sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Some day classic: Stairway to Heaven

Jotkut biisit ovat niin klassikoita, että ne on joskus ihan pakko soittaa vaikka eivät edes esittelyitä kaipaisi.

Staiway to Heaven on Led Zeppelinin vuonna 1971 julkaisema biisi. Se löytyy yhtyeen neljänneltä studioalbumilta Led Zeppelin IV. Kappaleen tekivät kitaristi Jimmy Page ja vokalisti Robert Plant.

Stairway to Heaven on äänestetty lukuisia kertoja parhaaksi rock-kappaleeksi ja sen kitarasooloa on arvostettu niinikään erilaisissa rankkauksissa. Biisi on yksi kaikista tunnetuimmista rock-biiseistä. Vuoden 2004 Rolling Stone-lehden 500 Greatest Songs of All Time-listalla biisi on sijaluvulla 31.

Levytettynä versiona 8 minuutin ja 2 sekunnin mittaista kappaletta ei koskaan ole julkaistu varsinaisena singlenä yhtyeen manageri Peter Grantin vastustaessa, vaikka Atlantis Records olisi niin halunnut tehdä sekä vuonna 1972 että 1973. Kuitenkin kourallinen promootiosinglejä on painettu ja ne ovat harvinaisia keräilijämarkkinoillakin.

Kappale on julkisesti esitetty ensimmäisen kerran Belfastissa Ulster Hallissa 5.3.1971.

Led Zeppelinin kokoonpanoon kuuluivat kitaristi Jimmy Page, vokalisti Robert Plant, basisti ja kosketinsoittaja John Paul Jones sekä rumpali John Bonham. Yhtyeen aktiivinen ura alkoi vuonna 1968 ja kesti aina vuoteen 1980 asti, jolloin Bonhan kuoli. Sen jälkeen yhtye on järjestänyt yhden konsertin vuonna 2007, jolloin rumpalina toimi John Bonhamin poika Jason Bonham. Vuosien 2008 ja 2009 aikana on huhuttu erilaisista Led Zeppelin-projekteista.

Led Zeppelin on rockin historian yksi suurimmista yhtyeistä. Sen juuret ulottuvat itse asiassa sellaiseen niinikään klassikkobändiin kuin The Yardbirds. Mutta se on ihan oma tarinansa, sillä The Yardbirdsissä ehti soittamaan pari muutakin kovaa nimeä kuten Eric Clapton ja Jeff Beck.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Sunnuntaiklassikoita löytyy Lepikseltä.

14 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Minähän olen esittänyt vaimolle kainon toiveen, että nakattuaan tuhkani biojätepussissa Ruskon kaatopaikalle, jättäisi sinne muistoksi vielä kasettimankan soittamaan tätä. Ei väliä vaikka soitin ei muuta pystyisi soittamaan ja nauhakin olisi venynyt. Emmä tästä nyt muuta osaa sanoa.

Sooloilija kirjoitti...

Hieno, ja pitkä biisi. Todellinen klassikko. Page ja Plant tunnetaan tästä loppuelämänsä ajan. Joskus kaikki osuu kohdilleen, tässä on osunut. Ja ihmiset ovat ottaneet omakseen.

Halo Efekti kirjoitti...

Niin, itsekin ajattelin että tämä on joskus laitettava, jolleivat muut tee sitä.

Sukupolvi toisensa jälkeen löytää tämän jossakin vaiheessa.

Itse satuin jo siihen alkuperäisyleisöön vuodelle 1971 eli vanhuudesta on tässä asiassa jopa hyötyä, muita voi sitten kiusoitella perässähiihtäjiksi :D

Tuima kirjoitti...

En tiedä onko maailman paras, mutta hieno joka tapauksessa.

Vaiheinen kirjoitti...

Kari,
Ei pöllömpi toive tuohon tilanteeseen:-)

Sooloilija,
Tässä on kieltämättä aika paljon asioita kohdallaan. Lähestyy täydellistä rock-biisiä.

Halo Aiko Efekti,
(Onks sulla uusi nimimerkki?) Joo. Tätä tuli kuunneltua jo 1970-luvulla aika sujuvasti. Jotkut biisit kestävät sukupolvelta toiselle. Tämäkuuluu myös niihin biiseihin, joista ei oikeastaan ole covereita tai ainakaan kelvollisia covereita olemassa. Sen verran uniikki tapaus.

Tuima,
Niinhän se on, että "paras" on vähintäänkin venyvä ellei suhteellinen käsite. Hyvä toi on.

Viides rooli kirjoitti...

Huokaus: tämä on niin hieno. Onnekkaita me, jotka saamme kuunnella sitä. Täysi kymppi.

lepis kirjoitti...

No niin, tulihan se sieltä!

Hyvin olisin voinut soittaa tämänkin tänään, mutta Mr. Plant ei ehkä sittenkään olisi ollut sopiva...

Ehdotonta! Ei tähän tarvitse muuta ;)

Vaiheinen kirjoitti...

Viides rooli,
Totta, onnekkaita olemme kun näitäkin saamme kuunnella.

lepis,
Jotenkin se nyt vaan oli pakko ja kun varsin kiinnostava videokin löytyi. Aika ennalta-arvattava biisihän tuo tietysti, mutta niin kovin hieno.

Niinpä. Enpäs arvannut tuota ajoitusta.

Ehdotonta. Kyllä.

peteer kirjoitti...

Onhan se ylittämätön ja aivan joka suhteessa täydellinen.

(Jos jotain ongelmaa allekirj. on asian kanssa, se liittynee aiempaan valtavan järisyttävään Led Zeppelin-kuuntelukertamäärään, mikä on estänyt laittamasta ko. bändin kiekkoja soittimeen säännöllisesti, n. 15 vuoteen.)

Vaiheinen kirjoitti...

Rockista on aika vaikea löytää ainakaan kovin montaa biisiä, joka tämän yli menee.

tuo on muuten totta, että jos jotain soittelee silleen kunnolla, niin saattaa mennä hyvinkin pitkä aika ennen kuin siihen voi kunnolla palata. Tällaisiakin artisteja/teoksia tuosta älppärihyllystä taitaa löytyä...

Kimmeli kirjoitti...

Vanha ja nostalginen, joten kyllähän se hiveli ;)

Vaiheinen kirjoitti...

Nimenomaan nostalginen! Sepäs se.

Timo kirjoitti...

Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran tiedostin tämän kappaleen 80-luvulla Wayne's Worldin tästä kohdasta.

Kyllä tuo kaunis on nyt mitä enemmän sitä on kuullut.

Vaiheinen kirjoitti...

Heh... mjoo.... Wayne's World on sekin omalla tavallaan klassikko, vaikka tämän biisin kohdalla nojaan vahvasti originaaliin.