perjantaina, syyskuuta 02, 2011

Keikkataukoa pukkaa

Tässä blogissa on nyt pidetty kirjoitustaukoa se verran, että on aiheellistakin todeta, ettei mitään ole Vaiheiselle tapahtunut. ("Ei mitään" on muutenkin hyvä filosofinen periaate, mikä ohimennen todettakoon.)

On pidetty taukoa, koska oikeastaan suurin osa teeseistä on sanottu jo jonkun kerran. Maailmassa ei ole oikeasti monikaan asia viimeisen reilut kvartaalin aikana muuttunut.

Katsotaanpa hetki:

  • Ilmastonmuutoksen hillintä: ei oikeita tapahtumia. Tilanne pahenee jatkuvasti.
  • Ydinvoima: vastarinta ei näytä tehoavan. Vaikka Fukushiman ongelma vihdoin on paljastanut itseään ikävällä tavalla ja Suomessa ajetaan alas uusien ydinvoimaloiden perusteena käytettävää teollisuutta, ei sillä näytä olevan mitään merkitystä minkään kanssa. They don't care, why we?
  • Öljy? Sen saatavilla oleva määrä on hiljalleen hiipumassa, vaikka kysyntä kasvaa koko ajan. Se, että onhan sitä maailmassa olemassa (mutta erittäin kalliissa ja aroissa paikoissa) ei kelpaa miksikään selitykseksi.
  • Elämäntapamme, joka tuhlaa ja kuluttaa? Ei mitään muutoksia. Vain kulutuksen kasvua. Ja lisää kasvua, koska pankki- & talousjärjestelmä on ryssinyt valuuttamme ja muun taloutemme globaalisti. (Tämä ei tule muuttumaan ennen kuin järjestelmä muuttuu ja kun se tajutaan, on todennäköisesti aivan liian myöhäistä)
Mutta kesän yli on tehtävä pari positiivistakin havaintoa.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan ilmastonmuutokseen ilmiönä kuten se olisi olemassa. Tietoisuus näyttää hiljalleen leviävän ja vieläpä niin, että sen ymmärretään olevan totta.

Pitkä juna käytöksen kehittymiseen jatkaa matkaansa ja hiljalleen päästään pikajunavaunuihin - niihin sinisiin, tiedättehän - joskin intercityyn on vielä matkaa.

Oikeasti on niin, että yhä enenevä määrä ihmisistä on oikeasti huolissaan siitä mihin tämä kaikki kulutus johtaa ja on valmis tekemään sille jotain.

Politiikalta ja poliitikoilta vaaditaan nyt vain rohkeutta kohdata tämä valmius, ei vain vaatia pelkkää kasvua ja lisää kulutuksen kasvua. Se ei ole enää ede keskipitkässä katsannossa mahdollista, me tukehdumme omaan kasvuumme, jos niin menetellään.

Niin. Sitten on vielä yksi ilmiö eli tämä jytky, joka tosiasiassa on pelkkä tuhnu (kansalaiset: te äänestitte tuhnua, en minä). Yhteiskunnallisesti se ei ole kyennyt yhtään mihinkään eikä ratkaisemaan uhoamiaan ongelmia. Persussuomalaisten touhuissa on kyse projektista, joka joko a) pyrkii populismin hämäämään vallankäyttöön (jonka esimerkiksi kelpaa Gaddafin Libya) tai b) uskoo kirkkkain silmin itselleen vakuuttamaan totuuteen (vrt. Nokia Missio), joka kuitenkaan ei vaan ole totta (vaikka sen vakuutetaan olevan totta, ihan totta).

Todennäköisintä on se, että molemmat väittämät ovat totta, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska protesti joutuu nyt vastakkain eurokriisin todellisten kasvojen eteen; työttömyys vs. persujen idealismi. Miten kannattaa valita? Joissain tapauksissa vaihtoehdoilla ei tule olemaan mitään merkitystä, sorry. Päälinjassa kuitenkin on niin, että persupopulismi ei luo yhtään mitään, muilla - aatemaailmaan katsomatta - on edes pyrkimys siihen.

Maailmasta ei kvartaalissa ole tullut muuta kuin entistä huonompi paikka. Eikä tämä tule muuttumaan ennen kuin me - minä ja sinä - tajuamme sen. Se sisältää - todennäköisesti, jos ymmärrät suomea - sen, että SINUN kulutuksesi on ainakin 50 % liian suuri. Juuri niin. SINUN! 50 % LIIAN SUURI.

Niin, eipä yhdysvaltalaisilla näytä olevan tarvetta koko asian pohdintaan, mutta jos ollaan rehellisiä, niin ei meillä euroopassakaan. Ei Suomessa eikä tuhnutorpassa.

Miksi siis edes yrittää kirjoittaa tästä joka viikko?

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Uusia energiastrategioita ja vanhojen kuolemia

Pari energiauutista on syytä noteerata.

Tekniikka & Talous kirjoittaa:

"20–30 vuoden aikajänteellä syntyy uusi hajautettu struktuuri, joka perustuu kokonaan uusiutuviin energioihin, omalta alueelta peräisin oleviin resursseihin ja täydelliseen energiaomavaraisuuteen", kehittämispäällikkö Pekka Peura ja projektipäällikkö Timo Hyttinen väittävät.
Jutussa kuvataan sitä strategista vaihtoehtoa, joka on mahdollinen, kansantaloudelle hyödyllinen eikä tarvitse ydinvoimaa. Tässä on niitä elementtejä, joita suomalaisessa ydinsokeassa energiakeskustelussa ei edes ole haluttu harkita.

YLE Uutiset kirjoittaa ranskalaisten ydinvoimatuskasta:
Ranskassa ydinvoima on kuin uskonto, jota ei oikein sovi kyseenalaistaa.
Suomessakaan päättäjät eivät ole juurikaan kyseenalaistaneet ydinvoimaan perustuvaa ideologiaansa, vaan katsoneet käytännössä läpi sormien sitä, että asiaan liittyviä päätöksiä tehdään esteellisyyden vallitessa ja intressiryhmien on annettu huseerata ydinvoimapäätösten tuottamisessa demokraattista luottamusta nauttiville valtioelimille.

Samassa jutussa haastateltu Ranskan ydinvoimalatyömaita 80-luvulla johtanut, yliopisto-opettajana toiminut ja 2000-luvun alkuun asti  Euroopan komission energianeuvonantoryhmää johtanut Lionel Taccoen toteaa Olkiluotoon rakenteilla olevasta EPR-reaktorista:
TVO:n olisi pitänyt olla hyvin epäilevä neljän vuoden aikataulun suhteen. Se ei ole mahdollista. Prototyyppiä ei voi tehdä neljässä vuodessa.
Siis prototyyppiä. Ei mitään valmista, vaan prototyyppi. Niin TVO on pistänyt meidät suomalaiset monella akselilla ranskalaisen ydinvoimauskonnon koekaniineiksi.

lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Kansan kärttyisyys

Perussuomalaisten Timo Soini näyttää omineen kansan itselleen kysymättä kansalta asiaa. Soinin ylimielisyys nousee päivä päivältä enemmän esiin.

Nyt ongelmaksi on jälleen muodostunut aika parrasvaloissa eli puheaika vaalitentissä. Ilta=Sanomat mittasivat neljän suuren puolueen puheenjohtajien puheenvuorojen pituuksia ja Soini jäi hännille.

Soinin selitys on taas 'joku muu'-osastolla:"Yritin vain pitää puoleni, siksi puutuin tähän puheaikaan. Kansa on tässä kärttyistä. Äskenkin torilla tuli mummo sanomaan, että eivät ne anna sun puhua".

Puppua.

Ensinnäkin. Tuollaisissa ryhmäkeskusteluissa puheajan saavat (ei niitä kellolla jaeta) johtajatyypit ja ne, joilla on sanottavaa. Soinilla ei ole kumpaakaan.

Toiseksi. 'Mummo torilla' ei ole kansa. Eikä Soinilla ole menetelmää mitata kansan kärttyisyyttä.

Kolmanneksi. Millä oikeudella Soini luulee kansan olevan jotenkin erityisesti sitä mieltä, että hänelle pitäisi antaa jotain erityisiä oikeuksia tai että hänellä olisi jokin erityinen
Koko urputus on turhaa ja vielä turhempaa on se, että lehdet sitä julistavat.

perjantaina, huhtikuuta 01, 2011

Libya ja suomalaiset Hornetit

IS pyörittelee Libyan kysymystä ja sitä, että Suomi ei lähetä sinne koneitaan partioimaan, mutta Ruotsi lähettää. Syyksi lehti arvelee tuloss olevat vaalit.

Vaalit tai ei, niin näyttää siltä, että medialtakin on mopo karkuteillä. Siinä missä Nato-mailla on sekä tukikohdillasia lentueita ja lentotukialuksia alueella, Suomen pitäisi lähettää noin 2 Hornetia?

Sen lisäksi, että Libyan kuvio on saanut myös intressejä sisältäviä elementtejä, suomalainen osallistuminen voi ihan hyvin keskittyä enemmä rakentamiseen ja rauhan tukemiseen kuin näennäiseen osallistumiseen parilla lentokoneella.

