1325 sivua

Joulu on taas, joulu on taas. Avaruusoopperafanille joulu todellakin on täällä taas. Syksyn mittaan on julkaistu parikin tuomiopäiväluokan avaruusoopperaa.

Alastair Reynoldsin Sovituksen kuilu jatkaa siitä mihin sarjan edelliset osat Ilmestysten avaruus, Kuilukaupunki ja Lunastuksen arkki ovat lukijansa johdattaneet. Ja sarja jatkuu vielä tämänkin jälkeen.

Tiedossa on rankkaa lentoa ja tiukkoja kaarteita. Takakannen mukaan tukahduttajat ovat teilaamassa koko ihmiskuntaa, mistä jo edellisissä osissa on saatu esimakua. Nyt nuo tukahduttajat olisivat kenties tuhottavissa, mutta pitäisi solmia liitto jonkin vielä pahemman kanssa. Mielenkiintoista, tukahduttajienkin kuvitteleminen on samaa kuin lopullisen pahan kuvitteleminen. Ja siis vielä tästä yli...

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili taas lupailee pitkin linnunrataa asuttaneen ihmiskunnan tarkastelua kyberpunkin ja kyborgien sun muun sellaisen näkökulmasta. 2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen ja digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon, siinä ainekset tähän rymistelyyn. Teosta on ylistetty maailmalla ja ainakin kirjailijalle se mahdollisti päiväduunin lopettamisen.

Näissa kahdessa opuksessa on 1325 sivua avaruutta, joten ihan parissa tunnissa tuota settiä ei selvitä. Hyvä niin.

Kummassakin teoksessa on jälleen esillä teknologiaa, jota meidän tuntemassamme todellisuudessa ei ole olemassa - ainakaan vielä. Se tekee näihin oman lisämausteensa ja kehottaa pohtimaan sekä kyseisten ajatusten mahdollisuutta sekä näiden teknologioiden olemusta.

Mitäs jos joskus ihan oikeasti tietoisuus voitaisiinkin digitalisoida ja siirtää verkkoon tai jonnekin muualle? Olisiko se mahdollisesti hauskaa tai pelkästään rasittavaa?

Itseasiassa Reynoldsilla ja Morganilla näyttäisi olevan teknolgioissa yhteinen elementti tuo tietoisuuden digitalisointi. Se miten eri tavoilla herrat aihetta käsittelevät, jää nähtäväksi.