Do-hahahahan analyysit

Palataanpa tässä blogissa ilmastoaiheisiin.

Jos ei itkettäis, niin naurattaisi. Siis tämä Dohan ilmastokokous, vai pitäisikö sanoa valtioiden auktorisoimien ilmastoturistien yhdistyksen vuosikokous. Ilmaston kannalta täysin turha - tai hiilitaseeltaan mitä ilmeisimmin reippaasti negatiivinen - tapahtuma.

Suurimmaksi saavutukseksi näyttää, joidenkin epämääräisten prosessiasioiden lisäksi, nouseen Kioton sopimuksen jatkaminen 8 vuodella. Sillä ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä itse ilmaston osalta, sillä Kioton sopimus kattaa enää 15 % kasvihuonekaasupäästöistä.

Parit analyysit aiheesta.

Ensin Ylen uutiset ja Jaana Kanninen:"Dohan kahden viikon kädenvääntö osoittikin, että maat ja maaryhmät pysyvät tiukasti vanhoissa poteroissaan. Yhdelläkään maalla ei ollut tehdä mitään uusia avauksia sen enempää päästövähennysten kuin rahoituskysymystenkään suhteen."

Eli tosiasiassa kenelläkään ei kansainvälisessä yhteisössä ole pallo hallussa.

Sitten Greenpeacen Kaisa Kosonen:"Katsotaanpa totuutta silmiin. Kävi neuvotteluissa miten tahansa, on päästöjä vähennettävä huomattavasti nopeammalla vauhdilla joka tapauksessa – ilmakehä kun ei neuvottele."

Me emme enää kohta voi (tarkoittaa ettemme kykene) päättämään politiikan keinoin miten ongelmaa hallitaan, vaan saamme ohjauksen luonnonilmiöistä ja olemme pakotettuja tekemään äkkinäisiä ja pahimmassa tapauksessa myös harkitsemattomia päätöksiä.

Pikajuna helvettiin kiihdyttää edelleen.