Joulusohjosta jouluun

Jouluun - tuohon ajallisesti parin parin kolmen päivän mittaiseen juhlaan - on aikaa muutama päivä ja kaupungin kaduilla kansalaisten ohimot näyttävät pullistuvan kohti lopullista kulutusjuhlan kliimaksiaan.

Kauppa kaiketi valmistautuu juhlimaan jälleen uutta joulukaupan ennätystä ja mitä ilmeisimmin muovia kannetaan kauppakeskuksista koteihin ja muualle kuin kierrätykseen ennätysmääriä. Sitä on pakko saada.

Eihän se noin pidä mennä? Eikä tietysti menekään, sillä perinteet ovat tärkeitä ja ne vaativat rekvisiittansa. Mutta mistä lähtien tästä ylenpalttisesta kulutussohjosta on tullut jouluperinnettä? Miten se kuvastaa sitä ideaa, että "ajatus on tärkein" tai niitä laulujen joulusanomaa?

Aina on olemassa vaihtoehto. Lopeta väärien logojen kumartelu ja turvaa siihen mikä on olennaista ja millä on todellista merkitystä. Hidasta ja hiljenny ajatuksen ääreen, sitä arvostavat myös muut. Aitoja arvoja ei mitata vaa'alla ja materian määrällä. Onnellisuutta ei paketoida paperilla.

* * *

Tässä blogissa on kuluva joulukuu ollut ennätyksellisen hiljainen. Hidastaminen on ollut osin tietenkin valintakysymys, mutta myös tarkoituksenmukaisuudesta lähtenyt asian tila.

Loppu vuosi meneekin sitten pitkälle ulkona verkoista, joten uusin virroin ensi vuoden puolella palataan asiaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!