Epäily

Vaiheinen tunnustautuu eräänsortin skeptikoksi. Järkevä epäily on ihan kelvollinen tietoteoreettinen asenne ja ajattelutapa. Skeptisismi voi olla hyödyllistä, mutta ihan miten tahansa sitäkään ei pidä käyttää ihan mihin tarkoitukseen tahansa.

Jokin asian tai ilmiön olemassa olon kieltäminen ei ole sama asia kuin sen epäileminen.

Huomaan, että tässä blogissa on kirjoitettu 83 entryä, johon on liitetty tavalla tai toisella ilmastonmuutos. Moni jutuista on valtamediasta poimitusta uutisvirrasta havaituista uutisista, joiden takana on tavalla tai toisella tieteellinen työ.

Myös ilmastonmuutosta ja sen kanssa tehtyä tieteellistä työtä ja toimintaa on epäilty. Sitä voidaan epäillä ja sitä pitää voida epäillä. Tieteellisten tulosten kyseenalaistaminen kuuluu tieteeseen ja sitä kautta tiede kehittyy.

* * *

Esimerkiksi Eero Iloniemi kirjoittaa Nykypäivässä ilmastokonsensuksen katoamisesta. Siis siitä, että tiedeympyröissä kiistely ilmastonmuutoksesta jatkuu ja ettei IPCC:n viimeisin raportti sitä kiistelyä poistanut.

Itse ilmastomuutosta sinänsä enemmistö jutussa käsitellyissä ilmastoskeptikoistakaan ei kiistä. Ilmiön eli ilmaston lämpeneminen olemassa oleminen on siis varsin laajalti tunnustettu asia.

Keskeinen epäilyksen aihe on ihmisen osuus ilmastomuutokseen ja siitä aiheutuviin uhkiin. Merkittävin ryhmä ihmisen aiheuttamaan eli nk. antropogeeniseen ilmastomuutokseen kriittisesti suhtautuvista kriitikoista väittää, ettei olemassaoleva tieto riitä johtopäätöksiin.

Ilmastonmuutos on monimutkainen ja hyvin laaja ilmiö, josta yksittäiset tutkijat useinmiten tuntevat syvällisesti vain yhden puolen. Todistusaineiston kokonaisvaltainen hallitseminen on lähes ylivoimainen urakka yksittäisille tutkijoille tai jopa ryhmille. Silti tuota todistusaineistoa näyttää kertyvän.

Keskeinen kysymys tässä ihmisen aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa on hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen merkitys ilmaston lämpenemiselle. Se lienee todistettu vahvasti, että hiilidoksidin määrä ilmakehässä on kasvanut ja samaan tahtiin kasvaa myös lämpeneminen. Silti vaikuttavana tekijän voi olla esimerkiksi auringon vaikutus ilmakehän toimintaan tai näiden kahden tekijän yhteisvaikutus. Tarkat mekanistmit ovat vähintäänkin osin hämärän peitossa.

* * *

Toinen pulma ovat erilaiset matemaattiset mallinnukset, jotka riippuvat hyvin monesta tekijästä ja voivat johtaa harhaa, jos itse mallissa tai sen syöttöarvoissa on liikaa epävarmuustekijöitä. Ja ilmaston kohdalla mallit ovat lähes aina vajavaisia vaikka millä supertietokoneella niitä laskettaisiin. Kyse on jälleen tuosta monimutkaisuudesta ja toisaalta käytettävissä olevan datan suuresta määrästä.

Jollain tavalla tiedeyhteisön pulma muistuttaa tupakan ja syövän välisestä yhteydestä käytyä debattia. Mehän tiedämme, että tupakan polttaminen aiheuttaa keuhkosyöpää ja muita sairauksia, vai tiedämmekö?

Tilastollisesti asian luulisi olevan selvä asia, mutta silti esimerkiksi keuhkosyövän ja tupakan välisen yhteyden aukoton tieteellinen todistaminen on vähintäänkin hyvin vaikea asia, puhumattakaan siitä, että joku voisi osoittaa jonkun nimenomaisen syöpätapauksen olevan seurausta tupakasta. Vaikka aukotonta todistusta ei olisikaan, ymmärrämme hyvin ettei tupakasta ole mihinkään terveelliseen.

Siis. Mitä tarvitsemme, että meillä on riittävä ymmärrys siitä, että ihmisen omilla toimilla on merkitystä ilmastonmuutokseen?

Täydellisen aukotonta tieteellistä todistusta meillä ei taida olla varaa jäädä odottelemaan. Lisäksi on niin, että tieteelliseen menetelmään kuuluva kyseenalaistaminen pitää huolen siitä, että erilaisia näkemyksiä on ja tulee aina olemaan.

Poliitiikan ja talouden päätöksenteon luonteeseen kuuluu aina se, että päätöksiä joudutaan tekemään epätöydellisen tiedon varassa. Näin on asia tähänkin asti ollut, joten miksi ilmastonmuutos olisi siitä poikkeus?

