maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Taiteen rajat

Poliisi päätti sitten aloittaa esitutkinnan Ulla Karttusen näyttelystä. Poliisin mukaan niin sanottu "syytä epäillä" -kynnys on tapauksessa ylittynyt. Teoksen tekijää epäillään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. Syyttäjä päättää mahdollisesta syytteestä esitutkinnan jälkeen.

Ehkä taiteilija halusi esittää kriittisen näkemyksen ja nostattaa yhteiskunnallista keskustelua asiasta. Nyt kuitenkin taitaa nousta keskustelua enemmänkin taiteen rajoista. Ainakin kaupunginmuseo ryhtyy katsomaan etukäteen mitä gallerioihin näytille laitetaan.

Se tästä yksittäisestä tapauksesta ja seuraavassa hieman yleistä pohdintaa teemasta.

Yleisesti voi vain sanoa, että "järkyttämällä vaikutat" -menetelmä toimii vain tiettyyn rajaan asti. Rajan ylittymisen jälkeen menetelmä kääntyy itseään vastaan. Ihmisten mielet ja julkisuus toimii joskus ennakoimattomalla tavalla.

Missä ne taiteen rajat sitten menevät? Lienee niin, ettei taiteelle ole annettu lain suhteen erivapauksia. Kun puhutaan sitten yhteiskuntakritiikistä, on sille olemassa monia keinoja, eikä siinäkään välttämättä lain rajoja tarvitse ylittää. Tunnetusti lait eivät ole aina oikeassa, mutta oliko tässä nyt sellainen tilanne, jossa tuo raja oikeasti piti ylittää oikeudenmukaisuuden tavoittelemiseksi?

Ehkä se on niin, että on aika-ajoin syytä päivittää se käsitys, joka meillä on taiteen rajoille. Kenties siihen sisältyvä kritiikki saa myös taidepiireissä vipinää aikaiseksi.

Jos kerran elokuvissa on ikärajat tyyliin K15 tai K18, niin miksi rankkaa kuva-aineistoa sisältävässä näyttelyssä ei sellaista samalla logiikalla ja toimintamenetelmällä ole? Varmaan ihan siksi, että koko asia olisi käytännössä vähintäänkin hankala hoidettavaksi ja siksi, että on luotettu taiteen itsesäätelyyn. Kun itsesääntely ei toimi, ryhdytään yhteiskunnassa puuhaamaan normeihin perustuvia sääntelykeinoja. Se on nähty esimerkiksi netin kohdalla.

Mistä muuten tuli mieleen, että näyttelyiden ikärajoja on pohdittu viime vuoden lopulla Lappeenrannassa pidetyssä puufallosnäyttelyssä. Pohdittavaksi jää missä ne rajat menevät.

Ei kommentteja: