Uhkakuvia

Aamun HS on kysellyt oikeusoppineilta näkemyksiä eilen uutisoituun sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamiseen.

Harvoin oikeusoppineet tyrmäävät jonkun lain yhtä suorasukaisesti viitaten siihen, että kansalaisten perusoikeuksia ollaan polkemassa.

Vaasan yliopiston oikeustieteen professori Asko Lehtonen: "Ihmis- ja perusoikeuksia halutaan supistaa perusteettomasti. Liikesalaisuuksia ei todellisuudessa välitetä sähköpostilla."

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää:"Tämän lakiesityksen pontimena on todennäköisesti puhtaasti taloudelliset intressit ja niiden suojelu. Niille annettaisiin selvä etusija suhteessa yksityiselämän ja yksityisyyden suojaan."

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Veli-Pekka Viljasen sanoo: "Rikosoikeudellisesti tunnistamistiedoista saatava tieto ei sellaisenaan riitä näytöksi yrityssalaisuuden suojan rikkomisesta."

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen: "Sähköinen viestintä ja tunnistamistiedot ovat luottamuksellisia, vaikka ne lähtisivät työnantajan koneelta tai verkosta."

Rinnastus kirjekuoriin ja tavalliseen postiin ei toimi sekään. Vaikka postia käsittelevät henkilöt näkevätkin osoitteet, se ei anna oikeutta niiden seurantaan.

Asko Lehtonen: "Yritys ei saa myöskään seurata sitä, kenelle työntekijät kirjekuoria lähettävät. Jos tällaisten tietojen kerääminen olisi systemaattista, tiedoista syntyisi laiton henkilörekisteri."

Muistetaan sitten vielä se näkemys, että työnantaja saisi lainmuutoksen myötä poliisia suuremmat oikeudet tunnistamistietojen seurantaan. Poliisi kun joutuu kysymään tuomioistuimelta lupaa toimenpiteen suorittamiseksi, jos se epäilee rikoksen tapahtuneen.

Tämän lain käsittelyssä ei siis pitäisi hutiloida tai oikeastaan tällaista lakia ei pitäisi säätää ollenkaan.

Jos tällainen laki säädetään, niin mitä seuraavaksi? Seuraavaksi nostetaan siis esiin se kortti, että koska yritykset saavat seurata tunnistamistietoja, byrokratian hoidettuaan, käytännössä kuten lystäävät, pitää samat oikeudet antaa myös poliisille. Vaatimuksen esittää sillä kertaa sisäasiainministeriö, kun nyt lakia pukkaa tuuttiin liikenne- ja viestintäministeriö.

Onkohan niin, että yksityisen kansalaisen tietosuojan suojelijaksi jätetään pikkuruinen tietosuojavaltuutetun toimisto, jolla yksinkertaisesti ei ole resursseja seurata kaikkia tapahtumia, joita tällaiset lait tuottavat.

Mikä ministeriö ryhtyisi puolustamaan yksilöä tai yksittäistä kansalaista ja hänen oikeuksiaan?