Ratkaisun paikka

Suomessa on suuri määrä voimaloita vanhenemassa käsiin ja niiden tilalle tarvitaan uutta kapasiteettia. Vuoteen 2020 mennessä tarvitaan arvoiden mukaan 4 gigawatin verran uutta sähköntuotantoa. Suomessa on tällä hetkellä yhteensä 13 gigawattia voimalaistokapasiteettia. Huippukulutuksen aikaan on käytössä 15 gigawattia.

Uusimistarve syntyy siitä, että osa voimalaitoksista tulee teknisesti tiensä päähän. Ensimmäiseksi korvattavaksi tulee 1960–70-luvuilla rakennetut hiili-, kaasu- ja lauhdevoimalat. Korvaavaksi voimaksi on tarjolla myös hiilivoima. Viides ydinvoimala ei siis tätä pulmaa ratkaise.

Tähän tilanteeseen ei Suomessa ole tähän mennessä varauduttu kunnolla.

Toinen asia on se, että energiateollisuudessa arvioidaan sähkönkulutuksen nousevan rutkasti vuoteen 2020 mennessä eli peräti 18 gigawattiin.

Nyt on siis ratkaisun paikka. Kun muutostarve on suuri, on hyvä tilaisuus tarkastella asiaa strategisella tasolla. Se tarkoittaa myös muuta kuin sen linjaamista, millä ja miten energiaa tuotetaan tulevaisuudessa. On pureuduttava myös siihen, mihin ja miten sitä energiaa kuluu.

Ensinnäkin on pystyttävä siihen, että hulppeat sähkönkulutuksen kasvulukemat saadaan taitettua eli säästämisestä - sekä kotitalouksissa että yrityksissä - on tehtävä hyve. Toiseksi nyt olisi mahdollista tehdä hajautettuja ratkaisuja eikä keskittää tuotantoa entisestään. Keskittäminen muodostaa riskejä, kuten Olkiluodon seisokeista olemme huomanneet. Kolmanneksi muutos on tehtävä siten, että uusiutuvaa energiantuotantoa käytetään mahdollisimman paljon.

Ilmastomuutoksen hillintä on ohjaava voima energian saatavuuden turvaamisen ohella.

On selvää, että pelkästään markkinaehtoisesti edellä kerrottuja linjauksia ei saada aikaiseksi, vaan niihin tarvitaan myös yhteiskunnallista tahtoa. Löytyykö sitä vai ryhdytäänkö jälleen hölmöilemään, se jää nähtäväksi.


(Kuvassa Dattelnin hiilivoimala Saksassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.)