Pidä hatusta kii

Maailmalla ja erityisesti USA:ssa pankit tuskailevat asuntoluottojen kanssa. Kuten täälläkin on uumoiltu pitkin talvea, emme ole mitenkään suojassa näiltä ongelmilta.

Kotimaassa olemme menossa samaa rataa eli pankkien erääntyneet saamiset ovat kasvaneet viime vuonna 38 %. Samaan aikaan järjestämättömät saamiset kasvoivat 24 %. Ongelmien kasvu on kovempaa kuin luottokannan kasvu, joka viime vuonna oli 11,7 %.

Samaan aikaan työttömyyden lasku on taittumassa. Alkuvuonna on tehty konnkursseja näkyvästi enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksilla on velkaa yli 100% vuotuisista ansioista. Säästämisaste on 3,8 % miinuksella. Ja niin edelleen. Olemme menossa siis kohti taantumaa.

Talous on puoliksi psykologiaa ja siksi tietysti hermoileminen ja ylivarovaiseksi heittäytyminen kuluttajana vain pahentaa tilannetta. Kuitenkin ihminen toimii siten, että uhkakuviin ryhdytään varautumaan, vaikka se kuinka synkistäisi tilannetta. Jokainen kun pyrkii löytämään oman selviytymisstrategiansa. Siinä eivät talousteoriat paljoa paina.

Toivoa vain sopii, että mahdollisen taantuman jäljet jäävät mahdollisimman pieniksi eikä syöksytä suin päin samoihin rotkoihin kuin 90-luvulla. Osa mittareista on ilmeisesti lähes yhtä ikävän näköisiä kuin ennen tuota lamaa.

Oppimisesta tosin kertoo jotain se, että asuntoluottojen kohdalla pankit eivät nytkään näe itsessään mitään vikaa ongelmaluottojen aiheuttajina. Se ei niitä ole häirinnyt, että rahaa on myyty ilmeisesti hieman turhan löysin rantein. Tosin lehtitiedon mukaan pankit ovat tienneet lainoihin liittyvästä ilmiöstä jo pitempään. Pankeille ei siis tule yllätyksenä se, että maksuviiveessä olevien asuntolainojen osuus on lievässä kasvussa kaiken aikaa.

Jos 90-luvun lamaa edeltänyttä aikaa muistelee, niin silloin pankit suorastaan työnsivät repuittain rahaa kaikille, jotka ymmärsivät sitä edes kysyä.

Ei, ei. En maalaa pirua seinälle. Tuli vain mieleen ettei talouselämä ei ilmeisesti opi millään muulla kuin töppäilemällä tasaisin väliajoin.