Olympiahenkeä?

Se on tietysti hienoa, kun kansakunnat "taistelevat" urheilumittelöissä kullasta ja kunniasta puhtain keinoin.

Pekingin jättimäinen media- ja viihdetapahtuma eli olypialaiset ovat teoriassa esimerkki tällaisesta toiminnasta, mutta käytäntö on osoittautunut hieman toisenlaiseksi. Kisaisännät haluavat, että kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä. Keinolla millä hyvänsä.

Olympiakisojen mahtavan avajaisspektaakkelin suoran televisiolähetyksen seassa on havaittu nauhalta tuotettua kuvaa. Kyse on osana showta esiteyistä ilotulitteiden muodostamista jalanjäljistä, joiden pelättiin kuvaushetkellä hukkuvan vähemmän puhtaaseen ilmastoon.

Samaisissa avajaisissa laulanut pikkutyttö olikin sujuvasti playback-esiintyjä. Televisiossa nähty tyttö ei itse laulua laulanut, vaan ääni kuului toiselle pikkutytölle. Syy esiintyjän vaihtamiseen oli tiettävästi se, ettei laulun oikea esittäjä ollut jonkun mielestä riittävän viehättävä.

Kisojen lippujen on kerrottu menneen kaupaksi niin, että kaikki tuli myydyksi. No ei ihan. Katsomoissa on tyhjää vaikka kuinka, mustan pörssin kauppa rehottaa ja lippuja jaellaan ilmaiseksi vapaaehtoisille.

Entäpä sitten tavallisen kiinalaisen maaseudun ihmisen elämä? Ei näytä helpolta, sillä tuotteiden kauppapaikoille ei ole maalaisilla mitään asiaa, kisojen vuoksi asiakkaat eivät liiku normaaleilla reiteillään ja normaalit urakat ovat pysähdyksissä. Parin kuukauden olympiarajoitukset tarkoittavat monelle Kiinan maalaiselle merkittävää vuositulojen putoamista.

Tähän kiinalaiseen olympiahenkeen voidaan sitten lisätä ihmisoikeuskysymykset, sensuuri ja muu.

Olympialaiset ovat valtava mediatapahtuma, jossa tärkeimmän sijan saa se miltä asiat näyttävät eikä se mitä ne oikeasti ovat. Omituista urheilun eetosta.