IS:n kommentti 'sotikoon Ruotsi, kun Suomi ei vaaleilta jouda' on pölhöpopulismia.

keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2011

Fukushima - välijohtopäätöksiä

Fukushima I:n ydinvoimalaonnettomuus on pitänyt maanjäristyksestä ja tsunamista kärsivää Japania pihdeissään viime päivät. Onnettomuuden lopulliset seuraukset ja johtopäätökset ovat vielä hämärän peitossa.

Ydinvoimala-alueella on poikkeuksellisen vaikeat olosuhteet ja uhkakuvat ovat edelleen ikävät. Ja niin ne tulevat jatkumaan vielä hyvän aikaa eli tilanne ei ole ohi, vaikka infrastruktuuria saadaan pystyyn, toimenpiteitä saadaan tehostettua ja ylikuumenneita reaktoreita saadaan jäähdytettyä. Toveissa on kuitenkin se, että tilanne saadaan hallintaan, mitä se ei nyt ole.

Kysymys ei ole siitä, etteikö kyse olisi katastrofista, vaan miten suuresta katastrofista puhumme.

Itse reaktoreiden painekammiot ovat mitä ilmeisimmin säilyneet toistaiseksi ehjinä. Kolmen reaktorin ytimet ovat ainakin osin sulaneet ylikuumenemisen seurauksena. Uhkaavin tilanne on 3-reaktorissa, sillä siihen on ladattu viime vuoden lopulla ydinaseista peräisin olevaa plutoniumia eli MOX-polttoainetta. Ainakin yhden reaktorin suojarakennus ilmeisesti vuotaa.

Kokonaisuutta ajatellen huolestuttavin asia on se, että reaktoreiden suojarakennusten ulkopuolella on käytetyn polttoaineen varastoja, joita niitäkin pitäisi pystyä jäähdyttämään. Siitä ei ole suojannut tapahtuneilta kolmelta vetyräjähdykseltä juuri mikään ja osa näistä polttoaineista on päässyt sulamaan.

Fukushimassa on siis todellinen mahdollisuus siihen, että biosfääriin pääsee plutoniumin kaltaisia tappavia korkea-aktiivisia aineita. Voi vain toivoa, että näin ei pääse tapahtumaan. Katastrofaalisin tapahtumasarja lennättäisi näitä aineita yläilmakehään ja levittäisi ne Tshernobylin tapaan laajalle alueelle.

Tilanteen epätoivoisuutta kuvaa se, että reaktoreiden jäähdytystä yritetään helikoptereilla, vesitykeillä ja paloautoilla. Jo se, että jäähdytystä on toteutettu 4 reaktorissa merivedellä on jo nyt johtanut siihen, että nämä reaktorit ovat olleet siitä hetkestä lähtien käytännössä vaikeasta käsiteltävää ydinjätettä ilman, että noista laitoksista enää saa tuotantolaitosta. Jo pelkästään se maksa miljardeja euroja.

Se on hyvin spekulatiivista, mutta tuo merivedellä jäähdyttäminen voi myöhemmässä tarkastelussa myös osoittautua virheeksi tai se saattaa olla se tekijä, joka pelasti pahemmilta vahingoilta pelastustöiden alkuvaiheessa ja antoi näin aikaa. Tai se voi olla kokonaan ratkaiseva tekijä. Kukaan ei oikeasti tiedä, koska kukaan ei tätä ollut aikaisemmin kokeillut.

Ja niin edelleen. Inhimillisiltä ongelmilta on tähän asti säästänyt se, että evakuoinnit alueelta on tehty ajoissa ja sitäkin enemmän se, että tuuli on puhaltanut merelle eikä mantereelle päin. Mitatut säteilyarvot ovat ilmeisesti hetkittäin ylittäneet 1 Sv/h rajan, jota voidaan pitää jo vaarallisena. Henkilökunta on vedetty pois pelastustoimista. Asiaan lisämausteensa tuo se, että tiettävästi osa mittauspisteistä on poissa pelistä ja säteilyarvoja saadaan tätä kirjoitettaessa mitattua 1,5 kilometrin päästä.

Kyse on siis painajaisesta, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Se on myös painajainen maassa, jossa ydinenergian käytön pitäisi olla hallittua,  infrastruktuuri on ollut kunnossa ja yhteiskunnalliset olot ovat olleet vakaat. Länsimainen mallimaa ja maailman kolmanneksi suurin talous eikä mikään kehitysmaa tai Tshernobylin kaltainen kokeilu.

Varmuusjärjestelmien piti olla kunnossa, vaan eivät olleet, vaikka maa sijaitsee maanjäristysalueella ja missä tsunamien ei pitäisi olla mikään ongelma, joka ei vaan tule mieleen. Ei ainakaan Thaimaan tsunamin jälkeen.

Voi olla, että maanjäristysongelmaan ei teknisesti ole varauduttu riittävästi, mutta se ei lopultakaan ole ongelman varsinainen syy.

Näin siksi, että kaikista mahdollisista tai mahdottomista varmuusjärjestelmistä ja varautumissuunnitelmista huolimatta ydinvoima on aina - ihan aina - harkittu riski. Se on riski, jonka todennäköisyys voi olla pieni, mutta riskin toteutumisen vakavuus hyvin suuri ja se taas pitää riskin korkeana. Aina.

Kokemus muuten näyttää sanovan, että noin 1 % ydinvoimaloista päättää päivänsä onnettomuuden seurauksena. Se on tällaisissa laitoksissa huikea lukema. Tähän päästään siitä tosiasiasta, että maailmassa on lähes 500 ydinvoimalaa ja vakavia onnettomuuksia (INES 4 tai suurempi) tunnetaan vuoden 1970 jälkeen tapahtuneet 5 kappaletta. sillä, että teknisesti lasketaan häikäisevän pieni riski ydinvoimaonnettomuudelle ei näyttäisi olevan vastinetta reaalimaailmassa.

Idea siitä, että tällaista ei voi tapahtua uusien laitosten kohdalla eikä ainakaan Suomessa, on täyttä harhaa. Uusien ydinvoimaloiden turvajärjestelyt ovat monimutkaisia ja ne ovat ensimmäistä kertaa digitalisoituja, mikä tuo täysin uusia elementtejä todelliseen turvallisuuteen. Mitä monimutkaisempia koneita ja järjestelmiä luodaan sitä vaikeammaksi niiden hallita yleensä menee ja virhetilanteiden selvittämisestä tulee hankalampaa.

Ydinsaasteiden kaltaiset turvallisuusongelmat ovat luonteeltaan analogisia eivätkä ne noudata komentorivikehotteita. Kuuma ydinjäte ei sammu itsekseen eikä klikkaamalla sammuta-nappulaa siten, että sitten kaikki voivat lähteä kotiin.

Syvällisin ongelma on koko ydinvoiman konseptissa. Siinä yritetään hallita ihmisen mittakaavassa liian suuria luonnonvoimia rajallisin keinoin.

Fukushiman ongelma tuo eteemme konkreettisesti sen miksi ydinvoima on strategisesti huono idea. Maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimaonnettomuuksien jäljiltä Japanissa vallitsee säännöstelyyn johtanut sähköpula ja ydinvoimaonnettomuus on sitonut runsaasti resursseja ja henkilökuntaa, jota varmasti olisi tarvittu muissa pelastustoimissa. Se aiheuttaa vain lisää tuskaa sen lisäksi, että suorat vaikutukset evakuointien ja muiden toimien vuoksi koskettavat kokoluokassa satoja tuhansia ihmisiä.

Kriisi Fukushimassa jatkuu ja toivon mukaan se saadaan hiljalleen hallintaan. Korjaustyöt tulevat kestämään jo nykytapahtumien jäljiltä vuosia. Hintaa lasketaan toistaiseksi pääasiassa materiassa, mutta henkilövahingoilta ei voitane välttyä.

Onnettomuus nostaa esiin ydinvoiman tekniset ja turvallisuusongelmat, mutta myös siihen kietoutuvat selvän moraaliset asiat.

perjantaina, maaliskuuta 11, 2011

Napajäätiköt sulavat odotettua nopeammin

Yle uutiset kertoo BBC:n jutusta:

"Napajäätiköiden sulaminen on nopeutunut Grönlannissa ja Etelämantereella 20 vuoden aikana. Tuore tutkimus osoittaa, että jään sulaminen pelkästään näillä alueilla on pian suurin syy merenpinnan nousuun."
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n arviot vuodelta 2007 näyttävät olevan alakantissa.

Maapallolta on kuluvan vuosisadan aikana katoamassa kokonaisia valtioita ja silti asian edessä käytännössä vain ihmetellään. Voivottelu lyhyen aikavälin taloudellisista menetyksistä on turhaa, koska tarvittava muutos on paljon syvällisempi kuin nyt edes ymmärretään ja muutos on vasta alussa.

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

"Sä et tainnut ymmärtää"

Se ei ole uutinen, että Perussuomalaiset ovat kärähtäneet vaalirahatöpeksimisestä siinä missä muutkin puolueet. Se taas on uutinen, että aiheesta puheenjohtaja Timo Soinilta ei irtoa valaisevaa sutkautusta, vaan sangen ylimielinen lausunto, jolla ei selvitetä tai perustella yhtään mitään. Päinvastoin, paetaan kollegan selän taakse ja syytetään asiasta kysynyttä toimittajaa ymmärtämättömyydestä.

