Ihmisvihaajat
Kuluvan viikon kohu syntyi ihmisoikeusasiasta ja sen sytyttivät Ylen TV2:n homoillan konservatiiviset keskustelijat.
Ilmeisesti eräiden kirkonmiesten ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsen mielipiteet homoseksuaalien oikeuksista ovat aiheuttaneet joukkopaon kirkosta. Tuhansille tuli mitta täyteen.
Se tarkoittaa myös lovea kirkon budjettiin. Kun siitä vedetään johtopäätös, että se käytännössä tarkoittaa esimerkiksi lasten parissa tehtävästä työstä leikkaamista, ollaan jo lähellä populismin rajaa.
Toisaalta, kirkko ei ole niin yksiniittinen käsityksissään kuin homoilta antoi ymmärtää.
Viikonlopun Ilta=Sanomissa arkkipiispa sanookin kirkon olevan monikasvoisempi kuin keskusteluissa nähdään. Lehdessä Helsingin Kallion seurakunnan pastori ja vt. kirkkoherra kertovat pahastuneensa Räsäsen kommenteista ja kertovat seurakunnassaan tehdyn sateenkaarityötä homojen ja lesbojen oikeuksien edistämiseksi.
Pastori kehottaa myös Räsästä pitämään suunsa kiinni. Se on pastorilta selkeästi ilmaistu kiukku.
IS on haastatellut myös TV-kasvo Jani Toivolaa, joka sai homoillan vuoksi tarpeekseensa kirkosta, vaikka tunnustaa olevansa uskossa.
Toisaalla kirjailija Jari Tervo äityi toteamaan kyllästymisensä homoseksuaalien oikeuksia raamatulla polkeviin ihmisvihaajiin.
Homoilta ei antanut kokonaista kuvaa kirkosta tai kristinuskosta. Se kuitenkin repäisi irti laastarin vuotavasta haavasta ja nosti esiin kysymyksen, joka vaatii ratkaisun. Homoseksuaalit eivät vaadi yhteiskunnassa muuta kuin tasa-arvoa ja samoja oikeuksia kuin heteroillakin on.
Lisäksi rakenteet, jotka altistavat vähemmistön suoranaiselle syrjinnälle, pitäisi poistaa. Onko se muka liikaa vaadittu?
Tekstit
7 kommenttia:
Siitä rahasta... 10 000 eronnutta * 300 keskim.kirkollisvero euroa = 3 000 000 euroa eli kirkon tulot tippunut 3 milliä vuodelle 2011 ja siitä eteenpäin pelkästään tämän hässäkän takia.
Itse en ole kuulunut kirkoon enää vuosiin.
Molemmin puolin menee keskustelussa iloisesti sekaisin homojen juridiset oikeudet ja kirkollinen vihkiminen.
Minusta pitäisi olla täysin selvää, ettei valtiolla ole mitään syytä asetta homo- ja heteropareja eriarvoiseen asemaan. Yhtä selvää pitäisi olla, että ollakseen kirkko, kirkon toiminnan pitää perustua Raamattuun. Muuten se ei ole kirkko.
Homojen kirkkovihkimystä ajavien vaatimuksissa haisee pahasti läpi se, että niissä haetaan hyväksyntää kirkkoinstituutiolta eikä siunausta Jumalalta. Siunaus ei kuitenkaan ole mikään oikeus, vaan lahja, eikä sitä voi oikeutena vaatia.
Sitten on niitäkin homoja, jotka aidosti haluaisivat sen siunauksen. Heidän kanssaan asiasta voi sentään keskustella, koska he ymmärtävät, mistä siinä on kyse. Kuitenkin, jos kirkko alkaa homojen avioliittoja siunata, on perusteiden oltava teologisia.
En suoraan väitä, etteikö teologisia perusteluita voisi olla. En ole teologi, mutta ne viritelmät, joita olen nähnyt, eivät ole olleet kovin vakuuttavia.
Olen ehdolla seurakuntavaaleissa. Jos ykkösteemaksi nousevat homot, niin tässä polarisoituneessa ilmapiirissä minulla tuskin on mitään mahdollisuuksia. Nyt näyttävät kelpaavan vain äärimielipiteet - ihan puolesta riippumatta.
Halo Efekti,
Miljoonista tuossa on kyse, koska tuo 3 miljoonaa on summa vuodessa. Se toki jakautuu eri seurakunnille pitkin Suomea, joten spekulaatiot lapsi- ja nuorisotyön supistamisesta ovat aika ennenaikaisia ja vähän analogisia sen kanssa, että joku ampuisi itseään polveen sen jälkeen kun naapuri on käynyt haukkumassa.
Niko L.,
Niin menee. Siis nuo asiat sekaisin, koska keskustelussa ovat nämä fundamentalistit vetäneet esiin käsityksen, jonka mukaan avioliitto on kirkon yksinomaisuutta (mitä se siis ei nykyäänkään ole) ja sen, että avioliitto "kuuluu heteroseksuaaliseen luonnonjärjestykseen aivan niin kuin painovoima" (mikä on jo määritelmällisesti epätosi väite).
Minustakin pitäisi olla selvää, ettei yhteiskunnassa pitäisi olla nykyisiä eriarvoistavia tekijöitä ja rakenteita. Se, että ihmisen pitää vaikkapa työtä hakiessaan eritellä avioliittonsa tai rekisteröidyn parisuhteensa laatu, altistaa ihmiset syrjinnälle. Tämä on hoidettavissa esimerkiksi siten, että maistraatissa solmittu avioliitto, kirkossa solmittu avioliitto ja rekisteröity parisuhde yhdeistetään yhden käsitteen alle ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla.
