Freddie

Mitä yhteistä on seuraavilla jazzin historian merkkiteoksilla: Ornette Coleman Double Quartetin Free Jazz: A Collective Improvisation, John Coltranen Ascension tai Olé Coltrane, Herbie Hancockin Maiden Voyage, Eric Dolphyn Out to Lunch ja Wayne Shorterin Speak No Evil?

Aivan oikein. Näillä levyillä trumpettia soittaa Freddie Hubbard. Tänään hän täyttää 70-vuotta. Onnea siis!

Indianapolisista kotoisin oleva Hubbard aloitti jazz-uransa Wes ja Monk Montgomeryn, Larry Ridleyn ja James Spauldingin kanssa. Vuonna 1958 hän muutti parikymppisenä New Yorkiin ja alkoi soittamaan aikansa merkittävimpien muusikoiden kuten Philly Joe Jonesin, Sonny Rollinsin, Slide Hamptonin, Eric Dolphyn, J. J. Johnsonin ja Quincy Jonesin kanssa. Kesällä 1960 Hubbard julkaisi ensimmäisen oman levynsä Open Sesame.

Elokuussa 1961 hän teki erään keskeisistä omista levyistään eli Ready For Freddie-albumin. Levyllä hän teki myös ensimmäistä kertaa yhteistyötä Wayne Shorterin kanssa. Myöhemmin samana vuonna hän korvasi Lee Morganin legendaarisessa Art Blakeyn The Jazz Messengers-yhtyeessä. Hän soitti mm. yhtyeen levyillä Mosaic, Buhaina's Delight ja Free For All. Hän jatkoi yhtyeessä aina vuoteen 1964 asti ja kehitti omaa tyyliään.

Uransa alkuvaiheissa Hubbardin kerrotaan ottaneen vaikutteita Clifford Brownin ja Lee Morganin soitosta. Hubbard ei 60-luvulla oikein ottanut omakseen free jazzia, vaikka soittikin useilla kyseisen tyylisuunnan merkkiteoksilla.

1970-luvulla Hubbard teki mm. sellaiset menetystäkin saavuttaneet laatulevytykset kuten Red Clay, First Light, Straight Life ja Sky Dive. Näistä First Light (jolla soittivat myös pianistit Herbie Hancock ja Richard Wyands, kitaristit Eric Gale ja George Benson, basisti Ron Carter, rumpali Jack DeJohnette ja perkussionisti Airto Moreira) toi Hubbardille Grammyn vuonna 1972. Saman vuosikymmenen myöhempiä teoksia on kritisoitu liiallisesta kaupallisuudesta.

1980-luvulla Hubbard johti omaa ryhmää konserttikiertueilla ja festivaaleilla soittaen jälleen hard bopia ja modaalista jazzia. Aktiivinen ura katkesi huulien terveysongelmiin vuonna 1992. Parin vuoden kuntoutumisjakson jälkeen hän on levyttänyt jälleen 2000-luvulle saakka.

Freddie Hubbard on yksi jazzin historian valovoimaisimmista trumpetisteista ja hänen kädenjälkensä näkyy selvästi osalla alussa mainituista klassikoista sekä luonnollisesti hänen omilla levyillään. Jos kuuntelee edellä mainittuja tai vaikka vuoden 1964-levystystä Breaking Point, niin huomaa sen monipuolisuuden, jolla Hubbard trumpettiaan käsittelee.

Hänen mittava ja näkyvä uransa myös muilla kuin omilla levyillään kertoo myös siitä monipuolisuudesta, jolla Hubbard jazziin on suhtautunut. Esimerkiksi edellä mainittu Ornette Colemanin Free jazz, jonka sessioihin hänet houkutteli Eric Dolphy, osoitti että Hubbard pystyy soittamaan niin vapaammassa asetelmassa kuin perinteisemmissäkin yhtyeissä.

Vaikka kieltämättä kuuluisimmat levytykset, joilla Hubbard on ollut soittamassa, ovat olleet muiden yhtyeissä, hänen antinsa jazzille on ollut myös säveltämisessä. Sitä roolia Hubbardin uralta ei aina muisteta.


(Video on vuoden 1975 Down Beat Awards -tilaisuudesta ja kappale on Strait Life Hubbardin sähköisemmältä kaudelta 1970-luvun alusta. Videon yhtyeessä soittavat Chick Corea (koskettimet) Stanley Clarke (basso), Lenny White (rummut), Airto Moreira (perkussionit), lähde YouTube)