Sensuurikeskustelu jatkuu

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) on pistänyt pystyyn laajan työryhmän arvioimaan internetin ja median vaikutusta lasten ja nuorten arkeen ja käyttäytymismalleihin. Tarkasteltavina ovat mm. mediavalmiudet ja medialukutaito. Ryhmä esittää toimia netin ja median vastuullisen käytön edistämiseksi. Lakien muutostarpeitakin pohditaan. perusajatus on ihan hyvä, kunhan se työryhmä ei sotkeudu nyt nähtyjen www-sivujen sensuroinnin kaltaisiin pikkunäppäryyksiin.

Lindén sanoo, että "Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että lapsipornon levittämisestä keskustellaan ikään kuin sananvapauden testaamisena. Kyseessä on törkeä rikos, johon suhtautumisessa pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin vastaavan materiaalin jakamiseen esimerkiksi painotuotteina."

Luonnollisesti tähän mielipiteeseen voi yhtyä. Sananvapautta ei pidä testata lapsipornon levittämisellä tai sen sallimisella.

Lindén näyttää sen sijaan olevan kokolailla hakoteillä siinä, mistä viimeaikaisessa keskustelussa on kyse. Kyse on siitä, että poliisin salaisiin listoihin perustuva web-suodatus ei toimi ja lakiin perustuva toiminta johtaa toisaalla sananvapauden loukkaamiseen. Sananvapautta loukataan silloin, kun poliisi toimillaan estää pääsyn esimerkiksi japanilaisen soitinliikkeen sivuille, kuten poliisin kuulusteluihin joutunut Matti Nikki on havainnut.

Se Nikkin sivustokin on ollut jo muutaman päivän jälleen nähtävillä toisaalla ilman yksinkertaisia poliisin estojen kiertämisiäkin.

Kun näitä poliisin listoja on viritelty, samalla väliaikaisesti sohlattu esto päälle myös esimerkiksi suomalaisen tietokonekaupan sivuille. Valittu menetelmä on siis epäonnistunut ja itse asia jää hoitamatta, näillä estoillahan ei oikeasti suljeta ensimmäistäkään lapsipornosivustoa. Poliisiyhteistyöllä ei näytä olevan juurikaan hampaita koko asiassa.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että hyvää asiaa (lapsipornon leviämisen estäminen) tavoiteltaessa on virkakoneiston ja poliitikkojen toimesta tehty typeriä päätöksiä, jotka eivät edistä juurikaan itse asiaa, mutta astuu muiden perusoikeuksien varpaille. Kun näitä lakeja sitten tulkitsevat omia valtuuksiaan lisäämään hinkuava poliisi salaisine listoineen, niin ei koko hommasta taida olla lopputuloksena mitään järkevää.

Menettelystä onkin tehty kantelu oikeuskanslerille. Siinä on varsin tiiviisti esitetty se, mikä tässä sensuurissa on pielessä.

Nyt sitten poliitikkojen olisi syytä myöntää virheensä näiden sensurointioikeuksien myöntämisessä ja keskittää voimavaransa siihen, että lapsipornoa oikeasti saataisiin kitkettyä yhteiskunnastamme.