torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Maksetaanko mediamaksua mahdollisuudesta?

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) kannattaa kaikilta asuntokunnilta perittävää mediamaksua, jolla korvattaisiin nykyinen tv-maksu Yleisradion toiminnan rahoittamisessa. Hänen mukaansa nykytilanteessa tv-maksun korvaaminen budjettirahoituksella ei tule kyseeseen.

Lindén kommentoi asiaa pohtineen työryhmän ehdotusta seuraavasti:

"On vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Työryhmä löysi yksimielisenä yli vuoden puurtamisen jälkeen näistä vähiten huonon, ja sen mukaisena lakiesityksen valmistelu käynnistyy."
Ministerin ajattelun mukaan nyt aletaan maksaa sisällöstä, jota voidaan seurata monien jakelukanavien kautta. Hänen mielestään laitesidonnaisuus joutaa roskakoriin. (kursivointi tämän postauksen kirjoittajan)

* * *

Voidaan olla montaa mieltä siitä, mikä mahdollisista vaihtoehdoista on vähiten huono ja mikä taas ei.

Esitetty mediamaksu ei ole ensinkään ongelmaton eikä edes lähes kaikille maksu, vaan yksiselitteisesti vero. Eikä tätä yleveroksi kutsuttua maksua voida välttämättä edes pitää oikeudenmukaisena. Ne jotka eivät käytä televisiota, käytännössä maksavat moninkertaisen hinnan käyttämistään palveluista.

Ministerin lausumaa, tai journalistista tulkintaa siitä, voidaan pitää itseasiassa merkittävänä periaatteellisena kantana.

Jos hän todellakin on tarkoittanut ajatusta, että kansalaisten pitäisi maksaa asuntokunnittain siitä, että jotain sisältöä voidaan seurata, kyseessä on samanlainen maksu kuin vaikkapa lakisääteinen sairasvakuutus, jota peritään ihmisen sairastumisen varalta veroluonteisena maksuna.

Siitä on varsin pitkä matka nykyiseen järjestelmään, jossa maksetaan siitä, että sisältöjä seurataan eli maksetaan maksua palvelun käytöstä.

Siinä ministeri on oikeassa, että laitepohjainen ajattelu ei kuulu tälle vuosituhannelle.

Siinä ministeri taas ei ole oikeassa, etteikö budjettirahoitus olisi mahdollinen. Se ei ole mahdollinen vain siinä tapauksessa, ettei poliittinen päättäjäjoukko ole havainnut maailman muuttuvan ympärillään ja sen vaativan myös rakenteellisia muutoksia.

Jos Yleisradion toiminnan rahoitus on niin keskeinen osa julkista palvelua tai yhtiskunnan toimintaa, että sitä varten pitää säätää erillinen vero, mikään ei estä tekemästä asiaa järkevästi muuttamalla rahankulutuksen ja keräämisen rakenteita. Kokonaisuuden kannalta kyse on kohtuullisen pienistä summista.

Politiikassa on myös se vika, että jos joku budjettimomentti on olemassa ja sille annetaan rahaa, siitä pidetään kiinni. Poliitikot eivät kykene muuttamaan budjetin rakenteita puoluekannasta riippumatta juurikaan. Virkamiehet taas eivät halua.

Tietysti on eri asia, onko joku budjettimomentti poliittisesti mahdollinen, mikä taas on eri taidemuoto.

Televisio on valtiolle vaikea asia ja se itse tekee siitä vain entistä vaikeamman.

EDIT klo 16.17
Hallituksen ministerityöryhmäkin on hyväksynyt mediamaksun valmistelun pohjaksi.

Aiheesta tässä blogissa muualla:


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hyvä, että otit asian esille. Tätä päätöstä kuuntelin radiosta ja äimistelen myös asiaa.

Lähtökohtahan on se, että julkisia palveluja tuotetaan verovaroilla, nythän niitä tarmokkaasti on alennettu (vaikka korotus paineet ovat jo olemassa). Julkiset palvelut ovat välttämättömiä, vaikka niistäkin pyritään kovasti eroon.

Julkiset terveyspalvelut muun muassa ovat sellaisia, joista ei pitäisi tinkiä - ei edes laman nimiin, koska siitä seuraa vain ja ainoastaan kustannusten kasvua pitkällä aika välillä. Hekin, jotka käyttävät yksinomaan yksityisiä terveyspalveluita unohtavat usein, että se yksityislääkäri ei seuraa heitä paikkakunnalta toiselle eikä lomamatkoilla eikä muutenkaan. Julkista palvelua on kyllä hädän hetkellä huutelemassa apuun se vähän varakkaampikin kansalainen.

Jos ajatellaan että viestintä- ja televisio(media)palvelut ovat kansalaisille välttämättömyys, esimerkiksi tiedonsaannin kannalta näin kyllä onkin, niin ihmettelen myös ettei tätä maksua voisi yhtälailla budjetoida kuten kaikkia muitakin palveluja. Tämä maksu nimittäin antaa yleisradiolle erityisaseman muihin palveluihin nähden.

Ja voiko tästä seurata se, että kaikista palveluista saamme kohta maksaa jonkunmoista erillistä maksua? Terveyspalveluista, kirjastoista, kouluista, kaduista…

Vaiheinen kirjoitti...

On totta, että nykypäivänä viestintä ja mediapalvelut ovat kansalaiselle enemmän tai vähemmän välttämättömyys, mutta eivät oikeasti niin suuri välttämättömyys kuin terveyspalvelut.

Sekin on totta, että omalla erillisellä verollaan Yle saa etulyöntiaseman muuhun mediakenttään verrattuna. Lisäksi tämä "maksuksi" puettu vero pitää sisällään oletuksen, että kaikki käyttävät Ylen palveluita (joiden kustannuksista 2/3 menee televisioon).

Toki suurin osa käyttääkin jotain palvelua, mutta esimerkiksi tässä taloudessa ei katsota Ylen eikä minkään muunkaan televisiokanavan ohjelmia.

Se, ettei Ylen rahoitusta muka voida pistää budjettiin ja siten progressiivisen veron kautta rahoitettavaksi, on pelkästään poliitikkojen omaa varjonyrkkeilyä. Siinä missä kirjastot rahoitetaan budjetista ilman intohimoja voidaan tehdä myös Ylen televisio-, radio- ja verkkopalveluiden kohdalla. Kustannukset jakautuisivat oikeudenmukaisemmin. On aivan menneen ajan ajattelua, että silloin televisiosta tulisi joku hallituksen media. Jos sitä kerran pelätään, niin miksi rahoitusmallia ei voida kopioida vaikka eduskunnan alaiselta Kansaleläkelaitokselta?

On tässä tietysti tuokin analoginen riski, että kohta erillismaksua tai muuta vastaavaa saamme maksaa myös muista yhteisistä palveluista. Tosin terveyspalvelut, kirjastot jne. ovat nyt budjetissa eikä sen ulkopuolella (pääosin) kuten Yle tv-maksuineen nykyään.