Mikä meihin on mennyt?

Äärimmäisyyksiinkin ulottuva narsismi, holtiton välinpitämättömyys, julmuus ja tolkun puute. Olisivatko nämä sanat niitä, joilla meidän aikaamme pitäisi kuvailla, kun aikamme moraalihistoriaa joskus kenties kirjoitetaan?

Jokelan tapahtumat itsessään ovat täynnä julmuutta ja käsittämätöntä väkivaltaa, mutta siitä seurannut mediamylly murhaajaa ihannoivine saitteineen ja jäljitelmineen uhkuu narsismia, joka ylittää ajallemme niin tavanomaisen egoismin ihannoinnin.

Media on jo pitempään revitellyt kaikista ihmisten tuntoja viiltävistä uutisista räiskyviä otsikoita ja lööppejä, ihan kuin toisten tunteista ei tarvitse välittää lainkaan. Taloudellisen voiton maksimointi ohittaa normaalit moraaliset normit ajassamme.

Televisiossa pyörii kampanja, jossa esiintyy miehiä pohtimassa liikennesääntöjä. Ne ovat mainoksen mukaan "vaikeeta". Jo on aikoihin eletty, kun yhteiskunnan pitää laittaa televisioon mainoksia sen puolesta, että me noudattaisimme liikennesääntöjä tai edes jarruttaisimme liikennevaloissa, jos niissä palaa punainen valo ja suojatiellä on ihmisiä. Emmekö enää edes ymmärrä oppimaamme vai onko itsekyytemme ylittänyt jo yksinkertaisenkin järjen rajat?

Esimerkkejä näiden aikojen uutisvirroista ei ole edes vaikea poimia. Mikä meihin on yksilöinä mennyt, kun mikään ei riitä ja pahuudesta on tehty jotenkin puolusteltavaa siksi, että itsekkyyden nimissä se tuottaa jotain hyötyä tai nautintoa jollekin?

Samaan kastiin on menty myös sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumisista käytävän prosessin kohdalla. Se ei siis ole lakko, vaan joukkoirtisanoutuminen.

Joukkoirtisanoutumiset uhkaavat teho-osastojen ja keskosten henkeä jo tämän poikkeuksellisen työtaistelutoimenpiteen ensimmäisistä tunneista alkaen, näin arvioidaan. Viattomien elämä on siis vaarassa siksi, että aikuiset ovat jossain kohtaa menettäneet suhteellisuudentajunsa omaa etua tavoitelleessaan; puolueet ja poliitikot, jotka yhdessä ja samassa vaalipaneelissa vastasivat toimittajan sairaanhoitajien palkkoja koskeneeseen monitulkintaiseen kysymykseen "kyllä" (sekä nykyisiä hallituspuolueita että oppositiopuolueita) tai Tehy, jolla on perustuslaillinen oikeus ryydittää 24%:n palkankorotusvaatimuksia joukkoirtisanoutumisilla. Tolkkunsa ovat jossain kohtaa menettäneet kaikki osapuolet, syyttömiä tähän tuskin on mikään osapuoli, vaan jokainen vartioi vain omaa etuaan. Nyt viisain on se, joka ymmärtää antaa periksi sovun saamiseksi.

Kun tällainen työtaistelutilanne uhkaa täysin puolustuskyvyttömien henkeä tai terveyttä, on samaisen perustuslain mukaan julkisella vallalla velvollisuus ryhtyä toimiin, niin on tulkittu. Niinpä hallitus on antamassa esityksen potilasturvalain muutoksesta, jolla ihmishenkiä voitaisiin mahdollisesti säästää. Oppositio tyrmäsi koko ajatuksen jo ennen kuin edes koko lakia oli annettu, joten joko heillä oli käsitys lakiesityksen sisällöstä jo etukäteen tai sitten poliitikot vain pelasivat omaa pokeriaan korkein panoksin. Pokeri muuttuu moraalipeliksi, jos poliitikkojen keinot pelastaa ihmishenkiä vaativat 5/6 enemmistön eduskunnassa. Se jättäisi poliitikoilta irtopisteiden keräämisen mahdottomaksi. Ilmeisesti näemme viikonlopun aikana arvottoman näytelmän, jossa panokset ovat jälleen kerran korkeat ja heikomman ääni korvessa ei kuulu mihinkään.

Sairaanhoitajat ansaitsevat työnsä ja tulevaisuuden puolesta selvän palkankorotuksen. Tässä ajassa keinot on kuitenkin valittu kaikkien osapuolten - joihin myös media kuuluu - toimesta kohtalaista ajattelemattomuutta ja jopa julmuutta käyttäen.

Mihin ovat hävinneet tästä ajasta pyyteettömyys, pyrkimys hyvään, kohtuullisuus, harkinta, toisten kunnioittaminen, myötätunto, armo tai elämän kunnioittaminen?