Maalaisjärkeä?

Tuli tuossa eilen nyrjähdeltyä siitä, että tekstiviestien pitäisi kuulua kirjesalaisuuden tms. piiriin. Asiahan ei näytä olevan ollenkaan niin yksinkertainen.

Kemppinen pohtii asiaa sekä sananvapauden, tekijänoikeuden, yksityisyyden suojan kuin kirjesalaisuudenkin näkökulmista. Lisäksi vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi kirjoittaa Digitodayssä aiheesta.

Vaiheinen ei ole juristi eikä suuri juridistien kikkailujen kannattaja. Itseasiassa arvostus juridista veivailua kohtaan on varsin vähäinen. Siltä suunnalta ei ole mainetekoja aidosti haettavissa. On tärkeää havaita ettei juridiikka ole ollenkaan sama asia kuin totuus tai oikeudenmukaisuus, kyse on kenties jostain sellaisesta kuin lainmukaisuus. Siispä yritetään turvata maalaisjärkeen.

Kyse on tekstiviestien nauttimasta lain suojasta. Kasvin mukaan sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaisi mahdollisuuden siihen, että luottamukselliselle viestille saa viestin lähettäjä tai vastaanottaja tehdä mitä haluaa, toiselta kyselemättä.

Kemppinen sanoo, että sähköpostin suoja on kirjoitettu lakiin suojauksen murtamiseksi, ja siihen riittää käyttäjätunnus. Tekstiviestin asemaa on spekulatiivisesti verrattu myös puheluihin tai sitten kirjeeseen (jota siis kuka tahansa ei saa avata, mutta esimerkiksi pöydälle jätetyn avoimen kirjeen lukeminen ei ole rikos, tietääkseni). Ja siis kyse on viestin luottamuksellisuudesta, ei sen sisällöstä. Tärkeä opetus Kemppiseltä.

Tekstiviestien, sähköpostin, kirjeiden ja puheluiden lisäksi ympäristössämme vilisee myös muita henkilöltä toiselle lähetettyjä viestejä. On pikaviestimiä kuten irc, Skype tai Messenger ja esim. yhteisöpalvelut tarjoavat mahdollisuuden viestiä yksilöltä toiselle, yksilöltä useammalle yksilölle kerralla, yksilöltä ryhmälle, ryhmältä ryhmälle tai palveluissa voi julkaista ihan vain julkisia viestejä.

Huomattakoon, että esimerkiksi Facebookissa yksittäiseltä henkilöltä järjestelmässä useammalle lähetetyt viestit eivät ole suoraan julkisuuteen lähetettyjä, koska ne ovat henkilöiden välillä tapahtuvaa viestintää. Vai ovatko? Ilmeisesti tällaista yhteisöjen sisällä tapahtuvaa viestintää ei ole pohdittu yksityisyyden suojan tms. näkökulmasta mitenkään.

Siis. Nykymaailmassa meillä on useita muitakin tapoja viestiä sähköisiä verkkoja pitkin kuin sähköpostit tai tekstarit. Ja ilmeisesti eri välineitä kohdellaan jossain määrin eri lakien suhteen eri tavoin. Asiaan vaikuttaa myös se, onko viestintää tehty omilla vai työnantajan välineillä.

Sekavaa, eikö? Tämän ei pitäisi olla sekavaa.

Kun viestin luottamuksellisuutta (ilman sisältöä) arvioidaan sen mukaan millä välineellä se on välitetty, ollaan aika hataralla maaperällä. Näitä välineitä ja tapoja tulee vähän väliä lisää. Olisi siis oikeasti järkevintä määritellä viestien suoja ilman sidonnaisuutta välineisiin myös lainsäädännössä. Siis yksityinen viesti on yksityinen viesti, vaikka toimittasin sen kaverille pullossa (niin ettei se ole pulloa pyörittämällä kaikkien nähtävissä).

Normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä (juorulehdet sun muut vastaavat eivät kuulu tähän ryhmään) käytäntö yleensä on aika selvä eli toisten kännystä ei mennä tekstareita lukemaan, eikä toisen mesettelyjä kurkita olan yli ellei toinen anna lupaa. Miksi siis juorulehtiosastolla säännöt olisivat erilaiset? Siksikö, että laki kenties sallii sellaisen? Hyvät tavat ovat paperia lakeihin jätettyjen bugien edessä.

Kuuleeko Arkadianmäki? Hopi hopi, nyt korjaamaan ne lait yhdenmukaiseen muotoon!

Kokonaan toinen juttu on sitten sananvapaus ja yksityisyyden suojan kytkeminen siihen. Myöskään sen ei pitäisi olla sidottu välineisiin, joilla tietoja liikutellaan. Myös tekijänoikeudet ovat toinen juttu. Tiettävästi tekijänoikeudet eivät riipu siitä millä välineellä teos on tehty, kunhan se on teos.