Kyse on Raimo Vistbackan avustajarahojen junailusta puolueen Etelä-Pohjanmaan piirin vaalikuluihin. Asiasta kertoo päivän Iltalehti.

Kyseessä ei ole ihan mitätön summa, sillä piiri on saanut avustajarahoja vuosina 2005-2009 yhteensä 54423 euroa ja vaalikuluja on ollut 38805 euroa. Avustajarahat ovat olleet piirin ylivoimaisesti suurin tulonlähde.
Lakeja tuskin on rikottu, mutta niin ei ole kaikissa muissakaan moraalittomissa vaalirahatapauksissa ole tapahtunut.

Perussuomalaiset ovat käyttäneet vastoin sääntöjä veronmaksajien rahoja omaan kampanjointiinsa.
Soinin ylimielisyys hänen vastatessaan toimittajan kysymykseen 'sä et tainnut ymmärtää...'-tyylillä kertoo vain siitä, että Perussuomalaisten selkäranka on tehty samasta muovista kuin kaikkien muidenkin puolueiden.

Moraalista ei ole tälle joukolle kilpailuvaltiksi.

maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Perussuomalaisten vaaliohjelma; löysää heittelyä

Jos joku oikeasti varteenotettava poliittinen voima kirjoittaisi vaaliohjelmassaan, että "kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät, kun hyväuskoiset kukkahatut Suomesta lähettävät heille rahaa ja näin mahdollistavat diktaattoreille oman kansansa sortamisen", suomalainen media kiljuisi suoraa huutoa ties minkä oikeuden perään ja siinä sivussa vaatisivat edes jonkinlaista kuluttajansuojaa äänestäjille.

Mutta näin ei tapahdu, kun muoti-ilmiöksi kehitetty Perussuomalaiset-puolue esittää vaaliohjelmansa (PDF), joka muutenkin on puolillaan varsin alkeellisia asiavirheitä (lapsilisät on jo sidottu indeksiin, Suomi ei yksin päätä omasta EU-jäsenmaksustaan, yliopisto-opiskelijoille ei ole suunniteltu pakollista vaihto-opiskelujaksoa ulkomailla jne.) tai muuten vaan kummallisia ideoita kuten sen, että "Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle."

Anekdootti ehkä, mutta aina kun poliittiset puolueet ovat ryhtyneet määrittelemään sitä mikä on oikeaa taidetta tai hyvää kulttuuria, on menty täyttä vauhtia ojasta allikkoon sekä politiikassa että kulttuurissa.

Media näyttää suhtautuvan Perussuomalaisiin kuten johonkin komediatähteen, sellaisesta aidon kritiikin sanominen olisi jotenkin julmaa. Nyt kun Perussuomalaisten gallupkannatus on kasvanut pienpuoluieden marginaaliprosenteista neljänneksi suurimman puolueen lukemiin, olisi kohtelun myös syytä olla samaa tasoa. Nythän hallituspuolueiden parin sadan euron kuitti saa iltapäivälehdet repimään otsikoita koko sivun leveydeltä.

Ajatelkaa mitä olisi tapahtunut, jos joku hallituspuolueista tai keskeisistä oppositiopuolueista olisi kopioinut jonkun järjestön ohjelman lähes sellaisenaan? Suunnatonta kohua ja sormella osoittelua. Mitä tapahtui Perussuomalaisille? Media ohitti koko ongelman lähinnä sillä, että "pojat ovat poikia", vaikka puheenjohtaja Soini käytännössä syyllistyi median edessä valehteluun. Muistettakoon, että julkisesta valehtelusta on Suomessa eräskin pääministeri saanut potkut eikä aihe nyt tosiasiallisesti juuri kummempi tainnut olla.

Yksi ongelma on se, että ohjelma ei kerro, miten kaikki se populistinen hyvä, jota ohjelma löysin sanankääntein lupailee, oikeasti rahoitetettaisiin.

Sillä, että postmoderni taide jätetään rahoittamatta, ei rahoiteta oikeasti käytännössä yhtään mitään muuta, sen verran minimalistisesta summasta on kyse. Käytännössä sama asia koskee osaa yritystukien leikkauksia tai mainittua EU-jäsenmaksujen leikkauksia, niiden kokonaisvaikutus jäisi selvästi pienemmäksi kuin pelkän leikkauksen oletettu hyöty. Maahanmuuton tai pakkoruotsin kustannukset ovat fiskaalisesti sen verran vähäisiä, etteivät ne heilauttele budjettia juurikaan sinne eikä tänne todellisten haasteiden edessä.

Ilmasto- ja ympäristöpoliittisesti Perussuomalaiset tarjoilevat aiemmin kuvattua toimimatonta ja käytännössä tavoitteetonta fraseologiaa. Asiaa perustellaan elinkeinopoliittisesti jättämällä tästäkin, kuten esimerkiksi taloudesta, kaikki dynaamiset vaikutukset arvioimatta.

Ohjelma tarjoilee samalla vadilla sisäänpäin kääntymistä ja eristäytymistä, mutta kertoo luovuudessa olevan vahvuuden. Kuten tunnettua, luovuus ei vahvistu ainakaan umpiossa, vaan vaatii ympärilleen erilaisia kulttuurisia virtauksia ja vuorovaikutteisuutta. Samaan tosiasiassa ristiriitaisten vaatimusten laariin menee ohjelman koulutuspoliittinen osuus siinä, että vaaditaan korkeakouluopintojen järjestämistä siten, että "pääosassa aineista alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandidaatintutkinnosta tulisi tehdä yliopistoissa perustutkinto nykyisen maisteritutkinnon sijaan, sillä Suomessa on nostettava opiskelun laatua eikä keskityttävä sen määrään".

Ja niin edelleen. Perussuomalaisten vaaliohjelmaan olisi syytä soveltaa sen itsensä väittämää:"Epäselvät poliittiset järjestelmät ovat omiaan ruokkimaan harvainvaltaa ja byrokratiaa". Sen verran epäselvää, ristiriitaista ja pintapuolista ohjelmahimmeliä tämä ohjelma on, että äänestäjän olisi syytä vaatia sen kohdalla edes jonkinlaista kuluttajansuojaa.

Median olisi jo vihdoin syytä lopettaa harjoittamansa teinipoikien pään silittely ja paapominen. Eiköhän tämä kymmeniä vuosia vanha poliittinen liike ole jo ihan aikuinen ja ansaitsee sen mukaisen kohtelun.

PS: Paradoksaalista kyllä, mutta Perussuomalaiset näyttävät ohjelmassaan ratsastavan 1950-luvun lopulla perustetun Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) fraseologialla samalla kun se syyttää kaikkia muita "vanhoiksi puolueiksi". Sekin käytännössä nk. mediatemppua kaikki tyynni.

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2011

Suomen parhaat verkkosivut, ei näin

Lakimies on lähestynyt joukkoa bloggaajia ja vaatinut Nova Trotters Oy:tä, Websiterace Oy:tä  ja Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailua koskevia postauksia poistettavaksi verkosta. Syy lakimiehen mukaan on siinä, että yhtiöissä koetaan eräät kirjoitukset "valheellisiksi ja herjaaviksi".

Kuvio liittyy jo aiempina vuosina kritisoituun verkkosivukilpailuun, joka on tulkittu lähinnä rahastukseksi. Nyt kilpailua järjestävän firman omistajiin kuuluva lakimies vaatii bloggaajia poistamaan verkosta esimerkiksi vuonna 2007 tai 2009 julkaistuja kirjoituksia.

Ei toimi. Näin ei sitä maineenhallintaa hoideta, ei edes silloin jos se maine on heikoissa kantimissa. Julkisuutta tällaisilla uhkauksilla varmasti saa, mutta tasan päinvastaisessa mielessä mitä vaatimuksissa on esitetty.

Toinen asia on se, että jos joku teksti on kirjoitettu vaikkapa vuonna 2007 (jolloin mainittua kilpailua järjesti yritys, joka on tiettävästi sittemmin mennyt konkurssiin), on se jo arkistoitunut internetissä sen verran moneen paikkaan, että se teksti ei verkosta enää lähde vetämälläkään. Eli saahan sitä vaatia, mutta se ei edes teknisesti auta.

Tällainen vaatiminen, joka perustuu johonkin yrityksen oletettuun kunniaan, vähintäänkin sivuaa sitä, että sananvapaus antaa myös oikeuksia mielipiteiden esittämiseen. Myös yritysten tekemistä julkisista asioista.

Parempaan lopputulokseen tällaisten kilpailujen järjestäjät pääsisivät, jos pistäisivät tuotteensa kuntoon ja asianmukaisesti kommunikoisivat yhteisön kanssa siitä.

Oman hämmästyksen aiheensa on se, että tästä nk. Streisandin ilmiöstä ei näköjään ole tietoyhteiskunnassa opittu mitään, vaikka Suomessakin on aiheesta taitettu suureen ääneen peistä Lehtovaara-tapauksen kohdalla.

Olisikohan näissä tapauksissa myös hieman sellaista ilmaa, että yhteisömme juridikalisoituminen on edennyt jo niin pitkälle, että pelkästä mieliharmista halutaan ryhtyä riitelemään juristien välityksellä ihan vaan siksi, että sitä omaa ongelmaa ei nähdä. Eli sitä, että omassa tekemisessä on tullut tehtyä jotakin, minkä olisi voinut jättää väliinkin tai ainakin laadunvalvonta on päässyt pettämään?

