Some day classic: I Want To Take You Higher
Lepis asetti tämän viikon sunnuntaiklassikoihin teemasoiton ja soittolistan vuoden 1969 Woodstock Music and Art-festivaaleilla esitetyistä biiseistä. Tässä blogissa on aikaisemmin ainakin esiintynyt kolme Woodstockissa esiintynyttä bändiä eli The Band, The Who ja Santana, joista viimeisimmän Soul Sacrifice oli suoraan Woodstock-keikalta. Lisäksi paikalla oli myös Neil Young (CSN&Y:n kera), joka oli soitossa joku aika sitten. Siispä nämä jäävät nyt väliin ja vauhtia otetaan seuraavalla biisillä:
I Want To Take You Higher on funk-, soul- ja rockbändi Sly & the Family Stonen biisi vuonna 1969 julkaistulta Stand!-albumilta.
Sly & the Family Stone oli aktiivinen bändi vuosien 1967 ja 1983 välillä, joskin sen suurimmat nenestyksen vuodet osuvat 1960- ja 70-lukujen taitteeseen. Stand! oli yhtyeen neljäs albumi ja suuri menestys. Woodstock ja siitä tehdyssä elokuvassa esiintyminen olivat ponnahduslauta suurempaan menetykseen, kuten kävin muutamalle muullekin Woodstock-artistille.
Stand!-albumilta on peräisin myös yhtyeen ensimmäinen suuri hitti, suvaitsevaisuuden puolesta kantaaottava kappale Everyday People, joka sekin löytyy Woodstockin biisilistalta.
1970-luvulla yhtye levytti koko joukon epätasaisia levytyksiä ja yhtyeen keulahahmon Sly Stonen, oikealta nimeltään Sylvester Stewart, huumeongelma paheni edelleen. Vuoden 1974 albumin Small Talk jälkeen yhtyeen suosio hiipui ja vuonna 1983 Sly Stone vetäytyi julkisuudesta kokonaan. Yhtyeen viimeinen top 40-hitti oli Small Talk-albumin biisi Time For Livin.
Sly & the Family Stonea pidetään James Brownin ohella keskeisenä funkin kehittäjänä ja esille tuojana. Yhtyeen musiikki on inspiroinut monia jazzin ja rockin näkyviä nimiä. Esimerkiksi Herbie Hancockin kerrotaan ottaneen vaikutteita siirtyessään soittamaan 1970-luvulla jazz-funkia. Miles Davisin taas kerrotaan halunneen Sly & the Family Stonen soundeja On the Corner-albumilleen.
Lisäksi Sly & the Family Stonen musiikin tiedetään vaikuttaneen muun muassa sellaisiin artisteihin ja bändeihin kuin Michael Jackson, Stevie Wonder, Prince, Red Hot Chili Peppers, Chuck D, John Mayer ja John Butler.
Videon lähde YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
Tekstit
14 kommenttia:
Aaaah, funkya! Mistähän johtuu, että Woodstockista puhuttaessa unohtuu usein se, että siellä soitettiin musiikkia hyvin monipuolisesti? Eri genret olivat festivaalilla vahvasti esillä. Hienoa, että nostit esiin Sly & The Family Stonen. Erinomainen veto bändiltä.
Woodstockin hyvä puoli oli juuri se, että musaa oli laidasta laitaan, ei pelkästään pilvilaulantaa.
Tällaista funkyn pitää olla!
Funk on mulle vaikea musiikinlaji, en ole koskaan olikein innotunut siitä. En nytkään. Mutta se, että tämä bändi mahtui Woodstockiin, on osoitus järjestäjien laajsta musiikkimausta.
Hyvä kun tämäkin mainittiin, vielä kun joku muistaisi Sha Na Nan, joka on verratonta viihdettä oman musiikinlajinsa puitteissa.
Viides rooli,
Jep. Siellä oli varsin laidasta toiseen reunaan genrejä esillä. Osa silloin varsin tuntemattomia ja osa jo melko valmiita tähtiä, vaikka sen ajan kaikista suurimmat nimet puuttuivatkin.
SusuPetal,
Funkyn pitää toimia potkia eteenpäin.
Tuima,
Funky ei ole ihan niitä helpoimpia aina. Joskus se vaan menee sellaiseksi rytmirallatteluksi :-)
Halo Efekti,
Lepishän se muisti. Itse en siitä ihan kamalasti innostu. Siis siitä Sha-na-na:sta.
Funky funk!
Tämä Sylvester on kyllä jäänyt varsin vieraaksi, enemmänkin sellainen taustasoittobändinä toiminut. Tarkoittaen ettei siihen niin kovin ole kiinnittänyt huomiota. Tämä biisi tosin toimii hyvin.
Ten points to Halo! ;D
Ei ole tainnut lukea kommentiasi blogissani, kun 'uskaltautui' tuon tänne laittamaan ;D
Oikeastaan Halon olisi pitänyt tietää, että Sha na naa mä soitan varmasti tuosta listasta. Olenhan aiemmin jo soitellut ne muut suosikkini sieltä.
Toimiihan se. Taisi tuossa käydä niin, että Halo ehti ensin kommentoimaan tänne ja vasta sitten minä pistin omani sinun blogiisi. Tosin taisin jossain jotain tästä jo aikaisemmin mainita. Enkä mä nyt ketään syö... :-)
;D Hehehe, mitä spekulointia!
Olen ottanut sen pään että esittelen kaikki kummallisetkin päähänpinttymäni klassikoissa aivan ujostelematta :D
Yhdyn moniin edellisiin puhujiin, ja taas olitkin nähnyt vaivaa ja kerroit enemmän.
Mutta niin tämä kuin moni muukin kertoo juuri siitä, mistä Woodtockissa oli kyse, se on vähän sellainen raamatullinen juttu: niin monenlaiset kalat voivat elää samassa vedessä tai uida samaan verkkoon.
Funky music! Kappale ei ole mulle tuttu,mutta varmaankin Slyn ja Family Stonen musiikissa on jotain sellaistakin,mitä tunnistaisin.
Olipa taas kiinnostavaa taustatietoa bändistä, jota en tiennyt ollenkaan. Kiitos! :-)
halo e,
Oikein. Spekuloinnit ovat osa hupailua joskus.
Hirlii,
Woodstockista on kaikkinensa tullut massiivinen kulttuuria kuvaava ilmiö muutenkin. Ja idea kulttuurien kirjosta sopii siihen pirtaan.
Yaelian,
Voi olla. Tuotanto ei ole mitenkään massiivinen, mutta muutama hitti siellä on.
Timo,
Ole hyvä vaan. Joka päivä jostain löytyy jotain uutta :-)
Lähetä kommentti