Jos se tarkoittaa sitä, että kaikki avioliitot de facto solmitaan maallisessa toimielimessä, niin sitten se tarkoittaa sitä ja niin pitää toimia. En siis pidä mahdottomana ajatusta siitä, että kirkolta otetaan pois legaali oikeus vihkiä avioliittoja, jos se kerran ei pysty tekemään sitä niin että syrjintää ei voida estää.
Tämän lisäksi kirkko voisi sitten siunata ne liitot, jotka katsoo voivansa siunata ja niille, jotka siunausta haluavat.
Toinen ja edellisestä irrallinen kysymys on sitten se, mitä kirkko opettaa, miten se oppi muuttuu ja mitä siitä käytännössä seuraa.
Kirkon pitää elää kuten opettaa, mutta toivottavasti se ei opeta esimerkiksi 2. ja 3. Mooseksen kirjan oppeja kovinkaan laajasti tai ainakaan kuten ne kirjoitetaan (uudessa tai vanhassa käännöksessä, sillä ei ole merkitystä).
Jos homoseksuaalit haluavat kirkon siunauksen, se on kirkon ratkaistavissa oleva kysymys. Joko he kokevat asian niin, että armo ja rakkaus kuuluvat myös heille, niin silloin siunaus lienee mahdollinen. Jos taas jokin oppi sen estää, niin syyn täytyy olla moraalisesti vahvempi kuin ihmisten oikeus tasa-arvoisuuteen. Tämä moraalipunninta kirkon kohdalla on toki kirkon oma asia, kunhan ihmisten tasa-arvoisuus yhteiskunnassa muuten on taattu.
En ole minäkään teologi, mutta kirkon ääripiireistä lausutuissa näkemyksissä näyttää olevan aika pahasti kirsikoiden pimimista kakusta. Eli joistakin virkkeistä pidetään kiinni, vaikka muut halutaan sitten tulkita miten halutaan. Jätän toki teologisen pohdinnan teologeille itselleen, mutta se missä tavallisena kansalaisena saan, voin ja joudun sanomaan sanani on moraali. Sitä kirkko ei omista, eikä sekään ole riippuvaista teologisista käsityksistä.
Onnea vaaleihin, toivottavasti pärjäät!
Keskustelun polarisoitumisesta on ihan yhtä lailla vastuussa toinen äärilaita, jolle uskonnonvapaus ei ole mikään arvo.
Mooseksen laki on osa Jumalan ja juutalaisten välistä liittoa. Ei se kristittyä koske. Vanhoillisten kristittyjen homokritiikki perustuu yleensä Paavalin kirjeisiin eikä Moosekseen. Mitä juutalaisiin tulee, niin Ruukinmatruuna kirjoittaa siitä varsin hyvin.
Kirkon vihkimisoikeuden vieminen on ihmisten turhaa pompottamista paikasta toiseen. Mitään tosiasiallista hyötyä siitä ei olisi kenellekään, vaan ainoastaan ylimääräistä vaivaa ja byrokratiaa. Minulla on paljon parempi ratkaisu tuohon ongelmaan.
Niinpä, hyvä juttu ja hyviä kommentteja Vaiheinen, kiitos. Julkaisin juuri tästä jutun blogissani. Minä en hämmästynyt niinkään Räsäsen mielipiteistä, nehän on jo tiedetty. Sen sijaan kummastelin virkaa tekevän piispan (Repo) mielipiteitä ja äärikonservatiivien myötäilyä. Se oli huolestuttavaa, eikä edes kirkon virallisen linjan mukaista.
Nikolle: kas kun Ruotsissa on löydetty teologisia perusteita sukupuolineutraalille avioliitolle ja siellä on myös lesbosuhteessa elävä naispiispa. Tästä ollaan vielä Suomessa kaukana, ja siksi on syytä reagoida. Suomessahan kirkon työntekijä ei käytännössä saa olla julkihomo tai homoparisuhteessa. Ja se on raakaa ja lainvastaista.
Pellon pientareelle: Jos kerran olet sitä mieltä, että Ruotsissa on löydetty teologisia perusteluita homoparien siunaamiselle, niin miksi et kertonut, mitä ne olivat? Minulle on jäänyt se käsitys, että perustelut olivat lähinnä yhteiskunnallisia.
Kirkosta eroamista Ruotsin kirkon linja ei silti ole hillinnyt.
Niko L., totta sinänsä, että vanhaa ja uutta testamenttia käsitellään juutalaisuudessa ja kristillisyydessä eri tavoin. Uuden testamentin puolella on omat pulmansa, jotka eivät oikein tähän aikaan enää sovellu ainakaan käytännön elämän ohjeeksi. Moraalikoodisto on sitten toinen asia.
Mikäs siinä, että vapautetaan säädellysti vihkimysoikeus kokonaan, jos se turvaa ihmisten taravertaisen kohtelun.
Pellon pientareella,
Äärikonservatiivisuudesta (tai mistään muustakaan ääri-ismistä) ei ole oikein syntynyt hyviä asioita. Itse olin sinänsä ilahtunut helsinkiläisen naispapin, joka oli homopareja siunannut, kommenteista. Niissä oli suvaitsevaisuuden näkökulmaa.
Itsekin karsastan kirkon puolelta tulevaa näiden ääriliikkeiden myötäilyä, se särähtelee korvaan varsin pahasti.
Enpä tiedä teologisista perusteluista,mutta lehtitietojen mukaan esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa piispat ovat selvästi suvaitsevammalla ja armollisemmalla linjalla kuin vaikkapa kansanedustajat Räsänen ja Oinonen sekä piispa Repo. En usko, että he ovat liikkeellä ihan oman teologiansa varassa, vaan pysyvät perustelemaan myös teologisesti kantansa.
Lähetä kommentti