Kauppakeskuksia huppu päässä

YLE Uutisten mukaan Suomessa on vireillä tai rakenteilla pitkälti toista sataa kauppakeskusta pitkin maata. Tiedot ovat ympäristökeskusten toimittamista selvityksistä. Näiden hankkeiden vaikutuksista esimerkiksi yrittäjyyteen tai yksityisautoilun lisääntymiseen ei ole mitään tietoa.

Erilaisia työllisyyteen, aluekehitykseen tai ympäristönäkökulmiin liittyviä asioita ei siis rumia kauppakeskuksia puuhasteltaessa paljoa ole pohdittu.

Tässä touhussa ei ole mitään järkeä.

Kun ensin rakennellaan kaupunkien ulkopuolelle kauppakeskuksia, sitten huolestutaan kaupunkien keskusten hiljentymisestä ja ryhdytään kehittelemään niitä samoja kauppoja kaupunkine keskustaan. Lopputuloksena on se, että kaupunkia ympäröivät seudut ja maakunta hiljenevät palveluista ja taas ajetaan autolla pitempiä matkoja.

Kauppakeskusrakentaminen on yksi selkeä paikka, missä yhteiskunnallisesti voidaan ohjata kestävän kehityksen mukaiseen kulutukseen. Se tapahtuu siten, että kaavoja ei rakenneta ostospaikoille, jollei niille ole mahdollista päästä julkisilla kulkuneuvoilla tai niitä kaavoja ei anneta ylipäätänsä ollenkaan. Lähtökohtaisesti yhteiskunnallisilla keinoilla pitäisi tukea palveluiden saamista läheltä ja ilman yksityisautoilua.

Lähipalveluiden ja lähituotannon rooli tulevaisuudessa kaikesta päätellen nousee. Näin ihan siksi, että polttoaineiden hintojen laskua ei ole nähtävissä. Lyhyestä välimatkasta on tulossa merkittävä tekijä siinä, minne erilaisia palveluita kannattaa sijoittaa.

Sama koskee tuotantoa. Polttoaineiden hinnan nousu johtaa kuljetuskustannusten nousuun ja sitä kautta siihen, ettei tavaroita aina kannata kuljetella pitkiä matkoja tai niiden hinnat nousevat pienemmin erin tuotettujen lähellä tuotettujen tuotteiden hintojen ohitse.

Kauppakeskusajattelu on keskitetyn ja näennäisesti tehokkuuteen pyrkivän ajattelun ruumillistuma ja sellaisena tulossa tiensä päähän. Esimerkiksi voi veikata, ettei noita kaikkia reilusti yli sataa suunniteltua kauppakeskusta tulla rakentamaan ihan siksi, ettei niiden voida olettaa olevan tulevaisuudessa kannattavia. Lisäksi voidaan olettaa, että kauppakeskuksia tulee tyhjenemään, kun asiakkaat yksinkertaisesti hylkäävät ne. Mitä niille halvalla rakennetuille epämiellyttävän näköisille hökötyksille sen jälkeen tehdään?

Tähän liittyvä tehokkuusajattelu on näennäistä siksi, että se on tehokasta vain kaupan ketjuille, ei koko yhteiskunnalle ja sitä kautta esimerkiksi ilmastotavoitteiden vastainen ajatus. Kauppaketjujen ja keskusliikkeiden onkin pistettävä tulevaisuudessa koko ajattelunsa täysin uusiksi.

Kauppakeskukset eivät ylipäätänsä ole mitään kestävän kehityksen laitoksia, ne on tehty lähinnä tuhlaamisen ja ylikulutuksen tukemiseen. Kuluttajat voivat tehdä omia valintojaan. Ostoksissa voi tukea aina kun se vain on mahdollista paikallista ja usein yksityistä tuottajaa sekä paikallista kauppiasta kasvottoman kauppakeskuksen monikansallisen ketjun sijaan.

Yhteiskunta voi määritellä kriteerit näiden keskusten rakentamiselle ja kaavoittamiselle. Kaikille halukkaille ei todellakaan ole tarvetta antaa tontteja ja rakentaa sinne yhteiskunnan varoin teitä.

Kauppakeskusmania on yksi hölmöily, jolle pitää panna stoppi. Vastuussa tässä ovat kunnat, sillä kunnille on annettu kaavoituksessa paljon valtaa, vaikka osaamista niiltä tuntuu puuttuvan.