Nytkö se alkaa?

Enpä malta olla pohtimatta tätä yleistä taloustilannetta, kun sitä aloittelin jo elokuun alussa (L-koodi vai T-koodi?).

Pörssiasiantuntijat kertoivat siis tänään, että Suomessa pörssi on ollut laskussa heinäkuun 13. päivästä alkaen ja sijoittajat pitävät pörssikursseja eräänä ennusteena talouden kehityksen suunnasta.

Yhdysvalloissa tehdään korjausliikkeitä laskemalla rankasti korkoja ja pumppaamalla valtion varoja yksityiseen kulutukseen ylimääräisten veronpalautusten kautta. Samalla pelot pankkikriisistä siellä ovat pinnalla ja tilanne kaikin puolin hermostunut. Samoja oireita on myös suomalaisessa pörssissä.

Sinänsä oireellista, että valtiovarainministeri rauhoittelee siitä, ettei ole syytä paniikkiin. Ei varmastikaan ole, mutta talouden yleinen suunta ei ole enää sen sama ("kasvu vaan jatkuu ja jatkuu, la-la-la-laaa"), kuin se ekonomistien mielestä oli vielä viime kesänä.

Vaikka ministeri uskoo, että Suomi on se maa, joka Euroopassa parhaiten selviytyy taantumasta, eikä esimerkiksi veronalennuksia aienneta kulutuksen lisäämiseksi, jos taantuma iskee se myös näkyy.

Työllisyystilanne Suomessa on ainakin viime ajat tähän mennessä parantunut ja toivottavasti paranee vastedeskin, koska se on mitä parhainta suojaa taantumia vastaan. Eikä siitäkään ole tässä tilanteessa mitään haittaa, että valtionvelkaa on pystytty vähentämään, päinvastoin.

Missään lintukodossa emme tässä mielessä ole, sillä olemme osa euroaluetta ja siinä veneessä nyt sitten istuskelemme. Euroalue antaa vakautta, mutta myös kuljettaa meitä mukanaan minne ikinä se onkaan menossa. Ja Eurooppahan voi joutua taantumaan, jos on joutuakseen.

Ja mitäs sitten? Mitään dramaattista ei kaiketikaan ole tiedossa, mutta jos nyt on talouspoliittista viisautta jossain, niin mihinkään kulukarkeloihin ei ole enää syytä. Miksi sellaisia muutenkaan pitäisi olla?