Mitä sitten itse kilpailuun tulee, todetaan tässä blogissa vain se, että missikilpailutkin saisivat mennä omia matkojaan. Jos tässä todetaan, että missikisat ovat omiaan aliarvioimaan katsojiensa arvostelukykyä ja eritoten esineellistämään naisia (mikä on ongelma tasa-arvon näkökulmasta), tuskinpa kukaan missikeisari/keisaritar ryhtyy heiluttelemaan uhkauskirjeitä missään. Vai?

Niin. Vaiheinen ei mitään tuollaisia kirjeitä ole saanut, eikä liene moisesta kilpailusta aiemmin kirjoittanutkaan. Jos kerran noita kirjoituksia vaaditaan poistettavaksi, niin kenties loogisuuden nimissä myös linkkejä niihin pitäisi sitten vaatia katkottavaksi?

Linkit lähteisiin:

maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Talouskasvu vaatii talouden rakenneuudistuksen

Yle kertoo, että YK:n ympäristöohjelma UNEP:n raportissa todetaan se tosiasia, että talouskasvu ei ole enää mahdollista ilman merkittävää maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta. Maailmantalouden vihertäminen
vaatii uutisen mukaan noin tuhannen miljardin euron vuosisatsauksen. Strategia lupaa kuitenkin jopa nykyistä nopeampaa kasvua, mutta samalla se puolittaisi luonnon kuormituksen. 

Uutinen kertoo, että luonnon kestokyvyn rajat ovat tulleet näkyviin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.Samaan aikaan yhteiskunnat tukevat esimerkiksi EU:n tapaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Samaan aikaan ruoan hinta on noussut eräiden arvoiden mukaan vaaralliselle tasolle. Se on yhteydessä siihen, että ihmiskunta on esimerkiksi liikakalastanut maailman meriä jo pitempään.

Maailmantalouden rakenteiden uudistaminen kestävälle tasolle ei ole helppoa ja vaatisi poliittista tahtoa. Suomessa on tulossa vaalit ja miten nämä elämän ja kuoleman teemat näkyvät vaalidebatissa?

Ei juuri mitenkään. Puolueet pohtivat pikemminkin sitä, miten talouden kautta kulutukseen jaettavaa voitaisiin lisätä vanhojen rakenteiden perustalta.

Ympäristöjärjestö WWF Suomi on sen sijaan laatinut ehdotuksensa tulevaa hallitusohjelmaa varten. Siinä WWF esittää muiden luonnonsuojelujärjestöjen tapaan, että Suomen tavoitteena tulisi olla maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta.

Poliitikoille haasteen pitäisi olla ilmiselvä, mutta toimeen ryhtyminen vaatisi pää ottamisen pois pensaasta.

maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Päivän sitaatti

Kalle Isokallio päivän Iltalehdessä:

'Poliitikot uskovat menestyvänsä keksimällä suomalaisesta yhteiskunnasta epäkohtia. Sitten kun ovat mieleisensä uuden epäkohdan löytäneet, lehdistötilaisuus koolle ja julistamaan, että minä ja vain minä osaan korjata keksimäni epäkohdan, jota muut eivät ole huomanneet.'
Niinpä. Milloin vaaleissa oikeasti voisi menestyä siten, että kehuisi aidosti sitä hyvää, mitä yhteiskunnassamme oikeasti on ja vieläpä niin, että antaisi kreditit sille yhteistyölle, jolla ne ovat syntyneet.

Ei, en tarkoita sitä, että jokainen kehuisi omia tekojaan viimeisen 4 vuoden aikana. Keskimäärin niissä ei ole kehumista, oli sitten hallituksessa tai oppositiossa, vaan jotain isompaa, mihin sanan epäkohta vastakohdalla voidaan myös viitata.

sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Vielä on aikaa pelastaa Wanha Jokela

Kulttuuriravintola Wanha Jokela on edelleen menossa purkukoneen kauhaan. Tästä on täällä ollut aiemminkin puhetta eikä tilanne ole parantunut mihinkään, vaan edelleenkään ravintolayrittäjän vuokrasopimusta ei ole jatkettu kuluvan vuoden lopun jälkeiselle ajalle.

Kiinteistö kaipaisi remonttia, mutta omistaja eli Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö ei ole asialle halunnut tehdä mitään. Säätiö antaa ilmeisesti kiinteistön hapantua paikalleen, jotta voi sen sitten purkaa ja rakentaa paikalle uuden liikerakennuksen. Säätiö on julkaissut asiasta tiedotteen, jossa se kertoo, että nykyisen tilakapasiteetin peruskorjaaminen ei ole sen mielestä taloudellisessa mielessä kannattavaa.

Joensuun keskustaa on viimeinen vuosikymmen rakennettu raskaalla kädellä ja lopputuloksena on toinen toistaan hajuttomampaa ja mauttomampaa liiketilaa. Muutenkin kaupunki kuuluu niiden keskisuurten kaupunkien joukkoon, jossa ties minkä intressin vuoksi suunnilleen kaikki kulttuurihistoriallisesti arvokas on jyrätty nurin. Tätä on kutsuttu joko kehitykseksi tai nykyään usein keskustan elävöittämiseksi.

Ylipäätänsä keskisuurissa suomalaisissa kaupungeissa on käynyt rankka kato vanhan arkkitehtuurin tai miljöiden kohdalla. Se on myös häpeällistä.

Kun vaikkapa Eurooppaa kiertää, niin huomaa ettei kaikkea sitä mikä kertoo kaupungin menneisyydestä, ole pistetty maan tasalle, vaan säilytetty ja kunnostettu. Kyse on oman kulttuuriperinnön arvostamisesta ylitse taloudellisen ahneuden. Ilmeisesti meillä Suomessa tämä arvoasetelma on haluttu kääntää nurinniskoin.

Joensuussa halutaan siis nähtävästi muuttaa tämä (linkit Google Mapsin katunäkymiin), joksikin tällaiseksi tai tällaiseksi.

Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön hallituksen varapuheenjohtaja, kauppaneuvos Eino Tenhunen, selittää Karjalaisessa, että "Säätiö ei ole pyrkimässä lopettamaan ravintolan toimintaa. Pyrimme siihen, että tontille aikanaan sijoittuvan uudisrakennuksen sisään voidaan sijoittaa perinteisen ravintolan miljöö". Kerrassaan hölmö idea. Miten se muka toteutettaisiin? Sijoittamalla valokuvia vanhasta jonkun uuden pytingin seinille?

Jäädessään eläkkeelle osuuskauppa PKO:n toimitusjohtajan tehtävistä kesällä 2001 Tenhunen sanoi kaupastaan: "Osuuskauppa ei saa olla ahneiden sijoittajien yhteisö. Jäsenistö ja ympäristö ovat tärkeitä". Miksi hänen varapuheenjohtama kulttuurin edistämissäätiö näyttäytyy nyt tällaisena ahneena sijoittajana? Tenhunen tunnetaan eräänä maakunnan vaikuttajahahmona.

Vielä Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö ei ole tehnyt päätöstä Wanhan Jokelan kiinteistön kohtalosta. Päätöksiä odotellaan vasta esimerkiksi Joensuun yleiskaavan valmistumisen jälkeen ja siihen menee ilmeisesti ainakin pari vuotta.

Sitä odotellessa kuitenkin vielä nykyisin elävä ja nimenomaan yksi nykykarjalaisen kansankulttuurin kohtaamispaikka, jossa ovat yöpyneet niin Tapio Rautavaara, Tauno Palo, Ansa Ikonen, Omar Sarif kuin reipas porukka nuorempaa kulttuuriväkeä, uhkaa päättää päivänsä.

Nyt on päättäjien hiljalleen aika tehdä ratkaisunsa ja suojella jotain arvokasta.

Facebook-ryhmä löytyy otsikolla Pro Wanha Jokela. Ryhmässä on tätä kirjoitettaessa 3824 jäsentä ja itse ravintolassa olevaan adressiin on nimensä kirjoittanut reippaasti yli 2000 ihmistä.

Ylen Suojele minua-ohjelmasarjassa käsiteltiin viime perjantaina myös Wanhaa Jokelaa. Ohjelma on nähtävissä tämän julkaisemisesta vielä 6 päivää Yle Areenalla.

Ja kiitokset Tillmanille ideasta tähän postaukseen.

Vasemmistoliitto - Vaaliohjelma, konkretiaa kaivataan

Jatketaanpa puolueiden vaaleja varten laatimien ohjelmien ruodintaa kestävän kehityksen ja ilmastokysymysten näkökulmasta. Näin siksi, että niillä pitäisi näissä vaaleissa olla keskeinen merkitys ja vieläpä niin päin, että kulutusta pitäisi saada käännettyä laskuun eikä kasvattaa sitä.

Vuorossa on Vasemmistoliitto, jonka vaaliohjelma on julkistettu jo viime vuoden lokakuussa.

Vasemmistoliitto kertoo ohjelmassaan, että se haluaa yhdessä ihmisten kanssa osoittaa vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Alkuun ohjelma lupailee muutoksia työelämään ja verotukseen.

