Vesittämisestä
Ekofokus kirjoittaa varsin osuvasti EU:n ilmastotavoitteiden vesittämisestä ja sen aiheuttamasta huolesta Poznanin ilmastokokouksessa.
Suomi on osa vesittäjien rintamaa, selitellään täällä nyt mitä halutaan.
Yksi ongelma ovat ilmaiseksi jaettavat päästöoikeudet. Ne eivät ole välttämättä perusteltavissa ilmastotavoitteilla ja niitä perustellaan ontuvilla hiilivuotoperusteilla. Hiilivuodolla tarkoitetaan sitä, että tuotanto siirtyisi maihin, joissa on lievemmät päästörajoitukset. Tuotanto voi toimialasta riippuen siirtyä halvempiin tai normeiltaan löysempiin maihin, mutta hyvinkin monesta syystä.
Tähän liittyy sellainen ongelma, että Yhdysvaltain tuleva presidentti ajaa mallia, jossa ilmaisia päästöoikeuksia ei jaettaisi lainkaan. On hankala nähdä, että Yhdysvallat ja EU voisivat tässä asiassa olla reippaasti eri linjoilla, joten joko EU:n on kiristettävä omaa malliaan tai Yhdysvaltojen lievennettävä näkemyksiään.
Koska EU:n 20 %:n päästöleikkausten tavoite on jo muutenkin osoittautumassa selvästi alimitoitetuksi, niin ilmaiseksi jaettavista päästöoikeuksista olisi syytä kiireen vilkkaa luopua. Itseasiassa EU on jo 20 % tavoitteellakin vesittämässä aiempia omia tavoitteitaan.
EU:n ilmastopoliittisiin malleihin sisältyy myös muita ongelmia, joista Ekofokus kirjoittaa eli tuosta vesitetystä tavoitteestakin suurimman osan eurooppalaiset maat voisivat hoitaa kehitysmaissa tehtävillä hankkeilla eikä aidosti vähentämällä päästöjä EU:n alueella. Jotkut yrittävät tiettävästi myös työntää päästökauppamalliin ajatusta siitä, että metsien suojelusta voitaisiin antaa päästöoikeuksia. Tällaisia ideoita vastustetaan etenkin kehitysmaissa.
Kun poliitikot uhoavat omine tavoitteineen ja uusine vesityspyrkimyksineen, on kyseessä eräänlainen rintamakarkuruus ja todellisesta tavoitteesta lipsuminen. Sellaisessa ei ole mitään kunniakasta.
EU on näyttäytymässä jälleen organisaationa, joka lipsuu omista tavoitteistaan ja samalla tekee kaikkensa ollakseen tekemättä välttämättömiä asioita. Kauniit juhlapuheet eivät auta asiassa yhtään mitään, koska ilmastonmuutos ei ole psykologinen ilmiö.
Tätä menoa emme tule selviämään alle 2 asteen lämpötilan nousulla ja tarvitaan samalla erittäin suuret suunnitelmat sen varalle, että tilanne muuttuu oikeasti vaaralliseksi. Sekä taloudellisesti, ympäristöllisesti että inhimillisesti.
Tekstit
2 kommenttia:
Päästöoikeuksia ei tietenkään saa jakaa ilmaiseksi, koska kaupan koko idea on tehdä päästelystä kannattamatonta. Ja silloin niiden, jotka nyt haluavat oikeudet ilmaiseksi, pitäisi maksaa niistä eniten.
Olen miettinyt, eikö hiilivuotoa voitaisi tukkia hiilitulleilla, joilla hiilivuodot tehdään kannattamattomaksi? Tullit voitaisiin poistaa sitten kun kaikki ovat päästökaupan piirissä.
Olen samaa mieltä. Kaikilla päästoikeuksilla pitää olla hinta, jotta se ohjaisi toimintaa päästöjen vähentämiseen aidosti.
Siinä, että päästöoikeudet halutaan esimerkiksi metsäteollisuudelle antaa ilmaiseksi, ei sinänsä ole mitään uutta. Kuten hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa muutenkin, tässäkin on se sävy, että päästövähennyksiä halutaan ohjailla enemmänkin kotitalouksien toiminnan kautta ja teollisuudelle halutaan antaa koko joukko privilegioita.
Hiilivuoto on on osin pelkkä tekosyy ja päästövähennysten välttämiseen liittyvä pelottelukeino.
Osin se on sitä siksi, että kaikki tuotanto ei siirry yhtään mihinkään päästömaksujen seurauksena, koska ei voi. Esimerkiksi energiasektori ainakin toistaikseksi on sellainen, johtuen sähkön siirtämisen hävikistä ja siihen tarvittavan globaalin sähköverkon puutteen vuoksi. Suomeen ei tuoda esimerkiksi Afrikasta hiilivoimalla tuotettua sähköä ihan helposti.
Osin hiilivuoto on pelottelua siksi, että kokonaisia tehtaita tai tuotantoa ei siirretä maasta toiseen pelkästään yhden syyn takia, vaan liiketoiminnan kokonaistarkastelun jälkeen. Tuotannon siirtymiseen vaikuttaa monet tekijät kuten työvoimakustannukset, raaka-aineiden saatavuus, markkina-alueiden läheisyys ja niin päin pois. Totta kai päästöoikeuden ovat yksi osatekijä, mutta tuotanto siirtyy maasta toiseen monen tekijän summana.
Sinänsä tullit voisivat olla yksi keino torjua ilmiötä. Ne tuskin ovat kuitenkaan toteutettavissa nykyisissä olosuhteissa.
Tietenkin on niinkin, että jos kaikkialla päästöoikeudet olisivat samanlaisia, mitään tulleja tuosta syystä johtuen ei tarvittaisi. Tämäkään teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä ei ole realistinen ajatus, ainakaan vielä.
Sitä tuumin pitäisikö päästömaksuihin löytää dynaaminen mekanismi, jossa esimerkiksi tehtaan siirtyessä maasta toiseen, se nostaisi kaikkien päästöoikeuksien hintaa uudessa maassaan. Se olisi loogista myös siksi, että uusi tehdas tuo myös uusia verotuloja yms.
Tällöin teollisuuden kannattaa ihan oikeasti miettiä toisen kerran, mitä siirtävät ja minne, sillä pian uudessa maassa saattaa hyvinkin olla varsin tiukat päästömaksut ja samalla tuotannon siirtämisen kulut päälle.
Dynaaminen elementti torjousi myös sitä, ettei minkään maan kannattaisi kilpailla sillä, että siellä saa päästöt halvemmalla.
Lähetä kommentti