Kaksoishaaste

Ilmastonmuutoksen kanssa samaan aikaan ihmiskunta ja maailmantalous kohtaa myös ainakin toisen megaluokan haasteen. Öljyn saatavuus heikkenee ja sen tuotanto pienenee.

Päivän uutisvirrasta poimittuna STT:n uutisessa todetaan, etteivät asiantuntijat ole yksimielisiä siitä, miten pitkään öljyä riittää. Pessimististen mielestä öljyn tuotantohuippu on jo saavutettu tai se tapahtuu lähivuosina. Optimistien mukaan öljyä riittää pitempään. Pessimistien arvion mukaan maailman öljyvaroista on käytetty jo yli puolet, optimistien mielestä jäljellä on vielä kaksi kolmasosaa.

Se kuinka kauan öljyä teoriassa riittää ei ole niin tärkeää kuin se, että ölyn saatavuus heikkenee tulevaisuudessa. Saatavuuden heikkeneminen kun uhkaa kulutuksen edelleen kasvaessa nostaa öljyn hinnan selvästi nykyistä korkeammalle. Eräiden arvioiden mukaan tuotanto saavuttaa huippunsa joskus vuoden 2010 paikkeilla ja sen jälkeen alkaa tuotannossa alamäki.

Öljyn kulutus on tällä hetkellä jotakuinkin samalla tasolla kuin sen tuotantokin. Mitään suurempia varastoja kriisien varalle ei ole päässyt kertymään.

Maailman öljyn kulutus on osoittanut jo pitkään selvää ja varsin jyrkkää kasvua ja öljyn merkitystä maailman talouden pyörimiselle on aika vaikea tällä hetkellä yliarvioida. Vaikka Yhdysvaltain leuto talvi onkin leikkaamassa öljyn kulutusta 100 000 tynnyrillä päivässä, maailmassa kuluu Maailman energiajärjestö IEA:n mukaan tammi-maaliskuussa kulutus on 88 000 000 tynnyriä päivässä.

Öljyn saatavuus näyttää olevan aihe, josta eri toimijoilla - ilmeisesti intressistä riippuen - tuntuu olevan kovin erilaisia käsityksiä ja siksi yksittäisiin numeroihin on kaiketi syytä suhtautua varauksellisesti. Siitä asiantuntijat tuntuvat olevan yhtä mieltä, että saatavuuden kanssa on tulossa ongelmia.

Jos ei takerruta yksittäisiin numeroihin tai siihen, saavuttaako öljyntuotanto huippunsa vuonna 2010, 2020 vai joskus muulloin, voidaan joka tapauksessa havaita että öljyyn liittyvä haaste yhteiskunnassamme osuu samaan vaiheeseen ja samoille vuosikymmenille ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa. Puhumme ajanjaksosta tästä vuodesta 20-50 vuotta eteenpäin. Mitä nämä asiat yhdessä meille tällä pallolla eläville tarkoittavat?

Ilmastonmuutoksen hillintä voi toimia öljyn suhteen hillitsevänä tekijänä, sillä jos ilmastonmuutoksen hillintä saa kulutuskäyttäytymisen rajoittamaan myös öljyn kulutuksen kasvua, saatavuuden ongelma kenties lykkääntyy hieman. Tosin vuoden tai kahden viive ei paljoa kokonaisuudelle merkitse.

Öljyn hinnan roima kohoaminen saatavuuden heikentyessä taas saattaisi toimia ilmastonmuutoksen hillitsemisen hyväksi, koska lompakko ohjaa kulutusta varsin vahvasti. Tosin tämäkään ei kesää tee, sillä öljyn kulutus on vain osa fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta. Merkittävä ja ehkä hankalimmin korvattava osa öljyn kulutuksesta tapahtuu liikenteessä. Öljyn hinnan nousu saattaa avata myös tilaisuuksia uudelle ja korvaavalle teknologialle, kuten vetyteknolgialle tai autojen osalta sähköautoille. Biopolttoaineet eivät taida olla mikään vastaus esimerkiksi liikenteessä, sillä maailman pellot eivät siihen riitä.

Taloudellisesti öljyn hinnan reipas kasvu voi tarkoittaa ongelmia kehittyvien maiden talous- ja teknologiakehitykselle. Rikkaiden ja köyhien ero ei supistu, vaan jopa kasvaa. Samalla esimerkiksi Suomessa on turha kuvitella, että bensan hinta mitenkään radikaalisti laskisi, päinvastoin. Ja se taas aiheuttaa eroja maan eri osien kehityksessä, haja-asutusalueilla kun liikenneongelmia ei metroja rakentamalla ratkaista.

Ilmastonmuutoksen lisäksi öljyn kulutuksen leikkaaminen on välttämätöntä ihan taloudellisistakin syistä johtuen ja siihen joko varaudutaan tai joudutaan. Ensin valittu tie on hallittu ja jälkimmäinen pääosin hallitsematon. Ehkä, mutta siis vain ehkä, ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma poliittinen tahto myötävaikuttaa muutoksen hallitsemiseen myönteisellä tavalla.

Öljyyn perustuva talous on lähitulevaisuudessa enemmän tai vähemmän vaakalaudalla ja myrskyn silmässä. Ja se haaste on ilmastonmuutoksen lailla sellainen jota emme yksinkertaisesti voi siirtää poliittisilla tai taloudellisilla päätöksillä. Voimme vain sopeutua yksilöinä ja yhteiskuntina.

Kansainvälisen talouden heilahtelut voivat muuttua hyvinkin voimakkaiksi ja niissä pyörteissä maailman heikoimmat ja köyhimmät ovat herkästi ensimmäiset kärsijät. Laineet voivat käydä rankoiksi myös siellä missä on rikkautta totuttu näkemään. Kokonaiset yhteiskunnat voivat olla ongelmissa, joista emme ole tottuneet kuulemaan - myös teollistuneissa ja kaikista eniten öljystä riippuvaisissa yhteiskunnissa.

Ihmiskunnan megaluoka ongelmat eivät näihin kahteen samalla ajanjaksolla rajoitu. Biodiversiteetin nopea hupeneminen, makean veden pula ja väestömäärän kasvu tällä maapallolla listalta poimiakseni.

Tämä kaikki vaatii kansainväliseltä yhteisöltä toimia ja keinoja ennaltaehkäistä niitä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, mitä nämä ilmiöt tuovat tullessaan. Se vaatii esimerkiksi ennaltaehkäisevää kriisinhallintaa sotilaiden sijaan, kestävän kehityksen tukemista kulutuksen lisäämisen sijaan ja teknologista kehitystä vastaamaan kestävän kehityksen haasteisiin.

Pohjimmiltaan kyse kaikissa näissä on siitä, että me ihmiset olemme ylittäneet kestävän kehityksen rajat ja siitä yhteiskunnat kaiketi joutuvat myös vastaamaan. Valitettavasti.

* * *

Edellä olevaa - hetkittäin kaiketi sekavaakin - pohdintaa tehdessä tuli myös pohdittua sitä, että ei ole helppoa olla pessimisti, jos on luonteeltaan kuitenkin optimisti.

Ihminen on sopeutuva eläin ja osana luontoa selvinnyt ennenkin erilaisista mullistuksista. Surua ja murhetta myllerryksiin aina liittyy, mutta niin kauan kuin on aikaa, on mahdollisuuksia tehdä viisaita ratkaisuja. Viisautta voimme aina omilla teoillamme tukea, jos vain haluamme.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)