Ympäristöverotuksen tehtävä on ohjelman mukaan "suojella ympäristöä, ja se pitää toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti". Lisäksi "harmaan talouden nitistäminen sekä veropohjan laajentaminen pääomatuloihin, finanssimarkkinoihin, päästökaupan synnyttämiin ydinvoiman ansiottomiin voittoihin ja haittaveroihin tuovat valtiolle kestävästi tuloja".

Periaatteina nämä ovat kannatettavia, mutta vaativat lihaan luiden ympärille, jotta niistä saa tarkempaa otetta.

Liikenteen kehittämisessä Vasemmistoliitto nojaa julkiseen liikenteeseen:"Julkisesta liikenteestä tulee tehdä haluttu liikkumismuoto ja vaihtoehto yksityisautoilulle laatua ja luotettavuutta lisäämällä, lippujen hintoja alentamalla ja vuorojen määrää kasvattamalla. Tähän suuntaan edetään korottamalla valtion joukkoliikennetukea".

Kestävä kehitys vaatiikin sitä, että sekä vähennetään turhaa liikkumistarvetta että saadaan kansalaiset käyttämään julkisia välineitä sen toteuttamiseksi. Tähän tarvitaan julkista panostusta kuten vähän myöhemmin vadittuun rataverkon kunnossa pitoonkin. Sitä Vasemmistoliitto ei ainakaan tässä yhteydessä vaadi, että yksityisautoilua voidaan ohjata myös verotuksen keinoin tekemällä siitä kalliimpaa.

Ohjelma ottaa periaatteellisella tasolla varsin selkeästi kantaa ilmastokysymyksiin:

"Suomeen on säädettävä vuosittaisiin päästövähennyksiin perustuva sitova ilmastolaki. Markkinamekanismeja, kuten päästökauppaa, ei saa päästää estämään oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa ja synnyttämään eriarvoistavaa talouspolitiikkaa. Samalla, kun EU:n alueella vähennetään päästöjä jyrkästi, on tuettava kehittyviä maita ympäristöystävälliseen tuotantoon ja estettävä hiilitulleilla ongelmien siirtyminen EU:n rajojen ulkopuolelle.
Ilmastomuutoksen torjunta ei saa nostaa pienituloisten elinkustannuksia. Jokaisen on osallistuttava ilmastotalkoisiin varojensa mukaan."
Ilmastolaki ei ole uusi idea, mutta on positiivista, että puolueet ottavat siihen selvästi kantaa. Sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, myös osana talouspolitiikkaa, huolehtiminen on myös tärkeää tässä seuraavien vuosikymmenten suurprojektissa. Ohjelmassa todetaan myös selkeästi, että "ydinvoimaa ei tule rakentaa lisää".

Vaaliohjelmille kenties tyypilliseen tapaan, tässä asiakirjassa ei oteta kantaa siihen mitä tuo mainittu päästöjen jyrkkä vähentäminen on tai mikä on päästövähennysten yleinen tavoite johon puolue olisi valmis sitoutumaan. Mitään estettä puolueilla ei kaiketikaan olisi tällaisten konkreettisempien vaatimusten esittämiselle?

Tosin, jos haluaa olla tarkkasilmäinen, niin tuo ilmastolakivaatimus tarkoittaa sitä, että lain tasolla säädettäisiin vähintään 40 % kotimaiset vähennykset vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoon).

Ilmeisesti Vasemmistoliitto on valmis sitoutumaan näihin tavoitteisiin, joten olisi sen nyt suoraankin voinut tuossa ohjelmassa sanoa. Kyseessä olisi sen verran suuri muutos nykyiseen menoon, että ihan kaikkea muuta ohjelmassa vaadittua ei välttämättä enää voitaisikaan vaatia, jos tuo otettaisiin talouden ja tuotannon ohjelnuoraksi, kuten pitäisi.

Ilmastoasioihin palataan myös asumisen kohdalla:"Asumisen hiilidioksidipäästöt tuottavat kolmanneksen päästöistä. Valtion on tuettava ympäristöystävällistä korjaus- ja uudisrakentamista. Asumisneuvonta on säädettävä laissa kuntien tehtäväksi ja rahoitettava valtion varoin."

Tämä vaatimus on ihan kelvollinen.

Yhteenvetona voisi tästä ohjelmasta sanoa, että se esittelee varsin periaatteellisia keinoja ilman konkretiaa. Ilmasto ja ympäristöasiat on lokeroitu niille perinteisesti kuuluville paikoilleen ja jätetty ne esimerkiksi sivistysosasta kokonaan pois, vaikka siellä esimerkiksi vaaditaan yhteiskuntaopin painotusta kouluissamme.

Jos kerran asumisen ja liikenteen päästöihin otetaan kantaa, olisi ohjelmassa ottaa kantaa myös maatalouden päästöihin. Ne ovat myös varsin merkityksellisiä.

Ilmastolain säätämiseen sitoutuminen on ohjelman kenties tärkein yksittäinen asia.

Se mikä jää tästä ohjelmasta epäselväksi on se, miten Vasemmistoliitto ylipäätänsä suhtautuu kulutukseen ja sen lisäämiseen tai vaähentämiseen. Se kytkeytyy tiiviisti noiden erilaisten tuki- ja aluepoliittisten vaatimusten kylkeen.

Vaaliohjelmat ovat näköjään enemmän tai vähemmän ympäripyöreitä. Tässä ohjelmassa on muutamia euromääräisiä vaatimuksia, kuten perusturvan tason nostamisen kohdalla. Miksi ei sitten noita ilmastoasioita olisi voinut viedä tarkemmalle tasolle.

lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Lisää kulutusta ja roolimalleja, lapsille?

Kustannustalo Aller kertoo tuovansa Suomeen Tanskassa menestyneen alaikäisille tytöille suunnatun muotilehtikonseptin Suomeen. Yhtiön mukaan 12-17 tai hieman nuoremmille suunnattu lehti keskittyy muotiin, mutta julkaisee myös muotipaperinukkeja, askarteluohjeita ja lehden sivulla seikkailevat mangamaiset tyttöhahmot.

Kun kohderymänä ovat esimerkiksi 12-vuotiaat lapset, niin kaikenlaisen mainonnan kanssa on syytä olla enemmän kuin tarkkana. Varsinkin silloin, kun sekoitetaan keskenään leikki (paperinuket sun muu) ja suoraan kaupallisiin roolimalleihin sekä kulutuskäyttäytymiseen liittyvä viestintä ja toiminta kuten muoti. Miksi 12- tai edes 15-vuotiaan pitäisi saada muotimainontaa tai edes olla kiinnostunut koko asiasta?

Miksi ihmeessä lapsille pitäisi syöttää jotain tiettyjä kulutusmalleja? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä vahvistamaan vastuullisen kuluttamisen maailmankuvaa? Ilmiönä muoti sopii varsin huonosti tähän.

Lehdillä ei ole aikuistenkaan kanssa ihan aina journalistiset pullat siististi uunissa, kuten olemme vaikkapa kosmetiikkamainonnasta saaneet huomata.

Satiiriblogi (vai mikä se nyt sitten on) Lehti kuvaa problematiikkaa omalla tavallaan myös näin:

"Koskaan ei ole liian varhaista aloittaa nuorten naisten itsetunnon nakertamista. Tarkoituksemme on kiinnittää huomio siihen, että väärin stailattu ihminen ei ole ihminen ollenkaan vaan mikä lie troglodyytti".
Voihan sen tietysti noinkin sanoa.

lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Kokoomus - Työtä, yrittämistä ja välittämistä, poliittisen viherpesun tuoksua

Kokoomuksen Työtä, yrittämistä ja välittämistä – Kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi -raportti (PDF) kuvaa omien sanojensa mukaan "visio siitä, mitä on suomalainen hyvinvointi ja mitkä ovat oikeudenmukaisia perusperiaatteita sen rakentamisessa" sekä niitä toimia, joilla suomalaisten hyvinvointia turvataan.

Puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo esittelyvideolla, että hyvinvointi on asia, jota kaikki poliittiset puolueet ajavat eikä tämä jaa suomalaisia poliitikkoja tai puolueita, mutta keinot sitten jakaakin.

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole ihan näin yksinkertainen idea.

Ongelma alkaa siitä, mitä tuo hyvinvointi oikeastaan on. Onko se pelkästään toimeentuloa vai pitäisikö siihen sisällyttää myös muita elementtejä kuten vaikkapa hyvinvoiva ja turvallinen ympäristö, jossa elää ja toteuttaa noita päämääriään?

Katsotaanpa mitä tämä raportti meille tarjoaa suhteessa kestävään kehitykseen ja siinä sivussa ilmastonmuutoksen hillintään. Hyvinvointi ja ilmastonmuutoksen vaatimat toimet kun ovat kiinni samassa kolikossa.

Raportin taustoista kerrottaessa todetaan, että "Tavoitteeksi asetettiin riittävän veropohjan turvaaminen hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita varten siten, että verotus kannustaa työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittäjyyteen sekä edistää talouskasvua ekologisesti kestävällä tavalla".

