Ansiottomat

Energiayhtiöiden ansiottomista voitoista eli nk. windfall-voittojen verottamisesta ei ole saatu päätöksiä. Nyt Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen aikoo viedä asian hallituksen käsiteltäväksi.

Asia ei ole mikään uusi, sillä Pekkarinen esitteli asiaa jo huhtikuussa. Ja sitä ennen syksyllä 2006. Olisi siis korkea aika korjata asia.

Pekkarinen arvioi, että valtio voisi saada kassaansa tätä ansiotonta tuloa verottamalla 100-170 miljoonaa euroa. Hän ei aio kytkeä asiaa hallituksen käsittelyssä olevaan energiapakettiin, josta uutislähteiden mukaan on tiedossa reipasta tukea uusiutuville energiamuodoille. Jollain sekin tuki kuitenkin pitää rahoittaa.

Kyse on siis siitä, että energiayhtiöt keräävät ylimääräisiä voittoja myös sellaisesta tuotannosta, joka ei tuota ilmastopäästöjä. Päästökauppa kun nostaa nykyisessä järjestelmässä myös puhtaan energian hintaa. Hinta määritetään päästökaupassa kalleimman eli eniten päästöjä tuottavan energiamuodon mukaan.

Käytännössä kyse on tällä hetkellä järjestelystä, jossa valtio eli veronmaksajat antavat valtaosan päästöoikeuksista yrityksille, jotka sitten nostavat sen varjolla hintoja saadakseen yhä lisää voittoa. Kyse ansiottoman tuoton verotuksessa ei ole itseasiassa mistään kateusefektistä, vaan pelkästään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta.

Mitäs niille päästöoikeuksien hinnoille kuuluu? Ne ovat viime viikkoina syöksyneet alas. Päästöoikeuksien hinnat ovat tempoilleet rajusti, mutta pääsuuntaa on ollut reippaasti alaspäin. Se kielii siitä, että päästöoikeuksia omaavilla on mitä myydä. Päästöoikeuksien myyminenkin on siis liiketoimintaa.

Ilmastonmuutoksen hillinnän taloudelliset mekanismit ovat siis vielä pahasti hakusessa.