sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Soffa

Soffa.tv on kotimaista vapaata internet-televisiota indiehengessä.

Tarjolla on tällä hetkellä erilaista musaa helsinkiläisiltä klubeilta ja dokkareita, kuten esimerkiksi The Yes Men-ryhmän Mike Bonnanon haastattelu.

Hommaa tehdään talkoopohjalla ja hommaan mukaan mahtuu. Nyt hakusessa on mm. kuvaajia, leikkaajia ja juontajia. Ohjelmaa tulee nyt Helsingistä, mutta eri ryhmät eri kaupungeista voivat lähteä mukaan.

Tällaiset ilmiöt ovat piristäviä, kun ne tulevat median valtavirran ulkopuolelta ja lopultakin ovat omassa karheudessaan jotain muuta kuin "sitä samaa". Näillä ilmiöillä ei ole tulevan mediamaksun piiriin asiaa, mutta samasta kuluttajien ajasta ne kilpailevat.

(via Hilavitkutin)

9 kommenttia:

peteer kirjoitti...

Tämä on kokolailla erittäin hyvä juttu! Luonteva, todennäköinen, lähes arvattava kehityskulku.

Kiitos vinkistä.

lepis kirjoitti...

Hienoa! Veikkaisinpa, että tuohon suuntaan mediatarjonta on menossa nopeampaa kuin osaamme arvata. Näitä on jo maailmalla, joten huippua että meilläkin.

peteer kirjoitti...

Vielä...

Jos on tarkoitus rinnastaa ja vertailla eri tavoilla rahoitettuja tuotantoja (mm. mainokset ja mediamaksu), törmätäänkö silti ammattimaisiin, laadullisiin ja sisällöllisiin ongelmiin? Ovatko ne keskenään vertailukelpoisia?

Tulisiko niitä vertailla? Jos kyllä, mitkä olisivat yhtälön muuttujat, noinniinkuin lonkalta arvioituna? Jos ei tulisi, niin miksi? Mitä mieltä olette?

Juha kirjoitti...

Vaiheiselle kiitti blogaamisesta, tässä vaiheessa sanan leviäminen on tärkeätä!

Meillähän on mukana sekoitus ammattilaisia ja amatöörejä. Juttuja tehdään oman kiinnostuksen mukaan.

Mainosrahoitteisuus olisi kiva plussa ja siihen pyritään, mutta se ei saa ohjata toimintaa. Nythän sivuilla on "Blood in the Mobile"-dokkarin mainos jota näytämme ilmaiseksi, koska pidämme asian esiin tuomista tärkänä. Samalla varmistamme ettei Nokia tai Sony Ericsson osta meiltä mainostilaa :)

Vaiheinen kirjoitti...

peteer,
Olen samaa mieltä. Kiinnostava ja positiivinen juttu. Periaatteessa varsin ilmeinen kehityksen suunta.

lepis,
Joo. Yhä enemmän toisaalta perinteinen televisiotarjonta jaetaan verkon kautta silloin kun käyttäjät haluavat ja toisaalta syntyy suurista konserneista irrallisia toimijoita, jotka saavat tuotantonsa verkkoon.

peteer,
En näe periaatteessa eroa siinä millä rahoituspohjalla tehdään ammattimaista, laadullista ja sisällöltään mielenkiintoista ja rikasta ohjelmaa. Sisältö ja sen laatu syntyy tekijöistä, eikä se mediamaksu takaa itsessään vielä mitään.

Jos ajatellaan kuluttajan käyttämää aikaa, niin eri rahoituspohjalla toteutetut tuotannot kilpailevat samasta ajasta, jolloin ne kuluttajan näkökulmasta ovat vertailukelpoisia. Siis kuluttajan valintojen näkökulmasta.

Hmm... pitäisikö erilaisia tuotantoja vertailla? Tavallaan ei, koska kuluttajat tekevät päätöksensä ja muun vertailun osalta ne tuotannot, jotka nauttivat mediamaksuista ovat ihan eri lähtötilanteessa kuin muut. Vai miten tätä pitäisi ajatella?

Juha,
Eipä kestä. Soffa.tv on mielenkiintoinen idea ja tällaiselle toivoo menestystä. Katselin eiulen tuon tatuointi-dokkarin ja vaikka oikeasti en tatskoista sen ihmeellisemmin perusta, dokkari oli hyvinkin mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Sama noiden musajuttujen kanssa eli siellä on oikeasti mielenkiintoista materiaalia.

Tuo on hyvä lähtökohta, että juttuja tehdään omasta mielenkiinnosta ja inspiraatiosta, jolloin niissä on sitten sydäntä mukana ja se on aina olennaista.

Itse en katso mainosrahoitteisuutta sinänsä mitenkään pahalla, sillä kaikki maksaa. Silloin kun mainosrahoitteisuus ei ohjaa toimintaa, niin sen suhteen ollaan suoraselkäisellä tiellä.

peteer kirjoitti...

Älä hermostu. en toki tarkoita, että jollain tavalla pitäisi ajatella. Minä myös kyselin tässä vaan. Enkä tarkoita tietenkään sitäkään, että iso raha takaisi yhtään mitään. Kalliin tuotannon arvostus on muutenkin äärimmäisen suhteellinen maku- ja arvoasia, jossa mennään massojen mukana tai ei mennä.

Se miksi tuo rinnastus- ja vertailu tuli mieleen, on juuri se mediamaksu, johon viittasit postauksessa. Raha mahdollistaa jotain toimijalle ja katsojalle. Esim. jotkut yhteiskunnallisesti ennalta sovitut tehtävät. Tai sitten toisaalta jonkun kaupallisen tuotteen myynnin kasvun.

Mikään ei tietenkään estä tekemästä samaa indiepohjalta. Veikkaan että yrittäjä toimii pitkän aikaa ensin paljon vapaammin ja mielikuvituksellisemmin, ilman velvoitteita. Moon-tv:n historiikki saattaisi olla jonkinlainen vertailukohta. Tekniikka on vaan nyt halvempaa, antoisampaa käyttää, tehokkaampaa ja nopeampaa, kuin silloin kymmenisen vuotta sitten.

Vaiheinen kirjoitti...

Juu. En hermostu ensinkään. Kunhan pohdiskelin kirjaimin ääneen:-) Sitä meinasin. Ikäänkuin sillä logiikalla, että en keksinyt miten lähestyä mielenkiintoista aihetta:-)

Rahalla saa kaikenlaista, mutta ei esimerkiksi laatua tai ideaa läheskään aina. Siitä on oranisaatioille toki paljon apua, kun mahdollisuuksia ottaa riskejä. Aina sitä ei tarvita, mutta kuitenkin.


Totta. On olemassa tuollaisia tehtäviä, jotka vaan pitää tehdä, vaikka ne eivät tuottaisikaan mitään. Siihenhän sitä mediamaksua kerrotaan rakennettavan (vaikka media maksu esitetyssä muodossaan onkin susi ja epätasa-arvoistava vero).

Vapaalta pohjalta lähdettäessä on myös vapaat mahdollisuudet tehdä yhteistyötä erilaisten tahojen ja porukoiden kesken, jolloin voi syntyä hyvinkin monipuolista ja mielenkiintoista tekemistä.

Tuo on totta, että nykyisellään perustekniikka on halvempaa, helpompaa ja nopeampaa varsinkin, jos jakelukanavana ei tarvitse käyttää televisioverkkoja, vaan käyttää internetiä.

Juise / soffa.tv kirjoitti...

Aivan, alkukipinä Soffaan tuli paljonkin siitä, että nyt tällaista on mahdollista tehdä kohtuullisella vaivalla ja melkein nollabudjetilla. Kotikoneilla voi työstää nopeasti laatua joka ennen vaati kalliita ammattilaislaitteita.

Porukkaan on sattunut kerääntymään kulttuuritoimijoita, muusikoita ja teatteriporukkaa. Musapuoltahan esillä jo on. Eka komediatuotanto on jo kuvattu, siinä tullaan näkemään juuri tuo riskinottomahdollisuus. Vaikka onhan Ihmebantukin aika kontroversiaalista kamaa.

Musta Yle tekee paljonkin hyvää työtä. Mediamaksu on hankala juuri nyt kun yhä usemmalle ei ole digiboksia... ja meidän näkökulmasta sitä voisi pitää vääryytenä että toiset saa miltsejä, toiset ei penniäkään. Mutta kyllä mekin voidaan tukihakemuksia täytellä, jos ei muuta tekemistä keksi.

Median kenttä väkisinkin muuttuu lähivuosina vauhdilla. Mielenkiitoista seurata mihin suuntaan. Uskoisin että jotkut pienet tuotannot tulee saamaan kulttimainetta, joko Youtuben tai esim. Soffan kautta.

Vaiheinen kirjoitti...

Niin se on, että tekniikka ei enää ole samalla tavalla harvojen herkkua kuin takavuosina, jolloin tarvitaan sisällöllistä osaamista ja innovatiivisuutta, jotta ohjelmaa saadaan aikaiseksi. Se on hieno juttu, koska ovia ja mahdollisuuksia. Se synnyttää uusia näkökulmia ja päästää ilmoille myös sellaisia toimijoita, joille muuten olisi hankalaa kiivetä suurten firmojen kynnysten yli.

Musapuoli tuolla on yksi mielenkiintoinen juttu, jossa on aineksia, mitä oikein muualta ei välttämättä näe.

Yle tekee hyvää työtä ja sillä on oma kulttuuritehtävänsä. Se ei ole Ylen vika, että tuosta rahoitusmallista on rakenneltu sellainen kummajainen kuin on. Toinen asia on se, että pitäisikö yhteiskunnan tukea myös muutakin vastaavaa toimintaa, kun siihen kansalaisilta kerran varoja kerätään? Tuo on totta, että se on tavallaan epäreilua, että kansalaisyhteiskunnassa esimerkiksi televisioon liittyvä kulttuuritehtävä ikäänkuin monopolisoidaan Ylelle (kun kerran verkkojen aikakaudella myös muilla on mahdollisuus erilaisiin tuotantoihin).

Pienillä kulttituotannoilla on aina sijansa ja ne saavat mainetta esimerkiksi Soffan kaltaisten väylien kautta. Se vaatii juuri noita riskien ottoja ja siihen liittyvää rajojen kokeilemista. Tässä Soffalle täytyy toivottaa tsemppiä!

Mediakenttä tulee uskoakseni yhä laajemmin hajautumaan lähivuosina, kun teknologian ja teknisen tuottamisen esteet madaltuvat ja tekemisen innovatiivisuus ja osaaminen korostuvat. Tavallaan siinä myllerryksessä koko televisio on vahvassa muutoksessa, joka pistää vähän kyselemään koko kulttuurinfrastruktuurin muutoksen perään.