sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Vielä on aikaa pelastaa Wanha Jokela

Kulttuuriravintola Wanha Jokela on edelleen menossa purkukoneen kauhaan. Tästä on täällä ollut aiemminkin puhetta eikä tilanne ole parantunut mihinkään, vaan edelleenkään ravintolayrittäjän vuokrasopimusta ei ole jatkettu kuluvan vuoden lopun jälkeiselle ajalle.

Kiinteistö kaipaisi remonttia, mutta omistaja eli Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö ei ole asialle halunnut tehdä mitään. Säätiö antaa ilmeisesti kiinteistön hapantua paikalleen, jotta voi sen sitten purkaa ja rakentaa paikalle uuden liikerakennuksen. Säätiö on julkaissut asiasta tiedotteen, jossa se kertoo, että nykyisen tilakapasiteetin peruskorjaaminen ei ole sen mielestä taloudellisessa mielessä kannattavaa.

Joensuun keskustaa on viimeinen vuosikymmen rakennettu raskaalla kädellä ja lopputuloksena on toinen toistaan hajuttomampaa ja mauttomampaa liiketilaa. Muutenkin kaupunki kuuluu niiden keskisuurten kaupunkien joukkoon, jossa ties minkä intressin vuoksi suunnilleen kaikki kulttuurihistoriallisesti arvokas on jyrätty nurin. Tätä on kutsuttu joko kehitykseksi tai nykyään usein keskustan elävöittämiseksi.

Ylipäätänsä keskisuurissa suomalaisissa kaupungeissa on käynyt rankka kato vanhan arkkitehtuurin tai miljöiden kohdalla. Se on myös häpeällistä.

Kun vaikkapa Eurooppaa kiertää, niin huomaa ettei kaikkea sitä mikä kertoo kaupungin menneisyydestä, ole pistetty maan tasalle, vaan säilytetty ja kunnostettu. Kyse on oman kulttuuriperinnön arvostamisesta ylitse taloudellisen ahneuden. Ilmeisesti meillä Suomessa tämä arvoasetelma on haluttu kääntää nurinniskoin.

Joensuussa halutaan siis nähtävästi muuttaa tämä (linkit Google Mapsin katunäkymiin), joksikin tällaiseksi tai tällaiseksi.

Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön hallituksen varapuheenjohtaja, kauppaneuvos Eino Tenhunen, selittää Karjalaisessa, että "Säätiö ei ole pyrkimässä lopettamaan ravintolan toimintaa. Pyrimme siihen, että tontille aikanaan sijoittuvan uudisrakennuksen sisään voidaan sijoittaa perinteisen ravintolan miljöö". Kerrassaan hölmö idea. Miten se muka toteutettaisiin? Sijoittamalla valokuvia vanhasta jonkun uuden pytingin seinille?

Jäädessään eläkkeelle osuuskauppa PKO:n toimitusjohtajan tehtävistä kesällä 2001 Tenhunen sanoi kaupastaan: "Osuuskauppa ei saa olla ahneiden sijoittajien yhteisö. Jäsenistö ja ympäristö ovat tärkeitä". Miksi hänen varapuheenjohtama kulttuurin edistämissäätiö näyttäytyy nyt tällaisena ahneena sijoittajana? Tenhunen tunnetaan eräänä maakunnan vaikuttajahahmona.

Vielä Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö ei ole tehnyt päätöstä Wanhan Jokelan kiinteistön kohtalosta. Päätöksiä odotellaan vasta esimerkiksi Joensuun yleiskaavan valmistumisen jälkeen ja siihen menee ilmeisesti ainakin pari vuotta.

Sitä odotellessa kuitenkin vielä nykyisin elävä ja nimenomaan yksi nykykarjalaisen kansankulttuurin kohtaamispaikka, jossa ovat yöpyneet niin Tapio Rautavaara, Tauno Palo, Ansa Ikonen, Omar Sarif kuin reipas porukka nuorempaa kulttuuriväkeä, uhkaa päättää päivänsä.

Nyt on päättäjien hiljalleen aika tehdä ratkaisunsa ja suojella jotain arvokasta.

Facebook-ryhmä löytyy otsikolla Pro Wanha Jokela. Ryhmässä on tätä kirjoitettaessa 3824 jäsentä ja itse ravintolassa olevaan adressiin on nimensä kirjoittanut reippaasti yli 2000 ihmistä.

Ylen Suojele minua-ohjelmasarjassa käsiteltiin viime perjantaina myös Wanhaa Jokelaa. Ohjelma on nähtävissä tämän julkaisemisesta vielä 6 päivää Yle Areenalla.

Ja kiitokset Tillmanille ideasta tähän postaukseen.

2 kommenttia:

Tillman kirjoitti...

Kiitoksia kiitoksista.

Motiivini ovat hyvin itsekkäitä. Mihin minä sitten menisin tentin jälkeen oluelle ?

Jokelassa tapaa yliopistomaailman henkilöitä, siellä puhutaan maailmaaparantavasti ja siellä vallitsee kaurismäkeläinen tunnelma.

Ja ykköshanassa on Karhun nelosta, ei mitään Keravan löysää litkua.

Kiitos hienosta kirjoituksesta.

Raimo kirjoitti...

Kaksikielisyys maksaa Suomelle 1-2 miljardia euroa vuodessa.

Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi".

Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

lyyxem.freehostia.com/teljo.htm


Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.

Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.

- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

lyyxem.freehostia.com/1930.htm


Veikko Heiskanen oli geofyysikko ja geodeetti. Maalaisliiton kansanedustaja 1933-1936. 1935 sai eduskunnassa lain sukunimien suomalaistamisesta (Lex Heiskanen), jolla 250 000 suomalaista muutti vierasperäisen sukunimensä suomalaiseksi. Ohion yliopistossa 1950-61 Veikko Heiskanen johti tiedemiesryhmää, jonka salaisena tehtävänä oli laskea mannertenvälisten ydinohjusten tarkkoja lentoratoja ja osumatarkkuutta.


http://lyyxem.freehostia.com/lehti-2-1937.htm

http://www.thoughts.com/aabee/oikeaa-tietoa-suomesta

Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkotti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

http://suomenmaa.bravehost.com/