teollisuuden mielestä pysty tuottamaan tarpeeksi alan osaajia. Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Martti Mäenpää sanoo, että näkyvissä on merkkejä siitä, että suomalaiset yliopistojen maine osaajien tuottajana on huonontunut. Ulkomailta saa kuulemma rekrytoitua parempia osaajia.
Osaaminen ja koulutus on luonnollisesti keskeisessä roolissa silloin kun puhutaan tuottavuudesta ja kilpailukyvystä. Yhden asian teknologiateollisuus voisi lisätä lääkelistaansa eli johtamisen.
Yrityksen johtamisella on aivan keskeinen merkitys yrityksen tuottavuudelle tai kilpailukyvylle.
Osaajia ja erityisesti huippuosaajia ei johdeta pelkästään ympäripyöreillä visioilla tai jalkauttamattomilla strategioilla. Tasetiedot tai tuottavuuslukemat ovat kivoja, mutta eivät tuloksellisen johtamisen keskeisimpiä käytännön työkaluja. Osaamisen johtaminen onnistuu muilla keinoilla.
Jos johtamisessa otetaan lähtökohdaksi työhyvinvointi ja yksilön oman osaamispääoman ja motivaation kartuttaminen, voidaan osaajista pitää kiinni ja uusia rekrytoida. Osaamisen kartuttaminen ja aitojen oppimisen mahdollisuuksien tarjoaminen siihen ovat organisaatiolle välttämättömyyksiä, sillä varsinkaan huippuosaajia ei tule suoraan koulun penkeiltä. Osaamista on jatkuvasti kartutettava työelämässä.
Kun organisaatio toimii motivoivasti ja työhyvinvointia kehittäen, myös sen maine kasvaa. Tätä mainetekijää on turha aliarvioida, sillä osaajilla on taipumus tuntea muita osaajia ja keskustella heidän kanssaan.
Mikäli osaaminen on yritykselle ongelma, voi hyvin kysyä, miksi yritys ei ole osaajien näkökulmasta vetovoimainen tai miksi osaajat vaihtavat maisemaa. Tälle asialle yliopistot tai oppilaitokset eivät mahda yhtään mitään, vaan se on yrityksen johdon ongelma.
Kuinka monessa organisaatiossa osaamisen johtamisen kehittäminen on strateginen tavoite? Luultavasti oikea vastaus on "liian harvassa".
Tekstit
2 kommenttia:
Minusta minkään asian tekeminen Suomessa ei ole kannattavampaa kuin muualla olisi - jo ihan luonnonolosuhteista johtuen. Ilmastonmuutos tosin voi muuttaa tuota tosiseikkaa pikapuoliin.
Tämä huippuosaaja/moniosaaja lässytys rasittaa jo. Jos olet ns. "huippuosaaja" osaat yhden asian hyvin, mutta olet aivan laput silmillä jos vähänkin sivutaan jotain muuta tieteenalaa. Vastaavasti jos olet ns. moniosaaja sinua pidetään sellaisena keskinkertaisena yleismies Jantusena.
Yritykset etsivät muka valmiita asiantuntijoita ja heidän jatkuvaan kouluttamiseen ei panosteta mitään. Työvoimapula on heti jos ei saada (pienellä palkalla) ovelta hihkaisemalla riittävästi kovatasoisia hakijoita.
Muutenkin työelämä alkaa esittää sellaisia reunaehtoja, että jos on todella älykäs - ei suostu mokomaan pelleilyyn ja kynttilän molemmista päistä polttamiseen pelkän rahan toivossa.
Suomessa on varsin vähän kilpailun kannalta vetovoimatekijöitä varsinkaan bulkkituotannon puolella.
Niin se vähän on ettei generalisteillaole välttämättä aina sitä sijaa työelämässä, joka kenties olisi hyödyllistä.
Yritysten jorina huippuosaajien puutteesta on yritysten murinaa ja taktikointia. Pienellä liksalla pitäisi lähteä tekemään mitä melkein mitä vaan.
Niin se on kuten sanoit. Todella älykkäät eivät ryhdy noihin peleihin, joita työelämässä tarjoillaan. Aina on vaihtoehtoja ja parempia firmoja.
Tiedän sellaisiakin tapauksia, joissa MIT:stä valmistunut oman alansa osaaja ei saa Suomessa duuneja kahdella tutkinnolla - kuulemma ylikoulutettu.
Lähetä kommentti