Ilmastoturismin oravanpyörä

Madridissa pidettiin jälleen kansainvälinen ilmastokokous, jonka suurimmaksi anniksi jäi oikeastaan se, että vuoden päästä taas kokoonnutaan mitä ilmeisimmin olemaan päättämättä mitään olennaista. Suorastaan surkea osoitus siitä mihin ainoa järkevä käytettävissä oleva kansainvälispoliittinen väline pystyy.

Systeemissä on jotain aika pahasti pielessä, kun päästöt vain kasvavat ja pitäisi oikeasti pyrkiä kiireesti hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. Pelkästään ilmastonmuutoksen merille aiheuttamien muutosten ja uhkien luulisi herättävän kenet tahansa päättävissä asemissa olevan, mutta mitä vielä, ei näytä paljoa nappaavan.

Kun globaali politiikka on rikki ja kansallisesti valitetaan, että mitään ei voi tehdä elleivät kaikki muutkin (eli se kansainvälinen politiikka) ole mukana, niin mitäs vaihtoehtoja jää jäljelle?

Yksi vaihtoehto, monien maiden poliitikkoja mukaillen, antaa mennä vaan. Hitot siitä ja mistään muusta, bileet jatkuu ja jatkuu vaan. Tämähän on tietystikin moraalitonta ja ihan helppoa. Sen kuin kuvitellaan, että mitään ei voi muuttaa eikä mikään voi muutta ja niin päin pois.

Toinen vaihtoehto on käyttää markkinavoimia hyväksi. Lopetetaan lihansyönti, vähennetään lentämistä, lopetetaan turhien dingelidongeleiden hankkiminen, ei osteta enää kertakäyttömuotia ollenkaan jne. Oikeastaan asia on niin, että pitää vähentää kulutusta ylipäätänsä ja se mitä kulutetaan pitää kohdistaa  kestävällä tavalla tuotettuihin tuotteisiin. Sen mitä kulutamme pitää olla uusiutuvaa tai kierrätettyä. Kuka muuten kuvittelee, että pystymme selviytymään ilmastonmuutoksesta ilman elämäntapamme merkittävää muutosta?

No tässähän ei ole mitään uutta, mutta hyvin radikaaleilla kulutustottumusten muutoksilla tarvittava käännös voisi olla mahdollinen. Olisiko se hallittua? Ei, sosiaaliset vaikutukset olisivat suuret ja koko talousjärjestelmä voisi yskähdellä pahemman kerran ja sillä olisi myös seurauksensa niin polittisesti kuin muutenkin. Vai uskooko joku äänestäjien kykyyn tehdä pääasiassa vain sivistyneitä valintoja.

Siispä jää kolmas vaihtoehto. Vastuullisten ihmisten pitäisi liittyä puolueisiin ja pyrkiä siihen, että nykyinen moraaliton mitääntekemättömyys saadaan loppumaan.

Mihin puolueeseen pitäisi sitten liittyä? Sillä ei ole niinkään väliä koska kaikki puolueet tarvitsevat parannuksen ja olennaista on se, että systeemitasolla tapahtuu iso muutos ja päästöt saadaan laskuun. Millään yksittäisellä puolueella ei ole yksinoikeutta maailmanparannukseen, vaan se on kaikkien velvollisuus. Lisäksi on niin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tulevaisuuden turvaaminen ei ole oikeastaan aatteellinen kysymys, vaan kyse on selviytymisestä.

Mahtaisikohan se tuokaan toteutua? Ei helpolla kun tuo nykyinen poliittinen elämä näyttää olevan enemmänkin populistista lillukanvarsista kohkaamista ja toisten haukkumista mitä asiaankuulumattomin argumentein. Asiapoliitikot ovat jääneet taka-alalle.

Kehitys näyttää mitä tuleman pitää, mutta pelimerkit kannattaa laittaa ruutuun ”shakkimatti”.