Hyvinvointiyhteiskunnan määrittelyssä ympäristö tai ekologisuus esiintyvät lähinnä fraaseissa "Kunnan vastuulla on peruspalveluiden järjestämisen lisäksi osaltaan huolehtia asumisen ja ympäristön viihtyisyydestä, terveellisyydestä ja turvallisuudesta" tai "meillä jokaisella on vastuu lähiympäristöstämme".

Totta sinänsä, mutta hyvinvoinnin kuvailussa ympäristön tai ylipäätänsä maapallon selviytymismahdollisuudet ohitetaan pikaisella ja pintapuolisella fraseologialla suhteessa siihen, miten tarkkaan kuvaillaan erilaisia toimeentuloon tai talouteen - eli kulutusmahdollisuuksiin - liittyviä näkemyksiä. Haiskahtaa poliittiselta viherpesulta.

Kokoomukselle tämän raportin perusteella hyvinvointiyhteiskunta on enimmäkseen talouden, työn, toimeentulon ja muun vastaavan aktiviteetin muodostama kokonaisuus.

Aika pitkälle tätä asennetta kuvaavat ideat, joiden mukaan "Onnellisuus on aktiivinen tila, ei passiivista tyytyväisyyttä. Työ ei ole vain velvollisuus – se on mahdollisuus toteuttaa itseään". Menemättä sen syvemmälle filosofiaan, voi tässä ja raportissa aatteellisesti vilautellussa yksilöllisyyden ideassa havaita ristiriidan alkuja.

* * *

Entäpä kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi?

Keinot voi pukea yhteen sanaan ja se on "verotus", sillä "Suomen nopea velkaantuminen ei pysähdy itsestään, vaan vaatii julkisen talouden tasapainottamista. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää rohkeutta sen uudistamiseen".

Keinoja yleisellä tasolla esitellessään raportti toteaa, että "Verojärjestelmän kehittämisen lähtökohtana on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen talouskasvua vauhdittamalla."

Mihin se "ekologisesti kestävä" tästä jäi? Talouskasvua kun yleensä vauhditetaan materiaalista kulutusta kasvattamalla ja se taas on juuri sitä, mitä pitäisi leikata.

Ympäristöasiat ovat raportissa kuitenkin tulossa sillä, keinoja perustellessaan raportti toteaa myös: "Talouskasvun näkökulmasta haitallisinta on yrittämisen, työllistämisen ja työnteon verottaminen. Tämän vuoksi verotuksen painopisteen siirtäminen yritysten ja työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen ja ympäristöperusteisiin veroihin on perusteltua jatkossakin. Se ohjaa myös luonnonvarojen viisaampaan käyttöön".

Luonnonvarojen viisaampi käyttö on ikäänkuin bonus, joka saavutetaan verotuksen sivutuotteena, ei siis oma tavoitteensa hyvinvoinnin parantamisen nimissä.

Kokoomus haluaa tuloverojen alentamista: "Palkkatulojen verotuksen tasoa on tuotava kohti pääomatulojen verotuksen tasoa jo pelkästään oikeudenmukaisuussyistä. Tämä tapahtuu paitsi kiristämällä maltillisesti pääomatulojen verotusta, myös alentamalla maltillisesti ansiotulojen verotusta kaikilla tulotasoilla."

Tuloverotus on kestävään kehitykseen pyrkimisessä siinä mielessä tärkeä, että sitä kautta voidaan niukkenevien luonnonvarojen maailmassa ohjata käytettävissä olevia resursseja sosiaalisesti kestävämpään jakoon. Tarkoittaisiko se pikemminkin veroprogression kiristämistä kuin sen loiventamista?

Yhteisöveroa raportissa halutaan alentaa 4 %-yksiköllä nykyisestään sillä "Yritys maksaa voitostaan yhteisöveron, ja mitä pienempi tuo vero on, sitä enemmän rahaa yritykseen jää sijoitettavaksi tuotannolliseen toimintaan".

Se mikä muualtakin kuultaa läpi, näkyy tässä suoraan eli tuotannollisen toiminnan - ja käytännössä luonnonvarojen kulutuksen - lisääminen on keino edellä kuvatun taloudelliseen paradigmaan perustuvat hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Pääomatuloja halutaan raportissa kiristää: "Pääomatulojen verokanta nostetaan 28 %:sta 30 %:in. Kaikkein suurimpien pääomatulojen verokanta asetetaan tätä lievästi korkeammaksi". Jälkimmäinen korotus olisi esityksen mukaan määräaikainen.

Perustelu tähän korotukseen löytyy oikeudenmukaisuudesta, mikä puolustaakin paikkaansa.

Raportissa sokerina pohjalla on ympäristönäkökulmasta katsoen kenties olennaisin asia, välillinen verotus.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta kulutuksen veroihin, sillä tällöin "tuetaan talouskasvua ja turvataan samalla riittävä verokertymä hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin".

Käytännössä tällä haetaan arvonlisäverokantojen korottamista 2 %-yksiköllä, mihin muuten myös Hetemäen verotyöryhmä on päätynyt.

Lisäksi raportin mielestä "ympäristöperusteisuutta ja saastuttaja maksaa -periaatetta voidaan välillisessä verotuksessa edelleenkin korostaa esimerkiksi korottamalla energiaverotusta ja siirtymällä autoilun verotuksessa hankinnan verottamisesta käytön verottamiseen".

Perusperiaatteena tämä on kannatettava, mutta raportin ongelmaksi jää se, että tähän tavoitteeseen ei sidota mitään konkreettista tavoitetta kuten esimerkiksi arvonlisäveroon tai pääomaveroihin. Tavoite jää ilmaan kellumaan.

Kulutuksen verotuksen kiristäminen ja ympäristöverojen käyttö ohjaa hyvin toteutettuna kulutusta alemmalle tasolle. Sen ongelmana, mikä on myös poliittisessa kritiikissä huomiotu, on välillisen verotuksen kohdistuminen kaikkiin tuloluokkiin prosenteissa samalla tavalla. Kyse on siis hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta.

Se mitä poliittisessa kritiikissä ei näytetä juurikaan kommentoidun on se, että kokoomuksen raportti  tarjoaa keinoksi sitä, että "välillisen verotuksen kiristyminen kompensoituu pienituloisimmille etuuksien indeksikorotusten kautta - tästäkin syystä nyt on kiinnitetty erityistä huomiota etuuksien indeksisidontaan. Edelleen on huolehdittava siitä, ettei verouudistuksella lisätä pienituloisten taakkaa, vaan kannustetaan työntekoon ja tuetaan verotuksen lisäksi myös muilla keinoin heitä, jotka eivät työnteolla voi hyvinvointiaan parantaa".

Indeksikorotuksia lukuunottamatta tämä jää epämääräiseksi toiveeksi.

* * *

Taloudellisessa mielessä tämän raportin puute on siinä, ettei se oikeastaan kuvaa niitä vaikutuksia, mitä verotuksen muutoksilla lopulta olisi ja miten tämä taloudellisesti lopultakin tasapainottuisi. Toinen yleinen peruspulma on se, että jos puhe on hyvinvoinnista ja yhteiskunnasta, verotus ei ole kattava selitys kaikelle. Kyse onkin otsikostaan huolimatta enemmänkin veroraportista kuin hyvinvointiraportista.

Ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta raportti tarjoaa enemmän fraaseja kuin konkretiaa, vaikkakin kulutuksen verotuksen kiristäminen sinänsä on kannattettava ja konkreettisesti muotoiltu asia. Sen perusteet vain eivät näytä olevan pohjimmiltaan kestävässä kehityksessä, vaan valtiontalouden tasapainottamisessa ja verorakenteen muuttamisessa, jollainhan se tuloveron alentaminen on maksettava.

Jos ajatus ja asenne on se, ettei hyvinvointi-, talous- ja veroraporteissa tarvitse käsitellä kestävän kehityksen näkökulmaa, on juoksuhauta kaivettu aika kauas nykyisestä reaalimaailmasta. Tässä raportissa kokoomus näyttää pitävän kiinni vanhasta kulutustottumuksesta ja kuorruttavan sitä ympäristöfraaseilla. Tosin siten, että portti paremmalle jää hieman auki.

* * *

Edelliset vuoden 2011 vaaleihin liittyvät postaukset löytyvät tagin "vaalit 2011" takaa. Ja lisää tulee, kunhan näitä vaaliohjelmia ilmestyy ja niitä tämän blogin toimituksessa ehditään repostella.

perjantaina, helmikuuta 04, 2011

Perussuomalaiset - Ilmastopoliittinen vaihtoehto, noloa ja vielä nolompaa

Sinänsä on myönteistä, että vaalien lähestyessä Perussuomalaiset saivat aikaan ilmastopoliittisen ohjelman, sillä se osaltaan nostaa asiaa poliittiselle agendalle. Siihen sen ohjelman myönteiset asiat loppuvatkin.

Ohjelma julkistettiin noin viikko sitten ja sittemmin itse ohjelmaan on liitetty myös suora plagiointisyyte.

* * *

Sisällöltään tämä "Soinin listaksi" nimetty paperi ei pidä sisällään mitään erityisen uutta, vaan maailmallakin esitettyjä, mutta ilman kannatusta jääneitä ideoita kuten ominaispäästöjärjestelmään siirtyminen nykyisin käytössä olevasta päästökaupasta.