* * *

Yksi ilmastoskeptikoita hiertäväksi asiaksi mainittu näkemys on asian politisoiminen. Esimerkiksi Al Gore ja IPCC:n johtaja Rajendra Pachundri eivät ole tyytyneet toteamaan muutosta, vaan lausuvat siihen poliittisia ratkaisukeinoja.

Politikoiminen tieteellä on lähtökohtaisesti arveluttavaa. Se, että tieteestä saatavilla johtopäätöksillä on vaikutusta politiikkaan, taas ei ole ollenkaan sitä. Jos tieteen tuloksilla ei olisi myös poliittisia seurauksia silloin kun tulokset antavat siihen aihetta, niin mitä hyötyä ihmiskunnalle tieteestä olisi?

Ilmastomuutoksen kohdalla valtaosa todellisista vaikutuskeinoista on enemmän tai vähemmän poliittisia tai taloudelliseen aktiviteettiin liittyviä. Tieteellisiä julkaisuja tekemällä itse ongelmaa ei saada hillittyä, vaan meidän on tehtävä toiminnassamme muutoksia ja se vaatii tietoa, valistusta ja poliittisia päätöksiä.

Vaikka ilmastonmuutoksen hillintä siis nojaa tieteeseen, ovat tarvittavat toimet tieteen toiminnan ulkopuolella. Tämä ei itseasiassa riipu edes siitä, onko ihmisen toiminnalla vaikutusta itse ilmiön laatuun tai sen voimakkuutteen. Jos kerran ilmastonmuutos on totta ja sen seurauksista meillä on edes kalpea haju, on meillä velvollisuus joka tapauksessa ryhtyä yhteiskuntina toimiin noiden seurausten ehkäisemiseen.

* * *

Jos tiedeyhteisö kiisteleekin ilmastomuutostutkimuksen tuloksista, malleista ja käytöstavoista, on poliittisesti joka tapauksessa puntaroitava kysymys siitä, onko meillä enää yksinkertaisesti aikaa ottaa se riski, että ilmastotietelijät tai osa heistä olisi laskenut väärin? Ei välttämättä.

Onko meillä myöskään varaa ottaa sitä riskiä, että lähtisimme niiden lyhyen aikavälin omien taloudellisten etujen kalastelijoiden kelkkaan, jotka sanovat ettei nyt tarvitse tehdä yhtään mitään, koska täyttä varmuutta ihan kaikesta ei ole olemassa? Ei varmasti.

Olisi äärimmäisen myönteistä, jos ilmastonmuutos ei olisi totta. Se olisi kerrassaan lottovoitto. Tämä tosin on toiveunta ja kuten todettua, itse ilmiön olemassa olosta ei oikeasti juuri edes kiistellä, vaan olemme oikeasti ihmiskuntana suuren haasteen edessä. Kieltämällä se ei katoa mihinkään.

Jos ihmisen toimilla ei olisikaan vaikutusta ilmastonmuutokseen sen syynä, olisi syytä tarkastella joka tapauksessa sitä, millä toimilla me voimme sitä hillitä sekä kuinka voimme sopeutua edessä oleviin muutoksiin.

Tutkimuksella on keskeinen tehtävä ja sitä on tieteen menetelmin jatkettava kiistoista huolimatta.

* * *

Iloniemen jutussa on pistetty kainalojuttuun eräitä väitteitä, jotka esitetään ikäänkuin ne olisivat vaihtoehtoisesti päteviä totuuksia myös tieteellisesti tarkasteltuna. Näin siis ei sanota, vaan pikemminkin annetaan ymmrtää.

Esimerkiksi väitetään, ettei ilmasto lämpene, Etelämantereen jäät eivät sula, ilmasto lämpenee Marsissa (joka ikäänkuin osoittaisi, että myös Maan ilmaston lämpeneminen johtuisi jostain avaruudesta tulevasta seikasta), pyörremyrskyt eivät ole lisääntyneet ja esimerkiksi merenpinnan nousua ei voi ennustaa.

Varmasti maailmasta löytyy tilasto, tutkija, tutkimusryhmä, julkaisu tai mikä muu todiste tahansa, jotta näiden väitteiden tueksi voidaan esittää joitain argumentteja.

Mutta tekevätkö ne näistä - osin aika helposti ristiriitaiseksi osoitettavissa olevista - väitteistä yhtään sen todempia kuin mikä tahansa muu väite? Ei tee, samaan tieteelliseen mankeliin ne pitäisi laittaa kuin muutkin tutkimustulokset.


PS. Olkoon se nyt sivuseikka, mutta myös Iloniemen jutussa politisoidaan koko kysymystä väittämällä, että "vihraate saastuttaa", koska jonkun kansainvälisen markkinatutkimuskonsernin etäispäätteen tutkimuksessa on kuulemma selvitetty, että ”vihreät” arvot sisäistäneet ihmiset aiheuttavat eniten hiilipäästöjä. Kenenköhän arvoista siinä nyt oikeasti puhutaan ja millä ne on mitattu? Vaikka ei se ole ehkä olennaista, sillä me olemme länsimaissa ylittäneet arvoistamme riippumatta kestävän kehityksen edellyttämät kulutuksen rajat joka tapauksessa.