Soinin mallissa vaaditaan, että "Suomi ilmoittaa EU:lle ja YK:lle ottavansa yksipuolisen aikalisän ilmastopolitiikassa. Aikalisällä neuvotellaan EU:n ja YK:n kanssa siitä, että päästötavoitteiden laskentapohjaksi otetaan ominaispäästöjärjestelmä ja luovutaan niin kutsutusta prosenttimääräisestä tavoitteista".

Kyseessä naiivi toive, joka toteutuessaan siirtäisi Suomen kansainvälisen yhteisön sivuraiteille. Tällainen johtaisi vain siihen, että ulkomaankauppa kärsisi sekä vähäinenkin vaikutus- ja puhevalta ilmastoasioissa katoaisi. Suomen kaltainen maa ei tällaisia ilmoituksia ja neuvotteluita yksipuolisesti käynnistele. Ei, vaikka päästökaupassa järjestelmänä olisikin korjaamista.

Ohjelmassa vaaditaan myös, että "Suomi tekee aloitteen EU:lle ja YK:lle Kioto 3 -neuvottelujen aloittamisesta kaikkia sitovasta ominaispäästöjärjestelmään siirtymisestä" ja että "järjestelmä toteutetaan vain, jos kaikki maat ovat siinä mukana".

Ihan kiva, mutta käytännössä ajanhukkaa, koska mallia on tähänkin asti ideoitu, eikä se ole saaanut kannatusta. Täydellisen konsensuksen vaatimus tarkoittaa peitellysti sitä, ettei koko järjestelmän haluta edes toimivan.

Energiapolitiikassa Soini vaatii, että "Suomi tavoittelee sähköenergiatuotannon täyttä omavaraisuutta. Se toteutetaan monopuoleisella tuotantorakenteella eli ydin-, vesi-, turve- ja uusiutuvan energian lähteillä." ja esimerkiksi sitä, että  "Perutaan edellisen hallituksen syöttötariffipäätökset sekä torjutaan Windfall- ja uraaniverot".

Energiapolitiikka on siis ymmärrettävä Perussuomalaisten mallissa eräänlaiseksi business as usual-malliksi, jossa muutosta nykyiseen ei juuri haluta ja listalle ilmeisesti sopisi ydinvoiman reipas lisärakentaminen. Täyden omavaraisuuden vaatimus on mukavalta kuulostava, mutta valitettavasti epärealistinen ajatus.

Liikennepolitiikassa vaaditaan, että "Edistetään päästöttömän raide- ja vesiliikenteen toimintaedellytyksiä, aloittamalla valmistelut Järvi-Suomen kanavoimiseksi uudella meriyhteydellä yhdessä VR:n kanssa, jolloin vesi- ja raideliikenne voisivat palvella parhaiten toisiaan".

Lähtökohta on ihan hyvä ja kannatettava, joskin päästötön vesiliikenne lienee hoidettavissa vain purjeveneillä, joilla taas ei ole kovin paljoa käyttöä nykyaikaisessa kuljetusbusineksessa.

Edellisen kanssa ristiriidassa onkin sitten Soinin listan viides vaatimus eli se, että "Suomi ilmoittaa IMO:lle, että otamme 15 vuoden siirtymäajan laivojen rikkipäästötavoitteiden toteuttamiseen".

Tämä perussuomalaisten ilmastopoliittinen ohjelma ei ole käytännössä toimiva ratkaisu ja paperi on sisäisestikin ristiriitainen. Perussuomalaisten ilmastopoliittinen vaihtoehto ei ole myöskään kovin kattava, sillä se keskittyy vain päästökaupan korvaamiseen ja vastaaviin ylemmän tason ohjauskeinoihin. Raide- ja vesiliikenne ovat yksittäinen poikkeus tähän, mutta se ei kokonaisuutta ajatellen riitä.

Ohjelma ei oikeastaan ole edes vaihtoehto, vaan eristäytymiseen ja käytännössä nykyisen menon jatkumiseen tähtäävä hutera kannanotto.

* * *

Tavallaan Perussuomalaisten ilmastopoliittisen vaihtoehdon tarkastelu on turhaa, sillä se näyttää olevan kopio Metalliliiton viime helmikuussa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamasta lausunnosta (PDF Ylen sivuilla). Asiasta kertoi Ylen uutiset jutussaan.

Tämä taas on Soinille ja Perussuomalaisille perin noloa. Ylen jutun ja Soinin blogissaan julkistaminen videoiden mukaan Soini sanoi aloittaessaan ohjelman esittelyä, että
"Tervetuloa tähän tilaisuuteen. Ja pari alkusanaa ennen kuin lähden käymään läpi tätä mallia. Kun on vähän ajateltu, että mitä se Soini siellä EU:ssa ja Euroopassa tekee - Brysselissä ja Strasbourgissa - niin mä olen nyt puolitoista vuotta tehnyt tätä."
Vääräleuka voisi kysyä ja sutkauttaa, että puolitoistako vuotta meni Metalliliiton 5 sivuisen lausunnon kopioimiseen kirjoitusvirheineen kaikkineen? Tuottavuudesta Soinia ei voi syyttää. Metalliliiton paperiin tehty kevyt editointi onnistuu keskivertokirjoittajalta tunnissa tai kahdessa.

Suoraselkäisesti Soini myöntää matkimisen, mikä ei näiden lausuntojen noloutta tosin vähennä.

* * *

Ohjelman julkistamisen yhteydessä Soini totesi tuoreeltaan, että täyskäännös ilmastopolitiikassa on mahdollista saavuttaa vaikkakaan se ei tule olemaan helppoa ja veisteli asian sanoiksi:
"Jos opetuslapset olisivat uskoneet konsensukseen niin siinä olisi jäänyt evankeliumi levittämättä".
Harvoin, jos koskaan, kuulee puoluejohtajien vertaavan omiaan Jeesuksen opetuslapsiin. Tarkemmin ajatellen kyseessä on varsin ylimielinen asenne, jossa Perussuomalaiset asettavat itsensä pelastajan seuraajiksi ihan kuin nimenomaan tätä joukkoa seuraamalla maailma pelastuisi.

Ei pelastu. Eikä ainakaan tällä ilmastopoliittisella ohjelmalla.

Nämä Soinin raamatulliset sutkautukset muutenkin ovat enimmäkseen epäselvää retoriikkaa, jonka takaa ei löydy ainakaan reaalipolitiikkaa. Kenties sieltä halutaankin löydettävän henkilöpalvontaa?

perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Paniikin aika

Tekniikka & Talous kertoo viime viikkoisesta Säätytalolla pidetystä tilaisuudesta, jossa Potsdamin ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivan instituutin professori Wolfgang Lucht puhui. Lucht totesi:

"Ilmastonmuutoksesta ei ole syytä olla huolissaan – nyt on paniikin aika."
Kommentissa todetaan, että
"Luchtin mukaan monet eri mittarit viestittävät ilmastonmuutoksen etenevän skenaarioista pahimman mukaisesti, jopa vielä nopeammin. Esimerkiksi jäätiköiden ja lumipeitteen sulaminen näyttää ylittävän ennakko-odotukset."
Sen lisäksi, että huonoja uutisia ei haluta kuulla tai käsitellä, kyseessä ovat sen kokoluokan taloudelliset muutokset, että houkutus olla tekemättä mitään on varsin suuri. Varsinkin kun samaan aikaan iskee pari muutakin suuren luokan murhetta kuten globaali talouskriisi, ruokakriisi ja öljyn saatavuuden ongelmien kehittyminen.

Ajattelumme ja on kyllästetty poliittista retoriikkaa myöten kasvun tavoittelulla. Käytännössä se tarkoittaa yleensä kasvua luonnon ja ihmisen omien selviytymis- ja elinmahdollisuuksien kustannuksella.

torstaina, tammikuuta 27, 2011

Kaksi keskeisintä vaaliteemaa

Kuluvan vuoden keväänä (varsinainen vaalipäivä on 17.4.2011) pidetään eduskuntavaalit ja Suomeen valitaan uudet edustajat parlamenttiin.

Tässä blogissa on jo aikaisemmin esitetty eräitä arvauksia vaalien tiimoilta.

Olennaisempaa kuin nuo arvaukset tai muut vastaavat, ovat ehkä ne teemat, joista vaalien alla keskustellaan ja joilla mennään hallitusneuvotteluihin - ketkä ikinä sinne menevätkin.

Erilaisia kohuja voidaan käydä vaalrahoituksesta, maahanmuutosta, seksuaalivähemmistöistä, kirkosta eroamisesta ja sen sellaisesta mieltä kiihottavasta, mutta lopultakin toissijaisesta. Kaksi teemaa on kuitenkin ylitse muiden; ilmastonmuutos ja talous. Ja vieläpä niin, että jälkimmäinen riippuu osin edellisestä.

Lähivuosina teollistuneiden maiden johdolla on välttämätöntä saada aikaiseksi uskottava ja toteuttamiskelpoinen tiekartta sille, miten kasvihuonekaasujen päästöt saadaan laskemaan ja luonnonvarojen kulutus kestävälle uralle. Suomella ja siis myös Suomen eduskunnalla on tässä vastuunsa, velvollisuutensa ja mahdollisuutensa.

Kasvihuonekaasupäästöjen voimakas vähentäminen muuttaa talouden rakenteita sekä tulonjakoa. Ilmastonmuutoksen hillinnän vaihtoehtona ei ole nykyinen meno, vaan jatkuvasti kasvavat kulut kriisien hoidossa ja vaikkapa kasvavan ympäristöpakoilaisuuden tuomat ongelmat ja kustannukset.

Kysymys on myös siitä, miten ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimat muutokset toiminnassamme tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja hallitusti taloudessa.

Talouden puolella tulevina vuosina joudutaan ratkomaan myös euron kohtaloa, eikä vastaus ole se, että erotaan siitä suin päin. Se olisi pään pistämistä pensaaseen ja ongelma iskisi meihin markankin kanssa.

Ongelma on paljon syvemmällä eli siinä, miten markkinat ja sen spekulatiiviset mekanismit ovat päässeet heiluttelemaan sekä pankki- että valtiosektoria. Yksi iso kysymys on se, miten pankkisektori hoidetaan takaisin sellaiselle uralle, että siellä voidaan toimia kuten normaaleissa yrityksissä toimitaan. Nyt näin ei ole, kun valtioille on lähes välttämätöntä pelastaa pulaan joutuneet pankit, jotta valtiot itse eivät joudu samoihin ongelmiin.

Näistä teemoista siis pitäisi keskustella ja etsiä linjauksia, mutta todennäköisesti valtaosa vaalikeskusteluista kääntyy jakopolitikoinniksi ja siihen miten voidaan raapia kasaan lisää jaettavaa kaikille.

Tämä on tietysti tasan väärä suunta, sillä nyt pitäisi etsiä tietä sille, miten vähemmän jaettavan jakaminen hoidetaan oikeudenmukaisesti. Kuten presidentti Halonen sanoi, kestävän kehityksen tavoitteista ei pidä tinkiä Euroopan talouskriisistä huolimatta.

Lähikuukaudet tässä blogissa tarkastellaan mahdollisuuksien mukaan tätä teemaa ja vaalikeskusteluita.

sunnuntaina, tammikuuta 23, 2011

Oikeassa ja väärässä

Mitä siitä tulisi, jos myöntäisimme, että kaikki - ihan kaikki - poliitikot ja vaikkapa esimerkiksi toimittajat ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä ja sellaisena kovin erehtyväisiä joskus?

Tai siitä, jos valmiiksi ymmärtäisimme ja hyväksyisimme sen, että kaikki poliitikkojen antamat "lupaukset" ovat enimmäkseen toiveita, joiden toteuttamista tavoitellaan, mutta joita missään tapauksessa ei voi pitää sitovina lupauksina? Ja että ymmärtäisimme niin opposition kuin hallituksenkin poliitikkojen oikeasti yrittävän omasta näkökulmastaan parhaansa?

Ei varmaan mitään, koska sitten emme voisi riidellä semantiikasta.

Antaisiko se meille kuitenkin hieman paremmat mahdollisuudet tarkastella sitä, mitä poliitikot oikeasti sanovat pelkästään niistä saatavien tunnelmien ja mielikuvien sijaan?

Tuli vaan mieleen, että hiljalleen uutisvirrat ovat tulvillaan puhdasta propagandaa kaikenlaisista asioista.

perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Lämmintä

Ylen uutisten mukaan Maailman ilmatieteen järjestö WMO on arvioinut viime vuoden lämpötiloja ja todennut, että vuosi 2010 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä tilastoiduista vuosista. Viime vuosi sijoittui tilastojen kärkeen yhdessä vuosien 1998 ja 2005 kanssa.

Lämpenemisen trendi näkyy pitemmissä aikasarjoissa.

Lienee selvää, että tämän ei voi johtaa mihinkään myönteiseen, mutta eipä se erityisesti maailman päättäjiä näytä häiritsevän.

keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

Hyvin menee?

Kaikki hyvin, ei ongelmaa...


(via Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

tiistaina, tammikuuta 18, 2011

Metsäteollisuus

HS: "Stora Enso rakentaa valtavan sellutehtaan Uruguayhin"

Kuvitteleeko joku, että tämä tukee mitenkään kotimaista metsäteollisuutta? Toivottavasti ei, sillä teollisuuden rakennemuutos jatkuu näin ja puujalkaa nakerretaan tulevaisuudessakin.

Siitä taas seuraa se, ettei jatkossa ole vähäisintäkään järkeä perustella esimerkiksi energiapoliittisia valintoja ensisijaisesti metsäteollisuuden tarpeilla.

Metsäteollisuus siinä muodossa kuin olemme sen oppineet menneinä vuosikymmeninä tuntemaan on Suomessa auringolaskun ala, halusimme sitä tai emme. Markkinat (eli yhtiöiden johto) ovat päättäneet niin ja amen.

Wikileaksista on hyötyä

Valtaa pitävät ovat tuominneet ja kauhistelleet vuotosivusto Wikileaksin paljastuksia. Niitä on vielä tulossa vaikka kuinka paljon ja viime kuukaudet olemme saaneet seurata uutisvirtaa milloin mistäkin aiheesta. Lähteenä ovat olleet yhdysvaltalaiset diplomaattitekstit. Wikileaks on tarjonnut päivittäin uusia uutisia maailmastamme.

Niiden totuuspohjaa ei ole kiistetty.

Vuodot ovat osoittautumassa varsin hyödyllisiksi. Esimerkiksi Tunisian vallanvaihdokseen liittyy paljastus maan johdon ruokkimasta laajasta korruptiosta, joka on avannut osaltaan tietä muutokselle. Demokratisotuuko Tunisia, se jää nähtäväksi, mutta mahdollisuus on avautunut.

Seuraavaksi on odotettavissa paljastuksia veronkierrosta. Luulisi kiinnostavan eurokriisissä maita.

Avoimuus on pelottava ja arka asia, mutta ihmiskunnalle hyödyllinen. Loppujen lopuksi.

maanantaina, tammikuuta 17, 2011

Tilastoja ja mitä sitten

Taitaa olla aika kaikenlaisen muun tekemisen ja ihmettelyn jälkeen lopettaa hiljaiselo tässä blogissa. Aikaa ei ole käytetty pelkkään lorvimiseen, vaan myös kaikenlaiseen sellaiseen, mikä saattaa heijastua tännekin. Siitä kuitenkin hieman tuonnempana.

Aloitetaan siitä, että pistetään tiskiin viime vuoden tilastoja.

Tilastoissa näkyy se selvä asia, että jos ei blogiin kirjoita, lukijamäärätkin pysyvät hillittyinä. 

Otetaan loppuvuoden kuukaudet kaikki kerralla:

lokakuumarraskuujoulukuu
Postauksia15112
Kävijät10961469866
Näyttökerrat10121398856
Käyntejä7971049678

Joulukuun lopussa kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen) olivat:
  • Käynnit: 50,1 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 72,8 kpl / vrk
  • Kävijät: 34,6 kpl / vrk
Vuoden lopussa lukijoita Bloggerissa oli 45 (siis niitä, jotka ovat klikanneet seuraavansa tätä blogia). 
    Käyrinä tilastot blogin historian alusta alkaen näyttävät tältä:

    Blogin historian kävijämäärät kuukausittain blogin olemassaolon alusta alkaen vuosittain esitettynä:

    Kiitos kaikille kannustuksesta.

    * * *

    Ja mitäs sitten seuraavaksi?

    Vuosi 2011 on vaalivuosi. Se varmaankin tulee näkymään tämän blogin teksteissä, sen verran paljon pehmeää huttua mahtuu poliittiseen puheeseen jo nyt.

    Samaan aikaan Eurooppa kiemurtelee eurokriisissään ja erilaisten markkinaspekulattien mielenliikkeiden kourissa. Kriisi ei ole pelkstään valuuttakriisi tai edes velkakriisi, vaan myös talousjärjestelmän kriisi, jonka juuret ovat syvemmällä kuin siinä tuetaanko jotain Kreikkaa tai Irlantia.

    Vaalien alla lupauksia kaiken kasvattamisesta, mutta vähemmän siitä, ettei ympäristömme oikeasti kestä nykyistä jatkuvan kulutuksen kasvun filosofiaa. Ilmastokokous joulukuussa Meksikon Cancunissa päättyi kuvausten mukaan toivorikkaasti, mutta tosiasiassa ilmasto-ongelman eteen mitään saavutuksia ei oikeasti ole kirjattavissa. Ihmisen aiheuttama ongelma vain pahenee pahenemistaan.

    Tietoyhteiskunnassa kehitys jatkaa omaa rataansa myös suuntiin, joista emme oikeastaan edes haluaisi tietää mitään. Ihmisoikeudet ovat myös vuonna 2011 monissa paikoissa alisteisia vallanhimolle tai lyhytnäköiselle talouden kasvun tavoittelulle.

    Esimerkiksi näistä aineksista saadaan kasaan tämän blogin lähitulevaisuuden teemat. Historiaa katsoen mitään erityisesti uutta ei siis ole luvassa, mutta asiaa voi yrittää katsoa siten, että etsii näistä teemoista yhteistä tekijää. Ehkäpä tämä blogi keskittyy joksikin aikaa etsimään vastausta siihen, mikä ajaa länsimaiden ihmisiä ja yhteiskuntia niihin suuntiin mihin ajaa.